29 min
18.7.2024 klo 14:02
"Lentoemäntäkoulutuksessa opetellaan toimimaan erilaisissa poikkeustilanteissa."
Jaksossa kuullaan lentoemäntä Elizabeth Gonzalezin kokemuksia työstään ja miten hän on kyseiseen ammattiin päätynyt.
Haastattelija, juontaja: Jenny Vu
Haastateltava: Lentoemäntä Elisabeth Gonzalez
Tuotanto: Signaalimedia, Helsingin nuorisopalvelut
Jakso on äänitetty 12/2020
Jakso on julkaistu 1/2021
-----
Tekstiversio:
[äänite alkaa]
Jingle [00:00:25]: Ammattipodcast.
Haastattelija [00:00:27]: Moro kaikille ja tervetuloa kuuntelemaan meidän Ammattipodcastia, part 2. Tänään meillä on lentoemäntä Elisabeth Gonzalez, joka on ollut työssään viisi vuotta. Elisabeth, haluatko kertoa, miten sinulla menee?
Lentoemäntä [00:00:11]: Tosi hyvin. Nyt on tietysti koronan takia vähän harmi, kun en ole päässyt lentämään, mutta toisaalta minusta tuntuu, että ehkä aika aikansa kuitenkin. Kyllä viisi vuotta, kun ehti lentää, niin on aika siirtyä uusiin seikkailuihin. On sellainen sanonta lentoemäntien ja stuerttien keskuudessa, että kun kerran on lentänyt, niin sitten taivas tuntuu aina kodilta ja aina katsoo, kun näkee lentokoneet ja miettii, että minä voisin olla tuolla työntämässä tätä kärryä.
Haastattelija [00:01:10]: All right. Voisitko kertoa, mitä kaikkea sinun työtehtäviisi kuuluu?
Lentoemäntä [00:01:16]: Aika hyvän käsityksen työstä saa koulutuksen aikana. Vähän riippuu lentoyhtiöstä. Se on neljän tai kahdeksan viikon kurssi, jossa harjoitellaan selviytymistaitoa ja on ensiapua. Itse työtä, jota koneessa tapahtuu joka päivä, ei niin paljon käytössä siellä. Normaali työpäivä olisi niin, että mennään ensin toimistolle, noin puolitoista tuntia ennen kuin lento lähtee, jossa me esittäydymme miehistölle, koska usein on eri ihmiset, kenen kanssa lentää joka päivä. Sitten käydään läpi vähän, millainen serviisi, eli miten homma hoidetaan, miten se päivä menee, miten aloitetaan. Sitten nimetään jokaiselle paikat, eli kuka tekee minkäkin vastuualueen siellä. Sitten käydään läpi sitä sitting-plan, eli istuinlista, montako lasta on, onko jotain erityisruokavalioita, onko jotain erityishuomioita. Sitten mennään koneeseen, jossa jokainen tekee sitten oman vastuualueen mukaan tarkastukset, eli katsotaan, onko kaikki välineet mukana, lasketaan ruuat, sitten meillä on usein noita tax free-ostoksia, niin me jaamme niitä penkeille. Ja sitten matkustajat tulevatkin kyytiin. Ja toivotaan, että se menee mahdollisimman sujuvasti. Ja kaikesta, kun selvitään, nyt kun on talvi, niin toki tehtäisiin vielä jäänpoisto. Eli otetaan jäätä pois kemikaalilla ja sitten lopulta päästään ilmaan. Ja ilmassa sitten yleensä tavallisinta on se, että ensin jaetaan esitteet, sitten myydään kuulokkeet, jonka jälkeen tehdään juomatarjoilu. Sitten ruuat, kahvit yleensä perään, kerätään kaikki roskat pois, laitetaan elokuva käyntiin ja tässä vaiheessa me pidämme sitten meidän oma taukomme. Me syödään, sen jälkeen toinen juomatarjoilu ja sitten yleensä myydään arpoja. Ja sitten meillä on tax-free-kärry, joka tehdään. Ja sitten toivottavasti kuuluu jo valomerkit, jos näkyy turvamerkkivalon päällä, ja sitten tietää, että kohta aletaan laskeutumaan ja päivä alkaa olemaan ohi. Työpäivä riippuu vähän siitä, minkä pituinen lento on ja useinhan, tai silloin tällöin, saattaa käydä niin, että jonkun ilmatila menee kiinni, joku on lakossa jossain päin maailmaa tai on huonot tuulet ja sitten me emme pääsekään laskeutumaan siihen kohteeseen. Vähän jännittävää, kun lähtee töihin, koska aina on vähän epävarmaa, että pääseekö siihen kohteeseen. Ja usein silloin, kun on sopinut ehkä omassa elämässään tärkeitä menoja, niin sitten juuri silloin tietysti kone jää johonkin toiseen maahan. Niin se on ehkä sellainen, tuntuu jotenkin, että asiakkaat eivät aina ymmärrä, että ei se meillekään ole kivaa, jos jotain käy ja me emme pääsekään sitten kotiin. Yhtä lailla meidänkin elämämme sotkeutuu siinä.
Jingle [00:04:04]: Ammattipodcast.
Haastattelija [00:04:06]: Onko sinulla joku semmoinen kalenteri? Vai onko viikoittain, että maanantaisin teet aina töitä ja tiistaisin? Miten tämä menee?
Lentoemäntä [00:04:14]: Me saadaan kyllä työvuorolistat aina etukäteen. Minä tiedän suurin piirtein noin viisi viikkoa. Mutta tässä on monta sellaista liikkuvaa tekijää. Aloitan sillä, että me teemme lomalentoja. Jostain kumman syystä lomalennot yleensä ovat niitä, jotka lähtevät aina aamu 6–9 välillä. Toki meillä on muutama iltapäivälähtökin. Meillä on myös semmoisia lentoja, että ensin on vaikka siirtolento, eli että minä lennän jonkun toisella yhteydellä toiseen maahan, vaikka Ruotsiin, ja sitten minä lähdenkin sitten Ruotsista, vaikka seuraavana päivänä tai saman tien. Ei ole mitään semmoista, että se alkaisi aina aamu kahdeksalta. Toki kyllä minä tiedän aina vaikka, että mitä Helsingistä lähtee lentoja, mutta sitten siihen vaikuttaa myös se, että meillä on semmoisia päivystyspäiviä, eli minulla voi olla päivystys, vaikka aamu neljästä iltapäivä kahteen, jonka aikana meidän vuorokeskuksemme voi soittaa minulle ja ne voivat lähettää minut sitten käytännössä ihan mihin vaan. Eli näinä päivystysaikoina se on aikamoista rulettia, ikinä ei voi tietää, että mihin joutuu lähtemään tai saako olla kotona. Ja sitten yleensä on joskus käynyt niin, että minuuttia vaille, kun se päivystys on loppu ja saat jo niin kuin tekemässä jotain muuta, niin sitten se puhelin soi on silleen, että no niin, nyt tunnin päästä pitää olla kentällä. Ja siltikin voi olla vähän sillä, että okei, no mihin me menemme, ja sitten myös siellä kohteessa, missä ollaan, niin sielläkin voi olla päivystyksiä. Ja sieltä voidaan myös joko lähettää kotiin aikaisemmin tai sitten jonnekin muualle. Eli ei ole sinänsä mitään, mihin se alkaa tai mihin se loppuu. Mutta pääasiassa, niin melkein sanoisin, että aamuja on.
Haastattelija [00:06:02]: Katsoin pari päivää sitten TikTokiin, missä oli myös lentoemäntä. Onko totta, että saatte hengailla niissä kohdemaissa? Jos teillä on tauko, saatteko käydä niissä maissa chillaamassa, shoppailla ja safkata?
Lentoemäntä [00:06:16]: Joo, tämä riippuu tosi paljon lentoyhtiöstä. Itsellä oli tämä tosi hyvä tuuri silloin, kun me teimme lomalentoja, niin meidän kaikki lennot olivat minimissään 6,5 tuntia, niin siinä on ihan säännökset, jotka kieltävät sen, että paljonko meidän maksimityöaikamme tai työpäivä saa olla. Niin Suomesta se oli tosi ihanaa, koska käytännössä melkein kaikki kohteet, joihin me lennämme, tarkoittaa sitä, että ne ovat yöpyviä. Toki siihenkin on, että minimissään meidän lepoaikamme on laskettu, että se on kymmenen tuntia, niin joskus on ollut sellaisiakin reissuja, missä siellä on käynyt ihan oikeasti vaan nukkumassa ja suihkussa, ja kun niitä on muutama putkeen, niin aina vähän hämillään, että missä on. Mutta joo, parhaimmillaan se on sitä, että on saanut olla... Mikähän on pisin? Olisinko minä neljän vai viisi päivää ollut sitten Thaimaassa? Muuten sitten semmoinen pisin, että on ollut niin kuin... Tien päällä on ollut joku kuusi päivää. Ja sitten siinä on joka päivä ollut lento johonkin. Voi sanoa, että siinä on vähän sellaista, mikä maa missä olikaan. Ja sitten, jos se kuuden päivä taisi olla semmoinen, että minä olin Norjassa, ja sitten minä olin Tanskassa, ja sitten minä olin Mallorcalla, ja sitten minä olin Kanarialla. Siinä piti vähän miettiä sitä pakkaamistakin, että mitä kaikkea ottaa. Mutta joo. Jos on päivä, niin vähän riippuu. Joskus kierretään vähän sitä, mitä on, mutta aika nopeasti huomasin, että siellä tulee kyllä semmoiset tietyt rutiinit, että mitä tekee. Se on se tietty lähikauppa, tietty paikka, mistä haetaan aamupalaa, ja sitten vanhemmilta kollegoilta kuulee, ja sitten aina on tämmöisiä, että mihin mennään syömään. No mennäänkö siihen paikkaan, joka on se vasen, vasen, oikea, kukaan ei tiedä sen nimeä, kaikki on vaan silleen, aa okei. Eli vasen, vasen, oikea, tai nähdäänkö reiässä, tai nähdäänkö keltaisessa paikassa. Ja sitten ne vaan periytyvät ja ihmiset vain tietävät, mistä ne ovat. Mutta niin, retkiä on tehty. Ja sitten ihan vain sellaiset yleiset oleskelut, että on vaan maannut jossain altaalla. Ei jaksa tehdä yhtään mitään. Ja sitten jälkeenpäin harmittaa, että voi vitsi, että miksei sitä tehnyt enemmän, tai kiertänyt enemmän, tai varannut retkiä.
Haastattelija [00:08:28]: Vau. Siis tuo kuulostaa niin kivalta, että saa lentää toisesta maasta toiseen. Niin fresh. Mietin, että miten tässä sinun työkuvasi on muuttunut korona-aikana, kun nämä lennothan peruttiin ja jotkut on mennyt tosi halvaksi nämä lennot, niin oletko sinä tauolla nyt vai teetkö sinä töitä vielä jotenkin etänä?
Lentoemäntä [00:08:49]: En tee etänä, että ensin tuli lomautus, jossa sitten tosi toiveikkaana odotettiin, että pääsisikö vielä, mutta tilanne, kun on vielä tämä, niin minun kohdallani se tarkoittaa sitä, että minulla on, vanhentui tuommoiset luvat, eli on ilmailulääkäri, jossa pitää käydä hakemassa semmoiset luvat, joilla ilmailulääkäri toteaa, että voi tehdä sitä työtä. Ja koska tilanne on tämä, niin eihän minulla ollut mitään järkeä käydä uusimassa enää tietenkään niitä lupia. Meidän lentoyhtiömme kohdalla kukaan meistä ei lennä. Jotkut lentävät vain kotimaisilla, jotka tekevät semmoisia Suomen sisäisiä lentoja, niin niillä, tai mitä on kuullut ystäviltä, niin on tosi vähän niitä lentoja. Saa nähdä, että kyllä siinä menee hetki, että se palautuu. Kyllä minä taas katsoin sillä, että kyllä matkatoimistot myyvät näitä Kanarian lentoja, mutta ei toistaiseksi ainakaan.
Jingle [00:09:46]: Ammattipodcast.
Haastattelija [00:09:48]: No vähän positiivisempaa, niin haluatko sinä kertoa, mikä on parasta tai mistä asioista sinä tykkäät eniten sinun työssäsi?
Lentoemäntä [00:10:14]: Minun alun perin piti mennä vain kokeilemaan. Minun piti mennä vain yhdeksi talveksi kokeilemaan, millaista se on. Sitten tuli toinen talvi, ja sitten tuli kolmas. Se teki vain silleen, että tämä on jo viides talvi. Miten tämä on mahdollista? Minun piti tulla vain kokeilemaan tätä kerraksi. Ehdottomasti siis minun työkaverini ja niistä varmaan eniten... Varmaan minun tiivein ystävyyssuhteeni tulee niiden kanssa, kenen kanssa olen käynyt sen kurssin. Oltu se viisi viikkoa, nähty toisiemme joka päivä ja oltu niissä kaikissa uintikokeissa ja savusukelluksissa ja tällein, niin niiden kanssa tulee se kaikkein vahvin ehkä semmoinen luottamussuhde, koska ne on ne, jotka on nähnyt just siinä niin kuin paineen alla.
No nyt jälkeenpäin, kun on katsonut sitten hirveesti kaikkia kuvia ja tehnyt semmoisia nostalgiatrippejä, niin minä huomasin, että minä olen ihan hirveästi tehnyt, johon olen pakottanut työkavereitani. Olemme tehneet Britney Spearsin Toxic-coverin ja kaikkea muuta. Minulla on ehkä semmoinen, että miten tässä saisi semmoista hauskuutta. Minusta oli ihanaa tehdä niitä kuulutuksia. Välillä teen kaikkia puhelauluja. Olen aloittanut JVG:tä niissä, kun tehdään se, että hyvät naiset ja herrat ja näin. Olen ehkä ujuttanut niihin vähän semmoista erilaista. Minusta tuntuu, että ihmisillä on tosi fiksautunut käsite siitä, millasia niinkun lentoemännän ja stuertit on ja sitten minä hyvin nopeasti oivalsin, että minä en ehkä uppoudu ihan sellaiseen muottiin. Niin mistä minä tykkäsin eniten meidän lentoyhtiössämme, oli se, että meillä sai olla sitä persoonaa ja sen sai näkyä, ja meillä oli myös meidän asiakaskuntamme oli ehkä sitten semmoinen, että kyllä me välillä on halattu meidän asiakkaitamme. No pahinta. Asiakaspalvelutyö tietysti tarkoittaa sitä, että osa ihmisistä voi olla erikoisia ja ehkä sitten se, että niitä ei pääse pakoon mihinkään, että kun ne ovet menevät kiinni, niin sinä olet sitten sen kuusi tuntia jumissa niiden ihmisten kanssa siinä sillipurkissa ja mikä ikinä ongelma tuleekaan, niin siinä ei hirveästi voisi soitella tai niin kuin ja kenellekään. Sitten on ollut semmoisiakin lentoja, että olen itse ollut, vaikka sen henkilökunnan esimies, jolloin tavallaan kaikki se, mikä tulee, tulee minulle. Mistä on eniten sillä tavalla, kun ihmiset ovat sillä tavalla, että saanko puhua esimiehelle, ja sitten se on minä. Ja sit mä oon silleen ööäääääh... Mutta se on välillä, on kyllä... Ihmisten kanssa on myös tosi kuluttavaa, kun saattaa tulla semmoista, että joku huutaa vaikka, että miksi ei saa näitä ikkunoita auki tai... Tai loma menee tilalle, koska niiden parvekkeen edessä on palmu. Sitten mietit, että miten tämä liittyy muhun. Oli tosi vaikea ymmärtää alussa se, että kuinka paljon on poissa. Ehkä mitä eniten on fiilistellyt tässä korona-aikana, on se, että kuinka paljon on ollut aikaa läheisille. Perheelle kuin ystäville. Mä just naureskelin, kun olin yhden ystävän kanssa. Minusta tuntuu, että ollaan nähty tosi paljon ja syy on ollut siinä, koska olen ollut täällä. Mutta kun olen elänyt siinä tavallaan kuplassa, niin sitä ei ole oikein tajunnut. Kun lentää ja sinulla on vaikka kaksi vapaapäivää viikossa, ja sitten ne on vaikka ripotellut, että saattaa vaikka maanantaina ja torstaina, että sinä olet täällä. Mutta sitten jos sinä olet, vaikka maanantaina, että sinulla on vapaapäivä, mutta sitten sinun pitää tiistaina herätä aamu neljältä, niin ethän sä maanantainakaan, että sinun täytyy olla nukkumassa jo seitsemältä illalla ja niin kuin olla pakattuna. Suurin osa on ollut tosi ymmärtäväisiä sen suhteen, että sellaista se on, tai sitten että just jos me olemme joulupöydässä, ja sitten tulee soitto, että hei sinun pitää olla tunnin päästä lentokentällä, niin on niin kuin, että kaikki on ollut tosi ymmärtäväisiä. Sitten välillä, vaikka se on tosi ihanaa ja näkee just varmasti Instagramissa, että ei vitsi miten glamouria elämää, että ne vaan menevät ja sitten ne ovat nyt tuolla jossain ja aurinko paistaa. Mutta on ehkä itsekin oppinut ymmärtää, että mitä enemmän näkee ehkä jollain lentoemännillä kuvia pelkästään hotellihuoneesta. Yleensä meinaa, että se ei ole poistunut mihinkään, että se voi olla välillä vaan tosi yksinäistä.
Haastattelija [00:14:05]: Se on just silleen tärkeätä, että voi tehdä jotain, mistä oikeasti nauttii. Haluaisin kysyä, oliko lentoemäntä sinun unelma-ammattisi, kun olit pieni, vai oliko se joku muu ammatti?
Lentoemäntä [00:14:18]: Ei ollut minun unelmani, tai siis minä luulen, että jokaisella pienellä lapsella, kukapa ei joskus, musta tuntuu, että lentoemäntä on yksi semmoinen, että voisipa olla poliisi tai voisipa olla lentoemäntä. Mutta ei se ollut minulle koskaan mikään semmoinen, että minun täytyy saada lentää. Minä päädyin lentoemännäksi niin, että minä olin live-kasinoilla töissä, nettikasinoilla, ja sitten musta alkoi tuntua, että vitsi, että pitäisikö keksiä jotain muuta. Ja sitten minä bongasin ihan sattumalta semmoisen rekryn, mutta minä olin tosi varma, että ne ei palkkaisi minua. Koska minä en täyttänyt ihan kaikkia niitä kelpoisuusvaatimuksia, minulla on muun muassa muutama tatuointi ja sitten minulla oli koulutuksessakin ehkä sellaisia pieniä puutteita, niin minä hain ehkä vähän myös sellaisella ajatusmallilla, että minä olen aina saanut kaikki työpaikat ennen sitä, mitä minä olen hakenut. Ja mulle ei oo koskaan sanottu sitä kiitos, mutta ei kiitos. Ja sitten minä olin silleen, että on tosi tärkeää myös oppia semmoinen, niin kuin hylkäämisen tunne, koska se on olennainen osa sitä työnhakuprosessia. Niin minä hain sinne ajatellen, että ei ne palkkaa minua, mutta minä saan sen arvokkaan kiitos, mutta ei kiitos -viestin. Niin minä en nyt ehkä ollut ihan loppuun saakka miettinyt, että mitä sitten, jos ja kun minä saan sen työpaikan, niin millaiseksi minun elämäni menee. Niin minä olin tosi yllättynyt ja vähän järkyttynyt, koska siinä hakuprosessin aikana ne oli heittäneet ihmisiä pois, kenellä oli tatuointeja. Ja minä tiesin, että se on semmoinen tosi ei, ja kun minä meninkin aina niihin haastatteluihin, kun ne kysyivät minulta tatuoinneista, minä olin silleen, no on minulla, mutta sitten minä näytin ne. Sitten minä olin silleen, että hei, me on kaikki varattu meidän tämä aika meidän kalentereihimme, niin olisi tosi hölmöä, että te heitätte minut pois. Te voitte ihan yhtä hyvin, kun tämä aika on kuitenkin varattu, niin kohdellaan minua niin kuin minä olisin potentiaalinen hakija, vaikka sitten ette oikeasti palkkaisikaan minua. Minulla on tosi paljon hyviä ystäviä kyllä, jotka tunsivat, että tätä ne on syntyneet tekemään. Ja minä luulen, että ihmisten osalta se oli minulle ehkä myös yksi syy, miksi minä jäin sinne. Minulla jotenkin tuli tosi tärkeäksi se olo, että vitsi kun saisi kuulua johonkin ja vitsi, kun löytäisi sen oman juttunsa. Kun jotenkin tuli semmoinen ajatus, että mitä vanhemmaksi tulee, mistä tärkeämmäksi se on jotenkin se, että löytää sen oman juttunsa. Ja sitten on hirveä katsoa, kun tuntuu, että kaikki ympärillä tietää ja kaikki ovat ihan varmoja siitä. Ja sitten, että minä en tiedä, ja sitten tuntuu tosi kauhean epäkiitolliselta, koska kaikki ovat silleen, että se on niin siistiä, se on niin glamouria. Minä olen silleen, että ei se oikeasti ole, enää ollut 70-luvun jälkeen. Mutta jotenkin halusin vain pitää kiinni siitä, että tämä on semmoinen juttu. Ja jotenkin semmoinen ammatti-identiteetti on tosi tärkeä tosi monelle. Ja voi olla, että helposti jää jumiin johonkin paikkaan, koska ajattelee, että se on niin tuttua ja se on niin turvallista, että hölmöä olisi lähteä tekemään jotain muuta, että jotain ihan uutta ja jotain, mikä ehkä olisikin oma juttu. Koska siinä oli paljon asioita, mistä minä tykkäsin.
Haastattelija [00:17:14]: Haitko sinä tähän ammattiin yksin? Tunsitko ketään vai haitko sinä kavereiden kanssa?
Lentoemäntä [00:17:20]: Hain ihan yksin. Silloin, kun hain vuonna 2015, niin se on ollut just sitä aikaa varmaan, kun itse asiassa kaikki... Base tarkoittaa nyt siis semmoista, että jokainen lentoemäntä on baseattu johonkin. Vähän niin kuin semmoinen kotikenttä. Minusta tuntuu, että 2015 on ollut just se vuosi, kun kaikki ne, jotka ovat basennut Helsingistä lentoemäntiä, on avannut massiiviset rekryt. Se on ollut just silloin, kun Finnar on avannut vuosien jälkeen ja Norwegian on avannut, mutta se on oikeasti ollut vielä tosi vähäistä. Minä en kyllä tuntenut yhtään ketään, joka oli ollut lentoemäntänä. Toki minä olin vuosia ennen sitä ollut lentokentällä töissä. Mulla oli vähän semmoinen, että okei, mitä se voisi olla, mutta opin nopeasti, että se on aivan eri asia tehdä maapalveluja eli niitä kenttäpalveluita kuin olla siinä koneessa. Mutta joo, en tuntenut ketään.
Jingle [00:18:12]: Ammattipodcast.
Haastattelija [00:18:14]: Mikä sinun koulutuksesi on? Onko sinun monta eri koulutusta? Ja kauan tämä sinun lentoemäntäkoulutuksesi kesti?
Lentoemäntä [00:18:21]: Mulla on pohjalla lukio, joka on jäänyt kesken. Koronan myötä menin lukemaan kasvatustieteitä. Se riippuu paljon yhtiöistä. Mitä enemmän eri konetyyppejä on, sitä pidempi koulutus on. Me saimme alkuun vain yksi konetyyppi. Sen takia väitän, että meidän koulutuksemme oli noin viisi viikkoa. Vaikka se kuulostaisi vähältä, se on ollut viisi viikkoa joka päivä yhdeksästä viiteen. Käytännössä melkein joka päivä on ollut kokeita. Ja meillä ainakin niitä kokeita sai uusia vain kerran. Tapauskohtaisesti joo, saattoi kaksi. Mutta joo, minulla on siis, asiakaspalvelun työtä on tehnyt paljon, niin minä luulen, että se painoi minun kohdallani enemmän kuin se virallinen koulutus.
Haastattelija [00:19:13]: Oliko siellä monivalintatesti vai konkreettinen näyttäminen?
Lentoemäntä [00:19:18]: Meillä oli semmoinen, se olihan hirvee, mä muistan, kun ensimmäisenä päivänä saatiin semmoinen päälle tuhat sivuinen manuaali käteen, semmoinen iso kansio ja me oltiin silleen, et apua miten tästä voi muistaa siis kaiken. Ja sitten myöhemmin on tietysti, kun maailma on elektronisoitut tosi paljon sähköisenä. Ensin on ollut ensiapua, eikä ensiavuissa nyt sinänsä mitään, mutta täytyy nyt ymmärtää, että koska me ollaan, keinot on rajalliset, niin meidän ensiapuhan käsittää myös, me käydään niin synnytystä läpi, me käydään niin halvauksia kuin infarkteja tällein, että, ja meillähän on tosi laajat välineet myös siihen, mitä kaikkea, että siis tarvittaessa lentokoneessa pystyy tekemään täysimittaisen leikkauksen, koska meillä on kirurgin veitset ja niin kuin ja tällein, mutta se oli jotenkin itselle ehkä semmoiset, niin kuin just se, että kun käytiin synnytys läpi tai mitä jos napanuora on kiertynyt niin kuin kaulan ympäri... Että sen teki jo pelkästään sen takia, kun ihmiset on silleen, että sinä olet vaan semmoinen tarjoilija, minä olen silleen, että jos tietäisit, koska sen lisäksi me käydään tietysti myös, me savusukelletaan sillä tavalla, että meillä on semmoinen lentokoneen runko, johon se täytetään savulla, ja sitten sinne on kätketty joku esine, ja sitten pitää mennä sinne semmoisessa savusukellusasussa, ja se pitää etsiä sieltä. Sittenhän meillä on uintikoe, jossa meidän pitää uida. Sitten me kanssa semmoisessa, uima-altaassa harjoitellaan lautan rakentamista, että sitten jos me olemme evakuoitu mereen, ja sitten siellä on, että meidän pitää rakentaa siihen se katto, siihen se lautta. Sitten meillä on, palojen sammuttamista oli, eli ihan että on semmoinen huone ja sitten syttyy niin kuin tulipalo siellä sinun täällä ja muut arvioivat ja katsoo sitä, että sinun pitää sammuttaa niitä tulipaloja siellä ja tietää, että onko se niin kuin elektroniikasta syttynyt se tulipallo vai onko se jostain tavarasta. Ja sitten näitä myös testataan aina aamulla, kun sanoin aikaisemmin, että meillä on se kokous, niin meillä on aamuisin aina kysymyksiä, jotka vaihtelevat joka lento, ja siinä kerrotaan läpi erilaisia asioita. Saatetaan vaikka kysyä, että asiakas, että sillä on tosi kuiva yskä ja mikä tauti se on, tai mikä lääketieteellinen juttu se on, sitä meidän pitää tietää, sitä meidän pitää tietää oikea ensiapuhoito siihen. Mutta se synnytys oli minulle aina semmoinen, että please, please, please, kunpa kukaan ei synnyttäisi tällä lennolla. Sitten me käydään semmoisia kiinniotto-otteita, eli me harjoitellaan keskenämme sitä, että jos joku käyttäytyy aggressiivisesti ja se pitää saada vaikka käsirautoihin, että mistä kohtaa ihmistä pitää painaa ja miten otetaan kiinni. Sitten me käydään ihan semmoista peruspsykologiaa kanssa, koska se on psykologisesti raskasta, myös semmoisen psykologisen ensiavun antamista. Sitten tosi paljon kaikkea lentokoneesta käydään sitä, että miten se rakentuu, miten johtoja menee, miten ne toimivat, meidän laitteemme siellä ja miten tulee turbulenssi, mitä eri luokkaa niitä on. Sitten me harjoittelemme tai käydään läpi, jos me joudumme evakuoimaan, siinä on aavikko, siinä on arktinen alue, siinä on meri ja sitten siinä on viidakko. Sitä käydään, tai me käymme myös kaikki kodeissa olevat lääkkeet läpi, että miten ne auttavat ja miten niitä annetaan. Yleisiä tilastoja. Se oli ehkä yksi asia, mikä oli alkuun tosi hankala. Me katsottiin tosi paljon kaikki lento-onnettomuusvideoita, mikä oli ihan silleen... Mutta minä ymmärrän, että niitä on pakko näyttää, koska jokainen tapaus, mitä saadaan taltioitua, on mahdollisuus meille myös aina oppia parempaa. Sehän oli tosi teoreettista, eikä se oikeasti valmista niin paljon siihen, mitä siellä itse koneessa tapahtuu. Eihän koskaan ole joutunut mihinkään viidakkoon laskeutumaan. Lakipykäliä on tietysti käyty, että meidän on täytynyt hirveästi opiskella, että paljonko saa ottaa alkoholia. Ja tietää tietysti, että kun ne happinaamarit tippuvat, niin paljonko ne antavat happea. Mihin saakka raskausviikolla ihminen saa lentää? Saako näissä taudeissa lentää? Ja mitä jos tulee kipsi kädessä, niin saako lentää? Niin, ja sitten meillä on tietysti kaikki simulaatioita. Meillä on sinne lentokoneet vedetty pieniin ryhmiin ja sitten se alkaa tavallinen päivä ja sitten meidän ohjaajamme tekevät erilaisia tilanteita ja sitten tarkkailevat, että miten me reagoimme niihin, että olisiko saanut reagoida.
Haastattelija [00:23:41]: Tämä tuli niin kuin shokkina minulle. Luulin, että teidän työnne on vain tarjota jotain tomaattimehua ja vähän sämpylää. Tähän tulee synnytys ja kaikkea lakijuttuja, niin olen mindblown. Mitä kaikkea tähän ammattiin vaaditaan? Ja pitääkö olla jossakin tietynlaisessa oppiaineessa hyvä? Jos haluaa tehdä ammattiin varmaan terveystieto ja kielet, niin onko jotain muita?
Lentoemäntä [00:24:08]: No kielet joo, sen ehdottomasti, kyllä sen oppii, että yhdestäkään kielen osaamisesta ei ole kyllä haittaa. Reippaus. Paineensietokyky täytyy olla hyvä, koska kun ei koskaan voi tietää, että mitä sen työpäivän aikana tulee. Sinun täytyy pärjätä hyvin. Totta kai on tietty piste vaan, että mihin saakka voi treenata sitä. Itselle ehkä oli aina myös mielenkiintoista, että vaikka itse ajattelin, että minulla on hyvä paineen sietokyky, koska on ollut tosi paljon tehnyt asiakaspalvelualaa, mutta eihän siihen voi varautua, että vaikka tulee semmoinen, että joo, toi kapteeni just soitti, että tuolla näkyy tekninen vika tuolla pyrstössä. Katsotaan, mutta laskeudutaan tuohon lähimmälle kentälle tai näin. Niin se oli itselle, jälleen kuitenkin aina oli miettinyt, että no miten sitä reagoisi johonkin tuommoiseen, että tulee joku tuommoinen vika ja sitten laskeudutaan. Minä olen siis ylpeä, kun sitten minä vaan niin kuin, meillä on sinne järjestys, että kaikkiin niin kuin briifataan eli kaikille kerrotaan. Ja sitten minä vaan rauhallisestisti sitten otin ne tiedot siitä ylös kirjoitin ja tällein. Ja sitten minä soitin meidän muun miehistöön siihen loppupäähän ja kerroin kaikille sitä yksitellen ja mä olin silleen hyvä. Ongelmanratkaisukyky, koska tietysti pyritään siihen, mitä tahansa ongelmia asiakkaille tulee, että ne pystyttäisiin ratkaisemaan lentokoneessa jotenkin. Sen ei täytyisi mennä, että se on ikävää tavalla, että se menee lomafiilistä, jos loma alkaa sillä, että joudut maassa vielä ratkoa sitä. Täytyy olla myös kyky hyvään pokerinaamaan, vaikka kuulet mitä tyhmyyksiä siellä, niin pystyy olla nii aivan... No minä selvitän! Ja sitten juuri, että pystyy olla jämäkkä ja tarvittaessa kiva. Kyllä sitä me nauramme aina, että me olemme samaan aikaan, kun me olemme lääkäreitä, poliiseja, psykologeja, palomiehiä ja ties mitä siinä välissä. Kaikki ne ominaisuudet, mitä niihin jää. Pitää olla jämäkkä, mutta pitää olla lempeä. Lyhyesti, paineensietokyky, asiakaspalvelu, hymyilykyky, ongelmanratkaisu ja reippaus, sosiaalisuus ja tunteiden hallintaa. Ne olivat ne tärkeimmät.
Jingle [00:26:10]: Ammattipodcast.
Haastattelija [00:26:12]: Paljon teille maksetaan palkkaa? Mikä on teidän keskimääräinen palkkanne kuukaudessa?
Lentoemäntä [00:26:17]: Riippuu yhtiöstä tosi paljon. Minun peruspalkkani, kun minä aloitin, oli bruttona 1390 euroa. No joku 1100 euroa ehkä jäi käteen. Tämä on semmoinen työ, mitä rahan takia ei todellakaan kannata. Siis tiedän, nyt se on noussut, minulla on tullut kokemuslisää, niin olisiko minun peruspalkkani 1500 suurin piirtein. Se mistä niistä rahaa tulee lisäksi, on päivärahat eli valtio, Verohallinto on määrittänyt sen, että kuinka paljon rahaa saa aina, kun on ulkomailla jonkun päivän ja sitten sillä rahalla on tarkoitus sitten kustantaa se eläminen siellä. Tämäkin riippuu lentoyhtiöstä, mutta meillä esimerkiksi hotellit saa, firma tarjoaa, mutta tosi monessa hotellissa ei kuulunut ruoat hintaan. Eli käytännössä se päiväraha, mitä minä sain, on mennyt sitten siihen ruokaan. Meidän yhtiössämme tietysti sai myös vähän myynneistä provisiota. Toisaalta siinä on sekin, että vaikka sinä päivystäisit sen kuukauden kotona, niin sinä saat silti sen pohjapalkan. Mutta päivärahat ovat se suurin osa, mistä se tulee. Tiedän, on minun ystäviäni, jotka on saanut toisissa yhtiöissä, että niillä on tullut kolme ja puoli tuhatta. Ja sitten tiedän myös, jotka on saanut, joiden kuukausipalkat ovat 1100 euroa ennen veroja.
Jingle [00:27:40]: Ammattipodcast.
Haastattelija [00:27:43]: Millä kaikilla tavalla tähän ammattiin voit työllistyä? Saatko tästä ammatista töitä sinun mielestäsi helposti?
Lentoemäntä [00:27:50]: Siinä on myös hyvä juttu tai tilanne, että kaikki lentoyhtiöt kouluttavat sinut suoraan. Eli kun sinä haet lentoyhtiölle, ne kouluttavat sinut. Ne antavat sinulle ne konetyyppiin, ne tyyppiluvat ja sitten kaiken muun ekstran. Minä tiedän, että on maita, missä voi opiskella lentoemännäksi. Mutta en suosittele sitä kenellekään, koska saat yleisen käsityksen siitä, mutta että saat suoraan tiettyihin koneisiin. Kaikilla lentoyhtiöillä voi olla, vaikka puhutaan samasta lentokoneesta, mutta niillä voi olla eri tavalla. Niillä voi olla sitä bisnestä ja näin. Niillä voi olla eri tavalla ne tavarat ja se, miten ne menevät. Koska lentoyhtiö kouluttaa, se takaa sen työpaikan.
Jingle [00:28:37]: Ammattipodcast.
Haastattelija [00:28:38]: Onko sinulla mitään neuvoja antaa nuorille, jotka pyrkivät lentoemännäksi?
Lentoemäntä [00:28:42]: Minä sanoisin taas, ei kannata tehdä rahan takia, eikä kannata tehdä sitä, että se olisi jotenkin glamourimpaa. Totta kai onhan se ihanaa, että nyt kun tuolla sataa räntää, niin sinä tiedät, että te heräätte tuohon räntään ja minun päällä on niin kuin palmuja, mutta työ sekin on siinä missä muualla. Tämä on ihan erinomainen paikka siihen, jos haluaa tehdä välivuoden ja miettiä vähän mitä tekee, koska täällä myös tapaa ihmisiä tosi monesta eri ammattikunnasta.
Haastattelija [00:29:08]: Jes. Kiitos paljon, Elisabeth. Onko sinulla kontakteja, jos kuuntelijat haluaisivat olla yhteydessä?
Lentoemäntä [00:29:14]: Instagramini on @theclaudiag. Toki voi siis laittaa ihan DM:mää, jos jotain miettii ja haluu tietää. Monesti tuntuu, että ihmisillä ennen kaikkea rajotusten takia, just tatuoinnit, pituus ja näkö ja tommoset. Ihan mielelläni niinku vastaan.
[äänite päättyy]