Lakimies

"Lakimieheksi haaveilevan kannattaa suhtautua maailmaan avoimin silmin ja kokeilla rohkeasti erilaisia asioita." 

Jaksossa kuullaan lakimies Otto Meren kokemuksia työstään ja miten hän on kyseiseen ammattiin päätynyt. 

Haastattelija, juontaja: Jenny Vu 
Haastateltava: Lakimies Otto Meri 
Tuotanto: Signaalimedia, Helsingin nuorisopalvelut 

Jakso on äänitetty 12/2020 
Jakso on julkaistu 1/2021 

-----

Tekstiversio:

[äänite alkaa] 

Alkutunnus [00:00:26]: Ammattipodcast. 

Haastattelija [00:00:26]: Terve kaikki ja tervetuloa kuuntelemaan meidän Ammattipodcastiamme. Tänään täällä meillä on Otto Meri, joka on ollut lakimies viisi vuotta. No niin Otto, miten menee? 

Lakimies [00:00:38]: Moro Jenny, menee hyvin. Minä olen itse asiassa täällä minun työhuoneellani yliopistolla vielä. Minä jään tänne.  

Haastattelija [00:00:44]: Selvä. Haluatko kertoa, mitä lakimiehet tekevät? Eli mitä sinun työtehtäviisi kuuluu? 

Lakimies [00:00:50]:  Joo, erittäin hyvä kysymys. Lakimiehet tekevät tosi paljon erilaisia hommia. Lakimiehistä on perinteisesti puhuttu, mutta se on sama asia kuin juristi. Lakimies-sanassahan on se mies-sana, minkä takia se on, jotkut tykkäävät käyttää mieluummin juristi, joka on sukupuolineutraali termi. Minä olen lakimies ja minä olen juristi, ne siis käytännössä tarkoittavat samaa, eli henkilö, joka on tehnyt oikeustieteellisen loppututkinnon, valmistunut oikeustieteen maisteriksi, niin se on lakimies ja juristi. Sitten sitä välillä sekoitetaan asianajajaan ja varatuomariin, jotka ovat vähän erillisiä titteleitä. Nekin ovat lakimiehiä, mutta juristi ja lakimies ovat se perus. Mutta mitä ne tekevät, eli mitä me teemme, tosi paljon erilaisia juttuja. Ollaan nimenomaan asianajomaailmassa, eli hoidetaan asianajotehtäviä, eli niitä, jotka ovat tv:stä tuttuja, eli oikeussalissa juristit ajavat asiaa, ja sitten on yhtiölakimiehiä ja yhtiöasianajajia, jotka tekevät yrityskauppoja. Sitten on virkamiehiä, on paljon ministeriöissä, kirjoittelevat lakeja, lainvalmistelua. Sitten on tosiaan tuomioistuimessa tuomarit, syyttäjät, oikeusavustajat. Ne ovat lakimiehiä. Sitten lakimiehiä on täällä, minä olen nyt itse yliopistolla, tutkijoina. Meitä on täällä oikeustieteen tutkijoina lakimiehiä. Monissa muissakin tehtävissä, yritysmaailman huipulla ja järjestöissä. Ja juristeja on aika lailla eri paikoissa. 

Haastattelija [00:02:19]: Eli venaa, minkälaisia keissejä sinä selvittelet? 

Lakimies [00:02:23]: Nyt kun minä olen yliopistolla, minä vain tutkin, minä teen väitöskirjaa sopimusoikeudesta, mutta aloitin, minä olin eka asianajotoimistossa kun minä valmistuin, minä menin sinne. Siellä minä tein rahoitusjärjestelyitä, eli jos yritykset halusivat rahoitusta, niin sitten tehtiin rahoitussopimuksia ja panttaussopimuksia. Eli miten isot firmat sitten pankeilta saivat lainaa, kun ne tarvitsivat, tämmöisiä. Sitten oli yritysjärjestelyitä, eli se tarkoittaa käytännössä ottaen sitä, että jos yritys halusi ostaa vaikka toisen yrityksen, isompi halusi ostaa pienemmän yrityksen, niin sitten siinä on aika paljon kaikkia sopimuksia mitä pitää tehdä, niin autoin niissä, luin läpi sopimuksia, kommentoin, ja tehtiin asiakirjoja ja ilmoituksia. Ja sitten minä olin riidanratkaisussa lopuksi. Eli se oli tätä, että jos tulee riitaa, kahden yrityksen välillä, ne olivat pääasiassa yrityksiä, että joku on ostanut jotain ja se ei ollutkaan niin hyvä tuote kuin pitäisi, niin sitten siitä tulee riitaa, että hei, myit minulle huonon tuotteen ja haluan korvausta, ja toinen sanoo, että se oli ihan hyvä tuote eikä ollut mitään vikaa ja et saa korvausta, niin sitten sitä neuvoteltiin aluksi ja sitten viime kädessä mentiin sitten tuomioistuimeen tai sitten välimiesmenettelyyn. Tämä oli yrityspuolella, mutta sitten taas ihmisten, eli jos tekee muuta juridiikkaa, eli ihmisille, niin sitten voi olla perhe- ja perintöoikeutta, avioliittoja, avioeroja, niistä tulee riitaa, tai sitten perunkirjoitusta, perinnönjakoa, tämmöisiä juttuja voi tulla. On hirveän erilaisia juttuja, mitä lakimiehet hoitavat, jos he tekevät asianajoalaa. Asianajaja on taas semmoinen, että se on Asianajajaliiton jäsen, ja sitten kun sinä olet lakimies, sinun täytyy ensin neljä vuotta työskennellä sitten asianajotoimistossa. Sitten sinä voit hakea sitä asianajajan titteliä. Asianajaja on vähän niin kuin titteli, joka kertoo, että sinä kuulut Asianajajaliittoon.  

Haastattelija [00:04:18]: Voisitko sinä antaa meille jonkun konkreettisen esimerkin sinun työpäivästäsi, että mistä se alkaa ja mihin se loppuu?  

Lakimies [00:04:25]: No nyt kun minä olen yliopistolla, niin minun normipäiväni on niin, että minä tulen yliopistolle ja vähän luen kirjoja, ja sitten kirjoitan ja luen lisää ja kirjoitan. Mutta vaikka, silloin kun minä olin tuomioistuimessa harjoittelussa tai minä olin silloin töissä, niin jos oli istuntopäivä, niin yleensä eka istunto alkoi 9.30. Minä menen saliin ja sitten siellä on eka istunto. Joko se kestää lyhyen aikaa, puoli tuntia tai tunnin. Joskus ne olivat pidempiä. Sitten oli lounas välillä ja sitten jatkettiin lounaan jälkeen sitä istuntoa. Se istunto yleensä loppui kello 16 mennessä. Joskus ne venyivät yli. Sitten oli lähinnä, että sitten on puhe, eli tuomari on sitten siinä salissa, ja ne osapuolet ovat syyttäjä ja syytetty, jos se on rikosjuttu. Jos se on riitajuttu, niin sitten kantaja ja vastaaja ovat ne termit. Käytännössä tuomioistuimessahan on kahdenlaisia juttuja, on niitä rikosjuttuja, syyttäjä ja sitten on se joku, jota syytetään, ja sitten nämä riitajutut ovat ne, missä on kaksi osapuolta, joista toinen vaatii toiselta jotain. Siinä tuomarin tehtävä on vähän ohjeistaa niitä osapuolia, että kaikki noudattaa lakia ja siinä käydään ne perinteiset prosessit läpi. Kaikki saa sanoa ja kaikilla on mahdollisuus kommentoida ja näin. Sitten kun ei ollut istuntopäiviä, sitten luettiin vähän juttuja etukäteen läpi, okei, mistä tässä on kysymys, mitä, kuka vaatii, mitä vaatii, keneltä, mitä on tapahtunut, sitten jos on jo vähän jotain, alkaa miettiä, että miten tämä juridiikka menee, sitten voi lakikirjasta katsoa, okei mitä laki sanoo, noin, että sitten vähän niin kuin valmistauduttiin niihin istuntoihin, ja joskus piti soittaa osapuolille tai pyytää jotain materiaalia, että voiko toimittaa tai ei olla saatu. Semmoista yhteydenpitoa, valmistautumista istuntoihin. Niitä istuntoja oli yleensä kaksi kertaa viikossa. Sitten kun minä olin asianajotoimistossa, niin yleensä päivä alkoi niin, että eka luetaan sähköpostit, mitä tulee aika paljon. Okei, mitä on illan aikana tapahtunut tai yön aikana, koska kaikki asiakkaat eivät olleet Suomessa, saattoi olla vaikka Jenkeissä tai Aasiassa asiakkaita, muualla Euroopassa, niin ihmiset hirveän eri aikaan lähettää viestejä. Sitten saatoit alkaa kirjoittaa sopimusta asiakkaalle, ja vähän katsoit kanssa lakikirjasta, mitä tuohon tulee ja tuohon sopimukseen, ja mitä se asiakas halusi, ja sitten sinä saatoit lähettää sen kommenteille, ja sitten jossain toisessa jutussa sinun piti katsoa, että okei, mitä asiakas haluaa, ja okei, että ne haluaisi, että pitäisi selvittää tuollainen, että voitko tehdä sivun esitelmän jostain niin kuin suomalaisesta lainsäädännön jutusta ja pykälästä ja miten Suomessa vaikka, millä tavalla konkurssi menee, että kuka saa, kuka perii sitten ja kuka saa mitäkin rahoja sitten siinä konkurssissa, niin joku tämmöinen selvitys tai muuta, että ne olivat hirveän erilaisia. Sitten oli joskus asiakastapaamisia, että sitten piti mennä asiakkaan luokse tai asiakas tuli meidän toimistollemme, ja sitten oli joku toimiston sisäinen palaveri, puhuttiin praktiikoista, että se yritysjärjestelypraktiikka. Siihen  kuului aina vetäjä ja sitten vähän vanhempia asianajajia ja sitten meitä nuoria juristeja. Sitten me porukassa sitten kävimme läpi, että mitä sillä viikolla tapahtuu ja mitä pitää tulla ja onko jotain isoja yrityskauppoja tulossa. Sitten oli semmoisia palavereita. Nyt kun on ollut hirveästi, on ollut neljässä, ei kun kolmessa, ei kun neljässä, asianajotoimistossa, eduskunnassa, käräjäoikeudessa, nyt yliopistolla, niin kaikissa on ollut hirveän eri hommia, hirveän erilaisia työpäiviä, mikä kertoo sitä, että lakimiehet tekevät tosi erilaisia hommia. 

Jingle [00:07:51]: Ammattipodcast. 

Haastattelija [00:07:52]: Eli sinulla ei ole tiettyjä, että miten pitkä, sinun työpäiväsi kestää yleensä esimerkiksi kuusi tuntia, kahdeksan tuntia, vaan se riippuu aina.  

Lakimies [00:08:00]: Se riippuu aika, asianajotoimistossa on aika pitkiä työpäiviä välillä, koska projekteissa, se projekti tulee, että siinä on vaan kiire saada se nopeasti tehtyä, mutta ne yleensä, silloin mentiin paljon myöhempään töihin, ehkä kymmeneltä, vaikka keskimäärin, jotkut tuli jopa vähän myöhemmin, tai ehkä osa ysiltä, tuomioistuimissa taas virka-aika alkaa silloin kahdeksalta, niin sitten piti olla aika usein kahdeksalta. Sitten taas eduskunnassakin oli aika joustavaa ja nyt yliopistolla, niin on kanssa joustavaa, mutta että asianajotoimistossa oli vähän pidempiä päiviä kuin sitten jos on valtiolla töissä. Valtiolla on vähän lyhyemmät työajat. 

Haastattelija [00:08:37]: Onko sinulla viikonloppuisin lomaa vai miten tämä menee? 

Lakimies [00:08:41]: No kyllä viikonloppuisin on, aika harvoin tarvitsee tehdä töitä. Joskus, mutta harvemmin. Ja sen pystyy, se on aika itsenäistä, että pystyy kyllä itse päättämään, milloin tekee töitä.  

Haastattelija [00:08:57]: Miten sinun työkuvasi on muuttunut korona-aikana? Pystyykö tätä työtä tekemään etänä?  

Lakimes [00:09:02]: Monia työtehtäviä pystyy tekemään etänä. Tuomioistuimen istunnot kyllä ovat fyysisiä, mutta niihinkin on voitu, koronan aikana tehtiin niin, että kaikki eivät olleet paikalla siellä salissa, vaan osa oli etänä. Semmoisia tiettyjä juttuja, joissa kaikkien piti olla paikalla, niin niitä piti sitten perua, koska jossain isoissa jutuissa voi olla vaikka kymmenen osallistujaa, niin niitä piti siirtää, mutta jos oli pienempiä, niin ne pystyttiin järjestämään. Etänä pystyy aika hyvin antaa neuvoja ja tietenkin hoitamaan tapaamisia ja puheluita ja sähköposteja, mutta sitten ne käräjäoikeuden istunnot, että lainkin mukaan  ne täytyy järjestää paikan päällä, sitten kun laki edellyttää, että tuomioistuimen käsittelyt ovat avoimia, eli siis kaikillahan meillä on oikeus mennä käräjäoikeuteen tai hovioikeuteen tai korkeimpaankin oikeuteen katsomaan istuntoja. että niitä ei voi pitää suljetuin ovin, ellei ole sitten jotain arkaluontoista tai salassa pidettävää tietoa, niin silloin ne pitääkin lain mukaan olla suljetuin ovin, että sinne ei saa yleisöä tuoda, mutta se asettaa tietenkin tuomioistuimille rajoituksia.  

Haastattelija [00:10:06]: Miten tuonne saleihin pääsee, laitatteko aina nettiin tietoa vai miten tuonne pääsee tsekkaamaan? 

Lakimies [00:10:13]: Netissä ei ole tietoa, mutta vaikka käräjäoikeuden aulassa, kun sinne menee, niin siinä on semmoinen iso infotaulu, missä lukee, eka vasemmalla ovat riitajutut ja oikealla ovat rikosjutut ja siinä näkyvät osapuolten nimet, niin sitten kun sinne käräjäoikeuteen menee, ja siellä tosiaan suuri osa istunnoista alkaa 9.30. Sitten sinne menee ja katsoo, että okei, minua kiinnostaa, joskus on tuttujakin nimiä, tietenkin voi olla jotain isoja firmoja, joskus jotain julkkiksiakin. Sitten katsoo, että missä salissa se on, siinä näkyy salinumero. Sitten se tuomari kuuluttaa, että jutun käsittely asiassa Möttönen vastaan Virtanen alkaa, kaikki asianosaiset istuntosaliin, ja olkaa hyvä, ja sitten he tulevat, ja sitten yleisöä tulee, ja yleisö istuu siinä takapenkillä. Sitten se käsittely alkaa, että noin sinne voi, joka päivä lähtökohtaisesti on istunto. Sitten sinne vaan menee, menee istumaan ja seuraamaan. Minullakin oli aika paljon yleisöä, ja opiskelijoita oli paljon. Kaikissa istunnoissa ei ole ketään, mutta aika usein joku on kiinnostunut, tai sitten on joku sukulainen, joka voi tulla, tai vanhempi tai veli tai kaveri tai joku.  

Haastattelija [00:11:14]: Miten sinä olet päätynyt lakimieheksi?  

Lakimies [00:11:18]: Minä aloitin valtsikassa, minä olin ensin valtiotieteellisessä opiskelija. Sitten meillä oli semmoinen pakollinen hallinto-oikeuden kurssi, joka piti käydä, että virkamies vähän niin kuin ymmärtää hallinto-oikeutta. Minä innostuin siitä hallinto-oikeuden kurssista. Siellä oli hyvä opettaja, semmoinen käytännön lakimies. Sitten minä ajattelin, että tämä juridiikka on ihan hauska, oikeustiede, jos minä hakisin. Sitten minä hain ja pääsin. Sitten minä vähän jäin sille tielle, mihin minä päädyin. 

Haastattelija [00:11:44]: Mikä on paras asia lakimiehenä olemisessa? 

Lakimies [00:11:47]: Minä tykkään siitä, siis sääntöjen, se on semmoista eräänlaista sääntöviidakossa kulkemista, on valtavasti eri lakeja ja asetuksia ja pykäliä, ja sitten sinun täytyy ymmärtää ja vähän tietää niitä pykäliä, että miten ne menevät, ja sitten tulee käytännön tilanne, että tosielämässä joku tekee noin, ja sitten sinun täytyy miettiä, että sovelletaanko tätä vai jotain muuta sääntöä nyt sitten tähän. Onko tämä rikkonut tätä pykälää vai ei ja onko tällä ollut velvollisuus tehdä tätä ja sitten se ei ole tehnyt. Sääntöjen tulkinta, ja sitten totta kai se on yleissivistävää, tietää paljon erilaisia sääntöjä, elämän eri aloilta, lainsäädäntö vaikuttaa niin moneen juttuun.  

Haastattelija [00:12:28]: Entäs onko jotain huonoja puolia sitten?  

Lakimies [00:12:31]: No huonoja puolia on se, että ehkä välillä kun näkee, ymmärtää niitä sääntöjä, niin se näkee aina kaikkialla paljon sääntörikkomuksiakin. Ja tulkitsee aina asioita vähän juridiikan kautta. Minä olen yrittänyt kyllä poisoppia siitä, että ei saisi, ei pidä liikaa ajatella lakien kautta asioita vaan muuten. Sitten tietenkin jotkut rikosjutut ovat aika raskaita ja lapsiin kohdistuvat rikokset tai riidat voivat olla psyykkisesti aika raskaita, henkisesti niille, jotka niitä käsittelevät. Ovat kuitenkin silleen synkkiä juttuja osa, mutta onneksi ei hirveästi. Juristina olossa on paljon enemmän niitä hyviä puolia. Se riippuu vähän myös siitä, mitä tehtäviä tekee. Kaikki tehtävät eivät sovi kaikille. Osassa ollaan enemmän ihmisten kanssa tekemisissä, osassa lakimiehen ammatteja  tai tehtäviä ja rooleja, ja toisessa vähemmän. Jokaiselle on jotain. Viihtyykö enemmän kirjojen ja tekstien parissa vai haluaako olla enemmän ihmisten kanssa tekemisissä, niin sitten on eri tehtäviä.  

Haastattelija [00:13:30]: Haitko sinä lakimieheksi yksin vai jonkun kaverin tai jonkun porukan kanssa?  

Lakimies [00:13:36]: Minä olin kyllä valmennuskurssilla, mutta siellä ei ollut mitään semmoista, minulla oli muutamia kavereita, mutta he olivat eri kursseilla. Kyllä minä jonkin verran sitten ystävystyin sen valmennuskurssin aikana. Parin tyypin kanssa, me kävimme lukemassa yhdessä. Minun veljeni oli hakenut vuotta aikaisemmin ja se oli päässyt, sen minä tiesin. Enemmän se yksin. Yksin kirjastossa luki pääsykoekirjoja ja sitten kävi kurssilla. 

Jingle [00:13:58]: Ammattipodcast. 

Haastattelija [00:14:00]: Mikä oli sinun unelma-ammattisi, kun olit nuori? 

Lakimies [00:14:04]: Varmaan ihan lapsena tai aika lapsena halusin ammattijalkapalloilijaksi. Totesin, että siitä ei tule oikein, en menestynyt fudiksessa. Sitten minä vaihdoin golfiin. Sitten minä ehkä ajattelin, että minusta tulee golfammattilainen. Ei tullut sitäkään. Sitten minä halusin diplomaatiksi. Minä hain valtsikkaan ja minä luin maailmanpolitiikkaa aluksi. Tokana vuonna minä ajattelin, että oikikseen. Ja sitten lakimieheksi, juristiksi. Ja sillä tiellä nyt ollaan.  

Haastattelija [00:14:33]: Eli venaa, minkä ikäinen sinä olit, kun sinä tajusit, että tämä lakimiesjuttu voisi olla se sinun juttusi?  

Lakimies [00:14:38]: Minä olin 21, kun minä päätin, että minä haen oikikseen, ja 20, kun minä sain se idean, ja 22, kun minä hain ja pääsin.  

Haastattelija [00:14:45]: Mikä on sinun koulutuksesi tähän ammattiin, ja onko sinulla muita koulutuksia tämän lisäksi?  

Lakimies [00:14:50]: Kun on lakimies, niin on siis oikeustieteen maisteri. Minä olen myös valtiotieteen kandidaatti. Sen verran minä ehdin opiskella valtsikassa. Sitten minä olen tehnyt asianajajatutkinnon. Sitten minä olen varatuomari. Varatuomari on arvonimi. Se ei ole sinänsä siis tutkinto, mutta sen saa, varatuomarin arvonimen saa, kun on ollut vuoden tuolla myös työharjoittelussa. 

Haastattelija [00:15:11]: Kauanko tämä koulutus kesti lakimieheksi? 

Lakimies [00:15:14]: Se on laskennallisesti viisi vuotta. Eli eka kolme vuotta opiskellaan, sitten sinä olet oikeusnotaari. Ja sitten kaksi vuotta on se maisteri. Kun sen suorittaa, sitten sinä olet oikeustieteen maisteri. Eli periaatteessa viisi, mutta se vaihtelee. Itse minä opiskelin kolmessa vuodessa, kun minä olin tehnyt jo valtsikan opintoja vähän alkuun, niin sitten minä tiesin vähän, miten yliopistossa kannattaa toimia, mitä kursseja tehdä ja näin. Jotkut opiskelevat vähän hitaammin, voi mennä kuusi vuotta tai seitsemän vuotta, jos tekee paljon töitä ohessa.  

Haastattelija [00:15:47]: Mitä kaikkea vaaditaan lakimiesammattiin? Minä tarkoitan, että minkälainen luonteenpiirre pitää olla ja onko jotain erityistaitoja, joita tulisi oppia?  

Lakimies [00:15:58]: Jotta oikiksessa pärjää, niin pitää olla hyvä muisti, jotta osaa sääntöjä, mutta nykyään onneksi netistä, ja pystyy hakuohjelmia käyttämään, ja netti auttaa paljon, ettei tarvitse kaikkea osata ulkoa, vaan riittää, että hahmottaa, että mistä voi löytyä tietoa. Eli semmoista tiedonhallintaa vaatii ja kykyä hallita kokonaisuuksia. Sitten tietenkin, paljon, jos sinä toimit asianajotehtävissä, niin täytyy olla hyvät ihmissuhdetaidot. Täytyy osata ihmiselle kertoa, mistä asiassa on kyse, kysyä oikeita kysymyksiä, puhua ihmisten kieltä, aika usein juristit saattavat puhua vähän liian juridiikkaa, eli puhua liian lakikieltä ja normi-ihmisten voi olla vaikea tajuta, jos he eivät ole opiskelleet. Totta kai jos toiselle juristille puhuu, niin sitten se on helpompaa. Paineensietokykyä, jos on jossain vaativissa tehtävissä. Päätöksentekokyky, se on ehkä tärkeä. Sen oppi tuomioistuimessa, käräjäoikeudessa, että hyvän juristin täytyy kyetä, uskaltaa tehdä päätöksiä ja perustella. Juridiikassa on kyse, jos sinä olet tuomioistuimessa, sinä teet päätöksiä ja sitten sinulla pitää olla perustelut. Sinun täytyy uskaltaa tehdä joku ratkaisu ja sitten sinä olet perustellut sen itsellesi ja sitten perustelet sen sille päätöksen kohteelle kirjoittamalla sen tuomion. Ja kirjoituskykyä totta kai, se on tuomioistuimessa, jos kirjoitat pitkiä tuomioita, sinun täytyy osata kieltä käyttää. Miten sinä kerrot tämän ja mitä sinä tarkoitat.  

Haastattelija [00:17:21]: Jes, ja missä oppiaineissa tulisi olla hyvä äikän lisäksi, jos hakee lakimieheksi?  

Lakimies [00:17:28]: Yhteiskuntaoppi on varmaan semmoinen mikä, jos sinä olet kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, tietenkin lakitiedon kurssi nyt on hyvä esimerkki. Minä en itse kyllä silloin lakitiedon kurssista tykännyt, mutta aika monet he, jotka tykkäsivät lakitiedosta, niin sitten hakivat juristiksi. Että se nyt on aika luonteva. Se vähän riippuu myös siitä, että jos vaikka ympäristöoikeus on semmoinen juridiikan osa-alue, että jos olet biologiasta kiinnostunut, niin ympäristöoikeudessa on paljon biologiaa ja maantiedossa myös. Eri fysiikka. Fysiikasta on varmasti hyötyä, se opettaa semmoista tiettyä systemaattista ajattelua, matematiikasta on apua. Varmaan opettaa kanssa loogista päättelykykyä ja semmoista, että eri aineista. Mutta varmaan äidinkieli ja yhteiskuntaoppi.  

Haastattelija [00:18:13]: Mitä sinä kirjoitit ja mitä sinä suosittelet, että kannattaisi kirjoittaa ylppäreissä? 

Lakimies [00:18:18]: Silloin kun minä kirjoitin, oli eri tämä pääsykoemenettely. Silloin sai lähtöpisteitä kanssa, mutta niitä sai vähän eri tavalla kuin nykyään. Nyt minä olen oppinut, me olemme täälläkin välillä puhuttu oikiksessa, että nythän esimerkiksi pitkästä matikasta on paljon hyötyä lähtöpisteissä ja yhteiskuntaopista esimerkiksi vähemmän. Nythän jos haluaisi suoraan ylioppilastutkinnolla, niin kannattaisi sitten pitkää matikkaa opiskella. Mutta minä itse en kirjoittanut kovin hyviä papereita, tai siis no E:t, en yhtään L:ää, minun mielestäni jotain E:ä ja C:tä, M:ää ja näin. Mutta sitten pääsykokeella, sitten kun aktiivisesti luki, niin pääsi. Ja edelleenkin se on aina, se pääsykoevaihtoehto on, että sillä ei ole sinänsä väliä, vaikka olisi kirjoittanut huonosti, koska pääsykokeiden kautta voi päästä.  

Jingle [00:19:04]: Ammattipodcast.  

Haastattelija [00:19:07]: Mikä on lakimiehen keskivertainen palkka?  

Lakimies [00:19:09]: Minä sanoisin, että vastavalmistuneella ehkä 3 500 voisi olla, mutta se riippuu vähän siitä, että mille alalle ja mihin työpaikkaan menee. Täällä asianajotoimistossa on vähän paremmat palkat. Nykyään isommissa asianajotoimistoissa, tässä Esplanadin lähellä tai keskustassa, niin aloituspalkka on lakimiehelle joku 4 000. Valtiolla on sitten vähän vähemmän, ehkä joku alle 4 000, 3 500. 

Haastattelija [00:19:36]: Voisitko kertoa vielä, millä kaikilla tavoilla lakimieheksi voi työllistyä?  

Lakimies [00:19:41]: Juridiikka on siinä määrin poikkeava kuin vaikkapa lääketiede. Lääkäriksihän voit opiskella käytännössä kaikissa maissa, koska lääketiede on kaikkialla aika samanlaista. Ihminen toimii hyvin samalla tavalla, vaikka jotain eroavaisuuksia on. Juridiikassa on se poikkeus, että kun se on hyvin kansallista, niin silloin Suomessa juridiikkaa voi opiskella Helsingin yliopistossa, Turussa, Lapin yliopistossa ja Itä-Suomen yliopistossa, eli neljässä yliopistossa. Ja sitten on tietenkin avoimen yliopistossa, avoimessa yliopistossa voi opiskella kanssa ja  sitä kautta sitten saada sen tutkinnon.  

Haastattelija [00:20:17]: Onko lakimies varma työ sinun mielestäsi? Eli saavatko lakimiehet helposti duunia? 

Lakimies [00:20:25]: Perinteisesti ovat saaneet tosi hyvin, ja niitä on vähän koulutettukin sitä varten, että saadaan riittävästi hyviä virkamiehiä, mutta tämä on historiaa. Nykyään lakimiehiä koulutetaan enemmän kuin aikaisemmin, eli määrät ovat kasvaneet, ja on tullut uusi yliopistokin, Itä-Suomen yliopisto, missä voi opiskella lakimieheksi. Eli määrät ovat kasvaneet, mutta edelleenkin työllisyystilanne on aika hyvä. Yhä enemmän asianajotoimistoja on ja tarvitaan siellä juristeja, ja sitten virkamiehiä tarvitaan edelleen, ja kun yhteiskunta vähän oikeudellistuu, eli tulee yhä enemmän oikeudellista sääntelyä, enemmän lakeja ja asetuksia, niin lakimiehiäkin tarvitaan. Aika hyvä työllisyystilanne on.  

Haastattelija [00:21:07]: Mitä sinä teet vapaa-ajallasi golfin ja jalkapallon lisäksi?  

Lakimies [00:21:12]: Tätä politiikkaa teen jonkin verran kuntatasolla, ja sitten minä tykkään lukea, lukea paljon historiaa, mutta urheillessa se pääasiassa menee, golf, fudis, nyt talvisin lätkä, sitten koiran kanssa lenkkeily. Siinä on ehkä ne vapaa-ajan harrastukset, semmoiset, mitkä pitävät ajatukset poissa juridiikasta. 

Haastattelija [00:21:32]: Jes ja, haluatko sinä kertoa, mitä sinä teet kuntapolitiikassa? Miten sinä vaikutat asioihin? 

Lakimies [00:21:40]: Joo, kuntapolitiikassa minä olen nyt kaupunginvaltuustossa ja sitten kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnassa, niin kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnassa on liikuntaa, kulttuuria ja nuorisoasioita. Siellä päätetään liikuntapaikoista, erilaisista kulttuuriavustuksista, kulttuuritapahtumista, nuorisoasiain toiminnasta, nuorisotaloista, nuorisotoiminnan laadusta, tapahtumista myös, ja minulle ehkä näistä se liikunta on läheisin just harrastusten kautta. Sitten kaupunginvaltuustossa nyt päätetään näistä isoista asioista, siellä on asumista ja maankäyttöä ja verotusta, kunnallisverotusta, erilaisia palveluita, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, että kaikissa on ollut, kyllä silleen on hyötyä, kun ymmärtää, että kuntalaki on se laki, joka sääntelee kunnan toimintaa ja tehtäviä, kyllä välillä on pitänyt kuntalakiakin katsoa. Ja jääkenttäsäätiössä on kanssa, on siis tämmöinen, omistaa liikuntahalleja, jäähalleja, niin sitten sitä kautta tuetaan jääurheilua myös.  

Haastattelija [00:22:46]: Ovatko nämä lakimies ja politiikka sinun loppuelämäsi juttu vai ajattelitko vielä kokeilla jotain muuta?  

Lakimies [00:22:54]: Nyt minä olen tykännyt näiden kahden yhdistelmästä. Vähän niin kuin molempia. Viisi vuotta kun olen ollut juridiikassa ja politiikassa kohta neljä, niin olen kyllä tykännyt molemmista. Ne tukevat tosiaan aika paljon toisiaan, että se on ollut se paras puoli siinä. Mutta voi olla, että nyt kun väitöskirja valmistuu, niin sitten siirryn vähän taas johonkin eri juridiikan tehtäviin, että sitten juridiikan sisälläkin voi vaihdella niitä. Joko rupean omaa toimistoa pyörittämään tai sitten menen jonkun toisen toimistoon tai takaisin tuomariksi tai syyttäjäksi.  

Jingle [00:23:27]: Ammattipodcast. 

Haastattelija [00:23:28]: Mitä vinkkejä sinä antaisit näille nuorille, jotka kuuntelevat tätä nyt ja haluaisivat olla tulevaisuudessa lakimiehiä?  

Lakimies [00:23:36]: Suhtautuu maailmaan avoimin silmiin ja nauttii siitä nuoruudesta ja kokeilee eri juttuja. Tietenkin kannattaa panostaa ylppäreihin ja yrittää saada hyvät paperit ja sitä kautta suoraan. Ja jos ei, niin sitten pääsykokeisiin, mutta minä uskon, että juridiikassa tarvitaan eri taustaisia ihmisiä, niin ei pidä sulkea pois juridiikkaa, vaikka ajattelisi, että ei se ole minun juttuni, ja voi kevyesti vähän tutustua ja lukea, että minkähänlaisia nämä ovat ja mitä nämä käsittelevät. Sitä kautta voi ehkä saada vähän yleiskuvaa siitä, että minkälaista, koska myös ne pääsykoekirjat ovat vähän kuin oppikirjamaisia usein, että ne käsittelevät jotain oikeudenalaa ja kertovat siitä.  

Haastattelija [00:24:21]: Teetkö nämä lakijutut vain suomeksi vai jollakin muullakin kielellä?  

Lakimies [00:24:25]: Kun oli tuomioistuimessa, niin ruotsin kieltä joutui jonkin verran käyttämään ja myös aika paljon englantia asiakaspalvelussa. Ja sitten asianajotoimistossa, niin englantia joutui kanssa aika paljon käyttämään, että asiakkaat olivat ulkomailla siellä. Suomi, ruotsi, englanti. No nyt sitten tutkijana kun on, niin on tanskankielistä kirjallisuutta, norjaa olen oppinut lukemaan, tai on pakkokin olla, koska on norjalaista, saksaa, pari saksalaista oikeustapausta, englantia myös. Mutta kyllä eri kieliä tarvitsee. Tarvitsee englantia, ruotsia ennen kaikkea.  

Haastattelija [00:24:58]: Kiitos Otto, että tulit tähän haastatteluun ja onnea siihen sinun väitöskirjaasi.  

Lakimies [00:25:02]: Kiitos hyvistä kysymyksistä ja hyvästä podcastista. Tärkeä aihe. Täytyy sitten, kun näitä, kiva kuulla vähän mitä muissa ammateissa, että mitä kaikkia eri ammatteja on ja mitä ihmiset ajattelevat omista töistänsä. 

Lopputunnus [00:25:41]: Ammattipodcast. 

[äänite päättyy]