“Unelmien eteen kannattaa tehdä töitä ja olla oma-aloitteinen ja aktiivinen”
Jaksossa kuullaan vanhempi konstaapeli Tiina Alasen kanssa kokemuksia työstään ja miten hän on kyseiseen ammattiin päätynyt.
Haastattelija, juontaja: Jenny Vu
Haastateltava: Vanhempi konstaapeli Tiina Alanen
Tuotanto: Signaalimedia, Helsingin nuorisopalvelut
Jakso on äänitetty 12/2020
Jakso on julkaistu 1/2021
-----
Tekstiversio:
[äänite alkaa]
[musiikkia ja erilaisia ääniä]
Alkutunnus [00:00:27]: Ammatti-podcast.
Haastattelija [00:00:27]: Moi kaikille, ja tervetuloa kuuntelemaan meidän podcastiamme. Tänään meillä vieraana on vanhempi konstaapeli Tiina Alanen, joka on ollut työssään kuusi vuotta. Moi Tiina, miten sinulla menee?
Poliisi [00:00:40]: Moi, hyvin menee, kiitos.
Haastattelija [00:00:43]: Mitä sinun työtehtäviisi kuuluu?
Poliisi [00:00:45]: No minä olen Helsingin poliisilaitoksen ennaltaestävässä toiminnassa töissä. Ja sellaisessa kakkosryhmässä. Eli me teemme töitä enimmäkseen nuorten kanssa, mutta sitten myös nuorten vanhempien ja eri toimijoiden kanssa, nuorisotyöntekijöiden ja sosiaalityöntekijöiden kanssa. Enimmäkseen teemme niin,että jos nuori oireilee rikoksilla tai on syrjäytymisvaarassa, niin niihin puututaan erityisesti.
Haastattelija [00:01:09]: Oliko niin, että kun on konstaapeli, niin niitä on eri aloja?
Poliisi [00:01:15]: Vanhempi konstaapeli on siis valmistunut poliisikoulusta. Nuorempi konstaapeli on harjoittelija. Ylikonstaapeli on esimerkiksi ryhmänjohtaja. Meillä on kaksi ylikonstaapelia tässä meidän ryhmässämme.
Haastattelija [00:01:28]: Haluatko antaa konkreettisen esimerkin sinun työpäivästäsi?
Poliisi [00:01:33]: Meillä vaihtelee todella paljon. Tämä päivä, mikä minulla tänään on ollut, on ollut päivävuoro. Olen ollut koneella koko päivän. Lähinnä sitä, että jos on kirjallisia töitä, niin niitä minä olen tänään hoitanut, ja sähköposteja. Jos olisi iltavuoro, niin yleensä ottaisimme poliisiauton alle, ja lähtisimme jalkautumaan kauppakeskukseen. Tai rautatieasemalle. Tai nuorisotaloille, kun ne olivat auki vielä. Joka päivä vaihtelee aika paljon. Ennen koronaa meillä oli monta laillisuuskasvatusoppituntia päivässä. Päivävuorotkin menivät haalarissa. Nyt olemme olleet tässä toimistolla tai etätöissä myös enimmäkseen.
Jingle [00:02:14]: Ammattipodcast.
Haastattelija [00:02:16]: Mitä te teette nuorisotaloilla ja ulkona nuorten kanssa? Jutteletteko heidän kanssaan vai... Yritättekö saada tietoa, haastatteletteko?
Poliisi [00:02:26]: Enimmäkseen juttelemme, että tulemme tutuiksi nuorille. Jos heillä on jotain asiaa tai muita ongelmia, niin olisi helpompikin tulla meille juttelemaan, kun on muuten jo tuttu. Enimmäkseen on sellaisia, että ovat hyvissä asioissa liikkeellä, ettei tarvitse paljon puuttuakaan. Tai selvittää mitään, että me emme tutki. Eli emme tee minkäänlaista esitutkintaa tai muuta. Lähinnä se on sellaista, että mennään juttelemaan.
Haastattelija [00:02:55]: Entä työpäivien pituus? Monelta aamuvuorosi ja iltavuorosi alkavat, ja kauanko ne kestävät?
Poliisi [00:03:02]: Ne vaihtelevat myös. Päivävuorot ovat suurin piirtein kahdeksasta viiteen. Iltavuorot voivat olla esimerkiksi kymmenestä kymmeneen, 12 tuntia. Viikonloppuisin olemme töissä, kahdesta kahteen, perjantaina ja lauantaina. Sunnuntaina on vähän helpompi päivä. Siinäkin tulee se kahdeksan tuntia suurin piirtein.
Haastattelija [00:03:23]: Saatko itse valita?
Poliisi [00:03:26]: Tarpeen mukaan. Kun oli Uudenmaan sulku, niin olimme koko ajan töissä. Jos on esimerkiksi vappu, niin olemme töissä. Näin viikolla, jos on tärkeä oma henkilökohtainen meno, pystyy pitämään vapaapäivän. Tekee vain joskus vähän pidempään.
Jingle [00:03:43]: Ammattipodcast.
Haastattelija [00:03:47]: Miten olet päättynyt työhösi?
Poliisi [00:03:50]: Itse asiassa se lähti aivan lapsesta saakka. Silloin halusin jo olla poliisi. Olen käynyt koulussamme pitämään laillisuuskasvatusoppituntia. Siellä opettajat muistivat, että halusin jo yläasteella, puhuin, että minusta tulee poliisi isona. En itse muista, mutta he muistivat silloin. Se konkretisoitui, kun kävin koulun jälkeen armeijan. Olin rauhanturvaajana. Siellä oli paljon poliiseja töissä. Kosovossa olimme. Heidän kanssaan paljon juttelimme, ja he kertoivat hieman ammatista. Ajattelin, että kun tulen takaisin Suomeen, niin pyrin poliisikouluun.
Haastattelija [00:04:28]: Kauanko poliisikoulu kesti?
Poliisi [00:04:31]: Me kävimme sen niin, ettei se ollut ammattikorkeakoulu vielä silloin. Kaksi ja puoli vuotta kesti. Vuosi ollaan koululla, ja sitten mennään jo harjoitteluun. Ollaan poliiseina pihalla, ja siinä oppii tekemällä parhaiten.
Haastattelija [00:04:46]: Mitä sinulle opetettiin siellä? Mitä te teitte?
Poliisi [00:04:49]: Ensimmäinen vuosi on teoriaa enimmäkseen. Silloin rikoslakia jumpattiin todella paljon, pakkokeinolakia. Kaikki oikeudet ja velvollisuudet, ihmisten oikeudet ja velvollisuudet. Sitten opeteltiin aivan sakkojen kirjoittamisesta saakka. Poliisiautolla ajoa ja voimankäyttöä, ja tällaista. Se oli koko vuosi sitten aika intensiivistä opiskelua. Sen jälkeen pääsi harjoittelua. Sitten se oli käytännön opiskelua.
Haastattelija [00:05:19]: Mikä oli sinun toisen asteen koulutus? Oliko se lukio vai ammattikoulu?
Poliisi [00:05:24]: Lukio. Ammattikoulu, toisen asteen koulutus riittää. Ei tarvitse olla lukiotaustaa.
Haastattelija [00:05:43]: Mistä tykkäät eniten työssäsi?
Poliisi [00:05:45]: Enimmäkseen tykkään siitä, että saa olla nuorten kanssa. Kun olen harjoittelussa ollut, ja ennen olin ennaltaestävässä toiminnassa, jossa olin aikuisten kanssa tekemisissä enemmän. Jotenkin se vetää nuorten puolelle, että niissä on vielä toivoa. Jos vaikka hölmöilee, niin siihen pystyy hieman vaikuttaakin. Elämä vielä edessä, sun muuta. Siitä tykkään eniten.
Haastattelija [00:06:10]: Mitkä ovat ne huonot puolet?
Poliisi [00:06:13]: Myös ihmiskohtalot, jos jollain menee todella huonosti. Kun on nuori kyseessä, se on erityisen surullista, ainakin omasta mielestäni. Jos jollain menee todella huonosti ja on vielä nuori. Mutta niitä on harvemmin. Enimmäkseen hyvin nuorilla menee.
Haastattelija [00:06:30]: Kun sanoit, että olit armeijassa, niin menitkö kavereidesi kanssa armeijaan vai olitko yksin siellä? Kun päädyit ammattiisi, niin mietitkö, että tämä on se minun juttu ja minä haluan mennä tänne yksin, vai oliko teillä joku kaveriporukka jonka kanssa menitte yhdessä?
Poliisi [00:06:48]: No itse asiassa olen aivan erilainen kuin minun kaveriporukkani silloin. Että oli lähinnä outoa, että minä halusin armeijaan tai poliisiksi. Niin aivan yksin menin. Olin valmiusjoukoissa armeijassa ja ajattelin, että pyrin siihen. Siinä oli pääsykokeet silloin, tai on vieläkin, valmiusjoukkoihin. Ajattelin, että menen kokeilemaan. Jos pääsen sinne, niin sitten valitsen intin. Mutta sitten minulla oli myös au pairin paikka Sveitsissä. Ajattelin, että jos en pääse inttiin, menen Sveitsiin ja valitsen sieltä toisen urapolun.
Jingle [00:07:22]: Ammattipodcast.
Haastattelija [00:07:24]: Minkälainen sukupuolijakauma teillä on?
Poliisi [00:07:28]: Meillä on täällä ennaltaestävässä toiminnassa todella paljon naisia. Meillä on naisparejakin. Kun olemme tuolla pihalla, niin olemme sitten kaksi naiskonstaapelia siinä. Mutta todella paljon naisia tässä poliisissakin. Että kenttäryhmissäkin on ainakin kaksi, kolme naista, jos ryhmän koko on noin kymmenen. Hyvin on edustettu, jos esimerkiksi vertaa silloin armeija-aikoihin. Tai silloin, kun olin Kosovossa, niin kyllä täällä on paljon enemmän naisia.
Haastattelija [00:08:06]: Mitä kaikkea poliisiammattiin vaaditaan muuta kuin se koulutus?
Poliisi [00:08:10]: Nuo kokeet ovat aika pitkät, muistaakseni kolme-, nelivaiheiset ne kokeet. Alkuun sitten on fyysiset, kirjallinen. Sitten on psykologiset ja ryhmähaastattelu. Siinä katsotaan kaikkia eri ominaisuuksia, että onko soveltuva poliisiksi. Ja miten osaa esimerkiksi kirjoittaa, ja riittääkö kunto, eli kuntokokeet.
Haastattelija [00:08:38]: Haluatko kertoa enemmän noista kokeista, että minkälainen kuntokoe on ollut? Onko se niin, että pitää läpäistä reitti tai muuta?
Poliisi [00:08:47]: En tiedä, miten se nykyään on. Kai se on melko sama nykyään kuin silloin kun minä pyrin. Mutta siis juostaan 1500. Siinä on sellainen tietty aika, mihin se pitää juosta. Sitten on ylätalja, sitten on penkki. Silloin kun minä pyrin, niin piti päästä kahden metrin aidan yli. Mutta nykyään sitä ei kai tarvitse tehdä. Ketteryyskoe, sellainen nukenkantokoe. Joo, mutta sellaiset kokeet, että kunhan hieman treenaa, niin kyllä niistä pääsee läpi, että pärjää sitten hyvin.
Haastattelija [00:09:25]: Entä sitten ne psykologiset puolet, niin mitä siellä vaaditaan?
Poliisi [00:09:30]: No siihen ei oikein voi vaikuttaa mitenkään. Että ne testit on niin hyvin tehty, että ei pysty huijaamalla päästä läpi. Mutta enimmäkseen, mitä minä olen ymmärtänyt, niin haetaan, ei ääripäätä, vaan sellaista, joka pystyy sopeutumaan tilanteisiin. Ei ole vankasti jotain asiaa vastaan, tai muuta. Se oli vinkki, jonka kokeneempi poliisi antoi minulle kokeisiin. Mutta todella erilaisia. Kun on ne haastattelut, niin todella erilaisia ihmisiä haetaan. Kun poliisissakin halutaan, että on erilaisia persoonia, että tulee toimeen eri persoonien kanssa, sitä haetaan todennäköisesti.
Jingle [00:10:08]: Ammattipodcast.
Haastattelija [00:10:10]: Olisiko sinulla antaa mitään vinkkiä? Onko oppiaineilla väliä? Missä oppiaineissa kannattaa olla hyvä?
Poliisi [00:10:18]: Äidinkielessä kannattaa olla hyvä. Minäkin olen lapsuudessa asunut Yhdysvalloissa, niin minulla on ollut todella huono äidinkieli. Käynyt siellä koulut, niin piti aivan kokeita varten opiskella suomea itsekin. Kirjoittamista katsotaan todella paljon kokeissa, että onko se jäsenneltyä. Sitä tarvitsee ammatissakin todella paljon, kirjoitetaan todella paljon.
Haastattelija [00:10:43]: Oletko tarvinnut myös ruotsin kieltä ja englantia?
Poliisi [00:10:46]: Joo, ne opetetaan koulussa. Siellä on ruotsin ja englannin kurssit. Ruotsia ei tarvitse puhua niin paljon, englannilla aika lailla pärjää. Enimmäkseen olen puhunut ranskaa, sitä osaan. Sitä on joutunut käyttämään, tai päässyt käyttämään. Onhan se ihan hauska jutella eri ihmisten kanssa.
Haastattelija [00:11:08]: Entä mikä on poliisin ammatin palkka?
Poliisi [00:11:11]: Se vaihtelee vaatimustason mukaan, että mitä teet. Että oletko tutkija vai kentällä. Heillä on eri palkat. Ja sitten meillä on eri palkka, kun me olemme tutkintaa ja kenttää. Mutta kentän palkkalistoilla me olemme. Ja sitten saa lisää työtä tai lisää palkkaa, jos tekee esimerkiksi some-hommia, minulla on some-profiilit, niin siitäkin saa palkkaa. Mutta sellainen mikä jäisi käteen on vajaa kolme tonnia kuussa. Siihen tulee kaikki lisät sitten, että on viikonlopputöissä ja iltatöissä ja näin, että ihan hyvä palkka on.
Haastattelija [00:11:58]: Saako töitä helposti tuolla alalla?
Poliisi [00:12:04]: Se vaihtelee vuosittain. Kun valmistuin, niin ei ollut yhtään töitä. Kaikki valmistui työttömäksi. Pari vuotta kaikki saivat työpaikan. Se muuttuu joka vuosi, että onko työtä vai ei. Tämäkin on niin helppo, että riittää, että odotat kotona. Odotat, että virka aukeaa. Kyllä se työpaikka tulee jossain välissä.
Haastattelija [00:12:27]: Onko sillä väliä, että meneekö lukioon tai ammattikouluun?
Poliisi [00:12:31]: Ei ole, että kaikkia taitoja. Meidänkin luokalla oli... Olisiko puolet ja puolet. Puolet ollut lukiossa ja puolet ammattikoulussa. Alanvaihtajiakin on paljon ollut. Esimerkiksi 37-vuotiaana päättääkin että haluaa poliisiksi. Sellaisia oli meidänkin luokalla pari, kolme.
Haastattelija [00:12:49]: Harrastatko vapaa-ajalla?
Poliisi [00:12:51]: Joo, jalkapalloa pelaan. Salilla käyn ja lenkillä. Aina kun on aikaa, olen jossain urheilemassa.
Haastattelija [00:12:59]: Onko nämä harrastukset hyödyttäneet sinua työelämässä?
Poliisi [00:13:03]: Kyllä minä sanoisin, että ainakin jalkapalloharrastus ja joukkuepelaaminen. Kun sitä olen tehnyt aivan lapsesta saakka, niin tämäkin on sellaista parityöskentelyä ja joukkuelajia, että pitää tulla toimeen ryhmässä. Harrastaminen kannattaa aina, ihan mikä vain laji. Sitten kun pitää siinä poliisikoulun pääsykokeessa juosta ja kantaa, niin joku sellainen tietysti tukee. Jos on nolla liikuntatausta, niin kävisi lenkillä enemmän ja salilla. Sillä pärjää.
Haastattelija [00:13:37]: Onko poliisityö sellaista todella yhteisöllistä, ja tehdään tiimityötä? Vai voiko sitä tehdä myös itsenäisesti, jos ei esimerkiksi tykkää olla juuri joukkueissa?
Poliisi [00:13:49]: Itsenäisesti tietysti voi mennä esimerkiksi tutkintaan, siellä yksin kuulustellaan. Meillä ennaltaestävässä toiminnassa yleensä tehdään pareittain. Mutta hyvin myös itsekin pystyy puurtamaan. Onhan se aina mielekkäämpää tehdä kaverin kanssa.
Haastattelija [00:14:06]: Onko sinulla muita töitä tämän lisäksi? Vai onko tämä sinun ainoa ammattititteli?
Poliisi [00:14:12]: Joo, tämä on minun ainoa ammattini. Jossain välissä valmensin jalkapalloa, niin se oli toinen työ. Mutta minullakin on kaksi lasta. Kun menen kotiin, niin olen perheen kanssa. Ei minulla ole paljoa aikaa sen enempää tehdä.
Haastattelija [00:14:26]: Koetko sinä, että tämä olisi sinun loppuelämäsi juttu, vai ajattelitko vielä kokeilla jotain muita ammatteja?
Poliisi [00:14:33]: No joo, minä opiskelen vielä yliopistossa. Ehkä jossain välissä sitten. En nyt tiedä, että toivottavasti pystyisi poliisissa pysymään, mutta jotain asiantuntijatehtäviä tai muuta sitten aikuisena.
Haastattelija [00:14:47]: Haluatko kertoa jonkin kivan kokemuksen poliisityössä? Mikä on ollut ikimuistinen juttu?
Poliisi [00:14:54]: Niitä on todella paljon. Joka viikonloppu kun olen ollut töissä, niin on tullut todella positiivisia kokemuksia. Meidän työssämme varsinkin, kun olen nuorten kanssa, niin sieltä tulee todella positiivisia. No siitä minä tykkään, kun somessa pystyy auttamaan. Minulla on se profiili Instagramissa esimerkiksi, niin sieltä on hyviä kokemuksia. Että joku ei ole esimerkiksi uskaltanut tehdä rikosilmoitusta face-to-face. Mutta sitten kun on uskaltanut netissä kirjoittaa somepoliisille, niin asia onkin ratkennut siitä eteenpäin hyvin. Nämä ovat hyviä onnistumisia.
Haastattelija [00:15:34]: Olisiko sinulla mitään vinkkejä antaa nuorille, jotka haluavat olla isona poliiseja?
Poliisi [00:15:39]: Jos on jokin unelma, niin kannattaa tavoitella sitä. Että jos ei ensimmäisellä yrityksellä pääse poliisikouluun, niin sitten toisella, kolmannella. Ei pidä antaa periksi, jos haluaa poliisiksi. Kannattaa sinne kouluun vain yrittää päästä sisään. Sitten voi aina jotain muuta tehdä, mennä vaikka vartijaksi tai jotain, ja sitten aina myöhemmin pystyy uudestaan tulla poliisiksi. Mutta aktiivisuutta. Ja meilläkin tarvitsee oma-aloitteisuutta, se on plussaa. Jos on reipas ja aktiivinen, niin kyllä sillä pärjää.
Haastattelija [00:16:11]: Millaista on olla somepoliisi? Mitä kaikkea te teette?
Poliisi [00:16:16]: Me saadaan todella vapaasti miettiä, että mitä me päivitämme ja muuta. Sitten meille laitetaan viestejä. Niitä tulee noin kymmenen päivässä. Puhumme ihmisten kanssa eri kanavilla, Snapissa tai Instagramissa. Mietimme päivityksiä, että mikä ihmisiä ehkä kiinnostaisi. Snapissa teemme myös esimerkiksi sellaisia My day -juttuja. Kuvaamme esimerkiksi meidän työvuorojamme.
Jingle [00:16:39]: Ammattipodcast.
Haastattelija [00:16:43]: Pidetäänkö teille vanhemmille konstaapeleille kuitenkin vielä koulutuksia?
Poliisi [00:16:49]: Joo, on meillä koulutuksia, nettikoulutuksia, vaikka eri lainsäädäntöjä. Jos lainsäädäntö muuttuu, tieliikennelaki uudistui, niin senhän me opiskelemme sitten täällä töiden ohessa. Ja huomenna minä olen esimerkiksi koulutuksessa, polarisointikoulutuksessa, niin otamme tällaisia eri ammattilaisten koulutuksia.
Haastattelija [00:17:11]: Miten sinut voi tavoittaa somessa, jos haluaa kysyä enemmän tietoja?
Poliisi [00:17:15]: Minulla on oma Instagram-tili, Konstaapeli Alanen. Sieltä löytyy. Ja Facebookissa Tiina Alanen. Sitten meillä on Snapissa yhteistili Stadin poliisit. Se vaihtelee, että kuka meidän ryhmästä vastaa. Sitä kautta minutkin tavoittaa.
Haastattelija [00:17:37]: Jos herää kysymyksiä, niin laittakaa rohkeasti sinne someen. Kiitos, kun tulit vieraaksi.
Poliisi [00:17:44]: Kiva oli olla vieraana. Kiitos.
Lopputunnus [musiikkia ja erilaisia ääniä]
[äänite päättyy]
