“Näyttelijän kuvauspäivät on tarkkaan jäsenneltyjä, mutta työtä voi usein tehdä silloin, kun sitä haluat tehdä.”

Jaksossa kuullaan näyttelijä Marko Loukaskorpi kokemuksia työstään ja miten hän on kyseiseen ammattiin päätynyt.

Haastattelija, juontaja: Jenny Vu
Haastateltava: Näyttelijä Marko Loukaskorpi
Tuotanto: Signaalimedia, Helsingin nuorisopalvelut

Jakso on äänitetty 12/2020
Jakso on julkaistu 1/2021

----

Tekstiversio:

[äänite alkaa]

Jingle [00:00:25]: Ammattipodcast.

Haastattelija [00:00:26]: Hei kaikki ja tervetuloa kuuntelemaan meidän Ammattipodcastiamme. Nyt vieraana on Marko Loukaskorpi, joka on ollut näyttelijänä viisi vuotta. Joten Marko, mitä kuuluu? Haluaisitko sinä kertoa samalla, mitä sinun työtehtäviisi kuuluu ja minkälaista on olla ylipäätään näyttelijä?

Näyttelijä [00:00:43]: Moikka. Ihan mukavaa kuuluu. Kiitos kutsusta tänne. Minä olen nyt tässä muutaman vuoden tehnyt sivuduunina näyttelijän töitä. Minä olen siis, ihan oikealta ammatiltani minä olen kauppatieteiden maisteri ja olen Helsingin yliopistossa töissä päivittäin. Sen lisäksi minä sitten teen näyttelijän töitä sillai säännöllisen epäsäännöllisesti. On tullut tehtyä kaikennäköisiä mainoksia ja sitten tv-sarjoissa pieniä rooleja. Sitten on tehty sellaista YouTubea, kaverit tekevät sitä Blokkesia, niin niille olen ollut freelancenäyttelijänä. Sitten lyhytelokuvia olen tehnyt. Kaiken näköistä, vähän kaikkea oikeastaan, mistä, jos joku haluaa maksaa minulle. Tai sitten, jos on oikeasti tosi hyvä proggis, niin sitten voi lähteä ilmaiseksikin. Minä olen aina miettinyt sitä ehkä sillain, että tosi paljon porukka haluaa olla näyttelijä, niin aina kaikki totta kai hakevat, rooleja haetaan niin paljon, ja on monta hyvää ehdokasta, niin minä aina mietin sillain, että kannattaako hakea jotain proggista, niin minä mietin, että kaksi kolmesta asiasta pitää täyttyä, että siellä pitää, minä mietin, että onko siellä hyvät tyypit tekemässä sitä, saako siitä palkkaa ja minkälainen se käsikirjoitus on. Minä voin sanoa, että hyvin hyvin harvoin on ollut sillai, että nämä kaikki kolme asiaa täyttyy, mutta sitten jos näistäkin saa kaksi, niin sitten se on jo sellainen proggis, mihin minä haluan lähteä mukaan. Jos siinä on hyviä tyyppejä, hyvä käsikirjoitus, vaikkei sitä saisi palkkaa, niin minä voin lähteä siihen. Mutta jos siinä on hyvät tyypit ja siitä saa palkkaa, niin sekin riittää minulle.

Haastattelija [00:02:26]: Minkälainen on sinun normaali työpäiväsi näyttelijänä?

Näyttelijä [00:02:29]: Näyttelijänä on tosi, itse ne kuvauspäivät, niin nehän ovat hyvin sellain niin kuin strukturoituja, että sinä saat call seatin, missä lukee mihin aikaan sinut vaikka haetaan kotoa tai sitten menet paikan päälle minnekin ja sitten on maski siinä ja puvustus ja katsotaan kuntoon ja tapaat siinä vastanäyttelijöitä, ja sitten tiedät tasan tarkkaan, milloin mitäkin kohtausta kuvataan, kauan sitä kuvataan ja, mutta sitten oikeastaan, niin nämähän ovat vaan ne tietynlaiset kuvauspäivät, että se että sinä olet päässyt sinne asti, niin sitä ennen sinun pitää löytää se produktio mihin sinä haet, ja yleensä niissä on koe-esiintymisiä ja aika vapaasti se sinun näyttelijän arkesi siitä muodostuu. Vasta sitten ne harjoituspäivät tai kuvauspäivät ovat sillain tosi strukturoituja, mutta muutenhan sitä tehdään aika vapaasti silloin kun haluat tehdä.

Jingle [00:03:23]: Ladies and gentlemen, it was a cold-blooded premeditated murder.

Haastattelija [00:03:30]: Vaihteleeko tämä sinun työpäiviesi pituus aina?

Näyttelijä [00:03:35]: Minun osaltani homma toimii aika lailla sillai, kun minä en täyspäiväisesti tee, ja voin sanoa, että todella harva näyttelijä on. Ellet sinä ole sitten jossain vaikka Salatuissa elämissä, niin sitten sinulla on ihan maanantaista perjantaihin sitä duunia. Useinhan ne menevät sillain, että on joku produktio. Edellisen kerran minä tein yhden mainoksen. Siihen haettiin miesnäyttelijää, noin 30-vuotiasta. Meitähän on netissä paljon sellaisia, Facebookissa kaikkia ryhmiä, missä niitä ilmoitellaan, ja on eri casting-toimistoja. Niitä löytyy kyllä Googlesta. Sitten vaan hakee, ja sitten ne lähettävät, jos katsoo, että sinä lähetät sinne vähän kuvia, tai olet jossain casting-toimiston listoilla, niin niillä on valmiina sinun kuvasi siellä, ja ehkä jotain showreelia, missä sinä näytät vanhoja pätkiä. Sitten ne valitsevat sinut siihen koekuvaukseen, harjoittelet ne repliikit tai sen, mitä siinä pitää. Jos käy hyvä tuuri ja oletkin just se, mitä se ohjaaja haluaa, niin se valitsee sinut. Sen jälkeen saat tuottajalta meiliä, tai he soittavat, että sovitaan ne kuvauspäivät. Se voi olla vaikka, että se alkaa kympiltä tai se voi alkaa yhdeltä päivällä. Se saattaa kestää pari tuntia tai viisi tuntia, Aika harvoin ne ovat kestäneet ihan oikeasti koko päivää, mutta kyllä niistä, kun niistä maksetaan kumminkin sen verran hyvin, varsinkin jotain mainoksia, niin en minä lähde ikinä mihinkään mainokseen alle 1 000 euron päiväpalkalla, niin kyllä siinä haluaa sen sitten tehdä kanssa sillain, että antaa sen oman ajan, varaa sen koko päivän siihen. Koska kyllä sitten haluaa myös olla valmiina sitä roolia varten, että jos vaikka yhdeltä alkaisivat kuvaukset, niin ei sitä halua sitä aamupäivää tehdä jotain muita hommia ja hirveällä kiireellä mennä sinne kuvauksiin, vaan sitten valmistautuu sinne kuvauksiin.

Jingle [00:05:31]: Ammattipodcast.

Haastattelija [00:05:33]: Kun on tämä koronatilanne nyt, niin teetkö enää näitä ammattinäyttelijäjuttuja vai oletko kokonaan tauolla?

Näyttelijä [00:05:40]: Itse asiassa tässä korona-aikana on ollut kohtuullisen paljon kumminkin keikkaa minulla. Ja mitä minä olen tykännyt tästä korona-ajasta, niin ei ole tarvinnut mennä koekuvauksiin minnekään paikan päälle, vaan ne on pystynyt tekemään etänä. Sinä saat tekstin, repliikit, mitä pitää tehdä, mikä kohtaus pitää tehdä, ja sitten sinä kuvaat sen itse himassa ja lähetät sen. Tämä on minulle jotenkin paljon sopivampi, ja yllättävän paljon on ollut kumminkin noita näyttelijän työn keikkaa. Se on Pohjolan laki, tv-sarja, niin siinä pitäisi olla minulla ainakin vikassa jaksossa pieni rooli, mutta sekin on, että eihän sitten ikinä tiedä, vaikka ne leikkaisivat sen pois, niin se on sitten jännä nähdä, kun se tulee.

Haastattelija [00:06:21]: Miten sinä olet päätynyt tähän näyttelijän ammattiin?

Näyttelijä [00:06:23]: Varmasti aina ala-asteelta lähtien niin ollut kaikissa koulujuhlissa näyttelijänä. Ollut sellainen kiinnostus siihen tietysti. Ja sitten kaikkia näitä mitä koulussa oli jotain ilmaisutaidon kerhoja. Mutta ei se, minä en ikinä oikein ajatellut sitä sitten, että voisiko sitä tehdä. Enemmän se vaan oli hauskaa tekemistä. Minä aikanaan menin eka Tampereen teknilliseen yliopistoon opiskelemaan diplomi-insinööriksi, mutta se ei ollut yhtään minun juttuni. Minä olin sitten, että minä haluan tehdä jotain luovempaa. Minulla oli silloin sellainen vaihe elämässä, että minä mietin tosi paljon, että mitä minä haluaisin. Silloin kuuntelin paljon radiota. Sitten minä päädyin katsomaan, että missä radiojuontajat ovat opiskelleet. Minä löysin Laajasalosta sellatten opistoon ja menin sinne sitten. Lopetin yliopiston ja menin opiskelemaan Laajasalo-opistoon radiotoimintaa. Se oli sellainen, että minä päädyin sitä kautta sitten, niin minä olin eka puoli vuotta Radio SuomiPopilla juontajana, yhtä iltaa viikossa. Ja sitten sen jälkeen vuoden verran Kiss FM:llä iltajuontajana. Meitä koulutti silloin sellainen yksi improvisaatio, teatterin puolelta, joka oli tehnyt paljon improvisaatioteatteria. Minä en ollut pitkään tehnyt mitään teatteria, mutta sitten jotenkin siinä, kun se koulutti meitä siellä improvisaatiotekniikoilla, niin minä olin, että ai niin, että tuohan oli tuo teatterin tekeminen oli tosi nastaa juttua. Sitten se taas tuli minulle sillain mieleen, että sitä voisi tehdä vähän lisää. Lopetin se radion sitten ja menin opiskelemaan kauppatieteitä yliopistoon, mutta sitten siihen minä yhdistin sitten sen teatteritaiteet, että minä menin sivuainetta opiskelemaan tuonne Helsinkiin Teatterikorkeakouluun. Se on ollut läsnä minun elämässäni tosi pitkään, mutta minä en ikinä ole miettinyt, että se olisi minun täyspäiväinen ammatti, mutta minä tykkään tästä tilanteesta, missä minä nyt olen, että se on minulla sillain sivutyönä, että vaikka minä en saisi rooleja näyttelijänä, niin se ei vaikuta minun elämääni sinänsä, että minä saan minun palkkani suurimmaksi osaksi muista töistä.

Haastattelija [00:08:27]: Miksi sinä hait kauppikseen, miksi sinä et jäänyt vain suoraan näyttelijän ammattialalle?

Näyttelijä [00:08:33]: Minulla oli ehkä sellainen, että minussa on selkeästi kaksi puolta. Minussa on se luova puoli, että haluan, tykkään tehdä taidetta ja tykkään esiintyä. Mutta sitten minussa on kyllä sellainen puoli, että minä tykkään myös opiskella. Ja sitten ehkä tämä akateeminen puoli. Oli jonkunnäköistä kunniahimoa, että haluaisi tehdä akateemisen loppututkinnon. Ja sitten siinä ehkä se kauppatieteet oli minulle sillain, että kun minä olin miettinyt sitä just, että minä haluaisin yhdistää siihen jotenkin tätä niin kuin minun luovaa puoltani, niin minulla oli pääaineena sitten kauppatieteessä markkinointi, ja sitten minä ajattelin, että täällä markkinointiin ja myyntiin niin sivuaineeksi teatteritaiteet voisi olla hyvä, että myynti on kumminkin sellaista tietynlaista näyttelemistä ja asiakkaan kanssa sinulla on erilaisia rooleja ja sitä kautta minä ajattelin, että se kauppatieteet sopisi hyvin siihen teatterin kylkeen.

Jingle - Puhuja 1 [00:09:27]: And there she was. What's the matter?

Jingle - Puhuja 2 [00:09:29]: I drop my pencil.

Jingle - Puhuja 1 [00:09:32]: Here you are.

Haastattelija [00:09:35]: Mikä on parasta näyttelijän ammatissa?

Näyttelijä [00:09:37]: Parasta on varmaan se, että tänään sinä voit näytellä poliisia ja huomenna sinä voit näytellä rikollista. Mieli ja kroppa ovat sinun instrumenttisi, joilla sinä sitten esität jotain hahmoa tai luot sen sillain, että se olisi jokseenkin todellinen. Minun mielestäni se on mielenkiintoista miettiä sitä, että hyvä näyttelijä pystyy tosiaan näyttelemään sitä hyvää ja pystyy näyttelemään pahaa. Se roolisuoritus pitää kummuta jostain omasta itsestään. Eli jos sinä näyttelet jotain rakastunutta vaikka, niin kyllä siinä pitää vähintään käydä omassa mielessään läpi jotain sellaisia omia muistoja, milloin on rakastanut jotain. Ja jos sinä näyttelet vaikka vihaa, niin sitten se taas on sellaista, että jotta se näyttää aidolta, varsinkin kameralla, mikä taltioi oikeasti kaikki pienimmätkin reaktiot sinulta, niin kyllä siellä pitää olla jonkunnäköistä aitoa tunnetta. Ja minun mielestäni se on vaan mielenkiintoista se näyttelijän ammatti siinä, että sinä pääset omalla itselläsi esittämään jonkun roolin niin aidosti, että ihmiset uskoo siihen.

Haastattelija [00:10:45]: Onko mitään huonoja puolia sitten?

Näyttelijä [00:10:47]: No yksi huono puoli on se, että ihmiset saattavat niin kuin, jos sinä teet jonkun roolin, mikä on tosi näkyvä, niin sitten he voivat kuvitella, että se olet just sinä. Ja siis jos miettisi vaikka jotain Salattujen elämien näyttelijöitä, joku Seppo siellä, en minä edes tiedä hänen oikeata nimeänsä, niin kyllä se on varmaan vähän ahdistavaa hänelle, kun sitä niin kuin kaikki ajattelee, tai minä muistan myös kun radiossa haastattelin Ronn Mossia eli tätä Ridge Forresteria, Kauniista ja rohkeista, niin hän sanoi sitä, että kuinka ahdistavaa se on hänelle, kun ei kukaan ajattele, että hän on Ronn Moss, vaan että hän on Ridge Forrester. Törkeintähän tässä oli se, että minäkin pyysin siitä sanomaan, että voit sanoa tähän, että hi, I'm Ridge Forrester and you're listening Marko Loukaskorpi.

Jingle [00:11:34]: Ammattipodcast.

Näyttelijä [00:11:37]: No se on ehkä nyt sellainen oma valinta kysymys, että näyttelijän ammatti on hyvin näkyvä ammatti ja on siinä tietysti sellainen, että minäkin olen tehnyt sen Blokkesin kanssa YouTubeen niitä videoita ja niitä katsovat paljon nuoret, niin kyllä tuolla kadulla aina välillä joku huutelee, että hei mitä Blokkes-äijä tai sporapysäkillä tulee istumaan viereen ja kyselee jotain, mutta ei se minua haittaa, koska ei, se minun julkisuuteni on niin pientä sillain tietyllä tapaa, että se on niin harvinaista, että se on vain ihan hauskaa, jos joku tulee juttelemaan. Mutta kyllä minä voin kuvitella sen, että ne näyttelijät tai julkisuuden henkilöt, jotka saavat sitä huomiota koko ajan, niin kyllä se voi olla loppujen lopuksi aika raskasta.

Haastattelija [00:12:19]: Oliko sinulla joku frendiporukka, kenen kanssa sinä hait tähän ammattiin vai lähditkö itse yksin, sinun oman kiinnostuksesi mukaan?

Näyttelijä [00:12:26]: Minä lähdin tähän ihan yksin silloin. Minä veikkaan, että se isoin steppi oli just se, kun minä päätin, että minä haluan Teatterikorkeakouluun opiskelemaan teatteritaiteen sivuaineen. Mutta sitä kautta, kun sinä teet, näyttelet, niin sinähän tutustut tosi paljon samanhenkisiin tyyppeihin. Se vaatii tietynlaista rohkeutta lähteä sinne unelman perään, mutta sieltä kyllä löytyy niitä uusia frendejä, joilla on ne samat intohimot, niin se on tietyllä tapaa tosi motivoivaa kanssa.

Haastattelija [00:12:56]: Mikä oli sinun unelma-ammattisi, kun olit pieni tai nuorempi? Mitä sinä luulit, että sinusta tulisi isona?

Näyttelijä [00:13:01]: Kyllä minä varmaan silloin joskus ala-asteella ajattelin, että minä haluaisin olla näyttelijä. Koska silloin minä katselin paljon Kummeleita. Minä olen itse Tampereen vierestä Kangasalta kotoisin, ja ne Kummeliäijät ovat sieltä kanssa. Timo Kahilainen, se lyhyt niistä Kummelityypeistä, oli minun uimaopettajakin. Sitten minä muistan, kun sitä katseli telkkarista, ja oli sitten sillain, että tuo äijä on ollut, opettanut minut uimaan. Minä ajattelin, että joo, minäkin haluan. Sitten kuvasin jonkun serkun kanssa jotain kotivideoita ja leikin, että minulla on joku oma komediasarja.

Haastattelija [00:13:38]: Mikä sinun koulutuksesi tähän ammattiin on? Olitko sinä jossain teatterikoulussa? Ja ylipäätään, onko sinulla muita koulutuksia tämän lisäksi?

Näyttelijä [00:13:46]: Teatterialalta olen opiskellut teatteritaiteen sivuaineen Teatterikorkeakoulussa. Sen lisäksi minä olin yhden lukukauden Pietarin teatteriakatemiassa. Joskus aikanaan niin minä olin Tampereen komediateatterissa iltaopiskelijana, mutta se oli ehkä sellainen aika harrastus.

Haastattelija [00:14:03]: Kauan tämä näyttelijän ammattiin koulutus kesti sinulla?

Näyttelijä [00:14:05]: Minä luin sen sivuaineen Teatterikorkeakoulussa, niin minä olin joku puolitoista vuotta. Sen lisäksi minä olin sen yhden lukukauden siellä Pietarin teatteriakatemiassa, niin oikeastaan, minä olen suunnilleen kaksi vuotta opiskellut teatterialaa. Jos sinä haluaisit lukea siellä maisteriksi itsesi, niin sehän on viiden vuoden opinnot sitten Teatterikorkeassa.

Jingle - Puhuja 3 [00:14:27]: Would you care to join my following?

Jingle - Puhuja 4 [00:14:29]: No sure, I do not follow.

Haastattelija [00:14:33]: Mitä kaikkea näyttelijän ammattiin vaaditaan? Onko jotain tiettyjä luonteenpiirteitä tai pitääkö sinun osata jotain erityistaitoja, laulaa, tanssia?

Näyttelijä [00:14:44]: Ihan minun heikkouteni on ainakin se, että minä en osaa laulaa yhtään. Se on fakta. Näyttelijänäkin on varmasti tosi paljon erilaista, mitä sinä haluat tehdä. Minua kiinnostaa hirveän paljon kameranäytteleminen. Siinä ehkä minä uskon, että jos ajattelee vaikka laulutaidolla ei ole juurikaan merkitystä, ellet sinä musikaalinäyttelijäksi aio. Mutta sitten jos sinä olet jossain teatterinlavalla, niin siellä erilaiset asiat tietysti varmaan painottuvat. Hyviä luonteenpiirteitä ovat tietynlainen lapsenomaisuus, semmoinen uteliaisuus. Minä aina mietin sitä, että vaikka lapsinäyttelijöitä, että he ovat ihan sairaan hyviä. Ja osa lapsinäyttelijöistä todella hyviä, sitten he kasvavat aikuiseksi ja he eivät olekaan enää hyviä. Sitten miettii, että mitä siinä tapahtuu. Mutta siinä voi olla just joku sellainen, että meidän kaikki päivät on lapsilla leikkiä tai sanotaan, että se leikki on lapsen työ, niin se näytteleminenhän on sellaista tietynlaista leikkiä, ja sinä heittäydyt siihen tunteeseen ja sitten sinä annat vaan mennä. Tietyllä tapaa, jos sinä osaat pitää sen asenteen, niin sehän riittää näyttelijälle. Kyllä minä uskon, kun lapsi leikkii, jos se leikkii vaikka prinsessaleikkejänsä, niin se uskoo, että se on se prinsessa oikeasti. Sitten jos näyttelijä näyttelee, että se on prinssi tai prinsessa, jos se oikeasti uskoisi, että se on se, niin se näkyisi siihen kameralle ja se riittäisi. Tietyllä tapaa näytteleminen ei vaadi mitään muuta kuin sinut itsesi ja rohkeutta kokeilla, mutta kaikki tämä onkin yhtäkkiä ihan sairaan vaikeaa, kun ollaan aikuisia, ja rupeat miettimään, että miltä minä näytän tässä kameralla ja mitä nämä ovatkaan nämä repliikit, muistanko minä nämä repliikit ulkoa ja sitten se onkin, sitten siitä putoaa se kaikki aitous ja sitten se näyttääkin ihan, ihan feikiltä.

Haastattelija [00:16:35]: Onko jotain oppiaineita, joissa täytyy olla hyvä, jos haluaa tähän ammattiin?

Näyttelijä [00:16:39]: Näyttelijä osaa vähän kaikkea, siis hyvä näyttelijä. Totta kai varmaan on hyötyä, että osaa kirjoittaa vaikka hyvin, koska monet näyttelijät päätyvät ehkä käsikirjoittamaan jotain tai he päätyvät ohjaamaan. Sehän on ehkä yksi sellainen tie, miten saada joku tosi iso rooli itselleen, on se, että käsikirjoita itsellesi se rooli. Käsikirjoita joku leffa tai tv-sarja ja pistä itsesi siihen päärooliin. Kyllä minä sanon, että lukeminen on sellainen, mikä hyödyttää varmasti näyttelijöitä, koska mitä enemmän luet, niin sitä kautta, lukemisen kautta sinä uppoudut niihin hahmoihin automaattisesti. Luot niistä tietynlaista jotain mielikuvaa sinun aivoihisi ja luot sitä tarinaa päässäsi. Ja sitten totta kai nykyään ollaan globaalissa maailmassa, niin kielet. Jos sinä osaat puhua vaikka englantia natiivitasoisesti, sinulla on oikeasti mahdollisuutta hakea. Nythän oli just, kun siellä Tampereella kuvattiin se Hollywood-leffa. Minä huomasin sen, kun ne hakivat, Helsinki Casting oli se casting-yhtiö, joka haki siihen niitä näyttelijöitä. Minullekin tuli se, että hei, hae tähän. Mutta sitten minä huomasin, että siinä pitää osata natiivitasoisesti puhua enkkuu, niin enhän, en minä osaa. Jätin hakematta. Ja sitten oli hieno huomata, kun nyt he paljastivat niitä näyttelijöitä, keitä siinä oli käytetty suomalaisia, niin he olivat ihan sellaisia, että ei heistä ollut monet kuullutkaan. Koska he osasivat puhua enkkuu niin hyvin, niin sitten heidät oli valittu siihen ohitse sen, kun monesti sanotaan, että suomalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa on aina samat naamat.

Jingle [00:18:17]: Ammattipodcast.

Haastattelija [00:18:19]: Puhutko sinä mitään muita kieliä suomen ja englannin lisäksi?

Näyttelijä [00:18:22]: Minä olen sillain, että minä tykkään oikeasti kielistä. Vaikka just, kun minä olin Vietnamissa vaihdossa, minä olin siellä neljä kuukautta. Minä menin opiskelemaan sinne kauppatieteitä, mutta kauppatieteiden taso oli niin sellainen, että minä voin oppia tätä Suomessakin. Sitten minä ajattelin, että minä opiskelen mieluummin siellä vietnamin kieltä ja kulttuuria. Se oli niin mielenkiintoista se Vietnamin historia ja sitten oppia sitä kieltä ja sitten pystyi puhumaan muutaman sanan. Käyt ostamassa jotain bánh mi -leipää sieltä. Mutta joo, vietnamia osaan alkeet ja ruotsia osaan aina, kun on Ruotsinlaivalla, niin silloin hyvin menee ruotsi. Sitten enkku, ja no joo, ja sitten venäjää minä olen yrittänyt opiskella kovasti, että minä olin siellä Pietarin teatteriakatemiassakin sen yhden lukukauden. Jotenkin sitä venäjää osaa puhua kyllä, mutta sitten kun sitä ei käytä, niin sen unohtaa ihan täysin.

Haastattelija [00:19:16]: Minä olen nyt tällä hetkellä lukiossa ja minun mielestäni kaikki näitä reaaliaineita painotetaan tosi paljon, mutta kieliä ei silleen jotenkin mainosteta. Mutta just kun sinä sanoit, että maailma globalisoituu, niin on tärkeätä osata muita kieliä. Just ärsyttää silleen vähän, että opot eivät mainosta luovuuden aloja, enemmän niitä teknisiä.

Näyttelijä [00:19:35]: Tuohon ehkä sanon sen, että siinä on varmaan just se tiedätkö, että niille opoillekin on jotenkin helpompaa sanoa, että menkää sinne opiskelemaan insinööriksi. Se on varma työ ja niitä tullaan aina tarvitsemaan. Taidealat ovat kumminkin, Teatterikorkeakouluun hakee noin 1 000 opiskelijaa vuodessa. Sinne pääsee 12. Sinne on, niin harva pääsee. Eihän sekään tarkoita mitään periaatteessa tänä päivänä, että sinä pääset johonkin Teatterikorkeakouluun, että oletko sinä sitten oikeasti näyttelijä. Jos annettaisiin vain, ihmiset lähtisivät kokeilemaan ja annettaisiin mahdollisuuksia, niin varmaan olisi oikeasti tosi lahjakkaita ja hyviä näyttelijöitä, jotka eivät vaan ikinä lähde yrittämään, kun niille on ehkä sanottukin sillai, kannustettu sellaiseen varman ammatin suuntaan.

Haastattelija [00:20:23]: On myös tärkeää nostaa sitä luovuutta esiin elämässä, että ihminen saa, päästää arkielämästä ns. irti ja koetella sitä luovuutta.

Näyttelijä [00:20:33]: On, ja minä tykkään, tuo tietynlainen tapana nykyään se, että sinä ostat älykännykän, niin sinä pystyt kuvaan sillä niin kuin sellaista matskua, minkä sinä voisit periaatteessa näyttää leffateatterissa tai voisit näyttää tv-sarjassa. Tietyllä tapaa jokaisella on mahkut tehdä omien frendiensä kanssa, lähteä kokeilemaan. Jos sinä katsot telkkaria ja olet sillain, että no, kyllä minä tuon pystyn tekemään, tai kyllä minä osaisin näytellä, niin sitten vaan lähtee kokeilemaan ja tekemään. Ja kyllähän sillain sitä nykyään nousee.

Jingle - Puhuja 5 [00:21:01]: And you have no objection to working on weekends?

Jingle - Puhuja 6 [00:21:04]: Oh, none at all. My time is completely my own.

Haastattelija [00:21:08]: Mikä on näyttelijän palkka, keskivertainen palkka?

Näyttelijä [00:21:10]: Tänä päivänä minusta tuntuu, kun ihmiset ovat valmiit tekemään tyyliin ilmaiseksi, niin sitten siellä ei ole enää tällaisia tarjolla, että joku sanoisi, että saat 1 500 € yhdestä repliikistä, koska he tietävät, että siellä on satoja ihmisiä, jotka ajattelee, että on vain makeeta päästä johonkin mainokseen. Mutta sitten minä olen itse ajatellut sen, että ei se ole minulle mitenkään makeeta päästä mainokseen. Kyllä minä tykkään tehdä mainoksia, mutta kyllä siitä pitää maksaa korvaus. Ja sitten se on, siinä minä olen lähtenyt mainoksissa, että 1 000 € per päivä vähintään.

Haastattelija [00:21:45]: Okei, ja saavatko näyttelijät töitä helposti sinun mielestäsi?

Näyttelijä [00:21:49]: Helposti ja helposti, suhteellinen kysymys tietysti. Minä koen tällain sivutyönä, minä olen tänä vuonna ollut parissa tv-sarjassa, minä olen tehnyt pari mainosta, minä olen tehnyt yhden lyhytelokuvan, sitten minä olen tehnyt Blokkesille varmaan, no ehkä kymmenen videota, niin kyllä siinä on aika paljon sivuduuniksi. Ehkä sitten jos minä yrittäisin saada oikein kunnolla enemmän ja enemmän rooleja, niin saisin jonkin verran enemmän, mutta sitten tulee loppujen lopuksi vastaan se, että ei tässä vain tällaisia noin kolmekymppisiä minun näköisiäni jätkiä, niin ei meitä vaan tarvita niin paljon. Jos olisi 80-vuotias mies, niin sitten varmaan saisi kaikki niitä 80-vuotiaan miehen rooleja.

Jingle [00:22:33]: Ammattipodcast.

Haastattelija [00:22:35]: Miten tälle alalle voit työllistyä, että sinä itse haet jonkun Facebook-ryhmän kautta vai?

Näyttelijä [00:22:42]: Suomessa pitää olla aika kova nimi, että kannattaisi hankkia agentti. Suomessa oikeastaan noita casting-toimistoita ei hirveästi kiinnosta, että onko sinulla agentti vai eikö sinulla ole agenttia. Minun kaverini on opiskellut Briteissä näyttelijäksi, niin ethän sinä pääse koekuvauksiin, ellei sinulla ole agenttia. Eli ulkomailla se saattaa olla sitten ihan ehto, että sinä pystyt edes yrittämään olla näyttelijä, niin sinun pitää hommata agentti. Suomessa ei ainakaan tällä hetkellä ole minkäännäköistä sellaista kulttuuria. Minä suosittelisin, esimerkiksi sellainen Helsinki Casting. Se on minun mielestäni tosi hyvä. Minä olen saanut sitä kautta mainosrooleja. Minä olen saanut sieltä tv-sarjaroolin. Ja niillä on jotenkin tosi hyvä se systeemi. Sinä teet sinne profiilin, pistät itsestäsi kuvan, klikkailet siihen, haluatko sinä hakea näyttelijän rooleja vai avustajan rooleja vai minkälaisia sinä haluat ja kerrot vähän itsestäsi, ja heille tulee sinne, no ainakin viikoittain tulee rooleja tarjolle, niin sieltä voit poimia sitten ne, mitkä sinua kiinnostavat, ja sitten kun sinä olet kerran sen profiilin luonut, niin se on helppo siitä, että hei, minä haen tuota. Sitten he katsovat, että jos olet sopiva oloinen, niin he kutsuvat sinut castingiin, koekuvaukseen. Kyllä aika, minä sanon, että tänä päivänä Facebook ja ihan Google ja sitten vaan Helsinki Casting, niin sieltä löytyy, kyllä aika paljon niitä rooleja tulee tarjolle.

Haastattelija [00:24:05]: Onko sinulla harrastuksia? Mitä sinä teet vapaa-ajalla ja onko näistä ollut hyötyä sinun ammatissasi?

Näyttelijä [00:24:09]: Minä harrastan aika paljon liikuntaa, niin minä uskon, että se on myös sellainen, kun sinä pidät fyysisesti itsestäsi hyvää huolta, niin sitten sinä mentaalisesti pysyt hyvässä kunnossa. Tietyllä tapaa minä uskon, että näyttelijälle se sinun instrumenttisi on se sinun kehosi ja mielesi, joten siitä on pidettävä huolta. Minä koen, että se tietyllä tapaa urheilun harrastaminen on kyllä tuonut tosi paljon sellaista kehonhallintaa ja sitä kautta pystyy olemaan roolissa paljon helpommin ja on paljon varmempi tietysti itsestään. Sitten, mitä harrastuksia oikeasti olisi hyvä, niin just joku tanssihan nyt olisi varmasti. Sekin on sitten kehonhallintaa. Minä harrastan itse joogaa, minä tykkään siitä. Kameran edessä pitää pystyä rauhoittamaan sitä, tietynlaista, sisäisiä kierroksia. Varsinkin jos vaikka vähän jännittää siinä, niin sitten jooga on minun mielestäni kivaa, rentoa tekemistä, mikä on ehkä auttanut siihen, että on vähän chillimpi.

Jingle - Puhuja 7 [00:25:04]: You are, seen these men of many excuses. A rare combination.

Haastattelija [00:25:09]: Luuletko sinä, että näyttelijän ammatti voisi olla sinun loppuelämän juttusi?

Näyttelijä [00:25:12]: Minä oikeasti uskon, että näyttelijän ammatti tulee pysymään minun elämässäni mukana koko ajan. Minä en usko, että minä teen päätyönä ikinä näyttelijän hommia, mutta se antaa niin paljon, että vaikka siitä rahallisesti ei tienaisikaan ihan mahdottomia summia, niin silti tällaisena todella vakavana harrastuksena se antaa minulle niin paljon, että ehdottomasti pidän sen mukana. Ja täytyy myöntää, että kyllähän se auttaa ihan sen tietynlainen näyttelijäntyön taito, niin sinun pitää tuntea itsesi tosi hyvin siinä. Kun sinä tunnet itsesi hyvin, niin se auttaa muutenkin elämässä, ihan kiva. Ne taidot, mitä se teatteri ja näytteleminen ovat antanut minulle, niin ne ovat niin sellaisia asioita, mitä minä pystyn käyttämään minun elämässäni, ja muissakin osa-alueissa, että ehdottomasti pidän ja kehitän itseäni näyttelijänä tästä eteenpäin.

Haastattelija [00:26:00]: Mitä neuvoja sinä antaisit näille nuorille kuuntelijoille, jotka haluaisivat olla isona näyttelijöitä?

Näyttelijä [00:26:05]: Tärkeintä on varmasti unelmoida. Jos sinä mietit, että minusta tulee näyttelijä, niin tee se itselle selkeäksi. Rupea tekemään töitä sen eteen. Tee kavereiden kanssa videoita tai tee vaikka joku kohtaus jostain sinun lempileffastasi, niin näyttele se. Hae opiskelemaan. On olemassa paljon kansanopistoja. Minä muistan, että jonain vuonna, niin Lahden kansanopistosta taisi päästä neljä opiskelemaan Teatterikorkeakouluun tai Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle Nätylle. Eli se on varmasti tosi laadukasta. Nämäkin vaihtelevat, että mikä kansanopisto on laadukas, niin kannattaa niitä googlettaa. Sitten kannattaa mennä johonkin ylioppilasteatteriin. Niitä on Helsingissä, on Ilvesteatteri, Kellariteatteri, Ylioppilasteatteri. Hakea niihin mukaan. Sitä kautta tutustuu taas muihin tekijöihin, ja ne taas avaavat uusia mahdollisuuksia. Oikeasti jos haluaa olla näyttelijä, niin se on sellaista hirveätä yrittämistä. Sitten täytyy muistaa, että se on myös tosi paljon sitä epäonnistumisen kestämistä. Kun sinä haet jotain roolia, niin sitä saattaa hakea vaikka 100 ihmistä. Niin se on aika todennäköistä, että sinä et saa sitä roolia. Eli sinä tulet kuulemaan enemmän ei. Hakee sen kuudennen kerran ja sitten se tulee se kyllä, niin kyllä se tuntuu vaan hyvältä, kun on sillain, että no nyt minä sain sen roolin. Sinä olet omana itsenäsi siinä, sinä teet parhaan suorituksen, jos sinä olet itse tyytyväinen siihen, niin se riittää. Sitten joku päivä toivottavasti, niin se ohjaaja huomaa kanssa, että tämä on se mitä hän hakee, ja sillä sinä pääset taas askeleen eteenpäin. Sitten muistat aina juhlia sitä, että nyt minä sain tuon mainosroolin, niin sekin on iso juttu. Tai minä pääsin Ylioppilasteatteriin, no se on tosi iso juttu. Minä tapaan siellä uusia tyyppejä. Minä tein oman videon YouTubeen, siellä porukka diggaa siitä, niin se on iso juttu. Mutta ehkä, no just listaat tällaisia asioita, että mitä kaikkea voisi tehdä, että mikä veisi kohti sitä näyttelijän ammattia. Ja sitten muistaa, että tietyllä tapaa, että jos et sinä heti saa sitä tv-sarjan pääroolia tai leffan pääroolia, niin ei se tarkoita, että tämä ei olisi sinun juttusi, vaan se, joka jaksaa pisimpään, niin se varmasti tulee se mahdollisuus sieltä.

Haastattelija [00:28:20]: Period. Älkää siis luovuttako ja olkaa positiivisia. Onko sinulla joku oma sivu vai miten sinuun saa yhteyttä, ja voiko sinulla laittaa jotain kyssäreitä?

Näyttelijä [00:28:30]: Totta kai voi pistää. Instagram on varmaan helpoin, niin l.korpi, sieltä löytyy.

Haastattelija [00:28:37]: Jes. Kiitos, Marko, että tulit tähän haastatteluun.

Näyttelijä [00:28:40]: Hei kiitti sinulle kun kutsuit. Oli ihan mahtavaa.

[äänite päättyy]

Kulttuuri ja vapaa-aika

Videot

265 videota