Kuuletko Helsinki - K - H - M

Tallenna podcast

Kuuletko Helsinki?

13 min

|

Kuunneltavissa toistaiseksi

|

Julkaistu

19.08.2020

Kategoriat

Asuminen ja ympäristö

Lukija: Eero Yli-Vakkuri

Kuuntelusuositus: reittiä kävellen, aloitus Kaisaniemenpuistosta, Ravintola Kaisaniemen kohdalta Pitkänsillan kautta Hakaniemeen ja Hakaniemenrantaa Merihakaan. Voit kuunnella kuunnelman myös etänä.

Öisen kaupungin tunnelma tiivistyy Kaisaniemen, Hakaniemen ja Merihaan reitille. Kaupungin vanhin puisto Kaisaniemessä, Hakaniemen rannan laineet ja betonibrutalismi Merihaassa luovat urbaanin yhtälön, josta löytyy kaupunkilaisten yllätykseksi muun muassa sirkus, Pannukakkusaari ja kuninkaanlinna.

Äänimaisemat ja miksaus: Mikko H. Haapoja / Helsingin reitit
Käsikirjoitus: Aino Tuovinen

Tekstivastine

Anna äänimaiseman kuljettaa sinut kolisevien rautatiekiskojen ja paljon nähneiden puiden ympäröimään Kaisaniemeen, kaupungin vanhimpaan puistoon. Täällä shaaliin kääriytynyt puistovahti piti aikoinaan salaperäisiä hiidenkirnuja ihastelleita kaupunkilaisia silmällä, mutta nyt puistossa viipyilee vain kesäyön utuinen tunnelma.

Aloitamme kaupunkikierroksen Helsingin kenties erikoisimman puun luota. Vanha tammi sijaitsee ravintola Kaisaniemen rakennuksen edustalla, puiston luoteisnurkassa – ja aivan oikein, se kasvaa ravintolan terassirakennuksen katon läpi kohoten korkealle kohti tummuvaa taivasta.

Catharina 'Cajsa' Wahllundin vuonna 1873 perustaman, ja hänen mukaansa nimetyn ravintola Kaisaniemen nimestä tuli myöhemmin myös puiston nimi.

Valkoviiniboolilla ja sillisalaatilla kävijöitä villinneen ravintolan toivottiin vähentävän salakapakointia. 1920-luvulla ravintolan kylkeen rakennettiin uusi puoliympyrän muotoinen terassi, ja ravintolan edustaa hallinnut vanha tammi sai jatkaa kasvuaan sen katon läpi. Tila muutettiin myöhemmin lämmitetyksi saliksi, mutta puu sai jäädä tutulle paikalleen.

1890-luvulla riehunut pyörremyrsky merkitsi käännekohtaa Kaisaniemen puiston kehityskaaressa. Se katkoi yli 800 puiston vanhinta puuta, ja moukaroi lähes luonnontilaisesta keitaasta taistelutantereen. Tuhon jälkeen tiet suoristettiin ja Kaupunginteatterin takana sijainneesta Joutsenlammesta tehtiin sementtiallas. Se onkin ainoa muisto altaan paikalla aikoinaan sijainneesta kuivatusta Kluuvinlahdesta.

Lokkien äänet johdattavat kohti Kaisaniemenrantaa, josta avautuvat näkymät kohti Siltasaarta ja Tokoinrantaa. Lehmusten reunustamalla, vehreällä rantatiellä leijuu huumaavan kesäinen tuoksu. Rannassa vasemmalla puolella vesi liplattaa tuulen mukana ja yön satunnaiset kulkijat suuntaavat rantatietä pitkin kuka minnekin. Oikealle puolelle jäävä puisto sulkee sisäänsä Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan ja 1930-luvulla perustetut tenniskentät. Kauempana edessä, Unioninkadun suunnassa, seisoo rivi vanhoja puutaloja. Niistä kolme siirrettiin Kaisaniemeen Punavuoresta 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa.

Kadun viimeisen vaaleankeltaisen puutalon nurkalta pilkottaa ylväs rakennus, josta piti vuonna 1917 tulla kuninkaanlinna, kun Suomeen kaavailtiin perustuslaillista monarkiaa. Tunnistat sen koristeellisista muodoista ja torneissa sijaitsevista pyöreistä ikkunoista.

Jäljellä ovat viimeiset askeleet lämpimällä asfaltilla ennen Pitkääsiltaa, jonka sisällissodan aikaisten kranaatinjälkien runtelema runko on rakennettu Kallion Toiselta Linjalta louhitusta graniitista. Sillan ylittäminen oli aikoinaan symbolisesti merkittävä ele, sillä 53 metrin matka erotti etelän porvarit pohjoispuolen työväestä. Silta yhdistää ja erottaa, edelleen. Matka keskustasta Kallioon on maantieteellisesti lyhyt, mutta toisinaan yhä henkisesti pitkä.

Pitkänsillan pölyt ovat karisseet jaloista ja öisen maiseman valaisevat Hakaniemen torin kulmassa Siltasaarenkadun ja Hakaniemenrannan risteyksessä hehkuvat liikennevalot. Paikalla muinoin sijainneen Fiskarsin konepajan höyryt ovat vaihtuneet moottorien urbaaniin hurinaan. Ilmavirta lehahtaa kasvoille, kun täydet yöbussit kuljettavat juhlijoita keskustaan ja takaisin. Sisällä on sirkus. Laulua ja hilpeää hytkymistä. Joku rytistää takapenkillä pikaruokakääreen ketsupin maku huulilla ja kuski komentaa rymyävää rytmiryhmää.

Sirkus on aina kuulunut Hakaniemeen. 1800-luvun Helsingissä kaupunkilaisia kiinnostivat erikoisuudet ja eksotiikka. Rahvaan huviksi leimatut sirkukset siirrettiin lopulta keskustasta Töölöön ja Siltasaarelle. Paasivuorenkadulla sijainnessa entisessä tapettitehtaassa esiintyi sirkuksia niin ahkerasti, että kadun nimeksi tuli Sirkuskatu. Se pilkottaa 1912 valmistuneen Elannon tavaratalon rakennuksen kulman takana.

Hakaniemen torin etelälaidalla seisovassa Metallitalossa – jonka saattoi ennen tunnistaa Metallityöväenliiton kyltistä, mutta nykyään enää sen julkisivun läpi kulkevista tiivistä ikkunarivistöistä – pyöritettiin 1980-luvulla Merihotellia. Sen baarissa tarjoiltiin aamuöisin metsästäjänleipiä, ja niitä syötiin joskus yksin, joskus illan aikana löydetyssä ja joskus paikan päällä tavatussa seurassa. Vuonna 2018 samaisen rakennuksen kulmalle muodostui satojen keltaisten kaupunkipyörien suma, kun katufestivaali Kallio Block Partyn juhlijat levittäytyivät Hakaniemenrantaan asfalttipiknikeille. Liikenteeltä suljetut kadut täyttyivät suolaveden jäljiltä karheista kesähiuksista, keittiösaksilla lyhennetyistä farkkushortseista ja kädenlämpimistä tölkkijuomista. Metsästäjänleipien sijaan ruokakojuilla tuoksuivat tumman suolainen soijakastike ja tuore korianteri.

Hakaniemenranta on autoista autio. Ravintolalaivoissa joko juhlitaan tai niistä suunnataan ulos kohti illan seuraavaa etappia. On aika alittaa Hakaniemen silta ja jatkaa matkaa kohti kanta-kaupungin ainoaa täyttömaan päälle rakennettua 1970-luvun funktionaalista kokonaisuutta. Elementtitekniikalla rakennetut Merihaan kerrostalot käyvät keskustelua rumuuden suhteellisuudesta. Niitä rakastetaan vihata ja vihataan rakastaa. Mutta niitä myös vain rakastetaan. Pysähdy hetkeksi rantabulevardille Hakaniemenrannan kaarteeseen, kuuntele kaupunkia.

Merihaan rakentamisessa vierähti yli vuosikymmen - asuntorakennusliike Haka aloitti 1986 päättyneen urakan jo vuonna 1973. Korttelin 399 kohdalla sijaitsi aikaisemmin matala ja pyöreä Pannukakku-niminen saari, joka yhdistettiin mantereeseen 1900-luvun alussa. Nykyään saatat samassa paikassa kuulla parkkihallista kantautuvan elektronisen musiikin monotonisen jytkeen, tai nähdä vilauksen rannan onkijoiden kalasaaliista. Lahden toiselle puolelle piirtyy Kruununhaan siluetti.

Jykevät betonirakenteet ohjaavat jalankulkijat ja autot eri tasoille, ja kätkevät sisäänsä kukkia, viinimarjapensaita ja korttelitapahtumia. Ulkopuolisten katseet hapuilevat pitkin harmaita graafisia muotoja, kun he yrittävät ymmärtää asukkaiden kiintymystä köyhän miehen Manhattaniksikin kutsuttuun asuinalueeseen. Urbaanin betoninunelman viehätys saattaa avautua vasta vierailulla merihakalaisessa kodissa:

Kävin ensimmäisen kerran Merihaassa, kun sain sieltä ilmaiseksi käytetyn vihreän plyysisohvan, josta olin huomannut netti-ilmoituksen. Lähikaupan ilmoitustaululta löysin pakun ja kuskin halvalla. Pakun renkaat luisuivat mutkissa sivusuunnassa, kun lähestyimme Merihakaa hitaasti keskustan suunnalta. Perillä emme meinanneet päästä pientä ramppia ylös renkaiden pyöriessä paikallaan. Hain sohvan todella korkealla sijaitsevasta asunnosta, jonka ikkunasta ihastelin pimeällä näkyviä kaupungin valoja. En ollut tullut aikaisemmin ajatelleeksi, miten upealta kaupunki näyttää Merihaasta katsottuna.

Nyt ikkunoista näkyvät kadut ovat lumettomia ja roskakorit pursuavat mansikkarasioita ja pizzalaatikoita. Joku pulahtaa Hakaniemenrannasta yöuinnille. Siltasaaressa 1800-luvulla kukoistanut kylpemiskulttuuri on saapunut nykypäivän Merihakaan, mutta makeat ja suolaiset ammekylvyt ovat vaihtuneet alueen kaakkoiskärjessä sijaitsevan Kulttuurisaunan lempeisiin puulämmitteisiin löylyihin. Vuonna 2013 avatun yleisten saunojen perinnettä ylläpitävän, ja aurinkoenergiaa hyödyntävän saunan kävijät edustavat Merihaan uutta sukupolvea.

Tuulenvire keikuttaa veneitä ja yön tummat sävyt sekoittuvat aamun raukeuteen. Jollain on betonikorttelissa parvekkeen ovi auki, kun leijona karjahtaa. Ääni kantautuu veden yli Korkeasaaresta ja sekoittuu toripöytien kolinaan jossain kauempana. On aika lähteä aamupuurolle.

Lähteet:
Kaupunkilaisten jakamat tarinat ja muistot

Tikka, K., Lappalainen, L. ja Järvinen, A. (2015). Helsingin sisäpihat kertovat: kaupunkihistoriaa ja nykypäivää pihan puolelta.

Narinkka (1999). Helsingin kaupunginmuseo.

Narinkka (1997). Helsingin kaupunginmuseo.

Narinkka (1993). Helsingin kaupunginmuseo.

Narinkka (1991). Helsingin kaupunginmuseo.

Narinkka (1986-87). Helsingin kaupunginmuseo.

Narinkka (1982). Helsingin kaupunginmuseo.

Asemakaavatasoinen yleissuunnitelma (Kaisaniemenpuisto)

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/aikamatka-stadissa-joutsenlampi-ja-vesiparanto-1#d874f1aa

http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4655

https://www.myhelsinki.fi/fi/n%C3%A4e-ja-koe/n%C3%A4ht%C3%A4vyydet/helsingin-kiehtovimmat-puut