The Helsinki Philharmonic Orchestra, Susanna Mälkki and two musicians from the East Coast of the USA who are not afraid to go over, under, through and right past musical barriers perform a brand-new piece by one of the hottest contemporary composers in the world today. Superstars Esperanza Spalding and Claire Chase offer an evening overflowing with stage charisma and street credibility. The new composition by Felipe Lara has been commissioned jointly by the Helsinki Philharmonic Orchestra and Los Angeles Philharmonic and is being premiered in Helsinki. In his Slavic dances, Dvořák turned his rural background into a victory, riding the dance music he heard in the village festivals of his youth to world fame. Dvořák wove his childhood dumkas, polonaises, and sousedskas into the body of European art music so skilfully that he was invited to New York to enlighten American composers on how to make “Slavic dances” for American music – i.e. how to combine folk music and high culture in such a way that the concert audience cheers and calls for more. ANTONÍN DVOŘÁK Slavonic Dances op. 46 FELIPE LARA Double Concerto (world premiere) SUSANNA MÄLKKI conductor CLAIRE CHASE flute ESPERANZA SPALDING voice and doublebass

Nalle Nappisilmä, Satu Sopanen ja HKO:n Vaskikvartetti kutsuvat mukaan kesäiseen minikonserttiin! Konsertissa körötellään Kenguru Joonatanin rytmikkäässä matkassa ja kutitellaan korvat hereille musiikin tahdissa. Nalle maailmalla säv. Soili Perkiö, san. Hannele Huovi, sov. Esko Heikkinen Missähän ne korvat on säv. & san. Esa Lamponen, sov. Petri Keskitalo Kengurumatka säv. Markku Kaikkonen & Satu Sopanen, san. Tuula Korolainen, sov. Petri Keskitalo Nallekarhun vilkutusfanfaari säv. Petri Keskitalo, san. Trad. pohjalta Satu Sopanen Satu Sopanen, laulu ja juonto Jonas Silinskas, trumpetti Miska Miettunen, käyrätorvi Jussi Vuorinen, pasuuna Petri Keskitalo, tuuba Nalle Nappisilmän minikonsertti on taltioitu Musiikkitalon Paavo-salissa 3.6.2021. Helsingin kaupunginorkesteri on kutsunut kummilapsikseen kaikki vuonna 2020 syntyneet helsinkiläislapset. Kummikutsun voi ottaa vastaan osoitteessa kummilapset.hel.fi Helsingin kaupunginorkesterin Kummilapset 2020 on osa Kulttuurin kummilapset -ohjelmaa, jota tukee Jane ja Aatos Erkon säätiö.

Dima Slobodenioukin johtamassa konsertissa on ranskalaista eleganssia, ohikiitävän hetken mystiikkaa sekä neuvostovenäläistä sydänverta tihkuva sellokonsertto, solistina Tšaikovski-kilpailun finalisti Senja Rummukainen. Dima Slobodenioukin johtamassa konsertissa on ranskalaista eleganssia sekä neuvostovenäläistä sydänverta tihkuva konsertto. Darius Milhaud’n välimerellistä valoa välkehtivässä pienoissinfoniassa soi säveltäjän avara vaikutemaailma jazzista ja brasilialaisesta musiikista 1920-luvun Pariisin kahvilakulttuuriin.   Puhelut, Prismat, Kaukaiset tilat, Litaniat, Yksinpuhelut… Henri Dutilleux’n teoksen jaksot valaisevat matkaa kohti ohikiitävän hetken mysteeriä. HKO:n eteen Šostakovitšin sellokonserton solistiksi astuu Tšaikovski-kilpailun finalisti, orkesterin oma sellisti Senja Rummukainen. DARIUS MILHAUD Kamarisinfonia nro 5 op. 75 DMITRI ŠOSTAKOVITŠ Sellokonsertto nro 1 Es-duuri op. 107 HENRI DUTILLEUX Mystère de l'Instant   DIMA SLOBODENIOUK kapellimestari SENJA RUMMUKAINEN sello

Kapellimestari Tomas Djupsjöbackan laatimassa konserttiohjelmassa orkesterin eri soitinryhmät pääsevät yksi kerrallaan parrasvaloihin. Vaskipuhaltimet ja lyömäsoittimet aloittavat illan säihkyvästi kahdella fanfaarilla. Aaron Coplandin Fanfaari tavalliselle ihmiselle valmistui vuonna 1942 reaktiona USA:n liittymiseen toiseen maailmansotaan. Joan Tower omisti oman fanfaarinsa seikkailunhaluisille naisille, jotka ovat valmiita ottamaan riskejä. Puupuhaltimet pääsevät soittamaan täysiveristä Mendelssohnia, Notturnon, jonka säveltäjä kirjoitti pohjoissaksalaisen kylpylän 11-henkiselle yhtyeelle. Konsertin lopuksi kuultavat kaksi sinfoniaa valmistuivat peräkkäisinä vuosina. Ensiksi kuultavan kirjoitti kuusikymppinen Carl Philipp Emmanuel Bach vuonna 1775, ja jälkimmäisen 18-vuotias Wolfgang Amadeus Mozart vuotta aiemmin. TOMAS DJUPSJÖBACKA kapellimestari AARON COPLAND Fanfare for the Common Man  JOAN TOWER Fanfare for the Uncommon Woman  FELIX MENDELSSOHN Nocturno puhaltimille (1824/1826) CARL PHILIPP EMANUEL BACH Sinfonia Wq 179 Es-duuri WOLFGANG AMADEUS MOZART Sinfonia nro 29 A-duuri

Konsertti-ilta täynnä taituruutta, runoutta, sävyjä ja syvyyttä.    ”Kuljen tämän vanhan kylän läpi yksin, kuin aave.” Luigi Dallapiccolan tiheätunnelmaisen, salaperäisistä äänistä ja musiikillisista salamanvälähdyksistä kudotun yökappaleen juuret ovat Antonio Machadon runossa, autiolla kyläaukiolla, jolle kuutamo heittää mustia varjoja. Romanialaissyntyisen monialaisen musiikkineron George Enescun [vuonna 1954 valmistunut] kamarisinfonia on säveltäjän viimeiseksi jäänyt teos, joka vie kuulijan inspiroivalle matkalle tutun ja yllätykselliseen välimaastoon.  ”Käsittelen tässä sävellyksessäni runoutta ikään kuin jokainen sen esittämä ajatus olisi pieni aaria itsessään”, kuvailee Hans Werner Henze laulusarjaansa, jossa koloratuurisopraano saa seurakseen neljän sellon sekä harpun muodostaman yhtyeen. SAKARI ORAMO kapellimestari ANU KOMSI sopraano LUIGI DALLAPICCOLA  Piccola musica notturna GEORGE ENESCU  Kamarisinfonia   HANS WERNER HENZE Being Beauteous Konsertissa luettavat runot: Noche de verano   Es una hermosa noche de verano.  Tienen las altas casas  abiertos los balcones  del viejo pueblo a la anchurosa plaza.  En el amplio rectángulo desierto,  bancos de piedra, evónimos y acacias  simétricos dibujan  sus negras sombras en la arena blanca.  En el cénit, la luna, y en la torre,  la esfera del reloj iluminada.  Yo en este viejo pueblo paseando  solo, como un fantasma. Antonio Machado (1875–1939) Kesäyö On ihana kesäinen yö.  Korkeat talot ovat     avanneet parvekkeidensa ovet  ylle vanhan mahtavan kylätorin.  Autio kulmikas erämaa,  sen kivipenkit, köynnökset ja akaasiain  symmetria piirtävät  mustat varjonsa valkeaan hiekkaan.    Taivaan lakipisteessä kuu, ja tornissa  kellon valaistu piiri.  Muinaisen kylän kamaraa kuljen  yksin, kuin aave.  Antonio Machado (1875–1939)  Suom. Auli Leskinen   Being Beauteous     Devant une neige un Être de beauté de haute taille. Des sifflements de mort et des cercles de musique sourde font monter, s'élargir et trembler comme un spectre ce corps adoré; des blessures écarlates et noires éclatent dans les chairs superbes. Les couleurs propres de la vie se foncent, dansent et se dégagent autour de la Vision, sur le chantier.   Et les frissons s'élèvent et grondent, et la saveur forcenée de ces effets se chargeant avec les sifflements mortels et les rauques musiques que le monde, loin derrière nous, lance sur notre mère de beauté, – elle recule, elle se dresse. Oh! nos os sont revêtus d'un nouveau corps amoureux.   ***  Ô la face cendrée, l'écusson de crin, les bras de cristal!   Le canon sur lequel je dois m'abattre à travers la mêlée des   arbres et de l'air léger !  Arthur Rimbaud (1854–1891)  Being Beauteous    Lumen äärellä kookas Kaunis Olento. Kuolonpihahdukset   ja kumean musiikin kehät saavat tämän palvotun ruumiin   kohoamaan, paisumaan ja värisemään kuin aave;   helakanpunaiset ja mustat haavat puhkeavat   upeaan lihaan. Elämän omat värit tummenevat,   tanssivat ja huokuvat Näyn ympärillä, työmaalla.  Ja väristykset voimistuvat ja hurisevat, näiden   vaikuttimien hourupäisen maun liittyessä   kuolonpihahduksiin ja römeään musiikkiin, jota maailma kaukana   takanamme viskoo kauneuden äitimme päälle – hän perääntyy,   kohottautuu. Voi! luillemme on puettu uusi rakastunut ruumis!  ***  Oi tuhkanharmaat kasvot, karvainen kilpi, kristallikäsivarret!   Tykki johon minun on iskettävä kiinni puiden ja kevyen ilman   sekasorron läpi!  Arthur Rimbaud : Kootut teokset. Sammakko, 2012.  Suom. Einari Aaltonen  

Dumbarton Oaks -nimisen talon isäntä ja emäntä, amerikkalaiset taidemesenaatit Robert ja Mildred Bliss aloittivat Musiikkihuoneensa sisustamisen tilaamalla kaksi 1500-luvun marmorista holvikaarta Italiasta sekä takanreunuksen ranskalaisesta renessanssilinnasta. Blissien legendaarinen Musiikkihuone oli näyttämönä konserteille, tiedeluennoille ja intellektuaaliselle keskustelulle. Igor Stravinskylta Musiikkihuoneeseen tilattiin musiikkia: lyhyt kappale juhlistamaan Milderd ja Robert Blissin 30. hääpäivää. Stravinsky kuvaili Dumbarton Oaks -nimellä tunnettua teosta ”pieneksi konsertoksi Bachin Brandenburgilaisten konserttojen tyyliin.” ”Hakija, jolla ei ole tähän päivään mennessä ollut mahdollisuuksia hankkia omaa pianoa, ansaitsee apurahan vaikeiden olosuhteidensa kohentamiseen sekä luovaan työhön liittyvästä ahdistuksestaan vapautumiseen”, totesi Itävallan valtion stipendilautakunta vuonna 1874 vielä tuntemattoman, 33-vuotiaan prahalaisen Antonín Dvořákin hakemukseen perehdyttyään. Aineellisista huolista vapautunut säveltäjä kirjoitti stipendin turvin muun muassa yhden rakastetuimmista sävellyksistään, Serenadin jousiorkesterille. Susanna Mälkki , kapellimestari  Igor Stravinsky : Dumbarton Oaks   Antonín Dvořák : Serenadi jousille

Franz Schubert: Oktetto F-duuri (1824) Franz Schubertin oktetto klarinetille, fagotille, käyrätorvelle ja jousikvintetille kuuluu muutamien muiden laajojen kamarimusiikkiteosten lailla säveltäjän myöhäisempään tuotantoon. Säveltäjä oli turhautunut kirjoitettuaan ’turhan päiten pari oopperaa’ eikä hänen leipälajinsa, yksinlaulut, tuntunut sekään saavaan sävelsuonta enää kunnolla syttymään. Schubert oli okteton säveltämisen aikoihin vielä reilusti alle kolmenkymmenen ikäinen, mutta tunsi jo hänet myöhemmin vievän vakavan sairauden vahvistelevan otettaan. FRANZ SCHUBERT Oktetto F-duuri D.803 (1824) PEKKA KAUPPINEN viulu EVA BALLAZ viulu LOTTA POIJÄRVI alttoviulu LAURI KANKKUNEN sello ADRIAN RIGOPULOS kontrabasso OSMO LINKOLA klarinetti MIKKO-PEKKA SVALA fagotti VILLE HIILIVIRTA käyrätorvi  

Kahden kvinteton ja yhden septeton kamarimusiikki-ilta vierähtää käyntiin Darius Milhaud’n jazz-musiikin innoittamalla pienoisbaletilla ja jatkuu syntymäpäivien merkeissä. Säveltäjä Joonas Kokkosen syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta tämän vuoden marraskuussa. HKO aloittaa juhlallisuudet soittamalla säveltäjän puhallinkvinteton. Olli Mustosen Septuor Champêtren teemat liittyvät säveltäjän perheen ja naapuruston elämään Erkylän kartanon yhteydessä. Myös teoksen erikoinen instrumentaatio – englannintorvi, kitara ja jousikvintetti – hyödyntää paikallisia muusikkovoimia. Mustonen punoi naapurinsa syntymäpäivän kunniaksi säveltämäänsä ”erkyläläiseen septettoon” päivänsankarille läheisiä teemoja: mukana on ratsastusmusiikkia, espanjan kieltä ja kulttuuria sekä kartanoa ympäröivän mystisen metsäluonnon ylistystä. Darius Milhaud : Maailman luominen Joonas Kokkonen : Puhallinkvintetto Olli Mustonen : Septuor Champêtre Olli Mustonen, piano, kapellimestari Niamh McKenna, huilu Hannu Perttilä, oboe Sole Mustonen, englannintorvi Osmo Linkola, klarinetti Mikko-Pekka Svala, fagotti Joonas Seppelin, käyrätorvi Jan Söderblom, viulu Kati Kuusava, viulu Lotta Poijärvi, alttoviulu Lauri Kankkunen, sello Maria Krykov, kontrabasso Ismo Eskelinen, kitara    

Saksofonisti Jukka Perko ja HKO:n kamarimusiikkikokoonpano Jan Söderblomin johdolla kutsuvat hiljentymään Gia Kantšelin ja Arnold Schönbergin sävelten äärelle. Maaliskuun puolivälissä 2020 konserttisalit ympäri maailman sulkivat ovensa koronavirusepidemian taltuttamiseksi tehtyjen kokoontumisrajoitusten vuoksi, myös Helsingissä. Tuhansien kollegoidensa tavoin HKO:n muusikot päättivät tuolloin yhteistuumin pitää musiikin soimassa järjestämällä sarjan suorana striimattuja kamarimusiikkikonsertteja. Missä tilanteessa ovat helsinkiläiset, suomalaiset ja koko ihmiskunta vuotta myöhemmin? Gia Kantšelin musiikkiin on kerrostunut muistumia ”kadotetusta kauneudesta, menneistä taisteluista, pirstoutuneesta onnesta ja loppuun käytetystä kärsimyksestä". (Hans-Klaus Jungheinrich, ECM)    GIA  KANTŠELI   Night Prayers, From Life  Without Christmas  ARNOLD SCHÖNBERG Verklärte Nacht JAN SÖDERBLOM kapellimestari JUKKA PERKO Saksofoni  

Klarinetti loistaa parrasvaloissa, kun klassinen musiikki ja jazz iskevät silmää toisilleen. Leonard Bernstein liitti barokkimuodostelmiensa perään jazz-riffejä, Billy Strayhornin Chelsea Bridgessa on kuultu muistumia Ravelista ja Igor Stravinsky kirjoitti Ebony-konserttonsa Woody Hermanin jazzyhtyeelle. Eleganttia iltaa isännöi vuoden 2020 alussa UMO Helsinki Jazz Orchestran taiteellisena johtajana aloittanut Ed Partyka, joka kertoo ylpeänä johtavansa Helsingissä ”maailmanluokan big bandia”. Konsertti on katsottavissa ilmaiseksi verkossa Helsinki-kanavalla ja HKO Screen -mobiilisovelluksessa. Jos yleisökonsertteja voidaan jälleen järjestää, konserttiliput tulevat myyntiin Musiikkitalon lipunmyyntiin ja Ticketmasterin myyntipisteisiin, puhelinpalveluun (p. 0600 10 800 (1,98 e/min+pvm) ja verkkokauppaan www.ticketmaster.fi/hko) erikseen ilmoitettavana ajankohtana. LEONARD BERNSTEIN Prelude, Fugue and Riffs ELIANE ELIAS Para Nada IGOR STRAVINSKY Ebony Concerto   ED PARTYKA G.G.‘s Last Dance BILLY STRAYHORN Chelsea Bridge ARTIE SHAW Concerto for Clarinet UMO HELSINKI JAZZ ORCHESTRA ED PARTYKA kapellimestari MIKKO MÄKINEN klarinetti KASPERI SARIKOSKI pasuuna OSMO LINKOLA klarinetti HEIKKI NIKULA klarinetti MIKA PAAJANEN käyrätorvi

Teheranissa syntynyt säveltäjä Behzad Ranjbaran on kotiutunut New Yorkiin ja opettaa musiikinteoriaa Juilliard School of Musicissa. Häntä inspiroivat persialaisen musiikin, kirjallisuuden ja historian rikkaat kerrostumat. Ikuisuuden laulut on koristeltu vokaaliornamentein ja -spiraalein. Kapellimestari John Storgårds johtaa konsertin Miguel Harth-Bedoyan tilalla.   Jean Sibelius Autrefois op. 96b Behzad Ranjbaran Songs of Eternity, sopraanolle ja orkesterille Jean Sibelius Bardi Philip Glass Offerings based on theme by Ravi Shankar Jean Sibelius Luonnotar     John Storgårds kapellimestari Helena Juntunen sopraano

Suora lähetys Musiikkitalosta. Jukka-Pekka Saraste johtaa konsertin ja Anica Vavic soittaa Mozartin pianokonserton nro 21 solistina . ”Oi, käännä, käännä kulkusi, jo laaksoon kevät puhkeavi!” Robert Schumannin sinfonian alussa trumpetit puhaltavat pilvipeitteen pois kevään tieltä saksalaisen runoilijan Adolph Böttgerin runon alkusäkeiden rytmiä lainaten. Clara Schumann kuuli sinfoniassa ”pienet silmut, orvokin tuoksun, puiden hiirenkorvat ja ilmassa lentelevät linnut”. Mozartin pianokonserton ytimenä on henkeäsalpaavan kaunis hidas osa, musiikintutkija Alfred Einsteinin sanoin kuin ”täydellinen ooppera-aaria, joka on vapautettu kaikista ihmisäänen rajoituksista”. Jaani Länsiö