Konsertti-ilta täynnä taituruutta, runoutta, sävyjä ja syvyyttä.

”Kuljen tämän vanhan kylän läpi yksin, kuin aave.” Luigi Dallapiccolan tiheätunnelmaisen, salaperäisistä äänistä ja musiikillisista salamanvälähdyksistä kudotun yökappaleen juuret ovat Antonio Machadon runossa, autiolla kyläaukiolla, jolle kuutamo heittää mustia varjoja.

Romanialaissyntyisen monialaisen musiikkineron George Enescun [vuonna 1954 valmistunut] kamarisinfonia on säveltäjän viimeiseksi jäänyt teos, joka vie kuulijan inspiroivalle matkalle tutun ja yllätykselliseen välimaastoon.
”Käsittelen tässä sävellyksessäni runoutta ikään kuin jokainen sen esittämä ajatus olisi pieni aaria itsessään”, kuvailee Hans Werner Henze laulusarjaansa, jossa koloratuurisopraano saa seurakseen neljän sellon sekä harpun muodostaman yhtyeen.

SAKARI ORAMO
kapellimestari

ANU KOMSI
sopraano

LUIGI DALLAPICCOLA
Piccola musica notturna

GEORGE ENESCU
Kamarisinfonia

HANS WERNER HENZE
Being Beauteous

Konsertissa luettavat runot:

Noche de verano

Es una hermosa noche de verano.
Tienen las altas casas
abiertos los balcones
del viejo pueblo a la anchurosa plaza.
En el amplio rectángulo desierto,
bancos de piedra, evónimos y acacias
simétricos dibujan
sus negras sombras en la arena blanca.
En el cénit, la luna, y en la torre,
la esfera del reloj iluminada.
Yo en este viejo pueblo paseando
solo, como un fantasma.

Antonio Machado (1875–1939)

Kesäyö

On ihana kesäinen yö.
Korkeat talot ovat  
avanneet parvekkeidensa ovet
ylle vanhan mahtavan kylätorin.
Autio kulmikas erämaa,
sen kivipenkit, köynnökset ja akaasiain
symmetria piirtävät
mustat varjonsa valkeaan hiekkaan. 
Taivaan lakipisteessä kuu, ja tornissa
kellon valaistu piiri.
Muinaisen kylän kamaraa kuljen
yksin, kuin aave.

Antonio Machado (1875–1939)
Suom. Auli Leskinen

Being Beauteous

Devant une neige un Être de beauté de haute taille. Des sifflements de mort et des cercles de musique sourde font monter, s'élargir et trembler comme un spectre ce corps adoré; des blessures écarlates et noires éclatent dans les chairs superbes. Les couleurs propres de la vie se foncent, dansent et se dégagent autour de la Vision, sur le chantier.
Et les frissons s'élèvent et grondent, et la saveur forcenée de ces effets se chargeant avec les sifflements mortels et les rauques musiques que le monde, loin derrière nous, lance sur notre mère de beauté, – elle recule, elle se dresse. Oh! nos os sont revêtus d'un nouveau corps amoureux.
***
Ô la face cendrée, l'écusson de crin, les bras de cristal!
Le canon sur lequel je dois m'abattre à travers la mêlée des
arbres et de l'air léger !

Arthur Rimbaud (1854–1891)

Being Beauteous

Lumen äärellä kookas Kaunis Olento. Kuolonpihahdukset
ja kumean musiikin kehät saavat tämän palvotun ruumiin
kohoamaan, paisumaan ja värisemään kuin aave;
helakanpunaiset ja mustat haavat puhkeavat
upeaan lihaan. Elämän omat värit tummenevat,
tanssivat ja huokuvat Näyn ympärillä, työmaalla.
Ja väristykset voimistuvat ja hurisevat, näiden
vaikuttimien hourupäisen maun liittyessä
kuolonpihahduksiin ja römeään musiikkiin, jota maailma kaukana
takanamme viskoo kauneuden äitimme päälle – hän perääntyy,
kohottautuu. Voi! luillemme on puettu uusi rakastunut ruumis!
***
Oi tuhkanharmaat kasvot, karvainen kilpi, kristallikäsivarret!
Tykki johon minun on iskettävä kiinni puiden ja kevyen ilman
sekasorron läpi!

Arthur Rimbaud: Kootut teokset. Sammakko, 2012.
Suom. Einari Aaltonen

Kaupunginorkesteri

Videot

106 videota