Pitäjänmäen peruskoulun erityisopettaja Tuula Iivanainen ja ruotsinopettaja Ulla Winter kertovat hyvistä yleisen tuen toimintatavoistaan. Jaksossa keskustellaan siitä, miten yleisellä tuella edistetään koko ryhmän oppimista​ ja hyvinvointia.   Lisätietoa aiheesta löytyy Helsingin kaupungin työntekijöille Opehuoneesta, Kaikille sopiva lähikoulu -sivustolta. Tutustuthan esimerkiksi Toimiva arki ryhmään! -pedagoginen työkalupakki säätelyn haasteisiin ​ -materiaaliin.  Tekstivastine: [äänite alkaa]      Puhuja 1: Moi! Mä olen Laura Hovila.       Puhuja 2: Ja mä olen Leni Pennanen.      Puhuja 1: Tämä on Toimivat tavat opinpolulla -podcast. Tässä podcastissa jaetaan esi- ja perusopetuksen hyviä käytänteitä inklusiivisen toimintakulttuurin ja oppijan sujuvan opinpolun tueksi.      Puhuja 2: Joka jaksossa Helsingin kaupungin esi- ja perusopetuksen timanttiset ammattilaiset kertovat, millaisia toimivia tapoja heillä on arjessaan kaikkien oppijoiden kanssa.      Puhuja 1: Saat joka jaksosta konkreettisia keinoja työsi tueksi.      Puhuja 2: Tervetuloa toimivien tapojen opinpolulle!    Puhuja 1: Moi Leni!    Puhuja 2: Moi Laura!     Puhuja 1: Tänään ollaankin yleisen tuen ja ryhmän toimivan arjen äärellä.    Puhuja 2: Joo. Pitäjänmäen peruskoulun opettajat Tuula Iivanainen ja Ulla Winter kertovat, miten he ovat rakentaneet toimivaa arkea ryhmään yleisen tuen keinoilla.    Puhuja 1: Yleinen tuki on kuitenkin se ensimmäinen keino vastata oppijoiden tuen tarpeeseen.    Puhuja 2: Se on sitä varhaisen vaiheen tukea, joka koskettaa sekä koko ryhmää että yksittäisiä oppijoita.    Puhuja 1: Tähän liittyen tullaan kuulemaan Tuulan ja Ullan omista hyvistä toimintatavoista, joilla he koko sitä ryhmää tukevat.    Puhuja 2: Joo ja, lisäksi Tuula ja Ulla kertovat siitä yhteistyöstään ja mitä se tarvitsee onnistuakseen.    Puhuja 1: Toimivaan arkeenhan kuitenkin tarvitaan henkilöstön välistä yhteistyötä.    Puhuja 2: Just näin, ja myöskin oppijoiden osallisuutta unohtamatta.    Puhuja 1: Kyllä. Jakson lopussa kuullaan myös, mitä Tuula ja Ulla ovat vastanneet meidän vieraskirjaamme. He kertovat, missä ovat onnistuneet hiljattain työssään.     Puhuja 2: Tervetuloa mukaan!    Puhuja 1: Tänään me olemme Pitäjänmäen peruskoulussa. Minun seuranani on täällä erityisopettaja Tuula Iivanainen.    Puhuja 3: Moikka.    Puhuja 1: Ja ruotsin kielen aineenopettaja Ulla Winter.    Puhuja 4: Moi moi.    Puhuja 1: Olemme keskustelemassa yleisestä tuesta ja ryhmän toimivasta arjesta, että mistä se oikein muodostuu. Kiitos, että saimme tulla tänne Pitskuun vierailemaan ja tervetuloa podcastiin.    Puhuja 3: Kiitos, kun saimme tulla.    Puhuja 4: Kiitos.     Puhuja 1: Minä kävin vähän vakoilemassa teidän koulunne nettisivuja tässä, ennen kuin tänne tulimme, Pitsku on minulle ennestään tuntematon koulu. Siellä puhuttiin Hyvää mieltä Pitskussa -ohjelmasta, niin osaatteko te siitä kertoa. Tuula ainakin heti siellä nyökkäilee... että mikä se semmoinen Hyvää mieltä Pitskussa -ohjelma on.    Puhuja 3: Joo, me tosiaan harjoittelemme tämmöisiä tunne- ja vuorovaikutustaitoja oppilaiden kanssa ja pidetään niitä mielessä, että miten niitä voisi saada niitä tunne- ja vuorovaikutustaitoja tähän meidän arkeemme paremmin. Teemoja ovat esimerkiksi yhteisöllisyys, itsetuntemus, yleensä tunnetaidot ja kaveritaidot. Esimerkiksi tämmöisiä teemoja.    Puhuja 1: Tärkeitä teemoja, jotka, niin kuin sanoitkin, pidetään mielessä. Tunne- ja vuorovaikutustaidot, eiväthän ne mitään ole asioita, mitä vain silloin tällöin harjoitellaan, vaan sehän on sitä, mitä koko ajan tehdään täällä koulussa, ja tietysti muuallakin, mutta kaikki aikuiset ja kaikki lapset ja nuorethan niitä koko ajan harjoittelevat.    Puhuja 3: Kyllä ja se on tarkoitus just, että se olisi läpäisynä, pitkin lukuvuotta olisi näitä, että ne otettaisiin semmoiseen aktiiviseen käyttöön, ja jokainen oppilas pitäisi niitä mielessä silloin, kun tulee näitä erilaisia kohtaamisia luokassa, erilaisissa tilanteissa, välitunneilla, käytävillä.    Puhuja 4: Opettaja muistuttaa aina luokassakin, kun tulee näitä, niin muistuttaa, että miten puhutaan kaverille ja miten selvitellään konflikteja ja muuta.    Puhuja 1: Te toimitte molemmat, Ulla ja Tuula, yläkoulun opettajina. Kerrotteko pikkaisen teidän yhteistyöstänne, että miten se on oikein saanut alkunsa?    Puhuja 4: Mikäköhän on ollut ensimmäinen kohtaaminen?    Puhuja 3: Niin, totta. Nyt pitää vähän muistella. Varmaan silloin, kun laaja-alainen lähti jo miettimään, että ketkä hyötyisivät siitä laaja-alaisen tuesta. Sitten me olemme jotenkin varmaan kohdanneet siinä, ja sitten sinä tietysti aineenopettajana mietit, että ketä oppilaista hyödyttäisi tämä meidän yhteistyömme, niin...    Puhuja 4: Se varmaan, olemme miettineet yhdessä, ja minä olen katsonut niitä ryhmiä, jotka eniten hyötyisivät sitten sinun läsnäolostasi. Ja siitä pikkuhiljaa sitten, meillä toimii hyvin tämä yhteistyö.    Puhuja 3: Todella, lähti ihan saman tien sellain sama sävel.     Puhuja 4: Ehkä meillä kemiat ovat sillai, toimivat aika hyvin yhteen ja yhteistyö on sillai helppoa.     Puhuja 3: Kyllä.    Puhuja 1: Mitä se erityisopettajan ja aineenopettajan yhteistyö tarvitsee, että se onnistuu? Mitä se vaatii? Te kuvasitte, että teillä kemiat kohtaavat, niin se varmaan edesauttaa sitä, että tullaan hyvin juttuun, mutta mitä muuta tulee mieleen?    Puhuja 4: Kyllä se on varmaan semmoinen joustavuus molemmin puolin ehkä, mitä se vaatii.     Puhuja 3: Kyllä, joo.     Puhuja 4: Että kun tämä on vähän tämmöistä hektistä, että lennosta vaihto ja ohje ja muistutus ja tämä arki on niin jotenkin semmoista nopeatempoista, niin just semmoista, että täytyy koko ajan joustaa puolin ja toisin.    Puhuja 3: Kyllä, just niin kuin sanoit, niin lennossa tehdään asioita, ja sitten me olemme molemmat kokeneita opettajia, niin sekin auttaa, sekin auttaa tässä työssä hyvin näkemään, ja sinullahan on hurjan hyvä näkemys siitä. Sinä näet jo heti, että kuka oppilas mahdollisesti hyötyy semmoisesta tarkemmasta, yksilökohtaisemmasta tuesta. Ja sitten meidän ei tarvitse ehkä enää keskustella niistä käytänteistä. Meille on aika selvää sitten, että joko vetäydymme sitten joidenkin oppilaiden kanssa tekemään jotain asioita käytävän puolelle tai sitten siellä luokassa, miten tapahtuu se sama-aikaisopetus.    Puhuja 4: Joo se toimii niin kuin siinä luokkatilanteessakin aika hyvin. Vähän sillai, aina katse siellä, katse täällä sanattomasti, että välillä tulemme siihen koko luokan kanssa ja sitten välillä ns. käytävässä jonkun yksittäisen tai muutaman oppilaan kanssa. Vähän just ehkä riippuen myös siitä tilanteesta, että ketä on paikalla ja mikä sen hetkinen tilanne on, tai tunnelma oppilailla ja mitä se tilanne tarvitsee.    Puhuja 3: Joo ja me molemmathan toimimme hurjan sensitiivisesti oppilasta kohtaan, että me luemme, jo vähän ehkä ennakoidaankin niitä tilanteita, että milloin on hyvä ehkä ohjata oppilasta tietyissä tilanteissa, ja sitten myös, että jonkun verran tiettyjen ryhmien kanssa on jo se, että mietitään ne struktuurit, tai kaikkien luokkien kanssa. Sinulla on hyvä se, kun sinulla on selkeä struktuuri aina tuntien alussa, niin minunkin on helppo sitten nähdä siitä, että aha, nämä ovat nyt ne asiat mihin me tällä tunnilla keskitymme, ja ennen kaikkea sille oppilaalle, että oppilas pystyy fokusoimaan sitten kullakin hetkellä niihin opittaviin asioihin, että sinun oppitunneillasi se noudattaa semmoista hyvää selkeää kaavaa, niin myös se oppilas, joka ei ehkä, se tarkkaavuus ei ehkä aina kohdistu oikeisiin asioihin, niin siinä vaiheessa minä sitten tulen ehkä sitä itsesäätelyä ja yksilökohtaisemmin opastamaan näissä tilanteissa niitä oppilaita.    Puhuja 1: Joo, te kuvasittekin hyvin kattavasti, että mitä te teette siellä oppitunneilla käytännössä. Minä olisin sitä teiltä kysynyt seuraavaksi, että miltä se näyttää se teidän työskentelynne siellä sama-aikaisopetuksessa, niin tässähän se tuli jo hyvin, että se on sitä niin kuin yhdessä koko ryhmän kanssa tai sitten tarpeen vaatiessa sieltä lähdetään johonkin toiseen tilaan osan oppilaista kanssa. Ja hyvin joustavasti sitä te toitte kyllä esille, että sehän on joustavaa.    Puhuja 3: Joo, ja onhan se aina oppilaallekin, kun Ulla hyvin valmistelee ne oppitunnit, niin se on oppilaallekin selkeätä, että oppilas tietää jo, että mitä tällä tunnilla tulee tapahtumaan. Harvemminhan ne oppitunnit menevät just niin kuin on suunnitellut.    Puhuja 4: Aina on niitä...    Puhuja 3:  Aina on muuttuvia tekijöitä siellä. Ja yleensä ne oppilaat tuovat ne muuttuvat tekijät tullessaan.    Puhuja 4: Semmoinen, minä olen Tuula saanut sinulta itse asiassa vinkin. Minä kirjoitan joka oppitunnin alussa ylös taululle sen meidän tuntimme ohjelman. Ja joskus on käynyt niinkin, että vaikka Tuula ei ole paikalla, niin tämmöinen oppilas, joka ei pysty aina itse, hän tiedostaa, että hän ei nyt pysty keskittymään tunnilla siellä luokassa, niin sitten minä olen antanut luvan lähteä käytävään tekemään itse, niin hän ottaa valokuvan siitä ohjelmasta ja hän lähtee sen mukaan tekemään töitä sitten käytävälle. Tämä on useamman kerran toiminut kyllä tosi hyvin.     Puhuja 3: Hyvä. Ja minä peräänkuulutan semmoista tavoitteellisuutta, että oppilas ottaa itselleen oppitunneilla sen yhden, kahden tavoitteen, mihin tarkentuu sitten ne opittavat asiat, siinä tapauksessa, jos on niitä oppimisen vaikeuksia. Että ei ihan kokonaan, koko pakettia tarvitse ottaa kerralla, mutta oppilas saa semmoisen onnistumisen kokemuksen. Ja vahvistuu sitten se käsitys oppilaalle itse oppijana. Ja vahvistuvat myös ne sisällöt ja ne taidot tätä kautta. Että se oppiminen tavallaan tapahtuu oikeasti siellä oppilaan päässä. Ei niinkään se, että me opettajana kaadamme sen oppimisen siihen oppilaan päähän, vaan se oppilas itse miettii, pohtii.    Puhuja 1: Joo, kyllä. Ja juuri tuo esimerkki, minkä Ulla äsken antoi siitä, miten se, että sinä strukturoit siellä sinun opetustasi, eli olet tehnyt vaikka sen näkyväksi sen oppitunnin rakenteen ja mitä tässä tulee tapahtumaan, niin sittenhän se on mennyt teillä juuri jo oppilaille niin, että he itsenäisesti pystyvät jo sen ottamaan sieltä, kuvan siitä ja sen avulla tekemään, siellä ei tarvitse olla opettajan enää kertomassa välttämättä, että nyt tämän mukaan edetään ja tämä on nyt se, mitä me teemme, vaan heille on jo nyt muodostunut se käsitys, koska se on siellä aina, että no niin, minä voin jo itse katsoa, että mitä tulee tapahtumaan, ja lähteä etenemään sen mukaan.    Puhuja 4: Kyllä, oppilaat, he välillä itse kysyvät, että ope, miksi tuolla ei ole sitä ohjelmaa. Joskus saattaa käydä niin, että en ole ehtinyt kirjoittaa tai en ole muistanut kirjoittaa sitä ohjelmaa sinne taululle, niin sitä perään kyllä kysellään. Se auttaa semmoisiakin oppilaita, joilla ei ole muuten ehkä mitään haasteita, onhan se selkeämpää oppitunnilla, kun tietää, mitä tulee tapahtumaan seuraavan 45 minuutin aikana.    Puhuja 1: Kyllä, ja juuri tuo, että ne eivät ole pelkästään keinoja heille, joilla on sitten jotain sitä vahvempaa tuen tarvetta, vaan nämä hyödyttävät ihan meidän kaikkia oppilaitamme. Nyt on kuvattu tätä strukturointia, siitä puhuttu, niin mitä muita keinoja teillä on siellä oppitunneilla käytössä?    Puhuja 3: No ihan nämä perinteiset eriyttämiset. Se on se, ja sitten tietenkin vertaisoppiminen, vertaistuki ja sitten miten oppilas sijoittuu, mikä on se sosiaalimuoto siellä luokassa. Niitähän aika ajoin, me Ullan kanssakin keskustelemme tästä, että mikä on se optimaalisin istumajärjestys. Näissä tilanteissahan myös oppilas itse voi vaikuttaa siihen, voi esittää toiveita.    Puhuja 4: Kyllä, välillä ihan kyselenkin jakson päätteeksi tai vuoden päätteeksi, että mikä on toive, ja ne välillä sitten pystytään toteuttamaan. Sitten just tämä veto-oikeus opettajalle, että missä kenenkin on hyvä istua. Myös sen takia, että vaikka kun kielissä tehdään paljon yhteistyötä, tai jotain tämmöisiä suullisia tehtäviä, niin on vieressä joku kaveri, jonka kanssa on suurin piirtein samalla tasolla, että jokainen saa semmoista vähän haastetta itsellensä.    Puhuja 3: Sitten toki eriyttäminen tapahtuu, että sitten ehkä enemmän sitä alaspäin eriyttämistä, että karsitaan niitä tehtäviä. Saatetaan käyttää värikoodeja, että jos meillä on Classroom-tehtäviä, niin siellä oppilaat tietävät, että tietyn väriset tehtävät ovat hänelle, ja me emme halua mitenkään alleviivata sitä, että joku saa vähemmän tehtäviä, mutta lähinnä yritetään varmistaa se, että se on riittävää se oppiminen ja sitä oppimista oikeasti tapahtuisi.     Puhuja 1: Eli tuommoisissa värikoodeissakin, niin tietääkö se koko ryhmä, kun siellä on niitä värikoodattuja tehtäviä vaikka, että aina, ne ovat, tavallaan tietyn verran haastavat sitä oppilasta tai ne ovat tietyn tasoisia vaikeusasteiltaan, niin sitten oppilas voi itse valita sieltä, mitä lähtee tekemään.    Puhuja 4: Kyllä, ja sitten esimerkiksi matematiikassa oppilailla, joidenkin opettajien tunneilla on semmoinen taulukko, mitä oppilas itse seuraa. Jos tavoittelee vaikka tiettyä arvosanaa, niin tekee sen tietyn arvosanan mukaan niitä tehtäviä. Tavallaan semmoista itsesäätelyä on jo siinä ja sitten semmoista tavoitteellisuutta.    Puhuja 2: Tämmöisellä taulukollakin yksi keino tehdä sitä oppimista ja sitä osaamista näkyväksi myös sille oppilaalle itselleen tietysti, sehän se kaikkein tärkein siinä onkin.    Puhuja 4: Just näin. Sehän on erittäin hyvä struktuuri, että oppilas näkee, niin kuin tämä perinteinen rasti-, check-lista, sehän toimii just näin. Check tehty, seuraava, eteenpäin, check, tehty. Kaikki tämmöinen näkyvä, visuaalinen tuki on myös hyvä sille oppilaalle.    Puhuja 1: Tuossa äsken sivusitte, Tuula ainakin mainitsi tämän ryhmän sosiaaliset suhteet, ja sen, puhuttiin siitä, miten sekin vaikuttaa siihen oppimiseen, että millainen ilmapiiri siinä ryhmässä on, että onko siellä turvallista opiskella ja olla, ja onko se semmoinen positiivinen, kannustava se ilmapiiri, niin onko teillä tuohon jotain keinoja, miten te lähdette luomaan ryhmälle semmoista hyvää, turvallista ilmapiiriä?    Puhuja 4: Onhan se, täytyy sanoa, että on siinä välillä kyllä haasteita, ja välillä kestää puoli vuotta tai vuosikin, että saadaan rullaamaan jotenkin se arki ja sitten se, että millainen, miten saadaan semmoinen hyvä fiilis sinne tunnille. Mutta kyllä sitä kaiken näköistä olemme yrittäneet, ja just hyvää ilmapiiriä ja että ryhmä toimisi hyvin. Kaikki osallistuisivat siihen, niin semmoisia, vaikka nyt on, viime viikkona sain vinkin veso-koulutuksesta, niin tämmöisiä hedelmäsalaattipelejä, missä koko ryhmä on osallistunut ja kaikki saivat onnistumisen ilon kokemuksia, niin ne ovat olleet semmoisia, mitkä nyt viime aikoina olen huomannut, että luovat semmoista hyvää ilmapiiriä koko luokkaan.    Puhuja 1: Nämä ovat asioita, joita tehdään koko kouluvuoden aikana. Eikö niin, että ne eivät ole mitään yksittäisiä silloin tällöin, vaan että sille annetaan huomiota koko ajan.    Puhuja 4:Kyllä.    Puhuja 3: Tämä on oikeasti erittäin keskeinen asia tässä meidän koulutyössämme. Että se on myönteinen se ilmapiiri siellä, se on kannustava, kaikkia tukeva. Ja sitten me kaikki opettajat yksilöllisesti vielä yritämme huomioida joka ikisen oppijan siellä oppitunnilla. Kun nämä palikat ovat kunnossa, niin me pystymme sitten tavallaan ryhmän näkökulmasta tukemaan tätä koko luokkaa. Toki aika ajoin tulee semmoisia pieniä ja isompia konflikteja siellä luokassa tiettyjen ryhmien kanssa, niin näiden kanssa me teemme sitten vähän enemmän semmoista, sitä ryhmää eheyttävää tukea. Tässä vaiheessahan Hyvää mieltä Pitskussa astuu voimaan. Tämä meidän Hyvää mieltä Pitskussa -ohjelmamme tukee vahvasti näitä ryhmäyttämisen taitoja. Oppilas näkee itsensä sen ryhmän jäsenenä. Sitä kautta sitten nämä ryhmäytykset tukevat sitä oppilasta ja sitten sitä ryhmää kokonaan.    Puhuja 4: Että kaikille ryhmille ei sovi kaikki. Pitää aina itsekin kokeilla, mikä toimii tällä ryhmällä ja jos toisesta, yhdestä leikistä toinen ryhmä innostuu, niin toisessa se ei toimi ollenkaan. Sitten on itselläkin vähän semmoinen, että pitää aina keksiä erilaisia juttuja, että mikä toimii kellekin.    Puhuja 1: Vaatii semmoista luovuutta opettajalta.    Puhuja 4: Kyllä.    Puhuja 1: Ja toisaalta sinnikkyyttä siinä, että kun joku juttu ei toimikaan, niin sitten lähdetään keksimään, että mikä se seuraava voisi olla, mikä just tälle ryhmälle toimii. Pitää olla siinä sillä tavalla johdonmukainen siinä omassa toiminnassaan sitten kuitenkin.    Puhuja 3: Kyllähän se haastaa sen oppijankin, oppilaan menemään vähän sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Jotkut leikit voivat olla hyvinkin semmoisia, että jokainen joutuu vähän miettimään niissä, että miten toimii niissä ryhmätilanteissa.    Puhuja 1: Nyt on puhuttu yleiseen tukeen liittyen ainakin strukturoinnista ja on puhuttu eriyttämisestä yleisen tuen keinoina ja tämmöisinä keinoina saada se koko ryhmän arki toimivaksi, ja sitten on puhuttu tästä ryhmän ilmapiiristä ja sen tukemisesta, että miten suuri vaikutus sillä myönteisellä ilmapiirillä, niin kuin Tuula kuvasit, niin sillä on siihen oppimiseen. Tuleeko teille mieleen nyt jotain muita keinoja vielä tai jotain muuta liittyen tähän koko ryhmän toimivaan arkeen ja ryhmän tukemiseen, mistä ei olla vielä puhuttu?    Puhuja 4: Ei ehkä sen kummallisempaa, minun täytyy sanoa, että semmoinen, nämä mitä olemme Tuulan kanssa just tässä keskustelleet, niin jotenkin tuntuu, että välillä ne onnistuvat kauhean helposti, mutta sitten joidenkin ryhmien kanssa täytyy ensin vuosi tehdä töitä ja sitten seuraavana vuonna helpottaa. Että sitten tuntuu, että sitten hekin oppivat tavallaan sitä tunnerakennetta ja miten toimitaan ja erilaisia työskentelymuotoja.    Puhuja 1: Ne eivät ole mitään semmoisia nopeita kikkoja ja näyttäviä taikatemppuja, joilla saadaan se ryhmä toimimaan.    Puhuja 4: Ehkä se työ jossain vaiheessa sitten, se palkitsee vähän enemmän.    Puhuja 1: Ihan varmasti kantaa hedelmää.    Puhuja 3: Ja sitten joidenkin oppilaiden kohdalla mennään pienin askelin eteenpäin. Eli otetaan semmoisia lähitavoitteita ja kannustetaan ja iloitaan niistä pienistä hetkistä, onnistumisista ja sitä kautta sitten, kun kukin oppilas voi hyvin siellä luokassa, niin sitten se ryhmäkin voi hyvin ja sitten se luo sitä hyvää ilmapiiriä sinne. Opettajakin ottaa rennommin ja sitten on myös mahdollisuus siinä tunnin lopussa ottaa niitä toiveita, olkoon se sitten vaikka se joku Kahoot, kun he yleensä aina haluavat sen Kahootin, mutta sitten Ullallahan on takataskussaan vaikka mitä, niin Ulla voi sieltä takataskustaan ottaa sitten niitä vähän toisen tyyppisiäkin juttuja.     Puhuja 4: Palkintoja vähän sinne.     Puhuja 3: Niin.    Puhuja 1: Aa mitä, kerropa lisää näistä palkinnoista. Tämä liittyy oppilaiden palkitsemiseen selvästikin, niin mitä sinulla on?    Puhuja 4: Kyllä, no toivebiisejä kuunnellaan paljon ja Kahootteja ja semmoista, eri tyyppisiä, on Quizletia ja semmoista Bamboozlea, epäreilua peliä, joka on kestosuosikki. Peli, joka on todellakin epäreilu. Joukkueet kisaavat toisiaan vastaan ja tämmöistä jotain kivaa. Tai kevyttä, joku ruotsinkielinen sarja johonkin loppuun tai muuta, mitä tulee toiveissa.    Puhuja 3: Konkreettinen pieni palkintokin on joskus oppilaiden mieleen. Oppilaat itse sanovat, että tikkari olisi hyvä juttu.    Puhuja 4: Joo kyllä, näin on.     Puhuja 3: Sitten yksikin ryhmä sanoi, että niin, voisit sitten tuoda semmoisen tikkarin, mikä maistuu hyvältä.    Puhuja 4: Eivät osu opellakaan aina oikein, heti ekalla kerralla maaliin nämä. Olen kerran, oppilaita huvitti suuresti, kun en ostanutkaan tikkareita, vaan mulla oli pedagoginen palkinto, eli oli kyniä ja kumeja ja teroittimia. Mutta ne ovat olleet hirveän mielekkäitä oppilaille. He ovat mielellään valinneet sitten palkinnoksi sieltä glitterkynän tai jonkun, kissantassun muotoisen teroittimen.    Puhuja 1: Ihana. Meillä on ollut tässä podcastissamme vieraille aina ennakkoon täytettäväksi tämmöinen vieraskirja. Ja nyt tässä haluaisinkin vielä nostaa täältä esiin, kun olette molemmat vastanneet tällaiseen kysymykseen, että missä olet onnistunut hiljattain työssäsi. Ulla, olet vastannut, että olet onnistunut oppilaan kuuntelemisessa. Muistatko tämmöistä jotain tilannetta, että mistä tuo onnistuminen on tullut?    Puhuja 4: Muistan, useammankin iltapäivän tunnilla, kun tunti loppuu ja muut oppilaat lähtevät kotiin sieltä, niin sitten muutama oppilas jää juttelemaan, että ope, kun on tämmöinen juttu ja, semmoisia ihmissuhdejuttuja, mistä he haluavat kertoa minulle. Minusta tuntuu, että se on semmoinen, missä tulee semmoinen onnistumisen kokemus itselle, että minä olen semmoinen aikuinen, jolle he haluavat ja uskaltavat kertoa näitä asioita. Se täytyy ottaa semmoisena luottamuksen osoituksena.    Puhuja 1: Tuulalla oli samaan kysymykseen, tähän, että missä olet hiljattain onnistunut työssäsi, niin sinä kuvasit, että olet onnistunut tarjoamaan oikea-aikaista täsmätukea oppilaille niin, että he ovat tämmöisessä pulmatilanteessa tulleet pyytämään sinulta itse apua ja sitten sinä olet osannut siinä jeesata, niin tuleeko sinulle mieleen jotain tämmöistä konkreettista tilannetta?    Puhuja 3: No joo, tuo on aina semmonen iloinen asia. Tämä on erityisopettajan ytimessä tämmöinen, että oppilas itse oivaltaa, että nyt tässä tämä tietty asia on se, josta hän haluaa keskustella tai saada vähän selvennystä näihin. Periaatteessa tämä on minulla semmoista arkea, että näitä tulee päivittäin tämmöisiä, että oppilas itse tulee pyytämään sitä apua, mutta se ilahduttaa erityisesti, että oppilas on itse oivaltanut sen, että hän näkee jo semmoisen, tai minä näen siinä oppilaan kysymyksessä jo sen tavoitteellisuuden, että haluaa todella oppia tietyt asiat.    Puhuja 1: Me olemme nyt keskustelleet monesta eri näkökulmasta yleisestä tuesta. Olemme sitä käsitelleet kattavasti, ja olette tuoneet valtavan paljon hienoja käytännön esimerkkejä teidän työstänne, Tuula ja Ulla. Täällä Pitskun koulussa on puhuttu tästä, miten sitä yleistä tukea hyödyntämällä, miten sen avulla saadaan siitä ryhmän arjesta toimivaa ja mitä se toimiva arki siellä ryhmässä oikein onkaan. Suuri kiitos teille, että oli aikaa antaa meille tänään tähän keskusteluun. Kiitos paljon ja oikein hyvää viikonloppua.    Puhuja 4: Kiitos, oli mukava osallistua.     Puhuja 3: Lämpimät kiitokset, oli mukava tässä keskustella yhdessä näitä asioita.     Puhuja 1: Kiitos.     Puhuja 2: Helsingin kaupungin työntekijöille löytyy Opehuoneesta lisää tietoa jakson aiheeseen liittyen Kaikille sopiva lähikoulu -sivustolta. Tutustuthan esimerkiksi Toimiva arki ryhmään! Pedagoginen työkalupakki säätelyn haasteisiin -materiaaliin.    Puhuja 1: Tämä oli Toimivat tavat opinpolulla -podcast.      Puhuja 2: Podcast on tuotettu Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla osana esi- ja perusopetuksen Oikeus oppia -kehittämistoimintaa.    [äänite päättyy]    En textversion på svenska kommer snart.

Esiopetuksen opettaja Suvi Suvanto ja pedagoginen asiantuntija Annikka Peltomäki keskustelevat opetussuunnitelmiin perustuvasta esi- ja alkuopetuksen yhdessä oppimisesta ja siitä, miten yhdessä oppimista voidaan toteuttaa esi- ja alkuopetuksen yhteistyönä.  Lisätietoa aiheesta löytyy Helsingin kaupungin työntekijöille Opehuoneesta Lapsen kasvu ja oppimisen tuki esiopetuksessa sekä Esiopetuksesta perusopetukseen -sivustoilta.  Tekstivastine: [äänite alkaa]      Puhuja 2: Moi! Mä olen Laura Hovila.       Puhuja 1: Ja mä olen Leni Pennanen.      Puhuja 2: Tämä on Toimivat tavat opinpolulla -podcast. Tässä podcastissa jaetaan esi- ja perusopetuksen hyviä käytänteitä inklusiivisen toimintakulttuurin ja oppijan sujuvan opinpolun tueksi.      Puhuja 1: Joka jaksossa Helsingin kaupungin esi- ja perusopetuksen timanttiset ammattilaiset kertovat, millaisia toimivia tapoja heillä on arjessaan kaikkien oppijoiden kanssa.      Puhuja 2: Saat joka jaksosta konkreettisia keinoja työsi tueksi.      Puhuja 1: Tervetuloa toimivien tapojen opinpolulle!    Puhuja 1: Meillä on Laura tämän kerran jaksossa mielenkiintoinen aihe.    Puhuja 2: Näin on. Esiopetuksen opettaja Suvi Suvanto ja pedagoginen asiantuntija Annikka Peltomäki pääsevät ääneen ja kertovat meille opetussuunnitelmiin perustuvasta yhdessä oppimisesta.    Puhuja 1: Tässä jaksossa me vierailemme Päiväkoti Onnelassa, Eirassa, ja kuulemme lisää yhdessä oppimisesta ja esimerkiksi siitä, miksi se on tärkeää oppijan näkökulmasta.    Puhuja 2: Ja mitä siitä yhdessä oppimisesta, siitä yhteistyöstä, henkilöstö saa?    Puhuja 1: Joo, ja tuttuun tapaan kuulemme jakson lopussa, mitä vieraamme ovat vieraskirjaan vastanneet.    Puhuja 2: Tervetuloa mukaan!     Puhuja 1: No niin, nyt me olemme tulleet tänne Päiväkoti Onnelaan, tänne Eiraan. Tämä on tämmöinen aivan ihana jugend-talo, täällä huokuu tämmöistä vanhaa aikaa, onko tämä 30-luvulla rakennettu. Ja tänään meillä on keskustelemassa esi- ja alkuopetuksen yhdessä oppimisesta ensio Suvi Suvanto.     Puhuja 3: Moikka.     Puhuja 1: Ja pedagoginen asiantuntija ja alkuopetuksen luokanopettajana toiminut Annikka Peltomäki.     Puhuja 4: Moikka.     Puhuja 1: Ennen kuin menemme itse aiheeseen, niin Suvi, kerrotko lyhyesti, mikä on ensio ja mitä se ensio tekee?    Puhuja 3: Joo, elikkä minä olen nytten neljättä vuotta tämän meidän suurpiirimme ensiona eli esiopetuksen yhdyshenkilönä. Tosiaan ensiot kokoontuvat noin neljä kertaa vuodessa meidän omiin sellaisiin verkostotapaamisiimme, missä me käsittelemme esiopetuksen ajankohtaisia asioita ja sitä pedagogiikkaa. Ja toki käymme myös aina alueelliset kuulumiset läpi ja mikä milläkin alueella puhututtaa ja näin. Ja sitten meidän tehtävänämme on viedä se siellä verkostotapaamisissa tullut ja tuotettu tieto alueelle, alueen esiopettajille. Sitten meillä on myös lisäksi vielä jokaisella alueella esiopetuksen oma Teams-kanava, missä me jaamme sitten, me olemme niitä ylläpitäjiä, me ensiot, ja me jaamme siellä sitten tärkeitä esiopetukseen liittyviä asioita, infoja, koulutuksia, mitä me sitten taas saamme sieltä ensioverkostosta.    Puhuja 1: Joo, no Annikka, sinulla on pitkä kokemus alkuopetuksen luokanopettajana. Lisäksi olet kehittänyt inklusiivista esi- ja perusopetusta projektisuunnittelijana Oikeus oppia -kehittämisohjelmassa ja nyt toimit pedagogisena asiantuntijana. Sinulla on siis laaja näkökulma esi- ja alkuopetuksen yhdessä oppimiseen. Kertoisitko Annikka lyhyesti, miten olet osallistunut yhdessä oppimisen kehittämiseen?    Puhuja 4: Joo, no kuten tässä tuli esille, niin osana esi- ja perusopetuksen Oikeus oppia -kehittämistä me lähdimme yhdessä yhteistyöyksiköiden kanssa pohtimaan kaikille sopivaa siirtymää esiopetuksesta perusopetukseen ja tässä yhteydessä yhdessä oppimisella on suuri merkitys. Tämän puitteissa sitten me olemme tuottaneet yhdessä yksiköiden ja asiantuntijoiden kanssa tällainen kaikille sopiva siirtymä, esiopetuksesta perusopetukseen tukimateriaali, jossa hyvin vahvasti keskitytään siihen esi- ja alkuopetuksen yhteistyöhön ja mitä kaikkea siihen kuuluu ja miten sitten se edistää sitä hyvää siirtymää esiopetuksesta perusopetukseen.    Puhuja 1: Yhdessä oppimisella on suuri merkitys. Puhuit yhteistyöstä. Puhutaan vähän enemmän tästä yhdessä oppimisesta. Mennään itse aiheeseen. Mitä sillä siis tarkoitetaan, ketä siihen yhdessä oppimiseen osallistuu ja keitä henkilöstössä on hyvä olla mukana yhdessä oppimisessa?    Puhuja 3: No tietysti esiopettaja ja alkuopettajat. Sitten on tosi tärkeää tietysti, että johto on mukana, eli rehtori ja päiväkodin esihenkilö. Usein myös VEO ja laaja-alainen erityisopettaja osallistuvat tähän yhteistyöhön. Mahdollisesti S2-opettaja, opettajat, kuraattori, psykologi voi joskus jossain määrin. Keskushenkilöt ovat just se rehtori ja esihenkilö, jotka niin sanotusti mahdollistavat sen yhteistyön, ja on tärkeää, että he uskovat tähän yhteistyön merkitykseen. Ja sitten just ne esiopettaja ja alkuopettaja, tai meillä ainakin on silleen, että meillä on tavallaan se yhteistyöluokka on määritelty, että minun yhteistyöparini on yksi alkuopetuksen opettaja.    Puhuja 1: Onko yhdessä oppiminen siis yhteistyötä vai miten kuvailisitte, mitä se yhdessä oppiminen tarkoittaa?    Puhuja 3: Eli sillä yhdessä oppimisella tarkoitetaan esi- ja alkuopetuksen yhteistyötä, eli sekä oppijoiden että myöskin sitten sitä henkilöstön välistä yhteistyötä. Yleisesti esi- ja alkuopetuksen yhdessä oppimiseen osallistuvat esiopetusikäiset lapset ja sitten alkuopetusikäiset oppijat sieltä koulun puolelta. Toisinaan mukana on ainoastaan ekaluokkalaiset ja toisinaan sekä ekaluokkalaiset että tokaluokkalaiset ainakin osan lukuvuodesta.    Puhuja 1: Mikä siinä on, kun ajattelee oppijan näkökulmasta, niin mikä siinä yhdessä oppimisessa on tärkeää sen oppijan näkökulmasta?    Puhuja 3: Olen paljon sitä pohtinut omassa työssäni, että millaista se tulisi olla se yhdessä oppiminen, jotta se olisi just merkityksellistä lasten näkökulmasta ja heidän kokemusmaailmallensa. Jotenkin siinä yhteissuunnittelussakin tulee ottaa just huomioon tämä näkökulma vahvasti, ja jotenkin minä itse ajattelen, että eskarille on merkityksellistä nähdä ja tutustua siihen kouluun rakennuksena. Se, että hän pääsee sinne näkemään millainen on luokka, mitä siellä luokassa oikeastaan tapahtuu. Esimerkiksi jotenkin, jos minä mietin mitä lapset ovat kommentoineet, ja sitä kautta minä voin olettaa, että se on ollut heille tärkeää, kun me olemme olleet vaikka matikan tunnilla, niin jotenkin se, että he ovat päässeet siellä näkemään, mitä se tarkoittaa, mitä siellä tehdään. He ovat päässeet osallistumaan, he ovat saaneet istua sen ykkösluokkalaisen paikalla, jos on ollut vaikka pulpetti vielä. He ovat saaneet tutustua siihen, että mitä siellä, mitä tavaroita vaikka on repussa, mitä siellä pulpetissa saattaa olla.     Puhuja 4: Ja yhtenäisen opinpolun näkökulmasta myös esi- ja alkuopetuksen yhteistyö ja yhdessä oppiminen on tärkeää. Jos ajatellaan sen esiopetuksen oppijan näkökulmasta, ne toimintakulttuurit tulevat tutuksi. Esiopetuksen oppijalle koulun toimintakulttuuri. Ja myöskin minä näen sitten, että sekä eka- että tokaluokkalaiset osaltaan auttavat siinä sujuvassa siirtymässä myöskin näitä eskareita. Heillä on jo jonkin verran tietoa, miten ehkä koulussa toimitaan, mitä asioita siellä tehdään, ja monesti tällainen oppaana toimiminen, jo osaavan rooli on hyvin merkityksellistä näille pienille koululaisille.    Puhuja 1: Mites henkilökunnan näkökulmasta? Mitä näette siinä? Mitä hyötyä tästä yhdessä oppimisesta on? Olemme puhuneet yhteistyöstä ja vähän sivuttu sitä, mutta jos ajattelette henkilöstöä?    Puhuja 4: Minä mietin sitä, että aikanaan kun hyvinkin tiiviisti tehtiin yhteistyötä, tai tein yhteistyötä oman alkuopetusluokan ja esiopetusryhmän kanssa, niin tavallaan se ajatus yhteisistä oppilaista vahvistui sen yhteistyön myötä. Ja tietysti se, että uskon, että sekä luokanopettajalla on paljon opittavaa esiopetuksen opettajalta ja myöskin toisinpäin. Ja tämän pohjaan hyvin vahvasti omiin kokemuksiini, kun silloin nuorena alkuopetuksen opettajana sain tehdä tiivistä yhteistyötä kokeneen esiopetuksen opettajan kanssa, niin opin kyllä paljon.    Puhuja 3: Minä ehkä ajattelen, että jos se yhteistyö on just tiivistä alkuopettajan kanssa, niin silloinhan esiopettaja saa siitä vinkkejä siihen ja ehkä vahvistusta siitä, että mitä on siellä esiopetuksessa oikeasti tärkeätä vahvistaa, että mikä siellä koulumaailmassa on tosi oleellista. Ehkä se vahvistaa sitä ajatusta, että mitkä ne ovat ne taidot, vaikka mitkä tulisi olla hallussa, kun se ykkösluokka alkaa. Ja sitten ehkä sitä näkee käytännössä, kun siellä vierailee.    Puhuja 1: Mitä yhdessä oppiminen vaatii onnistuakseen?    Puhuja 3: Minä koen, että siinä pitää olla molemmilla, esi- ja alkuopettajalla, niin sanotusti se asenne kohdillaan. Pitää olla sellainen ratkaisukeskeinen. Me kaikki tiedämme, että me elämme aika tällaista hektistä arkea omilla tahoillamme, niin pitää olla semmoinen ratkaisukeskeinen asenne ja siihen pitää uskoa itse, että tämä on tärkeää ja että tämä voi tuottaa jotain hyvää ja enemmän ja auttaa niitä, puolin ja toisin tukea niitä alkuopetuksen oppilaita sekä eskareita. Ehkä se asenne ja ymmärrys ovat se lähtökohta. Ja sitten ehkä semmoinen, että on hyvä sopia vaikka säännöllisesti niitä palavereita tai jotenkin, että ne ovat kalenteroitu, koska me olemme tässä hektisessä arjessa, niin sitten se tulee, se pysyy tavallaan yllä koko ajan ja sitä keskustelua tuotetaan yhdessä ja mietitään, että mitä seuraavaksi tehdään ja näin. Ehkä semmoinen suunnitelmallisuus.    Puhuja 1: Mitä se tekeminen sitten on käytännössä, kun on yhdessä suunniteltu? Miltä se näyttää? Miten siihen lähdetään?    Puhuja 4: Tietysti se hyvä yhteinen suunnittelu on sen onnistuneen yhteistyön edellytys. Ja on hyvä silloin lukuvuoden alussa pysähtyä ihan ajan kanssa suunnittelemaan kaikkien henkilöstön jäsenten kanssa, jotka osallistuvat sitten siihen aktiiviseen esi- ja alkuopetuksen yhdessä oppimisen toimintaan. Esi- ja alkuopetuksessa meillähän on paljon yhteneväisyyksiä opetussuunnitelmissa, eli siellä on hyvin paljon yhteisiä aihealueita, jotka löytyvät sekä esiopetuksen että alkuopetuksen opetussuunnitelmista, joita voi ottaa sitten teemaksi tähän yhdessä oppimiseen. Siellä voi olla esimerkiksi joku ypiin liittyvä teema, jota voi toteuttaa osana esi- ja alkuopetuksen yhteistyötä, ja silloin voi ajatella, että tämä OPSin osa-alue on myös hoidettu siinä jo yhdessä oppimisen osalta, eli sitä ei tarvitse välttämättä sitten enää siellä ekan luokan oppitunneilla käsitellä. Ehkä tietysti sitä voi syventää. Myöskin sitä yhteistyötähän voidaan toteuttaa monessa muussakin paikassa kuin siellä koulussa tai esiopetusyksikössä. Muistetaan tietysti lähiympäristö ja sitten meillä on Helsingissä paljon upeita paikkoja ja kohteita, joihin voidaan yhdessä lähteä tutustumaan.    Puhuja 3: Just näin.     Puhuja 1: Tuliko sinulla Suvi myös mieleen jotain semmoista konkretiaa, käytäntöä. Miten siihen lähdetään ja miltä se näyttää?    Puhuja 3: Joo, ehkä just sen ajatuksen mielessä pitäminen, että sen voi toteuttaa myös niin sanotusti aika helposti. Tai ehkä itse koen niin, että just niin kuin Annikka sanoi, niin sen ei tarvitse olla pois siitä, mitä se luokanopettaja kävisi niiden oppilaidensa kanssa muutenkin. Me voimme olla siinä mukana, että se ei ole vain jotain ylimääräistä. No minä kerroin aiemmin esimerkiksi niistä matikan tunneista, että me olemme olleet niillä mukana, niin sekin on ollut hauskaa, että me olemme, niin kuin siellä muistan kerrankin, oli aiheena ykkösluokkalaisilla kymppiparit, he kävivät niitä läpi. Ja me olimme myös käyneet niitä läpi. Eskareilla oli, me olimme askarrelleet omat hajotuskoneet, heillä oli käsitys siitä miten kymppi hajoaa, niin sitten jotenkin se, että miten he pystyvät osallistumaan. He pystyvät myös vastailemaan siellä kysymyksiin. Sitten esimerkiksi on ollut sellaiset, niitä kutsutaan helmihyppelyiksi, alkuopetuksen oppilaat ovat rakentaneet koulun liikuntasaliin jumpparadan, jossa myös eskarit saavat vierailla. Muistan, että me olemme käyneet siellä silleen, että me olemme vain käyttäneet sitä rataa. He ovat käyttäneet sitä omalla liikuntatunnillaan, ja me olemme menneet sitten ihan erikseen sovittuna ajankohtana keskenään. Ja eskarit tietävät, että tämä on niiden ykkösten tekemä. Mutta sitten on tehty kerran myös niin, että me olimme siellä yhden ykkösluokan kanssa samaan aikaan. Ja silloin just ykkösluokkalaiset saivat toimia vähän niin kuin apuopettajina ja esitellä sitä rataa ja auttaa niitä pienempiä kavereita sitten. Sitten esimerkiksi yksi tärkeä, mikä liittyy ehkä tähän arkeen, niin just tämä ruokalassa vierailu. Toki nykyään päiväkodeissakin on ruokaloita, mutta esimerkiksi tällaisissa vanhoissa paikoissa, vanhoissa taloissa, niin mehän syömme ryhmissä, niin se on hyvin erilainen ympäristö eskarilaiselle se koulun iso ruokala, missä saattaa olla tosi paljon lapsia paikalla, niin me olemme menneet, siitä on kyllä nyt jo aikaa, mutta teimme tämmöisen vierailun sinne ruokalaan, että menimme syömään keväällä, loppukeväästä jäätelöt sinne sen meidän yhteistyöluokkamme kanssa.    Puhuja 1: Hei, puhutaas vähän tuosta oppimisen tuesta, että miten se liittyy sitten tähän yhdessä oppimiseen.    Puhuja 4: Joo, tietysti se kouluun siirtyminen esiopetuksesta perusopetukseen pitää olla hyvä ja sujuva ihan kaikille lapsille. On lapsi sitten tukea tarvitseva tai ei. Tässä yhdessä oppimisessa minä näen hyvin tärkeänä sen, että yhteistyössä on mukana esimerkiksi koulun puolelta laaja-alainen erityisopettaja tai S2-opettaja ja myöskin esiopetuksen puolelta mahdollisesti VEO tai varhaiskasvatuksen S2-opettaja, jotka osaavat tukea siinä yhteistyön aikana oppijoita ja toki voidaan pohtia myöskin esimerkiksi ryhmittelyä tämän yhteistyön aikana, mikä on tarkoituksenmukaista ja miten se lapsi ja oppilas pääsevät parhaiten osallistumaan siihen yhteistyöhön ja olemaan osallinen sitä yhteistyötä. Myöskin tällä henkilöstön välisellä yhteistyöllä on hyvin suuri merkitys tukea tarvitsevan lapsen siirtymässä, ja kun meillä on esimerkiksi laaja-alainen erityisopettaja mukana siinä yhdessä oppimisessa, niin hänhän saa siinä hyvin paljon jo tietoa siitä tulevasta koululaisesta. Ja jos on tarpeen esimerkiksi lähteä valmistelemaan tukea sinne kouluun, niin laaja-alainen erityisopettaja on tässä avainasemassa ja on nähnyt jo tätä tulevaa koululaista siinä arjen toimintaympäristössä.    Puhuja 3: Ja sitten just ylipäänsä ehkä sitä eskaria, niin häntä tuetaan siinä yhdessä oppimisessa ihan samalla tavalla kuin me tuemme häntä kaikessa toiminnassa. Eli meidän pitää ottaa se huomioon. Ihan samalla tavalla, että menemmekö me sitten tekemään jotain yhdessä ykkösluokkalaisten kanssa tai lähtisimmekö me vain vaikka jonnekin retkelle, niin totta kai, ainahan me huomioimme ne hänen tarpeensa ja vastaamme niihin riippumatta siitä, että missä me sitten olemme. Ja minä jotenkin koen, että yhdessä oppimisessakin, niin kuin Annikka sanoi, niin on tosi tärkeää, että siellä on sitten, ainakin jossain määrin se laaja-alainen erityisopettaja osallistuu tähän, ja sitten VEO, yksikön VEO. Mutta meillä on minun mielestäni myös hyvät resurssit jo itsessään vastata lasten tarpeisiin, koska me menemme sinne, jos me vaikka menemme koululuokkaan, niin sinne ei lähde vain minä ja eskarit, vaan sinne lähtee minun tiimini, jossa me voidaan ennakkoon jo sopia, että kuka vaikka auttaa jotakin tukea tarvitsevaa oppijaa.    Puhuja 4: Mitä enemmän henkilöstö tekee yhteistyötä ja suunnittelee ja toteuttaa sitä, niin minä näen, että sitä enemmän se tietämys meillä lisääntyy myöskin esimerkiksi esiopetuksen opettajilla, että mitä se tuki siellä koulussa mahdollisesti tulee olemaan, minkälaisia tukimuotoja on tarjolla, ja myöskin sitten on hyvin tärkeää, että luokanopettaja tietää siitä tuesta, mitä esiopetuksessa on ollut tarjolla.    Puhuja 3: Ja hän ehkä käytännössä silloin näkee, luokanopettaja, sen, että okei, tällaisilla pedagogisilla menetelmillä tämä eskari pystyi olemaan osallinen ja onnistumaan.    Puhuja 1: Me olemme laajasti puhuneet nyt yhdessä oppimisesta ja esiopetuksen ja alkuopetuksen yhteistyöstä. Olemme keskustelleet myös siirtymästä, miten se liittyy siihen. Mutta onko vielä jotain, Suvi ja Annikka, mitä te haluaisitte kertoa vielä esi- ja alkuopetuksen toimivasta yhteistyöstä? Onko vielä jotain sellaista, mitä haluatte tuoda esille tähän kokonaisuuteen ja tärkeään teemaan liittyen?    Puhuja 4: Minä toivon, että esi- ja alkuopetuksen henkilöstö lähtee avoimin mielin suunnittelemaan ja toteuttamaan yhteistyötä, ja se, että siinä yhteistyössä on voimaa ja etenkin ne pienet oppijat hyötyvät tästä yhteistyöstä kaikkein eniten.    Puhuja 3: Ja minä ehkä just ajattelen niin, että se, mihin me aikuiset uskomme ja mikä on meidän se asenteemme ja millaista ilmapiiriä me luomme, niin se tarttuu lapsiin. Ja tietenkin minä uskon, että lapset kyllä, he ovat innoissaan siitä, eskarit, todellakin, että he pääsevät kouluun. Se on jotenkin niin sellainen iso juttu heille, mutta minä uskon myös, että ne ykkös- ja kakkosluokkalaiset ottavat ilolla vastaan näitä vierailijoita. Ja tietenkin se, että miten me aikuiset olemme ja mitä me viestimme keskenämme. Millaisen ilmapiirin me luomme, niin sillä on tosi suuri merkitys näiden pikkukavereidenkin osalta.    Puhuja 1: Annikka näyttää siltä, että sinulla on vielä, sinä haluat sanoa.    Puhuja 4: Joo, me olemme puhuneet monenlaisista tavoista tehdä yhteistyötä, ja vielä ajattelin mainita nämä vaihtopäivät, joita me olemme toteuttaneet aiemmin. Eli keväisin, kun eskarit tulevat kouluun vähän pidemmäksi ajaksi tutustumaan luokkaan ja tulevaan kouluunsa, niin sitten ekaluokkalaiset ovat päässeet muutamaksi tunniksi sinne vanhaan eskariin, ja myös tämä on ollut hyvin mieluisaa heille.    Puhuja 1: Ihanan kuuloista. Hei, me olemme pyytäneet tässä meidän podcastissamme vieraita täyttämään tämmöistä vieraskirjaa. Siellä on erilaisia kysymyksiä, ja Suvi, sinä olit vastannut tämmöiseen kysymykseen, että mikä taideteos kuvaa työtäsi juuri nyt, ja kerroit, että Kerttu Saalin teos Jotain uutta, Something new. Minä kävin katsomassa heti sen kuvan. Se on semmoinen ihana keltaisensävyinen abstrakti työ. Mikä tässä kuvaa juuri sinun työtäsi?    Puhuja 3: Ehkä se, kun sen teoksen nimi on Jotain uutta, niin minun työni pitää päivittäin sisällään jotain uutta, koska minä työskentelen alati kehittyvien ja koko ajan lisää oppivien lasten parissa. Ja sitten ehkä se värimaailma, kun se oli hyvin tällainen keltainen, niin keltainen on minulle sellainen ilon väri. Ja minä koen, että minun työni on, ilo on läsnä minun työssäni.    Puhuja 1: Annikka, sinulla on ollut myös ihana taideteos, joka kuvaa sinun työtäsi. Sinä täytit, sinä sanoit, että se on kuin vesiputous, jos muistan oikein. Kerro tästä jotain.    Puhuja 4: Joo, minä ajattelen, että vesiputous menee eteenpäin koko ajan. Ja siihen kuuluvat myös pienet kuohahdukset, ja tällä perusteella valitsin sitten tämän.     Puhuja 1: Sinulla oli myös hieno motto, miten se menikään, että jos haluat mennä nopeasti,...    Puhuja 4: ... niin silloin mennään yksin ja jos haluat mennä pitkälle, niin silloin mennään yhdessä.    Puhuja 1: Kiitos. Oli tosi hienoa päästä vierailemaan täällä Onnelassa, Päiväkoti Onnelassa, ja keskustella teidän kanssanne tärkeistä aiheista, yhdessä oppimisesta ja yhteistyön merkityksestä. Ihanaa perjantaita.    Puhuja 4: Kiitos samoin.     Puhuja 3: Kiitos samoin.    Puhuja 2: Lisätietoa Helsingin kaupungin työntekijöille esi- ja alkuopetuksen yhdessä oppimisesta ja yhteistyöstä löytyy Opehuoneesta, Lapsen kasvu ja oppimisen tuki esiopetuksessa sekä Esiopetuksesta perusopetukseen -sivustoilta.    Puhuja 2: Tämä oli Toimivat tavat opinpolulla -podcast.      Puhuja 1: Podcast on tuotettu Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla osana esi- ja perusopetuksen Oikeus oppia -kehittämistoimintaa.    [äänite päättyy]    En textversion på svenska kommer snart.

Jaksossa keskitytään yhteisopettajuuteen sekä siihen, miten rehtori ja koulun henkilöstö yhdessä kehittävät inklusiivista toimintakulttuuria. Jakson vieraat Kontulan ala-asteen koulun rehtori Marko Perkiö, luokanopettaja Oona Herlin ja erityisluokanopettaja Mari Poikolainen pohtivat myös sitä, miten inklusiivisella toimintakulttuurilla voidaan edistää oppijoiden osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Lisätietoa aiheesta Helsingin kaupungin työntekijöille löytyy Opehuoneesta Kaikille sopiva lähikoulu -sivustolta.   Tekstivastine: [äänite alkaa]     Puhuja 1: Moi! Mä olen Laura Hovila.       Puhuja 2: Ja mä olen Leni Pennanen.      Puhuja 1: Tämä on Toimivat tavat opinpolulla -podcast. Tässä podcastissa jaetaan esi- ja perusopetuksen hyviä käytänteitä inklusiivisen toimintakulttuurin ja oppijan sujuvan opinpolun tueksi.      Puhuja 2: Joka jaksossa Helsingin kaupungin esi- ja perusopetuksen timanttiset ammattilaiset kertovat, millaisia toimivia tapoja heillä on arjessaan kaikkien oppijoiden kanssa.      Puhuja 1: Saat joka jaksosta konkreettisia keinoja työsi tueksi.      Puhuja 2: Tervetuloa toimivien tapojen opinpolulle!      Puhuja 1: Tässä jaksossa sukelletaan inklusiiviseen toimintakulttuuriin ja erityisesti yhteisopettajuuteen. Leni, mitä sinulle tulee mieleen sanasta inkluusio?     Puhuja 2: Se herättää monenlaisia ajatuksia ja tunteita.     Puhuja 1: Ihan hyvä niin, koska inkluusiosta pitääkin puhua.     Puhuja 2: Niinpä. On tärkeää lisätä ymmärrystä siitä, mitä inkluusiolla tarkoitetaan ja mitä se pitää sisällään.     Puhuja 1: Toisinaan inkluusio nähdään melko kapeasti. Saatetaan esimerkiksi ajatella, että se koskee vain tukea tarvitsevia oppijoita tai että sen tavoitteena on pienryhmistä luopuminen. Laajemmin ajateltuna siinä on kuitenkin kyse yhdenvertaisuudesta ja osallisuudesta.     Puhuja 2: Niin. Ja onhan se hämmennys ihan ymmärrettävää, kun inkluusiolle ei ole yhtä yhteisesti hyväksyttyä määritelmää.     Puhuja 1: Totta. Ja kyllähän oppimisen esteiden poistaminen on ilman muuta osa inkluusiota.     Puhuja 2: Niin, ja kuitenkin jokainen meistä esi- ja perusopetuksen kentällä toimivista ammattilaisista - me halutaan, että oppijat voi hyvin, ovat osa yhteisöä ja että heillä on kokemus osallisuudesta.     Puhuja 1: Kyllä, ehdottomasti. Eikä ole mikään ihme, että inkluusio saattaa tuntua vaikealta tai näyttäytyä jopa mahdottomana, jos jokin inkluusion yhteyden osasista puuttuu.     Puhuja 2: Laura, avaa vähän, mitä tuo inkluusion yhtälö tarkoittaa.     Puhuja 1: Voisi ajatella, että inkluusio on yhtälö, jossa on kolme tekijää. Ensimmäisenä on arvot ja asenteet. Toinen tekijä on pedagogiikka ja pedagogiset menetelmät. Kolmantena on resurssit ja niiden käyttö, esimerkiksi budjetti, henkilökunnan määrä tai aika. Me tarvitaan näitä kaikkia kolmea tekijää, jotta yhtälöstä saadaan toivottu tulo eli kaikkien lasten osallisuus.     Puhuja 2: Aika hyvin piirsit tuossa mielikuvan inkluusiosta yhtälönä.     Puhuja 1: Kunnia tästä inkluusion yhtälöstä kuuluu joukolle Helsingin kaupungin henkilöstöä, jotka on yhdessä muovanneet ymmärrystä meidän kaupungin inklusiivisesta esi- ja perusopetuksesta ja sen kehittämisestä.     Puhuja 2: Yksi tämän jakson vieraista, Kontulan ala-asteen koulun rehtori Marko Perkiö on ollut mukana luomassa tätä inkluusioon yhtälöä.     Puhuja 1: Hänen lisäkseen meillä on samaisesta koulusta vieraana erityisluokanopettaja Mari Poikolainen ja luokanopettaja Oona Herlin, jotka toimivat yhteisopettajatyöparina.     Puhuja 2: Seuraavaksi me kuullaankin, miten Kontulan ala-asteen koulussa on lähdetty rakentamaan inklusiivista toimintakulttuuria yhteisopettajuuden avulla, ja miten koulussa varmistetaan oppilaiden osallisuus.     Puhuja 1: Jakson lopussa kuullaan myös, että mitä vieraat on vastanneet vieraskirjan kysymyksiin.     Puhuja 1: Tänään ollaan Kontulan ala-asteen koululla täällä Itä-Helsingissä. Tultiin tuolta metroasemalta, aurinkoinen syyspäivä on ja käveltiin tällaisen upean atrium-sisäpihan läpi, kiinnitti huomiota. Ollaan keskustelemassa täällä tänään inklusiivisesta toimintakulttuurista ja yhteisopettajuudesta. Mun kanssa täällä on Kontulan ala-asteen koulun rehtori Marko Perkiö...    Puhuja 3: Moi.    Puhuja 1: ...luokanopettaja Oona Herlin.     Puhuja 4: Moikka.    Puhuja 1: ...ja erityisluokanopettaja Mari Poikolainen.     Puhuja 5: Hei vaan kaikille.     Puhuja 1: Kiitos, että saatiin tulla vierailulle teidän kouluun ja tervetuloa podcastiin. Tänään me ollaan erityisesti inklusiivisen toimintakulttuurin äärellä siitä näkökulmasta, miten koulu voi omalle toimintakulttuurillaan tukea sitä oppijoiden yhdenvertaisuutta. Kysymys teille, että mistä tämä Kontulan ala-asteen koulun inklusiivinen toimintakulttuuri on tehty? Mistä tekijöistä se koostuu?    Puhuja 5: No siis meillähän on aina ollut täällä erityisluokkia, ja meidän kouluhan on mennyt muutamassa vuodessa tosi paljon tässä eteenpäin. Ennen vanhaan erityisluokat ovat olleet aika paljon erillään perinteisellä tavalla, ja sitten on ollut erikseen yleisopetuksen luokat, ja jollain tavalla vuosiluokat ovat tehneet eri luokat keskenään yhteistyötä. Tämä oli semmoinen ilmiö, mihin haluttiin aluksi puuttua, että haluttaisiin lisää saada yhteisöllisyyttä ja oppilaille semmoinen kokemus, että jokainen oppilas on meidän koulun tärkeä oppilas, olitpa sä millä luokalla tahansa tai tulitpa koulun taksilla tai mistä tulitkaan. Näitä esteitä haluttiin purkaa, mitä luokkien välillä oli. Meillä lähdettiin edellisen rehtorin toimesta ajamaan myös yhteisopettajuutta. Sitä, että opettajat lähtisivät tekemään yhteistyötä keskenään. Kun opettajat löysivät sen yhteistyön, oli helppoa myös lähteä yhdistämään oppilaita. Kun me aikuisetkin pystytään tekemään yhdessä töitä, niin ihan varmasti se myös oppilailtakin onnistuu. Heidän täytyy vain oppia olemaan yhdessä, ja meidän täytyy pystyä pikkaisen luopumaan näistä rajoista, mikä luokkien välillä on.    Puhuja 3: Voin jatkaa sen verran, että myös työjärjestyssuunnittelulla pystyy tukemaan niitä mahdollisuuksia. Sitten tietty vähän resurssien jakoa, että meneekö se jakotunteihin, meneekö se ohjaajan resursseihin.    Puhuja 4: Jokaisella opettajalla oikeastaan on työpari, kenen kanssa työskennellään. Sitten kaksi luokkaa aina tekee yhteistyötä. Lukkarit on tosiaan niin kuin Marko sanoi, niin ihan samanlaiset näillä luokilla. Sitä kautta pystytään hyvin joustavasti toteuttamaan sitä opetusta ja yhdessä olemista.    Puhuja 1: No mitä se käytännössä sitten... Puhuit Mari yhteisopettajuudesta tässä, niin mitä se käytännössä on? Te olette Oonan kanssa työpari, niin miltä se näyttää se teidän yhteisopettajuus?    Puhuja 4: Joo, me ollaan nyt Marin kanssa tosiaan neljä vuotta oltu yhdessä saman luokan kanssa ja tota alkuhan oli tietysti vähän haastavaa. Alussa oli haasteita siinä, että miten löydetään se yhteinen toimintamalli. Nyt tämän neljän vuoden aikana, kun me on yhdessä tehty, niin se on koko ajan kasvanut ja rakentunut siinä, että se koko ajan muuttuu edelleenkin. Ei me vieläkään koeta, että me oltaisiin jotenkin valmiita siinä, vaan se koko ajan muuttuu ja päivä kerrallaan katsotaan aina, että mikä toimii, mikä ei toimi. Mutta käytännössä se näkyy niin, että me joka päivä mietitään, että miten tänään kukakin vähän niin kuin siellä luokassa, miten oppilaat toimii tänään, mikä tunnetila jollain oppilaalla on, minkälainen päivä eilen oli tai mitä tänään tapahtui erikoista tai muuta. Vähän mietitään kaikki ne asiat ja sitten sen mukaan tehdään ratkaisuja, että olisiko tänään hyvä, että noin oppilaat onkin tuolla ryhmässä ja otatko sä tänään nää ja jatkuvasti pohditaan sitä, että kenen on hyvä oppia missäkin ryhmässä.    Puhuja 1: Kuulostaa tosi joustavalta.     Puhuja 5: Sitä se on ja sitä se vaatii meiltä aikuisiltakin, että ollaan joustavia. Oonalla on siis nyt 19 tällaista ihan yleisopetuksen oppilasta ja siinä ryhmässä on myöskin tuen tarpeita, ja mulla on noita kuudesluokkalaisia seitsemän kappaletta. Heillä on keskenään ihan tismalleen samanlaiset lukujärjestykset, näillä kaikilla kuudesluokkalaisilla. Jokainen oppitunti ja päivä yleensä alkaa sillä, että me ollaan meidän isossa luokassa yleensä yhdessä. Sitten riippuen oppitunnin aiheesta, niin joko me molemmat opettajat ollaan siellä ja koko porukka on yhdessä, tai sitten meillä on semmoinen jakotilanne, semmoinen pieni luokka ison luokan vieressä, ja sitten mä otan sinne pienemmän porukan, jonka kanssa työskentelen siellä, ja Oonalla on oma pieni porukkansa.    Puhuja 4: Oppilaat ovat kaikki meidän molempia oppilaita. Me tunnetaan kaikki oppilaat, he tuntevat meidät, ja he eivät leimaannu tavallaan mihinkään ryhmään, vaan he leimaantuvat vain niin, että me ollaan 6C, ja me ollaan kaikki sitä samaa porukkaa. Kaikki tehdään yhdessä ja toimitaan yhdessä.    Puhuja 3: Sitten voi olla tunteja, että siinä on S2-opettaja tai laaja-alainen opettaja myös vielä jakamassa sitä oppilasmäärää tai lisäämässä sitä samanaikaisopettajuutta.    Puhuja 5: Kyllä. Minulla erityisluokanopettajana on vastuullani kymmenen oppilasta. Minun taas nämä kolme viidesluokkalaista on 5C-luokan kanssa siellä elämässä inkluusiossa. Silloin kun minä menen heitä opettamaan, niin sitten taas koulunkäynnin avustaja, koulunkäynnin ohjaaja tulee Oonan työpariksi sinne, että aikuiset liikkuvat ja vaihtavat paikkaa. Luokanopettaja ei myöskään koskaan ole yksin sen porukan kanssa. Siellä on aina vähintään kaksi aikuista.    Puhuja 1: Miten olette päässeet tähän pisteeseen? Kun teitä kuuntelee, kun kuvaatte teidän työn tekemistä, että se on hyvin joustavaa ja pystytte vastaamaan oppilaiden päivittäinkin muuttuviin tarpeisiin, niin miten tuohon on päästy?    Puhuja 4: Jatkuvalla kommunikoinnilla. Se on semmoinen kyllä, että ei me Marin kanssa oltu aikaisemmin tehty oikeastaan yhtään yhteistyötä. Se oli just sitä, että sulla oli aika usein se oma pienryhmä ja mulla oli oma luokka ja me oltiin hyvin erillämme toisistaan, mutta sitten se vaan lähti siitä, että se on jatkuvaa kommunikointia koko sen päivän ajan. Välitunnilla vaikka juodaan kahvia ja pidetään sitä pientä taukoa, niin silti me koko ajan käydään dialogia siitä, että mitä seuraavaksi tehdään. Sitten meillä on tietysti lukujärjestyksessä myös yhteissuunnitteluaika merkattu, ihan niin kuin meillä on kaikilla kutosluokan opettajilla kaikilla yhteinen suunnitteluaika, jolloin me istutaan yhdessä alas ja suunnitellaan ja mietitään tulevaa viikkoa ja niitä lähipäiviä. Mutta jatkuvaa keskustelua.    Puhuja 5: Kyllä ja tavallaan me ollaan erilaisia ihmisiä, meillä on vähän erilaisia vahvuuksia, mutta sitten meissä on myös samanlaisia piirteitä. Molemmat ovat aika joustavia, molemmat tykkää tehdä yhdessä, molemmat tykkää puhua paljon ja molemmat ovat aika avoimia ja myönteisiä. Ja etenkin kun erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa ollaan ja muutenkin nuorten kanssa, niin haasteita on välillä paljonkin, niin molemmilla on semmoinen huumorintajuinen asenne. Että myöskin niin, että kun on vähän vaikeita tilanteita, niin sitten aika nopeasti päästään yli ja mennään eteenpäin ja näin. Semmoista samaa asennetta löytyy mun mielestä molemmilta.    Puhuja 4: Kyllä. Ja kestetään se, että joku suunnitelma, mikä me tehtiin, se ei toiminut, niin sitten no hätä, otetaan uusi. Että jopa semmoista vähän improvisointia, että vähän lennosta, että sitten täytyy vain keksiä joku uusi ratkaisu, että nyt tämä ei toimi ja otetaan jotain uutta, ja se täytyy jotenkin sietää. Me ollaan molemmat sen tyyppisiä, että me siedetään se, että mä oon suunnitellut tämän näin, mutta voi voi, se ei nyt mennyt näin, mä otan tämän uuden kortin tästä ja kokeilen, että toimiiko tämä.    Puhuja 3: Lisään tuohon, että meillä on jokaiselle vuosiluokalle varattu ys-ajasta tunti, että on laitettu työjärjestyksiin opettajille, että se on joka ikisellä vuosiluokalla tosiaan mahdollisuus siihen yhteissuunnitteluun. Se on se yksi tunti siitä. noin 120 tunnista lukuvuonna mikä on sitten. Ei tarvitse miettiä, että milloinkohan me voitaisiin suunnitella. Ne on myös mulla ylhäällä. Jokainen vuosiluokka on sen ilmoittanut milloin se on, että jos mä haluan mennä kuuntelemaan, mitä siellä tehdään tai he haluaa että mä tuun tai jotain, niin mä voin sitten aina katsoa kalenterista, että milloin se sopii.    Puhuja 1: Eli rehtorilla on myös aika suuri rooli siinä, että onnistuu tämä yhteisopettajuus käytännössä. Mitä muuta se rehtorilta vaatii?    Puhuja 3: Minun kohdallani se on vaatinut sen, että olen delegoinut työjärjestystä apulaisrehtorille, ja he ovat huomioineet sen. Mutta toki kun sitä suunnitelmaa tehtiin, että kun tiedän, että se voi olla haasteet, kun opettajien päivät päättyvät eri aikaan, alkaa eri aikaan, että löytyy se yhteissuunnitteluaika – että haluanko tulla aikaisemmin suunnittelemaan, haluanko jäädä – päivä loppuu yhdeltä, sulla loppuu kahdelta, jäänkö odottamaan että voidaan yhdessä suunnitella? Se on suhteessa yllättävän pieni efortti siihen, että otetaan se työjärjestys huomioon, että kaikille löytyy se slotti missä voidaan suunnitella. Se on ehkä se. Sanotaan näin, että mä koen sen mitä yleensä onnistumiskeskusteluissa ja muutenkin niin kuin kahvipöytäkeskustelussa on tullut esille, että miten se helpottaa ja tuo tiettyä pysyvyyttä siihen suunnitteluun. On se ollut sen arvoinen.    Puhuja 1: Joo, no aivan varmasti. Eli yhteisopettajuutta tukee ainakin tämä yhteinen suunnitteluaika. Tuleeko jotain muuta mieleen, mitä teidän koulussa on, mikä edistää sitä yhteisopettajuutta?    Puhuja 4: Kyllä meillä on paljon kanssa ollut aika pitkään sellainen perinne tässä koulussa, että ideoita jaetaan yhdessä, että täällä harva opettaja on enää sellainen, joka pitäisi jotenkin itsellään niitä hyviä ideoita, vaan meillä on aina pyritty siihen, että me myöskin tuolla kutosluokan muidenkin opettajien kesken jaetaan jatkuvasti ideoita, että hei, mulla toimi tää tosi hyvin, kokeilkaa tekin. Semmoinen toimintakulttuuri on myöskin ollut tässä talossa jo aika pitkään, ja se kyllä tukee myös tätä yhteisopettajuutta.    Puhuja 5: Sitten meidän koulussa oli muutama vuosi sitten meidän nykyinenkin apulaisrehtori, joka lähti silloisen kollegansa kanssa tekemään yhteisopettajuutta. He jakoivat niitä hyviä kokemuksia toisilleen, ja pikkuhiljaa muutama muukin alkoi kokeilla sitä. Sitten se ilmiö on vaan kasvanut, että kaikki huomaa, että hei, tässä voittaa pelkästään, kun tekee yhdessä toisten kanssa. Jakaa ilot ja surut ja suunnitteluvastuuta ja muuta. Nyt oikeastaan kaikki tekee jollain tavalla meillä yhteisopettajuutta, jotkut ihan todella tiiviisti.    Puhuja 1: Sillä yhteisön ilmapiirillä on suuri merkitys.    Puhuja 3: On, ja sitten se on myös semmoinen työssä jaksamisen etu ja se lisää ja tukee työhyvinvointia. Mutta toki se on myös niin kuin oppilaiden etu, että jos jaetaan oppilaita ryhmiin, monesti oppimisen tavoitteiden tai minkä tahansa perusteiden mukaisesti, niin ei aina tarvitse jakautua viisi, viisi ja viisi, kun on niitä oppilaita. 30 oppilaan kanssa on tehty samat hommat kuin jossain ryhmässä kolmessakin on jo liikaa, niin niitä voi ryhmitellä joustavasti, kun on enemmän tekijöitä ja se on yhdessä suunniteltu. Ja sitten se oppilaan tuntemus, toki se on aina oman luokan opettajalla ehkä kaikkein vahvimmin, mutta sitten se on myös yli niiden 5A, 5B, 6A, 6C, niin tunnet myös ne muut oppilaat. Kyllä se on etu kaikille, sekä henkilöstölle että myös oppilaille.    Puhuja 1: Joku teistä tässä aiemmin mainitsikin sitä ajatusta, että teidän koulun kaikki oppilaat on kaikkien oppilaita. Ei ole semmoista tiukkaa rajaa siinä, että on vain ne omat, joista huolehtii, vaan kaikki huolehtii kaikista.    Puhuja 4: Joo ja se on semmoinen, mikä sitten näkyy monessa muussakin, että kun ollaan vaikka välitunneilla ja muuta, niin se auttaa sielläkin ja rauhoittaa siellä. Musta tuntuu, että meillä on aika mukava tunnelma myöskin tuolla välitunneilla. Siellä on aika vähän sellaisia sellaisia ongelmia, joihin joutuu puuttumaan. Se johtuu myös siitä, että opettajat tuntevat oppilaita.    Puhuja 1: Jos miettii sitten tätä teidän koulun inklusiivista toimintakulttuuria, miten saadaan oppilaat täällä huomioitua ja oppilaat mukaan, niin miten tuo yhteisopettajuus sitten siihen vastaa? Miten siellä saadaan oppilaiden osallisuutta vahvistettua? Tuleeko semmoisia näkökulmia mieleen? Miten sillä saadaan huomioitua oppilaita?    Puhuja 5: Tavallaan jokainen luokka on jo automaattisesti jonkun toisen luokan kanssa, niin kuin tekee yhdessä asioita. Ja tämän yhteisopettajuuden lisäksi, jokaisella opettajalla on siis se työpari, niin sen lisäksi näillä yhteissuunnitteluajoilla muun muassa koko vuosiluokka työskentelee yhdessä. Sillä tavalla se yhteistyö on tosi tiivistä sen työparin kanssa, mutta myös vuosiluokalla yleensä tehdään samankaltaisia asioita, asiat toteutetaan samalla tavalla, tehdään retkiä yhdessä ja muuta, että se näkyy kyllä hyvin samankaltaisena arkena oppilaiden elämässä.    Puhuja 4: Oppilaat ovat tottuneet tekemään juuri siellä luokkatasolla isommassakin porukassa. Vaikka me ollaan nyt Marin kanssa tiimi ja meillä on se oma luokkamme, niin silti me sekoitetaan myös kaikkia kutosia välillä. Meillä oli tänään muun muassa sellainen tunti, jossa on kaikkia kutosia sekoitettu tämmöiseen – me kutsutaan vähän tämmöisen myllytunniksi – jossa matikkaa treenattiin tänään. Meillä on saatu matikan jakso valmiiksi, niin sitten kertaillaan kokeeseen myllytunnilla, jossa sitten on tämmöisiä oppimisen tason ryhmiä, jossa oppilaat on jaettu sitten viiteen ryhmään kaikki kuudesluokkalaiset. Silloin he ovat ihan sikin sokin, kutoset siellä, ja sekin on heille hirveän luontevaa. Sekään ei jotenkin ole ihmeellistä, vaan sekin toimii ja siellä päästään taas vähän uudenlaisten oppilaiden kanssa tekemään sitä yhteistyötä ja opiskelemaan yhdessä.    Puhuja 1: Tässä aletaan keskustelun loppua kohta lähestymään, mutta vielä kiinnostaa semmoinen, että kuulijoissa on joku kenties, joka nyt on kiinnostunut siitä, että miten siellä omassa koulussa voisi tätä toimintakulttuurin inklusiivisuutta edistää ja miten sitä yhteisopettajuutta, että ei ehkä sitä toteuteta siellä ainakaan näin systemaattisesti ja olisi kiinnostunut lähteä sitä edistämään, niin onko teillä antaa jotain vinkkejä, että miten pääsee hommassa alkuun?    Puhuja 5: Tietysti avoimella keskustelulla lähikollegan kanssa, että löytyisikö sieltä myöskin innostusta tällaiseen, että ruvettaisiin enemmän yhdessä suunnittelemaan, toteuttamaan opetusta yhdessä ja näin poispäin. Sitten myös ottaa selvää siitä, että miten omassa koulussa myös lukujärjestyksen tekeminen hoidetaan, että sekin tuntuu vaihtelevan. Meidän koulussa tosiaan apulaisrehtorit aina loppukeväästä pyrkii niitä tekemään. Niissä toivottaisiin niitä yhteisiä palkkeja. Jos ei nyt ihan vielä siihen pysty, että on rinnakkaisluokan kanssa täysin sama lukujärjestys, mutta löydettäisiin sieltä vaikka suomen kielen tunnit samaan kohtaan tai matematiikka tai joku muu oppiaine, mitä haluttaisiin lähteä kokeilemaan yhdessä. Se on ainakin yksi tapa.    Puhuja 4: Sitten on varmaan se, että keskustellaan just sen lähikollegan kanssa niistä omista vahvuuksista ja semmoisesta, että mistä mä tykkään, mikä oppiaine on mulle sellainen, mikä tuntuu mulle tosi luontevalta ja on mukavaa, ja mikä sitten taas välttämättä ei olekaan. Kun tässä on mieletön mahdollisuus siihen, että mun ei tarvitse vetää välttämättä väkisin niitä tunteja, jotka ei ole mulle itselle niin miellyttäviä. Ne voi kollegalle ollakin ihan super iso juttu ja se paras juttu siinä työssä, niin saadaan jaettua sitä suunnitteluvastuuta ja tuntien vetovastuuta myöskin sillä tavalla, että omien vahvuuksien mukaan.    Puhuja 3: Tuo on loistava havainto, että kaikki ei ole yhtä innoissaan kaikesta. Meillä on kaikki lomat vahvuutemme. Myös lapset on siitä aika hyviä indikaattoreita, ne huomaa aika äkkiä, että jos et sä oikeasti itse ole tästä kiinnostunut. Niin antaa sen valon loistaa sille, kenelle se on lähellä sydäntä ja se suunnittelee ja tekee sen, ja sitten jeesaa siinä ja on valmis tukemaan, auttamaan. Siksi se on yhteisopettajuutta myös siinä mielessä, että kyllä se antaa sitten kuitenkin enemmän kuin se ottaa. Ja siitä jäävät ne suunnittelupalaverit, mitä mä oon päässyt mukaan kuuntelemaan, niin kyllä mä sen näen ja aistin opettajissa sen, kun se on suunnitellaan joku juttu, uusi jakso, mitä lähdetään viemään, kun ne lähtee siitä palaverista ja kokoukset lähtee pois, niin sen näkee,että osaa jopa niin kuin odottaa, että koska tätä päästään aloittamaan.    Puhuja 1: Meillä on ollut tämä vieraskirja täytettävänä vierailla etukäteen ja tästä haluaisin tehdä semmoiset pienet nostot vielä tänne loppuun. Mari, sä olet kertonut, että sun motto kuuluu näin: "Se mihin keskityt, lisääntyy".    Puhuja 5: No kyllä. Mottojahan voisi olla monia, mutta tämä nyt on yksi semmoinen mun mielestä hyvä sanonta. Kun itse olen työuraani tehnyt juurikin erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden parissa, niin ongelmakohtia ja tämmöisiä puutteitahan löytyy helposti tosi paljon, ja mä voin käyttää aikani joko siihen, että mä valitan joka ikisestä asiasta, mikä ei vielä suju niin hyvin kuin pitäisi, niin sen sijaan pitäisi pyrkiä enemmän ehkä huomaamaan niitä asioita, mikä jo menee hyvin ja kastelemaan niitä siemeniä, jotta se kasvi alkaa sieltä kasvaa. En aina siinä ihan onnistu, mutta pyrkimys on kuitenkin, että pyritään sitä hyvää sieltä huomaamaan ja vahvistamaan.    Puhuja 1: Kyllä, näinhän se toimii käytännössä juurikin. No Oona, sä olet vieraskirjaan vastannut, kun täällä on kysytty, että millaista yhteisopettajuus on kymmenen vuoden päästä, niin sä oot täällä kertonut, että toivot sen olevan jalostunut tiimiopettajuudeksi. Osaisitko lyhyesti kertoa tähän, mitä se tiimiopettajuus sitten käytännössä on?    Puhuja 4: No kun tässä koulumaailma muuttuu koko ajan, meillä on tulossa myöskin tänne kouluun paljon uusia työnimikkeitä, meilläkin on nyt alkanut työskentelemään meidän koulussa kouluvalmentaja. On paljon uusia ammatteja, joita tänne kouluun tulee, niin mä jotenkin näen, että musta voisi olla mahtavaa, että vielä tämä yhteistyö ei olisi pelkästään sitä parityöskentelyä, vaan siellä takana olisikin joku vähän tämmöinen isompi tiimi, että siellä ihan yhdessä isommalla porukalla tehdäänkin sitä yhteistyötä ja suunnitellaan ja on sitten se oma porukka, jota vedetään ja opetetaan ja kasvatetaan. Toivon, että tämä laajenisi vielä sinne suuntaan, että useampi aikuinen, koska näen, että tämä yhteistyö on niin hyvä juttu tässä opettajuudessa, että mun on vaikea ajatella, että palattaisiin takaisin siihen, että ovet kiinni ja yksin opetetaan.    Puhuja 1: Aika hieno ajatus. Toivotaan, että kymmenen vuoden päästä voidaan todeta, että näin kävi. Marko, sun motto kuuluu...?    Puhuja 3: "Tehdään enemmän yhdessä kuin yksin."    Puhuja 1: Teillä se täällä selvästikin toteutuu. Suurkiitos teille tästä ajasta tänään. Kiitos, että olitte keskustelemassa.     Puhuja 3: Kiitos.     Puhuja 5: Kiitos kovasti.    Puhuja 4: Kiitos.    Puhuja 1: Lisätietoa Helsingin kaupungin työntekijöille aiheeseen liittyen löytyy Opehuoneesta Kaikille sopiva lähikoulu -sivustolta.    Puhuja 1: Tämä oli Toimivat tavat opinpolulla -podcast.      Puhuja 2: Podcast on tuotettu Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla osana esi- ja perusopetuksen Oikeus oppia -kehittämistoimintaa.      [äänite päättyy]    En textversion på svenska kommer snart.

Itäkeskuksen peruskoulun kouluvalmentaja Eila Musikka kertoo kouluvalmentajan työstä ja erityisesti siitä, miten hän rakentaa yhdessä koulun muun henkilöstön kanssa koulun yhteisöllisyyttä.   Jaksossa kuullaan myös luokanopettaja Elina Kurikan ajatuksia kouluvalmentajatyöstä ja yhteistyöstä Eilan kanssa.   Lisätietoa kouluvalmentajatyöstä Helsingin kaupungin työntekijöille löytyy Opehuoneesta Helsingin kouluvalmentajatyön käsikirjasta .  Tekstivastine: [äänite alkaa]    Puhuja 1: Moi! Mä olen Laura Hovila.     Puhuja 2: Ja mä olen Leni Pennanen.    Puhuja 1: Tämä on Toimivat tavat opinpolulla -podcast. Tässä podcastissa jaetaan esi- ja perusopetuksen hyviä käytänteitä inklusiivisen toimintakulttuurin ja oppijan sujuvan opinpolun tueksi.    Puhuja 2: Joka jaksossa Helsingin kaupungin esi- ja perusopetuksen timanttiset ammattilaiset kertovat, millaisia toimivia tapoja heillä on arjessaan kaikkien oppijoiden kanssa.    Puhuja 1: Saat joka jaksosta konkreettisia keinoja työsi tueksi.    Puhuja 2: Tervetuloa toimivien tapojen opinpolulle!    Puhuja 5: Kun on ollut ilman kavereita, niin sä voit auttaa, ja sä lopetat kiusaamista.    Puhuja 1: Tänään ollaan kouluvalmentajatyön äärellä...    Puhuja 2: Niin ollaan.     Puhuja 1: ...täällä Toimivien tapojen opinpolulla, ja keskitytään etenkin siihen, että mikä se kouluvalmentajan rooli on siinä koko kouluyhteisön hyvinvoinnin tukemisessa.     Puhuja 2: Kyllä.     Puhuja 1: Ja kanssannehan täällä siis Laura ja ihana kollegani Leni.    Puhuja 2: Moi vaan!    Puhuja 1: Äsken kuultiin Itäkeskuksen peruskoulun erään oppilaan ajatuksia kouluvalmentajan työstä. Helsingissä työskentelee nyt parhaillaan 28 kouluvalmentajaa suomen- ja ruotsinkielisissä peruskouluissa. Kouluvalmentaja on melko uusi työntekijä kouluissa. Leni, mistä tämä kouluvalmentajatyö on oikein lähtenyt liikkeelle?    Puhuja 2: Niin siis Helsingissähän on todettu, että oppilaat kaipaavat kouluihin lisää aikuisia. Aikuisia, joilla on aikaa kohdata ja olla läsnä. Helsingissä on haluttu panostaa tähän oppilaiden hyvinvointiin ja yhteisöllisyyteen. Ja siis tutkimuksethan osoittaa sen, että kun me panostetaan siihen hyvinvointiin, niin myös se oppiminen sujuu ja se yhteisöllisyyden kokemus lisääntyy. Kouluvalmentajan työ on nyt yksi keino vastata tähän tarpeeseen.    Puhuja 1: Joo, niinpä. Ja siis kouluvalmentajatyötähän Helsingin kaupungilla on kehitetty jo pitkään. Nyt on ihan erityisen mahtavaa, että meillä on saatu vakinaistettua kouluvalmentajia peruskouluille.    Puhuja 2: Kyllä, siis tämä on todella huikea juttu, ja kouluvalmentajilla itsellään on ollut keskeinen rooli tässä kehittämisessä, ja meitä on ollut mukana monialainen asiantuntijaporukka tässä kehittämisessä. Muistat varmaan Laura itsekin, kun me silloin syksyllä 2021 hypättiin mukaan tähän kehittämiseen.    Puhuja 1: Joo kyllä. On tehty melkoisen pitkäjänteistä työtä, että on voitu vastata oppilaiden ja koko kouluyhteisöjen tarpeisiin.    Puhuja 2: Kyllä.    Puhuja 1: Sitten jos miettii vielä, mitä ne kouluvalmentajat oikein tekee siellä kouluilla, niin Helsingissä esimerkiksi, niin kuin aiemminkin tässä jo tuli esille, niin he totta kai on siellä oppilaita varten. He kohtaa ja kuuntelee, ja kouluvalmentajilla on oma roolinsa esimerkiksi...     Puhuja 2: Ennaltaehkäistä kiusaamista, yksinäisyyttä.     Puhuja 1: Joo ja myös poissaoloja, ennaltaehkäistä niitä ja tukea sitä oppilaiden kouluun kiinnittymistä.     Puhuja 2: Kyllä.     Puhuja 1: Sitä, että siellä olisi hyvä olla ja...    Puhuja 2: Hyvä ilmapiiri.     Puhuja 1: Juuri näin.     Puhuja 2: Tänään tässä meidän podcast-jaksossa me keskitytään erityisesti siihen, että miten kouluvalmentaja yhdessä muun koulun henkilöstön kanssa rakentaa sitä koulun yhteisöllisyyttä ja miten hän tekee yhteistyötä ja millaista, keiden kanssa. Me tullaan kuulemaan Itäkeskuksen peruskoulun kouluvalmentaja Eila Musikan ajatuksia näihin teemoihin liittyen. Eilahan työskentelee nyt neljättä vuotta kouluvalmentajana.    Puhuja 1: Joo. Eila on ollut Itiksessä aiemminkin ja hän oli vuoden toisaalla ja on nyt sitten palannut sinne Itäkeskuksen peruskouluun.    Puhuja 2: Ja me tullaan myös kuulemaan Itäkeskuksen peruskoulun opettajan...    Puhuja 1: Joo, Elina Kurikan, luokanopettajana toimivan Elinan ajatuksia tästä kouluvalmentajan roolista siellä koulussa ja ihan siitä käytännöstä, että millaista yhteistyötä he tekee Eilan kanssa.    Puhuja 2: Kyllä, ja jos kuuntelet loppuun asti niin tulet myös kuulemaan mikä on Eilan motto.    Puhuja 1: Tervetuloa mukaan.    Puhuja 2: Mahtava juttu. Me ollaan nyt täällä Itäkeskuksen peruskoulussa. Kiitos kutsusta. Me ollaan saatu kutsu kouluvalmentaja Eila Musikalta ja löytyi täältä tämmöinen ihona valoisa tila. Täällä on paljon pinkkiä ja kun mä katson ulos niin tuolla on tuommoinen ihana aamuinen auringonpaiste. Kiitos Eila kutsusta.    Puhuja: Kiitos. Kiitos kun pääsin tähän osallistumaan ja tervetuloa.    Puhuja 2: Kiitos paljon. Me ollaan tultu keskustelemaan kouluvalmentajatyöstä ja mitä ihmettä se kouluvalmentaja tekee koulussa. Kerro Eila, mikä on kouluvalmentaja, mikä on sellainen tyypillinen päivä kouluvalmentajalle?    Puhuja 3: Tyypillinen päivä, vaihteleva, että se pitää paljon sisällään. riippuen mitä oppilaat keksii, mutta kohtaamista, läsnäoloa, selvittelyä, tunne- ja vuorovaikutustaitoa joko yksilöiden kanssa tai pienryhmien kanssa tai luokkien kanssa tai... Tässä jaksossa on ollut enemmän ehkä välituntitoiminnan valmistelua ja tukari- ja välkkäritoimintaa. Eli välkkärit on sellaisia vapaaehtoisia 5.-6. -luokkalaisia, jotka leikittää pienempiä ja sitten tukarit eli tukioppilaat on 8.-9. -luokkalaisia, jotka sitten vahvistaa hyvinvointia ja kiusaamisen ennaltaehkäisyä ja semmoista koko koulun kouluviihtyvyyden lisäämistä.    Puhuja 2: Kuulostaa tosi monipuoliselta. Sä puhuit myös näistä tunne- ja vuorovaikutustaidoista, niin millä lailla sä osallistut niiden ohjaamiseen, harjoittelemiseen?    Puhuja 3: No mä voin olla opettajien tai kuraattorin kanssa yhdessä pitämässä tuntivieraana teematunteja. Siellä puhutaan ystävyydestä, kaveruudesta, työrauhasta, mihin nämä kaikki, kun ne tunne- ja vuorovaikutustaidot liittyy kaikkeen. Ja sitten ihan vaan siinä kohtaamisessa, että jos tuolla välitunnillakin jollakin meinaa lähteä vähän ylikierroksilleen, niin sit pysäyttää tilanne ja rauhoitellaan. Ja siinä ihan kohtaamisessa, että on niitäkin tilanteita, että mulla on aikaa ottaa se vartti, että saa ne pahimmat tunnehöyryt päästettyä ulos ennaltaehkäisevästi, ja sit joskus jälkikäteen, että jos on jo tilanne kärjistynyt, niin sit jälkikäteen, että hei mitäs tapahtuu, miten voisi jatkossa toimia toisin. Jotain tällaista.    Puhuja 2: Ihanaa, että koulussa on aikuisia, joilla on siinä heti siinä tilanteessa aikaa kohdata ja olla tukena ja auttaa. Ja olet yksi aikuinen koulun muiden ammattilaisten kanssa. Kerro mulle, mitä sä teit eilen? Mikä oli sun eilinen työpäivä? Mitä työtehtäviä sä eilen teit?    Puhuja 3: No eilen... Mulla on nyt ollut pari viikkoa, että mä oon mennyt yhtä oppilasta vastaan, että me saadaan se kouluun. Sillä on koulumotivaatio ollut vähän heikko, niin... Siitä on tullut ihan mun lempparityötehtävä. Siis se juoksee melkein mua vastaan. Sit mä jo tuun koulun pihalle, niin ennen kuin koulu alkaa, niin sitten mä avaan oven oppilaille, niin siinä on aika ihana tunnelma, kun ne alakoululaiset ryntää luokkaan, että jes, koulupäivä alkaa ja sitten yläkoululaiset maleksii sieltä kulman takaa, että onks pakko. Sitten koittaa siihen aamuhetkeenkin tuoda kivaa vähän, heittää jotain läppää tai keventää tunnelmaa, niin niillä on sitten kivempi fiilis mennä tunnille. Sitten oli eilen vähän valmisteluja, mutta sitten mä kävin yhdessä luokassa, käytiin kuraattorin kanssa vähän jatkamassa. Meillä on ollut semmoinen kaveritaitotyöskentely. Me ollaan kaksi-kolme kertaa siellä käyty, niin nyt sitten käytiin vähän klousaamassa sitä. Iltapäivällä sitten oli valmistelu yhden opettajan kanssa, ja sitten mä kävin yhden pojan hakemassa luokan tunnilta ja ohjasin sen korisharrastukseen. Kun meillä on koululla on noita harrastustoimintaa eri toimijoiden järjestämänä, niin kävin hakemaan hänet, kun hänellä ei ole vielä ihan kielitaitoa, niin kävin häntä rohkaisemassa ja esittelemässä ohjaajalla ja muille, ketä siellä harrastuksessa on, että hei, ottakaas tää mukaan, että ei ole vielä ehkä yhteistä kieltä, mutta ystävällinen elekieli, niin se on kaikille yhteistä. Sitten oli välitunti. No ekalla välkällä välkkäreitä kävin katsomassa miten niillä on lähtenyt rullaamaan, ja ne oli ihania, ne on niin tohkeissaan tuolla pienempien kanssa. Kävin katsomassa, onko kaikki välituntivälineet vielä miten tallessa, että täytyykö täydentää. Toisella välkällä sitten oli tukaritapaaminen ja sitten sinne tuli viisu: "Mäkin haluan vielä tukariksi, ehdinkö mukaan?" Joo joo ja katellaan. Niillä oli taas lisää ideoita ja suunniteltiin tulevaa kuukautta.    Puhuja 2: Kuulostaa tosi moninaiselta, että työskentelet koko porukan kanssa yhteisötasolla, ryhmätasolla. On tosiaan yksittäisiä kohtaamisia, tosi tärkeää työtä. Sä puhuitkin tuossa aikaisemmin jo tuosta yhteistyöstä, että kuraattorin kanssa, mutta puhutaan vähän ylipäätään kouluvalmentajan siitä yhteistyöstä, että keiden kaikkien kanssa sä siis teet yhteistyötä, sä ajattelet laajasti kouluvalmentajatyötä.    Puhuja 3: Kaikkien.     Puhuja 2: Kaikkien.    Puhuja 3: Varsinkin täällä nyt on ollut ihanaa, että on löytynyt semmoinen yhdessä tekemisen meininki. Se yhteinen onnistuminen vaatii yhdessä tekemistä, ja joskus se on vähän pienempää, mutta pienistä askeleista ihan pienet purot ja suuri meri. Esimerkiksi terkkarin kanssa, niin sen kanssa on sellainen tapa, että että kun se tapaa terveystarkastuksissa koko ikäluokan aina ja se kyselee tietyt kysymykset, niin sitten jos sieltä tulee yksinäisyys tai harrastustoiminta, niin se saattaa kysyä, että hei, tunnetko sinä koulunvalmentaja Eilan, että voinko vinkata hänelle, että jos hän voi auttaa sinua etsimään harrastuksia tai näin. Niin sitten se saattaa laittaa minulle viestiä, että hei, että jos ehdit jossain vaiheessa, niin vähän jututtaa ja etsiä harrastuksia tai näin. Ja nyt kuraattorin kanssa juuri tiivistetään yhteistyötä, että ollaan alettu tekemään enemmän yhdessä ihan teematunteja, luokissa käyntejä. Meillä on lisäksi maanantaisin semmoinen konsultaatioaika, missä on kuraattori, psykologi, opo ja minä paikalla, niin sitten henkilökunta voi tulla konsultoimaan, että hei, onko teille vinkkejä, jos olisi joku tämän tyyppinen haaste luokan tai jonkun kanssa, niin sitten voidaan katsoa, että kenellä olisi osaamista tai aikaa sitten auttaa siinä. Se siitä opiskeluhuollosta. Sitten eri opettajien kanssa, luokanopettajien, aineopettajien kanssa, erkkaopettajien kanssa, kun tuolla opehuoneessa kohdataan ja rehtorin kanssa tehdään kans paljon, mutta ennen kaikkea se on tuota opettajahuoneessa kohtaamista. mikä on sinänsä haastavaa, kun välitunnit on ulkona se tärkein työaika oppilaiden parissa, mutta jos haluan nähdä opettajia, niin minun pitäisi olla myös opettajahuoneessa. Mutta koulumaailmassa minuutissa ehtii vaikka mitä.    Puhuja 2: Ja seuraavaksi kuulemme Itäkeskuksen peruskoulun luokanopettaja Elina Kurikan ajatuksia yhteistyöstä kouluvalmentaja Eilan kanssa. Kouluvalmentaja tekee yhteistyötä opettajien kanssa. Minkälaista yhteistyötä te olette tehneet muun muassa?    Puhuja 4: Kerronko mä? Me ollaan tehty esimerkiksi Eilan kanssa sillä tavalla, että meillä on molemmilla vastuulla yhteisesti tämmönen välkkäritoiminta. Eli välituntioppilaat on tämmöisiä välkkäreitä ja isommat leikittää vähän pienempiä. Sitä ollaan tässä yhdessä sumplattu, että millä tavalla se toimisi ja mietitty, että minkälaisia välineitä pitäisi olla ja aikatauluja tehty ja kaikkea tämmöistä.    Puhuja 2: Mahtavaa, eli te olette saaneet ohjattua oppilaita toimimaan toistensa kanssa, ettekä vain itse.    Puhuja 4: Joo, ei meillä ole oikeastaan mitään. Ei meillä ole mitään tekemistä sen kanssa, vaan totta kai kaikki... Siis opettajantyön, ainakin jos mä puhun omasta, niin on se, että kaikki mitä oppilaat voi itse tehdä, niin niiden pitää saada tehdä se. Se on ihan tosi kiva, että on oppilaat leikittämässä toisiaan, että me vaan käynnistetään se toiminta.     Puhuja 3: Meillä on tämä vahvuusperustainen kasvatus täällä, niin sitten täydennetään toisiamme.    Puhuja 4: On ja sitten myös ehkä se, että mun mielestä tärkeä on muistaa se, että koulussa kaikki asiat saattaa tapahtua aika ex tempore ja on aika sellaista hektistä ja välillä me on Eilan kanssa pystytty aina jossain välissä sopimaan jotain ja se ei välttämättä vaadi mitään kauhean pitkiä istuntotuokioita keskenään.    Puhuja 2: Mä olisin vielä, Elina, sulta kysynyt, että mitä kouluvalmentaja, mitä osaamista se on tuonut uutta teidän työyhteisöön ja tähän yhteistyöhön?    Puhuja 4: Siis valtavan paljon. Nyt jos mä rupeisin kaikki tässä selittämään, niin tässä menisi koko päivä. Mutta että kouluvalmentaja ja nimenomaan mun täytyy sanoa, että Eila on ihan korvaamaton tyyppi meidän työyhteisössä. Eila on jotenkin täällä käytävillä ja pihoilla semmoinen rauhoittava tekijä myös. Jotenkin kun Eila kun kävelee täällä, niin kaikki onhan silleen, että Eila on kaikkien kaveri. Semmoinen, että kaikki näkee Eilan, niin tulee hyvä fiilis, opettajille ja oppilaille.    Puhuja 2: Ihana kuulla. Yhteisöllisyyden rakentaja.    Puhuja 4: Joo, mutta kyllä täytyy sanoa, että Eila on aivan korvaamaton osa meidän työyhteisöä ja meidän porukkaa ja sitä just, että me onnistutaan itsekin työssämme.    Puhuja 2: Ja nyt palaamme jatkamaan keskustelua Eilan kanssa. Mitenkäs sitten koulun muiden yhteistyötaho ja minkälaista se on se yhteistyö muidenkin kuin koulun toimijoiden kanssa.    Puhuja 3: Se aina vähän kausittain vaihtelee. Tosiaankin mä olin nyt vuoden poissa täältä, että mä tulin nyt vasta syksyllä, niin mä en ole ihan hirveästi ehtinyt vielä... Nyt mä oon ollut tässä enimmäkseen omalla koululla, mutta verkostoyhteistyö kuuluu mun työnkuvaan, ja erityisesti nyt harrastustoiminta. Niin niiden eri toimijoiden kanssa heti syksyllä soiteltiin, että hei, haluatteko, onko teillä mahdollisuutta aloittaa meidän koululla jotain. Sitten harrastamisen Suomen mallin kanssa, niin siellä oli jo vanhat yhteydet, niin se oli silleen, että ai no moikka, että no niin ja jatketaan tästä mihin jäätiin. Niin sen kautta oli heti silloin alkusyksystä ja nyt varmaan syysloman jälkeen kaupungin nuorisotoimen kanssa, niin vaikkakin siellä on oppilaskuntatoiminnasta vastaavat opettajat on siinä, kun tulee näitä kaikkia nuorisoneuvostovaaleja, niin mä olen sitten siinä aina, olen tietoinen melkein kaikesta yhteistyöstä ja sitten aina tarpeen mukaan autan järjestelyissä tai organisoinneissa.    Puhuja 2: Joo. Onko kouluvalmentaja mukana esimerkiksi jossain tämmöisissä koulun yhteisissä... koululauantai tai joku vanhempainillat tai tämmöisissä, niin missä roolissa kouluvalmentaja on?    Puhuja 3: Kyllä mä useimmiten oon, jos se vaan... Niin käyn esittäytymässä ja kertomassa mun työnkuvasta, koska tää on myös niinku kotiväelle uusi työnkuva.    Puhuja 2: Hei palataan vielä, mä olisin halunnut keskustella vielä siitä yhteistyöstä liittyen, niin onks teidän koulussa jotain semmosia rakenteita, jotka mahdollistaa kouluvalmentajan yhteistyön muiden koulun toimijoiden kanssa? Millä tavalla se yhteistyö tapahtuu?    Puhuja 3: No siis juuri oppilas...opiskeluhuollon kanssa, että me nähdään, meillä on se konsultaatioaika, joka on nyt tässä jaksossa ei ole toteutunut, kun siinä on ollut yläkoulujen LV-tunti samaan aikaan ja mä oon ollut usein siellä. Mutta siis se, ja sitten että mä osallistun yhteisöllisen opiskeluhuollon kokouksiin, niin siinä aina tsekataan, että mitä yhteisöllistä, miten voisi vahvistaa ja miten luokilla menee. Sitten kun on opettajien yhteinen YS-aika, suunnitteluaika, niin olen niissä mukana ja sitten välillä vähän tilanteesta riippuen, että valmistelenko minä jonkun tai sitten saatan rehtorilta kysyä, että minulla olisi yksi nyt tosi tärkeä juttu, että löytyisikö vaikka 10 minuuttia, että voisin tuoda jonkun idean tai tärpin, että jos joku haluaisi siihen tarttua.    Puhuja 2: Puhuttiinkin tai mainitsin tuossa tuon yhteisöllisyyden, niin puhutaan myös tästä koulun yhteisöllisyydestä ja miten kouluvalmentaja on mukana rakentamassa sitä yhteisöllisyyttä. Miten sä ajattelet, Eila, että mitä yhteisöllisyys merkitsee sulle?    Puhuja 3: Koen sen tosi tärkeäksi ja merkitykselliseksi siinä, että saan olla sitä vahvistamassa ja rakentamassa, ja sitten että se yhteisöllisyys, kun se rakentuu pienistä asioista, välituntitoiminta, harrastustoiminta, osallisuuden vahvistaminen ja se kohtaaminen, läsnäolo ja sitten mulla ehkä sitten semmoinen ja mä tykkään täällä koulussa, niin tää meillä hyvä on se meidän menetelmä tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamiseen. Sitten tämmöinen positiivinen pedagogiikka ja mun luonteelle ominaista semmoinen vähän huumorin varjolla pilke silmäkulmassa tilanteisiin meneminen, niin sitten ne yleensä ratkaisee moni... ja se vahvistaa sitten sitä yhteisöllisyyttä, kun on hyvä meininki.    Puhuja 2: Olette rakentaneet yhteisöllistä toimintakulttuuria täällä tietoisesti. Kun kuvailit yhteisöllisyyttä ja sen tärkeyttä, niin mitä ajattelet, että silloin kun koulussa on yhteisöllisyyttä ja yhteisöllinen toimintakulttuuri, niin mitä hyötyä siitä on oppilaalle?    Puhuja 3: No vaikka mitä. Kyllähän se on niin kuin, että kun sulla on hyvä olla, turvallinen olo, niin sä avaudut ja sä oot vastaanottavaisempi ihan kaikille. Niin sen turvallisen ilmapiirin vahvistamisen myötä se itse koulun tärkein perustehtävä eli oppiminen helpottuu.    Puhuja 2: Joo. No miten, jos ajattelee, että miten täällä Itäkeskuksen peruskoulussa, niin miten se yhteisöllisyys näkyy teidän koulussa? Minkälaisina asioina?    Puhuja 3: No kyllä mä niin kuin sanoisin, että pääsääntöisesti välitunneillakin on hyvä meininki. Ne tekee, ne pelaa tuolla hirveän herkästi yli luokkarajojen ja kaikki, että siellä on pääsääntöisesti semmoinen iloinen yhdessä tekeminen. Totta kai nyt kun koulussa ollaan, niin sitä riitaa ja kränää, väärinkäsityksiä, erimielisyyksiä tulee, mutta se näkyy semmoisena tunneilmaston positiivisuutena.    Puhuja 2: Meillä oli tämmöinen vieraskirja, tämmöinen, ollaan pyydetty kaikkia meidän podcastiin osallistuvia täyttämään etukäteen tämmöisiä kysymyksiä, niin täällä oli tämmöinen yhteisöllisyyteen liittyen, että "Miltä koulujen yhteisöllisyys näyttää 10 vuoden päästä?" Mitä sä itse ajattelet?    Puhuja 3: No se näyttää paremmalta. On ehkä havahduttu siihen, että kuinka tärkeä kivijalka se on koko koulun hyvinvoinnin kannalta, ja sen takia siihen on löydetty lisää resursseja, ihan aikaa ja rahaa, ihmisiä. Ja myöskin sitten, että se on tullut rutiininomaisemmaksi. Se on enemmän vahvemmin sisäänkirjoitettu siihen koulun arkeen, ja siihen on tarjolla menetelmiä ja koulutuksia ja semmoinen yhteinen sitoutuminen siihen. Näin mä uskon ja toivon.    Puhuja 2: Vielä muutama kysymys täältä vieraskirjasta. Missä olet Eila onnistunut hiljattain?    Puhuja 3: Olen onnistunut kohtaamaan avoimesti oppilaat ja luomaan sellaisen turvallisen ilmapiirin, koska ne uskaltaa kysyä ihan mitä vaan.    Puhuja 2: Ihana. Hei, jos sä voisit muuttaa jotakin työssäsi, niin mitä se olisi?    Puhuja 3: Vähemmän ikäviä selvittelyjä ja enemmän kaikkea kivaa.     Puhuja 2: Entä sun motto?     Puhuja 3: Hyvä joukkuepelaaja saa kanssapelaajat loistamaan.    Puhuja 2: Hei Eila, ihanaa. Kiitos tosi paljon, että me saatiin tulla vierailulle tänne Itäkeskuksen peruskouluun keskustelemaan kouluvalmentajatyöstä. Nyt toivottavasti muillekin on piirtynyt vähän selkeämpi kuva. Mä ainakin itse sain jotenkin tosi paljon ja monipuolisen kuvan, että mitä kaikkea se kouluvalmentajatyö on, keiden kanssa sitä voi tehdä ja millä tavalla kouluvalmentaja rakentaa yhteisöllisyyttä. Kiitos tosi paljon tästä keskustelusta.    Puhuja 3: Kiitos, kiva kun sain olla mukana.    Puhuja 2: Lisätietoa kouluvalmentajatyöstä Helsingin kaupungin työntekijöille löytyy Opehuoneesta, Helsingin kouluvalmentajatyön käsikirjasta.    Puhuja 1: Tämä oli Toimivat tavat opinpolulla -podcast.    Puhuja 2: Podcast on tuotettu Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla osana esi- ja perusopetuksen Oikeus oppia -kehittämistoimintaa.    [äänite päättyy]    En textversion på svenska kommer snart.

Porolahden peruskoulun rehtori Mari Heikkinen, luokanopettaja Tiia Kivi sekä erityisopettaja Johanna Backström-Aalto kertovat, millä keinoilla oppijan yhtenäistä opinpolkua voidaan tukea ja millaista monialaista yhteistyötä siirtymissä tehdään.  Lisätietoa aiheesta Helsingin kaupungin työntekijöille löytyy Opehuoneesta Esiopetuksesta perusopetukseen sekä Alakoulusta yläkouluun –sivustoilta.  Tekstivastine: [äänite alkaa]      Puhuja 1: Moi! Mä olen Laura Hovila.       Puhuja 2: Ja mä olen Leni Pennanen.      Puhuja 1: Tämä on Toimivat tavat opinpolulla -podcast. Tässä podcastissa jaetaan esi- ja perusopetuksen hyviä käytänteitä inklusiivisen toimintakulttuurin ja oppijan sujuvan opinpolun tueksi.      Puhuja 2: Joka jaksossa Helsingin kaupungin esi- ja perusopetuksen timanttiset ammattilaiset kertovat, millaisia toimivia tapoja heillä on arjessaan kaikkien oppijoiden kanssa.      Puhuja 1: Saat joka jaksosta konkreettisia keinoja työsi tueksi.      Puhuja 2: Tervetuloa toimivien tapojen opinpolulle!     Puhuja 1: Arvaa mitä Leni?    Puhuja 2: No mitä Laura.     Puhuja 1: Meillä on jälleen mielenkiintoinen ja tärkeä aihe.    Puhuja 2: Niin muuten on. Jakson aihe on kyllä merkityksellinen ja täyttä timanttia.    Puhuja 1: Kyllä. Tänään Porolahden peruskoulun rehtori Mari Heikkinen, erityisopettaja Johanna Backström-Aalto ja luokanopettaja Tiia Kivi kertovat koulunsa sujuvista siirtymistä ja niiden kehittämisestä.    Puhuja 2: Kyllä. Ja koska Porolahden peruskoulu sijaitsee neljässä eri toimipisteessä, ja tuhannen oppilaan yhtenäisessä peruskoulussa opetusta järjestetään monin eri tavoin, niin koulun on jo senkin vuoksi täytynyt pohtia oppijoiden siirtymiä ja kehittää niitä sujuviksi.    Puhuja 1: Kyllä, oppijoillahan opinpolulla on monenlaisia erilaisia siirtymiä.    Puhuja 2: Kyllä, ja esiopetuksesta kouluun ja alakoulusta yläkouluun siirtymät, ne ovat varmaan kenties niitä tutuimpia, mutta itse asiassa siirtymiähän on paljon muitakin.    Puhuja 1: Näin on, ja tästä kohta lisää. Tuttuun tapaan jakson lopussa kurkistetaan vieraskirjaan ja kuulemme, mitkä taideteokset kuvaavat vieraidemme työtä juuri nyt.     Puhuja 2: Wow! Hei, tervetuloa mukaan!    Puhuja 1: Tällä kertaa me olemme Porolahden peruskoulussa täällä Roihuvuoren kupeessa itäisessä Helsingissä. Vieressä on Kirsikkapuisto, jossa ei tähän aikaan vuodesta ole kummoistakaan kukkaloistoa, mutta täällä rehtorin työhuoneessa on kyllä hyvin lämmin tunnelma. Kanssani tänään keskustelemassa sujuvista siirtymistä on Porolahden peruskoulun rehtori Mari Heikkinen.    Puhuja 3: Moi moi.    Puhuja 1: Luokanopettaja Tiia Kivi    Puhuja 4: Heippa vaan.     Puhuja 1: Ja erityisopettaja Johanna Backström-Aalto.     Puhuja 5: No hei.     Puhuja 1: Kiitos, että ollaan saatu tulla vierailemaan teidän koululle, ja tervetuloa podcastiin.     Puhuja 4: Kiitos.     Puhuja 5: Kiitos.     Puhuja 3: Kiva, kun tulitte.     Puhuja 1: Tänään me olemme keskustelemassa sujuvista siirtymistä. Siitä, että millä keinolla oppijan yhtenäistä opinpolkua oikein tuetaan niissä kaikissa siirtymätilanteissa, ja millaista monialaista yhteistyötä tehdään sitten, kun puhutaan siirtymästä. Ehkä tähän ihan alkuun on hyvä jotenkin käydä sitä läpi, että mitä niitä kaikkia siirtymiä oikein onkaan. Että joku mieltää ne vain nivelvaiheiksi, mutta niitähän on paljon muitakin.    Puhuja 4: Niin, sanoit siis ihan oikein, että ne eivät ole pelkkiä nivelvaiheita, mutta että tavallaan se polkuhan alkaa sieltä esiopetuksesta, perusopetukseen tultaessa, että se on se ensimmäinen siirtymä, mikä meidän koulussa kun alakoulu toimii  kolmessa toimipisteessä, niistä kahdessa on esiopetus samassa talossa mukana. He ovat hyvin sellainen elävä ja arkeen liittyvä osa koulun toimintaa, eikä niinkään, että on oma osionsa siinä talossa. Ja yhteistyötä tehdään tiiviisti ja nimenomaan OPS:n tavoitteiden näkökulmasta, eikä välttämättä keskitytä vain pelkästään johonkin juhlatilanteisiin tai vastaaviin. Sieltähän se lähtee, esiopetuksesta peruskouluun.    Puhuja 3: Ja oikeastaan se tulee luontevasti, että kun tehdään sitä esi- ja alkuopetuksen yhteistyötä säännöllisesti ja juuri sen opetussuunnitelman mukaisesti, niin sitten vanhempien näkökulmasta se käynnistyy ehkä sieltä kouluun ilmoittautumista ja niistä infotilaisuuksista ja paljon jännittää, että miten oma lapsi pärjää ja miten täällä toimitaan ja muuta. Se on minun mielestäni sellainen todella tärkeä ensikohtaaminen. Ja sen paikka, ja siitä alkaa oikeastaan myös se vanhempien ryhmäytyminen, niin kun ensimmäistä kertaa. Toki monet ovat siellä Eskarissakin jo olleet, ja sen takia ehkä täällä on vähän sellainen kuva, että ei olekaan jotain siirtymää, vaan se on niin kuin jatkumoa, kun jo tunnetaan ja tehdään ja ollaan samoilla pihoilla leikitty ja oltu. Mutta sitten tietysti siihen kuuluu se, että on tällainen yleinen siirtymä kaikille, mutta sitten lapsikohtaisestihan tehdään paljon asioita tällaisessa nivelvaiheessa, ja jos ajatellaan niin kuin eskaria, niin mehän teemme jo hyvissä ajoin yhteistyötä esiopetuksen erityisopettajien kanssa. Huoltajilta tulee yhteydenottoja ja pohditaan, että mikä se olisi se oman lapsen koulupaikka. Halutaan tietää niistä vaihtoehdoista, varsinkin jos on tuen tarvetta. Sitten meillä yhtä aikaa siirtyy inklusiiviseen erityisopetukseen tulee lapsia, jotka eivät ole aikaisemmin puhuneet suomen kieltä ja he lähtevät sitten aloittamaan sitä taivaltaan siellä yleisopetuksen luokissa pääsääntöistä, mutta niitäkin niin kuin pohditaan ja mietitään jo siitä vaiheesta. Ja tietysti tässä on helppo tehdä yhteistyötä, kun esiopettajatkin ovat läsnä, niin he käyvät usein konsultoimassa vaikka muutakin sitä, että mitä ajattelet tästä ja olisiko hyvä tavata tässä ja siihen eskarista koulun puolelle siirtymiseen liittyy nivelpalavereita oppilaskohtaisesti. Eli tavoitteena on se, että mahdollisimman paljon meillä olisi tietoa, jotta me voidaan tehdä se onnistunut koulun alku sitten.    Puhuja 4: Niin ja siinä on ollut jo siinä niin kun esikouluvaiheessa, itsekin olen tätä yhteistyötä tehnyt, niin joustavia ryhmittelyjä. Sieltä on voinut esikoululaisia tulla, vaikka meidän ekaluokkaan tekemään hommia, ja sitten taas toiseen suuntaan myös, ovet ovat auki.    Puhuja 1: No miten, puhuttiin esiopetuksesta sinne alakouluun, niin entä sitten seuraava, tällainen ehkä suurempi siirtymä, niin miten siinä?    Puhuja 5: Siinä on monenlaista, tietysti mahtuu siihenkin kohtaan, mutta että niin kun tässä on aikaisemmin jo tullut esille niin se, että parhaimmillaanhan se on juuri sitä, että se on vain niin kun suora jatkumo sinne, niin kun alakoulusta sinne yläkoulun puolelle. Ja niitähän yritetään niin kun pehmentää sitä siirtymää kovastikin, ja tehdä erilaisia yhteisiä juttuja, jotta sitä ei ole sellaista niin kun isoa muutosta siinä välissä. Meillä on paljon juuri sitä, että me teemme tällaisia siirtopalvereita esimerkiksi, että huoltajat saattavat ottaa yhteyttä jo keväällä ja kysyä, että voiko tulla tutustumaan kouluun, ja tavataan sitten se mahdollisesti vastaanottava erityisopettaja siellä ja vähän kuullaan niistä koulun käytänteistä ja saadaan sellaista tuntumaa siihen, että mitä se koulun arki sitten on siellä yläkoulun puolella. Ja sitten voi olla, että oppilas käy ehkä muutamankin kerran tapaamassa sitä uutta kouluaan ja uusia aikuisia siellä, ennen kuin sitten varsinainen kouluaika käynnistyy.    Puhuja 3: Sitten meillä on meidän tukioppilaat, tutustuttavat tulevia kutosia, eli meillä on se tilanne, että osahan meidän oppilaistamme jatkaa, kun meillä on yhtenäinen peruskoulu, niin tavallaan tätä samaa koulua, ja sitten meille tulee kahdesta alakoulusta, oppilaat siirtyvät sitten taas toisaalta ihan uuteen kouluun. Eli se on sillä lailla meidän aika sellainen mielenkiintoinenkin nivelvaihe, ja tuota kaikkiin näihin meille syöttäviin kouluihin, niin ollaan yhteydessä niin kuin tukioppilaiden kautta, ja tehdään jo sitä prosessia tutuksi. Sitten meillä on sellaista yhteistyötä myös, että meidän vitoskutosten opettajat, niin noista naapurikouluista, joista meille tullaan ja meidän yläkoulun opettajat ovat esimerkiksi tavanneet ja me olemme yhdessä pohtineet sitä, että mitkä ovat niin kun oleellisia asioita huomioida aineopettajien näkökulmasta yläkoulussa, että mitä taitoja, perusasioita pitäisi olla hallussa, että mitkä ennustavat sitä yläkoulun onnistumista heidän silmin. Ja sitten toisaalta niitä puheenvuoroja siitä, että mitä luokanopettajat ajattelevat että miksi ne ovat panostaneet juuri näihin asioihin ja mitä he ajattelevat, että kun me panostamme näihin, niin olisivat ne hyvät valmiudet. Ja sieltä on tullut todella mielenkiintoisia asioita esille, sellaisia, että kun jokainenhan haluaa tehdä työssään oman parhaansa, niin sitten jollakin lailla esimerkiksi se, että tunnollisesti usein luokaopettaja auttaa viimeisen asti katsomaan, että onhan sinulla ne kirjat mukana ja onhan sinulla ne läksyt huolehdettu ja onhan kaikki tämä tehty. Ja aineenopettajapuolelta sitä toivoo, että hei harjoitelkaa jo kutosella sitä, että oppilas itse kantaa vastuuta ja oppilas itse seuraa omaa Wilmaa ja osaa käyttää tätä, ja niin kuin sellaisia taitoja, jotka sitten yläkoulussa ovat niitä, jotka helpottavat, kun se systeemi kuitenkin muuttuu. Mutta sitten on ne tutustumiskäynnit, ne ovat merkityksellisiä. Ja se, että kun ajatellaan sitä kouluun kiinnittymistä ja tiedetään kuitenkin, että yläkoulua kohti se kouluun kiinnittyminen vähän niin kuin heikentyy, tai siihen pitää tehdä enemmän töitä ja siihen ryhmäytymiseen, että se ennustaa sitä hyvää kouluun kiinnittymistä. Niin kyllä me sitten ajattelemme, että yläkoululaiselta jos kysytään, että miksi sinä tulet kouluun, niin se ensimmäinen syy on kaverit usein. Se ei olekaan se oppiminen, eikä ope enää se juttu samalla tavalla. Niin sitten koitetaan, että kun me tiedämme ketkä oppilaat meille tulevat, niin selvittää juuri niitä kaverisuhteita ja muita, että varsinkin niille oppilaille, joille me tiedämme, että on vaikka arka tai oppilashuolto suunnittelee, toivoo että tietyt oppilaat tulisivat, niin me priorisoimme ne ensin, että saadaan sitä kouluun kiinnittymistä ja sellaista turvallisuuden tunnetta niin kuin vahvistettua, mutta myös muiden oppilaiden osalta. Ja sitten toisaalta me teemme tietoisesti niin, että kun meille tullaan monesta koulusta ja me sekoitamme nyt luokkia, että aina tullaan ainakin parista koulusta samalle luokalle, että meille syntyy yksi yhteinen poris. Että meillä ei ole siellä kaistat, jossa menee Herttoniemen ranta ja Roihuvuoren ala-aste ja Porolaisen peruskoulu, vaan että me olemme niin kuin yhtä porista siitä eteenpäin. Jos mennään sinne oppilastasolle, niin samalla lailla kuin siellä esi- ja alkuopetuksen välillä, niin on kyllä todella tärkeää, että me saisimme jatkumaan esimerkiksi sellaisia asiantuntijaryhmiä ja verkostoja, mitä oppilailla on. Varsinkin kun tässä usein monessa palvelussa on se nivelkohta myös, että lasten palvelusta siirrytään nuorten puolelle ja se usein katkeaa, eli että me pystymme, mielellään mennään jo keväällä mukaan sellaisiin palavereihin ja muihin, ja tutustutaan perheeseen ja nuoreen, ja ollaan kartalla, että voidaan auttaa sitä onnistunutta syksyä. Johanna tuossa sanoikin, että osa oppilasta käy montakin kertaa. Että kyllä meillä joka kesä esimerkiksi käy sellaisia oppilaita, jotka vaikka jännittävät, niin tyhjässä koulussa harjoittelemassa ensin ja tapaamassa vähän meitä eri aikuisia yksitellen.    Puhuja 1: Joo. Mari, kuvasit tuossa äsken, tai mainitsit kouluun kiinnittymisen myös. Niin mikä merkitys sillä on tässä siirtymävaiheessa? Miksi on tärkeää tukea sitä, että oppilaat kiinnittyisivät sinne kouluun?    Puhuja 3: No se on oikeastaan suoraan kytköksissä muun muassa näihin poissaoloihin, joita me täällä ollaan valtakunnallisestikin huomattu, että siinä meillä on töitä tehtävänä, että kaikki lapset ja nuoret pysyvät koulun säännöissä, koulunkäynnissä kiinni. Ja toisaalta sitten saa niitä eväitä elämään varten. Ja tiedetään kuitenkin, että se hyvä opettaja-oppilassuhde, ja sen rakentuminen on äärimmäisen tärkeää. Samoin ne vertaissuhteet kavereiden kanssa, se tunne siitä, että minä olen toivottu täällä, minut huomataan täällä ja minä kuulun tähän porukkaan. Ja sitten sitä toisaalta myös rakentaa se, että on sellainen olo, että minulla on niin kun hallussa tämä juttu, että minä vaikka tiedän missä minun pitää olla milloin, tai keneltä minä voin pyytää apua, ja sen takia siihen sellaiseen ryhmäytymiseen, yhdessä olemiseen, pitää niin kun käyttää kyllä todella paljon aikaa, ja se on minusta sellainen, mikä meidän nuoritakin on tullut kun luokissa kierretään, että mitä he pitävät niin kun tärkeänä, niin on ylipäätään se sellainen jatkuva ryhmäytymisen ajatus, ja se sellainen, että käytetään vaikka tunnin alusta viisi minuuttia siihen, että hei millä fiiliksellä te olette tänään ja mitä kuuluu. Että se luo sen ilmapiirin sinne luokkaan, ja sen jälkeen se oppiminenkin mahdollistuu, että se on niin kun kyllä supertärkeätä, että siinä tapahtuu tavallaan monia asioita, ja me usein ajattelemme vaikka vain sen oppimisen näkökulmasta, toki me koetamme muodostaa luokkia myös niin, että ne ovat pedagogisesti toimivia, mutta sitten siellä on se sosiaalisten suhteiden aspekti ja kaikki sen muukin.    Puhuja 1: Kyllä. No jos miettii ihan käytännössä vaikka sitä, kun oppilas tulee alakoulusta yläkoulun puolelle, niin mitä... Nyt kun kuuntelen teitä, niin selkeästi se ei ole vain se pieni hetki siellä toukokuussa, kun loppuu koulu, ja sitten elokuussa aloitetaan. Ei ole nyt kyse näistä yksittäisistä hetkistä, vaan sehän on... paljon pitkäjänteisempää työtä pitää jo tehdä siinä, jotta saadaan se tuleva siirtymä sujumaan. Ja että se onnistuu, että se on se jatkumo eikä pelkkä se siirtymä. Osaisitko sinä Johanna kertoa sieltä yläkoulun puolelta, että mitä sinä niin kun käytännössä, mitä sinä teet sitten ennen kuin sinulla ovat jo oppilaat siirtyneet sinne yläkouluun?    Puhuja 5: No silloin keväällä, jos ajatellaan, että ollaan vielä kuutoisen keväällä, niin silloinhan tosiaan, niin kun tässä on tullutkin jo esille, niin tavataan perheitä, jotka kokevat niin kun, että se on tarpeellista. Että pehmustetaan tätä tulemista sinne, ja sitten mahdollisia käyntejä siellä. Ja sitten syksyllä jo ihan siinä kohtaa sitten, kun nuoret tulevat tuonne yläkoulun puolelle, niin heillä on jokin tuttu aikuinen siellä, kun on valtavan paljon uutta massaa. Niin jos bongaa sieltä yhden, niin kun että tuon minä ehkä muistan tuon aikuisen, niin se luo jo nuorelle jo sellaista niin kun turvallisuuden tunnetta, ja me totta kai sitten... puhun me-muodossa, koska meitä on useampia  laaja-alaisia, meillä on jokaisella omat vastuuluokkamme, niin yritämme bongata näitä, jotka me tiedämme ja etukäteen, että niin hän on tulossa meille, ja sitten luoda se kontakti, että hei, minä muistan sinut, tervetuloa. Että tavallaan tällaisista pienistä asioista niin kun rakentuu, tai näin me uskomme, että rakentuu se kokemus heille myös siitä, että tänne on kiva tulla, ja minut huomataan ja minä alan vähitellen olla osa tätä yhteisöä.    Puhuja 3: Sittenhän myös, jos ajattelee, että meillä on nyt alkanut iloksemme kouluvalmentajatyö myös tästä syksystä, ja olemme jo ennättäneet miettiä ja pohtia sitä, että miten meidän kouluvalmentaja on mukana kutosten siirtymässä nyt sitten, että siinä on meillä uusi yksi aikuinen, joka voi auttaa juuri niissä tilanteissa, missä erityisesti on haasteita. Samoin moni[?? 00:13:43] ohjaaja, joka on ollut meillä pidempään, niin hän on sellainen nivelvaiheihminen myöskin mukana, eli kaikki eivät ole niin kuin opettajien tai oppilashuollon kanssa käsissä. Että meitä on monia aikuisia tekemässä yhdessä sitä siirtymätyötä.    Puhuja 1: On puhuttu nyt siitä paljon, että miksi se on tärkeää oppilaan tai oppijan kannalta ne siirtymät, että ne ovat sujuvia. Niin mitä te ajattelette sitten opettajien näkökulmasta, että mitä te saatte siitä, että sitä yhteistyötä tehdään niissä siirtymävaiheissa, ja oikeastaan läpi sen koko koulutaipaleen, jotta ne siirtymätkin sitten sujuvat. Niin mitä te saatte siitä?    Puhuja 5: No kyllä mä ajattelisin, mitä tässä aikaisemminkin on tullut esille, että se tiedon siirto on oleellisessa roolissa. Niin se, että meillä on tarvittavaa tietoa, ja nyt nimenomaan tällaisesta niin kun tuen näkökulmasta, että mitä meidän pitää tehdä, jotta tämä nuori saa parhaan mahdollisen koulualun ja miten me pystymme häntä tukemaan, niin se on niin kun aika keskeisessä roolissa minun mielestäni. Ja se, että silloin kun opettaja tietää, että millaisia niin kun tuen tarpeita on, niin kyllä se auttaa myös sitä hänen työssään, että hän pystyy niin kun antamaan niitä asioita sille nuorelle paremmin kuin mitä, jos ei hänellä ole minkäänlaista tietoa.    Puhuja 4: Jos ajatellaan että... taas täältä niin kun pienempien oppilaiden maailmasta, että tulee vaikka valmistava oppilas, siis muuttaa Suomeen jostain toisesta valtiosta kokonaan, niin todella todella tärkeää on tietää se lapsen koulutausta ja kielitausta, ihan siis tällaisia arjen asioita mitä meidän on hyvä huomioida sitten kun se uusi lapsi siihen, kun hänellä on kaikki uutta, kieli on uutta, koulu on uutta, kaikki naamat ovat uusia. Niin mitä enemmän me tiedämme, niin totta kai pystymme tukemaan sitä lasta sitten tehokkaammin kiinnittymään taas tähän uuteen ympäristöön, kun se on niin valtava muutos, että näistä on ainakin itsellä nyt kokemusta.    Puhuja 3: Joskus aina ajatellaan, että on tärkeätä saada niin kun puhdas alku, tai jotenkin sellainen, mutta ajattelen kuitenkin niin, että lapselle tai nuorelle se voi olla aina uusi mahdollisuus kun jokin siirtymä. Joskus se on todella jännittävää. Toisaalta se on myös niin kun hyvä, että niitä siirtymiä on, että niihin opitaan jo tässä koulutaipaleenkin aikana, että elämässä tulee muutoksia ja ne menevät pääsääntöisesti aina ihan hyvin. Mutta tietysti surullista on se, että jos ei ole sitä tietoa ja muuta, niin silloin se siirtymässä ei voi pystyä auttamaan ja sitten me hukkaamme vähän niin kuin aikaa. Että toisaalta me tiedämme ja ymmärrämme kyllä sen, että joku lapsi voi olla, että on eskarissa ollutkin jonkinlaista asiaa, mutta kesän aikana on tapahtunut kasvua ja uudessa ympäristössä näyttäytyykin toisia asioita meidän toisiin, että sehän vaatii sitä sellaista joustavaa toimintaa ja tilanteen mukaista toimintaa sitten kuitenkin. Tiia sanoi [että?? 00:16:26] tuossa valmistavaan opetukseen liittyen, niin sittenhän meillä on yksi nivel siinä, kun valmistavasta opetuksesta siirrytään yleisopetuksen puolelle, ja meillä esimerkiksi, kun siirrytään, niin me olemme siihen miettineet jo sellaista mallia, että hyvissä ajoin, kun oppilas vielä on valmistavassa opetuksessa, niin ryhdymme jo miettimään sitä, että mikä se on se tuleva koulupolku sitten yleisopetuksessa, onko se meidän koulussa, vai onko se jossain muualla. Ja jos se suinkin on meillä, niin sitten mietimme jo hyvissä ajoin sitä, että mikä tulee olemaan se tuleva luokka. Ja sitten vähän kerrassaan, kun valmistavasta usein lähdetään integroitumaan ensin jossakin aineissa riippuen siitä koulunkäyntihistoriasta ja taidoista, niin kaikki se tehdään jo siihen kyseiseen luokkaan. Ja me myös moniammatillisesti kokoonnumme ja mietimme, että meillä on sitten usein siinä erityisopettaja, suomi toisina kielenä -opettajia mukana, kun pohditaan, että mikä olisi juuri tälle nuorelle tai tälle lapsen niin kun hyvä jatkopolku. Ja sitten siinä kohdassa, kun se lähenee se siirtymä sinne yleisopetukseen, niin sitten meillä nimetään sellaisia kaverioppilaita esimerkiksi oppilaan tueksi. Ja myös tukiaikuinen, eli joku meidän opiskeluhuollon aikuisista, erityisopettajista tai kouluvalmentaja, monikielinen ohjaaja nimetään siihen siirtymävaiheeseen eli tavallaan varmistetaan ja tuetaan, koska se on kuitenkin iso hyppy sitten sinne yleisopetukseen, vaikka toisaalta toivottavasti mennyt sillä lailla liukumalla vähän kerrassaan siinä ryhmässä, ja on syntynyt sosiaalisia suhteita. Ja oikeastaan vähän sama tilanne on silloin, kun meille tulee vaikka vain uusi oppilas luokkaan.    Puhuja 4: Kyllä joo, ja se on... niin taas tullaan tähän kouluun kiinnittymiseen ja jatkuvaan ryhmäytymiseen. Että sehän, tietyllä tapaa aloitetaan taas, no ei nyt välttämättä voi sanoa alusta, mutta että kun tulee uusia lapsia, niin sehän on kaikille uutta, ei vain sille lapselle, joka tulee uutena. Niin se on meidän opettajien vastuulla, ja tehdään siitä sellainen yhteinen niin kun maali, tavoite, että kaikilla olisi kiva olla meidän luokassa. Ja meillä ainakin, liittyy myös tähän siis vähän nyt rönsyilen tuohon niin kun seiskalle lähtemiseen, kun itselläkin on ollut monet kutoset, niin se, että koko luokkataso tekee tiivistä yhteistyötä, on siellä sitten mukana valmistavia oppilaita, erityisopetuksen oppilaita, moneltakin luokalta, niin me teemme sen ikäluokan kanssa yhteistyötä heti ekaluokalta saakka, ja että olemme fyysisesti kolmessa eri talossa, niin kaiken aikaa sitten on laajempi ja laajempi sille uudellekin oppilaalle. Että hei, että täälähän minä löydänkin kavereita, vaikkei se luokkakirjain välttämättä olisikaan sama. Ja minulla voi olla se kamu sitten sieltä 2 C:kin, jos olen itse 2 B:llä. Niin sillä ei ole niin kun merkitystä. Ja sitten taas siinä kohtaa, kun ne ovat isoja ja lähtevät tuonne yläkoulumaailmaan, niin taas yksi kynnys madalletaan, ainakin meidän oman koulun oppilaille. Että kun ne luokat menevät sekaisin, niin kuin Mari tuossa sanoi, niin silti minulla on siellä tuttuja naamoja, niin kun vinot pinot, että ei tarvitse jännittää. Että kyllähän siellä on kivoja, tuttuja tyyppejä ja hommat jatkuvat. Niin siihen me pyrimme uusien oppilaidenkin kanssa, että he kiinnittyvät siihen ryhmään ja tähän taloon. Ja mahdollisimman hyvin aikuisetkin tulevat tutuiksi, että se ei ole koko ajan vaan se yksi oma ope, joka on tietysti tärkeä, vaan vähän laajemminkin tutustutaan.    Puhuja 3: Tämä on itse asiassa sellainen mistä aineenopettajan kanssa juuri juteltiinkin, että mitä meillä voisi olla sellaisia keinoja, että kun on kuitenkin iso koulu, ja että opeta kaikkia, että miten sitten tunnettaisiin, että se tuo kuitenkin sitä sellaista yhteenkuuluvuutta, turvallisuuden tunnetta, huomatuksi tulemisen tunnetta, kun sinä tunnet ja tiedät, että ai tuo on tuo ope, ja tämä on Liisa ja tuo on Matti, ja niin edelleen, että ihan ajateltiin, että no, että pitää ottaa sellaisia opevaihtoviikkoja myös, että mennään opettamaan tietoisesti toisia ryhmiä, jonka tavoitteena ei olekaan se, että me nyt opillisesti tässä tavoiteltaisiin, että jotakin ekstraa, vaan että nimenomaan se yhteisön rakentamisen näkökulmasta pidettäisiin sitä arvokkaana ja tärkeänä.    Puhuja 1: Kuulostaa siltä, että teillä on täällä monenlaisia rakenteita koulussa. Siis että teillä on paljon erilaisia keinoja tukea oppilaita siinä yhtenäisellä opinpolulla. Siinä, että se on se jatkumo. Että te olette listanneet nyt tässä, minulla on niin kun loppuneet sormet jo kesken, kun kuuntelen, mitä kaikkea te teette täällä. Onkin juuri noin, että se ei ole niitä yksittäisiä tekoja siellä täällä, jota jokainen tekee omissa poteroissaan, vaan selvästi siihen tarvitaan se koko yhteisö, ja sellaista suunnitelmallisuutta ja toistoa, että ne asiat oikeasti lähtevät sujumaan. Jos miettii koulun johtamista, miettii sitä rehtorin roolia, niin onko tämä Mari vaatinut sinulta tai teidän koulun johdolta ylipäätään jotain erityistä, että te olette näin niin kun lähteneet kehittämään tätä, siirtymiä ja niiden tukea ja sujuvuutta?    Puhuja 3: No minä ajattelen sitä, että tietysti ne asiat, mitä nähdään tärkeinä ja arvokkaina, niin niihin löytyy sitten aikaa ja paikkoja ja tämähän on tietysti syntynyt meidän yhteistyössä, että opettajathan tätä tekevät ja opiskeluhuolto tekee tätä, meidän yhteistyökumppanit ovat mukana, että meillä on paljon verkostoyhteistyötä minkä kautta ja vanhemmat, tämähän on meidän kaikkien yhteinen asia luoda hyviä siirtymiä ja luoda sellaista luottamusta myös siihen kouluun ja meidän pitää pystyä luomaan sitä luottamusta niille vanhemmille ja näihin tilanteisiin, että kaikki tulee menemään hyvin, ja jotenkin olla siinä yhdessä. Tottakai se vaatii sitä, että me olemme luoneet niitä yhteisiä pelisääntöjä, ollaan kokeiltu asioita ja todettu, että joku toimii ja joku toinen juttu ei toimikaan niin hyvin, ja se on sellaista vuoropuhelua, ja nyt minä jos ajattelen, että mistä me olemme nyt tällä hetkellä esimerkiksi todella kiinnostuneita, ja että ollaan, on ihanaa, että myös naapurikoulut lähtevät ja tekevät meidän kanssa yhdessä asioita. Eli se on mielestäni meidän näkökulmasta myös sellainen arvokas asia, että mitä enemmän me teemme näissä kolmessa koulussa vaikka asioita saman suuntaa, sitten samalla tavalla, sitä helpompaa se siirtymä on. Ja sitten se, että kyllä iso ilo on se, että meillä on luokanopettaja, aineenopettaja ja erityisluokaopettaja, että meillä on moninainen koulu, niin me saamme paljon näkökulmia ja osaamista mukaan tähän.    Puhuja 1: Kuulijoissa toivon mukaan on nyt sellaisiakin, jotka miettivät, että miten sitten siellä omassa koulussa lähtisi viemään eteenpäin tätä siirtymien sujuvuutta, miten sitä voisi kehittää. Niin onko heittää jotain vinkkejä, että miten sitä voisi omassa koulussa lähteä edistämään?     Puhuja 3: Yksi on ainakin se, minkä me olemme tässä monessa asiassa oppineet, ollaan ryhmäyttämisessä ja monessa muussakin jutussa, että oppilailta kannattaa kysyä, että mikä voisi vaikka niin kun toimia. Pääsee paljon helpommalla kun että aikuiset pöydän ääressä keksivät ja sitten todetaan, että ei tämä ollut niin hyvä juttu. Siitä voisi ehkä yhden vinkin antaa. Me tänä syksynä kokeilimme ekan kerran sellaista, että kutsuttiin myös meille syöttävien koulujen viitos kuutosten vanhemmat ja omat vanhemmat ja sitten meidän yläkoululaisten vanhempia yhteiseen vanhempainiltaan, jossa oli nimenomaan tällaisia murrosikään liittyviä teemoja, niin kun kaikkia koskettavia, toisilla vähän jo menossa ja toisilla tulossa, ja kyllä oli sali täynnä porukkaa. Että siitä tuli kiva palaute ja se oli minun mielestäni onnistunut, ja varmasti jatketaan ainakin sitä.    Puhuja 1: Meillä on tässä podcastissa ollut kaikilla vierailla vielä tämä vieraskirja täytettävänä, ja tässä lueskelin, mitä te olette sinne vastanneet. Olin erittäin ilahtunut, kun kaikki olivat vastanneet tähän kysymykseen, että mikä taideteos kuvaa työtäsi juuri nyt. Siellä oli Tiialla, sinä olit maininnut Reidar Särestöniemen ja häneltä teoksen Suopursuja. Nyt on pakko sanoa, että olen kova Reidar -fani, ja olin hyvin ilahtunut tästä, että siellä on niin kun nostettu Reidarilta teos. Kuvasit siinä myös, että miksi juuri tämä kuvaa sinun työtä nyt. Haluatko kertoa?     Puhuja 4: Minä laitoin siihen, siis minkä takia valitsin, niin juureeni ovat Kittilässä ja Sallassa, eli olen lappilainen ja se on hyvin lähellä sydäntä, ja halusin laittaa siihen, että arki on värikästä, työ on värikästä. Jotenkin se nyt tuli siitä mieleen.    Puhuja 1: Johanna, sinä olit myös laittanut, että mikä taideteos kuvaa sinun työtä, ja siellä oli Hugo Simbergin.    Puhuja 5: Siellä oli Haavoittunut enkeli, jossa kaksi poikaa kantaa sitä paarilla istuvaa enkeliä. Ja jotenkin se ajatus on se, että kaikille löytyy joku tukija jossain kohtaa.    Puhuja 1: Ihana. Se on aivan ihana ajatus. Ja Marillakin oli siellä laitettuna, että mikä teos kuvaa sinun työtä juuri nyt, niin täällä on, toivottavasti lausun oikein, Joan Miró, Morning Star.    Puhuja 3: Minä oikeastaan valitsin sen sen takia, että... kun kysyttiin juuri, että miltä juuri nyt, niin siinä hetkessä se tuntui puhuttelevalta, että se voi ensi silmäyksellä näyttää, että työ on vähän niin kuin kaoottistakin, siinä on ihan valtavasti niin kun kaikkea, mutta sitten kun sitä pysähtyy vähän niin kuin katsomaan, ne kaikki asiat liittyvät toisiinsa, ja siellä oikeastaan löytyy rytmiä, sieltä löytyy toistoa, sieltä löytyy sen kytkennät, ja siitä syntyy niin kuin sellainen verkosto, joka toimii yhdessä. Ja juuri se, että siellä on paljon kaikkea, niin tuo sen kokonaisuuden ja sen yhtälön ja niin kuin että sen keskelle pitää vain vähän niin kun pysähtyä. Ja minusta se kuvaa niin kun vähän siirtymiä ja ylipäänsä sitä, että se on yhdessä tekemistä. Ja sitä, että kaikki haluavat, että tämä menee hyvin maaliin ja me onnistumme yhdessä.    Puhuja 1: Kovin paljon kiitoksia teille kolmelle, että olitte keskustelemassa tänään siirtymistä. Ja oikein ihanaa lähestyvää talvea.    Puhuja 3: Kiitos samoin.     Puhuja 4: Kiitos.    Puhuja 5: Kiitos.     Puhuja 2: Lisätietoa Helsingin kaupungin työntekijöille liittyen oppijoiden sujuviin siirtymiin löytyy opehuoneesta, esiopetuksesta perusopetukseen -sivustolta ja alakoulusta yläkouluun -sivustolta.    Puhuja 1: Tämä oli Toimivat tavat opinpolulla -podcast.      Puhuja 2: Podcast on tuotettu Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla osana esi- ja perusopetuksen Oikeus oppia -kehittämistoimintaa.      [äänite päättyy]    En textversion på svenska kommer snart.

Puotilan ala-asteen koulun erityisluokanopettaja ja apulaisrehtori Nina Sillanpää sekä kuraattori Jenni Puustell-Kaskimo kertovat, miten varhainen tuki ja monialainen yhteistyö tukevat oppijoiden oppimista ja hyvinvointia. Lisäksi jaksossa keskustellaan myös siitä, miten varmistetaan oppijoiden ja huoltajien osallisuus ja mikä merkitys toimivilla yhteisöllisen opiskeluhuollon rakenteilla on oppijoiden ja koko yhteisön hyvinvoinnille.     Lisätietoa aiheesta löytyy Helsingin kaupungin työntekijöille Opehuoneesta Yksilökohtaisen opiskeluhuollon monialaisen työskentelyn prosessikuvauksesta. ​ Tutustu myös Matalan kynnyksen palvelumalliin .   Tekstivastine: [äänite alkaa]      Puhuja 2: Moi! Mä olen Laura Hovila.       Puhuja 1: Ja mä olen Leni Pennanen.      Puhuja 2: Tämä on Toimivat tavat opinpolulla -podcast. Tässä podcastissa jaetaan esi- ja perusopetuksen hyviä käytänteitä inklusiivisen toimintakulttuurin ja oppijan sujuvan opinpolun tueksi.      Puhuja 1: Joka jaksossa Helsingin kaupungin esi- ja perusopetuksen timanttiset ammattilaiset kertovat, millaisia toimivia tapoja heillä on arjessaan kaikkien oppijoiden kanssa.      Puhuja 2: Saat joka jaksosta konkreettisia keinoja työsi tueksi.      Puhuja 1: Tervetuloa toimivien tapojen opinpolulle!    Puhuja 1: Kiva fiilis tänään.     Puhuja 2: Joo, on. Tänään on ollut hyvä päivä ja on tosi mukavaa, Leni, olla taas täällä podcastin äärellä.    Puhuja 1: No niin on. Ja tämän jakson aiheena meillä onkin monialainen yhteistyö oppijoiden oppimisen ja hyvinvoinnin tukena.    Puhuja 2: Kyllä. Meillä on vieraana Puotilan ala-asteen koulun kuraattori Jenni Puustell-Kaskimo, sekä erityisluokanopettaja ja apulaisrehtori Nina Sillanpää.    Puhuja 1: Kyllä, ja tänään keskustellaan erityisesti siitä, millaista varhaisen tuen toimiva monialainen yhteistyö on, ja myöskin siitä, että miten ne YHR-rakenteet, eli yhteisöllisen opiskeluhuollon rakenteet, tukevat yhteistyötä ja mahdollistavat yhteisön hyvinvoinnin. Mitä muuten, Laura, sulla tulee mieleen, kun puhutaan monialaisesta yhteistyöstä?    Puhuja 2: Hyvä kysymys. Ekana tulee mieleen, että monialainen yhteistyö koskee ihan meitä jokaista siellä oppijoiden kanssa työskentelevää. Eli se on sitä esimerkiksi opettajien, opiskeluhuollon ja eri yhteistyötahojen välistä yhdessä toimimista sekä yksittäisen oppijan että koko yhteisön oppimisen ja hyvinvoinnin tukemiseksi.     Puhuja 1: Totta, joo. Eli siis esi- ja perusopetuksen henkilöstö toteuttaa monialaista yhteistyötä päivittäin.    Puhuja 2: Niinpä. Ja hei, miten se varhainen tuki, jonka Leni äsken mainitsit, niin mitä se meinaa?    Puhuja 1: Ymmärrän varhaisen tuen ainakin niin, että se on joka päiväistä kohtaamista. Tutustutaan oppijaan muutenkin kuin oppimisen näkökulmasta. Eli aikuiset tuntevat lapset muutenkin kuin oppijoina.    Puhuja 2: Kyllä. Oppijalla on kokemus siitä, että hän tulee nähdyksi sellaisena kuin on. Saa olla oma itsensä. Kokee kuulumansa ryhmään ja yhteisöön. Kaikki tämä lisää turvallisuuden tunnetta.    Puhuja 1: Joo, ja varhainen tuki on myös luottamuksellisen ilmapiirin rakentamista. Että se toimiva monialainen yhteistyö ja varhainen tuki mahdollistaa sen, että se tuki tulee oppijan ja hänen huoltajan luo oikea-aikaisesti ja myöskin ennaltaehkäisevästi.    Puhuja 2: Joo, just nimenomaan, ja että se tuki on myös oikeanlaista. Mielenkiintoinen jakso tulossa.    Puhuja 1: No on. Ja mehän kuullaan myös jakson lopussa, että mitä meidän vieraat ovat vastanneet vieraskirjan kysymyksiin. Tervetuloa!     Puhuja 1: Metro on tuonut meidät tänään Puotilan ala-asteen koululle Itä-Helsinkiin. Ollaan täällä kuraattori Jenni Puustell-Kaskimon työhuoneella. Moi vaan, Jenni.     Puhuja 3: Moi.     Puhuja 1: Ja täällä on myös erityisluokanopettaja ja apulaisrehtori, Nina Sillanpää.     Puhuja 4: Moi moi.     Puhuja 1: Oppiminen ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä ja siksi me ollaan haluttu syventyä tänään tähän toimivaan monialaiseen yhteistyöhön, erityisesti varhaisen tuen näkökulmasta ja miten monialainen yhteistyö tukee oppilaan oppimista, koulunkäyntiä ja hyvinvointia. Tänään olisi tarkoitus keskustella myös siitä, miten varmistetaan oppijan ja huoltajan osallisuus ja mikä merkitys koulun toimivilla yhteisöllisen opiskeluhuollon rakenteilla on siihen oppilaan ja sitä kautta koko kouluyhteisönkin hyvinvoinnille. Kiitos, että saimme tulla tänne Puotilaan vierailemaan ja tervetuloa podcastiin.     Puhuja 4: Kiitoksia.    Puhuja 3: Kiitos, ja tervetuloa tänne Puotilaan.    Puhuja 4:Lämpimästi tervetuloa.    Puhuja 1: Hei, puhutaan vähän kuraattorin ja erityisopettajan yhteistyöstä. Kauan te olette tehneet, Nina ja Jenni yhteistyötä ja millaista se teidän yhteistyö muun muassa on ollut?    Puhuja 3: No se on alkanut silloin ihan heti kun olen tullut 2019 Puotilaan.    Puhuja 4: Joo, se oli just näin. Heti jotenkin päästiin Jennin kanssa samalle aaltopituudelle, ja Jenni tuli tosi aktiivisesti mukaan siihen meidän yhteistyöhön. Toki kun on yleisopetuksen luokka ja pienryhmä siinä yhdessä, samassa tilassa 33 oppilasta, niin siinä sattui ja tapahtui kaiken näköistä. Mutta että sä olet tullut meidän retkille vaikka mukaan ja olet ollut siinä arjessa läsnä niille oppilaille ja meille aikuisillekin koko aika. Se mun mielestä tuo semmoista turvaa sekä lapsille että aikuisille, kun on tuttu naama sen kuraattorin nimen takana, niin se on ollut semmoinen oppilaillekin mukava juttu, että he helposti sitten voi kohdata sut. Ja jos tulee jotain pulmia, niin sitten on helpompi lähestyäkin ihan varmasti.    Puhuja 1: Kiva kuulla, Nina, sä kerroit, että Jenni on ollut mukana niillä retkilläkin, että Jenni on tullut tutuksi myös sellaisissa tilanteissa, kun ei ole vielä jotakin huolta. Eli Jenni myös kohtaa oppilaita ennaltaehkäisevässä mielessä, varhaisen tuen vaiheessa, rakentaa sitä luottamusta ja tulee tutuksi.     Puhuja 4: Just näin.     Puhuja 1: Joo. Vielä kysyisin, että mitä muuta teillä tulee mieleen, että mikä teidän yhteistyössä on ollut toimivaa oppilaan tukemiseksi. Osaatteko sanoa jotain hyviä käytänteitä tai mikä teillä toimii erityisesti?    Puhuja 3: Se joustavuus mikä niissä asioissa on, ja saa aika nopeasti kiinni tilanteesta. Samoin sitten Nina on hyvin osannut myös markkinoille ja vanhemmillekin sitä, että tämän kaltaista apua on ja että koulussa on joku tukihenkilö. Ja Nina, sun ansiota on myös monesti se, että riittävän ajoissa on jo tullut. Kaikkina näinä vuosina. Se on jotenkin ammatillisesti sellaista, että me täydennetään toisiamme. Ja silloin siinä se lapsen etu jotenkin hyvin smoothisti tulee toteutumaan. Ehkä lempeys on yksi semmoinen sana.    Puhuja 4: Joo, ja sitten just mä myös ottaisin tässä esille sen, että me ollaan hyvin paljon käytetty aikaa siihen, että me käydään dialogia yhdessä. Aikaisemmin, kun me oltiin väistötiloissa ennen kuin tämä uusi hieno koulu rakennettiin, niin meillä oli työhuoneet ihan vastapäätä toisiaan, niin me saatettiin hyvinkin pitkiksi ajoiksi jäädä keskustelemaan asioista ja ihan elämästä ylipäänsä. Sitten kun tavallaan se keskinäinen luottamus on tosi vahva  ja näkemys siitä, että miten me voidaan parhaiten tukea meidän lapsia, niin se on se peruskivi  meidän yhteistyölle myöskin.    Puhuja 3: Se on hirveän vahva. On ollut isoja ja hitaita keissejä, että on mietitty, että miten päästään siitä eteenpäin. Sitten ihan siellä kun mennään tosi vahvan tuen tarpeeseen, ja ne asiat hitaasti etenevät, yksi askel eteen ja kaksi taakse ja kolme sivulle ja näin, niin siinä jotenkin sen toivon ylläpitäminen. Lapsillekin pitää sitä toivoa ja iloa, mutta siinä myös se, että jaksaa. Kyllä tämä työ, mitä me tehdään, niin kyllä se jossain kohtaa kantaa hedelmää. Ja tietysti myös niissä, että kun me ollaan mietitty ja analysoitu niitä asioita, niin kyllähän siinä se oma ymmärrys ja varmasti molempien ymmärrys lisääntyy. Koska me tullaan vähän eri näkökulmista ja sitten, että ai niin joo, että tuotahan mä en nyt tullutkaan ehkä ihan miettineeksi. Että niinpä, että voisihan se olla tuostakin kysymys ja tuokin saattaisi auttaa.    Puhuja 1: Vautsi, tuossa juuri Jenni sanoit myös aikaisemmin siitä, että ammatillisesti täydennätte toisianne. Jos ymmärrän oikein, että kun teette monialaista yhteistyötä ja katsotte sitä oppijan tilannetta, koulunkäyntiä, oppimista, niin tuotte... Siellä on se pedagoginen tieto ja sitten siellä on se kuraattorin sosiaalinen hyvinvoinnista tuleva tieto ja ne yhdessä, ja lapsi on siinä keskiössä, ja sitten vielä se huoltajilta saatu tieto siitä lapsen tilanteesta, niin nämä yhdessä ja samanaikaisesti. Tämä hienosti kuvasi sitä, miten samanaikaisesti tarvitaan molempien osaamista, sitä työotetta.    Puhuja 4: Joo, ja sitten se on usein niin, että helposti jää vähän yksin asioiden kanssa, mutta sitten kun sulla on juuri vähän eri näkökulmasta tulevan ihmisen kanssa mahdollisuus käydä sitä dialogia, että mitä tässä tapahtuu, mihin me mennään tästä tilanteesta, miten me pidetään se positiivisuus yllä, miten me ollaan rakentavia, niin siihen saa ihan uuden näkökulman, mikä sitten näyttäytyy siinä, että että se lapsi toivottavasti voi paremmin.    Puhuja 3: Niin ja sitten se, että se on riittävän pitkä se tuki. Jos on yksin, niin ei jaksa. Se matka on rankka. Jotenkin, että sulla on vierelläkulkija, joka pystyy sekä ne ilot että ne kompastukset jakamaan.    Puhuja 1: Tuleeko teillä mieleen jotain muuta, että miksi on tärkeää, että kuraattori ja erityisopettaja tekee yhteistyötä? Tietenkin monialaisessa yhteistyössä opetus- ja opiskeluhuoltohenkilöstö tekee yhteistyötä, mutta mitä te ajattelette, että miksi teidän on hyvä tehdä oppilaan oppimisen ja koulun käynnin tukemiseksi? Tuleeko jotain muuta vielä mieleen?    Puhuja 3: No tietysti tulee sen oppilaan puolesta, mutta sitten myös, että me ollaan yhteisössä. Että myös se, että mitä hyvää se tuo yhteisöön. Ja se on meidän tärkeää muistaa, että me ollaan myös vastuussa siitä, että me ollaan vastuussa Puotilan hengestä joka ikinen. Ja onneksi täällä niin moni haluaa, että se Puotilan henki elää ja on ja vahvistuu.    Puhuja 4: Joo, se kyllä kantaa, että se pohjavire on se rakentava ja positiivinen. Ja esimerkiksi me ollaan oltu tässä just Jennin kanssa yhdessä ja oli muitakin meidän koulun aikuisia. Neljä muuta.    Puhuja 3: Neljä muuta. Meillä oli hieno kuuden hengen ryhmä.    Puhuja 4: Tällainen Hyvinvoinnin juurilla -koulutus. Oltiin onnekkaita, että siihen päästiin. Ollaan saatu siellä jutella yhdessä ja taas kerran tuoda niitä monialaisia näkemyksiä siihen, miten me kehitetään meidän koulua siihen suuntaan, että olisi mahdollisimman hyvä paikka kaikille meidän oppilaille ja aikuisille. Siinä mietittiin, miten tärkeässä osassa on luottamus. Miten voidaan vahvistaa luottamusta toisiimme ja myös kotien ja oppilaiden suuntaan.    Puhuja 3: Joo ja siinä myös luottamuksen lisäksi se kunnioitus ja semmoinen ymmärrys. Siinä oli se myös, että meillä oli yhteistä aikaa miettiä ja pohtia, miettiä meidän arvoja. Me tullaan sen ryhmän kanssa viemään meidän ys-kokouksiin eteenpäin niitä asioita ja mietitään ja rakennetaan.    Puhuja 4: Se on tosi tärkeää myös, että tuodaan koko yhteisöllä niitä hyviä juttuja, että mitä me ollaan jossain saatu koulutuksessa, että se ei vaan jää pienen piirin iloksi, vaan että se on oikeasti kaikkien hyötynä sitten jossain vaiheessa. Ja juuri miten tärkeää on joku yhteisen arvopohjan vankistaminen ja miettiminen, että ollaanko me kaikki varmasti samalla sivulla sen suhteen, mitä me koetaan tärkeäksi.    Puhuja 1: Sä, Nina, mainitsit tuossa hyvinvoinnin juurilla koulutuksen yhteydessä tuon huoltajien kanssa tehtävä yhteistyön, niin mitä ajatuksia teillä on tässä monialaisessa yhteistyössä, mitä oivalluksia syntyi ehkä siellä Hyvinvoinnin juurilla, että miten varmistetaan tässä oppilaan, oppimisen ja koulunkäynnin tukemisessa se oppilaan ja huoltajan ääni ja että he ovat keskiössä ja heidän ääni tulee kuulluksi?    Puhuja 3: Tässä ainakin niiden oppilaiden... Me tehdään niin kuin kaikissa luokissa, että nyt on minä ja sitten meidän laaja-alainen, niin me tehdään semmoiset ilmapiirikartoitukset, jaa ne käydään sitten yhr:ssä läpi opettajan kera, mutta myös niin, että oppilaille palautetunnit. Sieltä otetaan pari nostoa, mitä oppilaat haluaa ja opettaja, että näihin kiinnitetään huomioon. Sillä tavalla, että se on oppilaita kohtaan tosi kunnioittava, että kun heiltä... Nyt tiedätte, että on paljon kaiken näköisiä kyselyitä, niin he saavat sen palautteen siitä myös ja niistä jutellaan niistä asioista. Vaikka mä olen siellä ensimmäisellä palautetunnilla mukana, niin se työ jatkuu vielä siellä omassa luokassa ja niistä jutellaan. Näistä tietysti, että me käydään siellä, niin vanhemmille laittaa viestiä, että he on tietoisia. Toisaalta myös, että me nähdään paljon vanhempia. Osalle juurikin ihan sen, että kaikilla se äidinkieli ei ole se suomi. Sitten on hyvä nähdä kasvokkain ja nähdä semmoisessa neuvottelussa, että meitä on niin kuin muutama kouluaikuinen siinä mukana.    Puhuja 4:  Ja paljon tavataan vanhempia tosiaan, niin kuin Jenni tuossa äsken sanokin. Minulla erkkaluokan opettajana on tietysti se ilo, että minulla on niin vähän lapsia että pystyn tapaamaan heitä vähän reilumminkin. Aina kun tuntuu siltä, että on jotain, mitä on sydämellä, niin mieluiten istutaan alas ja yhdessä mietitään, että miten päästään tästä eteenpäin. Niissä kohtaamisissa mun mielestä äärimmäisen tärkeää on se molemminpuolinen kunnioitus. Me täällä koulussa niin me koetaan, että huoltajat on oman lapsensa parhaita asiantuntijoita, tietää mitä sinne lapsen elämään kuuluu, että otetaan se vastaan, mitä he sanoo ja kuullaan aidosti ja kuunnellaan. Ettei se ole sitä, että me piiloudutaan jonkun opettaja- tai kuraattorin jargonin taakse ja kerrotaan, että no näin teidän pitää teidän lapsen kanssa tehdä, vaan käydään siinäkin dialogia ihmisten keskeen ennen kaikkea. Taas me palataan ehkä siihen humaaniuteen ja lämpöön ja tällaiseen. Mä luulen, että meillä on muillakin kuin meillä kahdella hyvin vahva ajatus siitä, että me halutaan kohdata oikeasti aidosti niitä meidän oppilaita ja heidän huoltajiaan ja rakentaa nimenomaan sitä yhteistyötä.    Puhuja 3: Juuri se, että nähdä se lapsi muunakin kuin oppilaana ja oppijana. Nähdä nimenomaan se lapsi.     Puhuja 1: Itse ajattelen just, että se on sitä varhaista tukea, että me tutustutaan oppilaisiin muunkin kuin oppimisen näkökulmasta ja rakennetaan sellaista kokemusta, että jokainen oppilas on merkityksellinen ryhmän ja yhteisön jäsen. Mitä te ajattelette tästä varhaisesta tuesta. Tässä on mainittu jo paljon. esimerkkejä kohtaamisesta ja yhr:stäkin puhuttiin, mutta tuleeko jotain muuta vielä mieleen, että mitä kaikkea se yhteistyö teidän välillä tai kouluyhteisön aikuisten välillä on varhaisen tuen näkökulmasta ennaltaehkäisevässä mielessä?    Puhuja 4: Mulle tuli heti mieleen se, että kun meillä on tosiaan oppilaille se kysely, jonka Jenni vetää yhdessä elan kanssa, niin siinä just on yksi kysymys niille oppilaille tai lapsille. Miten se nyt meni?    Puhuja 3: Onko se siitä kiinnostuksesta?     Puhuja 4: No joo.     Puhuja 3: Mä arvasin, että sä sanot. Mä olisin sanonut ihan samaa. Sielunsiskoja ollaan.     Puhuja 4: Kyllä. Sano sä nyt se, koska sä olet ollut niissä mukana ja sä muistat.     Puhuja 3: Se on siitä juuri, että tunteeko lapset, oppilaat niin, että koulun opettajat ovat kiinnostuneita heistä. Siitä mä oon ollut niin iloinen, että nyt ne luokat, mitä ollaan, ja niitä on jo tosi monta. En sano, että monta, kun en muista, että en huijaa. Niin siellä on tullut se, että heillä on se kokemus, että koulun aikuiset välittää. Koska se ei ole mikään itsestäänselvä asia, että kun näitä on tehty eri... niin jossain on ollut aika karmeatakin luettavaa. Ja se tunne, vaikkei se olisi edes totta, niin se tunne, että koulun aikuiset ei välitä, niin näissä on ollut hyvät tulokset.    Puhuja 4: Sitten se on myös, että on tavallaan koulun aikuisilla semmoinen yhteinen linja siinä, että me ollaan tässä yhdessä. Kaikki on meidän oppilaita, kaikki on meidän yhteisiä Puotilan lapsia, eikä sillä tavalla, että no niin, nuo ovat nyt tuon luokan oppilaita ja nuo tuon luokan oppilaita, että mä en puutu kuin omiini ja omieni asioihin, vaan että on semmoinen koko kylä kasvattaa -meininki. Kaikki tehdään yhdessä, kaikki puututaan samalla lailla, ollaan kaikki yhtä turvallisia aikuisia.    Puhuja 1: Hei mä nappaan heti tuohon, tuo on mun suosikkiajatus tuo koko kylä kasvattaa, tai että tarvitaan kokonainen kylä kasvattamaan lasta, niin vielä tästä monialaisesta yhteistyöstä, että keiden muiden kanssa te teette yhteistyötä, tai on hyvä tehdä, kun ajatellaan koulun ulkopuolisiakin toimia, tai ulkopuolisia, mutta niitä joiden kanssa koulu tekee yhteistyötä lapsen tueksi?    Puhuja 4: Oli hyvä, että sä kysyit, koska meillä on ihana tilanne. Meillä on täällä nuoriso-ohjaaja, joka on meillä ihan kokoaikaisena. Toivottavasti jatkuu vielä pitkään tilanne näin. Hänen kanssaan tehdään paljon yhteistyötä. Sitten meillä on yhteistyötä vaikka Itäluotsin kanssa ja nuorisotalojen kanssa. Meillä on täällä semmoinen, nyt koetan sanoa oikein sen nimen, Olkkari-toiminta, niin Olkkari kokoontuu täällä meillä kaksi kertaa viikossa. Se on mielestäni aika huikeaa, koska meillä on tosi paljon vanhoja oppilaita täällä, jotka ovat nyt jo yläkoulussa, niin he haluavat tulla tänne meille viettämään vapaa-aikaansa. Tämä on oppilaalle turvallinen paikka viettää aikaa myös koulun jälkeen. Antin kerhossa he sitten ovat neljä kertaa viikossa parhaimmillaan koulun jälkeen.    Puhuja 3: Sitten tietysti ihan perinteiset niin kuin perheneuvola ja lastensuojelu ja näin.    Puhuja 4: Mä sanoisin, että tuossa on myös se, että opettajat on ehkä semmoinen ammattiryhmä, että ne on aina niin kuin kokenut, että hei mä pärjään yksin  ja mä hoidan tämän. Tavallaan kun tämä yhteiskunta on tullut niin kuin kompleksisemmaksi, niin sun ei enää tarvitse pärjätä yksin ja on eri alojen asiantuntijoita, joiden osaamista voi käyttää hyödyksi. Esimerkiksi intrassa, ihanaa kun se nyt näkyy kaikille opettajille, että kaikki opettajat pääsevät sinne intraan, niin siellä on ihan loistava se lasten, nuorten ja perheiden matalan kynnyksen palvelumalli, josta löytyy ihan hirveästi jeesia ihan arkipäivän tilanteisiin ja siihen, että mistä mä voisin löytää apua erilaisiin tilanteisiin. Se on huippua, kun voi mennä kysymään vaikka kuraattorilta tai rehtorilta tai keneltä vaan. Kunhan vaan saa suunsa auki, että hei, mulla on nyt tämmöinen tilanne, miten mä saisin apua, kun tämä kuorma alkaa olla mulle liian iso. Niin se, että rohkeasti vaan kaikki menisi pyytämään apua ja varaa vaikka konsultaatioajan. ja kysyy siinä sitten, että hei miten tästä nyt eteenpäin. Ei vaan jää yksin. Se on kaiken A ja O.     Puhuja 1: Toi oli kiva, kun Nina olit bongannut intrasta nyt tämän matalan kynnyksen palvelumallin ja sieltä Opehuoneestahan löytyy myös tämä yksilökohtaisen monialaisen opiskeluhuoltotyön prosessimallikuvaus. Toivottavasti meni nyt oikein. Siellä kuvataan sitä monialaista yhteistyötä: kun herää oppilaasta huoli, niin miten voidaan lähteä siihen yhteistyöhön koulun aikuisten kesken ja miten otetaan yhteys kotiväkeen ja miten kuullaan oppilasta ja heti lähdetään siihen yhteistyöhön yhdessä. Meillä on ollut tässä podcastissa tapana pyytää vieraita täyttämään vieraskirjaa. Täällä oli todella ihania vastauksia näihin kysymyksiin. Täällä oli esimerkiksi tämmöinen kuin "Mikä sinua innostaa työssäsi juuri nyt?" Nina, sinä olit vastannut, että hyvinvointi on sydäntä lähellä. Johtuisiko tuoreesta Hyvinvoinnin juurilla -koulutuksesta ja johtoryhmävalmennuksesta? "Koulussamme toteutetaan tänä syksynä myös hyvinvointiaiheinen ilmiökokonaisuus." Haluatko kertoa tästä jotain?    Puhuja 4: Joo, meillä on tosiaan ilmiö tänä vuonna hyvinvointi. Halutaan jalkauttaa sitä ajatusta siitä hyvinvoinnista, että mihin kaikkeen se voi liittyä myös oppilaille ja ihan koko koululle. Ja sitten miettiä niitä ihan konkreettisia hyvinvointitoimia, mitä me voidaan tehdä aikuisten kesken ja oppilaiden kesken. Tämä koko spektaakkeli huipentuu siihen, että meillä ei olekaan ihan perinteistä joulujuhlaa, vaan meille tulee sellaiset hyvinvointimessut, johon vanhemmat pääsee myös tutustumaan. Sitten saadaan myös jakaa ja nähdä, että mitä kaikkea muut on keksinyt ja mistä asioista muut ovat innostuneet. On tärkeää, kun esimerkiksi puhuttiin siitä, että kun osa pääsee johonkin kivaan koulutukseen, niin jaettaisiin sitä tietoa muille, niin samalla tavalla. että tehdään näkyväksi sitä, mitä me tehdään siellä luokissa tai kortteleissa tai missä ikinä tehdäänkään. Sitten kaikki pääsisivät nauttimaan ja näkemään niistä työn hedelmistä. Sitten voidaan olla onnellisia, iloisia ja ylpeitä omista suorituksista.    Puhuja 3: Tässä se "huomaa hyvää" ja mitä ollaan monissa kohtaa... Sitä, että lähdetään sieltä kautta ja jotenkin sen ilon ja toivon kautta. Samoin, että olen aina pitänyt kaveritunteja, en ole pitänyt kiusaamistunteja. Sekin, että mikä edellä me menemme ja päästään siihen päämäärään, että olisi kaikilla hyvä olla täällä.    Puhuja 1: Jenni, sulla oli myös, että sua innostaa työssäsi juuri nyt monet asiat, erityisesti yhteisöllinen työ, niin haluatko kertoa tästä jotain?    Puhuja 3: Jotenkin sinne luokkiin, että pitää siellä sitten, tekee siellä kartoitusta, just vaikka kaveritunteja pitää, joskus somesta. Sitten mä olen pitänyt täällä myös orientaatiota, kun siirrytään yläkouluun ja näin. Niin ne on jotenkin... Mä nautin niistä tosi paljon.    Puhuja 1: Tänään ollaan oltu todella mielenkiintoisen aiheen äärellä, itselle tärkeän aiheen äärellä, monialainen yhteistyö, varhainen tuki ja miten yhteistyöllä voimme tukea oppilaan oppimista, koulunkäyntiä ja hyvinvointia. Ja miten se myös vaikuttaa se hyvä yhteistyö koko kouluyhteisön hyvinvointiin. Kiitän teitä tänään tästä keskustelusta.     Puhuja 4: Kiitos itsellesi.    Puhuja 3: Kiitos. Kiva kun tulitte.     Puhuja 4: Joo, oli tosi kiva saada olla mukana täällä tänään.    Puhuja 1: Lisätietoa monialaisesta yhteistyöstä oppimisen ja hyvinvoinnin tukemiseksi Helsingin kaupungin työntekijöille löytyy Opehuoneesta, yksilökohtaisen opiskeluhuollon monialaisen työskentelyn prosessikuvauksesta. Tutustu myös intrasta löytyvään matalan kynnyksen palvelumalliin.    Puhuja 2: Tämä oli Toimivat tavat opinpolulla -podcast.      Puhuja 1: Podcast on tuotettu Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla osana esi- ja perusopetuksen Oikeus oppia -kehittämistoimintaa.    [äänite päättyy]    En textversion på svenska kommer snart.

Pääsimme seuraamaan Minervaskolanin oppilaiden valmistautumista Pormestarin itsenäisyysjuhlaan. Mitä viidesluokkalaiset ajattelevat Suomesta, itsenäisyydestä ja pormestarin tehtävistä? Pormestarin itsenäisyysjuhla neljäsluokkalaisille 7.–8.12.2023. Suora lähetys juhlista Helsinki-kanavalla kello 10.00 alkaen.

Pääsimme seuraamaan Kulosaaren ala-asteen oppilaiden valmistautumista Pormestarin itsenäisyysjuhlaan. Mitä viidesluokkalaiset ajattelevat Suomesta, itsenäisyydestä ja pormestarin tehtävistä? Pormestarin itsenäisyysjuhla neljäsluokkalaisille 7.–8.12.2023. Suora lähetys juhlista Helsinki-kanavalla kello 10.00 alkaen.

Osallisuus on aina ajankohtainen aihe, mutta tänä syksynä julkaistu kasvatuksen ja koulutuksen toimialan uudistettu osallisuussuunnitelma tekee aiheesta entistä ajankohtaisemman.

Päätös Kun johtoryhmä ei saa tehtyä tärkeää päätöstä useassa peräkkäisessä kokouksessa, sihteeri joutuu keksimään keinot päätöksen saamiseksi aikaiseksi johtoryhmän erään jäsenen tietoisesta ja kekseliäästä vastustuksesta sekä puheenjohtajan välinpitämättömästä johtamistyylistä huolimatta. Kuunnelma Päätös on tehty Helsingin työväenopiston Tehdään kuunnelma -kurssilla keväällä 2023. Kuunnelmassa esiintyivät: Leena Häkkinen, Aki Korhonen, Jorma Korkiakoski, Elina Kuusisto, Melanie Lotz, Jukka Mertanen, Leea Liukko, Essi Oikarinen ja Johannes Tuovinen. Kuunnelman käsikirjoitus, äänisuunnittelu, musiikki ja miksaus Jorma Korkiakoski. Kuunnelma-kurssilla opettivat käsikirjoitusta ja ohjausta taidekasvattaja Leena Häkkinen ja tekniikkaa mediatuottaja Tuomas Hakkarainen. Kuunnelman on tuottanut Helsingin työväenopisto. Tekstivastine: PÄÄTÖS Musta komedia päätöksen teosta.   HENKILÖT SIHTEERI MÄKINEN - päähenkilö, johtoryhmän sihteeri PUHEENJOHTAJA - johtoryhmän puheenjohtaja MATTI - johtoryhmän jäsen, antagonisti HAASTATTELIJA - haastattelee Mäkistä JYKÄ - Mäkisen kaveri, jota elämä on kohdellut huonommin kuin Mäkistä POLIISI - poliisi Pirjo Hossinen NIINA - johtoryhmän jäsen KOLLEEGA RADIOJUONTAJA   KOHTAUS 1   INT. TYÖHUONE. DAY Normaali työhuone.   [ KLIK ] RADIO menee päälle. Kanavatunnari alkaa sopivasti soida.   [ Pimpelipompeli ] RADIO JYTKYY! Kello on yhdeksän viisitoista ja seuraavaksi mennään asiaan. Uusinta uutta biisiä, Johannes T.   KOHTAUS 2 (tai kohtauksen 1 jatko) (puhelu pj:n kanssa)   [ näppäinääniä ] [ puhelin soi ] [ radio feidaa ]   SIHTEERI MÄKINEN Mäkinen.   PUHEENJOHTAJA (O.S) (puhelimessa) Terve, Mäkinen. Kuule, pikaisesti läksin soittamaan seuraavasta kokouksesta. Katsoin kohdan seitsemän, tämän sinun projektisi liitettä kaksi, jonka viime viikolla jo lähetit ja nyt avasin. Mikä on tietysti ihan hyvä kun kokous on parin tunnin päästä.  Niin siitä liitteestä, en ihan ymmärtänyt kolmannen sivun taulukkoa, sitä jossa oli budjettiennuste ensi vuodelle. Voisit kuule hiukan avata minulle tätä alihankintakohtaa, että miksi siinä on laitettu enemmän kustannuksia ensi vuodelle siis kuin mitä tänä vuonna on.   (SIHTEERI: Kun näin puheenjohtajan ensimmäisen kerran, hänestä tuli mieleen Monty Pythonin sketsi “Upper Class Twit of the Year”, missä kuolaavat, imbesillit brittiläisen yläluokan edustajat kisasivat keskenään erilaisissa lajeissa. Puheenjohtaja oli huolitellun näköinen, tyylikäskin, mutta hänen katseensa oli yhtä tyhjä kuin ämpärilaari kauppakeskuksen avajaisissa.   Oikeanlaiset vanhemmat ja koulut tekivät mahdolliseksi nyhjäistä tyhjästä uran. Osaaminen ei ollut karttunut vuosien varrella eikä työmoraalia ollut nimeksikään. Delegoiminen ja vastuun ulkoistaminen häneltä kuitenkin sujui.)   KOHTAUS 3 (kokous 1)   INT. KOKOUSHUONE - DAY Tavallinen kokoushuone, jossa keskellä on pitkulainen pöytä ja sen ympärillä 10 tuolia, 5 kummallakin puolella. Huoneen päässä on suuri TV, sekä erilaisia johtoja kannettavan kytkemiseksi TV:hen sekä TV:n kaukosäädin.   PUHEENJOHTAJA Hyvä että oletkin jo täällä. Kuule, joudun lähtemään poikkeuksellisesti kesken kokouksen. Nakki viuhui, tuli pakollinen edustustilaisuus. Annihan onneksi tuuraa. Tekstasin sille jo.   SIHTEERI Okei, entäpäs kohta 7, nyt kun olet poissa? Luuletko, että voidaan tehdä päätös asiasta normaalisti?   Muitakin osallistujia saapuu paikalle. [ Ääniä ]   PUHEENJOHTAJA Joo, no ei ehkä, kun on sen verran merkittävä päätös.   (Annille) Hei, ANNI, kuules . . .   (SIHTEERI: ANNI on varapuheenjohtaja ei kenenkään armosta. Hän sai usein tehtäväkseen tuurata puheenjohtajaa, jolle niin usein sattui näitä päällekäisiä edustustilaisuuksia, matkoja tai vielä korkeampien johtajien konklaaveja.   ANNI kuulee PUHEENJOHTAJALTA tiedon tuuraamisesta. Näen, kuinka Annin ilme värähtää hetkisen tympeänä ennen palautumistaan nollatilaan. Hän on jäämässä kohta eläkkeelle, joten loppupelissä ei ehkä liikaa purista puheenjohtajan oharit.   Osallistujia tulee lisää paikalle. Käynnistän television ja aloitan esityksen. Ohjausryhmän kokous 2/2023.   VIIMEISENÄ ovesta saapuu MATTI.)   MATTI Vielä jäi sekunti aikaa!   (SIHTEERI: Olen tullut siihen tulokseen, että rakas kollegani saapuu paikalle viimeisenä, koska hän haluaa viestittää sillä tärkeyttään.)   PUHEENJOHTAJA Olemmekin kaikki koolla. Aloitetaan kokous.   [ Nuijan kopautus. ]   PUHEENJOHTAJA (CONT'D) Joudun valitettavasti poistumaan tuossa -- no jaa, oikeastaan varmaan jo edellisen kokouksen pöytäkirjan tarkistamisen jälkeen, mutta varapuheenjohtaja jatkaa. Ehdotan, että asialistan kohdan 7 osalta käydään keskustelua -- ja sihteeri kirjaa huolella esilletulevat pointit. Voidaan sitten ensi kerralla tehdä päätös.   KOHTAUS 4 (haastattelu)   INT. KOKOUSHUONE - DAY Harmaa ja valoisa kokoushuone. HAASTATTELIJA ja HAASTATELTAVA istuvat pöydän vastakkaisilla puolilla.   (SIHTEERI: En oikein enää jaksa pokkuroida kieli keskellä suuta keskijohdolle. Haluan vaikuttaa, haluan näyttää tien. Olen johtaja. Olen paras. Olen ykkönen.)   HAASTATTELIJA Kerropa itsestäsi.   SIHTEERI MÄKINEN Kiitos. Olen toiminut viimeiset kahdeksan vuotta tämän jo mainitsemani johtoryhmän sihteerinä. Samoin yhtä kauan kyseisen palvelun kehittämisestä vastaavana. Tuoteomistajuus, budjetointi, resurssointi, kaikki.   Ja tämähän tällä hetkellä mittausten mukaan valtakunnan ykköspalvelu.   Väikkäriä olen myös tekemässä muutosjohtamisesta prosessien sähköistämisen aikana.   HAASTATTELIJA Siis kait digitalisaation aikana?   SIHTEERI MÄKINEN . . . joo siis kyllä. Sama asiahan se on.   (SIHTEERI: .. ja niin edelleen. Kerron oman seeveeni joka on oikeasti pirun hyvä. Tyylini kuvailla itseäni on rauhallinen ja yhteispeliä korostava. Tiimityötä tämä on. Haastattelija nyökkäilee ja kysyy joskus perusasioita.)   HAASTATTELIJA Tässä asemassa joutuu tekemään joskus raskaita ja kipeitäkin asioita. Ei helppoja omalle psyykelle, ei helppoja kommunikoida muille, etenkään alaisille.   Miten kuvailisit itseäsi sosiaalisissa kanssakäymisissä? (SIHTEERI: Aha, täky! Tähänhän ei pidä vastata, että olen sosiaalisesti lahjakas, vaan että tunnistan sosiaaliset tilanteet ja roolit.)   SIHTEERI MÄKINEN Tunnistan sosiaaliset tilanteet ja roolit. Vaikka olen introvertti, niin tarvittaessa otan tilan haltuun ja muut huomioon, säihkyn ja valloitankin. Mutta sen vastapainona tarvitsen myös hiljaisuutta akkujen lataamiseksi . . .   HAASTATTELIJA Jos ei tässä muuta, niin kiitos oikein mielenkiintoisesta haastattelusta. Tällä rekryllä on kiire, joten tulemma palaamaan asiaan nopeasti.   SIHTEERI MÄKINEN Kiitos paljon, jään odottamaan yhteydenottoanne.   KOHTAUS 5 (Kokous 2)   INT. KOKOUSHUONE - DAY Se sama tavallinen kokoushuone, jossa keskellä on pitkulainen pöytä ja sen ympärillä 10 tuolia, 5 kummallakin puolella. Huoneen päässä on suuri TV, sekä erilaisia johtoja kannettavan kytkemiseksi TV:hen sekä TV:n kaukosäädin.   PUHEENJOHTAJA ... Ja hyväksytään edellisen kokouksen 2/2023 pöytäkirja.   (SIHTEERI: Tällä kertaa puheenjohtaja varmaan oli unohdettu kutsua kissanristiäisistä. Ehkä siellä haluttiin puhua välillä asiaa.)   PUHEENJOHTAJA Sihteeri esittelee edellisen kokouksen tehtävänannon tulokset.   (SIHTEERI: Tähän nollatutkimukseen meni minulta kaksi päivää. Esittelen tulokset. Eli nykyinen jo aiemmin leikattu budjettitaso ei riitä mihinkään, kun halutaan enemmän ja lisää ja ainoastaan kulut kasvaa.)   SIHTEERI MÄKINEN Kiitos, puheenjohtaja. Viime kokouksessa todettiin puheenjohtajan .. esteellisyyden johdosta, että käytetään aikaa keskusteluun ja siirretään päätöksenteko seuraavaan eli tähän kokoukseen. . . Johtoryhmä halusi lisäselvityksiä kulurakenteesta ja prioriteeteistä eri skenaarioineen.   Kuten selvityksen ensimmäisestä taulukosta näkyy, johtoryhmän aiemmin päättämän tarkistetun budjettitason puitteissa on haastavaa toteuttaa sovittuja tehtäviä.   PUHEENJOHTAJA Kiitos sihteerille seikkaperäisestä esityksestä. Avaan keskustelun. (tauko) Jaa, ensin MATTI ja sitten NIINA. Ai sulla ei Niina ollutkaan kättä pystyssä.   MATTI Ensiksi kiitos sihteerille tästä TODELLA HIENOSTA esityksestä, joka avasi minullekin ei-tekniselle ihmiselle näitä teknisiä asioita.   Mutta.   (SIHTEERI: Tulihan se sieltä.)   MATTI Mutta miten tämä selvitys nyt ottaa huomioon palvelun omistajien omat budjetääriset haasteet? Meillä on suuri paine leikata menoja, koska ajat ovat tiukat.   PUHEENJOHTAJA Jaa, tulikin lisää puheenvuoroja. Otetaan ensin sieltä …   (SIHTEERI: Ja niinpä MATTI sai kaapattua keskustelun ja torpattua päätöksen.)   PUHEENJOHTAJA Ja sovittiin, että sihteeri avaa seuraavaan kokoukseen tarkemman selvityksen viime vuoden rahankäytöstä, kuukausitasolla ja kuluerittäin.   [ Nuijan kopautus ]   PUHEENJOHTAJA Hyvää viikonloppua kaikille.   KOHTAUS 6 (paikallinen)   INT. PAIKALLINEN - ILTA Paikallinen 60-luvun ostarin sisäpihalla.   [ askeleita, ovi käy, kännistä älämölöä taustaäänenä, lisää askeleita ]   SIHTEERI MÄKINEN Tavallinen!   [ Olutta lasketaan hanasta ]   SIHTEERI MÄKINEN Laita kortille.   (SIHTEERI: Kaljaa ja karaokea. Halpa keskaria. Samat biisit joka perjantai ja lauantai. Samat laulajat ja yleisö. Paikan tyyli on ajaton: nuhjuinen, laikukas, haiseva, pimeä. Kuten minä. Olen kotona.)   JYKÄ (O.S.) HEII, SMÄKKI TUU TÄNNE! TÄNNE NYT!   SIHTEERI MÄKINEN Mitä Jygä? Mitä mies?   JYKÄ Mitä Smägä proffa, kuis panee?   SIHTEERI MÄKINEN Ei vittu mitään ihan samaa paskaa.   JYKÄ Smäkki tarjooks tän?   SIHTEERI MÄKINEN Hei, samanlaiset!   [ tuoppien kilinää ]   (SIHTEERI: Tässä vaiheessa iltaa ajatus alkaa kiertää ja samat jutut jankataan yhä uudestaan ja uudestaan. Mutta jostain loukatun sielun syövereistä saan idean.)   SIHTEERI MÄKINEN Kuules, mul ois yks jäynä mihin mä tarvitsisin sun apuu.   JYKÄ Mikä meininki?   SIHTEERI MÄKINEN Pitäs soittaa yhelle mun duunikaverille pilasoittoja.   JYKÄ Heii, kalja per soitto, niin kylä lähtee.   SIHTEERI MÄKINEN Anna puhelimes, niin naputtelen sulle koodit.   (Huutaa) HEI! TUOS VIELÄ parit salmarit!   [ Tuoppien kilinää ]   KOHTAUS 7 (kokous 3) INT. KOKOUSHUONE - DAY Edelleen se sama tavallinen kokoushuone, jossa keskellä on pitkulainen pöytä ja sen ympärillä 10 tuolia, 5 kummallakin puolella. Huoneen päässä on suuri TV, sekä erilaisia johtoja kannettavan kytkemiseksi TV:hen sekä TV:n kaukosäädin.   MATTI Ja PUOOLI SEKUNTIA JÄI VIELÄ LUPPOAIKAA!   PUHEENJOHTAJA ... Ja hyväksytään edellisen kokouksen 3/2023 pöytäkirja.   MATTI (Haukottelee) Anteeksi haukottelu, tuli nukuttua huonosti viime yönä.   (SIHTEERI: Oikein sulle.)   Kiitos taas kerran sihteerille seikkaperäisestä kulurakenteen selvityksestä. Se oli oikein silmiä avaavaa.   Mutta tässä menee selvityksen mukaan yli puolet kuluista alihankintaan. Meidänkin organisaatiossa alihankkijoiden hallinta on merkittävässä roolissa, mutta me käymme kuukausittain läpi laskut ennen hyväksyntää.   Toivoisinkin vielä mukaan seuraavaan kokoukseen toimittajien ja tuntikirjausten läpikäyntiä ja analyysiä, että voisimme olla varmoja siitä, että he ovat tehneet oikeita asioita.   PUHEENJOHTAJA Avaan keskustelun. Puheenvuoropyyntöjä on jo tullut, ainakin kolme kättä on pystyssä . . .   (SIHTEERI: Ellen hallitsisi täydellisesti hermojani, niin tällä hetkellä nousisin pystyyn, repisin projektorin katosta ja mätkisin MATTIA niin että raikaa.)   PUHEENJOHTAJA Ja sihteeri kirjaa kohdasta 7 että tehdään vielä tarkempi selvitys toimittajien käyttämästä ajasta. Selvitys seuraavaan kokoukseen.   [ Nuijan kopaus ]   KOHTAUS 8 (JYKÄN puhelinvastaajaviesti)   JYKÄ Jou. Ei muuta, kun että mä tsekkasin sen tyypin  numerotiedustelusta jolle mä oon tehny pilasoittoja iltasin ja tota .. sehän on ensiks vetäny aikamoiset pultit ja uhannu kytillä ja kaikilla. Sanonu, että tietää meigän.   Mut mä sillee funtsin, et kato tää taitaa ollakin niin serious tää juttu.   Ei se kyl silt vaikuta, et niinku meiän pitää tavata. Ei oikein haluis sua nimetä näis touhuis, mut kun mull on ollut vähän juttui viime aikoina, niin ei perse kestä.   Hilppase tänne.   KOHTAUS 9 (juoksua)   EXT. METSÄ - NIGHT   [ juoksua hangessa, koira haukkuu taustalla, liikenteen huminaa, hengästymisen ääniä . . . ]   KOHTAUS 10 (Aamu ennen päätöskokousta)   INT. TYÖHUONE - MORNING Normaali työhuone.   RADIO [ Kanavatunnari ] RADIO JYTKYY! Kello on yhdeksän reikä reikä ja seuraavaksi Radio Jytkyn pikauutiset. “Tänä aamuna Aurinkolahdesta on löytynyt ruumis. Poliisi pyytää havaintoja viime yönä noin kello kahden ja viiden -   SIHTEERI MÄKINEN Äh.   Äh.   Äh.   KOHTAUS 11 (Viimeinen kokous) INT. KOKOUSHUONE - DAY Se tavallinen, sama kokoushuone kuin aina. Masentava beigen- ja harmaanvärinen loukko. Tusinasisustusta. Liikaa huminaa ilmanvaihdosta ja projektorista. Kovat penkit.   PUHEENJOHTAJA Aloitetaan kokous, vaikka kaikki eivät olekaan paikalla.   Kokouksen avaus. Kokous avattu.   [ Nuijan kopautus ]   Kohta 2.   (SIHTEERI: Eikös se tulekaan? Halleluja!)   [ Ovi avataan ja suljetaan ] MATTI saapuu, puhelin korvallaan. Hymy naamallaan.   MATTI Kiitos paljon ja näkemiin! [ puhelu loppuu ]   Puheenjohtaja, anteeksi myöhästys! Sain puhelun, johon vastaamisesta en voinut kieltäytyä.   (SIHTEERI: Onpas se nyt jotenkin eri tavalla hyvällä päällä. Ihan niinkuin teeskentelemättä. Mikähän nyt?)   PUHEENJOHTAJA Ja pääsemmekin kohtaan 7, jota olemme jo muutamaan kertaan käsitelleetkin. Sihteeri, olkaa hyvä.   (SIHTEERI: Alistuneesti, mutta jotenkuten kasassa pysyen esittelen sormet verillä ja silmät punaisina laaditun esityksen toimittajien tuntikirjauksista.   Kukaan ei sano mitään vähään aikaan.)   PUHEENJOHTAJA Avaan keskustelun. Jaahas, Matilla on jo käsi pystyssä. Ole hyvä, Matti.   MATTI Puheenjohtaja, kiitän jo ties monettako kertaa sihteeriä rautaisella ammattitaidolla koostetusta esityksestä. Se ainakin minulle avasi asioita ihan siinä määrin, että uskon tämän projektin olleen ja olevan jatkossakin hyvissä käsissä. Jos äänestetään, niin minun puolestani kannatan tätä jo useamman kokouksen ajan mukana kuljetettua pohjaesitystä.   PUHEENJOHTAJA Onko muita puheenvuoroja?   [ tauko ]   PUHEENJOHTAJA Hyväksytään kohta 7 pohjaesityksen mukaan.    Hyväksytty.   [ Nuijan kopautus ]   PUHEENJOHTAJA Ja haluan lopuksi kiittää kaikkia johtoryhmäläisiä menestyksekkäästä yhteistyöstä. Tämä onkin viimeinen kokoukseni puheenjohtajana, jään vapaaherraksi. Voin myös ilolla kertoa, että seuraajakseni on valittu NIINA. Onneksi olkoon.   (SIHTEERI MÄKINEN (V.O.) Mitä?   Niina? Joka ei koskaan sano mitään? Ei oo todellista.)   [ taputuksia, “onneksi olkoon” ]   NIINA Kiitos.   MATTI Ja minäkin haluan onnitella Niinaa sydämeni pohjasta. Astut suuriin saappaisiin ja tiedän sinun pystyvän suoritumaan loistavasti. En valitettavasti pääse seuraamaan aitiopaikalta työtäsi, sillä korvanappiini tulleen tiedon mukaan (pienoista naurua) siirryn toisiin tehtäviin ja jätän paikkani välittömästi.   KOHTAUS 12 (rekry) INT. KÄYTÄVÄ - DAY Käytävä edelleen.   [ kävelyä ]   (SIHTEERI: Kävelen kohti kahvilaa. Olen pöllämystynyt, pyörällä päästäni Päätöksestä. Mitä oikein tapahtui? Miksi Matti käänsi takkinsa? Mitä tässä on takana?)   [ Puhelin soi ]   SIHTEERI MÄKINEN Mäkinen.   PUHELIN (haastattelija) Terve, soitan tästä rekrystä.   SIHTEERI MÄKINEN Hei, kiva kun soitit.   PUHELIN (haastattelija) Valitettavasti et tullut valituksi. Olit kyllä ihan kalkkiviivoilla. Vois sanoo kakkosena.   SIHTEERI MÄKINEN Jaa . . . harmi . . . ihan mielenkiinnosta, mikäs ratkaisi?   PUHELIN Tässä jobissa joutuu tekemään kovia päätöksiä ja liikkumavara on monesti pieni. Tulimme siihen tulokseen, ettet ollut tässä aivan yhtä kokenut tai .. no ehkä olet liian diplomaattinen.   SIHTEERI MÄKINEN Tietysti näissä töissä pitää olla korrekti. Mutta mielenkiinnosta, tunnenko henkilön, jolle nyt hävisin?   PUHELIN Asiahan ei ole vielä julkinen, mutta sen verran vinkkaan, että samassa johtoryhmässä olette. (tauko) Mutta kiitos vielä kerran hakemisesta. Tällä kertaa ei valintamme osunut sinuun, mutta kenties tulevaisuudessa! Moi!   SIHTEERI MÄKINEN MATTI saatana!   KOHTAUS 13 (poliisi) INT. KÄYTÄVÄ - DAY Käytävä.   [ Puhelin soi ] SIHTEERI MÄKINEN Mäkinen.   PUHELIN (O.S.) Tässä on vanhempi rikoskonstaapeli Pirjo Hossinen, päivää. Sinähän tunnet käsittääkseni Jyrki Matias Korkeakosken.    [ taustalla alkaa soida hiljaa dissonoiva ääni, joka kasvaa tämän ja seuraavan kohtauksen aikana voimakkaaksi ]   SIHTEERI Jykän vai?   PIRJO HOSSINEN (O.S.) Niin, Jykän.   SIHTEERI Joo tunnen.   PIRJO HOSSINEN (O.S.) Millos sä näit sen viimeksi?   SIHTEERI En nyt muista mutta ei siitä varmaan kauaa ole.   PIRJO HOSSINEN (O.S.) Et sattumalta nähnyt viime yönä?   [ askelten ääni alkaa lähestyä ]   SIHTEERI Mitä se on nyt tehny?   PIRJO HOSSINEN (O.S.) Kuollut. Vastahakoisesti. Tule kamarille iltapäivällä kello 13. Hossinen, Pirjo.   KOHTAUS 14 (Coda) INT. KÄYTÄVÄ - DAY Käytävä.   KOLLEEGA Heii, onnea nyt päätöksen johdosta.   Miltäs nyt tuntuu?   [ DISSONANSSI YLTYY, JUNGLE, HUUTO ]   KOLLEEGA Mikä sille nyt tuli?   LOPPU

Kiehtova kodinmuutos Pekka on saanut päättää itse elämässään vain harvoista asioista. Viimeisimpänä äiti on ilmoittanut hänet mukaan kodinmuutos-tv-ohjelmaan. Innokas tuotantotiimi saapuu paikalle ja alkaa toteuttaa visiotaan, mutta mikä tai kuka lopulta asettaa eniten esteitä muutokselle? Kuunnelma Kiehtova kodinmuutos on tehty Helsingin työväenopiston Tehdään kuunnelma -kurssilla keväällä 2023. Kuunnelmassa esiintyivät: Jukka Mertanen, Elina Kuusisto, Leea Liukko, Tuomas Hakkarainen, Ari Alasalmi ja Essi Oikarinen. Kuunnelman käsikirjoitti ja toteutti Essi Oikarinen. Kuunnelmakurssilla opettivat käsikirjoitusta ja ohjausta taidekasvattaja Leena Häkkinen ja tekniikkaa mediatuottaja Tuomas Hakkarainen. Kuunnelman on tuottanut Helsingin työväenopisto. Osa teoksessa käytetyistä äänistä: Freesound / aarrnnoo, sonically_sound, DamianNorris, BM007 Tekstivastine: Kiehtova kodinmuutos   PÄÄHENKILÖT PEKKA asukas HANNELI kodinmuutosohjelman sisustusarkkitehti TARJA utelias naapuri   SIVUHENKILÖT TIPI ohjelman kuvaaja SEPI remontoija LIISA Pekan ex-kumppani   1. KOHTAUS [Klaffia kopautetaan.] TIPI: Käy.   [Ohjelman tunnusmusiikki soi.]   HANNELI: Hyvää tiistai-iltaa! Minä olen Hanneli G. ja tämä on Kiehtova Kodinmuutos.   Pekka on asunut kaksiossaan yli 30 vuotta, joista viimeiset neljä vuotta yksin.   [Musiikki lakkaa.]   HANNELI: Kerro Pekka, mikä täällä tarvitsee muutosta?   PEKKA: Kommenttia on tullut, että tämä voisi olla vähän… miehekkäämpi.   HANNELI: Äitikö on kommentoinut?   PEKKA: Oli se yksi deittikin. Kun Liisa lähti, niin aika paljon tänne jäi sen juttuja.   HANNELI: Äiti sinut kuitenkin ilmoitti mukaan ohjelmaan.   PEKKA: Ollaan sillain läheisiä. Hän huushollaa välillä täällä.   [Taustamusiikki alkaa soida.]   HANNELI: Jos kartoitetaan vähän tarkemmin sinun tarpeitasi.    Nämä tapetit esimerkiksi, tämä ruusukuvio on todella viehkeä, mutta ei tosiaan ehkä niin… miehekästäkö sinä toivoit?   PEKKA: Tämä oli ennen mummin asunto. En ole ehjiä tullut vaihtaneeksi.   HANNELI: Kasveista taidat kuitenkin pitää, on niin vehreä tämä ikkunalaudan pikku puutarha.   PEKKA: Ne jäi Liisalta, olen niihin multia vaihdellut. Kohta kukkii begoniat.   HANNELI: Mikä täällä Pekka on eniten sinua itseäsi?   PEKKA: En minä sitä ole niin miettinyt… Kunhan kaikki toimii.   HANNELI: Aivan, toimivuus! Juuri tällaisia adjektiiveja me kaipaamme!   Jos minä nyt vähän summaan yhteen, niin sanoisin, että tavoitteena on luoda omannäköinen tila. Funktionaalinen, raamikas. Miehekäs mutta kodikas.   [Pekka on kadonnut omiin ajatuksiinsa. Ääni piippaa.]   LIISA (Pekan päässä): Pekka: Voisiko täällä olla kuitenkin vähän enemmän meidän näköistä?]   HANNELI: Pekka, miltä tämä kuulostaa?   PEKKA: Olen minä aina tuntenut itseäni mieheksi, että sikäli ollaan varmaan oikeilla jäljillä.   HANNELI: Alku on lupaava! Nyt kysyn suuren kysymyksen: oletko valmis Kiehtovaan kodinmuutokseen?   PEKKA: Taidan olla.   [Klaffia kopautetaan.]   HANNELI: Se oli siinä. Seuraavan kerran näemmekin sitten paljastuksessa.   Tipi ja Sepi, tuokaa vain remonttikamat sisään niin aletaan hommiin.   SEPI: Selvä juttu.     2. KOHTAUS:   [Remontin ääniä.] [Ovikello soi.]   TARJA: [postiluukusta] Pekkaaa! Peeekkaaaa! Onko se pakko pyhänäkin tärisyttää.   [Ovi avataan.]   HANNELI: Onko täällä joku ongelma?   TARJA: Ai mutta hei… Hanneli G.! Hei vaan, Hanneli G.! Tarja tästä naapurista hei, Pekkaa etsin. Tulin vain katsomaan että remonttiako täällä tehdään kun kuului sellainen… kevyt sipinä tuonne minun asuntoon.   [Taustalla kuuluu vasarointia.]   HANNELI: Meillä on tässä vähän kiire. Pitäisi ensi viikoksi saada remontti ja kuvaukset pakettiin.   TARJA: En ole yhtään jaksoa jättänyt katsomatta sitä Kiehtovaa kodinmuutosta.    Nyt kun kerran olette talossa, niin ehtisikö sitä jossain välissä lyhyen konsultaation tuonne minunkin asuntoon…?   HANNELI: Meillä on kuule Tarja todella tiukka aikataulu. Pahoittelut metelistä, ei tätä montaa päivää kestä.     3. KOHTAUS   [Ovikello soi.]   TARJA: (postiluukusta) Pekkaaa… ei, Hanneliiii!   [Ovi avataan.]   HANNELI: Hei nyt vähän kohtuutta. Ei pitäisi olla mikään ongelma seiniä telata.   TARJA: En minä sitä, vaan että olisiko mitenkään mahdollista päästä katsomaan? Ei sitä täälläpäin joka päivä tv-ohjelmaa tehdä.   HANNELI: Täällä on ahtaat tilat ja maalaus kesken.   TARJA: No jos edes nimikirjoituksen ehtisi?   HANNELI: Olisi tässä näitä oikeitakin töitä.   TIPI: Hanneli, tuutko kattomaan nämä maalit, oliko tämä munankuori seiniin?   TARJA: Ihanaa, vihdoinko te peitätte Airi-mummun ruusut. Olen minä Pekalle monesti sanonutkin, että sietäisi sen vähän freesata.   HANNELI: Nyt valitettavasti työt kutsuu, katsotaan Tarja myöhemmin.     4. KOHTAUS   TIPI: Ja käy!   [Ohjelman tunnusmusiikki soi.]   HANNELI: Vihdoin on aika paljastaa Pekan uusi, omannäköinen koti. Pekalla ei ole aavistustakaan, mitä kotona on tapahtunut sitten viime näkemän.   Pekka, voit avata silmät. Miltä vaikuttaa?   PEKKA: Ei sitä tällaisella käytännön ihmisellä niin ole silmää kommentoida… Mutta seinät on ainakin lähteneet.   HANNELI: Aivan! Täällä on avaraa! Jäljellä olevat pinnat on maalattu kuulaalla kyyhkysenvalkoisella, ja lattian laminaatissa on luun sävyä.   [Pekka on kadonnut omiin ajatuksiinsa. Ääni piippaa.]   LIISA (Pekan päässä): Pekka, mä hain näitä näytelastuja maalikaupasta. Miten ois munankuoren sävy?]   PEKKA: Ei ole tapettia enää…   HANNELI: Niin, kotiisi tuovat nyt persoonallisuutta valkoisen eri sävyt. Ja katsopa tänne keittiön puolelle!   PEKKA: Ootte vieneet kasvitkin.   HANNELI: Kotiin vehreyttä tuo tämä Bingo Paw 2.0 -viherseinä, jonka polyester-kasvit eivät kaipaa lainkaan hoitoa.   Tämä yksinkertainen mutta hienostunut kokonaisuus tarjoaa pohjan omannäköiselle elämälle. Tämä on Pekka sulle uusi alku.   [Pekka ei enää kuule. Ääni piippaa hänen päässään.]   LIISA (Pekan päässä): Pekka, me tarvitaan nyt ihan uusi alku.]   PEKKA: Kyllä tämä oli nyt tässä. Ulos.    HANNELI: Anteeksi mitä?   PEKKA: Olen joustanut elämässäni ihan tarpeeksi.   HANNELI: Pekka, ihan rauhassa. Hengitetään yhdessä.   PEKKA: Muka omannäköinen koti! Näyteikkuna tämä on.   HANNELI: Hei Tipi laita se kamera pois, jos vähän tuut jeesimään.     5. KOHTAUS   [Ovikello soi.]   TARJA: Hanneliiii!   HANNELI: Tämäkin vielä.   TARJA: Hanneliiii!   [Ovi avataan.]   HANNELI: Hei vaan, Tarja.   TARJA: Ei ole kuulunut mitään enää kahteen tuntiin, niin ajattelin että teillä on täällä varmaan jo valmista. Että jos nyt ehtisi pienen käynnin tuonne minunkin puolelle.   HANNELI: Meillä on juuri kuvaukset kesken.   TARJA: Oi kuinka kaunis luunsävy tässä lattiassa!   HANNELI: Aivan, kun tuo Pekkakin vielä hahmottaisi.   TARJA: Ja tuo Bingo Paw 2.0 -viherseinä! Kaikissa remonteissa aina käytätte, se on niin helppohoitoinenkin!   PEKKA: Ole hyvä, Tarja. Tämä asunto on kuule nyt sun. Bingobongot ei ole minun juttu.   TARJA: Siis mitä?   HANNELI: Hei Pekka mitä sinä nyt alat.   PEKKA: Tässä avaimet.   HANNELI: Hei Pekka, älä mene mihinkään, meillä on vielä ne loppukommentit kuvaamatta! Hei, sua tarvitaan vielä.   PEKKA: Mua ei ole tarvittu enää 30 vuoteen.   [Askelia. Ovi paukahtaa.]   TARJA: Hei…   HANNELI: Mitä tämä nyt on.     5. KOHTAUS   TARJA: Ei se tuollainen yleensä ole.   Tuolla se näyttää pihalla noita roskiksia penkovan. Silittää jotain huonekasvia.   [Hanneli avaa ikkunan.]   HANNELI: Hei Pekkaaa, Pekkaa!   TARJA: Anna olla.   [Ikkuna suljetaan.]   HANNELI: Tarja kuule. Kävisikö, jos kuvataan tämä loppukohtaus ihan vaan sun kanssa? Muutama napakka kommentti.   TARJA: No toki!   HANNELI: Tipi, pistä kamera valmiiksi, otetaan ensin lähikuvat.   [Klaffia kopautetaan.]   TIPI: Ja käy!   [Ohjelman tunnusmusiikki alkaa soida.]

Höytiäisen musta kivi Höytiäinen on Suomen 15:sta suurin kirkasvetinen ja kalarikas järvi, jossa on jäljellä kahdeksan kalasaunasaarta. Tämä on kertomus Höytiäisestä, kalasaunasaarista, Lilithistä ja Olavista sekä kolmesta kivestä; kauneudesta, kodista ja muutoksesta. ”Mustan kiven toisella puolella on rosoinen halkeama. Se muistuttaa sinua Lilith. Höytiäinen silottaisi sen ajan kanssa.”   Kuunnelma Höytiäisen Musta Kivi on tehty Helsingin työväenopiston Tehdään kuunnelma -kurssilla keväällä 2023. Kuunnelmassa esiintyivät: Leea Liukko, Jukka Mertanen, Jorma Korkiakoski ja Leena Häkkinen. Kuunnelman käsikirjoitus: Leea Liukko, äänisuunnittelu ja miksaus Jukka Mertanen. Kuunnelma-kurssilla opettivat käsikirjoitusta ja ohjausta taidekasvattaja Leena Häkkinen ja tekniikkaa mediatuottaja Tuomas Hakkarainen. Kuunnelman on tuottanut Helsingin työväenopisto. Tekstivastine: HÖYTIÄISEN MUSTA KIVI     I-NÄYTÖS   1.KOHTAUS Kuikan reviirihuuto. Aaltojen, työkalujen ääniä.     LILITH Hemmetin hankalaa. Onko noi suunnittelijat yhtään miettineet, miten ihmeessä ton Navigointilaitteen anturin saa tonne veneen alle.   Ähkimistä.   LILITH Oliks pakko Olavi tällainenkin ostaa? Miksi ihmeessä?   OLAVI Mä ostin, koska sinulle Lilith on jäänyt musta aukko sieluun.      2.KOHTAUS   Ihmisten naurua, astioiden kilinää. Olavi pitää tervetuliaispuheen.   OLAVI Kröhöm. Kröhöm. Rakkaat ystävät. Tervetuloa navigointilaitteen juhlalliseen käyttöönottoon. Musta se ei ole yhtään hullumpi syy kokoontua. Siitä onkin pitkä aika, kun ollaan viimeksi nähty ja kaikenlaista on ehtinyt itse kullekin tapahtua. Nautitaan tästä illasta ja toivottavasti kalakeitto maistuu. Tehtiin se Lilithin kanssa aamulla Höytiäisen kalasta ja meidän mielestä se onnistui hyvin.   LILITH Hyvää on.   OLAVI Ai niin vielä. Iso kiitos Höytiäis-kirjasta! Ei olisi tarvinnut.     3.KOHTAUS   LILITH (itselleen) Oli ihan kivaa. Pitkästä aikaa…    LILITH Kuule Olavi, mä luin äsken tosta kirjasta, että Höytiäisessä on vielä kahdeksan kalasaunasaarta. Ehkä mä jaksaisin mennä muutamaan. Nyt kun on toi navigointilaitekin.    II-NÄYTÖS   4. KOHTAUS   LUKIJA Munatsu, kaksi lähestymislinjaa, linjataulut, alle 1,50 m, 48°. Varo kalliota 0,6 m keskellä lahtea ja lounaisen niemen kivikkoa. Kunnasniemen kalastuskunnan kalasauna, nuotiokatos, kuivakäymälä, matala hieno hiekkapohja uimaranta.   Veneen ääni. Aallot. Vene vedetään hiekalle.    LILITH Täällä on liikaa veneitä Olavi. Kai meidän vene tossa pysyy, kanootin ja day cruiserin välissä.   OLAVI Isoja peräprutkuja. Noilla pääsee hetkessä tänne saareen ja myös pois.   LILITH (itselleen) Hmm, paalusolmu, mitenkä se nyt olikaan… Tehdään lenkki, käärme tulee ulos lenkistä, säikähtää, menee köyden taakse ja varmuuden vuoksi kummastakin aukosta takaisin. Näin olisin lapselle opettanut, näyttänyt…   OLAVI Anna mulle. Mä sidon veneen rantakoivuun.   LILITH (itselleen) Tää on kuin joku Höytiäisen riviera, kultaista hiekkaa, rentukoita, kantarelleja.   Västäräkin laulua ja lasten polskimisen ääniä.   LILITH Katso Olavi. Hauska toi västäräkki. Se hy­pähtelee kulkurikiveltä toiselle ja sen pyrstö heiluu ylös alas kuin mitkäkin kapelli­mestarin kädet. Ei yhtään patarumpua, pelkkää cembaloa.   Lasten iloisia ääniä.     LILITH Mä en jaksa juuri nyt tätä! Mä meen… mä meen katsomaan kalasaunaa.   OLAVI OK. Mä käyn vielä vähän vilkaisemassa noita perämoottoreita.     5.KOHTAUS   Lilith menee kalasaunan sisälle.   LILITH Huhuu, onko täällä ketään?    LILITH (itselleen) Mikäs se tämä on? Ahaa, viestivihko.   Lukee vihkoa.   LILITH “I was here before Kilroy.” Ha ha hauska. “Näimme metsässä karhun! Se pakeni meitä syvemmälle metsään. Emme tule tänne enää koskaan!” No oho tätä saarta.     6.KOHTAUS   Olavi tulee. Lokkeja, aaltoja.   OLAVI Täällähän sä olet Lilith. Mitä sä teet?   LILITH Katso näitä kolmea kiveä. Mä otan nämä mukaan.   Näyttää kiviä. Kivien ääniä.   Olavi Ai otat?   LILITH Jotenkin sellainen tunne, että pitää kantaa niitä mukana.   OLAVI Näytäs niitä minulle. (Ottaa kivet Lilithiltä)   Onpa kaunis pyöreä vaalea kivi!    LILITH Se auttaa mua jaksamaan.   OLAVI Sehän on hyvä juttu! Tämä litteä punainen liuskekivi näyttää ikivanhalta.    LILITH Siinä on jotain hyvin turvallista ja tuttua.   OLAVI Mutta miksi tämä iso sileä musta kivi?   LILITH Katso sitä toiselta puolelta Olavi! Siinä on rosoinen halkeama. Se on elämä, siinä on iso kolhu.   OLAVI Tämä kivi muistuttaa sinua Lilith.       7. KOHTAUS     Lilith kirjoittaa lokikirjaan.   LILITH (itselleen) Plus 23 astetta, tuuli 7 m/s lounas, klo 9:25, puolipilvistä.   Aaltojen ääntä. Perämoottorin ääni.   LILITH Mä asetun tähän veneen keulaan Olavi, tuuleen.   LILITH (itselleen) Mä olen veneen talismaani, keulakuva, pääskynen, ylimääräiset silmät.    LILITH Ahosaaren niemennokassa näkyy kalaverkko. Väistä!   OLAVI Huonosti näkyi. Merkitsin paikan muistiin. Nyt tullaan Jängänselälle. Pidä kiinni!   Kovenevaa tuulen ääntä. Vesi pärskyy.    LILITH Hei Olavi, näetkö sä ylipäätänsä mitään? Tuolla on Surmanluodon eteläviitta, pohjoisviittaa mä en löydä, kun ei tässä aallokossa ja pärskeessä näistä kiikareista ole mitään apua. Me olemme menossa kai kohti vaarallista Issakankaria.   Myrskyn ääntä.   LILITH Käännytään takaisin. Liian isot aallot!   LILITH (itselleen) Mä olen ihan läpimärkä, luonto ei välitä yhtään mun saappaan rajasta.      8.KOHTAUS   Saunomisen ääniä taustalla.   OLAVI Höytiäisen vettä Höytiäisen kiville.   OLAVI Lilith meidän täytyy jatkaa. Sinä et saa antaa periksi!   LILITH (itselleen) Niin… niin kai   LILITH Mitä tuulta on luvattu huomiseksi?   OLAVI Hmmm 2 m/s ja aurinkoista. Iltapäivällä sadetta.    OLAVI Lähdetään aikaisin ja tullaan ajoissa takaisin.       9.KOHTAUS     LUKIJA Jere alle metri länsiranta erittäin kivinen ja matala, soutaen, varottava potkureita, itä­ranta syvä kallioranta. Kalasauna, kotakeittiö, jalassauna, puucee, uimaranta. Suosituimpia saunoja, kunnostettu useaan otteeseen.   Saaressa linnunlaulua.   OLAVI Nyt maistuu eväät! Jouduttiin vielä kiertää ne uutta jääkautta odottamaan jääneet sammalkiviröykkiöt.   LILITH Hei Olavi pysähdy. Tonne rannalle on ilmestynyt avovene.   Pysähtyvät.   OLAVI No niinpä näkyy. Moottorin merkki ei erotu, mutta telineessä on viisi vapaa ja yhteen on vielä sidottu punainen nauha.   LILITH Se kai tuo kalaonnea. Ja tuolla nuotiopaikalla istuu joku parrakas mies lippalakki päässä ja avonainen uistinrasia edessään.   OLAVI Sillä näyttää olevan kädessään vihreä jigi, jonka pyrstö on punainen.   LILITH Varmaan kalastaja     10.KOHTAUS   Olavi ja Lilith kävelevät nuotiokatokseen.   OLAVI Terve. Hieno nuotio, tultiin syömään eväitä.   Nuotio palaa.   KALASTAJA Niin pitkään on mualima katala, kunnes Höytiäinen on valtava! Jos olisin diktaatto­ri, nostaisin Höytiäisen entiseen loistoonsa ja eessämme olisi nyt Suomen suurin selekä.   OLAVI Mutta onhan Höytiäinen sentään Suomen viidenneksitoista suurin järvi.    KALASTAJA Ison Höytiäisen aikana oli viies. Pato murtui ja veden raja laski niin, että järvi hävisi laiturin alta. Kuuskymmentäviis vanhaa suarta manner tai muu suari nielaasi järvenlaskun aikana. Kaloja poimittiin kuin mustikoita mualta ja kuisteilta. Piti olla tarkkana, ettei päätynyt uimaan mudassa. Viljelysmuata kyllä saatiin lissee. Missäs se miun hoppee jigini on?   Kuuluu, miten kalastaja etsii rasiassa olevaa viehettä.   KALASTAJA No tuossahan se jigi onkin!   Kalastaja sulkee uistinrasian.   KALASTAJA Olette karttaa kattonna, vuan eipä sieltä näy Höytiäisen isona ole­minen. Suaria tiäällä nyt piisoo kuusisattoo ja kulukurikiviä ja kareja siell tääll.       LILITH Kulukurikiviä? Mitä nekin ovat? Ja kuusisataa saarta? Me ollaan menossa neljään.   Käki kukkuu.   KALASTAJA Myö lähen nyt Höytiäisen erikoisuuven, järviharjuksen, perrään. Jeressä on paras harjuspaikka! Sitä voi suada selekävesiltä myös per­hostellen. Kun on eksynnä, osoo tulla mihin vuan.   Kalastaja lisää puita nuotioon.   KALASTAJA Hmmma-nen   Kalastaja lähtee veneellään järvelle.   11.KOHTAUS Kalastaja lähtee veneellään. LILITH No johan oli puhelias kalastaja.     OLAVI Hieno perämoottori. Hyvin kalastaja väistää veneellään keskel­lä lahtea jurottavan karin. Näyttää tuntevan järvensä.   LILITH (itselleen) Kalastaja on oikeassa, kun on eksynyt löytää mihin vaan.   Lilith avaa reppunsa vetoketjun.   LILITH Olavi, mä jätän tän pyöreän vaalean kiven tähän nuotiokatoksen pöydälle. Jos vaikka joku muu eksynyt löytäisi sen ja huomaisi, kuinka kaunis se on. Se auttaa jaksamaan eteenpäin.   (Laittaa kiven pöydälle.)   LILITH Kuulit sä kalastajan nimen? Mä kuulin vain -Nen.   OLAVI Voit valita: Karjalainen, Pakarinen, Räsänen, Mertanen, Lukkarinen, Martikainen, Savolai­nen, Takkunen, Turunen, Lappalainen, Tanskanen, Vata­nen, Hirvonen, Heiskanen, Lehikoinen, Pasanen, Karvonen, Hyttinen, Kukkonen...  Nimet häipyvät taustalle.   12.KOHTAUS LUKIJA Sikosaari. Lähestyminen linjataulujen mukaan saarten väliin ja jyrkkä 60° käännös la­guuniin. Pikkusaaren eteläkärjessä kivikkoja. Suojainen ankkuripaikka, uima­ranta, nuotiokivet, teltanpaikka, turvasatama. Vanhin kalastajien yhteiskäytössä oleva kalasauna (1894), nuotiokatos, kuivakäymälä.   Vesilintujen ääniä.   LILITH Vesi on juomaveden kirkasta ja voi miten kaunis laguuni!   LILITH Olavi, mikä tuo vastapäätä näkyvä iso saari on?   OLAVI Sehän on Höytiäisen mahtavin saari, Jouhteninen. Mä lupaan viedä sut sinnekin ja seurataan yhdessä mustakaapuisen munkin Sirnitsan liuskekiveen jättämiä jalanjälkiä. Mutta nyt. Nyt me kiivetään Sikosaaren harjulle niin sanottuun vanhaan maahan. Siihen sen kalastajan kertoman mukaan, kun Höytiäinen oli isona. Siellä on kalasaunoista vanhin. Tule!   13.KOHTAUS Askeleita LILITH Olavi, tuolla istuu taas se puhelias kalastaja.   OLAVI Terve, täällähän on tuttuja! Tuleeko hyvin kalaa?    Nuotio palaa.   KALASTAJA  Kuhan perässä tässä. Höytiäinen on Suomen parraita kuha­järviä ja muikkuukin tulloo.   OLAVI Oletko saarelaisia?   KALASTAJA Kinahmostahan myö. Kinahmo paloi ja pitkään kyläläiset kulkivat vuatteet ja nuamat no­essa. Kontioniemeläiset etelässä ilkkuivat nokisuarelaisiks: kinahmo­lainen näkköö olevan, kun nuin on nokinen.   Kalastaja nauraa. Tuli rätisee. Vakavoituu.   KALASTAJA   Meill oli talo, juhannusruusut ne nappuuttivat talon ikkunaa. Isoisä talvella velalla ostanna. Kun lumi lähti pellolta, paljastuivat kivet. Kauppakirja, velekakirja – maksettava vuaittaessa, sellaisen miun iso­isäni teki. Ite omakätisest, luki kauppakirjassa, isoisä osas allekirjoit­taa oman nimensä. No nyt ei ole sillä varaa, ties Vatanen ja niin isoisä menetti muansa.   KALASTAJA Isoäitini kävi kansakoulun. Suoriutui niin hyvin, että piästötodis­tukses luki, että hiäntä suositellaan herroille.   Nostaa nokipannukahvin kiehumasta.   KALASTAJA Otatteks työ nokipannukahvii?      OLAVI Kiitos   Kaataa kahvia kuppeihin.   OLAVI Kiitos   KALASTAJA Tuosta pannusta se lähti, yhteinen taival. Oli niin hyvvee kahvii keittännä. Elämä oli suurtöist, mutta ajatuksill oli tilloo liikkuu. Niien ja heinän pittää tuuleentua eli höytiä.   Kuikan huuto.   Lilith avaa reppunsa vetoketjun ja pudottaa kiven kallion rakoon.   LILITH Olavi, tuon litteän punaisen kiven putoaminen liuskekivikallion uraan näyttää ihan kotiinpaluulta.   Tulen rätinää.   LILITH Mä taidankin jäädä tähän hetkeksi höytimään.   III-NÄYTÖS   14.KOHTAUS Kuikan varoitusääni. LUKIJA  Heikinluoto alle 1,50 metriä, 260 astetta, kivikkoranta, pohjoiskärki (nykyisin venevalkamapalsta). Salmessa Laitasaaren puolella hyvin matalaa. Kalasauna, nuotiosija (omat nuotiopuut olta­va mukana), puucee, pieni laituri itäpuolella   Moottori käy ja vene liikkuu aalloilla. Lilith kirjoittaa lokikirjaa.   LILITH (itselleen) Kello 9:20, +23 astetta, 2m/s länsi, aurinkoa, järvivesi 21 astetta.   LILITH Olavi, mä näen puhelimen karttaplotterista veden alla uivat kalat. Toi on made ja toi taimen tai ainakin mä luulen. Näyttää olevan kaksikymmentäkolmea metriä syvyyttä. Paljonko sä mittasit järven syvim­mäksi kohdaksi?   OLAVI Kuusikymmentä metriä lähellä Lohiluotoa, Suurselällä. Siellä syvyyksissä uivat isot lohet ja Musta Monni.   15. KOHTAUS Linnunlaulua OLAVI  Täällä me nyt ollaan, Heikinluodolla! Katso Lilith, miten upeat sal­vokset tuolla Kalamajalla on. Hammassalvos eli haka eli lukkonurkka, eikä koirankaulapit­känurkka eli ämmänurkka. Ja miten hienosti hirret on varattu. Tilkitty sammaleella ja jäkälällä.   LILITH Joo joo, hienoja on. Mä meen nyt jo sisälle.   16.KOHTAUS   Menee sisään hirsiseen kalasaunaan.   LILITH (itselleen) Kas Heikinluodon vieraskirja. Hmmm katsotaanpa…   KUOLEMA Niin Lilith, tapaamme taas. Kuten huomaat, viimeiselle sivulle on piirretty kuva kuolemasta, minusta. Sen käden muoto on täsmälleen sama kuin Höytiäisen, viisi vääntynyttä sormea. Alla on kertomus Kaianlahden lähteestä, joka ei talvellakaan jäädy kunnolla.   Kuoleman kuikka.   KUOLEMA Kaunis oli Höytiäinen, kevyt tuuli puhalsi ja sai pakkaslumen höytimään. Lapset olivat lähteellä leikkimässä ja tiesivät rajat. Eräs tyttö ei välittänyt ja luis­teli sinne. Muut lapset hälyttivät apua, mutta talon miehet olivat muu­alla. Eivät tahtoneet löytää ruumista. Se ajelehti jään alla letit vilkkuen. Hakivat Kuorevaarasta mustimman kukon, minkä löysivät. Tuumivat sen kiekaisevan vainajan osuttua kohdalle.  Minä vein sinun lapsesi tälle lettipäiselle kaveriksi.   Kuolema huutaa   KUOLEMA Tiesitkö Lilith, että istut Kontiolahden seurakunnan entisessä ruumishuoneessa.   17.KOHTAUS   Olavi soutaa. Lilith vaihtelee veneessä asentoaan.   OLAVI Mikä nyt Lilith? Etkö löydä hyvää asentoa?   LILITH Ääh. Penkki on kova ja kylmä. Kylmä kuin kuolema.   LILITH Hemmetti soikoon! Onko tässä kyse koko ajan vain elämän rajallisuu­den ja muutoksen hyväksymisestä?   OLAVI Hyvin sä pärjäät.   LILITH Mä olen kämpyrä kampela, toispuoleinen ja me olemme tuppisuisia ahvenia.   Lilith pudottaa mustan kiven veteen.   LILITH Sinne meni musta kivi. Muiden joukkoon. Se oli se, jonka sä sanoit muistuttavan mua. Toi rosoinen halkeama lähettää vedestä kuplavanan ihan kuin se kiittäisi yhteisestä matkasta.   OLAVI  Niin Lilith, myös sen Höytiäinen silottaisi ajan kanssa.   LILITH Olavi, sinä. Kiitos, kun ohjaat veneemme pois kareista.   HENKILÖT: OLAVI, Lilithin mies, tykkää tekniikasta, Jukka Mertanen LILITH, Olavin vaimo, jämähtänyt kokemaansa suruun, Leea Liukko KALASTAJA, paikkakuntalainen, vanha, tarinoiden kertoja, Jorma Korkiakoski KUOLEMA, Jukka Mertanen LUKIJA, Leena Häkkinen HÖYTIÄINEN, Suomen 15:sta suurin kirkasvetinen ja kalarikas järvi,             jossa jäljellä 8 kalasaunasaarta