podcast
03 Yhteisopettajuutta inklusiivisessa lähikoulussa
spinner
03 Yhteisopettajuutta inklusiivisessa lähikoulussa
24 min
|
Kuunneltavissa toistaiseksi
|
Julkaistu
08.12.2023

Jaksossa keskitytään yhteisopettajuuteen sekä siihen, miten rehtori ja koulun henkilöstö yhdessä kehittävät inklusiivista toimintakulttuuria. Jakson vieraat Kontulan ala-asteen koulun rehtori Marko Perkiö, luokanopettaja Oona Herlin ja erityisluokanopettaja Mari Poikolainen pohtivat myös sitä, miten inklusiivisella toimintakulttuurilla voidaan edistää oppijoiden osallisuutta ja yhdenvertaisuutta.

Lisätietoa aiheesta Helsingin kaupungin työntekijöille löytyy Opehuoneesta Kaikille sopiva lähikoulu -sivustolta.  


Tekstivastine:

[äänite alkaa] 

  

Puhuja 1: Moi! Mä olen Laura Hovila.   

  

Puhuja 2: Ja mä olen Leni Pennanen.  

  

Puhuja 1: Tämä on Toimivat tavat opinpolulla -podcast. Tässä podcastissa jaetaan esi- ja perusopetuksen hyviä käytänteitä inklusiivisen toimintakulttuurin ja oppijan sujuvan opinpolun tueksi.  

  

Puhuja 2: Joka jaksossa Helsingin kaupungin esi- ja perusopetuksen timanttiset ammattilaiset kertovat, millaisia toimivia tapoja heillä on arjessaan kaikkien oppijoiden kanssa.  

  

Puhuja 1: Saat joka jaksosta konkreettisia keinoja työsi tueksi.  

  

Puhuja 2: Tervetuloa toimivien tapojen opinpolulle!  

  

Puhuja 1: Tässä jaksossa sukelletaan inklusiiviseen toimintakulttuuriin ja erityisesti yhteisopettajuuteen. Leni, mitä sinulle tulee mieleen sanasta inkluusio?  

 

Puhuja 2: Se herättää monenlaisia ajatuksia ja tunteita.  

 

Puhuja 1: Ihan hyvä niin, koska inkluusiosta pitääkin puhua.  

 

Puhuja 2: Niinpä. On tärkeää lisätä ymmärrystä siitä, mitä inkluusiolla tarkoitetaan ja mitä se pitää sisällään.  

 

Puhuja 1: Toisinaan inkluusio nähdään melko kapeasti. Saatetaan esimerkiksi ajatella, että se koskee vain tukea tarvitsevia oppijoita tai että sen tavoitteena on pienryhmistä luopuminen. Laajemmin ajateltuna siinä on kuitenkin kyse yhdenvertaisuudesta ja osallisuudesta.  

 

Puhuja 2: Niin. Ja onhan se hämmennys ihan ymmärrettävää, kun inkluusiolle ei ole yhtä yhteisesti hyväksyttyä määritelmää.  

 

Puhuja 1: Totta. Ja kyllähän oppimisen esteiden poistaminen on ilman muuta osa inkluusiota.  

 

Puhuja 2: Niin, ja kuitenkin jokainen meistä esi- ja perusopetuksen kentällä toimivista ammattilaisista - me halutaan, että oppijat voi hyvin, ovat osa yhteisöä ja että heillä on kokemus osallisuudesta.  

 

Puhuja 1: Kyllä, ehdottomasti. Eikä ole mikään ihme, että inkluusio saattaa tuntua vaikealta tai näyttäytyä jopa mahdottomana, jos jokin inkluusion yhteyden osasista puuttuu.  

 

Puhuja 2: Laura, avaa vähän, mitä tuo inkluusion yhtälö tarkoittaa.  

 

Puhuja 1: Voisi ajatella, että inkluusio on yhtälö, jossa on kolme tekijää. Ensimmäisenä on arvot ja asenteet. Toinen tekijä on pedagogiikka ja pedagogiset menetelmät. Kolmantena on resurssit ja niiden käyttö, esimerkiksi budjetti, henkilökunnan määrä tai aika. Me tarvitaan näitä kaikkia kolmea tekijää, jotta yhtälöstä saadaan toivottu tulo eli kaikkien lasten osallisuus.  

 

Puhuja 2: Aika hyvin piirsit tuossa mielikuvan inkluusiosta yhtälönä.  

 

Puhuja 1: Kunnia tästä inkluusion yhtälöstä kuuluu joukolle Helsingin kaupungin henkilöstöä, jotka on yhdessä muovanneet ymmärrystä meidän kaupungin inklusiivisesta esi- ja perusopetuksesta ja sen kehittämisestä.  

 

Puhuja 2: Yksi tämän jakson vieraista, Kontulan ala-asteen koulun rehtori Marko Perkiö on ollut mukana luomassa tätä inkluusioon yhtälöä.  

 

Puhuja 1: Hänen lisäkseen meillä on samaisesta koulusta vieraana erityisluokanopettaja Mari Poikolainen ja luokanopettaja Oona Herlin, jotka toimivat yhteisopettajatyöparina.  

 

Puhuja 2: Seuraavaksi me kuullaankin, miten Kontulan ala-asteen koulussa on lähdetty rakentamaan inklusiivista toimintakulttuuria yhteisopettajuuden avulla, ja miten koulussa varmistetaan oppilaiden osallisuus.  

 

Puhuja 1: Jakson lopussa kuullaan myös, että mitä vieraat on vastanneet vieraskirjan kysymyksiin.  

 

Puhuja 1: Tänään ollaan Kontulan ala-asteen koululla täällä Itä-Helsingissä. Tultiin tuolta metroasemalta, aurinkoinen syyspäivä on ja käveltiin tällaisen upean atrium-sisäpihan läpi, kiinnitti huomiota. Ollaan keskustelemassa täällä tänään inklusiivisesta toimintakulttuurista ja yhteisopettajuudesta. Mun kanssa täällä on Kontulan ala-asteen koulun rehtori Marko Perkiö... 

 

Puhuja 3: Moi. 

 

Puhuja 1: ...luokanopettaja Oona Herlin.  

 

Puhuja 4: Moikka. 

 

Puhuja 1: ...ja erityisluokanopettaja Mari Poikolainen.  

 

Puhuja 5: Hei vaan kaikille.  

 

Puhuja 1: Kiitos, että saatiin tulla vierailulle teidän kouluun ja tervetuloa podcastiin. Tänään me ollaan erityisesti inklusiivisen toimintakulttuurin äärellä siitä näkökulmasta, miten koulu voi omalle toimintakulttuurillaan tukea sitä oppijoiden yhdenvertaisuutta. Kysymys teille, että mistä tämä Kontulan ala-asteen koulun inklusiivinen toimintakulttuuri on tehty? Mistä tekijöistä se koostuu? 

 

Puhuja 5: No siis meillähän on aina ollut täällä erityisluokkia, ja meidän kouluhan on mennyt muutamassa vuodessa tosi paljon tässä eteenpäin. Ennen vanhaan erityisluokat ovat olleet aika paljon erillään perinteisellä tavalla, ja sitten on ollut erikseen yleisopetuksen luokat, ja jollain tavalla vuosiluokat ovat tehneet eri luokat keskenään yhteistyötä. Tämä oli semmoinen ilmiö, mihin haluttiin aluksi puuttua, että haluttaisiin lisää saada yhteisöllisyyttä ja oppilaille semmoinen kokemus, että jokainen oppilas on meidän koulun tärkeä oppilas, olitpa sä millä luokalla tahansa tai tulitpa koulun taksilla tai mistä tulitkaan. Näitä esteitä haluttiin purkaa, mitä luokkien välillä oli. Meillä lähdettiin edellisen rehtorin toimesta ajamaan myös yhteisopettajuutta. Sitä, että opettajat lähtisivät tekemään yhteistyötä keskenään. Kun opettajat löysivät sen yhteistyön, oli helppoa myös lähteä yhdistämään oppilaita. Kun me aikuisetkin pystytään tekemään yhdessä töitä, niin ihan varmasti se myös oppilailtakin onnistuu. Heidän täytyy vain oppia olemaan yhdessä, ja meidän täytyy pystyä pikkaisen luopumaan näistä rajoista, mikä luokkien välillä on. 

 

Puhuja 3: Voin jatkaa sen verran, että myös työjärjestyssuunnittelulla pystyy tukemaan niitä mahdollisuuksia. Sitten tietty vähän resurssien jakoa, että meneekö se jakotunteihin, meneekö se ohjaajan resursseihin. 

 

Puhuja 4: Jokaisella opettajalla oikeastaan on työpari, kenen kanssa työskennellään. Sitten kaksi luokkaa aina tekee yhteistyötä. Lukkarit on tosiaan niin kuin Marko sanoi, niin ihan samanlaiset näillä luokilla. Sitä kautta pystytään hyvin joustavasti toteuttamaan sitä opetusta ja yhdessä olemista. 

 

Puhuja 1: No mitä se käytännössä sitten... Puhuit Mari yhteisopettajuudesta tässä, niin mitä se käytännössä on? Te olette Oonan kanssa työpari, niin miltä se näyttää se teidän yhteisopettajuus? 

 

Puhuja 4: Joo, me ollaan nyt Marin kanssa tosiaan neljä vuotta oltu yhdessä saman luokan kanssa ja tota alkuhan oli tietysti vähän haastavaa. Alussa oli haasteita siinä, että miten löydetään se yhteinen toimintamalli. Nyt tämän neljän vuoden aikana, kun me on yhdessä tehty, niin se on koko ajan kasvanut ja rakentunut siinä, että se koko ajan muuttuu edelleenkin. Ei me vieläkään koeta, että me oltaisiin jotenkin valmiita siinä, vaan se koko ajan muuttuu ja päivä kerrallaan katsotaan aina, että mikä toimii, mikä ei toimi. Mutta käytännössä se näkyy niin, että me joka päivä mietitään, että miten tänään kukakin vähän niin kuin siellä luokassa, miten oppilaat toimii tänään, mikä tunnetila jollain oppilaalla on, minkälainen päivä eilen oli tai mitä tänään tapahtui erikoista tai muuta. Vähän mietitään kaikki ne asiat ja sitten sen mukaan tehdään ratkaisuja, että olisiko tänään hyvä, että noin oppilaat onkin tuolla ryhmässä ja otatko sä tänään nää ja jatkuvasti pohditaan sitä, että kenen on hyvä oppia missäkin ryhmässä. 

 

Puhuja 1: Kuulostaa tosi joustavalta.  

 

Puhuja 5: Sitä se on ja sitä se vaatii meiltä aikuisiltakin, että ollaan joustavia. Oonalla on siis nyt 19 tällaista ihan yleisopetuksen oppilasta ja siinä ryhmässä on myöskin tuen tarpeita, ja mulla on noita kuudesluokkalaisia seitsemän kappaletta. Heillä on keskenään ihan tismalleen samanlaiset lukujärjestykset, näillä kaikilla kuudesluokkalaisilla. Jokainen oppitunti ja päivä yleensä alkaa sillä, että me ollaan meidän isossa luokassa yleensä yhdessä. Sitten riippuen oppitunnin aiheesta, niin joko me molemmat opettajat ollaan siellä ja koko porukka on yhdessä, tai sitten meillä on semmoinen jakotilanne, semmoinen pieni luokka ison luokan vieressä, ja sitten mä otan sinne pienemmän porukan, jonka kanssa työskentelen siellä, ja Oonalla on oma pieni porukkansa. 

 

Puhuja 4: Oppilaat ovat kaikki meidän molempia oppilaita. Me tunnetaan kaikki oppilaat, he tuntevat meidät, ja he eivät leimaannu tavallaan mihinkään ryhmään, vaan he leimaantuvat vain niin, että me ollaan 6C, ja me ollaan kaikki sitä samaa porukkaa. Kaikki tehdään yhdessä ja toimitaan yhdessä. 

 

Puhuja 3: Sitten voi olla tunteja, että siinä on S2-opettaja tai laaja-alainen opettaja myös vielä jakamassa sitä oppilasmäärää tai lisäämässä sitä samanaikaisopettajuutta. 

 

Puhuja 5: Kyllä. Minulla erityisluokanopettajana on vastuullani kymmenen oppilasta. Minun taas nämä kolme viidesluokkalaista on 5C-luokan kanssa siellä elämässä inkluusiossa. Silloin kun minä menen heitä opettamaan, niin sitten taas koulunkäynnin avustaja, koulunkäynnin ohjaaja tulee Oonan työpariksi sinne, että aikuiset liikkuvat ja vaihtavat paikkaa. Luokanopettaja ei myöskään koskaan ole yksin sen porukan kanssa. Siellä on aina vähintään kaksi aikuista. 

 

Puhuja 1: Miten olette päässeet tähän pisteeseen? Kun teitä kuuntelee, kun kuvaatte teidän työn tekemistä, että se on hyvin joustavaa ja pystytte vastaamaan oppilaiden päivittäinkin muuttuviin tarpeisiin, niin miten tuohon on päästy? 

 

Puhuja 4: Jatkuvalla kommunikoinnilla. Se on semmoinen kyllä, että ei me Marin kanssa oltu aikaisemmin tehty oikeastaan yhtään yhteistyötä. Se oli just sitä, että sulla oli aika usein se oma pienryhmä ja mulla oli oma luokka ja me oltiin hyvin erillämme toisistaan, mutta sitten se vaan lähti siitä, että se on jatkuvaa kommunikointia koko sen päivän ajan. Välitunnilla vaikka juodaan kahvia ja pidetään sitä pientä taukoa, niin silti me koko ajan käydään dialogia siitä, että mitä seuraavaksi tehdään. Sitten meillä on tietysti lukujärjestyksessä myös yhteissuunnitteluaika merkattu, ihan niin kuin meillä on kaikilla kutosluokan opettajilla kaikilla yhteinen suunnitteluaika, jolloin me istutaan yhdessä alas ja suunnitellaan ja mietitään tulevaa viikkoa ja niitä lähipäiviä. Mutta jatkuvaa keskustelua. 

 

Puhuja 5: Kyllä ja tavallaan me ollaan erilaisia ihmisiä, meillä on vähän erilaisia vahvuuksia, mutta sitten meissä on myös samanlaisia piirteitä. Molemmat ovat aika joustavia, molemmat tykkää tehdä yhdessä, molemmat tykkää puhua paljon ja molemmat ovat aika avoimia ja myönteisiä. Ja etenkin kun erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa ollaan ja muutenkin nuorten kanssa, niin haasteita on välillä paljonkin, niin molemmilla on semmoinen huumorintajuinen asenne. Että myöskin niin, että kun on vähän vaikeita tilanteita, niin sitten aika nopeasti päästään yli ja mennään eteenpäin ja näin. Semmoista samaa asennetta löytyy mun mielestä molemmilta. 

 

Puhuja 4: Kyllä. Ja kestetään se, että joku suunnitelma, mikä me tehtiin, se ei toiminut, niin sitten no hätä, otetaan uusi. Että jopa semmoista vähän improvisointia, että vähän lennosta, että sitten täytyy vain keksiä joku uusi ratkaisu, että nyt tämä ei toimi ja otetaan jotain uutta, ja se täytyy jotenkin sietää. Me ollaan molemmat sen tyyppisiä, että me siedetään se, että mä oon suunnitellut tämän näin, mutta voi voi, se ei nyt mennyt näin, mä otan tämän uuden kortin tästä ja kokeilen, että toimiiko tämä. 

 

Puhuja 3: Lisään tuohon, että meillä on jokaiselle vuosiluokalle varattu ys-ajasta tunti, että on laitettu työjärjestyksiin opettajille, että se on joka ikisellä vuosiluokalla tosiaan mahdollisuus siihen yhteissuunnitteluun. Se on se yksi tunti siitä. noin 120 tunnista lukuvuonna mikä on sitten. Ei tarvitse miettiä, että milloinkohan me voitaisiin suunnitella. Ne on myös mulla ylhäällä. Jokainen vuosiluokka on sen ilmoittanut milloin se on, että jos mä haluan mennä kuuntelemaan, mitä siellä tehdään tai he haluaa että mä tuun tai jotain, niin mä voin sitten aina katsoa kalenterista, että milloin se sopii. 

 

Puhuja 1: Eli rehtorilla on myös aika suuri rooli siinä, että onnistuu tämä yhteisopettajuus käytännössä. Mitä muuta se rehtorilta vaatii? 

 

Puhuja 3: Minun kohdallani se on vaatinut sen, että olen delegoinut työjärjestystä apulaisrehtorille, ja he ovat huomioineet sen. Mutta toki kun sitä suunnitelmaa tehtiin, että kun tiedän, että se voi olla haasteet, kun opettajien päivät päättyvät eri aikaan, alkaa eri aikaan, että löytyy se yhteissuunnitteluaika – että haluanko tulla aikaisemmin suunnittelemaan, haluanko jäädä – päivä loppuu yhdeltä, sulla loppuu kahdelta, jäänkö odottamaan että voidaan yhdessä suunnitella? Se on suhteessa yllättävän pieni efortti siihen, että otetaan se työjärjestys huomioon, että kaikille löytyy se slotti missä voidaan suunnitella. Se on ehkä se. Sanotaan näin, että mä koen sen mitä yleensä onnistumiskeskusteluissa ja muutenkin niin kuin kahvipöytäkeskustelussa on tullut esille, että miten se helpottaa ja tuo tiettyä pysyvyyttä siihen suunnitteluun. On se ollut sen arvoinen. 

 

Puhuja 1: Joo, no aivan varmasti. Eli yhteisopettajuutta tukee ainakin tämä yhteinen suunnitteluaika. Tuleeko jotain muuta mieleen, mitä teidän koulussa on, mikä edistää sitä yhteisopettajuutta? 

 

Puhuja 4: Kyllä meillä on paljon kanssa ollut aika pitkään sellainen perinne tässä koulussa, että ideoita jaetaan yhdessä, että täällä harva opettaja on enää sellainen, joka pitäisi jotenkin itsellään niitä hyviä ideoita, vaan meillä on aina pyritty siihen, että me myöskin tuolla kutosluokan muidenkin opettajien kesken jaetaan jatkuvasti ideoita, että hei, mulla toimi tää tosi hyvin, kokeilkaa tekin. Semmoinen toimintakulttuuri on myöskin ollut tässä talossa jo aika pitkään, ja se kyllä tukee myös tätä yhteisopettajuutta. 

 

Puhuja 5: Sitten meidän koulussa oli muutama vuosi sitten meidän nykyinenkin apulaisrehtori, joka lähti silloisen kollegansa kanssa tekemään yhteisopettajuutta. He jakoivat niitä hyviä kokemuksia toisilleen, ja pikkuhiljaa muutama muukin alkoi kokeilla sitä. Sitten se ilmiö on vaan kasvanut, että kaikki huomaa, että hei, tässä voittaa pelkästään, kun tekee yhdessä toisten kanssa. Jakaa ilot ja surut ja suunnitteluvastuuta ja muuta. Nyt oikeastaan kaikki tekee jollain tavalla meillä yhteisopettajuutta, jotkut ihan todella tiiviisti. 

 

Puhuja 1: Sillä yhteisön ilmapiirillä on suuri merkitys. 

 

Puhuja 3: On, ja sitten se on myös semmoinen työssä jaksamisen etu ja se lisää ja tukee työhyvinvointia. Mutta toki se on myös niin kuin oppilaiden etu, että jos jaetaan oppilaita ryhmiin, monesti oppimisen tavoitteiden tai minkä tahansa perusteiden mukaisesti, niin ei aina tarvitse jakautua viisi, viisi ja viisi, kun on niitä oppilaita. 30 oppilaan kanssa on tehty samat hommat kuin jossain ryhmässä kolmessakin on jo liikaa, niin niitä voi ryhmitellä joustavasti, kun on enemmän tekijöitä ja se on yhdessä suunniteltu. Ja sitten se oppilaan tuntemus, toki se on aina oman luokan opettajalla ehkä kaikkein vahvimmin, mutta sitten se on myös yli niiden 5A, 5B, 6A, 6C, niin tunnet myös ne muut oppilaat. Kyllä se on etu kaikille, sekä henkilöstölle että myös oppilaille. 

 

Puhuja 1: Joku teistä tässä aiemmin mainitsikin sitä ajatusta, että teidän koulun kaikki oppilaat on kaikkien oppilaita. Ei ole semmoista tiukkaa rajaa siinä, että on vain ne omat, joista huolehtii, vaan kaikki huolehtii kaikista. 

 

Puhuja 4: Joo ja se on semmoinen, mikä sitten näkyy monessa muussakin, että kun ollaan vaikka välitunneilla ja muuta, niin se auttaa sielläkin ja rauhoittaa siellä. Musta tuntuu, että meillä on aika mukava tunnelma myöskin tuolla välitunneilla. Siellä on aika vähän sellaisia sellaisia ongelmia, joihin joutuu puuttumaan. Se johtuu myös siitä, että opettajat tuntevat oppilaita. 

 

Puhuja 1: Jos miettii sitten tätä teidän koulun inklusiivista toimintakulttuuria, miten saadaan oppilaat täällä huomioitua ja oppilaat mukaan, niin miten tuo yhteisopettajuus sitten siihen vastaa? Miten siellä saadaan oppilaiden osallisuutta vahvistettua? Tuleeko semmoisia näkökulmia mieleen? Miten sillä saadaan huomioitua oppilaita? 

 

Puhuja 5: Tavallaan jokainen luokka on jo automaattisesti jonkun toisen luokan kanssa, niin kuin tekee yhdessä asioita. Ja tämän yhteisopettajuuden lisäksi, jokaisella opettajalla on siis se työpari, niin sen lisäksi näillä yhteissuunnitteluajoilla muun muassa koko vuosiluokka työskentelee yhdessä. Sillä tavalla se yhteistyö on tosi tiivistä sen työparin kanssa, mutta myös vuosiluokalla yleensä tehdään samankaltaisia asioita, asiat toteutetaan samalla tavalla, tehdään retkiä yhdessä ja muuta, että se näkyy kyllä hyvin samankaltaisena arkena oppilaiden elämässä. 

 

Puhuja 4: Oppilaat ovat tottuneet tekemään juuri siellä luokkatasolla isommassakin porukassa. Vaikka me ollaan nyt Marin kanssa tiimi ja meillä on se oma luokkamme, niin silti me sekoitetaan myös kaikkia kutosia välillä. Meillä oli tänään muun muassa sellainen tunti, jossa on kaikkia kutosia sekoitettu tämmöiseen – me kutsutaan vähän tämmöisen myllytunniksi – jossa matikkaa treenattiin tänään. Meillä on saatu matikan jakso valmiiksi, niin sitten kertaillaan kokeeseen myllytunnilla, jossa sitten on tämmöisiä oppimisen tason ryhmiä, jossa oppilaat on jaettu sitten viiteen ryhmään kaikki kuudesluokkalaiset. Silloin he ovat ihan sikin sokin, kutoset siellä, ja sekin on heille hirveän luontevaa. Sekään ei jotenkin ole ihmeellistä, vaan sekin toimii ja siellä päästään taas vähän uudenlaisten oppilaiden kanssa tekemään sitä yhteistyötä ja opiskelemaan yhdessä. 

 

Puhuja 1: Tässä aletaan keskustelun loppua kohta lähestymään, mutta vielä kiinnostaa semmoinen, että kuulijoissa on joku kenties, joka nyt on kiinnostunut siitä, että miten siellä omassa koulussa voisi tätä toimintakulttuurin inklusiivisuutta edistää ja miten sitä yhteisopettajuutta, että ei ehkä sitä toteuteta siellä ainakaan näin systemaattisesti ja olisi kiinnostunut lähteä sitä edistämään, niin onko teillä antaa jotain vinkkejä, että miten pääsee hommassa alkuun? 

 

Puhuja 5: Tietysti avoimella keskustelulla lähikollegan kanssa, että löytyisikö sieltä myöskin innostusta tällaiseen, että ruvettaisiin enemmän yhdessä suunnittelemaan, toteuttamaan opetusta yhdessä ja näin poispäin. Sitten myös ottaa selvää siitä, että miten omassa koulussa myös lukujärjestyksen tekeminen hoidetaan, että sekin tuntuu vaihtelevan. Meidän koulussa tosiaan apulaisrehtorit aina loppukeväästä pyrkii niitä tekemään. Niissä toivottaisiin niitä yhteisiä palkkeja. Jos ei nyt ihan vielä siihen pysty, että on rinnakkaisluokan kanssa täysin sama lukujärjestys, mutta löydettäisiin sieltä vaikka suomen kielen tunnit samaan kohtaan tai matematiikka tai joku muu oppiaine, mitä haluttaisiin lähteä kokeilemaan yhdessä. Se on ainakin yksi tapa. 

 

Puhuja 4: Sitten on varmaan se, että keskustellaan just sen lähikollegan kanssa niistä omista vahvuuksista ja semmoisesta, että mistä mä tykkään, mikä oppiaine on mulle sellainen, mikä tuntuu mulle tosi luontevalta ja on mukavaa, ja mikä sitten taas välttämättä ei olekaan. Kun tässä on mieletön mahdollisuus siihen, että mun ei tarvitse vetää välttämättä väkisin niitä tunteja, jotka ei ole mulle itselle niin miellyttäviä. Ne voi kollegalle ollakin ihan super iso juttu ja se paras juttu siinä työssä, niin saadaan jaettua sitä suunnitteluvastuuta ja tuntien vetovastuuta myöskin sillä tavalla, että omien vahvuuksien mukaan. 

 

Puhuja 3: Tuo on loistava havainto, että kaikki ei ole yhtä innoissaan kaikesta. Meillä on kaikki lomat vahvuutemme. Myös lapset on siitä aika hyviä indikaattoreita, ne huomaa aika äkkiä, että jos et sä oikeasti itse ole tästä kiinnostunut. Niin antaa sen valon loistaa sille, kenelle se on lähellä sydäntä ja se suunnittelee ja tekee sen, ja sitten jeesaa siinä ja on valmis tukemaan, auttamaan. Siksi se on yhteisopettajuutta myös siinä mielessä, että kyllä se antaa sitten kuitenkin enemmän kuin se ottaa. Ja siitä jäävät ne suunnittelupalaverit, mitä mä oon päässyt mukaan kuuntelemaan, niin kyllä mä sen näen ja aistin opettajissa sen, kun se on suunnitellaan joku juttu, uusi jakso, mitä lähdetään viemään, kun ne lähtee siitä palaverista ja kokoukset lähtee pois, niin sen näkee,että osaa jopa niin kuin odottaa, että koska tätä päästään aloittamaan. 

 

Puhuja 1: Meillä on ollut tämä vieraskirja täytettävänä vierailla etukäteen ja tästä haluaisin tehdä semmoiset pienet nostot vielä tänne loppuun. Mari, sä olet kertonut, että sun motto kuuluu näin: "Se mihin keskityt, lisääntyy". 

 

Puhuja 5: No kyllä. Mottojahan voisi olla monia, mutta tämä nyt on yksi semmoinen mun mielestä hyvä sanonta. Kun itse olen työuraani tehnyt juurikin erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden parissa, niin ongelmakohtia ja tämmöisiä puutteitahan löytyy helposti tosi paljon, ja mä voin käyttää aikani joko siihen, että mä valitan joka ikisestä asiasta, mikä ei vielä suju niin hyvin kuin pitäisi, niin sen sijaan pitäisi pyrkiä enemmän ehkä huomaamaan niitä asioita, mikä jo menee hyvin ja kastelemaan niitä siemeniä, jotta se kasvi alkaa sieltä kasvaa. En aina siinä ihan onnistu, mutta pyrkimys on kuitenkin, että pyritään sitä hyvää sieltä huomaamaan ja vahvistamaan. 

 

Puhuja 1: Kyllä, näinhän se toimii käytännössä juurikin. No Oona, sä olet vieraskirjaan vastannut, kun täällä on kysytty, että millaista yhteisopettajuus on kymmenen vuoden päästä, niin sä oot täällä kertonut, että toivot sen olevan jalostunut tiimiopettajuudeksi. Osaisitko lyhyesti kertoa tähän, mitä se tiimiopettajuus sitten käytännössä on? 

 

Puhuja 4: No kun tässä koulumaailma muuttuu koko ajan, meillä on tulossa myöskin tänne kouluun paljon uusia työnimikkeitä, meilläkin on nyt alkanut työskentelemään meidän koulussa kouluvalmentaja. On paljon uusia ammatteja, joita tänne kouluun tulee, niin mä jotenkin näen, että musta voisi olla mahtavaa, että vielä tämä yhteistyö ei olisi pelkästään sitä parityöskentelyä, vaan siellä takana olisikin joku vähän tämmöinen isompi tiimi, että siellä ihan yhdessä isommalla porukalla tehdäänkin sitä yhteistyötä ja suunnitellaan ja on sitten se oma porukka, jota vedetään ja opetetaan ja kasvatetaan. Toivon, että tämä laajenisi vielä sinne suuntaan, että useampi aikuinen, koska näen, että tämä yhteistyö on niin hyvä juttu tässä opettajuudessa, että mun on vaikea ajatella, että palattaisiin takaisin siihen, että ovet kiinni ja yksin opetetaan. 

 

Puhuja 1: Aika hieno ajatus. Toivotaan, että kymmenen vuoden päästä voidaan todeta, että näin kävi. Marko, sun motto kuuluu...? 

 

Puhuja 3: "Tehdään enemmän yhdessä kuin yksin." 

 

Puhuja 1: Teillä se täällä selvästikin toteutuu. Suurkiitos teille tästä ajasta tänään. Kiitos, että olitte keskustelemassa.  

 

Puhuja 3: Kiitos.  

 

Puhuja 5: Kiitos kovasti. 

 

Puhuja 4: Kiitos. 

 

Puhuja 1: Lisätietoa Helsingin kaupungin työntekijöille aiheeseen liittyen löytyy Opehuoneesta Kaikille sopiva lähikoulu -sivustolta. 

 

Puhuja 1: Tämä oli Toimivat tavat opinpolulla -podcast.  

  

Puhuja 2: Podcast on tuotettu Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla osana esi- ja perusopetuksen Oikeus oppia -kehittämistoimintaa. 

 

 

[äänite päättyy] 


Textversion på svenska:

[äänite alkaa] 

 

 

Talare 1 [00:00:06]: Hej Leni. 

 

Talare 2 [00:00:07]: Hej Laura. Idag pratar vi om allmänt stöd och en fungerande vardag i gruppen. 

 

Talare 1 [00:00:13]: Jo. Pitäjänmäen peruskoulus lärare Tuula Iivanainen och Ulla Winter berättar hur de har byggt upp en fungerande vardag i gruppen med metoder för allmänt stöd. 

 

Talare 2 [00:00:26]: Allmänt stöd är ju det första sättet att svara på elevernas stödbehov. 

 

Talare 1 [00:00:32]: Det innebär stöd i ett tidigt skede och gäller såväl hela gruppen som enskilda elever. 

 

Talare 2 [00:00:39]: Vi får höra om Tuulas och Ullas egna goda verksamhetssätt som de använder för att stödja hela gruppen. 

 

Talare 1 [00:00:48]: Dessutom berättar Tuula och Ulla om sitt samarbete och vad det kräver för att lyckas. 

 

Talare 2 [00:00:56]: En förutsättning för en fungerande vardag är ju att personalen samarbetar. 

 

Talare 1 [00:01:00]: Precis, och utan att glömma elevernas delaktighet. 

 

Talare 2 [00:01:04]: Ja. I slutet av avsnittet får vi också höra vad Tuula och Ulla har svarat på frågorna i vår gästbok. De berättar vad de har lyckats med i sitt arbete under den senaste tiden.  

 

Talare 1 [00:01:15]: Välkommen med. 

 

Talare 2 [00:01:16]: Idag är vi i Pitäjänmäen peruskoulu. Jag är här med speciallärare Tuula Iivanainen. 

 

Talare 3 [00:01:31]: Hej. 

 

Talare 2 [00:01:32]: Och svensklärare Ulla Winter. 

 

Talare 4 [00:01:35]: Hej, hej. 

 

Talare 2 [00:01:36]: Vi ska diskutera allmänt stöd och en fungerande vardag i gruppen, vad den består av. Tack för att vi fick komma hit till Sockenbacka på besök och välkomna med i podcasten! 

 

Talare 3 [00:01:51]: Tack för att vi får vara med. 

 

Talare 4 [00:01:53]: Tack.  

 

Talare 2 [00:01:54]: Jag spionerade lite er skolas webbplats innan vi kom hit, jag känner inte skolan från förut. På webbplatsen pratade man om programmet Hyvää mieltä Pitskussa, kan ni berätta något om det? Åtminstone Tuula nickar genast, vad är programmet Hyvää mieltä Pitskussa? 

 

Talare 3 [00:02:17]: Ja, vi övar alltså på emotionella och kommunikativa färdigheter med eleverna och håller dem i minnet, hur vi bättre kunde inkludera dem i vår vardag. Temana omfattar till exempel gemenskap, självkännedom, kompiskunskaper och emotionella färdigheter i allmänhet. Till exempel sådana teman. 

 

Talare 2 [00:02:44]: Viktiga teman som, såsom du redan sa, hålls i minnet. Emotionella och kommunikativa färdigheter är ju inte något som man bara då och då övar på, utan det gäller vad man hela tiden gör här i skolan, och naturligtvis även annanstans, alla vuxna och barn och unga övar på dem hela tiden. 

 

Talare 3 [00:03:05]: Precis, och syftet är just att göra det genomgående under hela läsåret, att färdigheterna aktivt tas i bruk och att varje elev kommer ihåg dem vid olika möten i klassrummet, i olika situationer, under rasterna, i korridorerna. 

 

Talare 4 [00:03:24]: Läraren påminner också alltid i olika situationer i klassrummet om hur man ska prata till en kompis och hur man utreder konflikter och sånt. 

 

Talare 1 [00:03:34]: Ni båda, Ulla och Tuula, arbetar som lärare i högstadiet. Kan ni berätta lite om ert samarbete, hur det har inletts? 

 

Talare 4 [00:03:45]: Jag funderar på vad var det första mötet? 

 

Talare 3 [00:03:48]: Jo. Nu måste jag tänka lite. Kanske då specialläraren med bred behörighet började tänka på vem som skulle ha nytta av brett stöd. Vi har kanske mött där på något sätt, och sen funderade du som ämneslärare så klart på vilka elever som skulle ha nytta av vårt samarbete, så... 

 

Talare 4 [00:04:12]: Ja, kanske det, vi har funderat på tillsammans och jag har tänkt vilka grupper som skulle dra mest nytta av din närvaro. Och sen har det framskridit så småningom, vårt samarbete fungerar bra. 

 

Talare 3 [00:04:25]: Verkligen, vi nådde enighet genast i början.  

 

Talare 4 [00:04:31]: Vi har en bra kemi och det är lätt att samarbeta.  

 

Talare 3 [00:04:36]: Ja. 

 

Talare 2 [00:04:35]: Vad kräver samarbetet mellan en speciallärare och ämneslärare för att lyckas? Vad kräver det? Ni sa att ni har en bra kemi, vilket säkert bidrar till att ni kommer bra överens, men kan ni tänka på något mer? 

 

Talare 4 [00:04:51]: Det kräver nog ömsesidig flexibilitet.  

 

Talare 3 [00:04:59]: Ja.  

 

Talare 4 [00:04:59]: Då detta är så här hektiskt, att saker plötsligt förändras och vardagstempon är mycket snabb, så måste man vara flexibel hela tiden. 

 

Talare 3 [00:05:11]: Precis som du sa, vi gör saker i flykten och vi är båda erfarna lärare, vilket hjälper också i detta arbete att se, och du har ju en mycket bra syn på det. Du ser genast vilka elever som eventuellt kunde ha nytta av ett närmare, mer individuellt stöd. Då behöver vi kanske inte diskutera mer om praxis. Då är det ganska tydligt för oss att vi antingen gör några saker med vissa elever i korridoren eller i klassrummet var samundervisningen ordnas. 

 

Talare 4 [00:05:57]: Det fungerar också ganska bra i klassrumssituationen. Lite så där, en blick där, en blick här utan ord, ibland är vi med hela klassen och ibland i korridoren med en enstaka elev eller några elever. Det beror också lite på situationen, vem som är på plats och hurdan den aktuella situationen är eller stämningen hos eleverna och vad situationen kräver. 

 

Talare 3 [00:06:20]: Ja, och vi är ju båda mycket sensitiva mot eleverna, vi läser av och kanske lite förutser situationer, funderar på när det kanske är bra att styra elever i vissa situationer. Vi tänker också i viss mån på strukturerna för alla klasser. Det är bra att du alltid i början av lektionerna har en tydlig struktur, det gör det lättare också för mig att se på vilka saker som vi kommer att koncentrera oss under lektionen. Och i synnerhet kan eleverna koncentrera sig på de saker som vid en viss tidpunkt ska studeras. Dina lektioner följer ett bra tydligt mönster, och även sådana elever som kanske inte alltid fokuserar sig på rätta saker, då kan jag kanske styra dessa elever mer individuellt i dessa situationer och stödja med självreglering. 

 

Talare 1 [00:07:33]: Ni beskrev redan mycket omfattande vad ni i praktiken gör på lektionerna. Jag skulle ha frågat näst hur ni arbetar inom samundervisningen, men ni svarade redan bra på det, att ni arbetar antingen tillsammans med hela gruppen eller tar vid behov en del av eleverna till ett annat utrymme. Och ni lyfte också fram att det är flexibelt. 

 

Talare 3 [00:08:00]: Ja, och när Ulla förbereder lektionerna bra så är det också tydligt för eleverna vad som kommer att ske under dem. Men lektionerna går sällan precis som planerat. 

 

Talare 4 [00:08:20]: Det finns alltid... 

 

Talare 3 [00:08:21]: Det finns alltid variabler där. Vanligtvis är det eleverna som medför variablerna. 

 

Talare 4 [00:08:28]: Jag har faktiskt fått en tips från dig Tuula. Jag skriver lektionens program på tavlan i början av varje lektion. Ibland har det också varit så att även om Tuula inte är på plats så kan en elev som är medveten om att hen inte kan koncentrera sig på lektionen i klassrummet, så har jag gett tillstånd att gå ut till korridoren ensam, så har eleven tagit en bild av programmet och arbetat enligt det i korridoren. Detta har fungerat väldigt bra flera gånger.  

 

Talare 3 [00:08:55]: Bra. Jag efterlyser också en viss målinriktning, att eleven ställer upp ett eller två mål för sig själv för en lektion, preciserar vad som hen ska lära sig, om hen har inlärningssvårigheter. Eleven behöver inte lära sig allt på en gång, men hen upplever att hen har lyckats. Och elevens upplevelse om sig själv som inlärare stärks. Också innehållen och kunskaperna stärks genom detta. Då sker lärandet på sätt och vis på riktigt i elevens huvud. Inte så att vi som lärare häller kunskaperna i elevens huvud, utan att eleven själv funderar, tänker. 

 

Talare 2 [00:09:41]: Jo. Och just exemplet som Ulla gav på hur du strukturerar din egen undervisning, att du har synliggjort lektionens struktur och vad som kommer att göras, så att eleverna självständigt kan ta en bild av programmet och arbeta på basis av det. Läraren behöver inte nödvändigtvis berätta att vi ska göra enligt detta, utan eleverna har redan en uppfattning, eftersom programmet finns alltid där och de kan själva se vad som kommer att ske och agera på basis av det. 

 

Talare 4 [00:10:16]: Ja, eleverna frågar ibland själva varför programmet inte står på tavlan. Ibland kan det hända att jag ännu inte har hunnit eller kommit ihåg att skriva programmet på tavlan, så frågar eleverna efter det. Det hjälper också elever som annars kanske inte har några utmaningar, det är ju tydligare på lektionen när man vet vad som kommer att göras under de kommande 45 minuterna. 

 

Talare 2 [00:10:38]: Precis, och just det att metoderna inte bara är avsedda för elever som behöver mer stöd, utan de är till nytta för alla våra elever. Nu har ni beskrivit strukturerna, men vilka andra metoder använder ni på lektionerna? 

 

Talare 3 [00:10:57]: Traditionell differentiering. Och naturligtvis ömsesidig inlärning, kamratstöd och hur eleven placeras, vad är socialformen i klassrummet. Vi diskuterar också ibland med Ulla vad som är den bästa sittordningen. I dessa situationer kan också eleven själv påverka det, berätta sina önskemål. 

 

Talare 4 [00:11:25]: Ibland frågar jag i slutet av perioden eller året vad eleverna önskar, och ibland kan vi uppfylla deras önskemål. Men läraren har vetorätten att bestämma var eleverna ska sitta, vad som är bäst för dem. Också för att man samarbetar mycket till exempel på språklektionerna, eller vi har muntliga uppgifter, så är det bra att eleverna sitter bredvid någon som är ungefär på samma nivå, för att alla får utmana sig lite. 

 

Talare 3 [00:11:50]: När det gäller differentiering så differentierar vi kanske mest neråt, genom att minska antalet uppgifter. Vi kan använda färgkoder om vi gör uppgifter i klassrummet, då vet eleverna att de ska göra uppgifter under en viss färg. Vi vill inte på något sätt framhäva att vissa elever får mindre uppgifter, utan snarare säkerställa att eleverna på riktigt lär sig och att de lär sig tillräckligt.  

 

Talare 2 [00:12:23]: Alltså vet hela gruppen vad färgkoderna innebär, att vissa uppgifter utmanar eleven på viss nivå eller att de har en viss svårighetsgrad, så att eleverna själva kan välja vad de gör? 

 

Talare 4 [00:12:40]: Ja, och till exempel på lektionerna i matematik har vissa lärare en tabell som eleverna själva följer. Om man strävar efter ett visst vitsord, så ska man göra vissa uppgifter på basis av det. På sätt och vis finns det redan en viss självreglering och målinriktning. 

 

Talare 2 [00:13:02]: En sådan tabell är också ett sätt att göra inlärningen och kunskaperna synliga för eleven, det är det viktigaste med den. 

 

Talare 4 [00:13:12]: Precis. Det är ju en mycket bra struktur att eleven ser, det fungerar som en traditionell checklista. Check, gjord, nästa, framåt, check, gjord. Allt sådant synligt, visuellt stöd är också bra för eleverna. 

 

Talare 1 [00:13:33]: Ni berättade redan lite, åtminstone Tuula nämnde sociala relationer i gruppen och hur också stämningen i gruppen påverkar inlärningen, om det är tryggt att studera och vara där, om stämningen är positiv och uppmuntrande. Har ni några metoder för att skapa en bra, trygg stämning i gruppen? 

 

Talare 4 [00:14:06]: Jag måste säga att det ibland är svårt, och ibland kan det ta ett halvt år eller till och med ett år att få vardagen att fungera på något sätt och att skapa en god anda på lektionerna. Men vi har prövat allt möjligt för att skapa en bra stämning och få gruppen att fungera bra. Att alla skulle delta. Till exempel fick jag förra veckan en tips i planerings- och utbildningsdagen för sådana här fruktsalladspel där hela gruppen deltar i och alla får erfarenheter av att lyckas, de har varit sådana som jag under de senaste tiderna har märkt att skapar bra stämning i hela klassen. 

 

Talare 1 [00:14:49]: Dessa är saker som ni gör under hela skolåret. Är det inte så, att de inte är enstaka saker som görs då och då, utan de uppmärksammas hela tiden? 

 

Talare 4 [00:15:00]: Ja. 

 

Talare 3 [00:15:01]: Detta är verkligen en mycket viktig sak i vårt skolarbete. Att stämningen är positiv, uppmuntrande, att den stöder alla. Och alla lärare försöker också beakta varje elev individuellt på lektionerna. När dessa saker är i ordning kan vi på sätt och vis stödja hela klassen ur gruppens synvinkel. Det förekommer naturligtvis ibland små och större konflikter i klassrummet med vissa grupper. Med dessa grupper gör vi lite mer sådant som förbättrar stämningen i gruppen. I detta skede kommer vårt program Hyvää mieltä Pitskussa in i bilden. Programmet stöder starkt dessa färdigheter att skapa gruppanda. Eleven ser sig som en medlem i gruppen. Därigenom stöder gruppbildningen eleven och hela gruppen. 

 

Talare 4 [00:16:15]: Allt lämpar sig inte för alla grupper. Man måste alltid själv pröva vad som fungerar med en viss grupp, även om en grupp tycker om en lek innebär det inte att den också fungerar i en annan. Man måste alltid komma på olika saker, se vad som fungerar i varje grupp. 

 

Talare 2 [00:16:31]: Det kräver kreativitet av läraren. 

 

Talare 4 [00:16:35]: Ja. 

 

Talare 2 [00:16:34]: Och å andra sidan ihärdighet, då något inte fungerar så ska man fundera på vad man kan pröva näst, vad som skulle fungera med gruppen. Man måste ändå vara konsekvent i sin egen verksamhet. 

 

Talare 3 [00:16:47]: Det utmanar också eleven att gå utanför den egna bekvämlighetszonen. Vissa lekar kan vara sådana att alla måste fundera på hur de ska agera i dessa gruppsituationer. 

 

Talare 2 [00:17:04]: Nu har vi pratat åtminstone om strukturer och differentiering som metoder för allmänt stöd och för att få hela gruppens vardag att fungera, och dessutom har vi pratat om stämningen i gruppen och att stödja den, vilken betydelse en positiv stämning har för inlärningen, såsom du Tuula beskrev. Kommer ni ännu att tänka på några andra metoder eller något annat med tanke på en fungerande vardag i hela gruppen och att stödja gruppen? Något som vi ännu inte pratat om? 

 

Talare 4 [00:17:44]: Kanske inte något märkvärdigt, men jag måste säga, vi har diskuterat detta med Tuula, att det på något sätt känns som att det ibland lyckas mycket lätt, men med vissa grupper måste man först arbeta ett år och sen blir det lättare nästa år. Då känns det som att också de lär sig känslostrukturen, vad man ska göra och olika arbetsformer. 

 

Talare 2 [00:18:08]: De är inte några snabba knep och imponerande trollkonster som får gruppen att fungera. 

 

Talare 4 [00:18:18]: Arbetet kanske belönar lite mer i något skede. 

 

Talare 2 [00:18:22]: Det bär säkert frukt. 

 

Talare 3 [00:18:24]: Och med vissa elever tar man små steg framåt. Man ställer alltså upp mål inom den närmaste framtiden och gläder sig över de små stunderna när man lyckas och därigenom, när varje elev mår bra i klassrummet så mår gruppen bra, vilket skapar en god stämning där. Läraren kan också ta det lugnt och då har man möjlighet att i slutet av lektionen uppfylla önskemål, till exempel ett Kahoot-spel, eftersom eleverna alltid önskar Kahoot, men Ulla har ju ett och annat i bakfickan så hon också kan göra något annat.  

 

Talare 4 [00:19:09]: Några pris hit och dit.  

 

Talare 3 [00:19:11]: Ja. 

 

Talare 2 [00:19:10]: Vad, berätta mer om dessa pris. Det handlar tydligt om att belöna eleverna, så vad har du? 

 

Talare 4 [00:19:16]: Jo, vi lyssnar ofta på låtar som eleverna önskar, spelar Kahoot och sådant, olika spel, vi har Quizlet och Baamboozle, ett ojust spel, som eleverna alltid ber. Ett spel som är mycket ojust. Lagen tävlar med varandra och sådant roligt. Eller något lätt, till exempel en svenskspråkig serie i slutet eller något annat som eleverna önskar. 

 

Talare 3 [00:19:43]: Eleverna tycker också ibland om små konkreta pris. Eleverna säger själva att en klubba vore bra. 

 

Talare 4 [00:19:52]: Ja, precis.  

 

Talare 3 [00:19:55]: Och en grupp sa att du kunde ge klubbor som smakar gott. 

 

Talare 4 [00:20:01]: Även läraren missar målet ibland vid första försöket. En gång var eleverna väldigt roade när jag inte köpte klubbor utan hade ett pedagogiskt pris, pennor, suddgummin och vässare. Men eleverna har tyckt mycket om dem. De har gärna valt en glitterpenna eller en kattassformig vässare i pris. 

 

Talare 1 [00:20:26]: Skönt. Vi har bett gästerna i vår podcast att på förhand fylla i en sån här gästbok. Nu vill jag ännu lyfta fram något ur den, ni har båda svarat på frågan om vad ni har lyckats med i ert arbete under den senaste tiden. Ulla, du har svarat att du har lyckats lyssna på eleverna. Kommer du ihåg någon situation där du lyckats med det? 

 

Talare 4 [00:20:55]: Jag kommer ihåg flera lektioner på eftermiddagen, när lektionen slutar och eleverna åker hem, så stannar några elever för att prata med mig, de vill berätta för mig om människorelationer. Jag får en känsla av att ha lyckats, att jag är en vuxen som de vill och vågar berätta om dessa saker för. Man måste ta det som ett tecken på förtroende. 

 

Talare 1 [00:21:22]: Tuula hade svarat på samma fråga, vad du har lyckats med i ditt arbete under den senaste tiden, att du har lyckats erbjuda stöd i rätt tid för elever så att de själva har bett hjälp av dig i svåra situationer och du har kunnat hjälpa dem. Kommer du ihåg någon konkret situation? 

 

Talare 3 [00:21:46]: Jo. Det är alltid en glad sak. Detta står i kärnan av speciallärares arbete, att eleven själv inser att hen vill prata om en viss sak eller få lite klarhet i något. I princip är detta min vardag, varje dag kommer någon elev själv att be om hjälp, men jag blir särskilt glad när eleven själv har insett, eller när jag ser målet med elevens fråga, att hen verkligen vill lära sig vissa saker. 

 

Talare 2 [00:22:34]: Vi har nu diskuterat allmänt stöd ur många olika synvinklar. Vi har behandlat det mångsidigt och ni har berättat många goda praktiska exempel ur ert arbete, Tuula och Ulla. Här i Pitäjänmäen peruskoulu har man pratat om hur man kan få vardagen i gruppen att fungera med hjälp av allmänt stöd och vad en fungerande vardag i gruppen egentligen innebär. Stort tack till er för att ni kunde ge er tid åt denna diskussion idag. Tack så mycket och ha en bra helg. 

 

Talare 4 [00:23:18]: Tack, det var trevligt att vara med.  

 

Talare 3 [00:23:20]: Tack så mycket, det var trevligt att diskutera dessa frågor tillsammans.  

 

Talare 1 [00:23:25]: Tack. Mer information om avsnittets ämne för Helsingfors stads personal finns i Opehuone under Kaikille sopiva lähikoulu. Bekanta dig till exempel med materialet Toimiva arki ryhmään! Pedagoginen työkalupakki säätelyn haasteisiin.  

 

[äänite päättyy]