Jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus lukemisen ilon löytämiseen. Kaupungin strategiassakin tämä merkityksellinen perustehtävä on nostettu yhdeksi pääteemoista: Helsinki haluaa olla lukemisen ja lukutaidon pääkaupunki! Kuinka lukemisen kulttuuria ja lukutaitoa voidaan vahvistaa pienestä pitäen? Miten voit aikuisena auttaa kaikkia lapsia löytämään innostuksen lukemisen ja tarinoiden maailmaan? Näistä aiheista kanssamme on keskustelemassa Antti Aaltonen ja Johanna Karlsson kehittämispalveluista. (Saavutettava teksti) Jakso 7 Lukutaidon ja lukemisen kulttuurin merkitys varhaislapsuudessa Jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus lukemisen ilon löytämiseen. Kaupungin strategiassakin tämä merkityksellinen perustehtävä on nostettu yhdeksi pääteemoista: Helsinki haluaa olla lukemisen ja lukutaidon pääkaupunki! Kuinka lukemisen kulttuuria ja lukutaitoa voidaan vahvistaa pienestä pitäen? Miten voit aikuisena auttaa kaikkia lapsia löytämään innostuksen lukemisen ja tarinoiden maailmaan? Näistä aiheista kanssamme on keskustelemassa Antti Aaltonen ja Johanna Karlsson kehittämispalveluista. Henrietta: Minkälainen lukija Nina olet? Nina: Ihanteeni ei vastaa todellisuutta, säännöllisesti aloitan, mutta jotkut jää kesken ja on vaikeaa löytää arjessa aikaa sille lukemiselle. Lukulomat tekisi hyvää. Henrietta: Luen iltaisin, enkä ole löytänyt äänikirjojen maailmaan, vaan paperiversiot kiinnostaa enemmän. Toisaalta, hyvä äänikirja rentouttaa ja toimii kuin iltasatuna. Vieraana tässä jaksossa on Johanna Karlsson ja Antti Aaltonen kehittämispalveluista juttelemassa lukijaksi kehittymisestä. Pohja lukutaidon kehittymiselle alkaa jo ennen syntymää. Puheen, kielen ja nuotin tartunta, ja kielen kehittyminen alkaa jo sikiövaiheessa. Neuvolassa on kiinnitetty huomiota lukemisen tietouteen, tarvitaan paljon yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, että saataisiin yhä paremmin jaettua tietoa perheille. Johanna: Rentoudun kirjojen parissa. Luen kirjat aina loppuun, vaikka se olisi kuinka huono. Minulla on tavoitteena, yksi kirja viikossa! Saatetaan ajatella, että en vielä lue lapselle, kun hän on niin pieni. Lukemisen rytmi ym. ovat tärkeitä, voi hyvin aloittaa pienestä pitäen. Lukemista voi ajatella yhdessä olon kannalta ja se kannattaa aloittaa ajoissa. Antti: Lukijaminän määrittely, siinä on paljon vaihtelua ja se heijastuu myös jälkikasvuun. Kannustan matalalla kynnyksellä tarttumaan kirjoihin. Se voi olla kirjojen katselua, äänikirjoja, huomioida, mitä kaikkea tekstiä meillä on ympärillä, sen tiedostaminen. Kieli- ja lukutaidon kehittyminen on merkityksellistä. Kansallinen arviointikeskus teki varhaiskasvatuksen laatu arjessa tutkimuksen, josta kävi ilmi, että päiväkodissa lapsille lukeminen on vähentynyt, mistä tämä mahtaa johtua? Johanna: En tiedä mistä johtuu, mutta se on äärimmäisen surullista. Yhteisen tarinan jakaminen pitää paljon sisällään, saa esim. leikkeihin aiheita. Tämä ei tietysti koske kaikkia. Tulisi saada siihen iloa ja innostusta, ettei olisi vain lepohetkeen kuuluva toiminta. Muistetaan, että lukeminen on lapselle turvallinen hetki, saman tarinan toistuminen luo hetkellisesti turvaa. Antti: Aikuisilla perinteinen lukemisen harrastus on laskenut 2000-luvulla. Lukemisen tavat ovat muuttuneet, nykyään nähdään lukutilanteet moninaisempina ja lapset tuottajina ja toimijoina siinä tilanteessa. Voi olla hyvin aktiivista tiedon kanssa toimimista. Esimerkiksi digitaaliset sisällöt ovat tuoneet ihan uusia mahdollisuuksia lukemiseen. Kuvakirjat kiinnostavat kaikkia, mutta tarinaan uppoutuminen ilman kuvia voi olla haastavampaa lapsille. Teknologia voi myös ajaa tähän suuntaan. Oman työn kautta, lapsiryhmässä voi olla hyvin eri tasoista kielen kehittymistä, ruokitaan näitä yksilöllisiä tarpeita tasavertaisesti. Kertomisen melodia, toiselle tarina ja jollekin läheisyys, lukemisessa voi olla monia eri merkityksiä eri lapsille. Omien tarinoiden tekeminen on myös mielekästä lapsille, hyödynnetään nämä erilaiset mahdollisuudet. Oletko vahva tarinankertoja tai kuvan tulkitsija, saat varmasti lapset innostettua oman vahvuuden kautta. Kielellisesti moninaiset ympäristöt. Miten saadaan kaikki mukaan ja tuntemaan merkityksellisyyttä ja osallisuuden tunnetta, että lapsen kiinnostus herää. Yhtä monta kuuntelijaa on, kuin myös lukijaa. Hiljaa istuminen ei sovi kaikille, tämä tulisi muistaa. Joskus saatetaan vaatia pieneltä lapselta, om behärska sig själv (hillitä itsensä). Annetaan lapselle oikeus kuunnella omalla tavalla. Miten jatkojalostetaan tarinoita oppimisympäristössä, miten eri toiminnat kytkeytyy toisiinsa, tehdään se näkyväksi perheillekin. Välillä tuntuu, että kirjallisuuskasvatukseen liittyvät kytkökset jää näkymättömiksi. Tarinalliset metodit ovat todella tärkeitä, esim. sadutuksella on myös terapeuttinen merkitys. Omat tarinat ansaitsevat tulla kuulluksi. Muut taidelähtöiset menetelmät myös, dramatisointi ym. Aina tulisi löytää suunnittelulle aikaa, mitä tavoitellaan lukemisella ja tarinoilla. Tavoitteellisuus ei estä spontaaneja muutoksia toiminnan aikana. Nuorilla ei ole välttämättä suurta innostusta omaan kielelliseen tuottamiseen, tai lukemiseen. Mikä olisi tärkeää tulevaisuuden kannalta? Tärkein tehtävämme on aikuisina katsoa, että lapsella on mahdollisimman laaja sanavarasto, siitä pääsee liikkeelle. Meillä on enenevissä määrin lapsia, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi tai ruotsi. Puhuminen on tärkeää, siten että kaikki voivat olla osallisina, puheen visualisointi on tärkeää ja muistaa, että me kaikki aikuiset olemme kielellisiä malleja, esim. otatko mustan kynän pöydältä. Hyödynnä erilaiset tilanteet varhaiskasvatuspäivän aikana, ei pelkät tuokiot. Sanojen kielellistäminen ja sanallistaminen on tärkeää tiedostaa ja huomioida. Äidinkieliä voi olla monia ryhmässä, kehotetaan myös vanhempia käyttämään lapsen omaa äidinkieltä, se taustalla vahvistaa ymmärrystä myös toisen kielen suhteen. Aina ei tarvitse ymmärtää sanasta sanaan, jos vaikka kertomistyyli on niin rikasta, että se jo tempaisee mukaansa. Kirjojen lukemisen perinne ei ole välttämättä kaikille tuttua, tästäkin syystä on tärkeää pitää huolta siitä varhaiskasvatuksessa.   5 nopeeta: Antti:   suomenkieli – rakkaus ilmaisu – identiteetti leikki – elämä ilmiö – Helsinki haluan tulevaisuudessa – auttaa muita löytämään yhtä vahvan suhteen kieleen, kulttuuriin ja kirjallisuuteen kuin itsellä Johanna        kulttuuri – hauskaa ajattelu – moninaista oppiminen – mahtavaa ympäristö – kaunis minua kiinnostaa - elämä

Oppiva Skidi podcast käynnistää uuden toimintakauden milläpäs muulla, kuin pedagogisen kehittämisen jaksolla! Miten kehittämistä toteutetaan ja miten uutta luovaa osaamista, sekä hyviä käytäntöjä saadaankaan jalkautettua varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa kaikkien saataville? Pedagoginen asiantuntija Lauri Vihma on Oppiva Skidi podcastin syksyn ensimmäisessä jaksossa kuvaamassa oman työnsä kautta, millaisia toimintamalleja ja työkaluja Helsingissä on käytössä. Lauri kertoo mm. varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa juuri alkaneesta kehittäjäopettajatoiminnasta ja tämän hetken kehittämisen visioista. (Saavutettava teksti) Jakso 06 Yhdessä kehittäminen ja oppiminen Helsingin varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen eteenpäinviejänä Monessa jaksossa olemme puhuneet varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen pedagogisesta kehittämisestä, joka onkin jo vähän muotisana tänä päivänä. Kehittämistoimintaa tapahtuu valtavasti, valtakunnallisesti ja kunnissa, sekä varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toimipisteissäkin.  Tämän hetken tuorein valtakunnallinen kehittämishanke on 2-vuotinen esiopetus, johon palataan varmaan tarkemmin jossain tulevassa jaksossa. Joskus voi tulla myös kehittämisähkyä, mutta kehittäminen jatkuu ja on osa tätä päivää. Kehittäminen on osa työhyvinvointiakin. Tässä jaksossa selkeytetään rakenteita ja yhteistyön tapoja, vieraana Lauri Vihma, pedagoginen asiantuntija puhumassa aiheesta. Nimike pedagoginen asiantuntija, se ei välttämättä ole niin kuvaava, kaikkihan me olemme sitä. Mutta Lauri kokee enemmän olevansa pedagogisen kehittämisen asiantuntija. Tehtävänkuva, koordinoivaa ja fasilitoivaa, yhteiskehittäminen on ytimessä, eri muotoina. Lauri kokee, että hänen rooli on järjestää kohtaamisia ja tilaisuuksia opettajien kanssa ja heille, yhteistyössä syntyy uusia oivalluksia ja jaetaan kokemuksia, joiden kautta ideoidaan eteenpäin.  Sisäinen viestintä on tärkeä näkökulma kehittämisessä, laajalle henkilöstölle viestiminen, uusista mahdollisuuksista liittyen pedagogisiin teemoihin ja toimintamallien jakaminen. Hallinnollinen työ on tärkeää myös taustalla, joka edesauttaa pedagogista kehittämistä. Tilaisuudet ja kohtaamiset, siellä syttyy kehittämisen kipinä. Päiväkotiympäristö ja arki on hektistä, siinä pysähtyminen on tärkeää, jolloin voi reflektoida kehittämisen sisältöjä omaan toimintaan. Laurin vastuulla on STEAM-pedagogiikka, matemaattiset ja luonnontieteen aiheet ja ilmiöt keskeisenä niissä. Lauri on työskennellyt tässä tehtävässä 2 vuotta, joka on toimiala-laajuinen, varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle ja vapaaseen sivistystyöhön saakka. Hän päätyi tähän tehtävään hetken mielijohteesta, tätä ennen oli 8 vuotta Helsingin yliopistolla, Luma-toiminnassa, sittemmin käsite tiedekasvatustoiminta ja sitä ennen 5 vuotta luonnontiedeaineiden opettajana perusopetuksessa. Lauri kokee tämän hienona mahdollisuutena, STEAM-pedagogiikan kehittäminen on kuuma aihe, niin Suomessa kuin maailmallakin. Ja tämä näkyy myös Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla vahvasti. Mikä hyöty on eri opinasteiden yhteisestä pedagogisesta tematiikasta? Se tuo vaihtelua omaan tehtävänkuvaan ja tähän STEAM-pedagogiseen lähestymistapaan kuuluukin monenlainen yhteistyö, eri tieteenalojen ja oppiasteiden välillä. Tämä toimiala-laajuinen näkökulma auttaa edistämään tätä tavoitetta.  Lapsille erilaiset kohtaamiset, eri ikäisten kanssa tuo myös lapsille mielekkäitä kokemuksia. Tämä onkin yksi lähestymistapa, mihin koko STEAM-pedagogiikalla pyritään. Taustalla, monet luonnontieteellisiin ilmiöihin liittyvät aiheet, esim. matematiikka on saattanut tuntua paperinmakuiselta, ja tavoitteena on tuoda tällaisiin aiheisiin merkityksellisyyttä ja relevanssia. Yhdessä oppiminen tuo merkityksellisyyttä puolin ja toisin eri ikäisten oppijoiden oppimiseen. Meillä Helsingissä on vahva tahtotila tähän, ja tätä halutaan vahvistaa. Kaiken tueksi rakennetaan STEAM @ Stadi jatkumoa, kokonaisuutta, joka alkaa varhaiskasvatuksesta ja jatkuu vapaaseen sivistystyöhön asti. Tällä tuetaan pedagogista toimintaa ja henkilöstön osaamisen kehittymistä. Tämä tarjoaa tietynlaisia elementtejä tietyille oppiasteille. Esim. aiempien asiantuntijaopettajien laatimaa materiaalia ja jatkuvasti uudistetaan ja kehitetään.  Yhteistyön muotoja on esim. kehittämisverkostot, jossa varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen henkilöstön kanssa toteutetaan isompia ja pienempiä kehittämisprojekteja tukemaan pedagogisen toiminnan kehittämistä. Lisäksi on olemassa kehittämishankkeita ja kokeiluja. Mitä ovat keinot siihen, että kehittäminen ei jää vaan tiettyjen toimintayksikköjen ’sisälle’. On olemassa erilaisia hankkeita, joissa usein hienot tuotokset ja tulokset saattavat jäädäkin unohduksiin. Tässä kohtaa nimenomaan tehdään näkyväksi näitä tuotoksia ja tuloksia, jossa sisäisellä viestinnällä on merkittävä rooli. Julkaisemme kehityksen tuloksia ja pidämme yllä tiettyjä toimintamalleja, miten tuloksia saadaan jalkautettua. Tämän tueksi olemme käynnistäneet kehittäjäopettajaverkoston, johon hakeneet innostuneet kehittäjäopettajat tarjoavat kaikille yksiköille tukea ja apua. Heidän työn tukena ovat aiemmat mallit ja työkalut. He vievät näitä kehitettyjä malleja ympäri kaupunkia.  Usein joku saattaa kysyä, että eihän varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen suunnitelmissa lue näistä, esim. STEAM käsitteestä, se on totta. Mutta kyse ei ole uudesta asiasta, paljon on jo tehty tämän saralla. Nyt sanoitetaan uudella tavalla ja oivallutetaan. Koko STEAM-ajattelu ja sen osat, tukee eri asteiden suunnitelmia ja perusteita. Toisaalta, kehittämistyössä tulee aina katsoa eteenpäin ja pitkäaikaisvaikuttavuuden varmistamiseksi kehittämisen parhaat palat saadaan mukaan, kun aika ajoin uudistetaan varhaiskasvatussuunnitelmaa ja esiopetuksen opetussuunnitelmaa. Tällöin ne saadaan pysyväksi osaksi ja sitä kautta ne parhaimmat innovaatiot jäävät elämään. Muissakin kunnissa tehdään STEAM-kehittämistä. Kuntien välinen yhteistyö, nyt on ollut viimeisen kahden vuoden ajan benchmarkkausta, vieraillaan kunnasta toiseen ja nyt on käynnistymässä kansallisen digikiltaverkoston puitteissa steam-pedagogisen kehittämisen yhteistyö. Sieltä saadaan meidän STEAM @ Stadi kehittämiseen uusia ideoita ja voimme vastavuoroisesti jakaa eteenpäin meidän kehittämistä. Tämä varmistaa, että kehitetyt asiat eivät unohdu. Toivottavaa, että yhdessä työstetään, toisiamme nostattaen.  Arviointi liittyy olennaisesti kehittämiseen. Jatkuvasti arvioidaan toteutunutta, ja suunnataan uudelleen tarvittaessa. Näin varmistetaan laatu, eikä jumiuduta tiettyihin rakenteisiin. Työkaluista, mitä meillä on käytössä. Meillä on Opehuone.fi –sivusto, jossa erinäisiä pedagogisia sisältöjä henkilöstön työn tueksi, sekä ajankohtaisia vinkkejä ja tietoa Helsingin varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen. Nämä ovat tärkeitä työn inspiroitumisen ja oman ammatillisuuden kehittymisen kannalta. Tulevaisuuden visiot, mitä kehittäminen 10 vuoden päästä. Erilaisen yhteistyön näkökulmasta, meillä on yhteiskehittämisessä jo monia sidosryhmiä, mutta toivon, että saisimme vahvistettua esim. tutkimusperustaisuutta yhteiskehittämisessä ja vahvemmin seudun korkeakoulujen tutkijoita mukaan kehittämistoimintaamme. Tämä varmistaisi osaltaan laatua ja avaisi uusia, virkistäviä ajatuksia meille kaikille. Tutkimustieto olisi hyvä olla meidänkin kehittämisessä vielä näkyvämmin sisällä. Meidän henkilöstö on aina innokkaana viemässä toimintaa eteenpäin, siihen tarvitaan kipinöitä ympäristöstä, asiantuntijoilta, tutkimuksista tai vaikkapa kollegalta.  Sana-assosisaatiot Helsinki – kotikaupunki Ilmiöt – kiehtovat Digitaalisuus – hyvää ja pahaa Arvokasta työssä – innostus Asiantuntijuus - asiantuntijuus 

Kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla on kehitetty kestävän tulevaisuuden opinpolku vuoden 2020 aikana. Sen myötä varhaiskasvatuksessa on luotu yhteistyössä varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lasten kanssa KETTU-malli, jossa yhdistyy ympäristö- ja ilmastokasvatus sekä uutta luova oppiminen. Oppiva Skidi podcastissa aiheesta on kertomassa kestävän tulevaisuuden pedagoginen asiantuntija, Anssi Almgren. Jaksossa paneudutaan muun muassa luontosuhteen merkityksellisyyteen, toiminnallisuuteen ja tarinankerronnan vaikutukseen Anssin oivaltavien esimerkkien kautta.   (saavutettavuus teksti)  Lapsen suhde ympäristöön, osana kestävän tulevaisuuden pedagogiikkaa    Tänään ollaan kattavan ja maailman laajuisen aiheen äärellä. Tänään puhutaan tulevaisuudesta, miten tämän päivän lapset näkee ympäristöä. Aihe, mikä on montaa mietityttänyt viime aikoina. Vieraana Oppiva Skidi podcastissa Helsingin kaupungilta, kestävän tulevaisuuden pedagoginen asiantuntija, Anssi Almgren.    Ajatus ’Think Global, act local’ – mitä se tarkoittaa minun lähiympäristössä, meidän päiväkodissa, koulussa. Pohditaan, mitä on tulevaisuus sanana, millaista tulevaisuusosaamista tarvitaan ja miltä tulevaisuus näyttää. Tulevaisuuskyvykkyyttä voidaan vahvistaa.    Anssi, olet työssäsi vahvasti tällaisten aiheiden parissa, mistä tämä tematiikka juontaa juurensa. ’Koen työni mielenkiintoiseksi. Konkreettisesti palvelen opettajia ja oppijoita kestävän kehityksen kysymyksissä, miten pääsemme yhdessä kestävän tulevaisuuteen. Koordinoin hiilineutraali Helsinki toimenpideohjelmaa, esim. ekotukihenkilöiden kanssa työskentelyä ja erityisesti Kestävän tulevaisuuden pedagogiikan kehittämistä, joka tarkoittaa ilmasto- ja ympäristökasvatusta ja kiertotalousosaamista yhdistettynä tulevaisuuslukutaitoon.’ –vastaa Anssi.     Henkilökohtainen ympäristösuhde on se, joka kanavoi tulevaan elämään, merkitykselliset kokemukset perustana. Vietin paljon kesiä lapsuudessa Haminan Pyötsaaressa, serkkujen ja veljien kanssa viettiin paljon aikaa luonnossa. Tätä kautta oma ympäristösuhde rakentunut. Ihminen pitää huolen siitä, minkä kokee merkityksellisenä. Olen liittynyt partion lippukuntaan jo nuorena, Kotkan Meriversot, partiotoiminta lapsesta asti on ollut korvaamatonta.     Se, että opitaan pitämään huolta luonnosta ja selviytymään, luo monivivahteisen ja rakkaan suhteen luontoon. Meidän kannattaa pitää hyvää huolta luonnosta, se antaa meille kaiken elämän, jonka varaan rakennetaan nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Maa antaa elämän, tätä viisautta vaalin. Opiskeluaikoina ympäristöherkkyyden myötä tuli mukaan ihmisoikeuskysymykset jotka yhdistyy kestävän tulevaisuuden teemaan esimerkiksi ekososiaalisen sivistyksen arvopohjan kautta.     Vahva luontokokemus lapsuudesta on perustana luontosuhteen muodostumiselle. Millaista maailmaa mallinnetaan ja rakennetaan yhdessä. Aikuisten läsnäolo korostuu. Hiljattain julkaistiin Ympäristökasvatus: kestävän tulevaisuuden käsikirja (Hannele Cantell - Essi Aarni-Linnanvuori - Sirpa Tyni 2020), joka käsittelee ympäristösuhteen muodostumista, henkilökohtaisia luontokokemuksia ja ympäristösuhdetta, johon vaikuttaa muiden ihmisten näkemykset ja mielipiteet. Antaa paljon vastuuta sille, miten toteutuu meidän ympäristösuhteen sanoittaminen. Sanoittamalla luodaan tulevaisuutta.     Miten määritellään kestävä tulevaisuus: tarkoittaa pitkäikäisyyttä, ehjä ja kestämätön: helposti rikki, katoavaa ja huonokuntoista. Kestävän tulevaisuuden vastakohta on kestämätön menneisyys. Nykyinen elämäntapamme on monella tapaa kestämätön. Esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden katoaminen. On selvää, että meidän pitää herätä ja tehdä muutoksia, Greta Thunbergin sanoin. Kestävä tulevaisuus ei edellytä mitään muuta, kuin ymmärrystä, millainen nykytilanne on. Pohdintaa siitä, millainen elämä on hyvää elämää minun mielestä.    Henkilökohtainen merkityssuhde luontoon  Kestävä tulevaisuus tiivistettynä: Ymmärrys menneestä, halu nähdä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja viitseliäisyyttä toimia nyt. Yhtäläisyydet Helsingin varhaiskasvatussuunnitelmaan; varhaiskasvatuksessa tuetaan lasten myönteistä suhtautumista tulevaisuuteen, toivoa ja laaja-alaista tekemistä. Tärkeintä on löytää huolenpidollinen näkökulma kaikissa valinnoissa, mitä tehdään. Viitseliäisyys toimia liittyy siihen, että lasten tulee oppia nauttimaan ympäristöstä. Kun se koetaan itselle merkitykselliseksi, niin viitseliäisyyttäkin löytyy enemmän. Henkilökohtainen merkityssuhde, sen vahvistaminen on helppoa, syntyy jatkuvasti uutta ymmärrystä.     Positiiviset lähtökohdat auttaa tekemään muutoksia. Kauhukuvien maalaaminen ei auta, pyritään näkemään ihana, tavoiteltava tulevaisuus. Narraation merkitys on suuri. Positiivinen suhtautuminen ei tarkoita, että ohitettaisiin faktat, mutta ne voidaan tuoda monella eri tavalla esiin, niin että tuntuu mielekkäältä luoda haluttua tulevaisuutta.    Aikuisen näkökulmasta narratiivisuus on hyvä väline avartaa lapsen ajattelua.   Partiokasvatukseen liittyen tarina, joka kuvastaa hyvin tätä narratiivisuutta. Esimerkkinä tulevaisuuden lukutaito ja ympäristökasvatus -aiheena, miten ne voitaisiin konkretisoida 10-vuotiaille Savupöllö -partiolaisille. Otettiin metsästä yksi puu tarkkailuun, mänty. Alkutarinana, ihminen on aikavaikuttaja, kyky tulkita menneisyyttä ja vaikuttaa tulevaisuuteen. Mänty elää kuitenkin paljon pidempään kuin me, n. 200-300 vuotta ja pohdittiin, mitä ihmiselämä on siitä perspektiivistä. Miltä maailma mahtaa näyttää sitten, tämä herätti huikeaa pohdintaa lasten kanssa.     Ihmisen tekemillä valinnoilla on suuri vaikutus kaikkeen ympärillä olevaan, täällä on sellaista elämää, joka jatkuu paljon pidempään, kuin meidän elämä. Laittaa vastuuta toiminnallemme, avasi omaakin ymmärrystä siitä, miten lapset suhtautuu tulevaisuuteen. Mennään kestävien elämäntapojen takana oleviin kestäviin ajattelumalleihin. Mahdollistetaan se keskustelu, ja sen kautta siirrytään konkreettiseen toimintaan.     KETTU-malli  Heillä (lapsilla) kun on hyvällä tavalla sitä konkreettista ajattelua ja luovuutta. Tulevaisuuden ja tämän hetken ratkaisut. Tämä on yksi lähtökohta KETTU-malliin, jota on kehitetty yhdessä varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lasten kanssa. KETTU-malli yhdistää ympäristö- ja ilmastokasvatuksen, kiertotalousosaamisen ja tulevaisuuslukutaidon. KETTU-mallissa on eri ketut, jotka seikkailevat.     Kun niitä innovaatioita ja ideoita syntyy lasten kanssa, niitä kannattaisi jakaa eteenpäin ja ottaa välittömästi käyttöön lasten huikeat ideat. Minäpystyvyyden tunteen kehittymisen kannalta on tärkeää, että aikuinen tarttuu lapsen luoviin ideoihin. Tärkeää säilyttää mielikuvituksellisuus uusien ideoiden innovointiin.     Siirtymät kohti kestävää tulevaisuutta  Mietitään esim. miltä tulevaisuuden ruoka-annokset näyttää, mitä jos panostetaan herkullisiin kasvisruokiin ja sitä kautta vaikutetaan maapallon kantokyvyn kyvyykkyyden jatkuvuuteen. Tai esimerkiksi omistajuudesta siirrytään puhumaan merkityksellisyyteen. (28:00) Voidaan ajatella, että on olemassa kolmenlaista roolia suhteessa kestävään tulevaisuuteen; jarruttaja, matkustaja tai veturissa, kiihdyttämässä muutosta. Helsingin kaupunki, maailman vaikuttavin paikka oppia, tällöin me olemme viemässä eteenpäin muutosta.     Inhimmilliset arvot ja hyvinvoiva ihminen kestävän kehityksen taustalla  Yhteisöllisyys ja inhimilliset perusarvot ovat kestävän kehityksen taustalla, myötätunto ja toiveikkuus perustana. Hyvinvointi, säteilee ulospäin, hyvinvoiva ihminen luo hyvinvointia myös lähiyhteisöön, joka haluaa kantaa kortensa kekoon myös ympäristön puolesta. Nämä arvot ovat myös KETTU-mallissa mukana. Meillä on yhdessä mahdollisuus pohtia, millainen maailma olisi hyvä. Pyritään liittämään ajatuksia myös ilmastokasvatuksen polkupyörämalliin, jonka runko rakentuu identiteetti, maailmankuvasta ja arvoista. Kestävät ajattelumallit kytkeytyvät maailmankuvaan. Sen maailmankatsomuksellisen dialogin mahdollistaminen on tärkeää myös päiväkoti-ikäisten lasten kanssa. Niiden ajattelumallien avaaminen, mitä lapset ajattelevat, millainen on hyvä huominen, tai ensi viikko, on tärkeää.    Ilmaston muutos lapsen näkökulmasta  Oppivassa yhteisössä toimiminen ja ihmisten merkitys meidän ympäristössä. Luonto ja ympäristö on yhtä lailla samanlaisessa merkityksessä, jotta kestävä kasvatus olisi kokonaisvaltaisempaa. Pienetkin lapset voivat kokea ilmastoahdistusta. Asioiden sanottamisen suhteen tulisi olla todella herkillä, miten lapsille puhutaan tästä aiheesta. Lapsen mielikuva ilmastonmuutoksesta voi olla kovin raskas, miten tähän ilmastoahdistukseen voisi vastata eri ikäisten kanssa. Toiminta yhdistää kaikkia, miten voi toimia ratkaisijan roolissa jokapäiväisessä elämässä, kuten Arto O. Salonen sanoisi. Tulee tunne siitä, että olen vaikuttanut, niitä tapoja on monia.     Lapsuus 10 vuoden päästä  Miten sä Anssi itse ajattelet, jos mietitään tästä 10v. eteenpäin, millaista lapsuus on silloin. Tuli vastaan Varhaiskasvatuksen tulevaisuuskuvat 2040 -raportti, siellä tuli esiin ajatus, että vuonna 2040 varhaiskasvatus on luonnossa olemista ja viljelyä. Ajattelin, että vau, aika radikaali juttu, hienoa. Haluaisin nähdä, että lapsuus on sitä, että ollaan aidosti kosketuksissa luontoon, moniaistillisesti, ’kädet multaan’ -ajatuksella. Kymmenen vuoden päästä elettäisiin siirtymää, jossa meidän ympäristö voi paremmin, ilmastoasiat menneet eteenpäin, tämän päivän ratkaisujen merkitys nähdään. Tukee jokaisen ihmisen persoonallista kasvua, kyvykkyyksiä onnelliseen elämään.     Luonnon vaikutus hyvinvointiin  Luonnon vaikutus henkiseen hyvinvointiin on valtava. Kokemus on erilainen, kuin sisätilassa, aistit terävöityy. Esimerkkitarina partiotoiminnasta, kaakaomukillinenkin maistuu paremmalle metsässä. Ryhmädynamiikan muutos metsässä, sinne mahtuu ääntä ja liikettä. Lapsista näkee, että he pystyvät heittäytymään ilman rajoja, mitä päiväkodin sisällä usein on. Näitä kokemuksia jokaisen lapsen tulisi saada, vapauden tunnetta.     Elämyksellisyyttä oppimiseen  Anssi kertoo kokemuksensa oppimisympäristöön liittyen. Kouluaikoinani meillä oli opetusta levästä, ei alkuun kiinnostanut, mutta kun lähdettiin meren rantaan ja alettiin siellä tutkimaan levää, ajatukseni muuttui. Se oli todella kiinnostavaa, ei paperinmakuista, vaan elämys, joka muistuttaa luonnon merkityksellisyydestä. Toivon, että itse pedagogina voin toimia luoden tällaisia elämyksiä.   Viis nopeeta –sana-assosiaatio  lapsuus: onnellisuus  2021: uuden alku  hyvinvointi: pyöräily  vuorovaikutus: halaus  mielekästä elämässä: ystävät 

Lapsen kyky ihmetellä ja pohtia ovat perusta elinikäiselle oppimiselle. Lapsella on luontainen halua oppia arkielämän ilmiöistä tutkimalla. Miten voimme aikuisena ja kasvattajana tukea lapsen kriittistä ajattelua ja identiteetin rakentumista suhteessa ympäröivään maailmaan ja tulevaisuuteen? Jenni Vartiainen, Tampereen yliopiston tutkijatohtori ja Kide Sciencen perustaja nostaa esiin tärkeitä näkökulmia siihen, mikä on merkityksellistä lapsen ajattelun ja oppimisen kehittymisen kannalta. Jenni Vartiaisen väitöstutkimustyö perustuu lasten varhaiseen tiedekasvatukseen tarinallisin elementein ja leikilliseen STEAM-pedagogiikkaan, jonka kautta syntyi Kide Science. Puhumme tässä jaksossa myös matikkapäämyytistä ja siitä, onko olemassa synnynnäisiä taitoja. Laita luurit korville, ja liity seuraamme!

’Vanhempana on äärimmäisen mielenkiintoista kuulla ja nähdä, mitä siellä päiväkodissa tehdään, erityisesti pedagoginen ryhmäportfolio on lisännyt tietoutta siitä, mitä lapseni puuhaa päivisin varhaiskasvatuksessa. ’ -Riikka Kaukoranta, kahden helsinkiläislapsen vanhempi, jakaa ajatuksiaan lapsen roolista päiväkodissa. Kolmannessa Oppiva Skidi –podcastin jaksossa pääset uppoutumaan helsinkiläisen varhaiskasvatuksen muutoksen tuuliin! Nina Onufriew, pedagoginen asiantuntija nostaa puolestaan esiin tärkeitä kehitysaskelia viimeisen kymmenen vuoden ajalta, mitä varhaiskasvatus oli ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Tekstivastine: Jakso 03.  Helsinkiläinen varhaiskasvatus ennen, nyt ja tulevaisuudessa  Vieraana Riikka Kaukoranta, kahden lapsen huoltaja Helsingistä  ja Nina Onufriew, pedagoginen asiantuntija Tiivistelmä:  ’Vanhempana on äärimmäisen mielenkiintoista kuulla ja nähdä, mitä siellä päiväkodissa tehdään, erityisesti pedagoginen ryhmäportfolio on lisännyt tietoutta siitä, mitä lapseni puuhaa päivisin varhaiskasvatuksessa. ’ -Riikka Kaukoranta, kahden helsinkiläislapsen vanhempi, jakaa ajatuksiaan lapsen roolista päiväkodissa. Kolmannessa Oppiva Skidi –podcastin jaksossa pääset uppoutumaan helsinkiläisen varhaiskasvatuksen muutoksen tuuliin! Nina Onufriew, pedagoginen asiantuntija nostaa puolestaan esiin tärkeitä kehitysaskelia viimeisen kymmenen vuoden ajalta, mitä varhaiskasvatus oli ennen, nyt ja tulevaisuudessa.  … Hei Nina, mitä kuuluu? Nina: Mukava päättää työpäivä tähän podcastin äänittämiseen. Tänään meillä on aiheena varhaiskasvatus ennen nyt ja tulevaisuudessa. Mikä on pinnalla työn kautta tällä hetkellä? Projektini keskittyy oppimisympäristön kehittämiseen teknologian ja digitaalisten välineiden ja toimintatapojen kautta. Lapselle uudenlaisten taitojen kartuttaminen ja omien valmiuksien kehittäminen. Mitä kaikkea koko kaupunki oppimisen ympäristö tarjoaa. Koko ajan mennään enemmän monialaiseen tiede-taide-teknologia STEAM-oppimispolun kehittämiseen. Helsinkiläiset opettajat ovat innokkaita kehittämään ja näkemystä paljon. Digitaalisuus ei välttämättä opetuskäytössä ole niin tuttua kaikille vielä. Innostus tekemiseen vie kuitenkin eteenpäin, pienin askelin voi kehittää eteenpäin toimintaa. Helsingin varhaiskasvatuksessa panostetaan siihen, millä tavalla suunnitellaan pedagogista toimintaa ja miten sitä dokumentoidaan. Sitä kautta tehdään arviointia, miten sitä voidaan vielä kehittää eteenpäin. Jokaiselle ryhmälle tulee käyttöön ryhmän pedagoginen suunnitelma, jota käytetään työvälineenä ja sen lisäksi ryhmäportfolio, johon dokumentoidaan varhaiskasvatuspäivää. Digitaalinen työväline, kuvaten ja äänittäen sisältöä. Iso pedagogisen dokumentoinnin kokonaisuus, jota työstetään varhaiskasvatuksen henkilöstön kanssa. Lapset ovat monella tavalla mukana kehittämisessä, he lähtevät innokkaasti kokeilemaan. Tallennetut videot ovat innostavaa lapsille, palata niihin kotonakin vanhempien kanssa. Työ on vasta käynnistynyt, mielenkiinnolla odotetaan, mitä tuleman pitää. Vieraana tänään Nina Onufriew, pedagoginen asiantuntija ja helsinkiläisen lapsen vanhempi, Riikka Kaukoranta. Riikalla on kaksi lasta Helsingin ydinkeskustasta, toinen on 3-vuotias ja vanhempi lapsi on juuri aloittanut eskarin. Nina Onufriew on työskennellyt varhaiskasvatuksessa jo monta vuosikymmentä erilaisissa johto- ja asiantuntijatehtävissä. Lapsen ja vanhemman ääni tulee kuuluville asiantuntijan lisäksi. Mitä on kymmenen vuotta sitten työstetty varhaiskasvatuksessa, lapsen näkökulmasta, aina tärkeintä on toiset lapset, joiden kanssa yhdessä leikkiä ja oppia. Havainnointitutkimus tehtiin 10 vuotta sitten, jonka myötä todettiin, että mielenkiinto kohdistuu vain 12minuuttia aikuiseen, suurin osa ajasta toisiin lapsiin, tai välineisiin ja ympäristöön.  Kotona lasten puheessa kuuluu usein päiväkodin aikuiset.  Muutos toimintatapojen ja painopisteiden kautta. Miten pedagoginen ajattelu on kehittynyt 2000-luvun alkupuolella STAKESin tutkimus, ensimmäiset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja niiden pohjalta kuntakohtaiset suunnitelmat henkilöstön kanssa.  Seppo Sarras ohjasi tätä prosessia. Aina on kehityksen kärjessä oleva joukko, joka seuraa uusia kokeiluja ja muuttaa toimintaansa. Toimintaa on tärkeä sanoittaa, jotta sitä voidaan arvioida. Jotkut vaativat pidemmän prosessin, jotta toimintatavat muuttuvat. 2008 askelmerkit varhaiskasvatuksen pedagogisessa toiminnassa, lapsiryhmän toiminnan organisointi, lapsilähtöisyys, toiminnan havainnointi ja arviointi.  Selkeä muutos tämän hetkiseen kehittämiseen, lapsi nähdään dokumentoijana aktiivisempana ja arvioinnissa mukana. Vanhempana on äärimmäisen kiinnostavaa kuulla ja nähdä millainen oma lapsi on päiväkodissa ja mitä siellä tehdään. Miten minun lapsi on suhteessa muihin ihmisiin ja kavereihin, luonteenpiirteiden hahmottaminen helpottuu, kun lapsi on vertaisryhmässä. Kaikki tieto on hyvin kiinnostavaa. Tiedottaminen on myös tärkeää, portfolio on iso muutos tässäkin suhteessa. Kotona lapsi saa omin sanoin kertoa päiväkodin tapahtumista. Hienoa, että lapsen kanssa syntyy keskustelua dokumentoinnin kautta. Lapsellekin helpompi palauttaa kuvista ja videoista mieleen asioita. Pienetkin asiat on tärkeitä lapselle.  Askelmerkkinä kasvatuskumppanuus pedagogisena lähtökohtana, yhteistyö huoltajan ja henkilöstön kanssa. Miten lapsen vasu näyttäytyy huoltajalle. Keskustelu on todella tärkeä hetki, miten meidän lapsen toiminta ja kehitys näyttäytyvät päiväkodissa. Erityisen tärkeää, jos olisi jotain erityistä huolta lapsen kehityksessä. Mihin kaikkeen pitää kiinnittää huomiota, ne tulee vasu-keskusteluissa hienosti huomioitua. Lapsen varhaiskasvatuksen aloittaminen oli vanhemmallekin jännittävää, eka kertaa toisten kanssa sosiaalisessa ympäristössä. Lisäksi arjen rutiinit, työt ja muu yhteiskunnallinen hyöty tulee myös tärkeänä osana elämää. Tärkeää, että joku kysyy, onko huolia oman lapsen suhteen, niistä saa puhua matalalla kynnyksellä. Kasvattajan näkökulma on tärkeää kuulla vanhempana, tuo turvaa. Vasuihin on hyvä myös valmistautua, muutamalla kysymyksellä ehkä, mitä me vanhempana haluamme kysyä ja mistä keskusteluissa on kyse. Tärkeää, että kasvattajat uskaltavat nostaa esiin pieniäkin asioita lapsemme kohdalla.  Ajassa taaksepäin, millaista arki on aiemmin ollut. Kymmenen vuota sitten puhuttiin paljon lapsilähtöisestä toiminnasta ja on ollut kouluttamista aiheen tiimoilta. Pedagoginen tavoitteellisuus ei ollut tällöin niin syvää, mitä tänä päivänä. Esim. esiopetus kansallinen suunnitelma, toiminnallinen oppiminen, nähtiin pitkään, että oppiminen tapahtuu pöydän ääressä kynätehtävinä. Huomattiin, että esiopetusikäiset lapset liikkuvat hyvin vähän päivän aikana. Tähän havahduttiin ja tehtiin paljon muutoksia oppimisympäristön suhteen. Sisällä liikkumista tehtiin sallivammaksi.  Esiopetuksen aloittaminen oli koko perheelle jännittävää, kun siirryttiin ihan toiseen paikkaan fyysisesti. Tämä on velvoittavaa ja uudet kaverit itsessään oli uutta ja jännittävää. Odotukset olivat akateemisten taitojen oppimaan oppimisessa. Hienoa, että leikki ja vapaus on edelleen läsnä, muutos loppujen lopuksi aika pieni. Elämä on kepeää ja riemukasta, etenkin oppimisen riemu säilyy. Toivotaan, että uteliaisuus ja innostus pysyvät yllä esiopetuksessakin. Aikuisen rooli onkin havainnoida, mikä kiinnostaa lapsia tässä kohtaa ja että tunnistetaan oppimaan oppiminen.  Pedagoginen ryhmäportfolio tuo tietoutta enemmän tätä kautta, mitä esim. leikissä harjoitellaan, mitä tavoitteita sinne sisältyy. Vanhempana on hienoa, että on ohjelma, mitä viikon aikana tapahtuu, johon voin keskusteluissa poiketa lapsen kanssa. Pedagogiset tavoitteet toiminnan taustalla olisi hienoa nähdä. Näin voi rikastaa toimintaa myös kotona mahdollisesti, kun tietää mitä esiopetuksessa harjoitellaan. Esiopetuksesta varhaiskasvatukseen, tuli tärkeä harppaus pedagogisen toiminnan kehittämisessä, kun varhaiskasvatus siirtyi opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen ja ohjauksen valmistelu siirtyi opetushallitukseen. Uudet varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, varhaiskasvatuslaki ja varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset on kaikki tuoneet työtä ohjaavaa sisältöä ja tavoitteellisuutta, suunnittelua ja arviointia meidän varhaiskasvatukseen. Muutos on nähtävissä, mutta tarvitsemme paljon vielä viestinnällistä materiaalia, esim. laaja-alaisen osaamisen sisällöt ja oppimisen-alueet, saataisiin kuvattua vanhemmille vielä paremmin. Portfolioon on tulossa hyvät kuvakkeet, vasu-tarrat, jotka avaavat mitä tavoitteita toiminnan taustalla on.  Tämän päivän varhaiskasvatus, päivittäinen liikkuminen, suhde luontoon ja viikoittaiset metsäretket, miten digi laajentaa dokumentointia ja tiedonhankintaa, kulttuurielämykset kaupungissa, koko kaupunki oppimisen ympäristössä, näkyy toiminnassa.   Päädyimme keskelle kivikaupunkia, miten heidän luontosuhde. Oli ilo huomata, että varhaiskasvatuksessa liikutaan ja toiminta siellä metsässä on tavoitteellista, ihana mielikuvituksen paikka lapselle. Kaupunkiympäristön haltuun ottaminen on hienoa, lapsemme tuntevat oman kaupunkinsa. Lapset voivat myös opettaa vanhemmilleen, vaikka paikkoja missä ovat käyneet.  Retket näkyvät yksityiskohtien kautta lapsille. Kiinnostus on selkeästi herännyt lapsilla tämän toiminnan kautta, esim. ollaan hankittu aiheesta kirjallisuutta. Näin lapsi saa vastinetta kiinnostukselleen. Eväät on tietysti lapsille aina tärkeintä retkillä. Ilahduttavaa kehitystä, nähdään ne lapsen yksilölliset tavat oppia. Sen pohjalta turvallinen ja hyväksytty ympäristö harjoitella omia taitojaan. Eriarvoistumisen kehitys tulee ottaa vakavasti, jatkossakin kohdennettua tukea sitä tarvitseville ja yhteisiä tapoja, mikä olisi jatkumona kouluun, onko tuella ollut vaikutuksia. Miten se on jo kehittynyt, ja miten tästä hetkestä jatketaan tulevaan, jotta samat mahdollisuudet säilyisi kaikilla elämässä.  On tärkeää kuulla ääneen, että huomioidaan tasa-arvon kasvattaminen ja haitallisten rakenteiden estäminen. Esim. ihmisen fyysinen ja tunnekehittyminen tulisi näkyä päiväkoti-arjessa. Jokainen on arvokas ja tulee rakastaa omaa kehoa ja arvostaa itseä ja sitä kautta muita. Hyväksyvää ymmärrystä muita kohtaan lasten keskuudessa. Ylläpidetään lapsen arvostusta toisia ja itseä kohtaan.  Ajatukset tulevaisuuteen, miten pystymme vastaamaan tulevaisuuden tarpeisiin. Muutos on tapahtumassa, koko arvomaailma. Hyvinvoinnin ja turvalliset hyväksyvät ihmissuhteet, huolehditaan lapsen oppimaan oppimisen taidoista, jotka johtaa muutokseen ja uudistumiseen. Säilytetään kriittistä ajattelun taitoa ja ennakkoluulottomuutta, dialogisuus ja ilmiöt, aktiviinen toiminta. Ekososiaalinen sivistys, sitä kohti mennään, toivottavasti. Vastuullisuus ja kokonaisvaltainen hyvä elämä johtotähtenä.  Ilmastomuutos on kaikille muutos, mutta lapsille se on heidän arkea. Oppii siihen ja ymmärtää sitä, mutta ei ahdistu. Lasten tulisi saada riittävästi tietoa ja kokemuksia, mitä ympärillämme tapahtuu, jotta osaa ajatella kriittisesti ja pohtia omaa toimintaansa sen pohjalta. Lapsella luontosuhteen ja kestävän tulevaisuuden pedagogiikkaa, seikkailukasvatus ja muut hyvät elämykset lähtökohtana. Tulevaisuuden ei tule pelottaa lasta, mutta innostaa vaikuttamaan omilla teoillaan.  Teknologia ja yhdenvertaiset mahdollisuudet sen suhteen kaikilla lapsilla. Vanhempana suhtaudun positiivisesti sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Uusi teknologia on äärimmäisen mielenkiintoista ja olen iloinen, että niitä mahdollisuuksia tarjotaan lapsille varhaiskasvatuksessa yhtä lailla. Lähdekritiikin harjoittelu on toisaalta tärkeää muistaa.  Kepeää ja hauskaa, vahvistusta sille mitä on, olla oma itsensä. Mikään ei ole väärin sinussa, olet hieno ihminen, toivottavasti nämä ajatuksen on keskiössä.  Varhaiskasvatuksessa, jokainen lapsi saa kokea yhteisöllisyyttä, yhdessä iloitsemista päivittäin.  Sana-assosisaatiot vieraille: Riikka: varhaislapsuus – ilo, luovuus - kehittäminen, lapsen ajattelu – mielenkiintoista, päiväkoti – ihana paikka, monikulttuurisuus – rikkaus Nina: yhteisöllisyys – nauramista, leikki – innostavaa, luonto – rakas, musiikki – liike, mistä haaveilen – hyvästä elämästä tuleville sukupolville.   

Ihmettely ja oivaltaminen ovat lapselle luontaisia tapoja jäsennellä ympäristöä ja kokemaansa. Miten vastata lapsen innostukseen ja aloitteisiin? Mitä tarkoittaa STEAM pedagogiikka varhaiskasvatuksessa ja miten vieraamme Liisa Woitsch kuvaa varhaiskasvatuksen opettajana, esiopetuksessa lasten kanssa toimimista. Näihin syvennymme Oppiva Skidi podcastin toisessa jaksossa. Lopuksi pohditaan, onko lapsuus muuttunut ja mikä siihen vaikuttaa.

Ensimmäisessä jaksossa Nina ja Henrietta esittäytyvät ja kertovat, mitä Oppiva Skidi –podcast on pähkinänkuoressa. Jaksossa myös pohditaan, mikä on ajankohtaista ja mitä kehitetään tällä hetkellä helsinkiläisessä varhaiskasvatuksessa. Tervetuloa Oppiva Skidi -podcastiin!   Tekstivastine: Jakso  0 1.  Mistä puhutaan  Oppiva Skidi - podcastissa Tiivistelmä    Podcastin  vakioäänenä toimivat  Helsigin  kasvatuksen ja koulutuksen toimialan kehittämistehtävissä toimivat Nina ja Henrietta, jotka ovat aiemmin toimineet varhaiskasvatuksen opettajina.  Oppiva Skidi – podcastin  ensimmäisessä jaksossa esitellään aihepiirit, joiden ympärille  podcast  on luotu.  Tulevissa jaksoissa tulee olemaan aihepiireinä mm. tiedekasvatus, taidepedagogiikka sekä digitaalisuus varhaiskasvatuksessa. Näkökulma  podcastissa  on ’lapsi tulevaisuuden osaajana’, uudenlainen tekeminen ja varhaiskasvatuksen kehittäminen. Vierailijoina tulee olemaan alan asiantuntijoita, osaajia, sekä tietysti lapsia.    Nina ja Henrietta kertovat omista taustoistaan, miten ovat päätyneet nykyiseen työhönsä, sekä omista mielenkiinnon kohteista  podcastin  tuleviin aiheisiin liittyen. Pohdintaa myös siitä, miksi  podcast  on tarpeellinen myös varhaiskasvatuksen aihepiireistä, sekä miltä lapsuuden tulisi näyttää 10 vuoden päästä.     Tervetuloa ensimmäisen podcast jakson pariin! Kiva että olet löytänyt tiesi tänne inspiroitumaan varhaiskasvatuksen asioihin liittyen. Täällä on äänessä Henrietta ja Nina. Puhutaan siitä, mitä Helsinkiläisessä varhaiskasvatuksessa kehitetään, mihin päin ollaan menossa ja mikä on ajankohtaista. Tehdään näkyväksi podcastin kautta sitä kehittämistä, mitä jo paljon tehdään. Podcastien jaksoissa vierailee varhaiskasvatuksen henkilöstöä, heidän näkemykset ja asiantuntemus on tärkeää saada kuuluville. Esille pääsee myös muita näkökulmia. Tehdään näkyväksi vaikuttavaa, uutta ja innovatiivista tekemistä. Myös lapset pääsevät ääneen Oppiva Skidi podcastissa, heidän ajatukset ovat tärkeitä tässäkin yhteydessä.  Vakioääninä toimivat me, Henrietta ja Nina. Molemmat olemme tehneet töitä varhaiskasvatuksen opettajina, nyt kehittämistehtävissä Helsingin kaupungin varhaiskasvatuksessa. Uutta kehittelevä ajattelutapa yhdistää meitä.  Henrietta: olen työskennellyt alle 3v. opena sekä eskariopena. Pienten pedagogiikan kehittäminen kiinnostaa, se tulee teemana varmasti myös esille podcastissamme. Miten tämä ala on saanut kiinnostumaan? Henrietta on aina haaveillut lastentarhanopettajan työstä lapsesta asti. Kokee tärkeäksi opettamisen.  Nina: ei ole ollut niin selkeä polku, kuin Henrietalla, vaikka löytyy yhtymäkohtia. Humaani ala on aina kiinnostanut, omassa työssä välittömän vaikutuksen näkeminen kiinnostaa, lasten kanssa sen näkee. Uusien taitojen opettelu ja mieletön energia lapsissa kiehtoo. Lapset osaa ihmettelyn taidon, ja oma läsnöolo on merkityksellistä ja motivoivaa. Olen Oulusta lähtöisin ja siellä opiskellut.  Opettajan työssä ei ole yhtä samanlaista päivää. Perusta sieltä luotu, pedagoginen työ on arvokasta. Mahdollisuus heittäytyä, leikin ja mielikuvituksen maailma ja sen kautta oppiminen on kiehtonut. Oman kehittymisen huomaa siinä, kun uskaltaa asettua lapsen maailmaan. Opettaja, se on yksi parhaista ammateista. Vaikutus lapsen elämään näkyy niin isosti, vuoden aikanakin näkee niin ison muutoksen oppimisessa ja sosiaalisissa suhteissa lasten kesken. Joka työssä toki omat kiireensä, mutta positiiviset puolet nousee aina päällimmäisenä. Saa aika paljon itse vaikuttaa päivien kulkuun ja poimia lasten ideoita. Saa olla luova ja hyödyntää omia vahvuuksia siinä työssä.  Kantava teema meidän podcastissa on se, mitä erilaista osaamista on henkilöstön kesken, miten se saadaan yhteen, mikä on oma tapa tehdä töitä. Miten sitä voisi kehittää, ja tietoisuus omasta tekemisestä.   Podcasteja on laidasta laitaan, Helsinkiläinen varhaiskasvatus on näkyvä osa kaupungissa, kaikilla ei välttämättä ole tietoa varhaiskasvatuksesta. Miten saataisiin nostettua helsinkiläistä varhaiskasvatusta, podcast tuntuu luonnolliselta tavalta tässä ajassa. Helppo hyödyntää ja päästä mielenkiintoisten aiheiden äärelle.  No miten päädyttiin tekemään podcastia, meillä löytyi luontevasti aiheita. Mitä me olemme kokeneet ideoinneistamme mielenkiintoisimmiksi?  Henrietta: Vieraiden kautta oppii uutta, tiedekasvatus ja matemaattiset valmiudet varhaiskasvatuksessa kiinnostavat. Omassa lapsuudessa matikka ja kemia, fysiikka on kokenut vaikeiksi. Opettajan työn kautta lähdin muuttamaan tätä ajattelua lasten kohdalla, toiminnallisuus ja leikillisyys tärkeässä roolissa. Olisinko ajatellut eri tavalla, jos näin olisi ollut lapsena itselläkin mahdollisuus oppia näistä aihepiireistä?  Nina: mahdollisuudet olisi tärkeitä, miten lapsen kanssa töitä tekevä tarttuu lapsen aloitteisiin, ei luovuta, jos joku asia tuntuu vaikealta. Ei ajatusta lapselle, että joku osaa syntymästään jonkun asian, vaan mä en vielä osaa, mutta sen voi opetella! Sama ajattelu itsellä aikuisena.  Nina: Tulevista jaksojen aiheisiin liittyen, nuorena oon tykännyt taiteista, ilmaisun eri muodoista, esim. draama. Positiiviset muistikuvat niistä, on pystynyt valitsemaan juuri omannäköisiä opintoja esim. lukiossa. Taideaineet on tärkeä osa oppimista, saattavat jäädä vähän taustalle varhaiskasvatuksessa. Vaikka voivat tukea eri osaamisalueissa. Esim. soittimia voi käyttää, vaikka ei osaisi lukea nuotteja. Itselleen voi nauraa, ei tarvi olla valmis. Soittimiakin voi käyttää eri tavoin. Eri oppimisen alueet lomittuu toisiinsa, esim. liikunnallisuus lapsen vahvuutena, mikä tukisi sitä. Monia eri ulottuvuuksia toiminnassa, pitää osata poimia kokonaisuudesta. Mikä lapsia innostaa, niin että oppisi samalla muita asioita, esim. rytmiikka tukee lukemaan oppimisessa.  Teknologia ja digitaalisuus on tullut viime aikoina voimakkaasti myös varhaiskasvatukseen. Herättää puolesta ja vastaan varmasti ajatuksia, tullaan käsittelemään tätä aihepiiriä myös. Mitä digilaitteet tuo opetukseen lisää. Liittyy myös meidän työhön voimakkaasti, sitä kohti mennään enemmän ja enemmän. Tarvii tietoutta henkilöstöltä, miten sitä toteutetaan, ja mikä tarkoitus niillä on. Yhteisöllistä oppimista, ei verrattavissa viihdekäyttöön kotona. Kotona voi olla eri merkitys, esim. viihdekäyttöön sovellus, mikä toki myös ok. Mutta mitä saamme lisää siihen varhaiskasvatukseen. Lapsuus ja lapset nyt, ja mitä tulevaisuudessa, 10vuoden päästä?  Nina: paljon muutoksia, vie aikaa tottua niihin. Virtuaaliset oppimisympäristöt, toimintatavat, miten niitä hyödynnetään. Kaiken uuden rinnalla pitäisi säilyttää lapsen toimijuus, ja vertaisryhmä on tärkeä, miten toimitaan siinä, henkilöstön rooli myös tärkeä. Yhteisöllisyys tulee säilyttää, mikä päälle rakennetaan ja kehitetään.   Henrietta: Tämän päivän lapsilla elämä voi olla lyhytjännitteistä, materiaa on paljon joka puolella, virikkeet ja kaikenlainen tekeminen, tulisi säilyttää herkkyys tutkimiselle ja mielikuvitukselle. Aina ei tarvi viihdykettä ja äksöniä, aikuisten tulisi muistaa tämä. Tarvitaan aikaa, kun on myös tylsää. Avaa mahdollisuuksia uusille asioille. Kuluttajuus on näkyvää, siihen on totuttu elämään. Lapaset omaksuu tapoja ympäristöstä, kiire. Lapset aistii herkästi omasta ympäristöstä, vanhempien kiireet ja arjen pyörittäminen. Pysähtyminen on tarpeen, fyysinen läheisyys vanhemman kanssa, oikeiden asioiden äärelle pysähtyminen tärkeää. Toivottavasti säilyy nämä tärkeät asiat. Kehitetään paljon, tulee paljon uutta henkilöstölle, eihän tuu olo, että on niin paljon kaikkea. Tasapaino tulisi säilyä. Lasten kohtaaminen, katsekontakti ja fyysinen läheisyys toivotaan säilyvän 10v. päästäkin. Leikin toivotaan säilyvän, kuuluu ihmisyyteen.  Tän jakson loppu on käsillä. Otetaan joka jakson loppuun viis nopeaa mieleyhtymää (naurua) jännittää jo valmiiksi (vitsailua)   Sanat (Nina vastaa): leikki – mielikuvitus, tulevaisuus – virtuaalista, taide - lähellä sydäntä, lapsi - asiantuntija, podacst - meidän juttu! (naurua)  Sanat: (Henrietta vastaa) syksy – oranssi, ilmiö – kiinnostava, podcast – uutta ja ihmeellistä, tärkää työssä – kollegat, sekä lähikollegat, yhteistyö myös varhaiskasvatuksen henkilöstön kanssa, viikonloppuna aion – mennä sieneen.  Kiitos kun olit mukana ensimmäisessä jaksossa, jatketaan porinoita!