“Nuoriso-ohjaajiksi tarvitaan kaikenlaisia ihmisiä ja persoonia”  Jaksossa kuullaan nuoriso-ohjaaja Yvan Kasongon kokemuksia työstään ja miten hän on kyseiseen ammattiin päätynyt.  Haastattelija, juontaja: Jenny Vu   Haastateltava: Nuoriso-ohjaaja Yvan Kasongo  Tuotanto: Signaalimedia, Helsingin nuorisopalvelut   Jakso on äänitetty 12/2020   Jakso on julkaistu 1/2021  ---- Tekstiversio: [äänite alkaa]  Kuulutus [00:00:25]: Ammattipodcast  Haastattelija [00:00:27]:  Tervetuloa kaikille kuuntelemaan Ammattipodcastia. Tänään meillä on vuorossa nuoriso-ohjaaja Yvan Kasongo, joka on ollut työssään viisi vuotta. Yvan, minkälaiset fiilikset sinulla on?   Nuoriso-ohjaaja [00:00:39]: Hyvät fiilikset, vitsi. Olen odottanut innolla tätä haastattelua. Kyllä, let's go!   Haastattelija [00:00:43]: Okei, Yvan, voisitko sinä kertoa meille, mitä nuoriso-ohjaajat tekevät yleisesti työkseen?   Nuoriso-ohjaaja [00:00:49]: Nuoriso-ohjaajat järjestävät nuorille erilaisia tapahtumia, tekemistä. Monet tekevät nuorisotiloissa työnsä, niin varmistamme, että nuorilla on turvallinen tila, missä he saavat olla, mitä he ovat, ja saavat tehdä. Koetamme saada nuoret liikkumaan ja tekemistä, vähän kaikenlaista.   Haastattelija [00:01:08]: Mitkä asiat kuuluvat juuri sinun työtehtäviisi?   Nuoriso-ohjaaja [00:01:11]: Minun työtehtäviini kuuluu se, että tuotan nuorille kaikenlaista erilaista tekemistä. Kaikkea urheilutoimintaa. Sitten minulla on myös vertaisohjaajanuoret, jotka työllistän. Heidän työtehtäviinsä kuuluu se, että he tekevät nuorisotalolla meidän nuoriso-ohjaajien vieressä töitä, ja saavat siitä työkokemusta. Olen ylipäätään talonuoriso-ohjaaja. Täällä pelailen, ja keksin kaikkea siistiä tekemistä nuorille. Se riippuu. Voin sanoa näin, että jokaikinen työpäivä on aina erilainen.   Haastattelija [00:01:46]: Missä sinä työskentelet? Vaihteleeko aina, vai pysytkö yhdessä talossa yleensä?   Nuoriso-ohjaaja [00:01:52]: Yleensä olen yhdessä talossa. Olen täällä Hertsin nuorisotilassa, teen työni. Mutta siis kyllä minulla voi vaihdella paikat, missä minä työskentelen. Jos teen yhteistyötä eri nuorisotalojen kanssa, niin saatan liikkua sinne. Mutta siis pääsääntöisesti olen täällä Hertsissä.   Haastattelija [00:02:09]: Määrääkö joku, mitä sinun pitää tehdä, vai saatko sinä itse päättää, mitä haluat tehdä?   Nuoriso-ohjaaja [00:02:14]: Tietenkin meillä on nuoriso-ohjaajilla meidän työtehtävät, mutta kyllä minä pystyn käyttämään omaa luovuuttani siinä, mitä minä teen. Monet ideat lähtevät nuorilta. Otan koppia nuorten ideoista, ja lähden siitä kehittämään. Kyllä sanoisin, että on minulla työtehtävät, mutta myös voin käyttää luovuutta ja luoda erilaisia tapoja tehdä työtäni.   Haastattelija [00:02:40]: Muuttuuko työnkuvasi aina eri vuodenajoissa?   Nuoriso-ohjaaja [00:02:44]: Kyllä, sanotaan näin, että jos minä normisti olen täällä Hertsin nuorisotilassa, ja olen täällä nuoriso-ohjaajana, niin sitten kesällä saattaa olla siten, että olen vaikka kesä-heinäkuun, olen tuolla kentällä, pidän jalkapallotoimintaa. Että sitten toimistoni on siellä ulkona, siellä kentällä. Että minä aloitan päivän sieltä, ja sitten minulla on jotkut kesäduunarit siellä ja niitä opastan, ja sitten työkavereiden kanssa siinä. Että kyllä se voi muuttua.   Haastattelija [00:03:09]: Entä talvella? Onko teillä vain sisätoimintaa, vai myös jotenkin ulkona? Menettekö luistelemaan tai jotain?   Nuoriso-ohjaaja [00:03:15]: Riippuu ohjaajista. Ei kaikki ehkä saata mennä. Minä olen yksi sellainen ohjaaja, että kyllä menen todellakin luistelemaan. Minun mielestäni se on tosi siistiä, että eri kaudet, ja kun on eri harrastukset esillä, niin minun mielestän se on siistiä, että nuoriso-ohjaaja menee mukaan siihen, ja pitää toimintaa nuorille, ja ohjaa heitä.   Haastattelija [00:03:40]: Okei, ja jotkut ovat myös ihmetelleet, että onko tämä vapaaehtoista työtä, niin onko tämä?   Nuoriso-ohjaaja [00:03:46]: En kyllä tee tätä vapaaehtoisesti, että kyllä minä saan palkkaa tästä, hyvä kysymys. Monille nuorille, vaikka sanotaan, että kun he näkevät, että nuoriso-ohjaaja on siinä nuorisotalolla ja vastaa kysymyksiin, monille se voi näyttää. Olen kuullut myös, että jotkut nuoret näkevät, että ettehän te tee paljon. Meillä on kaikki suunnittelut, ja ne vievät aikansa. Me haluamme, että se on niille nuorille se helppo osuus, että ne pääsevät liikkumaan ja tekemään. Me mietimme kaikki ne tekijät, mitkä siihen menevät, ne turvallisuudet, ja kaikki tällaiset. Se on meidän hommamme miettiä niitä, mutta nuoret saavat vain nauttia siitä hyvästä tekemisestä. Me hoidamme se kaiken muun siellä takana. Kyllä minä koen, että tämä on sellainen työ, mistä pitää tykätä. Kyllä nuoret aistivat sen, että oletko sinä oikeasti sydämellä, vai et. Kyllä minä uskon, että työssäni, minä tykkään tästä näin. Minä teen tätä sydämelläni. En mieti mitään, että vitsi, minkälainen palkka minulla on, tai mitään.   Haastattelija [00:04:47]: Voitko antaa jonkun konkreettisen esimerkin sinun työpäivästäsi, eli monelta sinä menet duuniin, mitä teet ensimmäiseksi, ja mitä sinun pitää tehdä viimeiseksi?   Nuoriso-ohjaaja [00:04:55]: Normipäivä ennen koronaa oli sellainen, että 13.45 alkavat iltavuorot aina meillä, niin iltavuoro alkaa niin, että tulen työpaikalle, rentoudun siinä, sitten käydään ensimmäinen semmoinen palaveri, että minä saan kuulla vaikka työntekijöiltä, että mitä edellisenä päivänä on käynyt, ja sitten meillä on sellainen logbook-systeemi, missä me käymme semmoista päiväkirjasysteemiä. Käymme lukemassa, mitä on käynyt, jos tarvitsee tietää, että on ollut jotain tapahtumia. Se on hyvä kaikkien tietää, mitä edellisenä päivänä on käynyt. Sitten sen jälkeen, kun on käyty se, avaamme ovet joskus kolmen aikaan. Kun avaamme ovet, nuoret tulevat, otetaan vastaan; aina moikkaan. Jotkut nuoret saattavat pyytää, että tule pelaamaan mukaan, tule pelaamaan pingistä. Kaikki erilaiset seudut ovat erilaiset; kaikissa mukana. Ja sitten sen jälkeen saattaa olla, että minulla alkaa vaikka pallokerho siinä joskus viiden aikaan, niin sitten menen sinne. Ja se pallokerho on minulla tuolla Roihuvuoressa, niin sitten menen sinne. Sitten minä pidän sitä pallokerhoa pari tuntia. Sitten pelataan fudista siinä. Ja sitten sen jälkeen, kun se on ohi, sitten puhun niitten nuorten kanssa, ja käydään läpi, että hei, oliko siistiä, mitä voidaan kehittää, mitä seuraavalla kerralla. Ja sitten sen jälkeen tulen takaisin töihin, niin kuin tänne Herttoniemeen. Sitten jatkuu päivä niin, että se mistä sitä nuorisotyötä, että saatan pelata juuri shakkia tai pelikortteja; niin, että se vaihtelee joka päivä, ja sitten sen jälkeen, kun päivä on pulkassa, niin sitten kokoonnumme työryhmän kanssa, sitten keskustelemme, miten on päivä mennyt, ja sitten kirjoitetaan logbookia, että hei, että miten se päivä on mennyt, ja mitä kaikkea on tapahtunut, ja sitten ne seuraavat työntekijät seuraavat päivät, niin tietää sitten, mitä on käynyt. Että sellainen on se aina peruspäivä. Okei, nyt mennään tähän korona-aikaan.  Kuulutus [00:06:39]: Ammattipodcast.  Nuoriso-ohjaaja [00:06:41]: Elikkä nyt minun korona-ajan työskentelyni on ollut aika paljon jalkautumista. Minä aloitan päivän, sama iltavuoro, 13.45, palaveeraamme työkavereiden kanssa, että hei, miten on mennyt päivä ja käydään katsomassa ne logbookit. Sen jälkeen me pistämme kamppeja päälle, menemme jalkautumaan alueelle, käymme katsomassa, että jos on nuoria juuri alueella, koska eihän tietenkään meillä ole nuorisotalot auki, niin sitten katsotaan, miten alueella nuoret voi. Että ovatko he alkaneet oireilemaan? Katsomme, että kaikki on hyvin, että ihmiset voivat hyvin. Sitten jalkaudumme myös tässä Hertsissä. Se on sitä, että olemme ulkona, sitten tauotamme välissä sisällä ja sitten menemme takaisin ulos. Se on aika paljon siellä ulkona. Sen jälkeen, kun ollaan jalkauduttu, tulemme sisälle ja käymme samanlaisen pikku palaverin, ja sitten logbook, ja bum, se on siinä.   Haastattelija [00:07:30]: Mikä on jalkautuva nuorisotyö? Onko se semmoista, että te menette ulos ja pidätte nuorisotalotoimintaa ulkona? Hengaatte niiden kanssa ja pelaatte futista, vai minkälaista?   Nuoriso-ohjaaja [00:07:40]: Ei, se on enemmänkin sellaista, että kun me jalkaudumme siellä, niin me saatamme juuri törmätä nuoriin, että me emme pidä minkäänlaista toimintaa heille, tai mitään. Sanotaan nyt vaikka näin, että jos on jotain nuoria, jotka tarvitsevat juuri aikuisen tukea, ja sitten vaikka on vaikeaa kotona, ja sitten he saattavat olla, että he ovat tuolla ulkona, koska heille ei ole mitään paikkaa, niin sitten sanomme, että juuri sattumoisin vaikka minä kävelen siitä ohi, ja sitten nuori haluaa juuri kertoa, että hei vitsi, et on ollut vaikka huono päivä ja näin, niin minä saatan olla juuri se ihminen, joka kuuntelee häntä, että on alueella se nuoriso-ohjaaja, joka on juuri niille nuorille kuultavana. Siinä sellainen pieni hetki. Jos hän tarvitsee tukea, niin vaihdamme juuri jotkut numerot, että hän saa tietää työnumeroitani, ja näin. Ne löytyy tietenkin meidän sivustoilta, mutta sitten sanomme, että jos on jotain enempää, niin voi tulla aina soittamaan, puhumaan, ja voimme käydä näitä läpi juuri enemmän. Koetamme juuri olla vain tukena.   Haastattelija [00:08:33]: Mikä on sinun työpäiviesi pituus yleensä?   Nuoriso-ohjaaja [00:08:37]:  Nuo iltavuorot on 13.45-21.24. Meillä on välillä lauantaisin ja perjantaisin, silloin kun ei ollut korona-aikaa, niin meillä oli sellaiset pidemmät perjantai- ja pidempi lauantaivuoro, eli ne on 14.45-22.24. Ja sitten meidän aamuvuorot on 09.00-16.45. Silloin, kun on aamuvuoro, niin on monesti sellaisia toimistopäiviä, että silloin suunnitellaan ja on kokouspäiviä ja on erilaisia projekteja, mutta sitten, kun on iltavuorot, niin sitten on iltavuorot.   Haastattelija [00:09:12]: Saatko itse päättää sinun työvuorosi, vai kuka päättää nämä sinulle?   Nuoriso-ohjaaja [00:09:17]: Kun minä olen itse nuoriso-ohjaaja, kun on näitä nuoriso-ohjaajia, jotka ovat käyneet vaikka ylemmän ammattikorkeakoulun, ja heillä on enemmän vastuutehtäviä ja heidän työkuvaansa kuuluu kaikkia enemmän suunnitelmallisia juttuja, heillä on enemmän aamuvuoroja. Minulla taas ei ole aamuvuoroja paljon. Jos minulla on jotain pieniä projekteja, niin saatan saada niitä varten aamuvuoroja. Pääsääntöisesti teen iltapainotteista työtä.   Haastattelija [00:09:45]: Mitä nuoriso-ohjaajat tekevät tiistaisin, kun "nuta" ei ole auki?   Nuoriso-ohjaaja [00:09:49]: Se riippuu nuorisotalosta. Kaikki tietävät, että perinteinen tiistaipäivä on se, milloin aika monet nuorisotalot ovat aina kiinni. Normaalisti tiistaipäivät ovat suunnittelupäiviä. Ne ovat juuri nämä aamuvuorot, jolloin yksikkö kokoontuu. Silloin keskustelemme kaikista yksikön asioista, mitä tapahtuu. Teemme kesäsuunnitelmia, ja mitä kaikkea. Meillä Hertsissä, me olemme tällainen nuorisotalo. Me olemme oikeastaan aina auki. Me olemme maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai, perjantai, lauantai, sunnuntai. Me olemme joka päivä auki. Eli meillä ei ole ensin mitään tiistaina. Kyllä me voimme saada niitä aamuvuoroja eri päiville, mutta sitten meillä on kokoukset, kun me avaamme talon kolmelta, niin me koetetaan juuri pitää ne kokoukset vähän ennen siinä. Sitten meillä on juuri ne, että me pidämme sellaisen aikavälin niille kokouksille. Siinä on niin, että jotkut saattavat olla, että he on aamussa ja sitten jotkut ovat illassa, mutta sitten me ehdimme siinä välissä kokoustaa. Ja sitten he, jotka jatkavat illassa, he jatkavat illassa ja he, joilla on loppupäivä, niin ovat loppupäivän.   Haastattelija  [00:10:56]: Kuka maksaa teidän palkkanne?  Nuoriso-ohjaaja [00:10:58]: Helsingin kaupunki.   Haastattelija [00:11:00]: Onko teillä se sama pomo kaikilla, vai onko teillä jotkut tietyt alueen omat pomot?   Nuoriso-ohjaaja [00:11:05]: Meillä on omat pomot meidän nuorisotyöyksiköissämme. Heillä on heidän pomonsa, ja sitten on heidän pomonsa, ja sitten on heidän pomonsa. Se jatkuu kuulehan se litania aika pitkälle. Mutta kyllä, on pomoja, pomoja, pomoja. Mutta minun pomoni on meidän toiminnanjohtaja. Se on meidän Herttoniemen nuorisotyöyksikön toiminnanjohtaja. Hän on minun pomoni.   Haastattelija [00:11:26]: Miten sinä pääsit tähän sinun työhösi?   Nuoriso-ohjaaja [00:11:29]: Minä hain koulun jälkeen, heti kun valmistuin, niin hain tuolta, Helsingin kaupungin sieltä avoimilta sivuilta, missä näkyy niin kuin avoimet työpaikat, niin siellä näkyi tämä paikka ja siinä luki kaikki ne, mitä he hakivat juuri tänne yksikköön. He haki juuri sitä osaamista, juuri vertaisohjaajatoiminnasta ja sellaista, liikunnallista nuoriso-ohjaajaa ja tällaista. Luin sitä ja kelasin, että vitsi, toihan kuulostaa ihan minulta, niin miksei. Hain, ja bum, tässä sitä ollaan.  Haastattelija [00:11:59]: Olitko sinä lukiossa, vai amiksessa?   Nuoriso-ohjaaja [00:12:01]: Minä kävin ammattikoulun.   Haastattelija [00:12:04]: Saitko sinä siitä sen koulutuksen tähän ammattiin, vai?   Nuoriso-ohjaaja [00:12:07]: Kyllä, minä kävin nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan perustutkinnon. Kävin sen oppisopimuksella. Se ero on siinä, että amiksessa perusopiskelet koulussa, mutta oppisopimuksella sinä teet sinun opintosi työn ohella. Minun kouluni kesti sen noin puolitoista vuotta, niin ainakin vuosi jotain siitä, niin minä työskentelin, ja siitä joku pari kuukautta oli yhteensä ne kaikki kouluajat. Mutta pitää muistaa, että minulla ainakin itseni kohdalla, minulla oli tosi paljon hyväksi luettuja aineita, koska minulla on ammatti, edellinen ammatti on rakennusalalta. Olen käynyt sen koulutuksen. Sain tosi paljon hyväksi luettua sitä kautta. Sen takia valmistuin niin paljon nopeammin. Kesti opinnot noin puolitoista vuotta. Sen jälkeen hain duunia. Sain hyvin suoraan vakituisen työpaikan. Siinä kävi sellainen hyvä.   Haastattelija [00:12:59]: Mitkä sinun muut koulutuksesi olivat siis?   Nuoriso-ohjaaja [00:13:02]: Rakennusalan perustutkinto. Olen käynyt raksa-alan.   Haastattelija [00:13:04]: Mitä tähän nuoriso-ohjaajan ammattiin vaaditaan sitten?   Nuoriso-ohjaaja [00:13:08]: Minun mielestäni se, mistä sinä voit, ihan kuka vain voi hakea tähän työhön. Minun mielestäni tänne tarvitaan kaikenlaisia erilaisia ihmisiä. Sanotaan näin, että jos minä katson vaikka itseäni, olen tosi sellainen, että olen tosi puhelias, ja minä olen todella sellainen energinen ja tosi liikunnallinen, mutta se on myös niin kuin sanotaan, että jos minä olen vaikka nuorisotalolla, eihän kaikki nuoret jaksa katsoa minua. Joillekin minä voin olla tosi ärsyttävä nuoriso-ohjaaja. Jotkut on niin, että "aa vitsi, Yvan aina puhuu tuolla  noin". Aina hän on ihan energinen ja aina hän on äänessä, niin sitten taas joillekin voi toimia sellainen tosi rauhallinen nuoriso-ohjaaja, joka on tosi sellainen, että sillä on tosi rauhallinen, ylipäätänsä sellainen aura ympärillänsä. Kyllä minäkin pystyn olemaan sellainen, mutta ei se katso sitä, että kaikki voi hakea tähän työhön. Nuorempana koin, että itselläni minulla ei ehkä ollut mahdollisuuksia tehdä asioita niin paljoa, niin haluan itse olla sellainen, joka mahdollistaa nuorille paljon enemmän tekemistä ja enemmän niitä mahdollisuuksia, mitä itselläni ei ollut.   Haastattelija [00:14:12]: Millä perusteilla pääsee nuoriso-ohjaajaksi, kun on se työhakemusjuttu? Millä perusteella he ottavat sinut tähän ammattiin?   Nuoriso-ohjaaja [00:14:20]: Erilaisiin paikkoihin. Niin kuin minäkin sanoin, että juuri kun minä hain tähän paikkaan, niin siellä oli sellainen selite, että minkälaista ihmistä he haki sinne työpaikalle. Niin sitten luin siitä, ja luin sen esitteen, ja minä koin, että minä olen juuri tämä ihminen, niin sitten hain siihen työpaikkaan. Että jos minä olisin, sanotaan vaikka näin, että kun siellä oli muistaakseni silloin, kun hain tähän paikkaan, niin oli joku kolme tai kaksi muuta paikkaa, ja luin niitten esittäjää, ja he haki juuri sellaista tietokonepelitoiminnan osaamista, niin sitten taas enhän minä ole sellainen niin kuin. Minä voin sanoa suoraan, että minulle liikunta ja tällainen, ne on minun juttuni, mutta sitten taas koneilla on sellaista ATK-juttua, niin ne ei ole taas minun maailmaani. Niin sitten taas, eihän minä hae sellaiseen työpaikkaan, koska ei minulla ole sitä osaamista. Niin se toimii, että sinne suoranaisesti on sellainen pieni esite, sitä kautta sinä selkeästi haet.  Kuulutus [00:15:12]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:15:15]: Mikä on parasta sinun duunissasi?   Nuoriso-ohjaaja [00:15:18]: Parasta duunissani on se, että minä pääsen tuottamaan nuorille erilaisia toimintoja, ja saan heille tekemistä. Ja sen tunteen myös, että he ovat turvassa, ja he saavat olla mitä he ovat. Heillä ei ole mitään hätää.   Haastattelija [00:15:32]: Entäs onko mitään huonoja puolia?   Nuoriso-ohjaaja [00:15:34]: Huonot puolet ovat tietenkin nämä työajat. Silloin, kun alussa hain tähän hommaan, tiedustin, että tämä on iltapainotteista, mutta kun alkoi tekemään sitä duunia kunnolla, todellisuus on ehkä iskenyt vähän eri tavalla. Kuitenkin urheilen ja harrastan vapaaottelua. Tietenkin se vaikuttaa treeniaikoihin. Minun treenini ovat aina viiden aikaan. Pyydän aamuvuoroja sen takia, että pääsen niihin treeneihin ja tehdä kaikkea, kuten puhua pomon kanssa, sumplin, pääsen treeneihin; ja minä kuitenkin ottelen, et se ei ole minulle sellainen vain harrastusharrastus, että minä vedän sitä ihan kunnolla, niin sitten voin sanoa, että se on vähän häirinnyt siinä, on sellainen sanonta, että tämä on sosiaalisen elämän tappaja. Kun teet tätä duunia, saat illat silloin, kun monet kaverit pääsevät duunista, vaikka viiden aikaan, niin olet silloin töissä. Kun kaikki kaverit ovat niin, että lähdetäänkö hengaamaan, niin sinä olet vähän niin, että pääsen duunista ysiltä. Jos te olette vielä hengaamassa yhdeksän jälkeen, voin tulla moikkaamaan siihen. Ei siinä. Minulla on ollut noita hetkiä. Kun on viikonloput töissä, niin sinä olet viikonloput töissä.   Haastattelija [00:16:47]: Nyt, kun mainitsit vapaaotteluharrastuksesta, niin onko tämä hyödyttänyt ammattia?   Nuoriso-ohjaaja [00:16:54]: Koen, että jos harrastan itse ja pidän itseni hyvin voivana, niin tietenkin pystyn tekemään työni myös paljon paremmin. Voin hyvin, liikun ja pystyn myös neuvomaan niitä nuoria, joita myös neuvon heidän liikkumisessaan. Koen, että se edesauttaa työtäni tosi paljon.   Haastattelija [00:17:16]: Menikö ketään kavereistasi samaan ammattiin kuin sinä?   Nuoriso-ohjaaja [00:17:19]: Minulla on ehkä pari kaveria, jotka tekevät nuorisotyötä minun omasta kaveripiiristäni. Mutta oli meitä paljon enemmän. Me aloitimme sillä tavalla, että me olimme vertaisohjaajaporukassa. Kun me pyörimme nuorisoalalla, niin meidät pyydettiin mukaan tekemään kaikkea tapahtumia siellä ja muille nuorille. Oli meitä silloin joku kahdeksan, mutta aika moni niistä siirtyi muihin hommiin. Ei ole kaikkien juttu. Mutta me, joiden juttu se oli, niin me ollaan pysytty vielä tässä hommassa.   Haastattelija [00:17:49]: Oliko nuoriso-ohjaaja unelma-ammattisi, kun sinä olit pieni?   Nuoriso-ohjaaja [00:17:53]: Ei. Ei minulla ole ollut ikinä unelma-ammattia. Nuorempana minä ehkä halusin olla vain sellainen the baddest man on the planet. Halusin olla se kovin äijä. Se on ollut sellainen unelmani. Minä koen, että koetan toteuttaa minun unelmaani vapaaottelun kautta. Pystyn näyttämään siellä kehässä, että minä olen se kovin äijä.   Haastattelija [00:18:16]: Onko sinulla tähän ammattiin hygieniapassia tai ensiapukorttia?   Nuoriso-ohjaaja [00:18:22]: On oikeastaan. Koulun kautta kävin hygieniapassin. Tietenkin jotkut nuoriso-ohjaajat pitävät kokkikerhoja. Olen itse pitänyt myös kokkikerhoja. Kyllä tarvitset siellä hygieniapassin. Kaikki ensiapukurssit on hyvä käydä. Nuorisotalolla voi tapahtua mitä tahansa. Kun saa jonkun kohtauksen, on tosi tärkeää, että nuoriso-ohjaaja tietää, mitä siinä vaiheessa pitää tehdä. On tärkeää, että kaikki nuoriso-ohjaajat käyvät koulutuksiaan. Kyllä ne järjestetään. Niitä käydään aina uusimassa. Kyllä duuni hoitaa sen. Kyllä nuorisotalolla on osaavaa porukkaa.  Haastattelija [00:19:00]: Onko joitain oppiaineita, joissa täytyisi olla erityisen hyvä, jos haluaa tähän ammattiin?   Nuoriso-ohjaaja [00:19:06]: Ei mielestäni rehellisesti. Voin sanoa suoraan, että olen ollut joissain huono, joissain hyvä, mutta en koe, että se on millään tavalla vaikuttanut siihen, minun pääsemiseen tälle alalle tai mitenkään. Enemmänkin se on ihmisluonne.   Haastattelija [00:19:21]: Onko joitain oppiaineita, joita suosittelisit lukemaan enemmän?   Nuoriso-ohjaaja [00:19:26]: Riippuu, minkälainen nuoriso-ohjaaja haluat olla. Jos sanotaan vaikka minun kohdallani, jos neuvoisin itseäni, että jos haluat olla liikuntapainotteinen nuoriso-ohjaaja niin hoida siitä liikunta kunnolla, että opi siellä, että katso, kun se liikunnan maikka tekee niitä ohjaamistilanteita, että opiskele sitä ihmistä, ja niin kuin otat siitä kaiken tiedon, mitä sinä voit, että  niin kuin sillä tavalla.   Haastattelija [00:19:52]: Niin, ja jos sinä tykkäät piirtää, niin sitten keskity kuvikseen; sitten sinä voit tehdä joitain piirustuskerhoja, ja jos sinä tykkäät vetää kokkikerhoja, niin juuri kotitalous ja nämä.   Nuoriso-ohjaaja [00:20:01]: Kaikilla on erilaisia. Kuten sanoit, vaikka piirtäminen. Tiedän monia nuoriso-ohjaajia, jotka ovat tosi hyviä piirtämään. He saattavat käyttää spraymaalia ja tekevät tageja. He pitävät kerhoja nuorille, joista he pääsevät oppimaan. Katsotaan, että nuorisotalolla nuoret aloittaa ison pahviseinän. He pääsevät siihen tekemään sen. Ei tarvitse mennä tageilemaan hienoja katuja, vaan ne voi tehdä juuri hyvässä tilassa, ja siinä on joku ohjaaja, joka on oikeasti osannut ne hommat, niin sitten pystyy neuvomaan. Sen takia se on vähän niin, että ihan kuka vain semisti voi tehdä tätä työtä.   Haastattelija [00:20:42]: Ja saatteko te kaikki saman verran palkkaa?   Nuoriso-ohjaaja [00:20:46]: Me nuoriso-ohjaajat, jotka olemme käyneet ammattikoulun tutkinnon, niin me kaikki saamme samaa palkkaa, mutta jos sinä käyt ammattikorkeakoulun, niin tietenkin sinä saat vähän enemmän palkkaa. Jos käyt ylemmän ammatti- korkeakoulun, saat vielä enemmän palkkaa. Jos olet eri työtehtävissä, niin sekin riippuu.   Haastattelija [00:21:07]: Mikä on tämän ammatin keskivertopalkka kuukaudessa?   Nuoriso-ohjaaja [00:21:11]: 2200 ennen veroja.   Haastattelija [00:21:15]: Onko ammattiin eri keinoja työllistyä? Mitkä ne keinot ovat? On amis, mutta voiko mennä lukion kautta?   Nuoriso-ohjaaja [00:21:22]: Jos menet lukion kautta, sitten menet ammattikorkeakouluun ja haet sosionomiksi tai yhteisöpedagogiksi. Sitten voit suoraan päästä isompiin hommiin töihin tai toiminnanjohtajaksi. Sitten voit myös amiksen kautta päästä alemman nuoriso-ohjaajan työtehtäviin. Tai sitten sinä käyt nuoriso-ohjaaja-alan ja sen jälkeen vielä yhteisöpedagogiksi tai sosionomin. Siitä kouluttaudut vielä enemmän.   Haastattelija [00:21:50]: Mikä se amis oli, missä tätä koulutusta saa?   Nuoriso-ohjaaja [00:21:53]: Silloin,  kun minä opiskelin, opiskelin Järvenpäässä, mutta sitten se mielestäni tuli nyt tänne Helsinkiin. Diakissa minun mielestäni opiskellaan aika paljon nuoriso-ohjaajaksi. Että jossain ammattikouluun, niin diakoniaopistossa, minun mielestäni siellä voi. Ja mielestäni jossain muuallakin pystyy.   Haastattelija [00:22:12]: Onko tämä nuoriso-ohjaus kuitenkin semmoinen asia, mitä sinä haluat tehdä sinun loppuelämäsi?   Nuoriso-ohjaaja [00:22:16]: Nyt tämä on minun main job, mutta minä haluaisin olla ammattiurheilija. Haluaisin ammatikseni olla vapaaottelija, että minä saisin sillä palkkani. Kyllä voin sanoa, että jos se vapaaottelu onnistuu kunnolla, niin kyllä minä lopetan kaikki muut työt, ja alan vetämään sitä vapaaottelua. Kyllä minä voin sanoa, että en minä ikinä varmaan tule lopettamaan nuorisotyötä. Kyllä tulen aina tekemään sitä jossain muodossa.  Kuulutus [00:22:42]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:22:45]: Mitä neuvoja sinulla on antaa nuorille, jotka haluaisivat olla tulevaisuudessa nuoriso-ohjaajia?   Nuoriso-ohjaaja [00:22:52]: Muista vain olla oma itsesi. Jos olet oma itsesi, niin teet kaikki asiat niin paljon paremmin. Älä yritä olla mitään, mitä et ole.   Haastattelija [00:23:03]: Onko jotain muuta asiaa, jota tulisi tietää ennen kuin hakee tähän ammattiin?   Nuoriso-ohjaaja [00:23:08]: On juuri ne kahdet väylät, tai erilaiset väylät. Voit oppisopimuksella työelämässä, tai ammattikoulun kautta, jossa opiskelet enemmän koulun penkillä. Tietenkin sielläkin on työharjoittelujaksot. Muistakaa, että kun oppisopimuksella opiskelee, saa myös palkkaa. Ehkä ei saa täysin samaa palkkaa kuin ihan kunnon kouluttautunut nuoriso-ohjaaja saa, mutta sinä saat silti palkkaa siitä. Minä ainakin koen, että itseni kohdalla se oli tosi hyvä, koska olin kuitenkin aikuinen ihminen ja minun piti vuokrani maksaa jollain, niin kyllä se oli tärkeää, että minulla oli töitä. Sitten on myös nuo AMK:t. Jos sinä olet käynyt lukion tai ammattikoulun, vaikka minä kävin tuon rakennusalan ammattikoulun, olisin silti voinut hakea sosionomiksi ammattikorkeakoulun kautta. Minä itse päätin mennä sen oppisopimuksen kautta. Minun mielestäni se oli jotenkin siistiä, niin halusin lähteä kokeilemaan sitä.   Haastattelija [00:24:05]: Miten tämän oppisopimuksen voi tehdä?   Nuoriso-ohjaaja [00:24:07]: Minulle itselleni kävi siten, että kun olin tehnyt tuntityöntekijänä Viikin nuorisotalolla töitä, niin sitä mukaa se toiminnanjohtaja piti musta tosi paljon. Ja sitten hän juuri sanoi, että kun se ei voinut palkata minua, koska minulla ei ollut koulutusta siellä alalle. Ja sitten se kertoi minulle siitä, että on tällainen oppisopimustie, että sieltä oli tullut heille viestiä, niille toiminnanjohtajille, että hei, huikatkaa tästä viestiä nuorille, jos he haluavat oppisopimuksen kautta töihin kaupungille. Sitten hän sanoi minulle, että hae tähän, ja minä hain. Nyt oli kunnon ryhmähaastattelut. Se ei ollut sellainen, mihin minä jouduin hakemaan, vähän niin kuin hakisit vaikka normiamikseen, että joudut tekemään kaikki hullut kokeet. Ei, se ei mennyt niin. Minulle meni siten, että minä jouduin oikeasti melkein työhaastatteluun. Se oli ensin ryhmähaastattelu, sitten oli tehtävä, ja sen jälkeen oli vielä kolme haastattelua, missä olet yksin. Sen jälkeen he ilmoittavat sinulle  parin viikon päästä, että pääsetkö, vai et. Sitten minä sain sen.   Haastattelija [00:25:11]: Miten sinä pääsit Viikin nutaan?   Nuoriso-ohjaaja [00:25:13]: Olin itse ollut Viikin nuorisotalon nuori ennen, kun olin vertaisohjaajatoiminnassa, ja minua oli koulutettu vertaisohjaajahommiin. Olin toiminut nuoriso-ohjaajien kanssa heidän vertaisenaan. Olin nuori, mutta myös toimin ohjaajana siellä, eli vertaisohjaaja. Sitä mukaa, koska ne ohjaajat tiesivät, että minä osaan hommani, niin he oli itse kouluttanut minut. Kun he tarvitsivat apua sinne, niin he pystyivät pyytämään minut tuntityöntekijäksi sinne. Eli vaikka minulla ei ollut koulutusta, minä silti pystyin tekemään sitä työtä, että he maksoivat minulle niistä päivistä, mitä tein. Mutta sitten myöhemmin minä hankin koulutuksen, ja sitten minä sain vakituisen työpaikan.   Haastattelija [00:25:56]: Miten sinuun saa yhteyttä, jos jollakin nousee vielä kysymyksiä?   Nuoriso-ohjaaja [00:26:00]: Minut saa kiinni Instagram-tili yvanhertsi. Minulle saa pistää ihan milloin vaan viestiä, ja sieltä löytyy myös kaikki minun yhteystietoni. Sieltä pitäisi löytyä kaikki minun numeroni, ja näin. Minulle saa soittaa ja pistää viestiä. Minä kyllä vastailen siellä. Kaikki kysymykset, niin come on! Tai sitä voi tulla vain moikkaamaan tänne Hertsin nuorisotilaan. Täällä minä myös päivystän.   Haastattelija [00:26:22]: Kiitos Yvan haastattelusta. Oli kunnia saada sinut vieraaksi.   Nuoriso-ohjaaja [00:26:25]: Kiitos tosi paljon.  [äänite päättyy] 

“Ammattilaisvapaaottelija kamppailee, urheilee ja kehittää itseään työkseen”  Jaksossa kuullaan vapaaottelija kokemuksia työstään ja miten hän on kyseiseen ammattiin päätynyt.  Haastattelija, juontaja: Jenny Vu   Haastateltava: Vapaaottelija Anton Kuivanen  Tuotanto: Signaalimedia, Helsingin nuorisopalvelut   Jakso on äänitetty 12/2020   Jakso on julkaistu 1/2021  ---- Tekstiversio: [äänite alkaa]  [00:00:25]: Ammattipodcast  Juontaja [00:00:27]: Moi kaikki ja tervetuloa meidän Ammattipotcastiin. Tänään meillä on vapaaottelija Anton Kuivanen, joka on ollut työssään 15 vuotta. Mitä sulle kuuluu Anton?   Vapaaottelija [00:00:37]: Kiitti, hyvää. Ei tässä kummempii. Aamulla käyty treenaamassa ja valmennushommissa ja päivällä on syönyt lounasta himassa, suunnitellut illan treenit ja ollut ja tehnyt. Hoitanut niitä näitä vähän vähän rästihommia tuossa ja nyt juttelen sun kanssa ja sitten sen jälkeen lähdetään taas salille treenaamaan.  Juontaja [00:01:05]: Voisitko sä kertoa meille mitä vapaaottelijat tekevät työkseen?  Vapaaottelija [00:00:00]: Ammattilaisvapauttatelijat niin kamppailee, urheilee, kehittää itsensä ja tota pyrkii sitten otteluissa niin esittämään niitä taitoja, joita on hiottu siellä pajalla, siellä treenisalilla, ahkerasti. Ja tota ammattilaiset vapaaottelijaelämä on lyhyesti, niin se on urheilua, harjoittelua, se on kilpailemista. Elikkä se tulos tehdään siellä matseissa, siellä tapahtumissa, siellä kilpailuissa, häkissä. Ja tota tän lisäksi ammattilaiskamppailu ja ammattilaisvapaaottelu on myös esiintymistä. Elikkä sä palvelet niitä faneja ja niitä katsojia ja yrität näyttää näyttää omalla osaamisella ja omalla tekemisellä ja sillä omalla olemuksella, olemisella, että mihin mihin sä pystyt ja miten sä pärjäät siinä kansainvälisessä kilpailussa parhaimmillaan.  Juontaja [00:02:05]: Eli onks tää vapaaottelu niinku sun harrastus, mistä sä oot tehnyt sun duunia?  Vapaaottelija [00:02:10]: Joo kyllä, niinkin voi sanoa. Että harrastuksestahan se on lähtenyt liikkeelle. Mä oon pikkupojasta asti aika monipuolisesti urheillut kaikennäköistä. Ihan tommoisia pallopelejä, joukkueurheilulajeja, aika paljon erilaisia yksilölajeja kanssa, skeittailua, lumilautailua tuli kans tehtyä kanssa junnuna paljon. Sitten tota mä oon ollut aina semmoinen aika aktiivinen. Jossain vaiheessa sitten rupesi enemmän noi kamppailulajit kiinnostaa ja nyrkkeily ja paini jonkun verran. Ja sitten tota 2004  ensimmäistä kertaa sit hakeuduin tuonne Espooseen, Espoon Kehähaiden vaparitreeneihin.  Juontaja [00:02:54] Mitä sun työpäivään kuuluu?  Vapaaottelija [00:02:57]: Mun työpäivä alkaa usein aamulla siinä kasin aikaan. Heräillään ihan normaalisti, syödään aamupalat, lähdetään treenisalille ja tehdään suunnitelman mukaan treenejä. Kehitetään sitä omaa tekemistä, omaa gamea siinä vapaaottelijana. Aamutreenit. Päivällä tankataan, levätään, tehdään muita hommia, mitä tota arkeen mahtuu ja iltapäivällä treenataan lisää. Tota se on lyhykäisyydessään. Sitten on tota erilaisia kuvioita. Joskus se jotain tietysti edustamiseen liittyviä hommia. Joskus on matsin valmistautumiseen, ehkä sen promoamiseen liittyviä hommia. Että aika laidasta laitaan monenlaisia päiviä. Ei ole niinku yhtä tiettyä kaavaa. Mutta tietysti samaan aikaan myös vaan urheilija- ja vapaaottelijaelämä, ni on se aika silleen tietyllä tapaa rytmitettyä, että täytyy olla vuorokausirytmit aika hyvin niinku kondiksessa. Ja unirytmi täytyy olla hyvät, että se palaudut niistä treeneistä, jotka vie aika paljon energiaa ja niin edespäin.   Juontaja [00:04:04] Tekeekö sun joku valmentaja sulle vai ootko sä niinku itsesi valmentajat, et sä teet itsellesi suunnitelman?  Vapaaottelija [00:04:10]: Tostakin on monenlaisia eri virityksiä. Mutta, jos katsotaan mun ammattilaisuraa taaksepäin, niin yleensä mulla on aina ollut, tai valtaosa urasta, ollut päävalmentaja. Ja sitten on muutama apucoachi saattaa olla mukana. Se voi olla esimerkiksi joku finin coach, nyrkkeilyvalmentaja siellä voi olla jotain fysiikkapuolen valmennusta. Parhaimmillaan siinä on aika hyvä tiimi. Siinä on treenikaveri, ne läheisimmät treenikaverit. Muutama henkilö tavallaan, jotka tietää sun tekemisestä. Sun suunnitelmista. Ja teet kuka ne suunnitelmat luo, niin tietysti päävastuu yleensä päävalmentajalla. Ja tehdään joku suunnitelma, jota lähdetään toteuttamaan. Se yleensä ammattilaisvapaaottelussa yleensä lähtee siitä, että milloin sulla on seuraava matsi tulossa. Ja tavallaan siitä seuraava matsin päivämäärästä taaksepäin, niin lähdetään sitten tekemään suunnitelmaa, että mitä minkälaisia asioita täytyy tehdä siinä arjessa, että ollaan huippukokondiksessa. Ja aina tavoitteena on olla tietysti elämänsä kunnossa tai vähän paremmassa kunnossa siinä matsipäivänä, kun ollaan aikasemmin oltu. Tehdään, käydään homma läpi, vaihdetaan palautteita, tehdään vielä paremmin seuraavana päivänä homma uudestaan.  Juontaja [00:05:31] Voisitko sä antaa niinku konkreettisen esimerkin mitä sun treeni juttuun kuuluu?  Vapaaottelija [00:05:36]: Tän päivän aamutreeni, ni me oltiin potkutreeneissä. Hiottiin muun muassa etupotkuja ja sitten erilaisia yhdistelmiä sen jatkoksi. Niin siinä on totta kai hyvä alkuverryttely. Perjantaipäivä niin on jo 4 hyvää treenipäivää tällä viikolla takana, niin täytyy verrytellä paikat lämpimäksi. Yleensä tommoisia liikkuvuustyyppisiä kropan availujuttuja sitten saattaa, vaikka ennen potkutreenejä, niin avaa lantion huolella, hyppii hyppynarua, sitten nyt lähdetään tekemään potkuja, tekemään erilaisia yhdistelmiä, tekemään pariharjoittelua, tehdään välineharjoittelua eli potkitaan potkulyöntiyhdistelmiä tommoisiin potkutyynyihin tai padeihin. Padeiks me niitä kutsutaan. Tai jos sä haluat olla hyvä vapaaottelija, ni sä voit tehä paljon sitä itteensä eli vapaaottelua, mutta että toisin samaan aikaan niinku todella monipuolisesta lajista on kyse. Periaatteessa siinä on niinku kaikki maailman kamppailutaidot ja kamppailulajit on ikään kuin tuotu samaan häkkiin tai niinku saman saman katon alle. Tää setup tavallaan luo myös aika kovat osaamisvaatimukset, että sulla täytyy olla niinku valmiudet ensinnäkin ymmärtää, mitä kaikkea voidaan tehdä, tuntea säännöt hyvin ja sitten tuntee itsesi. Osata ne omat jutut millä sä teet tulosta, millä sä voitat, millä sä pärjäät ja niissä täytyy olla älyttömän hyvä. Aika isosta kokonaisuudesta lähdetään liikkeelle ja sitten lähdetään tekemään valintoja. Joka päivä vaan hiotaan niitä omia skillsejä entistä paremmaksi ja syödään omia hampaita entistä terävämmäksi. Ja pitää tiedostaa myös omat heikkoudet, omat puutteet ja ja niiden parissa pitää työskennellä aika paljon, että niistä ikään kuin päästä eroon ja parhaimmillaan saattaa jopa muuttua vahvuuksiksi.  Jingle [00:07:31]: Ammattipodcast   Juontaja [00:07:33]: Näistä sun treeniajoista niin, miten sä oot suunnitellut ne ja meet sä myös viikonloppuisin treeneihin?  Vapaaottelija [00:07:39]: Usein lauantaina on joku treeni myöskin, että kokonaan lepopäiviä on enintään yks viikossa ollut. Yleensä mä pidän sunnuntaipäivän kokonaan leedii, kokonaan huilia, ettei hirveästi edes ajattele silleen urheilemista. Tai ainakin pyrkii siihen. Todennäköisesti kuitenkin tulee edellisen yön kaikki matsit katsottua ja sitten taas ajatukset siinä omassa tekemisessä. Että on se on se toisaalta myös vähän semmoista parhaimmillaan vähän niinku tervettä pakkomiellettä, että sä tykkäät niin paljon siitä touhusta ja sä tykkäät niin paljon siitä mitä sä teet, että tota se enemmänkin niinku elät ja hengität sitä sun tekemistä. Mutta. Siinä on se vaara olemassa just se, että jos sä teet liian paljon yhtään samaa juttua, niin se ylirasituksen riski on aina olemassa tavallaan, semmoinen tietty tympääntyminen ja semmoinen laput silmillä ilmiön riski on olemassa. Että sen takia on aika tärkeätä, että tekee erilaisia asioita välillä, tulee ulos sieltä omasta umpitunnelista ja tekee jotain ihan muuta ja katselee tavallaan sitä omaa touhua ulkopuolelta. Mutta valtaosa ajasta niin kuitenkin se hiot sitä omaa timanttia tavallaan ja ja siihen pitää käyttää aika paljon aikaa, jotta se pärjäät kilpailussa, jotta sä pystyt kehittymään riittävän hyväksi. Treenit kestää yleensä joku puolitoista tuntia. Ei paljon sen pidempään, eikä paljon vähempään. Joskus treenataan pidempään, hiotaan vaikka jotain tiettyä temppua, jotain tekniikkaa tai jotain tekniikkayhdistelmää, voidaan jauhaa 2-3 tuntia putkeen. Valtaosa treeneistä ne pidetään siinä max. puolessatoista tunnissa, että se se liittyy sitten ja kokonaiskuormaan tavallaan, mikä sulla tulee viikon aikana ja että mieluummin pidetään treenit vähän lyhyempänä ja laadukkaana kuin sitten että jauhetaan yli tavallaan semmoisen tietyn väsymyksen rajan. Pari kertaa päivässä ja noin puolitoista tuntia on on yksi treenin pituus.  Juontaja [00:09:41] Millä tavoilla korona on muuttanut sun työnkuvaa vai onko se muuttunut mitenkään?   Vapaaottelija [00:09:46]: Meillä oli tota keväällä oli sali kiinni. Käytiin ulkona treenaamassa, mitä pystyttiin. Aika pienellä porukalla, että huomattavasti vähemmän vähemmän tavallaan treenipareja. Noilla keinoilla niin koitettu silloin kevätaikaan, kun oikeastaan kaikki meni kiinni, niin minimoida näitä levittämisriskiä. Ja sitten nyt kesällä ja syksyllä niin ei oikeastaan ole hirveästi vaikuttanut harjoitteluun, että sitä on pystynyt toteuttamaan aika täysipainoisesti. Kilpailuihin se on vaikuttanut sitten aika isostikin, että sen takia, kun ei voi ottaa yleisöä katsomoon, niin ei oikein saa tota rahoitettua ikään kuin niitä sitä toimintaa. Niin aika vähissä on ollut valtaosalla ammattilaismatsit. Tai no ihan noin maailman ykkösorganisaation UFC näillä tv-diileillä niin pyörittää melko normaalisti tavallaan ilman yleisöä niitä tapahtumia. Sitten taas niinku valtaosa organisaatioista, niin niillä on ollut eventit vähissä tai ne on ollut kokonaan tauolla.  Juontaja [00:10:49] Eli sä treenaat otteluita varten, mutta kun ei ole ollut otteluita niin mitä sä oot sitten niinku tehnyt sillä aikaa?  Vapaaottelija [00:10:56]: Sen lisäksi, että että mä oon ammattilaisvapaaottelija ja samanaikaisesti niinku puhuttiin jo tuossa, niin viihdetaiteilija eli mä esiinnyn yleisölle silloin kun mä ottelen. Sen lisäksi niin se, kuka mä oon, niin mä oon elämäntapakamppailija ja se showbusiness ja se kilpaileminen, niin se on vaan yks osa tätä hommaa loppupeleissä. Se mikä mua ajaa eteenpäin ja miksi mä menen joka päivä sinne treenisalille, niin se on edelleenkin vaan siksi, että mä tykkään siitä, mitä mä teen. Noh se on mun elämäntapa ja kaikessa lyhykäisyydessään mä en mene duuniin sen takia, että mä saisin jonkun vaikka rahallisen hyvityksen menetetystä vapaa-ajasta vaan, että mä nautin siitä mitä mä teen ja mä haluan tulla siinä joka päivä vähän paremmaksi.  Juontaja [00:11:46]: Miten sä oot niinku saanut fyrkkaa, kun ei ollut näitä otteluita niin ootko sä joutunut paikkaamaan tätä sun tduunia nyt toiseen duuniin?  Vapaaottelija [00:11:55]: Joo mä, tota sen lisäksi, että mä urheilen, mä oon kolmekymmentäkuusi vuotta. Mä en ole mikään juniori enää, enkä mikään aloitteleva ammattilaisvapaaottelija, että mä oon tosiaan 15 vuotta painanut urheilijana, ammattilaisurheilijana. Nyt kun ei ole päässyt kilpailemaan, ei ole hirveästi tullut matseista tienestejä. Yhteistyökuviot muutenkin vähän jäissä aika pitkälle. Niin mä oon jakanut sitä tietotaitoa, mitä mä oon tässä mun matkan varrelta tässä uralla kerännyt ja tietysti vähän kouluttautunut ja muuta. Mutta tän vuoden aikana niin mä oon valmentanut sekä vapaaottelijoita, että muita liikkujia. Sen lisäksi, että mä käyn itse treenaamassa, niin valmennan nuorempia vapaaottelijoita.  Juontaja [00:12:43] No miten susta tuli vapaaottelija?  Vapaaottelija [00:12:47]:Mä menin kokeilemaan vapaaottelua. Se tuntui siistiltä ja mä innostuin siitä. Mä menin sinne uudestaan sinne treenisalille ja aluksi mä sain turpaani aika pahasti niistä treeneissä, koska ukot kenen kanssa mä treenasin oli valtaosa  vähän isompia, kokeneempia. Mulla oli varmaan riittävästi sitkeyttä mennä aina vaan uudestaan sinne ja kova halu kehittyä paremmaksi ja haastaa itseäni. Pikkuhiljaa mä aloin pärjää siellä ja sain onnistumisia ja sitä kautta innostui entistä enemmän. Sitten mä päätin mennä kilpailuihin kokeilee, että miten mä pärjään siellä. Eka matsi oli oliko se nyt 2005 alkuvuodesta Lappeenrannassa ja jännitti tietysti hirveästi, kun en tiennyt mitä siellä on edessä. Hyppäsi kehään semmoista vajaa 10 kiloa mua isompaa kaljua tatuoitua imatralaisrajavartijaa vastaan. Se matsi se oli semmoisessa lappeenrantalaisessa yökerhossa järjestetty tapahtuma. Tanssilattialle oli kasattu kehä. Sitten matsi alkoi ja mä löin kolme lyöntiä kaverin leukaa kohti ja kaikki osuu ja kaveri pötkähti sinne kehän nurkkaukseen. Siitä tuli aika hyvät fiilikset sitten. Kaikessa tavallaan käytiin niin iso semmoinen tunteiden vuoristorata sen päivän aikana läpi, että varmaan silloin se tuntui siltä, että niinku tämmöisiä kiksejä ei oikein saa mistään muusta. Tai mä en ole kokenut mitään tällaista aikaisemmin ja se sitten tietysti innosti entisestään kehittymään vielä paremmaksi ja menemään uudestaan kilpailuihin. Sieltä sitten lähti pikkuhiljaa homma kehittymään ja kasvamaan. Tuli uusia onnistumisia. Sitten onnistumisten kautta tietysti tulee semmoista pätevyyden tunnetta, että ehkä tästä voisi tulla tästä hommasta jotain ja ehkä tää voisi olla mun juttu. Sitä kautta niin homma lähti niinku ikään kuin etenee oikeeseen suuntaan ja sitten aukesi mahdollisuus ryhtyä sitten ammatikseen tekee sitä.  Juontaja [00:14:50]: Mut miten sä teit niinku sun harrastuksesta ammatin? Onko sulla joku agentti kenen kanssa sä teet sopimuksen vai ootko sä jossain firmassa vai toimitko sä freelancerille niin sanotusti?  Vapaaottelija [00:15:01]: Se miten niinku vapaaottelumaailmassa ryhdytään ammattilaiseksi, niin sä hakeutuisit ensin esimerkiksi GB gymille vapaaottelun alkeiskurssille. Se kestää semmoinen kaks ja puoli kuukautta. Sen jälkeen sä siirryt tavallaan tämmöiseen jatkoharrastelijoiden ryhmään eli se lähtee harrastuksesta, siitä treenaamisesta, itsensä kehittämisestä. Sitten sen jälkeen, kun sä kehityt riittävän hyväksi, sulla on riittävät perustaidot, niin sä voit osallistua kilpailuihin, sä alat kiertämään eri saleilla järjestettäviä amatöörikilpailuita ympäri Suomea. Sen jälkeen, kun sä menestyt siinä hyvin, saat paljon voittoja ja ja tota kehityt entisestään niin sitten sä voit osallistua vielä kansainvälisiin, esimerkiksi Euroopan mestaruus tai MM- kisoihin, eri mantereiden välisiin kilpailuihin. Kun sulla rupee olemaan riittävästi kokemusta amatöörinä ja näyttää siltä, että sulla riittää taidot ja muutkin ominaisuudet tavallaan ammattilaisena kilpailemiseen, niin tota Suomessa on tällä hetkellä taitaa olla 2 tai 3 agentin töitä tekeviä äijiä, jotka sitten auttaa sua noiden ammattilaismatsien saamisessa ja kaikessa muussakin, mitä siellä ympärille sitten rakentuu. Että mitä kaikkea liittyy tavallaan ottelusopimuksen tekemiseen ja mitä kaikkea liittyy sitten erilaisiin, vaikka sitten yhteistyökuvioihin. Esimerkiksi saat jotain sponsoreita, jotka tukee sua uralla eteenpäin niin miten niiden kanssa sovitaan.  Juontaja [00:16:32]: Mistä asioista sä tykkäät eniten sun työssä eli mikä on parasta?  Vapaaottelija [00:16:36]: Kyllä parasta on se, kun on kova matsi, jota varten sä oot valmistautunut. Voi olla kuukausi, voi olla kaks kuukautta, voi olla kolmekin kuukautta, että sovitaan joku matsi johonkin tapahtumaan ja sitten katsotaan tulevan vastustajan matsit läpi. Tsiikataan, että mitkä on sen vahvuudet, mitkä sen heikkoudet. Tehdään suunnitelma, että miten tää matsi tullaan voittamaan. Tehdään töitä. Ollaan huippukunnossa matsipäivänä. Vedetään painot kohdilleen eli kun on painoluokkaurheilusta kyse niin pitää olla tietyssä sovitussa painossa silloin matsia edeltävänä päivänä. Sitten matsipäivänä mennään sinne kisapaikalle, otetaan verryttelyt. Odotetaan oman matsin alkamista. Mennään sinne häkkiin, kun sun nimi kuulutetaan ja sun sisääntulo biisi soi. Ja sitten heitetään vitoset vastustajan kaa siinä häkin keskellä ja tuomari antaa luvan alkaa matsaa. Ja sitten katsotaan, että kuka on kuka sinä päivänä ja siisteintä on tietysti se, että sä voitat. Voitat jonkun kovan matsin, voitat itses ennen kaikkea, voitat sen kun vastustajan ja se on ehkä siistein fiilis Varsinkin jos sä onnistut tyrmäämään tai kuristamaan sen sun vastustajan. Eli joko tyrmäyksellä tai luovutusotteella tavallaan voittamaan ennen täyttää aikaa ja ilman niinku arvostelutuomareiden työpanosta, niin ne on yleensä niitä siisteimpiä fiiliksiä.  Juontaja [00:18:01]: Nii onko sun duunis mitään huonoa puolia, mistä sä et fiilaa kauheasti?  Vapaaottelija [00:18:05]: On, silloin kun menee huonosti ja tulee joku paha loukkaantuminen. Mitkä kuuluu tietysti urheilemiseen ja kamppailemiseen. Menee joku nivelside poikki polvesta tai jänne irtoaa kädestä ja joutuu pitkälle sairaslomalle. Ja sitten tehdään taas kerran lääkäreiden ja fysioterapeuttien kanssa suunnitelma, että miten mä fiksaan tän homman. Se voi olla vuodenkin juttu tota kuntoutua jostain polvioperaatiosta ja ne on nihkeitä aikoja oikeasti, kun ei pääse toteuttamaan itseään. Ei pääse liikkumaan, ei pääse tekemään sitä, mihin sä oot tottunut. Mutta ne on myös tarpeellisia juttuja elämässä. Tavallaan silloin sä joudut vähän pysähtymään ja miettimään, kuka mä oikeasti oon ja ja mitä muuta mä oon kun vapaaottelija Anton Kuivanen. Tai että mitä muuta mun elämään kuuluu. Mitä, mitkä asiat mulle on tärkeitä. Ja sitten ehkä toinen, mikä on niinku henkisesti kovimpia paikkoja, mihin niinku itse on joutunut, on esimerkiksi semmoinen, että aina kun sä häviät, vaikka tyrmäyksellä ihan kuin matsin, jota katsoo tuhannet ihmiset. Siinä on niinku semmoinen sosiaalisen nöyryytyksen ehkä maksimaalinen... Sanotaan, että sä tuut vaikka kolmanneksi jossain hiihtokisoissa tai sä häviät jonkun lätkämatsin, niin sä voit aina mennä vähän jonkun tota jengikaverin taakse tavallaan piiloon. Et se oli ton veskarin moka. Se imuroi tänää tai sillä oli huono päivä. Siinä on niin paljon enemmän tekijöitä tavallaan, jotka vaikuttaa siihen suoritukseen. Sitten, kun sä heräät kanveesilta tyrmättynä, sä et muista edes kunnolla mitä äsken on tapahtunut. Sä rupeat katselemaan ympärille, sä näet sun vastustajan tuulettamassa siinä toisella puolella häkkiä. Ja sitten sä rupeat lasket yhteen, että tässä on varmaan käynyt näin, että mut on vedetty levyksi ja tota sitten sä keräät itse sitten kanveesilta ja menet vähin äänin sinne pukuhuoneeseen ja rupeat miettimään, että hetkinen. Kaks kuukautta mä oon ollut kaikissa kuvitelmissa se, joka tyrmää ja voittaa ja juhlii tänään illalla. Niin sitten ei mennä pelkästään pohjalle vaan mennään niinku mennään helposti sinne omiin pohjamutiin. Ja sieltäkin pitää jollain tavalla niinku päästä taas jalkeille ja eteenpäin. Ja hyväksyy sitten lopulta, mitä on tapahtunut. Sitten mennään eteenpäin.   Jingle [00:20:26]: Ammattipodcast  Juontaja [00:20:29]: Haitko sä tähän ammattiin yksin vai yksi kavereiden kanssa?  Vapaaottelija [00:20:33]: Me mentiin ekan kerran, kun menin vapaaottelutreeneihin niin mulla oli kaks hyvää kaveria messissä. Sitten toisiin treeneihin ne ei enää tullut mukaan ja mä menin yksin. Ja sitten mä löysin aika nopeasti uusia kavereita sieltä salilta ja ei nää vanhat kaverit ei ne mihinkään jäänykään. Ne on edelleen mun ystävii, mutta että tota se ei ollut niiden juttu. Niin ne lähti tekemään jotain muuta ja mä jäin sinne vapaaottelun pariin.  Juontaja [00:20:59]: Kauan sun tää koko koulutus kesti, kunnes sä pääsit tähän vapaaottelijan ammattititteliin?  Vapaaottelija [00:21:06]: Sitten, kun mä pystyin lopettaa kaikki muut duunit. Sai niinku oikeasti elantoni tuosta vapaaottelusta, niin semmoinen 6 vuotta. 6 vuotta olin treenannut pelkästään vapaaottelua.  Juontaja [00:21:18]: Eli siis vapaaottelijaksi ei voi kouluttautua vaan se tulee harrastuksen kautta. Jos siis menestyy vapaaottelijana?   Vapaaottelija [00:21:27]: Joo ei siihen niinku silleen perinteisesti. Sä et voi istua koulunpenkillä ja muuttua siellä hyväksi vapaaottelijaksi. Että sun pitää mennä sinne, laittaa ne vapaaottelurukkaset käteen, mennä kamppailusalille ja alkaa treenaamaan.   Juontaja [00:21:42]: Jos tässä on nyt jotain ysiluokkalaisia, jotka haluaa olla vapaaottelijoita niin, mitä tietä sä suosittelet niille?   Vapaaottelija [00:21:49]: Kyllä mä sanon kaikille junnuille, että kyllä koulut kannattaa käydä ja se on hyvä vastapainoa myös sille urheilemiselle ja treenaamiselle. Mä kävin ite lukion ja moni frendi on valinnut jonkun ammattikoulun. Tai kyllä parhaimmat urheilijat niin monesti on myös aika fiksuja ja ymmärtää niinku muutakin elämää ja muutakin tavallaan yhteiskunnallista toimintaa, kuin pelkästään sitä siellä omassa maailmassa tapahtuvaa juttua.  Juontaja [00:22:20]: Onko jotain luonteenpiirteitä tai erityistaitoja, jotta tulisi hyväksi vapaaottelijaksi?  Vapaaottelija [00:22:25]: Täytyy omaksua tiettyjä taitoja, tiettyjä vaatimuksia siinä matkan varrella, kun sä rupeat sitä treenaamaan ja kehittämään itseäsi siinä. Jotka sitten auttaa sua siellä matkalla, eli sun täytyy olla ensinnäkin tosi määrätietoinen. Ymmärtää se harjoittelun merkitys, ymmärtää levon merkitys, ymmärtää hyvän säännöllisen ravinnon merkitys ja sitten sun täytyy olla tosi kurinalainen. Sun pitää pystyä niinku karsia siitä sun arjesta myös aika paljon sitä niin sanottua viihdettä ja hengailua ja oleskelua ja laiskottelua pois. Mutta se kaikki tulee luonnostaan silloin, kun sä tykkäät jostain asiasta. Sä haluat jotain asiaa tosi paljon, niin sä oot valmis tekemään myös isoja uhrauksia siinä menestymisen eteen.   Vapaaottelija [00:23:15]: Tietyt arvot täytyy toteutua. Siellä kunnioitetaan treenikavereita, se on hauskaa se tekeminen, siellä ei ketään yritetä satuttaa tahallaan tai vahingoittaa. Vaan kyse on niinku... Siinä palaute voi olla välillä aika tiukkaa, eli jos et sä väistä ajoissa tai jos sä arvioit tilanteen etäisyyden väärin, niin tota sieltä saattaa tulla nyrkkiä tai monoa vastapalloon. Mutta että mutta se ei ole se pointti siinä hommassa vaan pointti on kehittää itsensä tulla paremmaksi.  Juontaja [00:23:49]: Onko sulla niinku vinkkejä antaa näille nuorille, jotka nyt haluaa tähän ammattiin? Niin mitä muuta niitten kannattaisi harrastaa, kun tätä vapaaottelua?  Vapaaottelija [00:23:59]: Ihan kaikkea, mikä kiinnostaa. Ja sittenhän tehdään niitä valintoja, että mikä kiinnostaa kaikista eniten, niin panostaa siihen.  Juontaja [00:24:10]: Ootko sä tehnyt tätä duunia vaan Suomen sisällä vai myös globaalisesti?  Vapaaottelija [00:24:15]: Mä oon ollut semmoinen elämäntapaseikkailija toiselta intohimoltani ja sen lisäksi, että mä oon kamppaillut ja urheillut koko elämäni, niin mä oon myös ollut tosi utelias näkemään, että mitä muuta täällä maapallolla on kun tääl Suomen alueella. Mä oon käynyt treenaamassa vaikka kuinka monessa eri maassa, kuinka monella eri salilla, monia eri kamppailulajeja, niin kyllä mä oon yhteensä varmaan useamman vuoden viettänyt reppu selässä tuolla. Välillä mennyt Venäjällä ja Mongoliassa ja Kiinassa ja ympäri Kaakkois-Aasiaa. Ja oon ollut Etelä-Amerikassa Brasiliassa ollut treenaamassa brassijujutsua. Jenkeissä oon viettänyt varmaan yhteensä ehkä 10 kertaa, ollut treenileirillä, sekä Itä- että Länsirannikolla. Floridassa viettänyt aika paljon aikaa treenaamassa Amerikan top tiimin, jos ei paras niin yks parhaista tämmöisestä niinku ammattilaisvapaaotteluatreenicampeista. Ja euroopassa tietysti jonkun verran kanssa kiertänyt. Että että kyllä mä oon mä oon kiertänyt treenaamassa ja kilpailemassa niin aika paljon. Jos pitäisi elämästä jotain parhaita kokemuksia etsiä, niin kyllä iso osa löytyy noita reissuilta, mitä on tullut tehtyä.  Juontaja [00:25:32]: Mikä on vapaaottelijan keskivertoinen palkka kuukaudessa?  Vapaaottelija [00:25:35]: Vapaaottelu on semmoinen laji, varsinkin silloin, kun mä oon sitä aloittanut, niin ei sitä kukaan ruvennut rahan takia tekemään. Että tota keskivertopalkka on aika mitätön. Eli jos sä lasket kaikki ammattilaissäännöillä vapaaottelevat yhteen ja lähdet laskemaan keskipalkkaa, keskiarvoa siitä mitä ne tienaa, niin ei se nouse varmaan edes kahteen. Ei se nouse lähellekään keskipalkkaa mitä suomalainen tienaa. Siinä on ihan valtavat erot. Huonoimmat ei tienaa juuri mitään tai saa ihab naurettavan pientä korvausta. Sun pitää kiivetä tavallaan pyramidin huipulle. Eli sä lähdet sieltä ekalta portaalta. Sulle maksetaan tosi vähän siitä. Sitten se pääset tokalle portaalle ja maksetaan pikkaisen enemmän. Kolmas, neljäs, viides ja niin edespäin. Sitten sä alat pääsee... Puolessa matkassa sä alat pääsee jo semmoisille tienesteille, että sä saat maksettua ehkä sun asuinkustannukset ja safkat itse. Joudut edelleen elämään aika sniidusti. Jos sä edelleen menestyt, edelleen pääset niitä pyramidin portaita edespäin, niin sitten alkaa jo jäämään jotain vähän sivuun ja se pystyt ostamaan asioita, mitä sä sit ikinä pidätkään tärkeinä. Sitten kun päästään sinne pyramidin huipulle, jos päästään sinne, se on aika raadollinen matka sinne huipulle ja sinne pääsee vaan todella harvat ja kaikista lahjakkaimmat ja määrätietoisimmat a taitavimmat ja niin edespäin ja huiput rupeaa tienaamaan aika isoja summia. Viime vuosina parhaiten tienannut vapaaottelija Conor McGregor niin kyllä sillä on kymmenien miljoonien tienestit ihan tuossa muutamassa vuodessa kerääntynyt. Että siellä on se tota toinen ääripää ja toinen ääripää on joitain satasia per matsi, että kaikkea siltä väliltä löytyy.  Juontaja [00:27:27]: Saako suhun jotenkin kontaktia vielä, jos näille nuorille nousee lisää kysymyksiä?  Vapaaottelija [00:27:32]: Totta kai saa joo. Laittakaa vaikka Ig:n kautta @antonkuivanen, niin sieltä voi laittaa mulle viestiä ja mä vastailen ihan mielelläni.  Juontaja [00:27:42]: Kiitos Anton sikapaljon! Oli tosi mielenkiintoista kuunnella sun kokemuksia ja vinkkejä. Ihan varmasti nää nuoret sai paljon apua tästä, mut kiitos vielä kerran!  Vapaaottelija [00:27:52]: Kiitos sulle. 

“Personal trainer voi tienata kuukaudessa muutamasta sadasta tuhansiin euroihin”  Jaksossa kuullaan personal trainer Markuksen kokemuksia työstään ja miten hän on kyseiseen ammattiin päätynyt.  Haastattelija, juontaja: Jenny Vu   Haastateltava: Personal trainer Markus  Tuotanto: Signaalimedia, Helsingin nuorisopalvelut   Jakso on äänitetty 12/2020   Jakso on julkaistu 1/2021  ---- Tekstiversio: [äänite alkaa]  Juontaja [00:00:25]: Tervetuloa kaikki kuuntelemaan meidän Ammattipodcastiamme. Tänään meillä vieraana on Markus, joka on ollut personal trainer -työssään kaksi vuotta. Miten menee, Markus?   Personal trainer [00:00:37]: Hei, kiitos. Ihan hyvin menee. Mitäs teillä?   Juontaja [00:00:40]: Ihan hyvin. Mitä personal trainerit tekee työkseen? Voitko kertoa tästä työstä enemmän?   Personal trainer [00:00:45]: Personal trainerit tekevät vähän laajempaa duunia, se ei oo pelkästään, että joskus sanotaan, että personal trainer on henkilökohtainen valmentaja. Mitä henkilökohtainen valmentaja tarkoittaa, on se, että meidän tietoisuutemme, meidän saatavuutemme, meidän duunimme on räätälöidä se henkilökohtaisiin tarpeisiin ja tavoitteisiin. Treeniohjelmia sekä kuntoutuksia, se on tosi laajaa. Riippuu siitä, mitä toinen henkilö vaatii henkilökohtaisesta valmentajastaan. Kaikilla on erilaisia tavoitteita. Se ei ole pelkästään, kun aika moni voi sanoa, että se on pelkästään okei, nyt minä haluan laihduttaa, niin minä hommaan itselleen personal trainerin. Se voi olla laidasta laitaan.   Juontaja [00:01:33]: Minkälaista personal trainer-työtä sinä teet?   Personal trainer [00:01:37]: Minä teen sekä että, olen erikoistunut kamppailulajeihin. Olen itse ollut urheilija todella pitkään, niin kauan kuin mitä muistan. Ja sitten opiskelin vuonna 2014, muistaakseni. Ja minulla on ollut koko ajan, että opiskelu ei koskaan loppunut. Teen sellaista, että minulta tulee asiakkaita, joista jotkut tykkäävät nyrkkeilystä, jotkut haluavat laihduttaa, jotkut haluavat saada lisää massaa, joillekin on jotain, esimerkiksi polvikuntoutuksia tehdään, selkäkuntoutuksia tehdään, ihan laidasta laitaa. Minulla on vähän laajempaa osaavuus tällä alueella.  Juontaja [00:02:25]: Voisitko antaa konkreettisen esimerkin työpäivästäsi? Mitä teet ensimmäisenä, kun tulet töihin, ja mitä teet viimeisenä, kun lähdet töistä?  Personal trainer [00:02:35]: Meidän työmme on vähän erilainen kuin kaikki muut. Tällä hetkellä olen freelancer. Freelancerina en kuulu mihinkään. Teen työtäni omalla toiminimellä, sanotaanko näin. Se tarkoittaa sitä, että minä määrään minun työaikani ja minun työaikani on sillä tavalla asiakkaiden tarpeiden mukaan. Joskus saatan mennä aamukuudelta töihin, sitten on neljä tuntia vapaata ja sitten minä menen taas tekemään yhden tunnin hommaa. Sitten tulen takaisin taas salille tai menen asiakkaan luo treenaamaan. Sitten mennään ulos toisten asiakkaiden kanssa. Se on koko ajan vähän täällä, vähän tuolla. Sitä, mitä asiakas vaatii, koska olen valmis aina asiakkaille. Mikä heille on parasta, niin sillä tavalla. Totta kai jokaisesta asiakasta minulla on database historiaa. Eli me teemme tavoitteita, ohjelmia, jokaiselle ohjelma ja sitä kautta me mennään, että okei tänään, jos sanotaan esimerkiksi minulla, olisi Jussi. Jussilla on vähän heikko polvi ja hän haluaa kuntouttaa polven ja samalla laihduttaa ja se tykkää nyrkkeilystä, niin me aloitamme sillä tavalla.   Juontaja [00:03:53]: Tuleeko nämä asiakkaat itse sinulle jotenkin vai etsitkö sinä ne jonkun nettisivun kautta, teetkö sinä Facebook-markkinointia vai miten tämä menee? Miten sinulle tulee asiakkaat?  Personal trainer [00:04:04]: Asiakkaiden saaminen on todella hauskaa tässä alassa, koska mikään ei määrää, jos ajatellaan, että se pitäisi mennä juuri tällein. Ei ole yksi oikea tie asiakkaiden saamiseen. Minulla on Facebookissa mainontaa. On Instagramissa mainontaa. Mainostan itse itseäni. Asiakkaani saattaa tuoda minulle, jos minä teen hyvää työtä jollekin, asiakas saattaa tuoda minulle lisäasiakkaita. Voin sanoa, että joskus olen vain treenannut joidenkin kanssa, ja meillä on ollut hyvät, hauskat treenit ja näin, niin joku on katsonut meitä, että hei hitsit, tuo on tosi kiva treeni, niin minä haluan tulla tuon personal trainerin kanssa treenaamaan. Sitten saan sitä kautta. Se voi olla ihan missä vaan periaatteessa. Asiakkaiden saaminen.   Juontaja [00:04:57]: Mietin, kun vaikka joku asiakas tulee sinun luo, niin oletko sinä päättänyt, että okei, yksi kertamaksu, siihen soveltuu neljä kertaa tapaaminen vai onko mahdollista esim., jos vaikka minä nyt buukkaan sinut, niin onko mahdollista, että me tavataan vain yhden kerran jossain kahvilassa ja sinä annat minulle neuvoja?   Puhuja 2 [00:05:15]: Kun tutustutaan asiakkaan, sanotaan näin, että olen tutustunut Jussiin jossain. Jussi haluaa minut personal traineriksi ja sovin hänen kanssansa tapaaminen. Minä sanon sitä assistment. Käydään läpi tulevan asiakkaan kanssa ja katsotaan, että minkälainen se on siinä. Me personal trainerit sanotaan, että se on se vaihe, missä minä tutustun, että pystynkö oikeasti auttamaan tätä henkilöä. Ja jos minä voin, yleensä se on 90 prosenttia, että kyllä minä pystyn auttamaan sinua. Mutta sitten on se, että miten minä pystyn auttamaan sinua. Ja keskustellaan siitä, mitä tavoitteita sinulla on, mitä sinä haluat saavuttaa, ja mikä on se realistinen tavoite. Siinä käydään keskustelua läpi. Sen jälkeen mennään testaamaan, että minkälainen kunto hänellä on, mikä hänen heikkoutensa, vahvuutensa. Sitä mukaan sanoisin, että hei Jussi, koska sinä olet tässä kunnossa, meillä on tällaiset ongelmat, sinun vahvuutesi ja heikkoutesi ovat tässä. Jos haluat saada tämän tavoitteen, tarvitaan esimerkiksi 3–4 kertaa treeniä viikossa. Joskus puhutaan henkilöstä, joka ei osaa treenata yksin. On ihmisiä, jotka eivät osaa treenata, koska he eivät ole ikinä käyneet yläasteen jälkeen missään urheilemassa.    Juontaja [00:06:51]: Monta tuntia sinä teet päivässä töitä? Onko yleensä joku tietty?  Personal trainer [00:06:57]: Ei. Se on todella vaihtelevaa. Minulla saattaa olla yksi päivä kahdeksan asiakasta putkeen. Sitten seuraava päivä minulla on vain yksi asiakas, ja minä periaatteessa vain käyn vastailemassa asiakkaille. Yritän saada ehkä, jos minulla on lisää tilaa kalenterissani, niin taas hommaan lisää asiakkaita. Tai sitten vain käyn kahville ja otan rennon päivän ja treenaan itseäni. Se vaihtelee, miten asetat oman kalenterin ja kuinka monta asiakasta sinulla on. Minulla on ollut parhaimmillaan joskus kokonaisuudessaan 15 asiakasta. Ei päivässä, vaan kokonaisuudessaan. Minimissään he treenaavat kolme kertaa minun kanssani viikossa. Voit kuvitella, että viikossa on seitsemän päivää. Jos laittelen niitä koko ajan ja miten pystyn. Se on koko ajan ihmisten kanssa keskustelua. Sopiiko sinulle nyt se maanantai kello kuudelta vai mikä. Se on koko ajan, pitää niin kuin, minun duuniani on tässä, minun pitää sopeutua heidän aikataulunsa mukaan.   Juontaja [00:08:01]: Teetkö sinä viikonloppuisin myös töitä?   Personal trainer [00:08:04]: En, minä olen itse antanut itselleni sen viikonloppuvapauden, että minä olen sanonut ihmisille, että hei, teillä on mahdollisuus treenata minun kanssani niin kuin viisi-kuusi päivää viikossa, mutta yksi päivä taas on sitten minulle. Haluan rentoutua, haluan palautua. Tässä hommassa on se, että sinä itse representaat itseäsi. Sinä et voi olla ylipainoinen, jos sinä et ole itse liikunnallinen, tai jostain urheilusta peräisin sun tausta. Tämä duuni olisi ehkä minun mielestäni vaikeata sinulle, jos urheilu ei ole sinun vahvuuksiasi.  Juontaja [00:08:47]: Joo, kun sinun pitää olla roolikuva niille ja inspiroida niitä sinun asiakkaitasi, että minkälaiseksi ne haluavat tulla sen takia.   Personal trainer [00:08:54]: Aivan, ja sitten välillä se on taas tosi vaikeaa, jos taas sinulla on pitkä päivä. Me olemme kaikki ihmisiä ja meillä on tietynlainen energiataso. Jos sinä et pidä huolta itsestäsi ensin, niin annat sen saman energian toiselle. Jos minulle tulee asiakas, hän ei voi hyvin, sanotaan, hän on henkisesti vähän väsynyt, pitkä päivä duunissa, perhe tai mitä ikinä onkaan. Minä olen tosi energinen. Jos minulla on sellainen päivä, että en jaksa tätä duunia tai ei ole minulle hyvää, se energia siirtyy siihen. Minun tehtäväni on se, että kun asiakas tulee minulle ja hänellä on ollut huono päivä, annan hänelle sen hyvän treenin, että se energia boostaa sieltä takaisin. Kun se lähtee minulta takaisin himaan, ni hän on et onneks mä kävin salilla. Minun tehtäväni on muuttaa ihmisten elämäntyyliä. Pääsemme läheisiksi ihmisten kanssa ja asiakkaiden kanssa, koska puhumme koko ajan ja tunnissa on paljon juteltavaa. Joskus ollaan psykiatreja samalla.  Juontaja [00:10:05]: Onko sinulle, kun kaikki haluaa summer bodyn kesällä, kalenteri on yleensä täynnä keväällä, mutta syksyllä on vähän hiljaisempaa vai meneekö sitä kuitenkin tasaisesti?  Personal trainer [00:10:15]: Kalenterivuosi, sanotaan, milloin ihmiset haluavat treenata, esimerkiksi joulun jälkeen. Esimerkiksi jouluna, joulu on vähän hiljainen, koska kaikki uudet vuodet, joulut ja kaikki. Sitten ihmiset syövät, syö, syö ja vähän lihoo ja täällä näissä tammikuussa tehdään uuden vuoden lupaus. Inspiroidutaan ja käydään, ja urheillaan noin pariksi, kolmeksi kuukaudeksi. Sitten ihmiset taas ottaa pari kuukautta lepoa, ei jaksa enää ja täällä näin. Sitten oho, kahden kuukauden päästä taas tulee kesä, minun on pakko olla rantakunnossa. Ennen kesää hirveät salinkäynnit, ja sitten on taas kesällä vähän hiljaisempaa, ja taas uudestaan ei hitsi, minun on pakko päästä kesäkiloista eroon ja syksyllä taas menee ylös. Ja se on koko ajan tällaista. Minulla on sellaisia asiakkaita, sanotaan näin, että ne ovat lojaaleja asiakkaita, jotka ovat aina täällä minun kanssani, koska olen muuttanut heidän elämäntapaansa. Olen auttanut heitä pääsemään siihen tavoitteeseen. Se on paljon hauskempaa tehdä duunia, kun meillä on semmoista connectionia. Muuten, jos minä en tykkäisi sinusta ja sinä et tykkäisi minusta, miksi me treenaisimme yhdessä? Eikö se olisi aika kivuliaista tunnin ajan olla silleen, että hitsi minä en jaksa tuota jätkää tai tuota personal traineria. Minä olisin, et toi asiakas on tällanen ja... Ihan sama. Ei voi olla silleen.  Juontaja [00:11:56]: Miten korona on muuttanut sinun työnkuvaasi? Pystytkö tekemään tätä työtä mitenkään etänä?   Personal trainer [00:12:01]: Totta kai pystytään etänä. Tämä on niin monipuolinen ala. Miten luovempi sinä olet, sitä parempaa se on. Sinun pitää olla todella luova. Ja kilpailutaso ei ole mikään helppo. Jos ihmiset luulevat, että tämä on todella helppoa, no niin, minä menen sinne näyttämään niille, mitä tätä kyykkyä tehdään. Se on tosi huono lähtöpiste siihen. Meidän pitää olla, että sinä voit treenata ihmisiä. Minulla on esimerkiksi kokoelma netin kautta. Minä olen itse tehnyt itselleni 10 sekunnin pätkiä erilaisista liikkeistä. Kun minä teen ohjelman online-asiakkaille, niin niillä on kaksi eri vaihetta. Ne voi opiskella sitä, tässä on ne linkit. Käy katsomassa, mitä treeniä tänään tehdään, ja sitten voin puhua nimenomaan, miten me tässä treenataan. Silloin, kun sinä teet, minä kerron sinulle, että hei, laita jalat tuolleen, liikutaan tässä vaiheessa. Se on vaan, sinun pitää olla luova, mikä on parasta sinulle. Tai sitten minä teen välillä kokonaan, tallennan minun puhelimeeni tunnin treenin, sitten kerron asiakkaalle, hei, tänään sinä treenaat tällä tavalla. Itse asiassa koronan aikana minun tuntini nousee. Minä sain enemmän duunia, kun ei ollut koronaa.   Juontaja [00:13:20]: Miten sinusta tuli PT?  Personal trainer [00:13:22]: Minä olen ollut aina urheilija. Minä olen aina tykännyt liikkua. Ja sitten aina, niin kuin moni kaveri, jotka ei urheillut niin paljon, ne haluaisivat koko ajan käydä minun kanssani salilla ja olla aktiivisia. Ja sitten minä lähdin todella, kun minä olin 14–15, minä kävin, minä aloitin minun, breakdance, minä tanssin tosi paljon. Sitten menin kamppailulajeihin. Opiskelin varastonhoitajaksi ja sen jälkeen musta tuli nuoriso-ohjaaja. Itse asiassa olin Kivikossa ja olen alun perin ollut Myllypuron nuorisotalon nuoria. Ja kävin Myllypuron yläasteen. Minä halusin itse treenata ja halusin olla hyvässä kunnossa, koska minä tykkäsin treenata. Lähdin koko ajan etsimään tietoa Googlesta, mitä voin auttaa itseäni niissä liikkeissä. Halusin itse oppia sitä. Sen jälkeen, kun olin oppinut aika monta asiaa, samalla olen ollut urheilun maailmassa monta vuotta, minä vain yksi päivä olin, hitsi, että miksi minä en tee tästä minun harrastuksestani minun duuniani. Sitten minä vain lähdin siihen, että löysin netistä yhden personal trainer-kurssin. Se oli ruotsalainen firma, joka tuli Suomeen ensimmäistä kertaa. Minä olin, että ei hitsi, nyt on pakko tehdä tätä. Haluan oppia lisää tästä hommasta. Sitten lähdin siihen, että moni kouluttajat periaatteessa tekevät kurssin eri tavalla. Jotkut kestävät pidempään, jotkut kestävät lyhyemmän aikaan, mutta yleensä siinä käydään kaikki perusliikkeet läpi. Käydään vähän anatomiaa läpi, käydään vähän markkinointia läpi, miten pystyt markkinoimaan itseäsi ja missä voit tehdä duunia. Esimerkiksi, jos minä teen freelancerina duunia, on se ihan sama, mutta kuntosalilla on vähän erilaisempaa palkan kannalta tai asiakkaiden saamisen kannalta. Jos olen freelancer, en kuulu mihinkään saliin. En ole salin PT, vaan olen liikkuva PT. Voin olla ihan missä vaan, jos se paikka sallii.   Juontaja [00:15:50]: Kauan koulutus kesti, että pääsit personal traineriksi?   Personal trainer [00:15:54]: Kesti kolme viikkoa. Joka päivä kahdeksan tai kymmenen tunnin koulutuspäiviä. Sitten on semmoisia, esimerkiksi minulla on yksi toinen kaveri, joka teki personal trainer-kurssin, ja se kesti kuusi kuukautta. Mutta hän teki vain viikonloppuun jotain kursseja ja kävi pari tuntia tällä viikolla ja sitten taas kolme viikon päästä. Minä tein sen suoraan putkeen joka päivä.   Juontaja [00:16:18]: Joo, ja sinä mainitsit tuossa aikaisemmin, että asiakkaat tekevät sinun työstäsi semmoisen korvaamattoman, niin mistä muista asioista tykkäät sinun työssäsi?  Personal trainer [00:16:27]: Kun olen freelancerina, niin se, että minulla ei ole pomoa, olen itseäni pomo. Minä määrään minun työaikani.   Juontaja [00:16:37]: Entä huonot puolet, onko niitä olemassa?   Personal trainer [00:16:40]: Huonot puolet taas on, jos teet täyspäiväistä pt-hommaa, sanotaan näin, ja sinä olet freelancerina, niin meille ei ole semmoista vakituista tuloa. Kuinka aktiivinen sinä olet ja kuinka hyvä sinä olet, tai haluatko saada lisää asiakkaita, se määrittelee paljon, kuinka paljon rahaa sinä tienaat. Saatat siis yksi kuukausi tienata parisataa euroa, sitten taas yhtenä kuukautena voit tienata kolme, neljä, viisi tuhatta euroa. Se koko ajan vaihtelee. Se on pelkästään siitä kiinni, kuinka paljon sinä olet aktiivinen saamaan uusia asiakkaita.  Jingle [00:17:21]: Ammattipodcast.  Juontaja [00:17:24]: Mikä oli sinun unelma-ammattisi, kun olit nuorempani? Sinä sanoit, että sinä kävit muita eri koulutuksia. Mikä se sinun pääunelmasi oli pienenä?  Personal trainer [00:17:31]: Ei ollut silleen, että no niin, nyt musta tulee lääkäri ja minä tavottelen] siihen. Halusin kokeilla erilaisia juttuja ja sitten löysin periaatteessa itseni ja minun unelma-ammattiini siinä matkan varrella. Muistan, että olin yläasteella ja ysiluokan jälkeen halusin olla palomies. Halusin, että minusta tulee palomies. Sitten sen jälkeen vähän katsoin, menin varastonhoitajan duuniin, koska sinne ei voi hakea, sinun pitää olla jonkunlainen ammattikoulu. Ja sitten pitää olla armeija käyty. No, minä kävin ammattikoulua samalla, kävin armeijan. Yksi, minä en usko siihen, että yksi ammatti olisi ainoa juttu, mitä me voisimme tehdä. Se voi olla monta eri juttua. Tietoja, asioita vähän niin kuin kaikesta ja rakennat siitä jonkun oman jutun. Jos on halunnut lääkäriksi, se on sinun oma juttusi. Se ei ole väärin, antaa mennä. Mutta sitten taas minun kohdallani, puhun itse henkilökohtaisesti, että minulla oikeasti kesti ennen kuin löysin minun unelma-ammattini. Ja minä olen silleen, vau, tämä on niin mahtava duuni. Minä teen tätä lisää. Niin kauan kuin minä kiinnostun toisesta asiasta, lähden sitten kokeilemaan sitä.   Juontaja [00:18:49]: Mitä kaikkea vaaditaan, jotta voi tulla PT? Eikö sinä kertoa erilaisia luonnonpiirteitä ja taitoja?   Personal trainer [00:18:56]: Minä voin sanoa näin, että ei vaadi mitään. Vaatii asennetta, hyvää fiilistä, ja vaikka et olisi ikinä ollut urheilullinen ihminen, sinä et ollut ikinä sinun menneisyydessäsi urheilullinen, se ei tarkoita sitä, että sinusta ei voi tulla, sinä et voi muuttaa sun elämää tästä päivästä lähtien.  Juontaja [00:19:16]: Missä kouluoppiaineissa tulisi olla hyvä, jos haluaa tähän ammattiin?  Personal trainer [00:19:22]: Liikunta ja terveystieto. En tiedä, mitä kouluaineita nykyään käydään, mutta nämä ovat ne kaksi, mitä minä sanoisin. Jos olet oikeasti todella hyvä niissä ja käytät niitä tietoja. Minä olen niin kiitollinen monessa asiassa, että terveystiedon tunnilla opin näitä asioita ja selitän ihmisille, oikeasti niitä asioita, mitä meillä terveystiedon tunnilla käytiin läpi.   Juontaja [00:19:49]: Sinä sanoit aikaisemmin personal trainerin työstä, että raha riippuu siellä kuukausittain, mutta voitko kertoa, mikä on keskivertainen palkka kuukaudessa?  Personal trainer [00:20:01]: Yleensä, jos olisin kuntosalilla duunissa, meillä ei ole ikinä pohjapalkkaa. En tiedä, siis se on tosi harvinaista, jos minä kuulen, että meillä jossain olisi pohjapalkka pt:teille. Yleensä me teemme provikalla duunia. Esimerkiksi, jos sanotaan, että teen 100 tuntia kuukaudessa. Noista 100 tunnista näin monta prosenttia on sinun. Jos tiedät, että 1000 euroa kuukaudessa. Tästä sinun tuomastasi 1000 eurosta firmalle 30 prosenttia on sinun. Tai 40 prosenttia, mitä ikinä sovit kuntokeskuksen kanssa, mitä ne tarjoukset ovat. Mutta sitten taas, he tuovat sinulle asiakkaita. Ne tuovat sinulle työkaluja, ne markkinoivat sinua.  Juontaja [00:20:50]: Miten voi tulla PT:ksi?   Personal trainer [00:20:53]: Lahdessa on se yksi urheilukoulu. Vierumäessä on urheilukoulu. Se ammattikoulu on erikoistunut kaikenlaisiin erilaisiin urheiluihin. Mutta se on yksi vaihtoehto. Toiseksi, koska PT on periaatteessa, se ei ole koulutus. Sitä ei ole luokiteltu ammatiksi. Se on kurssi, joka käydään läpi. Periaatteessa, minä tiedän monia personal trainereita, ne ovat itse kouluttaneet itsensä. Jos sinä olet hyvä etsimään tietoa, jos itse opiskelet itsenäiseksi koko ajan internetissä, osaat neuvoa ihmisiä, olet itse urheilija, se on periaatteessa sinun elämäntapasi. Sen jälkeen voit kertoa ihmisille, mutta Vierumäen koulu, se ei ole vain ainoastaan, että sinusta tulisi PT, sinusta voi tulla mielestäni liikunnanopettaja, tai sinä voit hakeutua paljon erilaisempaan ammattiin. Periaatteessa sinä saat siitä tutkintoa, se on pätevämpää tutkintoa periaatteessa, koska se on kolme vuotta. Kuvittele, kuinka paljon voit opiskella ja saada tietoisuutta kolmen vuoden aikana kuin kolmen viikon aikana.   Juontaja [00:22:18]: Minkälainen kilpailutilanne siellä on tällä hetkellä? Eli onko personal trainereita sinun mielestäsi liikaa vai liian vähän, tai sopivan verran at this moment?   Personal trainer [00:22:29]: Luulen, että personal trainereita on aika lailla, mutta on puute hyvistä trainereista, hyvistä personal trainereista.   Juontaja [00:22:39]: Mikä on hyvä PT?   Puhuja 2 [00:22:41]: Hyvä PT on, että oikeasti, aidosti yrittää auttaa asiakkaita. Ei tee sitä bisneksen takia, rahan takia, vaan oikeasti yrittää parantaa ihmisten elämäntapaa.   Juontaja [00:22:56]: Mitä kaikkea sinä harrastat?    Personal trainer [00:22:59]: Minä harrastan liikkumista. Minä tykkään kaikista liikkumismuodoista. Ei ole mitään, periaatteessa yksi sellainen urheilu, mitä minä teen. Tykkään liikkua. Minä käyn salilla noin... No, minun elämäni, periaatteessa olen salilla koko ajan. Minä vietän siellä aika lailla aikaa. Sieltä minä lähden kokeilemaan nyrkkeilyä. Mä potkunyrkkeilen siellä. Minä breikkaan. Minulla on cali static taustaa. Ja sitten teen todella paljon kuntosalia, voimatreenejä. Laidasta laitaan. Tykkään liikkua. Se on ollut semmoinen aina.   Juontaja [00:23:38]: Mitä kaikkia kieltä sinä puhut? Ja mitä kieliä sinä käytät sinun duunissasi?   Personal trainer [00:23:42]: Minä osaan neljää kieltä. Ja asiakasten mukaan, mitä ne puhuvat. Mutta minä puhun periaatteessa kaikki minun neljää kieltäni. Minä puhun kurdia, turkkia, suomea ja englantia. Periaatteessa sinä voit tehdä duunia Suomessa. Ja voit valmentaa ihmisiä, jotka ovat mitkä on maailman toisella puolella. Sinä voit periaatteessa myydä treeniohjelmiasi maailman toiselle puolelle. Voit jutella ihmisten kanssa maailman toisella puolella. Tai sinä voit matkustaa, sitten taas, jos sinä haluat mennä Jenkkeihin. Se on ihan sama, mutta taivas on rajana. Siellä, missä on kuntosali, siellä missä sinä voit liikkua, voit urheilla, ihan sama mikä urheilumuoto. Siellä sinusta voi tulla valmentaja, personal trainer.   Juontaja [00:24:29]: Onko sinulla jotain kielisuosituksia, mitä kannattaa opetella tässä iässä, kun nyt on vapaa-aikaa paljon?   Personal trainer[00:24:35]: Englantia, englantia, englantia, englantia ja vielä kerran englantia. Ei ole mitään väliä, mihin sä meet, aina sinä voit käyttää sitä. Se on aina semmoinen jokeri, takataskussa, voit puhua kenen kanssa vain. Mutta englantia suosittelen todella paljon.  Jingle [00:24:52]: Ammattipodcast.  Juontaja [00:24:56]: Mitä neuvoja tai vinkkejä sinulla on antaa nuorille, jotka haluavat tulevaisuudessa tehdä näitä PT-hommia?   Personal trainer [00:25:02]: Ole kiinnostunut urheilusta, tutkiskele, kyseenalaista. Ei ole ainutta yhtä tietä, mikä on oikein, eikä ole yhtään tietä, joka olisi täysin väärin. Lähde, tutki, kokeile, testaa ja taivas on sinulle rajana. Mieti, miten sinä pystyisit parantamaan ihmisten elämää. Sanoisin itselleni nuorempana, sanoisin itselleni ensimmäisenä, ole kärsivällinen. Ja sinä et kilpaile kenenkään muun kuin itseäsi kanssa. Ole armollinen itsellesi ja ennemmin tai myöhemmin aurinko paistaa. Ja sitten, kun sinä aloitat pienestä, ihan sama mitä sinä teet, mutta tärkeintä on aloittaa. Kun sinä aloitat, se on vähän niin kuin lumipallo, se vaan vyöryy ja kasvaa ja kasvaa ja kasvaa ja kasvaa.   Juontaja [00:25:56]: Miten sinun saa yhteyttä parhaiten, jos jollekin nuorille tuli tosi inspiroitunut olo, ja minä haluan kysyä sinulta lisäkysymyksiä, mitä minä olen nyt kysynyt sinulta.   Personal trainer [00:26:06]: Vaikka Instagramin kautta. M-A-N-1, niin kuin numero yksi, alaviiva fit. F-I-T.   Juontaja [00:26:16]: Kiitos, Markus. Oli mukava, että pääsit tähän haastatteluun.   Personal trainer [00:26:22]: Kiitti paljon. Tämä oli oikeasti tosi inspiroivaa. Kiitos teille. Toivotaan, että tästä oli apua. Toivotan onnea kaikille ja toivottavasti kaikki menee hyvin.  [äänite päättyy] 

“Viestintäpäällikön työ vaatii välillä joustoa työajoissa”  Jaksossa kuullaan viestintäpäällikkö Minna Elorannan kokemuksia työstään ja miten hän on kyseiseen ammattiin päätynyt.  Haastattelija, juontaja: Jenny Vu   Haastateltava: Viestintäpäällikkö Minna Eloranta  Tuotanto: Signaalimedia, Helsingin nuorisopalvelut   Jakso on äänitetty 12/2020   Jakso on julkaistu 1/2021  ---- Tekstiversio: [äänite alkaa]  Alkutunnus [00:00:25]: Ammattipodcast.  Juontaja [00:00:27]: Moi kaikki, ja kiva, että tulitte kuuntelemaan meidän ammattipodcastia. Tänään täällä meillä on viestintäpäällikkö Minna Eloranta, joka on ollut työssään viisi vuotta. Mitä sulle kuuluu, Minna?   Viestintäpäällikkö [00:00:38]: No moi Jenni, tosi hyvää kuuluu. Hei, kiitos tosi paljon tästä mahdollisuudesta tulla puhumaan teidän ammattipodcastiin.   Juontaja [00:00:45]: Voisitko sä kertoa meille, mitä sä teet työksesi?   Viestintäpäällikkö [00:00:48]: Olen ollut viisi vuotta töissä Roviolla. Rovio tekee mobiilipelejä. Nykyiseen työhön kuuluu sijoittajasuhteiden ja mediasuhteiden ylläpitohoito ja kaikennäköinen viestintä liittyen yrityksen konserniin ja sijoittajasuhdeviestintään.   Juontaja [00:01:08]: Haluatko antaa jonkun konkreettisen esimerkin, miten työpäiväsi menee? Monelta sun duunit alkavat ja monelta ne loppuvat? Mitä teet ensin, kun tulet duuniin?   Viestintäpäällikkö [00:01:19]: Ihan ekana haen teetä. Sitten ruvetaan herättämään aivoja. Avataan sen teekupin myötä läppäri. Nythän ollaan oltu tänä vuonna, kun on koronavuosi, niin mehän on tehty etätöissä eli kotoa käsin pääsääntöisesti maaliskuusta lähtien. Eli nyt työpäiväni koostuu lähinnä siitä, että aamulla herään, otan sitä teetä ja istahdan tuohon työpöydän ääreen ja avaan sen läppärin. Sitten rupean katsomaan, mitä maailmassa on tapahtunut. Työhön kuuluu hyvin olennaisesti tietää myös, mitä maailmalla puhutaan. Katson monta kertaa päivässä uutisia. Aamulla luen ensimmäisenä tietenkin sähköpostit, jos on jotain, mihin pitää reagoida välittömästi. Kun ne on niin sanotusti skannattu läpi, siirryn lukemaan uutisia. Tiedän, mikä on päivänpolttavaa. Puhutaanko Roviosta jossain? Onko jotain, mihin pitää reagoida? Mun päiväthän on hyvin erilaisia. Tosin mä istun tässä läppärin ääressä kaikki päivät, varsinkin nyt kun ei ole sitä konttoritoimintaa, eli ei siirrytä palaverista toiseen, välillä käydään lounaalla, vaan kaikki tapahtuu nyt tässä läppärin äärellä. Se on sitä viesteihin vastaamista, viestien kirjoittamista, työpäivän suunnittelua... Teen paljon tehtävälistoja, että pitää saada sen päivän tai viikon aikana valmiiksi. Sitten se on palaverista toiseen hyppäämiseen. Mennään Teamsista Zoomiin, Zoomsista ja Google Hangoutsista taas takaisin puhelimeen. Se on aika virtuaalista. Päivään kuuluu hyvin paljon suunnittelupalavereja. Kuuluu statuspalavereja, missä mennään tiettyjen asioiden kanssa. Kuuluu palavereja partnereiden kanssa, yhteistyökumppaneiden kanssa. Hyvin monimuotoisia aiheita, mutta kaikki tapahtuu virtuaalisesti näin näppäimistön yli.   Juontaja [00:03:00]: Vaihteleeko työpäiviesi pituus aina ja onko sinulla aikataulutettu, vai miten nämä sinun aikataulut menevät?   Viestintäpäällikkö [00:03:07]: Valitettavasti ei tällaisessa toimistotyössä ole oikein noita vapaapäiviä. Ei kauheasti. Kyllä ne menevät sinne... Lauantai- ja sunnuntait oon vapapäiviä, ellei ole joku kiireellinen työasia. Jopa lauantai- ja sunnuntainakin pitää ehkä vähän välillä töitä tehdä, mutta ei nyt mitenkään pääsääntöisesti. Kyllä minulla on ihan suurin piirtein noin puoli yhdeksästä viiteen. Tänään esimerkiksi mulla on ihan puoli kahdeksaan asti palaveria, mä olen aloittanut yhdeksältä, mutta tämä ei ole mitenkään jokapäiväistä, että se vähän vaihtelee. Että joskus on vähän lyhyempää päivää, joskus pystyy perjantaina vähän lopettaa aikaisemmin, ihan riippuen, että miten itse on saanut sitä tehtävälistaa purettua ja ajateltua, että on tyytyväinen siihen omaan työpanokseen sen päivän tai viikon aikana. Meillähän ei kukaan tarkistaa, milloin ja miten töihin saavutaan. Luottamuksella tässä mennään tietenkin ja katsotaan, että hommat tulevat tehtyä ja itse johdetaan sitä omaa tekemistä.   Juontaja [00:04:05]: Miten sun työnkuva on muuttunut tässä? Onko tämä parempi sun mielestä, että olette etänä vai lähiympäristössä?   Viestintäpäällikkö [00:04:12]: Mä oon sellainen ihminen, että mä tykkään ihan hirveästi saada ihmisiin kontaktia, ja mä saan tosi paljon energiaa sellaisesta yhdessä tekemisestä, ja istutaan vaikka yhdessä ja mietitään ja ideoidaan ja brainstormataan asioita. Mulle henkilökohtaisesti sellainen tilanne, että olisi vaikka kolme päivää viikossa toimistolla, kaksi päivää kotona olisi aika ideaali. Minulle ei ole oman persoonan kautta jatkuva etätyö kaikista tuotteliainta. Toki siihenkin olen aika hyvin tottunut ja tulee oma rytmi täällä kotitoimistollakin ja hommat hoituu yhtä lailla, mutta siitä puuttuu energisoiva työkaverien tuoma energia.   Juontaja [00:04:51]: Teetkö tätä työtä globaalisti vai kokoustatko vain suomalaisten kanssa?   Viestintäpäällikkö [00:04:58]: Meillähän on Roviolla sellainen ihana tilanne, että Roviolla on töissä noin 47 eri kansalaisuutta ja kansallisuutta, mikä on aivan huippua tässä firmassa, mikä on yksi minulle iso motivoiva tekijä. Mähän teen kaikki työni englanniksi, meillä kirjoitetaan kaikki englanniksi, suurin osa palaverista on englanniksi. Kerroin aiemmin, että minun rooliin kuuluu sijoittajien ja lehdistön kanssa työskentely, niin meillä on paljon myös sijoittajia, jotka kirjoittavat meidän ympäri maailmaa. Ihan täysin globaali homma. Me kirjoitetaan myös pomon kanssa asioita englanniksi, vaikka olemme molemmat suomenkielisiä, mutta siinä vaiheessa, kun ollaan näin globaalissa ja kansainvälisessä yrityksessä, niin ottaen huomioon kaikki työntekijät, jotka eivät välttämättä ymmärrä suomen kieltä tai kirjoita suomen kieltä, niin kirjoitetaan kaikki valmiiksi englanniksi, jolloin on helpompi ottaa siihen keskusteluun mukaan muunkielisiäkin ihmisiä.   Juontaja [00:05:52]: Mitä kieliä sä puhut ja ootko sä matkustanut muihin maihin sun työn takia?   Viestintäpäällikkö [00:05:57]: Olen aika paljonkin. Nythän tosiaan tänä vuonna ei olla menty mihinkään, kun kaikki on ollut täällä Suomessa, mutta kyllä aika paljon olen aikaisemmin matkustanut työn takia. Tässä Roviolla lähinnä Euroopassa ja USA:ssa, aikaisemmissa rooleissa ihan ympäri maailman. Puhun suomea, englantia, vähän ruotsia ja vähän espanjaa.  Jingle [00:06:15]: Ammattipodcast.  Juontaja [00:06:18]: Miten olet päätynyt viestintäpäällikön ammattiin?   Viestintäpäällikkö [00:06:21]: Alun perin mä päädyin viestintäpäällikön ammattiin... Mä tein aikaisempaa pitkää työuraa Nokialla, jonka kautta mä tein töitä Englannissa ja New Yorkissa jonkun aikaa ja sitten tulin takaisin Suomeen. Olin Nokialla pitkään sellaisessa teollisuusanalyytikko-suhdetiimissä, joka on hyvin lähellä viestintäpäällikön töitä, eli siinä viestitään samantyylisesti, mutta eri kohderyhmälle. Sieltä kautta siirryin, tein sitä seitsemän vuotta, siirryin sieltä viestintätiimiin, tein siellä Nokialla viestintätiimissä kolmisen vuotta erilaisia asioita viestintäpäällikön roolissa, josta siirryin Roviolle tekemään samantyylistä viestintäpäällikön tehtävää.   Juontaja [00:07:02]: Miten päädyit Nokialla tekemään tuota? Kävitkö jonkin koulutuksen vai mikä oli väylä tuohon ammattiin?   Viestintäpäällikkö [00:07:10]: Alun perin päädyin Nokialle... Asuin Englannissa ja hain sieltä töihin Nokialle, ja pääsin siellä yhteen tiimiassistenttirooliin, josta on aikaa nyt jo yli 15 vuotta. Samalla koulutin itseäni. Luin Englannissa markkinointia. Tein sertifikaattiohjelmia ja luin työn ohessa sitä. Etenin siitä roolista seuraavantyyliseen rooliin Englannissa. Siirryin Suomeen jossain vaiheessa, ja olin ollut jonkun aikaa täällä töissä samaisessa tiimissä. Sitten siirryin New Yorkiin, olin siellä neljä vuotta samaisessa tiimissä. Siellä kävin taas erinäisiä kursseja, vaikka projektinjohtamiskursseja ja muuta. Näen, että projektinjohtaminen on erinomaisen tärkeä kyky jo työssä kuin työssä omata. Varsinkin globaaleissa firmoissa sinun pitää olla hyvä kyky osata viedä projekteja hyvin eteenpäin, kunnioittavasti kaikkia kohtaan eri aikarajojen yli. Se oli yksi, mitä minä kehitin siellä New Yorkissa ollessani. Tein sellaisen projektinjohtamiskoulutuksen siellä. Mun aikaisempi koulutus on hotelli- ja ravintola-alalta. Silloin ihan teidän ikäisenä, kun rupesin miettimään, mitä ihminen haluaa elämällään tehdä, niin siitä jonkun vuoden päästä piti jotain kehittää. Sitten ajattelin, että ehkä hotelli- ja ravintola-ala on sellainen, mutta se ei koskaan lähtenyt mulle. Päädyin ihan muunlaisiin töihin. Olin ensin myyntitöissä ja niin kuin näin. Olen nyt vähän vanhemmalla iällä tehnyt näitä opintoja. Esimerkiksi tällä hetkellä opiskelen maisterin tutkintoa strategisesta johtamisesta ja ajattelusta, niin ei se ole koskaan liian myöhäistä tehdä opintoja vähän myöhemmällä iällä, kun vasta rupeaa vähän selkiintyä, että mikä tämä elämä on ja mitä tässä pitäisi saada aikaiseksi.   Juontaja [00:08:58]: Mikä on parasta viestintäpäällikkönä olemisessa tai mistä ylipäätään tykkäät sun työssä?   Viestintäpäällikkö [00:09:04]: No mä taas nostan sen kansainvälisyyden esille sieltä, että mä rakastan tosi paljon ihmisiä eri taustoista, ja monikulttuurinen yrityskulttuuri ja yritystyöympäristö on hyvin palkitsevaa. Ihmisiltä tulee hyvin erilaisia ideoita ja ajatusmaailmoja, kun me ei olla kaikki kasvettu samojen kortteleiden sisällä. Mun mielestä se on erittäin palkitsevaa. Mistä mä myös pidän mun työssä, mä pidän hirveästi ihmisten kanssa työskentelystä ja keskusteluyhteyksistä ihan tuntemattomienkin ihmisten kanssa, niin minä pidän siitä. Sitten siitä, että tässä roolissa, joka on konsernin tason rooli, eli puhutaan ihan yrityksen tason, ei tietyn tiimin sisällä olevasta roolista, niin tässä pitää olla vähän käsitystä, pitää myös ymmärtää yrityksen strategiaa, mihin sillä päädytään, yrityksen visiota. Tässä pitää olla vähän näppinsä pelissä vähän joka projektissa, että ehkä sellainen kokonaisvaltainen osallistuminen moninaisiin asioihin on tosi jees mun mielestä.   Juontaja [00:10:02]: Voisitko mainita myös pari huonoa puolta tai ne puolet, joista tulisi tietää ja joista sä et tykkää niin paljon sun ammatissa?   Viestintäpäällikkö [00:10:11]: Yksi puoli tässä ammatissa on se, että kun puhutaan viestinnän ja varsinkin konserniviestinnän ammatista, niin sinä et koskaan tiedä, että koska sinulla tulee joku yllättävä asia, johon sinun pitää paneutua ja lopettaa kaikki muu tekeminen ja paneutua siihen. En sano, että se on negatiivinen, mutta se on vain hyvä tietää, että jos on tämän tyylisessä ammatissa, niin tässä ei voi ihan täysin katsoa sitä kelloa, että kello on nyt neljä ja minun pitää lähteä kotiin, vaan jos tilanne vaatii, niin siellä ollaan sitten ylitöissä ja tehdään vaikka viikonloppua. Se ei ole mielestäni negatiivista, koska minä itse saan paljon draivia sellaisesta toiminnasta, mutta se on vain hyvä tiedostaa, että jos viestintäpäällikköammattiin haluaa, niin se ei välttämättä ole ihan kellokorttihommaa.   Juontaja [00:10:55]: Oliko sinulla entuudestaan kavereita samantyylisessä ammatissa?   Viestintäpäällikkö [00:11:00]: Ei suoranaisesti ollut. Toki työpaikalla aloin tutustua niihin, jotka ovat lähimpiä työkavereita, ja heiltä oppi paljon asioita. Esimerkiksi Roviolle mennessä ei ollut minulla tuttuja siinä tiimissä, johon menin. Sinänsä on ollut merkittävä tekijä minulle, että rohkeasti sitä vaan pitää lähteä kokeilemaan erilaisia ammatteja ja työtehtäviä löytääkseen sen oman intohimon sieltä. Minulla on esimerkiksi omia ystäviä, niin me tehdään kaikki hyvin eri tyylisiä töitä. Olen tehnyt myös ystäviä, vaikka he tekevät eri tyylisiä töitä, olen silti tutustunut heihin tosi hyvin. Rohkeasti vaan pitää lähteä ajamaan sitä omaa ajatusta ja omaa intohimoa ja tekemällä sen sitten löytää, että mikä siellä on. Että kannattaa vaan olla rohkea ja ajaa niitä omia unelmiaan.   Juontaja [00:11:56]: Intohimoista puheen ollen, niin mikä oli sun unelma ammatti, kun olit nuori?   Viestintäpäällikkö [00:12:00]: Tää on helppo. Etsivä. Mä halusin olla poliisi ja mä halusin etsiväksi. Se on edelleen toi etsivä tuolla vähän, että jos olisin nuorempi, niin voisin hakea. Mä olen hakenut kerran poliisikouluun, voisin hakea uudelleen, jos mä olisin vähän nuorempi. Hieman nuorempana ennen sitä oli eläinlääkäri.   Juontaja [00:12:21]: Minkä ikäinen sä olit, kun tajusit, että viestintäpäällikkö voisi olla sun juttu?   Viestintäpäällikkö [00:12:26]: En varmaan koskaan tajunnut, että se voisi olla minun juttuni. Monesti työurat menevät niin, että teet jotain asiaa, ja sitten huomaat, mitä sinulla on sellaisia tiettyjä voimavaroja tai tiettyjä taitoja ja kykyjä. Sitten rupeat ohjautumaan niiden mukaan hakeutumaan myös sellaisiin rooleihin. Yritykset ja esimiehet myös huomaavat, mitkä sinun vahvuudet ovat ja ajavat sinua tiettyihin tiettyihin rooleihin, jotta voit kehittyä ja kasvaa enemmän. Ehkä minun tyylisessä roolissani ei sitä niin sanottua herätystä tule kuin jos olisin poliisi tai eläinlääkäri, mutta huomaan, että tässä minulla on kehittynyt luonteessani tietynlaisia piirteitä, jotka sopivat tähän työhön tosi paljon ja tosi hyvin. Aina siirtymällä seuraavaan on huomattu, että tämä tyyppi voisi olla hyvä tuossa, ja sitten on tarjottu mahdollisuutta, että haluatko tehdä tällaista ja tällaista. Sitten on huomannut, että tämä onkin ihan kivaa ja olenkin tässä ihan hyvä. Koko ajan silti tietty kehittää itseäni tässä ja oppii ihan jatkuvasti. Ikinähän ei ole valmis ja osaa kaikkea.   Juontaja [00:13:38]: Mikä on sun koulutus tähän ammattiin ja onko sulla muita koulutuksia tämän lisäksi?   Viestintäpäällikkö [00:13:43]: Mun ensimmäinen koulutus on ravintola- ja hotellialalta koulutus, ja sitten mulla on niitä sertifikaatteja, mitä mä tein. Mulla on markkinointisertifikaatti ja projektiohtamisen sertifikaatti, jotka mä sieltä ulkomailta sain. Mä olen tradenomi koulutukseltani, eli ammattikorkeakoulun puolelta. Siellä minulla oli yritysviestintä suuntautumisena. Nyt tällä iällä rupesin tekemään vuosi sitten maisterintutkintoa, eli siitä tulee maisterintutkinto strategisen ajattelun ja johtamisen osaamisalueelta.   Juontaja [00:14:19]: Kuinka kauan koulutukset kestivät yhteensä tähän ammattiin?   Viestintäpäällikkö [00:14:22]: Ne koulutukset eivät ole suoranaisesti tähän ammattiin. Liiketalouden koulutus, joka se tradenomi esimerkiksi on, niin sitä koulutusta voi soveltaa aika moneen ammattiin. Voit olla viestintäpäällikkönä, markkinointipäällikkönä. Voit erikoistua vaikka henkilöstöjohtamiseen tai oman yrityksen perustamiseen. Se vähän riippuu, että jos teet esimerkiksi liiketalouden opiskelua, että sä voit siellä sisällä vähän fiilistellä, että mikä se ehkä on, mikä sua kiinnostaa, onko se markkinointi vai se yritysviestintä tai se henkilöstöjohtaminen ja sitten erikoistuu niihin, mutta nämä ovat hyvin sovellettavissa eri aloille. Ei ole viestintäpäällikön koulutusta. Toki voi tehdä tutkintoja, jotka ovat vaikka tiedottajatutkintoja. Ne ovat enemmän suoria ja valmistavia viestintäpäällikön tehtäviin olevia.   Juontaja [00:15:11]: Mitä kaikkea vaaditaan viestintäpäällikön ammattiin? Tarvitaanko erityistaitoja tai tiettyjä luonteenpiirteitä, joita haetaan?   Viestintäpäällikkö [00:15:20]: On tiettyjä ominaisuuksia, jotka tekevät hyvän viestintäpäällikön. Varsinkin, jos olet kansainvälisessä firmassa, niin erittäin hyvä kielitaito. Pitää vähintään hyvä englannin kielitaito olla, koska joutuu tekemään ja kirjoittamaan julkisestikin englannin kielellä. Kyllä kielitaito on monessa yrityksessä ja monessa ammatissa ihan todella tärkeää, että kaikki vain opiskelemaan niitä kieliä. Niitä ei ikinä ole liian montaa osata. Jos nyt ihan tätä omaa roolia ajatellaan, niin kyllä sellainen strateginen ymmärtäminen, ymmärtää sen firman sisimmän olemuksen ja mihin se firma yrittää strategisesti päästä, on erittäin tärkeitä. Sitten pitää olla kirjoitustaitoa, että kirjoittaa ja tuottaa tekstiä tai sisältöä, videoita, some-julkaisua, blogeja, tiedotteita. Puhuin aikaisemmin projektinjohtamisesta. Tässäkin viedään tosi paljon monta palloa samaan aikaan. Toinen vasemmalle, kolmas oikealle. Loput menevät eri suuntiin. Siinä pitää osata jungleerata eri projektien kanssa samaan aikaan ja viedä ne kaikki maaliin.  Jingle [00:16:29]: Ammattipodcast.  Juontaja [00:16:32]: Missä oppiaineessa tulisi olla hyvä, jos haluaa viestintäpäällikön ammattiin?   Viestintäpäällikkö [00:16:37]: Viestintäpäällikön roolissa sellainen visuaalinen... Me tehdään paljon myös esityksiä PowerPointilla esimerkiksi, niin pitää osata sitä visuaalista silmää ja sitten sitä kautta visuaalista silmää plus myös sitä strategista ajattelua ja sellaista viestinnällistä osaamista. Sitten se kirjoitustaito, että nyt vaan kaikki äidinkielen tunnitkin nyt vaan kympillä, pilkut sinne tulee ojennukseen, että äidinkielen kielioppia, sitä ei tulla ikinä unohtamaan, että se tulee ainakin näissä rooleissa, plus sitten ihan perusmatikka. Varsinkin tässä roolissa, sijoittajasuhteissa, niin pitää ymmärtää ihan, että pitää osata numeroitakin perustasolla lukea. Vaikka se matikka on vähän sellainen ei niin mukava kovin monelle, mutta kyllä sillä ihan roolinsa ja paikkansa on meidänkin yhteiskunnassa.   Juontaja [00:17:24]: Voisitko vielä kertoa, millä kaikilla tavoilla viestintäpäällikön ammattiin voi päätyä?   Viestintäpäällikkö [00:17:29]: Viestintäpäällikön ammattiin voi päätyä montakin kautta. Minullakin on kollegoita, jotka ovat ammatiltaan toimittajia ja ovat olleet ensin toimittajan työssä ja sitä kautta siirtyneet viestintäpäällikön töihin. Tai ovat olleet vaikka PR-toimistossa töissä, ja sitä kautta siirtyneet yrityksen viestintäpäälliköksi tai siirtyneet jostain muusta roolista, voi olla vaikka markkinointitaustaa tai yritystaustaa. Siihen ei ole sellaista tiettyä yhtä polkua, joka ajaisi. Vain tämä yksi polku, joka vie sinut. Missään ammatissa ei oikein sellaista ole, paitsi että joku lääkäri varmaan on, koska siinä on sitten ne vaatimustasot niin hyvin erilaiset, sinun täytyy oikeasti osata niitä asioita. Jos valitsee nyt vaikka jossain tietyssä iässä yhden polun, niin se ei tarkoita, että se yksi polku pitää pitää sen koko elämän ajan. Että siinä on onneksi monia sivuhaaroja, joista voi lähteä kokeilemaan, että mikä se on se oma sivuhaara ja sitten se voi päätyä ihan mihin vaan. Sinulla ei tarvitse esimerkiksi viestintäpäällikön roolissa... niin mitään yhtä tiettyä taustaa siinä ei ole. Monella erilaisella taustalla siihen voi päätyä, ja monet yritykset toivovatkin, että työntekijällä on monipuolinen tausta. Sä olet voinut olla vaikka toimittaja tai markkinointipäällikkö tai oma yritys. Sä olet voinut tehdä, kuten minäkin, tein sijoittaja-analyytikkosuhteita ennen ja siirryin siitä viestintään. Kaikki se on vähän niin kuin sattumien summa ja omasta halusta ja omasta motivaatiosta ja yritteliäisyydestä myöskin kiinni, että mihin sitä sitten päätyy. Mutta kanavia on monia ja mahdollisuuksia on monia.   Juontaja [00:19:10]: Onko viestintäpäällikkö varma työ sun mielestä, vai pitääkö yrittää aina erottua joukosta jollakin tavalla?   Viestintäpäällikkö [00:19:16]: Aina kannattaa tehdä parhaansa. Aina yrittää erottua siinä mielessä, että näyttää oman osaamisen rehellisesti ja innostavasti. Jos ajatellaan viestintäpäällikön ammattia yleisesti, niin kyllä tuolla on aika paljon osaavia ammattitaitoisia viestintäpäälliköitä. Varsinkin nyt tänä vuonna, kun on ollut paljon lomautuksia ja irtisanomisia koronan takia, niin markkinoilla on hyvin paljon osaavaa ammattitaitoa tähänkin rooliin. Aina kannattaa tehdä parhaansa ja yrittää rohkeasti vaan eteenpäin, niin tulee se sieltä joskus jää joku kala koukkuun.   Juontaja [00:19:56]: Harrastatko mitään?   Viestintäpäällikkö [00:19:59]: Mä rakastan tosi paljon pyöräilyä. Mä käyn spinningissä ja maantiepyöräilen ja pyöräilen ihan muuten vaan. Mä tykkään uida, mä tykkään käydä ihan salilla, mä tykkään juosta, lasketella, hiihtää. Sitten mä rakastan yli kaiken salsa-tanssia, mutta nyt ei ole päässyt koko vuonna oikein salsaamaan, kun on nämä koronajutut, mutta se tuo hyvää vastapainoa myös tuolle kiireiselle työlle. Sitten kun on kuitenkin kyse istumatyöstä, me istutaan tuolissa koko päivä joka päivä, niin se sellainen yleiskunto, lihaskunto on hyvä pitää yllä. Tietenkin työpäivän aikana myös seistä, mikä kehittää sitä, ettei istu koko päivää. Kyllä se tuo henkistä hyvinvointia ja jaksamista.   Juontaja [00:20:43]: Luuletko, että viestintäpäällikkö olisi loppuelämän juttu vai onko mielessä toisia ammatteja, joita haluaisit kokeilla vielä?   Viestintäpäällikkö [00:20:52]: Erittäin hyvä kysymys. Luulen, että en varsinaisesti tätä viestintäpäällikön työtä tee loppuelämääni. Minulla on tässä vielä aika paljon työelämää jäljellä. Ainakin 20 vuotta saadaan vielä painaa, 25 vuottakin varmaan. Kyllä minä varmaan jossain vaiheessa alan vähän miettimään, että onko elämässä jotain muutakin, mitä voisi kokeilla, mutta nyt ainakin olen erittäin tyytyväinen tähän. En tiedä, vaihdanko ammattia missään vaiheessa, se jää nähtäväksi.   Juontaja [00:21:20]: Mitä vinkkejä antaisit näille nuorille, jotka hakee tähän ammattiin?   Viestintäpäällikkö [00:21:23]: Pari asiaa varmaan. Sanoisin, että lähtekää rohkeasti opiskelemaan jotain, mikä sillä hetkellä tuntuu oikealta. Koska hyvin luultavasti se, mitä sä opiskelet silloin nuorempana, ei tule olemaan sun loppuelämän suunta. Rohkeasti vaan opiskelemaan, hankitte koulutuksen, ja sitten elämä vie kyllä eteenpäin omallakin painollaan. Tärkeää on mun mielestä, että on koulutus ja rohkeus lähteä kokeilemaan erilaisia asioita. Sen mä nostaisin ehkä eritoten esille, että ei kannata lannistua, että pitäisi olla tietynlainen tausta, tietynlainen koulu tai tietty polku, jos haluaa päästä johonkin. Jos tietää, että haluaa päästä johonkin, niin sinne on monia eri polkuja, ja rohkeasti vain askel kerrallaan kokeilemaan, mikä niistä on oma polku.   Juontaja [00:22:08]: Kiitos, Minna, todella paljon sun ajasta meidän haastatteluun.   Viestintäpäällikkö [00:22:13]: Kiitos paljon, ihan huippua oli olla mukana.  [äänite päättyy] 

Arkkitehdiltä vaaditaan pitkähermoisuutta, huolellisuutta ja piirtotaitoja. Luovuudesta ja uteliaisuudestakin on paljon hyötyä.”  Jaksossa kuullaan arkkitehti Tuomas Siitosen kokemuksia työstään ja miten hän on kyseiseen ammattiin päätynyt.  Haastattelija, juontaja: Jenny Vu   Haastateltava: Arkkitehti Tuomas Siitonen  Tuotanto: Signaalimedia, Helsingin nuorisopalvelut   Jakso on äänitetty 12/2020   Jakso on julkaistu 1/2021  ---- Tekstiversio: [äänite alkaa]  Juontaja [00:00:26]: Eli hei ja tervetuloa meidän podcastiin. Täällä tänään on Tuomas Siitonen, joka on ollut arkkitehti 14 vuotta. Miten sulla menee, Tuomas?  Arkkitehti [00:00:35]: No kiitos ihan hyvin. Mä oon ihan tyytyväinen tällä hetkellä. Mä istun täällä mun omassa toimistossani Hakaniemessä. Lisäksi mulla on kaksi tyyppiä töissä tällä hetkellä. Tämä on aika pieni arkkitehtitoimistoksi, mutta sopii mulle. Ja sitten me tehdään täällä erilaisia suunnittelutöitä ja sen lisäksi opetan tuolla Aalto-yliopistossa, arkkitehtuurin laitoksella.  Juontaja [00:01:05]: Okei, mitä arkkitehdit tekevät työkseen muuta kuin suunnittelevat?  Arkkitehti [00:01:09]: Suunnittelevat eri kokoisia rakennuksia, pienistä omakotitaloista suuriin rakennuksiin ja kaupunkikokonaisuuksiin. Ja sitten niin kuin minä, aika monet opettaa jollain tavalla. Sitten tietysti kaupungilla Helsingissä on duunissa esimerkiksi rakennusvalvonnassa arkkitehtejä ja kaupunkisuunnittelijoina arkkitehtejä. Kyllä mä luulen, että suurimmalla osalla siihen työhön liittyy se suunnittelu kuitenkin jollain tavalla, pitää omaa toimistoa tai on jollain töissä. Sitten on tietysti tutkijoita, rakennus- tai arkkitehtuurihistorian tutkijoita, jotka enemmänkin ehkä tutkii asioita, ei välttämättä suunnittele niin paljon itse.  Juontaja [00:01:48]: Eli teidän työhön kuuluu suunnitteleminen, piirtäminen ja laskeminen, mutta kuuluuko teidän työhön myös myyminen muille vai ottaako ne itse teihin yhteyttä?  Arkkitehti [00:01:58]: Tietyn tavalla se ideoiden myyminen on tosi tärkeä osa mun mielestä tätä työtä. Tietyllä tavalla kun on suunnitellut jotain, mikä on sellaista, mikä haluttaisiin saada toteutettua, niin se idea siitä pitää jollain tavalla myydä niille, jotka sen mahdollisesti toteuttaisi. Sikäli se on kyllä aika tärkeä taito.  Juontaja [00:02:26]: Minkälaiset sun päivät on? Alkaako ne kaikki samalla tavalla vai saatko itse päättää, että miten muut menevät?  Arkkitehti [00:02:33]: No mulla kun mä pidän tätä mun omaa toimistooa, niin saan tietysti itse määrätä ajankäytöstäni. Mulla on projekteja asiakkaille, joilla on erilaisia aikatauluja. Ja sitten mä mietin, että miten se duuni pitää aikatauluttaa siihen, ja mun työntekijät vie niitä eteenpäin. Sitten me yhdessä mietitään, katsotaan niitä piirustuksia, luonnoksia, pienoismalleja ja mietitään, että missä mennään ja välillä käyn esittelemässä niitä niille asiakkaille. Loppujen lopuksi ne rakennetaan ja pitää käydä työmaalla valvomassa työtä ja katsomassa, että kaikki menee maaliin niin kuin pitäisi. Yleensä tulen tänne kymmenen aikaan ja teen ehkä iltakuuteen. Sitten tosiaan minulla on sitä opetustyötä siellä Aalto-yliopistossa, niin sitten normaalissa tilanteessa käyn siellä yliopistolla Otaniemessä muutaman kerran viikossa pitämässä luentoja ja opettamassa.  Juontaja [00:03:29]: Tuleeko nämä asiakkaat itse sinun luokse vai miten sinä mainostat tätä sinun työtä?  Arkkitehti [00:03:36]: En hirveästi ole joutunut mainostamaan. Ne ovat yleensä jostain löytäneet minut, mutta toteutetut työt ovat parasta mainosta, että voi näyttää, että on tehnyt tällaisen. Se on ehkä julkaistu jossain lehdessä tai netissä jossain. Sitä kautta asiakkaat löytävät. Aika paljon ihmiset löytävät myös niin, että kuulee joltain tutulta, että tämmöinen arkkitehti, että oli hyvä kokemus ja käyttää sitä. Sitten Arkkitehtiliitto, SAFA, julkaisee erilaisia julkaisuja, joissa voi olla esillä. Aika tärkeä monille arkkitehdeille on arkkitehtuurikilpailut. Monista merkittävistä julkisista rakennuksista järjestetään kilpailu, johon kuka tahansa voi osallistua. Jury valitsee voittajan. Nuoretkin arkkitehdit voivat sitä kautta päästä toteuttamaan isojakin rakennuksia.  Juontaja [00:04:26]: Kauanko sun työpäivät kestävät? Onko ne aikataulutettuja ja montako vapaapäivää sulla on viikossa?  Arkkitehti [00:04:33]: Kyllä olen aika tarkka. Nykyisessä elämäntilanteessa, kun on pieni poika ja perhe, niin yritän välttää ylitöitä. Lähden säntillisesti itse viiden, puoli kuuden aikaan aina himaan. Ehkä joskus nuorempana tuli tehtyä vähän pidempiä päiviä, mutta kyllä aikaa normaalit kahdeksan tunnin työpäivät mulla on. Ja viikonloput pääsääntöisesti on kyllä vapaata.  Juontaja [00:05:00]: Tämän koronatilanteen takia monet paikat on jouduttu sulkemaan. Pystytkö kuitenkin tekemään sun työt etänä, vai onko sun työkuvat jotenkin muuttuneet?  Arkkitehti [00:05:10]: Kyllä mä pystyn kaiken tekemään tällä läppärillä, mihin puhun nytkin sun kanssa, näillä suunnitteluohjelmistoilla. Kyllä mä tykkään tulla tänne toimistolle, missä nytkin istun. Minulle se on tärkeää.  Juontaja [00:05:24]: Minkälainen sun työpäivä on? Haluatko antaa jonkin konkreettisen esimerkin, mistä se alkaa? Mitä teet ensimmäisenä ja mihin se päättyy?  Arkkitehti [00:05:36]: Tänään näin työntekijän kanssa, joka oli eilen ja toissapäivänä tehnyt yhtä hommaa eteenpäin. Me nähtiin ja katsottiin ehkä tunnin verran niitä piirustuksia, että missä vaiheessa mennään. Muutettiin jotain asioita ja sitten hän jatkoi sen parissa. Sen jälkeen minulla oli kaksi etäpalaveria tuonne rakennusvalvonnan suuntaan siitä, että kaksi eri projektia, joissa piti neuvotella näiden rakennuslupatarkastajien kanssa siitä, että ne tehdään kaikkien sääntöjen ja määräysten mukaisesti ja voidaan toteuttaa. Siihen meni pari tuntia. Sitten kävin syömässä. Yleensä me käydään yhdessä koko toimisto, mutta tänään mä kävin yksin. Sitten mulla oli semmoinen kiva tilanne siinä iltapäivällä, että se on oikeastaan aika harvinaista, että on vain sellaista pari tuntiakin sellaista aikaa, jolloin voi vain ideoida, vähän luonnostella asioita eteenpäin. Siinä iltapäivällä tein pari tuntia sitä. Sen jälkeen tuli yksi opiskelija käymään ja esitteli sen diplomityötä, eli lopputyötä, mitä olen ohjaamassa. Sitten keskusteltiin hänen kanssaan siitä ehkä tunnin verran. Nämä päivät menevät kyllä ihan mielettömän nopeasti.  Juontaja [00:06:45]: Oletko niin kuin arkkitehtipäällikkö ja sinulla on työntekijöitä, eli suunnittelet paperille, sitten ne tekee koneilla nämä jutut vai minkälainen työkuva sinulla on? Mitä sinä teet? Suunnitteletko, piirrätkö vai lasketko sä?  Arkkitehti [00:06:58]: En oikeastaan, harva arkkitehti aktiivisesti ehkä joutuu laskemaan. Se on enemmän rakennesuunnittelijan työtä. Jonkin verran joutuu laskemaan pinta-aloja, mutta se ei ehkä kauheasti ole ainakaan mulla osa tätä työtä. Ja mä piirrän itse koneellakin. Mä käytännössä piirrän ja luonnostelen aika paljon käsin tuollaista aika nopeaa luonnostelua ja sitten piirretään puhtaaksi koneella. Että siitä mä ehkä teen, jos nyt pitää määritellä, että mitä mä teen itse, niin ehkä siitä.  Juontaja [00:07:26]: Mikä se toinen ammatti oli mitä sä äsken mainitsit?  Arkkitehti [00:07:28]: Käytännössä rakennukset, jotta ne pystytään toteuttamaan, ne vaatii paitsi arkkitehdin, niin sitten ne vaatii tällaisen rakenneinsinööri, joka laskee ne rakenteet, että sanotaan vaikka kuinka paksut jotkin pilarit pitää olla, paljonko pitää olla lämmöneristettä. Sitten vaaditaan muita ammattilaisia: ilmanvaihtoinsinööri, sähköinsinööri. Se suunnitteluvaihe on jo monen ammattilaisen yhteistyötä ja sitten tietysti kun se rakennetaan, niin siinä on vielä paljon enemmän porukkaa.  Juontaja [00:07:58]: Luulin, että arkkitehdit suunnittelevat ja sitten se rakentaa. Onko rakennusinsinöörin ja arkkitehdin ero, että te teette niille sen suunnitelman ja ne toteuttavat sen?  Arkkitehti [00:08:08]: Se on oikeastaan vielä eri. Rakenneinsinööritkin on suunnittelijoita yleensä, mutta jos katsoo kaupungilla vaikka rakennustyömaita, niin siellähän on tietysti rakentajia, jotka käytännössä toteuttavat sitä. Sitten siellä on kaikkia työnjohtajia ja kaikkea. Mutta tässä omassa pienessä arkkitehtitoimistossa olen toimiston omistaja ja pääsuunnittelija.  Juontaja [00:08:37]: Miten sinä päädyit arkkitehdiksi?  Arkkitehti [00:08:39]: Ehkä pääsyy mulla oli se, että olin aina aika kiinnostunut kaupungeista, että miksi kaupungit ovat sellaisia kuin ne ovat. Itse asiassa mun isä on myös arkkitehti, mutta mä olin ennemminkin niin, että mä en ehkä haluaisi olla arkkitehti sen takia. Mä vähän kapinoin sitä vastaan, mutta sitten aloin opiskella sitä, ja yhtäkkiä se tuntui minusta niin kiehtovalta, että mä jäin sille tielle.  Juontaja [00:09:08]: Mistä sä tykkäät eniten sun työssä?  Arkkitehti [00:09:10]: Mun mielestä parasta on se, että piirtää jotain ja sen näkee valmiina rakennettuna, rakennuksen. Se on minusta palkitsevinta. Suunnittelee, sanotaan vaikka jollekin kotitalon ja sitten näkee, kun ne muuttaa sinne asumaan ja tykkää siitä. Ja sitten saattaa käydä vuosien jälkeen joku tyyppi, vaikka joka on lapsena muuttanut johonkin mun suunnittelemaan taloon, niin sitten se tulee sanomaan, että ei vitsi, että se oli niin erikoinen tai niin jotenkin kiva talo asua lapsena, että kiva, kiitos. Se on kyllä palkitsevinta.  Juontaja [00:09:43]: Okei, entä ne huonot puolet sun työssä, onko niitä olemassa?  Arkkitehti [00:09:48]: On niitä kyllä, siis tietyllä tavalla semmoinen aikamoinen kiire. En nyt tietysti siihen voi itse vaikuttaa, mutta usein on pikkuisen kiire ja näitä asioita halutaan, suunnitteluun on vähän vähemmän aikaa aina kuin tarvitsisi, aikataulut on aika kireitä. Pitää olla aika huolellinen, ettei saa tehdä hirveästi virheitä, koska ne näkyy rakennustyömailla ongelmina ja virheinä. Tähän liittyy aika paljon vastuuta niistä virheistä. Ei ne ehkä huonoja puolia, mutta ne on sellaisia puolia, että pitää olla tarkkana.  Juontaja [00:10:20]: Kun mainitsit äsken, että hait arkkitehdiksi, koska itse kiinnosti, niin haitko sinä tänne yksin vai jonkun kanssa?  Arkkitehti [00:10:28]: Kyllä opiskelemaan hain yksin sen jälkeen, kun olen kirjoittanut ylioppilaaksi.  Juontaja [00:10:33]: Oliko tämä sun ainoa unelma-ammatti pienenä?  Arkkitehti [00:10:36]: Ei tosiaan. Minulla oli monia vaihtoehtoja. Olen itse asiassa opiskellut kahta eri ammattia. Minun toinen ammatti on graafinen suunnittelu. Olen opiskellut kahta alaa, mutta sitten tätä päädyin tekemään.  Juontaja [00:10:52]: Miksi sä valitsit tämän mieluummin kuin graafisen suunnittelun?  Arkkitehti [00:10:55]: Ehkä oli semmoset vuodet, että mä tein vähän molempia, mutta sitten jotenkin tämä vain veti puoleensa. Ei ole ehkä ihan sellaista selkeää vastausta, että osaisin sanoa miksi, mutta tuntui vain houkuttelevammalta.  Juontaja [00:11:08]: Minkäikäinen olit, kun sä tajusit, että arkkitehti voisi olla sun juttu?  Arkkitehti [00:11:13]: Mä olin varmaan ehkä tyyliin 18-19.  Juontaja [00:11:20]: Okei, mikä on sun koulutus tähän ammattiin ja mitkä ne muut koulutukset oli tämän lisäksi?  Arkkitehti [00:11:25]: Eli mä oon siis opiskellut tuolla Teknillisessä korkeakoulussa, joka nykyisin on siis Aalto-yliopisto. Niin mä oon siellä opiskellut arkkitehtuurilaitoksella. Sitten mä oon käynyt vaihto-opiskelemassa sieltä tuolla Espanjassa Madridin arkkitehtikoulussa. Sitten olen ollut Berliinissä työharjoittelussa. Se mun toinen toi opiskeluala oli graafinen suunnittelu, mitä mä opiskelin Taideteollisessa korkeakoulussa.  Juontaja [00:11:54]: Ja sä kävit lukion?  Arkkitehti [00:11:55]: Joo.  Juontaja [00:11:56]: Mitä sä kirjoitit?  Arkkitehti [00:11:57]: Mä kirjoitin siis aikoinaan, eli 90-luvulla, kirjoitin pitkän matikan, reaalin, sitten kolme kieltä ja äidinkielen. Pääsykokeet arkkitehtiosastolle on sellaiset piirustuspääsykokeet, että siinä on semmoinen aika monen päivän piirustustehtävät. Ainakin silloin oli myös matikan tehtävä.   Juontaja [00:12:26]: Kauanko sun koulutus tähän ammattiin kesti?   Arkkitehti [00:12:32]: Kun opiskelin kahta alaa ja välillä olin ulkomaillakin, se kesti siis 13 vuotta. Käytännössä nykyisin se toivotaan, että se suoritettaisiin viidessä. Kyllä mäkin varmaan olisin sen viidessä, kuudessa vuodessa pystynyt suorittamaan.  Juontaja [00:12:45]: Missä oppiaineissa tulisi olla hyvä, jos haluaa tähän ammattiin? Mitä sä suosittelet?  Arkkitehti [00:12:51]: Varmaan jonkinlainen taiteellinen lahjakkuus on tärkeää. Sitten jonkinlainen varmaan matemaattinen kyky kanssa. Mutta sitten onkin aika paljon variaatiota. Sanotaan, että jotkut arkkitehdit, ehkä just semmoiset, jotka suuntautuvat vaikka tuonne arkkitehtuurihistoriaan, niin ne voi olla tosi kiinnostuneita vaikka historiasta tai näin. Tämä on vähän semmoinen ala, että pitää olla semmoinen aika hyvä generalisti tai yleistieto tosi monista asioista.  Juontaja [00:13:29]: Mitä kaikkea muuta vaaditaan, että olisi hyvä arkkitehti? Voit kertoa jotain luonnepiirteitä tai taitoja, joita tulisi osata.  Arkkitehti [00:13:37]: Semmoinen tietynlainen... Ehkä sen oppii tässä ammatissa, mutta pitää olla aika pitkähermoinen tietyllä tavalla, että talojen toteutusprosessit vie monia vuosia ja tulee takapakkia välillä ja asiat menee uusiksi, niin sitä pitää sietää. Mä en ole ehkä luonteeltani hirveän huolellinen, mutta sitten on joutunut opettelemaan olemaan. En mä tiedä, kyllä mun mielestä semmoinen tosi tärkeä ominaisuus on semmoinen luovuus ja uteliaisuus ja sellaiset piirteet, että innostuu eri asioista ja tykkää piirtää ja tykkää miettiä ja keksiä uusia asioita.  Juontaja [00:14:24]: Voiko olla arkkitehti, jos ei osaa piirtää?  Arkkitehti [00:14:28]: No varmasti voi, mutta sitten se omien ideoiden kommunikoiminen muille ja sellaiset asiat voi olla vähän haastavia. Tietysti jos tavoitteena on, että niistä taloistakin tulisi kauniita tai näin, niin jonkinlainen visuaalinen hahmotuskyky on kyllä tärkeä siinä.  Juontaja [00:14:54]: Mikä on arkkitehdin keskivertainen palkka kuukaudessa?  Arkkitehti [00:14:58]: Mä veikkaisin, että se mediaani on, olisikohan se jotain 4 000-5 000 väliltä.  Juontaja [00:15:06]: Onko tähän arkkitehtiammattiin muita eri keinoja, miten tähän pääsee vai onko tähän vain yksi väylä, jota pitää käydä?  Arkkitehti [00:15:13]: Suomessa on kolme arkkitehtikoulua: Helsingissä Aalto-yliopistossa ja sitten Tampereella yksi ja Turussa yksi, niin kyllä se käytännössä jokin noista kouluista pitää käydä, jos mielii arkkitehdiksi. Tietysti voi opiskella ulkomailla tai näin, mutta Suomessa on kolmessa paikassa arkkitehdin koulutusta.  Juontaja [00:15:33]: Kuinka sinä lähdit ulkomaille?  Arkkitehti [00:15:35]: Olin ollut Suomen Teknillisessä korkeakoulussa muutaman vuoden, ja sitten mulle tuli vain semmonen olo, että olisi kiva nähdä vähän, että millä tavalla jossain muualla opetetaan arkkitehtuuria, sitten mä hain vaihtoon ja päädyin Madridiin Espanjaan.  Juontaja [00:15:52]: Onko tähän ammattiin helppo työllistyä?  Arkkitehti [00:15:55]: Tällä hetkellä on tosi hyvä työllisyystilanne, mutta arkkitehtuuri on aika semmoinen suhdanneherkkä ala, että sitten jos on huono taloudellinen tilanne, niin rakentaminen hidastuu tai hiipuu, ja sitten se heijastuu myös arkkitehtien työhön.  Juontaja [00:16:09]: Onko ikinä ollut sellaista tilannetta, että arkkitehtejä on liikaa ja töitä ei riitä, vai onko ollut semmonen tilanne enemmän, että arkkitehtejä tarvitaan koko ajan enemmän?  Arkkitehti [00:16:20]: No kyllä on ollut semmosia, esimerkiksi 90-luvun lama-aikaan oli todella paljon työttömiä arkkitehtejä. Kyllä on ollut tilanteita, että niitä on ollut liikaa, mutta tällä hetkellä se tarve ehkä on toiseen suuntaan, kun suunnitellaan, että koulutuspaikkoja lisätään.  Juontaja [00:16:36]: Mitä sä teet vapaa-ajalla?  Arkkitehti [00:16:38]: Tällä hetkellä mulla on siis seitsemänvuotias poika, niin mä lähinnä teen sen kanssa kaikkea perhetoimintaa, pelailua ja muuta, mutta sitten aika paljon mä käyn taidenäyttelyissä ja harrastan kulttuuritapahtumia ja sitten vain tutkin kaupunkia. Kävelen ympäriinsä ja tällaisia asioita. Luen kirjoja.  Juontaja [00:17:02]: Onko näistä harrastuksista ollut hyötyä sun ammattiin?  Arkkitehti [00:17:06]: Tavallaan se, että katsoo aktiivisesti ympäristöä. Sanotaan, että kun kävelee kaupungilla, kun katselee taloja tai mitä vain, niin sitten miettii, että miksi ne on tuommoisia. Se on aika palkitsevaa ajatella, että se tieto tavallaan on sitä samaa, mitä koko ajan tekee muutenkin, niin sitten se on osa sitä työtä.  Juontaja [00:17:26]: Näetkö sinä arkkitehtiduunin semmoisena, että tämä voisi olla sinun loppuelämän juttu?  Arkkitehti [00:17:31]: Kyllä minä uskon, että tämä on minun loppuelämän juttu.  Juontaja [00:17:35]: Mitä vinkkejä sinä antaisit nuorille, jotka hakevat arkkitehdiksi? Onko jotain elämänvinkkejä esimerkiksi?  Arkkitehti [00:17:42]: Ehkä semmoinen perusmielikuva on se, että arkkitehdit ovat jossain toimistossa suunnittelemassa rakennuksia, mutta ehkä se, että tämä on tosi monipuolinen työ. Yritin kuvailla näitä eri vaihtoehtoja, niin myös sellaiset, että voi ajatella, että menee vaikka ulkomaille töihin, sanotaan vaikka joihinkin kehityshankkeisiin. Tietotaitoisesti tässä oppii sellaista organisointikykyä, joka ei välttämättä ole rajoittunut siihen, että pitää suunnitella rakennuksia, vaan voi tehdä monenkinlaisia hommia. Jos haluaa sellaisen aika monipuolisen osaamisen, niin mun mielestä arkkitehtuuri on siinä mielessä aika hyvä opiskeluala. Tiedän paljon arkkitehtejä, tai paljon tyyppejä, jotka ovat opiskelleet arkkitehtuuria, mutta sitten päätyneet ehkä lopulta muihin töihin, mutta kuitenkin olleet tyytyväisiä siitä, että opiskeli arkkitehtuuria.  Juontaja [00:18:34]: Mikä on ollut paras kokemus sun työssä?  Arkkitehti [00:18:37]: Ehkä tällä hetkellä nyt lähimmät muistot tulevat tuosta arkkitehtuurin opettamisesta Aalto-yliopistossa, että on aika palkitsevaa opettaa tavallaan sellaisia arkkitehtuurin... Mä opetan arkkitehtuurin perusteita, niin sitten opettaa niitä ja sitten nähdä, kun joku oppii ja oivaltaa itse, niin se on kyllä tosi palkitsevaa.  Juontaja [00:18:54]: Mitä kaikkia kieliä sä puhut ja käytätkö sä niitä sun työssä vai puhutko sä ihan suomea ja teet töitä suomeksi?  Arkkitehti [00:18:59]: Kyllä etupäässä töissä käytän suomea ja englantia. Joskus on hyötyä siitä, että osaa ruotsia. Saattaa olla jotain asiakkaita Suomessa, jotka mieluummin käyttää ruotsia. Saksaa mä osaan koulun pohjalta ja olen ollut Berliinissä töissä. Sikäli silloin sitä saksaa tarvitsi siellä. Mutta kyllä tässä arkipäivässä suomella ja englannilla pärjää. Mutta tietysti se, että jos osaa monia kieliä, niin se laajentaa sitä, mihin maihin sä voit ja mihin kulttuureihin sä voit mennä esimerkiksi duuniin.  Juontaja [00:19:34]: Ajatteliko vain tehdä töitä Suomessa vai tulevaisuudessa mennä johonkin toiseen maahan tekemään?  Arkkitehti [00:19:39]: Olen käynyt opettamassa muissa maissa ja pitämässä luentoja, mutta olen ihan tyytyväinen siihen, että olen Suomessa ja näitä rakennuksia toteutetaan täällä. Ei ole sellaista fiilistä, että olisi pakko päästä johonkin muualle, mutta jos joku jostain ulkomailta sattuu minulta rakennuksen tilaamaan, niin mielelläni tietysti suunnittelen. Siinä mielessä meillä on helppoa täällä Pohjoismaissa että on aika hyvät rakennusmääräykset. Tulee laadukkaita, turvallisia ja toimivia taloja. Ei ole välttämättä hirveästi korruptiota rakentamisessa. Monissa maissa tehdään tosi mielenkiintoista arkkitehtuuria. Ihan ympäri maailmaa syntyy tosi mielenkiintoista arkkitehtuuria. Sikäli ei voi sanoa, että jokin yksi maa on paljon parempi kuin toinen.  Juontaja [00:20:30]: Saatko itse päättää kaikkia värejä ja materiaaleja, joita käytät?  Arkkitehti [00:20:35]: Periaatteessa joo. Teen ehdotuksen asiakkaalle, että tällaista olen ajatellut. Sitten ne hyväksyvät tai haluavat keskustella. Kyllä, se on tärkeä osa tätä työtä, määritellä niitä materiaaleja.  Juontaja [00:20:51]: Olisiko täällä jotain, mitä nuorten pitäisi tietää? Tai haluatko kertoa jotain vielä?  Arkkitehti [00:20:57]: Jos kiinnostaa kaupungit ja rakennukset, tämä meidän ympäristö, sen kehittäminen, kestävä kehitys ja tällaiset asiat, niin ehdottomasti suosittelen hakeutumaan ja selvittämään, että olisiko arkkitehtuurin oma juttu, ja hakemaan. Opettajanakin itse aina kun näkee ne ensimmäisen vuoden uudet opiskelijat, on ihan fiiliksissä, että jes, tänne tulee taas uusia tyyppejä opiskelemaan. Tervetuloa Aalto-yliopistoon.  Juontaja [00:21:33]: Saako suhun jotenkin yhteyttä, että voisi laittaa jotain kysymyksiä? Onko sinulla Instagram tai jotain vastaavaa?  Arkkitehti [00:21:38]: Minun toimiston Instagram on tuomas_siitonen_office. Siinä on alaviivat kaikkien välissä. Yleinen tietolähde arkkitehdin ammatista kiinnostuneille, suosittelen tällaista kuin arkkitehdiksi.fi, jossa on tietoa ja haastattelua ja paljon sisältöä.  Juontaja [00:21:58]: Kiitos Tuomas haastattelusta. Oli kiva kuulla näitä sinun tarinoita. Kaikkea hyvää sinulle tulevaisuudessa.  Arkkitehti [00:22:04]: Samoin. Kiitos. Oli hauskaa.  [äänite päättyy] 

“Näyttelijän kuvauspäivät on tarkkaan jäsenneltyjä, mutta työtä voi usein tehdä silloin, kun sitä haluat tehdä.”  Jaksossa kuullaan näyttelijä Marko Loukaskorpi kokemuksia työstään ja miten hän on kyseiseen ammattiin päätynyt.  Haastattelija, juontaja: Jenny Vu   Haastateltava: Näyttelijä Marko Loukaskorpi  Tuotanto: Signaalimedia, Helsingin nuorisopalvelut  Jakso on äänitetty 12/2020   Jakso on julkaistu 1/2021  ---- Tekstiversio: [äänite alkaa]  Jingle [00:00:25]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:00:26]: Hei kaikki ja tervetuloa kuuntelemaan meidän Ammattipodcastiamme. Nyt vieraana on Marko Loukaskorpi, joka on ollut näyttelijänä viisi vuotta. Joten Marko, mitä kuuluu? Haluaisitko sinä kertoa samalla, mitä sinun työtehtäviisi kuuluu ja minkälaista on olla ylipäätään näyttelijä?   Näyttelijä [00:00:43]: Moikka. Ihan mukavaa kuuluu. Kiitos kutsusta tänne. Minä olen nyt tässä muutaman vuoden tehnyt sivuduunina näyttelijän töitä. Minä olen siis, ihan oikealta ammatiltani minä olen kauppatieteiden maisteri ja olen Helsingin yliopistossa töissä päivittäin. Sen lisäksi minä sitten teen näyttelijän töitä sillai säännöllisen epäsäännöllisesti. On tullut tehtyä kaikennäköisiä mainoksia ja sitten tv-sarjoissa pieniä rooleja. Sitten on tehty sellaista YouTubea, kaverit tekevät sitä Blokkesia, niin niille olen ollut freelancenäyttelijänä. Sitten lyhytelokuvia olen tehnyt. Kaiken näköistä, vähän kaikkea oikeastaan, mistä, jos joku haluaa maksaa minulle. Tai sitten, jos on oikeasti tosi hyvä proggis, niin sitten voi lähteä ilmaiseksikin. Minä olen aina miettinyt sitä ehkä sillain, että tosi paljon porukka haluaa olla näyttelijä, niin aina kaikki totta kai hakevat, rooleja haetaan niin paljon, ja on monta hyvää ehdokasta, niin minä aina mietin sillain, että kannattaako hakea jotain proggista, niin minä mietin, että kaksi kolmesta asiasta pitää täyttyä, että siellä pitää, minä mietin, että onko siellä hyvät tyypit tekemässä sitä, saako siitä palkkaa ja minkälainen se käsikirjoitus on. Minä voin sanoa, että hyvin hyvin harvoin on ollut sillai, että nämä kaikki kolme asiaa täyttyy, mutta sitten jos näistäkin saa kaksi, niin sitten se on jo sellainen proggis, mihin minä haluan lähteä mukaan. Jos siinä on hyviä tyyppejä, hyvä käsikirjoitus, vaikkei sitä saisi palkkaa, niin minä voin lähteä siihen. Mutta jos siinä on hyvät tyypit ja siitä saa palkkaa, niin sekin riittää minulle.   Haastattelija [00:02:26]: Minkälainen on sinun normaali työpäiväsi näyttelijänä?   Näyttelijä [00:02:29]: Näyttelijänä on tosi, itse ne kuvauspäivät, niin nehän ovat hyvin sellain niin kuin strukturoituja, että sinä saat call seatin, missä lukee mihin aikaan sinut vaikka haetaan kotoa tai sitten menet paikan päälle minnekin ja sitten on maski siinä ja puvustus ja katsotaan kuntoon ja tapaat siinä vastanäyttelijöitä, ja sitten tiedät tasan tarkkaan, milloin mitäkin kohtausta kuvataan, kauan sitä kuvataan ja, mutta sitten oikeastaan, niin nämähän ovat vaan ne tietynlaiset kuvauspäivät, että se että sinä olet päässyt sinne asti, niin sitä ennen sinun pitää löytää se produktio mihin sinä haet, ja yleensä niissä on koe-esiintymisiä ja aika vapaasti se sinun näyttelijän arkesi siitä muodostuu. Vasta sitten ne harjoituspäivät tai kuvauspäivät ovat sillain tosi strukturoituja, mutta muutenhan sitä tehdään aika vapaasti silloin kun haluat tehdä.  Jingle [00:03:23]: Ladies and gentlemen, it was a cold-blooded premeditated murder.  Haastattelija [00:03:30]: Vaihteleeko tämä sinun työpäiviesi pituus aina?   Näyttelijä [00:03:35]: Minun osaltani homma toimii aika lailla sillai, kun minä en täyspäiväisesti tee, ja voin sanoa, että todella harva näyttelijä on. Ellet sinä ole sitten jossain vaikka Salatuissa elämissä, niin sitten sinulla on ihan maanantaista perjantaihin sitä duunia. Useinhan ne menevät sillain, että on joku produktio. Edellisen kerran minä tein yhden mainoksen. Siihen haettiin miesnäyttelijää, noin 30-vuotiasta. Meitähän on netissä paljon sellaisia, Facebookissa kaikkia ryhmiä, missä niitä ilmoitellaan, ja on eri casting-toimistoja. Niitä löytyy kyllä Googlesta. Sitten vaan hakee, ja sitten ne lähettävät, jos katsoo, että sinä lähetät sinne vähän kuvia, tai olet jossain casting-toimiston listoilla, niin niillä on valmiina sinun kuvasi siellä, ja ehkä jotain showreelia, missä sinä näytät vanhoja pätkiä. Sitten ne valitsevat sinut siihen koekuvaukseen, harjoittelet ne repliikit tai sen, mitä siinä pitää. Jos käy hyvä tuuri ja oletkin just se, mitä se ohjaaja haluaa, niin se valitsee sinut. Sen jälkeen saat tuottajalta meiliä, tai he soittavat, että sovitaan ne kuvauspäivät. Se voi olla vaikka, että se alkaa kympiltä tai se voi alkaa yhdeltä päivällä. Se saattaa kestää pari tuntia tai viisi tuntia, Aika harvoin ne ovat kestäneet ihan oikeasti koko päivää, mutta kyllä niistä, kun niistä maksetaan kumminkin sen verran hyvin, varsinkin jotain mainoksia, niin en minä lähde ikinä mihinkään mainokseen alle 1 000 euron päiväpalkalla, niin kyllä siinä haluaa sen sitten tehdä kanssa sillain, että antaa sen oman ajan, varaa sen koko päivän siihen. Koska kyllä sitten haluaa myös olla valmiina sitä roolia varten, että jos vaikka yhdeltä alkaisivat kuvaukset, niin ei sitä halua sitä aamupäivää tehdä jotain muita hommia ja hirveällä kiireellä mennä sinne kuvauksiin, vaan sitten valmistautuu sinne kuvauksiin.  Jingle [00:05:31]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:05:33]: Kun on tämä koronatilanne nyt, niin teetkö enää näitä ammattinäyttelijäjuttuja vai oletko kokonaan tauolla?  Näyttelijä [00:05:40]:  Itse asiassa tässä korona-aikana on ollut kohtuullisen paljon kumminkin keikkaa minulla. Ja mitä minä olen tykännyt tästä korona-ajasta, niin ei ole tarvinnut mennä koekuvauksiin minnekään paikan päälle, vaan ne on pystynyt tekemään etänä. Sinä saat tekstin, repliikit, mitä pitää tehdä, mikä kohtaus pitää tehdä, ja sitten sinä kuvaat sen itse himassa ja lähetät sen. Tämä on minulle jotenkin paljon sopivampi, ja yllättävän paljon on ollut kumminkin noita näyttelijän työn keikkaa. Se on Pohjolan laki, tv-sarja, niin siinä pitäisi olla minulla ainakin vikassa jaksossa pieni rooli, mutta sekin on, että eihän sitten ikinä tiedä, vaikka ne leikkaisivat sen pois, niin se on sitten jännä nähdä, kun se tulee.   Haastattelija [00:06:21]: Miten sinä olet päätynyt tähän näyttelijän ammattiin?   Näyttelijä [00:06:23]: Varmasti aina ala-asteelta lähtien niin ollut kaikissa koulujuhlissa näyttelijänä. Ollut sellainen kiinnostus siihen tietysti. Ja sitten kaikkia näitä mitä koulussa oli jotain ilmaisutaidon kerhoja. Mutta ei se, minä en ikinä oikein ajatellut sitä sitten, että voisiko sitä tehdä. Enemmän se vaan oli hauskaa tekemistä. Minä aikanaan menin eka Tampereen teknilliseen yliopistoon opiskelemaan diplomi-insinööriksi, mutta se ei ollut yhtään minun juttuni. Minä olin sitten, että minä haluan tehdä jotain luovempaa. Minulla oli silloin sellainen vaihe elämässä, että minä mietin tosi paljon, että mitä minä haluaisin. Silloin kuuntelin paljon radiota. Sitten minä päädyin katsomaan, että missä radiojuontajat ovat opiskelleet. Minä löysin Laajasalosta sellatten opistoon ja menin sinne sitten. Lopetin yliopiston ja menin opiskelemaan Laajasalo-opistoon radiotoimintaa. Se oli sellainen, että minä päädyin sitä kautta sitten, niin minä olin eka puoli vuotta Radio SuomiPopilla juontajana, yhtä iltaa viikossa. Ja sitten sen jälkeen vuoden verran Kiss FM:llä iltajuontajana. Meitä koulutti silloin sellainen yksi improvisaatio, teatterin puolelta, joka oli tehnyt paljon improvisaatioteatteria. Minä en ollut pitkään tehnyt mitään teatteria, mutta sitten jotenkin siinä, kun se koulutti meitä siellä improvisaatiotekniikoilla, niin minä olin, että ai niin, että tuohan oli tuo teatterin tekeminen oli tosi nastaa juttua. Sitten se taas tuli minulle sillain mieleen, että sitä voisi tehdä vähän lisää. Lopetin se radion sitten ja menin opiskelemaan kauppatieteitä yliopistoon, mutta sitten siihen minä yhdistin sitten sen teatteritaiteet, että minä menin sivuainetta opiskelemaan tuonne Helsinkiin Teatterikorkeakouluun. Se on ollut läsnä minun elämässäni tosi pitkään, mutta minä en ikinä ole miettinyt, että se olisi minun täyspäiväinen ammatti, mutta minä tykkään tästä tilanteesta, missä minä nyt olen, että se on minulla sillain sivutyönä, että vaikka minä en saisi rooleja näyttelijänä, niin se ei vaikuta minun elämääni sinänsä, että minä saan minun palkkani suurimmaksi osaksi muista töistä.   Haastattelija [00:08:27]: Miksi sinä hait kauppikseen, miksi sinä et jäänyt vain suoraan näyttelijän ammattialalle?   Näyttelijä [00:08:33]: Minulla oli ehkä sellainen, että minussa on selkeästi kaksi puolta. Minussa on se luova puoli, että haluan, tykkään tehdä taidetta ja tykkään esiintyä. Mutta sitten minussa on kyllä sellainen puoli, että minä tykkään myös opiskella. Ja sitten ehkä tämä akateeminen puoli. Oli jonkunnäköistä kunniahimoa, että haluaisi tehdä akateemisen loppututkinnon. Ja sitten siinä ehkä se kauppatieteet oli minulle sillain, että kun minä olin miettinyt sitä just, että minä haluaisin yhdistää siihen jotenkin tätä niin kuin minun luovaa puoltani, niin minulla oli pääaineena sitten kauppatieteessä markkinointi, ja sitten minä ajattelin, että täällä markkinointiin ja myyntiin niin sivuaineeksi teatteritaiteet voisi olla hyvä, että myynti on kumminkin sellaista tietynlaista näyttelemistä ja asiakkaan kanssa sinulla on erilaisia rooleja ja sitä kautta minä ajattelin, että se kauppatieteet sopisi hyvin siihen teatterin kylkeen.  Jingle - Puhuja 1 [00:09:27]: And there she was. What's the matter?   Jingle - Puhuja 2 [00:09:29]: I drop my pencil.  Jingle - Puhuja 1 [00:09:32]: Here you are.   Haastattelija [00:09:35]: Mikä on parasta näyttelijän ammatissa?   Näyttelijä [00:09:37]: Parasta on varmaan se, että tänään sinä voit näytellä poliisia ja huomenna sinä voit näytellä rikollista. Mieli ja kroppa ovat sinun instrumenttisi, joilla sinä sitten esität jotain hahmoa tai luot sen sillain, että se olisi jokseenkin todellinen. Minun mielestäni se on mielenkiintoista miettiä sitä, että hyvä näyttelijä pystyy tosiaan näyttelemään sitä hyvää ja pystyy näyttelemään pahaa. Se roolisuoritus pitää kummuta jostain omasta itsestään. Eli jos sinä näyttelet jotain rakastunutta vaikka, niin kyllä siinä pitää vähintään käydä omassa mielessään läpi  jotain sellaisia omia muistoja, milloin on rakastanut jotain. Ja jos sinä näyttelet vaikka vihaa, niin sitten se taas on sellaista, että jotta se näyttää aidolta, varsinkin kameralla, mikä taltioi oikeasti kaikki pienimmätkin reaktiot sinulta, niin kyllä siellä pitää olla jonkunnäköistä aitoa tunnetta. Ja minun mielestäni se on vaan mielenkiintoista se näyttelijän ammatti siinä, että sinä pääset omalla itselläsi esittämään jonkun roolin niin aidosti, että ihmiset uskoo siihen.   Haastattelija [00:10:45]: Onko mitään huonoja puolia sitten?   Näyttelijä [00:10:47]: No yksi huono puoli on se, että ihmiset saattavat niin kuin, jos sinä teet jonkun roolin, mikä on tosi näkyvä, niin sitten he voivat kuvitella, että se olet just sinä. Ja siis jos miettisi vaikka jotain Salattujen elämien näyttelijöitä, joku Seppo siellä, en minä edes tiedä hänen oikeata nimeänsä, niin kyllä se on varmaan vähän ahdistavaa hänelle, kun sitä niin kuin kaikki ajattelee, tai minä muistan myös kun radiossa haastattelin Ronn Mossia eli tätä Ridge Forresteria, Kauniista ja rohkeista, niin hän sanoi sitä, että kuinka ahdistavaa se on hänelle, kun ei kukaan ajattele, että hän on Ronn Moss, vaan että hän on Ridge Forrester. Törkeintähän tässä oli se, että minäkin pyysin siitä sanomaan, että voit sanoa tähän, että hi, I'm Ridge Forrester and you're listening Marko Loukaskorpi.  Jingle [00:11:34]: Ammattipodcast.  Näyttelijä [00:11:37]:  No se on ehkä nyt sellainen oma valinta kysymys, että näyttelijän ammatti on hyvin näkyvä ammatti ja on siinä tietysti sellainen, että minäkin olen tehnyt sen Blokkesin kanssa YouTubeen niitä videoita ja niitä katsovat paljon nuoret, niin kyllä tuolla kadulla aina välillä joku huutelee, että hei mitä Blokkes-äijä tai sporapysäkillä tulee istumaan viereen ja kyselee jotain, mutta ei se minua haittaa, koska ei, se minun julkisuuteni on niin pientä sillain tietyllä tapaa, että se on niin harvinaista, että se on vain ihan hauskaa, jos joku tulee juttelemaan. Mutta kyllä minä voin kuvitella sen, että ne näyttelijät tai julkisuuden henkilöt, jotka saavat sitä huomiota koko ajan, niin kyllä se voi olla loppujen lopuksi aika raskasta.  Haastattelija [00:12:19]: Oliko sinulla joku frendiporukka, kenen kanssa sinä hait tähän ammattiin vai lähditkö itse yksin, sinun oman kiinnostuksesi mukaan?   Näyttelijä [00:12:26]: Minä lähdin tähän ihan yksin silloin. Minä veikkaan, että se isoin steppi oli just se, kun minä päätin, että minä haluan Teatterikorkeakouluun opiskelemaan teatteritaiteen sivuaineen. Mutta sitä kautta, kun sinä teet, näyttelet, niin sinähän tutustut tosi paljon samanhenkisiin tyyppeihin. Se vaatii tietynlaista rohkeutta lähteä sinne unelman perään, mutta sieltä kyllä löytyy niitä uusia frendejä, joilla on ne samat intohimot, niin se on tietyllä tapaa tosi motivoivaa kanssa.   Haastattelija [00:12:56]: Mikä oli sinun unelma-ammattisi, kun olit pieni tai nuorempi? Mitä sinä luulit, että sinusta tulisi isona?   Näyttelijä [00:13:01]: Kyllä minä varmaan silloin joskus ala-asteella ajattelin, että minä haluaisin olla näyttelijä. Koska silloin minä katselin paljon Kummeleita. Minä olen itse Tampereen vierestä Kangasalta kotoisin, ja ne Kummeliäijät ovat sieltä kanssa. Timo Kahilainen, se lyhyt niistä Kummelityypeistä, oli minun uimaopettajakin. Sitten minä muistan, kun sitä katseli telkkarista, ja oli sitten sillain, että tuo äijä on ollut, opettanut minut uimaan. Minä ajattelin, että joo, minäkin haluan. Sitten kuvasin jonkun serkun kanssa jotain kotivideoita ja leikin, että minulla on joku oma komediasarja.   Haastattelija [00:13:38]: Mikä sinun koulutuksesi tähän ammattiin on? Olitko sinä jossain teatterikoulussa? Ja ylipäätään, onko sinulla muita koulutuksia tämän lisäksi?   Näyttelijä [00:13:46]: Teatterialalta olen opiskellut teatteritaiteen sivuaineen Teatterikorkeakoulussa. Sen lisäksi minä olin yhden lukukauden Pietarin teatteriakatemiassa. Joskus aikanaan niin minä olin Tampereen komediateatterissa iltaopiskelijana, mutta se oli ehkä sellainen aika harrastus.   Haastattelija [00:14:03]: Kauan tämä näyttelijän ammattiin koulutus kesti sinulla?  Näyttelijä [00:14:05]: Minä luin sen sivuaineen Teatterikorkeakoulussa, niin minä olin joku puolitoista vuotta. Sen lisäksi minä olin sen yhden lukukauden siellä Pietarin teatteriakatemiassa, niin oikeastaan, minä olen suunnilleen kaksi vuotta opiskellut teatterialaa. Jos sinä haluaisit lukea siellä maisteriksi itsesi, niin sehän on viiden vuoden opinnot sitten Teatterikorkeassa.   Jingle - Puhuja 3 [00:14:27]: Would you care to join my following?  Jingle - Puhuja 4 [00:14:29]: No sure, I do not follow.   Haastattelija [00:14:33]: Mitä kaikkea näyttelijän ammattiin vaaditaan? Onko jotain tiettyjä luonteenpiirteitä tai pitääkö sinun osata jotain erityistaitoja, laulaa, tanssia?  Näyttelijä [00:14:44]: Ihan minun heikkouteni on ainakin se, että minä en osaa laulaa yhtään. Se on fakta. Näyttelijänäkin on varmasti tosi paljon erilaista, mitä sinä haluat tehdä. Minua kiinnostaa hirveän paljon kameranäytteleminen. Siinä ehkä minä uskon, että jos ajattelee vaikka laulutaidolla ei ole juurikaan merkitystä, ellet sinä musikaalinäyttelijäksi aio. Mutta sitten  jos sinä olet jossain teatterinlavalla, niin siellä erilaiset asiat tietysti varmaan painottuvat. Hyviä luonteenpiirteitä ovat tietynlainen lapsenomaisuus, semmoinen uteliaisuus. Minä aina mietin sitä, että vaikka lapsinäyttelijöitä, että he ovat ihan sairaan hyviä. Ja osa lapsinäyttelijöistä todella hyviä, sitten he kasvavat aikuiseksi ja he eivät olekaan enää hyviä. Sitten miettii, että mitä siinä tapahtuu. Mutta siinä voi olla just joku sellainen, että meidän kaikki päivät on lapsilla leikkiä tai sanotaan, että se leikki on lapsen työ, niin se näytteleminenhän on sellaista tietynlaista leikkiä, ja sinä heittäydyt siihen tunteeseen ja sitten sinä annat vaan mennä. Tietyllä tapaa, jos sinä osaat pitää sen asenteen, niin sehän riittää näyttelijälle. Kyllä minä uskon, kun lapsi leikkii, jos se leikkii vaikka prinsessaleikkejänsä, niin se uskoo, että se on se prinsessa oikeasti. Sitten jos näyttelijä näyttelee, että se on prinssi tai prinsessa, jos se oikeasti uskoisi, että se on se, niin se näkyisi siihen kameralle ja se riittäisi. Tietyllä tapaa näytteleminen ei vaadi mitään muuta kuin sinut itsesi ja rohkeutta kokeilla, mutta kaikki tämä onkin yhtäkkiä ihan sairaan vaikeaa, kun ollaan aikuisia, ja rupeat miettimään, että miltä minä näytän tässä kameralla ja mitä nämä ovatkaan nämä repliikit, muistanko minä nämä repliikit ulkoa ja sitten se onkin, sitten siitä putoaa se kaikki aitous ja sitten se näyttääkin ihan, ihan feikiltä.   Haastattelija [00:16:35]: Onko jotain oppiaineita, joissa täytyy olla hyvä, jos haluaa tähän ammattiin?   Näyttelijä [00:16:39]: Näyttelijä osaa vähän kaikkea, siis hyvä näyttelijä. Totta kai varmaan on hyötyä, että osaa kirjoittaa vaikka hyvin, koska monet näyttelijät päätyvät ehkä käsikirjoittamaan jotain tai he päätyvät ohjaamaan. Sehän on ehkä yksi sellainen tie, miten saada joku tosi iso rooli itselleen, on se, että käsikirjoita itsellesi se rooli. Käsikirjoita joku leffa tai tv-sarja ja pistä itsesi siihen päärooliin. Kyllä minä sanon, että lukeminen on sellainen, mikä hyödyttää varmasti näyttelijöitä, koska mitä enemmän luet, niin sitä kautta, lukemisen kautta sinä uppoudut niihin hahmoihin automaattisesti. Luot niistä tietynlaista jotain mielikuvaa sinun aivoihisi ja luot sitä tarinaa päässäsi. Ja sitten totta kai nykyään ollaan globaalissa maailmassa, niin kielet. Jos sinä osaat puhua vaikka englantia natiivitasoisesti, sinulla on oikeasti mahdollisuutta hakea. Nythän oli just, kun siellä Tampereella kuvattiin se Hollywood-leffa. Minä huomasin sen, kun ne hakivat, Helsinki Casting oli se casting-yhtiö, joka haki siihen niitä näyttelijöitä. Minullekin tuli se, että hei, hae tähän. Mutta sitten minä huomasin, että siinä pitää osata natiivitasoisesti puhua enkkuu, niin enhän, en minä osaa. Jätin hakematta. Ja sitten oli hieno huomata, kun nyt he paljastivat niitä näyttelijöitä, keitä siinä oli käytetty suomalaisia, niin he olivat ihan sellaisia, että ei heistä ollut monet kuullutkaan. Koska he osasivat puhua enkkuu niin hyvin, niin sitten heidät oli valittu siihen ohitse sen, kun monesti sanotaan, että suomalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa on aina samat naamat.  Jingle [00:18:17]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:18:19]: Puhutko sinä mitään muita kieliä suomen ja englannin lisäksi?   Näyttelijä [00:18:22]: Minä olen sillain, että minä tykkään oikeasti kielistä. Vaikka just, kun minä olin Vietnamissa vaihdossa, minä olin siellä neljä kuukautta. Minä menin opiskelemaan sinne kauppatieteitä, mutta kauppatieteiden taso oli niin sellainen, että minä voin oppia tätä Suomessakin. Sitten minä ajattelin, että minä opiskelen mieluummin siellä vietnamin kieltä ja kulttuuria. Se oli niin mielenkiintoista se Vietnamin historia ja sitten oppia sitä kieltä ja sitten pystyi puhumaan muutaman sanan. Käyt ostamassa jotain bánh mi -leipää sieltä. Mutta joo, vietnamia osaan alkeet ja ruotsia osaan aina, kun on Ruotsinlaivalla, niin silloin hyvin menee ruotsi. Sitten enkku, ja no joo, ja sitten venäjää minä olen yrittänyt opiskella kovasti, että minä olin siellä Pietarin teatteriakatemiassakin sen yhden lukukauden. Jotenkin sitä venäjää osaa puhua kyllä, mutta sitten kun sitä ei käytä, niin sen unohtaa ihan täysin.   Haastattelija [00:19:16]: Minä olen nyt tällä hetkellä lukiossa ja minun mielestäni kaikki näitä reaaliaineita painotetaan tosi paljon, mutta kieliä ei silleen jotenkin mainosteta. Mutta just kun sinä sanoit, että maailma globalisoituu, niin on tärkeätä osata muita kieliä. Just ärsyttää silleen vähän, että opot eivät mainosta luovuuden aloja, enemmän niitä teknisiä.  Näyttelijä [00:19:35]: Tuohon ehkä sanon sen, että siinä on varmaan just se tiedätkö, että niille opoillekin on jotenkin helpompaa sanoa, että menkää sinne opiskelemaan insinööriksi. Se on varma työ ja niitä tullaan aina tarvitsemaan. Taidealat ovat kumminkin, Teatterikorkeakouluun hakee noin 1 000 opiskelijaa vuodessa. Sinne pääsee 12. Sinne on, niin harva pääsee. Eihän sekään tarkoita mitään periaatteessa tänä päivänä, että sinä pääset johonkin Teatterikorkeakouluun, että oletko sinä sitten oikeasti näyttelijä. Jos annettaisiin vain, ihmiset lähtisivät kokeilemaan ja annettaisiin mahdollisuuksia, niin varmaan olisi oikeasti tosi lahjakkaita ja hyviä näyttelijöitä, jotka eivät vaan ikinä lähde yrittämään, kun niille on ehkä sanottukin sillai, kannustettu sellaiseen varman ammatin suuntaan.  Haastattelija [00:20:23]: On myös tärkeää nostaa sitä luovuutta esiin elämässä, että ihminen saa, päästää arkielämästä ns. irti ja koetella sitä luovuutta.   Näyttelijä [00:20:33]: On, ja minä tykkään, tuo tietynlainen tapana nykyään se, että sinä ostat älykännykän, niin sinä pystyt kuvaan sillä niin kuin sellaista matskua, minkä sinä voisit periaatteessa näyttää leffateatterissa tai voisit näyttää tv-sarjassa. Tietyllä tapaa jokaisella on mahkut tehdä omien frendiensä kanssa, lähteä kokeilemaan. Jos sinä katsot telkkaria ja olet sillain, että no, kyllä minä tuon pystyn tekemään, tai kyllä minä osaisin näytellä, niin sitten vaan lähtee kokeilemaan ja tekemään. Ja kyllähän sillain sitä nykyään nousee.  Jingle - Puhuja 5 [00:21:01]: And you have no objection to working on weekends?  Jingle - Puhuja 6 [00:21:04]: Oh, none at all. My time is completely my own.   Haastattelija [00:21:08]: Mikä on näyttelijän palkka, keskivertainen palkka?  Näyttelijä [00:21:10]: Tänä päivänä minusta tuntuu, kun ihmiset ovat valmiit tekemään tyyliin ilmaiseksi, niin sitten siellä ei ole enää tällaisia tarjolla, että joku sanoisi, että saat 1 500 € yhdestä repliikistä, koska he tietävät, että siellä on satoja ihmisiä, jotka ajattelee, että on vain makeeta päästä johonkin mainokseen. Mutta sitten minä olen itse ajatellut sen, että ei se ole minulle mitenkään makeeta päästä mainokseen. Kyllä minä tykkään tehdä mainoksia, mutta kyllä siitä pitää maksaa korvaus. Ja sitten se on, siinä minä olen lähtenyt mainoksissa, että 1 000 € per päivä vähintään.   Haastattelija [00:21:45]: Okei, ja saavatko näyttelijät töitä helposti sinun mielestäsi?   Näyttelijä [00:21:49]: Helposti ja helposti, suhteellinen kysymys tietysti. Minä koen tällain sivutyönä, minä olen tänä vuonna ollut parissa tv-sarjassa, minä olen tehnyt pari mainosta, minä olen tehnyt yhden lyhytelokuvan, sitten minä olen tehnyt Blokkesille varmaan, no ehkä kymmenen videota, niin kyllä siinä on aika paljon sivuduuniksi. Ehkä  sitten jos minä yrittäisin saada oikein kunnolla enemmän ja enemmän rooleja, niin saisin jonkin verran enemmän, mutta sitten tulee loppujen lopuksi vastaan se, että ei tässä vain tällaisia noin kolmekymppisiä minun näköisiäni jätkiä, niin ei meitä vaan tarvita niin paljon. Jos olisi 80-vuotias mies, niin sitten varmaan saisi kaikki niitä 80-vuotiaan miehen rooleja.  Jingle [00:22:33]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:22:35]: Miten tälle alalle voit työllistyä, että sinä itse haet jonkun Facebook-ryhmän kautta vai?  Näyttelijä [00:22:42]: Suomessa pitää olla aika kova nimi, että kannattaisi hankkia agentti. Suomessa oikeastaan noita casting-toimistoita ei hirveästi kiinnosta, että onko sinulla agentti vai eikö sinulla ole agenttia. Minun kaverini on opiskellut Briteissä näyttelijäksi, niin ethän sinä pääse koekuvauksiin, ellei sinulla ole agenttia. Eli ulkomailla se saattaa olla sitten ihan ehto, että sinä pystyt edes yrittämään olla näyttelijä, niin sinun pitää hommata agentti. Suomessa ei ainakaan tällä hetkellä ole minkäännäköistä sellaista kulttuuria. Minä suosittelisin, esimerkiksi sellainen Helsinki Casting. Se on minun mielestäni tosi hyvä. Minä olen saanut sitä kautta mainosrooleja. Minä olen saanut sieltä tv-sarjaroolin. Ja niillä on jotenkin tosi hyvä se systeemi. Sinä teet sinne profiilin, pistät itsestäsi kuvan, klikkailet siihen, haluatko sinä hakea näyttelijän rooleja vai avustajan rooleja vai minkälaisia sinä haluat ja kerrot vähän itsestäsi, ja heille tulee sinne, no ainakin viikoittain tulee rooleja tarjolle, niin sieltä voit poimia sitten ne, mitkä sinua kiinnostavat, ja sitten kun sinä olet kerran sen profiilin luonut, niin se on helppo siitä, että hei, minä haen tuota. Sitten he katsovat, että jos olet sopiva oloinen, niin he kutsuvat sinut castingiin, koekuvaukseen. Kyllä aika, minä sanon, että tänä päivänä Facebook ja ihan Google ja sitten vaan Helsinki Casting, niin sieltä löytyy, kyllä aika paljon niitä rooleja tulee tarjolle.   Haastattelija [00:24:05]: Onko sinulla harrastuksia? Mitä sinä teet vapaa-ajalla ja onko näistä ollut hyötyä sinun ammatissasi?   Näyttelijä [00:24:09]: Minä harrastan aika paljon liikuntaa, niin minä uskon, että se on myös sellainen, kun sinä pidät fyysisesti itsestäsi hyvää huolta, niin sitten sinä mentaalisesti pysyt hyvässä kunnossa. Tietyllä tapaa minä uskon, että näyttelijälle se sinun instrumenttisi on se sinun kehosi ja mielesi, joten siitä on pidettävä huolta. Minä koen, että se tietyllä tapaa urheilun harrastaminen on kyllä tuonut tosi paljon sellaista kehonhallintaa ja sitä kautta pystyy olemaan roolissa paljon helpommin ja on paljon varmempi tietysti itsestään. Sitten, mitä harrastuksia oikeasti olisi hyvä, niin just joku tanssihan nyt olisi varmasti. Sekin on sitten kehonhallintaa. Minä harrastan itse joogaa, minä tykkään siitä. Kameran edessä pitää pystyä rauhoittamaan sitä, tietynlaista, sisäisiä kierroksia. Varsinkin jos vaikka vähän jännittää siinä, niin sitten jooga on minun mielestäni kivaa, rentoa tekemistä, mikä on ehkä auttanut siihen, että on vähän chillimpi.  Jingle - Puhuja 7 [00:25:04]: You are, seen these men of many excuses. A rare combination.   Haastattelija [00:25:09]: Luuletko sinä, että näyttelijän ammatti voisi olla sinun loppuelämän juttusi?  Näyttelijä [00:25:12]: Minä oikeasti uskon, että näyttelijän ammatti tulee pysymään minun elämässäni mukana koko ajan. Minä en usko, että minä teen päätyönä ikinä näyttelijän hommia, mutta se antaa niin paljon, että vaikka siitä rahallisesti ei tienaisikaan ihan mahdottomia summia, niin silti tällaisena todella vakavana harrastuksena se antaa minulle niin paljon, että ehdottomasti pidän sen mukana. Ja täytyy myöntää, että kyllähän se auttaa ihan sen tietynlainen näyttelijäntyön taito, niin sinun pitää tuntea itsesi tosi hyvin siinä. Kun sinä tunnet itsesi hyvin, niin se auttaa muutenkin elämässä, ihan kiva. Ne taidot, mitä se teatteri ja näytteleminen ovat antanut minulle, niin ne ovat niin sellaisia asioita, mitä minä pystyn käyttämään minun elämässäni, ja muissakin osa-alueissa, että ehdottomasti pidän ja kehitän itseäni näyttelijänä tästä eteenpäin.  Haastattelija [00:26:00]: Mitä neuvoja sinä antaisit näille nuorille kuuntelijoille, jotka haluaisivat olla isona näyttelijöitä?  Näyttelijä [00:26:05]: Tärkeintä on varmasti unelmoida. Jos sinä mietit, että minusta tulee näyttelijä, niin tee se itselle selkeäksi. Rupea tekemään töitä sen eteen. Tee kavereiden kanssa videoita tai tee vaikka joku kohtaus jostain sinun lempileffastasi, niin näyttele se. Hae opiskelemaan. On olemassa paljon kansanopistoja. Minä muistan, että jonain vuonna, niin Lahden kansanopistosta taisi päästä neljä opiskelemaan Teatterikorkeakouluun tai Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle Nätylle. Eli se on varmasti tosi laadukasta. Nämäkin vaihtelevat, että mikä kansanopisto on laadukas, niin kannattaa niitä googlettaa. Sitten kannattaa mennä johonkin ylioppilasteatteriin. Niitä on Helsingissä, on Ilvesteatteri, Kellariteatteri, Ylioppilasteatteri. Hakea niihin mukaan. Sitä kautta tutustuu taas muihin tekijöihin, ja ne taas avaavat uusia mahdollisuuksia. Oikeasti jos haluaa olla näyttelijä, niin se on sellaista hirveätä yrittämistä. Sitten täytyy muistaa, että se on myös tosi paljon sitä epäonnistumisen kestämistä. Kun sinä haet jotain roolia, niin sitä saattaa hakea vaikka 100 ihmistä. Niin se on aika todennäköistä, että sinä et saa sitä roolia. Eli sinä tulet kuulemaan enemmän ei. Hakee sen kuudennen kerran ja sitten se tulee se kyllä, niin kyllä se tuntuu vaan hyvältä, kun on sillain, että no nyt minä sain sen roolin. Sinä olet omana itsenäsi siinä, sinä teet parhaan suorituksen, jos sinä olet itse tyytyväinen siihen, niin se riittää. Sitten joku päivä toivottavasti, niin se ohjaaja huomaa kanssa, että tämä on se mitä hän hakee, ja sillä sinä pääset taas askeleen eteenpäin. Sitten muistat aina juhlia sitä, että nyt minä sain tuon mainosroolin, niin sekin on iso juttu. Tai minä pääsin Ylioppilasteatteriin, no se on tosi iso juttu. Minä tapaan siellä uusia tyyppejä. Minä tein oman videon YouTubeen, siellä porukka diggaa siitä, niin se on iso juttu. Mutta ehkä, no just listaat tällaisia asioita, että mitä kaikkea voisi tehdä, että mikä veisi kohti sitä näyttelijän ammattia. Ja sitten muistaa, että tietyllä tapaa, että jos et sinä heti saa sitä tv-sarjan pääroolia tai leffan pääroolia, niin ei se tarkoita, että tämä ei olisi sinun juttusi, vaan se, joka jaksaa pisimpään, niin se varmasti tulee se mahdollisuus sieltä.   Haastattelija [00:28:20]: Period. Älkää siis luovuttako ja olkaa positiivisia. Onko sinulla joku oma sivu vai miten sinuun saa yhteyttä, ja voiko sinulla laittaa jotain kyssäreitä?   Näyttelijä [00:28:30]: Totta kai voi pistää. Instagram on varmaan helpoin, niin l.korpi, sieltä löytyy.   Haastattelija [00:28:37]: Jes. Kiitos, Marko, että tulit tähän haastatteluun.   Näyttelijä [00:28:40]: Hei kiitti sinulle kun kutsuit. Oli ihan mahtavaa.  [äänite päättyy] 

“Alota siitä, että eti Youtubesta biittejä ja räppää siitä mikä on susta kivaa. Sillon sä nautit siitä, mistä sä räppäät."  Jaksossa kuullaan rap-artisi Turistin kokemuksia työstään ja miten hän on kyseiseen ammattiin päätynyt.  Haastattelija, juontaja: Jenny Vu   Haastateltava: Turisti   Tuotanto: Signaalimedia, Helsingin nuorisopalvelut   Jakso on äänitetty 12/2020   Jakso on julkaistu 1/2021  ---- Tekstiversio: [äänite alkaa]  [Alkutunnus 00:00:00]  [Ammattipodcast 00:00:25]  Haastattelija [00:00:28]: Terve kaikki. Ja tervetuloa kuuntelemaan meidän Ammattipodcastia. Tänään meillä on vieraana Turisti, joka on ollut räppärinä jo neljä vuotta. Moi Turisti. Mitkä fiilikset?  Räppäri [00:00:39]: Hyvät fiilikset. Vähän väsynyt.  Haastattelija [00:00:42]: Voitko sinä kertoa meille, mitä sinun työtehtäviisi kuuluu? Eli irjoitatko itse sinun biisisi, valmistatko vain biitit, vai miten tämä menee?  Räppäri [00:00:50]: Se riippuu tosi paljon studioillasta. Me oltiin eilen esimerkiksi studiolla melkein kahdeksaan asti aamulla. Sit välillä tulee sellaisia ideoita, että kuulostaa vaan hyvältä. Sitten sinä menet vain suoraan mikkiin sanomaan sen. Tai silleen, et sä et kirjoita mitään etukäteen. Sä vain niin kuin räppäät sen. Joskus siitä voi tulla kokonaisia biisejä. Joskus on niin, että sä kuulet jonkun biitin, ja sitten rakennat sen ympärille jossain himassa tai jossain, kirjoitat sen vain. Sitten tietenkin on niitä kertoja, kun te ootte studiolla, te vain vaibaatte. Sitten sinulta puuttuu joku juttu. Sä et keksi mitään. Sitten joku vain sanoo sen sinulle, että sano näin, että tää on leija juttu, tää sopii tuohon. Sitten ou-jou, kaikki on ihan fisseis uu-uu. Sitten sinä sanot sen sinne, että se riippuu, se on just silleen, että frendien kanssa, välillä frendit auttavat, välillä sinä kirjoitat itse. Välillä sinä et edes kirjoita. Sinä vain menet muiden mukaan ja räppäät.  Haastattelija [00:01:53]: Kuka tuottaa sinulle näitä biittejä? Teetkö sinä ne itse?  Räppäri [00:01:56]: Anssi Fuego ja Kuiva H. Minun uudelle levylleni olen koittanut pari uutta tuottajaa. Tampereelta semmoinen äijä kuin Houra. Saraf Houra. Sairas tekee hulluja biittejä. Sitten Victor Nordis, tosi taitava 17-vuotias poika. Tosi tosi taitava. Sillä on nyt yksi kultabiisi Sexmanen kans.  Haastattelija [00:02:17]: Ottavatko nämä tuottajat itse sinuun yhteyttä vai pitääkö sinun itse etsiä ne?  Räppäri [00:02:22]: Sen tapaista ei ole kyllä kuin Anssi Fuego. Ne ovat tosi ärsyttäviä ihmisiä. Tuottajat yleensä ovat tosi laiskoja tuossa yhteydenotossa, mutta Victorista minä tykkään, kun se aina koodailee sulle. Jou, mennään studiolle. Mennään tekee uusia biisejä. Mutta se riippuu tilanteesta. Välillä tuottaja koodaa ja välil mä koodaan.  [Musiikkia 00:02:43]  Haastattelija [00:02:47]: Voisitko sinä antaa konkreettisen esimerkin sinun työpäivästäsi? Mitä sinä teet ekana, ja mitä sinun pitää tehdä vikana?  Räppäri [00:02:55]: Mihin me tavoitellaan nyt, kun Anssi on se main producer tässä mun levylläni. Mihin me tavoitellaan nyt, me menemme studiolle, teemme kaiken, joka niin sanotusti puuttuu, teemme ne loppuun. Sen jälkeen teemme jotain uutta.  Haastattelija [00:03:13]: Jos sinulle tulisi vaikka yhtäkkiä illalla joku fiilis, että sinä haluat tehdä nyt musaa ja sinä vaikka varaat studioajan huomiseksi, niin miten sinä teet sinun biisisi?  Räppäri [00:03:22]: Melodiat, sä niin kuin kuuntelet jotakin biittiä, sitten sulle tulee joku melsu mieleen. Sitten sä alat laulamaan sitä melodiaa, ta-da-da-da-daa-daa-daa. Sitten sä, okei okei, tää kuulostaa hyvältä. Sen jälkeen sä äänität sen melodian vaikka sun puhelimeesi. Sen ympärille sä alat just kirjoittamaan, na-na-na-na-naa-naa. Sitten sä menet studiolle, ja vaikka sanotaan, että sul on kertsi ylhääl, äänität sen kertsin. Sitten sä oot et okei mä fiilaan täst, sen jälkeen sinä alat etsimään sitä, mitä sinä haluat sanoa versessä.  Haastattelija [00:03:55]: Kauan nämä sinun työpäiväsi yleensä kestävät?  Räppäri [00:03:58]: Välist se juttu. Joskus ne voivat kestää tosi kauan. Eilen menin studiolle kymmeneltä illalla, ja me lähdimme kahdeksalta aamulla. Se riippuu, välillä on niitä päiviä, ei tuu mitään. Sinä olet sielä pari tuntia ja lähdet menemään. Ei saa ikinä, tiedätkö, hakkaat päätä, jos se ei tule, niin älä pakota.  Haastattelija [00:04:16]: Mitä sinä teit eilen noin kauan?  Räppäri [00:04:18]: Me teimme vain biisejä. Legit me teimme eilen jotain seitsemän biisiä. Koko ajan tulee joku idis. Eilen oli oikeasti tosi hyvä studioilta.  Haastattelija [00:04:25]: Ketä kaikkia siellä oli sinun kanssasi?  Räppäri [00:04:28]: Ännässä. Siellä oli Jore, Zpoppa, Poga. Siellä kävi Dizzy David, Yusuf ja Habu. Hyvä tuottaja myös Arabian studiolta. VJ. Sitten siellä oli pari frendiä vain hengaamassa. Rafael Anson on kans yksi tuottaja, joka on tosi leija myös.  Jingle [00:04:45]: Ammattipodcast  Haastattelija [00:04:48]: Onko räppärien duuni joustavaa? Voitko sinä päättää itse, milloin huvittaa tehdä musaa vai onko teillä myös jotenkin aikataulutettu nämä työvuorot?  Räppäri [00:04:59]: Tietenkin saat itse päättää, miten sinä käytät studioo, miten sinä droppaat musaa. Riippuu tietenkin sinun levy-yhtiöistäsi. Jos sinulla on hyvä levy-yhtiö, ne antavat sinun dropata useammin. Jotkut levy-yhtiöt katsovat just, miten sinä droppaat. Varsinkin sellaisille, jotka eivät ole levy-yhtiöissä, niin suosittelen just, että tekee vaan musiikkia aina kuin mahdollista. Sitten droppaa mitä itse haluaa.  Haastattelija [00:05:24]: Miten voi valita hyvän levy-yhtiön?  Räppäri [00:05:27]: Ne tarjoavat sinulle diilin. Sitten sinä katsot sitä diiliä läpi. Jos se on hyvä diili, niin sitten sinä otat sen, lähdet mukaan.  Haastattelija [00:05:35]: Minkälainen on hyvä diili sinun mielestäsi?  Räppäri [00:05:38]: Minulla on sellainen diili, että minä saan aina tehdä mitä minä haluan. Ne eivät liikaa katso, mitä minä sanon ja mitä minä teen. Minä olen niin kuin nuori Turreke, että minä saan tehdä mitä minä haluan. Se on hyvä diili.  [Musiikkia 00:05:50 - 00:05:54]  Haastattelija [00:05:54]: Haluatko sinä kertoa, miten sinusta tuli räppäri?  Räppäri [00:05:57]: Kaikki alkoi 2017. Me olimme koulussa. Oli semmoinen pop-up-juttu. Minun piti valmistua pois amiksesta. Minun piti valmistua, mutta minä en tiennyt, miten minä valmistun. Sitten tuli semmoinen pop-up-juttu Kampissa, että sinun piti mennä sinne tekemään kouluhommia. Se on vähän niin kuin työharjoittelu,  sinä teet sen koulun pois. Minä en ollut ikinä tehnyt musiikkia, äänittänyt tätä ennen. Meidän maikkamme sanoi, että jos te teette biisit, te saatte vaikka 10 opintopistettä, toiset 10 opintopistettä, jos te esiinnytte vielä. Mä olin, et mitä?! Noin helposti osaamispisteet, totta kai minä teen biisin. Tuokaa se mikki tänne. Sitten me aloimme räppäämään. Jotain ihan surkeita riimejä, mutta me räppättiin. Se oli kivaa. Se oli se, mihin minä jäin koukkuun.  Haastattelija [00:06:48]: Missä amiksessa olit? Mikä ala?  Räppäri [00:06:50]: SLK-merkonomi.  Haastattelija [00:06:52]: Mitä kautta sinä menit räppäriksi? Sinä ensin heitit vain läpällä, sinä kokeilit. Menitkö sinä etsimään jotain levy-yhtiöitä vai teitkö vain Youtubeen musaa, joku otti sinuun yhteyttä vai?  Räppäro [00:07:03]: Me tehtiin vain Soundcloudiin. Minä, Jore, Zpoppa, Poga. Me tehtiin yhes vaan musiikkia pohjoisessa. Me vain tethiin, meillä oli semmoinen pieni studio Rastilassa. Sitten minä en tiedä, se vaan lähti. Melkein heti. Ihmiset kiinnostu, tuli pieniä keikkoja. Sitten tajusi, että keikoista saa jopa rahaa.  Haastattelija [00:07:27]: Kun sinä tajusit, että tämä voisi olla sinun juttusi, niin lähditkö sinä varaamaan studioaikoja mistä? Vai tuliko sinua joku nuoriso-ohjaaja auttamaan?  Räppäri [00:07:35]: Me etsimme studiot itse. Meillä oli yhden frendin kämppä. Meillä oli vaan mikki keskellä sitä kämppää. Ekat pari, kolme kuukautta me teimme vaan siellä, kuulosti ihan paskoilta, kun ei ollut äänieristetty yhtään. Sen jälkeen me saimme Rastilasta semmoisen tilan, mitä me saimme itse käyttää, miten halusimme. Sitten me aloimme tekemään siellä, aloimme julkaisemaan.  Haastattelija [00:07:59]: Kun sinä puhuit näistä sinun day one -tyypeistä, niin menikö ketään sinun kaveriasi samaan ammattiin kuin sinä?  Räppäri [00:08:06]: Joo, Jore ja Zpoppa painaa ihan sikana kanssa. Nekin tekevät niitten omaa juttuaan, nekin tekevät musiikkia. Niillä tippui just levy kaksi kuukautta sitten.  Haastattelija [00:08:18]: Olitteko te kaikki päättäneet, että te menette yhdessä? Vai oliko se vain sattumaa, että kaikilla oli sama kiinnostus?  Räppäri [00:08:25]: Minä en kauheasti ennen tätä hengannut noiden kanssa. Me aloimme puhumaan, että minä haluaisin tehdä musaa. Sitten kaikki olivat, että joo, minäkin haluaisin tehdä musaa. Sitten Jore oli eniten se, joka kirjoitti meille. Se kirjoitti meille, se oli tietokonemies. Se oli, et hankitaan studio ja tehdään musiikkia kaikki yhdessä. Sitten se vain lähti. Me olemme muutenkin lapsuuden frendejä, niin se kemia on aina siin.  Haastattelija [00:08:53]: Minkälaista musaa te teette?  Räppäri [00:08:55]: Se vähän vaihtelee. Sitä mitä jengi niin sanotusti kuuntele ite. Tietenkin sinä koitat tehdä sitä sinun omaa juttuasi sillee eri tavalla.  Haastattelija [00:09:04]: Mistä saatte inpiraatiota?  Räppäri [00:09:08]: Minulla on erilaiset artistit. Lil Uzi Vert, Danza Ranskasta. Nyt mä oon kuunnellut tosi paljon melodista thrilliä. Sitten sellainen artisti kuin Hamza Belgiasta, Playboy Cardy, kaikki siistit tyypit, jotka tekevät siistiä musaa, antaa minulle inspii.  Jingle [00:09:25]: Ammattipodcast  Haastattelija [00:09:28]: Mistä sinä tykkäät eniten sinun työssäsi?  Räppäri [00:09:31]: Kun saa jonkun hyvän jutun tehtyä, jonkun hyvän biisin tehtyä. Se on okei. Tää on leija. Tämän takia tätä tehdään.  Haastattelija [00:09:40]: Entäs ne huonot puolet?  Räppäri [00:09:42]: Huonot puolet ovat just se hakeminen. Sä voit saada jonkun ison biisin, sitten sä olet silleen, okei, no minä haluan toisen biisin. Mut sit kun sulla on hyvä fiilis, sä et mieti mitään. Sä vain menet studiolle. Sit sinä kuulet biitin, sä olet silleen jou-jou-jou. Minulla on idea tähän. Sä heität vaan sen idean. Sä olet silleen, jou, tämä toimii, koska sä et niin kuin miettinyt mitään. Sä vaan teit, sä et yritä liikaa.  Haastattelija [00:10:05]: Eli pitää mennä go with the flow niin sanotusti?  Räppäri [00:10:09]: Joo, ja muutenkin elämässä, go the flow. Nauti hetkestä, älä mieti liikaa.  Haastattelija [00:10:15]: Onko muuten korona vaikuttanut mitenkään sinun duuniisi? Oletko sinä pystynyt tekemään tätä etänä? Saatko sinä keikkoja? Oletko sinä lomalla, vai miten?  Räppäri [00:10:23]: Nyt on kyllä hieman loma season keikkailusta. Kyllä me olemme minun keikkamyyjäni kanssa puhuneet, että järjestetään kiertuetta ensi vuodelle tai tälle vuodelle. On se estänyt ihan sikana. Viime vuonna tuli just minun eka levyni, enhän minä päässyt edes esittämään sitä.  Haastattelija [00:10:44]: Oletko kuitenkin päässyt studiolla tekemään vai onko kaikki mennyt kiinni?  Räppäri [00:10:49]: Joo, studiolla minä olen käynyt ihan sikana.  Haastattelija [00:10:52]: Halusitko pienenä olla muuten isona räppäri vai oliko sinulla joku muu unelma-ammatti nuorena?  Räppäri [00:10:59]: Minä halusin olla ammattifutaaja, minä halusin olla ammattilainen. Sitten taas joskus 18, 19-vuotiaana minä tajusin, että minulle ei riitä tämä. Ehkä minusta ei tule futaria.  Haastattelija [00:11:13]: Miten sinun läheisesi, frendisi ja perheesi reagoi, kun sinä olit silleen, että minusta tulee räppäri?  Räppäri [00:11:18]: Minun perheeni, eivät ne tykänneet yhtään. Mitä sinä teet, käy koulut, käy tota ja käy tota. [Minä olin silleen no worry, että minusta tulee vielä jotakin, niin kuin minusta oikeasti, että minä näen tämän, minusta tulee jotakin. Minä sanoin mutsille, että tule katsomaan yksi minun keikoistani, sä muutat mielesi. Mamma tulee katsomaan minun broidini kanssa keikkaa, että se näkee, wau, että kyllä tämä poika osaa tämän, mitä se tekee. Nyt se uskoo minuun täysin.  Haastattelija [00:11:43]: Mitä koulutuksia sinulla on?  Räppäri [00:11:45]: Perus merkonomi vaan.  Haastattelija [00:11:47]: Oletko sinä tehnyt sillä koulutuksella mitään?  Räppäri [00:11:50]: En.  [Musiikkia 00:11:52 - 00:11:54]  Haastattelija [00:11:54]: Olisitko sinä toivonut, että sinä olisit mennyt jotakin toista tietä tähän räppärin hommaan?  Räppäri [00:12:01]: Ei. Minun mielestäni ihan hyvä vaan, että minä kävin amiksen, koska siellä minä törmäsin tähän. Minusta tuntui, että jos minä olisin käynyt jonkun lukion tai jonkun eri tien, minä en olisi ehkä ikinä ollut tässä.  Haastattelija [00:12:14]: Voiko räppäriksi kouluttautua mitenkään? Kauan se koulutus kestää?  Räppäri [00:12:19]: Minä en itse tiedä, voiko mihinkään kouluttautua. Meillä kaikilla on mielikuvitus, että jos sinä sitä tarpeeksi käytät, niin kyllä sinä löydät itsellesi jonkun. Jos sinä räppäriksi haluat, niin kyllä sinä pääset sinne yksinkin. Jos sinä uskot itseesi, niin sinä menestyt. Mikä vain on mahdollista.  Haastattelija [00:12:40]: Mitä kaikkea vaaditaan tähän ammattiin?  Räppäri [00:12:44]: Tosi paljon kärsivällisyyttä. Tosi paljon sinun pitää pysyä coolina. Ei kaikki aina tule silloin kun sinä haluat.  Haastattelija [00:12:52]: Pitääkö sinun osata mitenkään soittaa jotakin erikseen tai freestylaa?  Räppäri [00:12:58]: Eijei ei. Minun mielestäni pidän vaan hauskaa ja tykkään siitä myös. Sitten se tulee.  Haastattelija [00:13:07]: Onko jotain oppiaineita, missä täytyy olla hyvä, jos haluaa räppäriksi?  Räppäri [00:13:12]: Minä olin koulussa musiikissa ihan hyvä. Se johtuu varmaan siitä, kun minä olen itse kongolainen. Me olemme pienestä asti kuunnelleet musiikkia himassa, ja voi johtua siitä. Minä olen itsekin tosi paljon kuunnellut suomiräppiä. Me kuuntelimme aina musatunneilla suomiräppiä. Minä en tiedä, tarvitseeko mitään oppiaineita, että se olisi ehkä äikkä, että sinä osaat kirjoittaa. En minä tiedä.  Haastattelija [00:13:41]: Kuinka paljon on tämän ammatin keskivertoinen palkka kuukaudessa?  Räppäro [00:13:45]: Se riippuu ihan, kuinka kuuma nimi sinä olet. Jotkut tienaavat tässä hyvin ihan elantonsa. Jos sinulla on vaikka neljä keikkaa kuussa, joka lauantai, ja sinä saat yhdestä keikasta kaksi tonnia, niin kyllä sinä chillaat. Sitten on niitä aloittavia artisteja, jotka saattavat saada vähän vähemmän, tekevät jotain muuta sen ohella.  Haastattelija [00:14:12]: Mitä keinoa sinä suosittelisit näille nuorille, jotka kuuntelevat tätä nyt tai haluaisi olla isona räppäreitä tai laulajia? Mitä keinoja tai vinkkejä sinulla olisi antaa niille?  Räppäri [00:14:23]: Keskittyy enemmän siihen, että on artisti kuin vaan musiikin tekijä. Minusta tuntuu, että se on semmoinen ero, jonka ihmiset huomaavat, että sinä koitat keskittyä siihen kokonaisuuteen enemmän kuin siihen, että sinä tiputat vaan jonkun biisin.  Haastattelija [00:14:43]: Miten voi keskittyä enemmän artistina olemiseen?  Räppäri [00:14:48]: Minä en tiedä. Se on semmoinen, mitä ehkä itse tietää tai panostaa siihen imagoonsa. Tietenkin ne ovat sellaisia juttuja, mitä ei silleen voi pakottaa. Et se on vähän niin kuin, hei katsokaa, tuolla menee tuo. Silleen, että sinä näytät artistilta.  Haastattelija [00:15:07]: Onko sinulla jotain tyylivinkkejä heittää?  Räppäri [00:15:10]: Minä ite fiilaan nahkahousuista ja Alyxin takeista ja kaikesta tuollaisesta Nafti Williams, Chiboundchee, tuollaisesta siististä jutuist, Chanelin laseista.  Haastattelija [00:15:23]: Minä puhuin äsken näistä artisteista, niin miten voi niin kuin step game up ja silleen saada levy-yhtiön just?  Räppäri [00:15:30]: Paras tapa on antaa niiden tulla sinun luoksesi, eikä toisinpäin. Minä olen huomannut, tosi moni Suomessa tekee musiikkia ja etsii, minä haluan jonnekin Warneriin tai jonnekin isoon levy-yhtiöön. Tee vaan musiikkia, ja ne tulevat sinun luoksesi, jos ne tulevat.  Haastattelija [00:15:48]: Voiko räppärinä tienata niin, ettei tarvitse tehdä muita töitä?  Räppäri [00:15:52]: Voi. Kyllä minulla on tässä pari frendiä, jotka tekevät.  Haastattelija [00:15:56]: Miten siihen tilanteeseen pääsee, ettei tarvitse tehdä muita töitä? Pitääkö sinun saada keikkoja jonkin verran kuukaudessa vai olla jossakin suositussa levy-yhtiössä?  Räppäri [00:16:08]: Joo, hyvä keikkamyyjä ja yksi hyvä biisikin voi riittää siihen, jos sulla on tosi iso biisi. Se voi olla yksi hyvä biisi, yksi hyvä albumi, ja sitten sä olet vaan kuuma nimi. Ihmiset haluavat nähdä sinut keikoilla.  Haastattelija [00:16:24]: Miten siitä voi tienata räppärinä? Sinulla oli se keikkajuttu. Sitten jos saat Spotifyssa kuuntelijoita? Mitä ne kaikki on, mistä saa rahaa?  Räppäro [00:16:35]: Teosto, sitten on Gramex. Nämä ovat sellaisia, missä saat omaa rahaa ja keikat. Tietenkin, jos sinulla on jotain pieniä diilejä sen ohella.  Haastattelija [00:16:47]: Mitä sinä harrastat vapaa-ajallasi?  Räppäri [00:16:49]: Fudista.  Haastattelija [00:16:50]: Teetkö sinä mitään muuta futiksen lisäksi?  Räppäri [00:16:54]: Me olemme käyneet Triplassa beach volleyballilla. Se on tosi leija. Me olemme käyty frendien kanssa usein siellä.  Haastattelija [00:17:02]: Onko sinun harrastuksistasi ollut mitään hyötyä sinun ammatissasi?  Räppäri [00:17:05]: On. Tosi paljon, kun minä puhun fudiksesta. En enää, mutta joskus alkuaikana minä puhuin aika paljon fudiksesta minun räpeissäni. Kyllä se auttaa, tuo inspiraatiota.  Haastattelija [00:17:19]: Tuoko vaatteet sinulle inspiraatiota myös?  Räppäri [00:17:21]: Todellakin. Minä rakastan vaatteita. Vaatteista minä puhun niin kuin vieläki.  Jingle [00:17:27]: Ammattipodcast  Haastattelija [00:17:30]: Mitä on ne asiat, mistä sinä eniten räppäät?  Räppäri [00:17:35]: Entisist parisuhteista ja silleen elämäntilanteista. Mä tykkään välillä kertoa tarinoita. Mulla on yksi biisi, missä minä puhuin, kun mun frendini kuoli joku pari vuotta sitten, kolme vuotta sitten. Mulla on biisi siitä. Välillä minä tykkään vaan tehdä biisejä, että tulee hyvä fiilis. Ei tarvitse olla niin deeppi tarkoitus.  Haastattelija [00:18:02]: Mikä on sinun lempibiisisi sinulta?  Räppäri [00:18:05]: Se ei ole ulkona vielä.  Haastattelija [00:18:07]: Onko tämä räppääminen sinun loppuelämäsi juttu tai ammatti?  Räppäri [00:18:11]: Tietenkin minä haluan näytellä, tehdä erilaisia juttuja, mutta kyllä minä näen, että minä täytän joku päivä ison areenan. Siinä voi mennä viisi vuotta, siinä voi mennä vuosi. En tiedä, mutta tämä on minun visioni, minä uskon tohon.  Haastattelija [00:18:26]: Onko sinun mielestäsi helppoa menestyä Suomessa räppärinä?  Räppäri  [00:18:30]: Ei se mahdotonta ole. Ei se sataprosenttisen helppoa ole. Kaikki tekisivät sitä, jos se olisi helppoa, mutta se on mahdollista.  Haastattelija [00:18:38]: Mistä kannattaa aloittaa? Leikisti minä haluan olla räppäri. Mitä neuvoja sinä annat minulle? Mitä kautta minun pitää mennä?  Räppäri [00:18:45]: Youtuben kautta. Etsi vain tight biittejä ja räppää asioista, jotka ovat sinun mielestäsi, että se on niin kuin kivaa. Kun se on kivaa ja sinä löydät sellaisen jutun, josta sinä olet itse innoissasi, niin minusta tuntuu, että tuo on se, mistä se lähtee. Tuon jälkeen mikä vaan on mahdollista. Pidä kivaa. Nauti siitä hetkestä, koska sinä et välttämättä saa sitä takaisin, niin nauti siitä. Minun mielestäni se ei ole niin deeppi, se ei ole tähtitiedettä, että tee näin. Mene ja pidä hauskaa.  Haastattelija [00:19:18]: Onko sinulla mitään muita neuvoja antaa nuorille? Sinä voit kertoa jotain, mitä sinä olisit itse voinut toivoa, että sinä tietäisit nuorempana?  Räppäri [00:19:26]: Minä olisin halunnut tietää enemmän tästä musiikkiskenestä. En minä kadu sitä, kun minä en tiennyt, mutta minä olisin voinut tietää vähän enemmän. Silloin ihan aluksi olisi pitänyt, mulla on jotain tosi vanhoja biisejä, niin niitäkin olisi pitänyt vaan tiputtaa. Mut en tiiä, jengi mietti sillon vähän liikaa.  Haastattelija [00:19:45]: Mitä näiden nuorten pitäisi tietää, mitä sinä et tiennyt tästä alasta?  Räppäri [00:19:50]: Esimerkiksi just, että musiikista voi saada rahaa. Toisaalta minä olen ihan kiitollinen, että minä en tiennyt tota aluksi, koska minä olisin voinut tehdä musiikkia sen takia, että minä saisin rahaa.  Haastattelija [00:20:05]: Pitäisikö opojen kertoa tästä enemmän vai nuoriso-ohjaajien? Vai pitääkö teidän artistien enemmän mainostaa nuorille ja inspiroida niitä?  Räppäri [00:20:14]: Minä toivon, että minä inspiroin ihmisiä tarpeeksi musiikin kautta ja sen kautta, mitä minä olen ihmisenä. Se olisi leijaa kyllä, jos joku opinto-ohjaaja puhuisi, että kyllä tämäkin on ammatti. Tosi moni menee koulun kautta, eikä siinä ole mitään väärää. Se on just se, että jengi ei vaan välttämättä usko, että tällä voi menestyä Suomessa.  Haastattelija [00:20:39]: Mitä kieliä sinä puhut?  Räppäri [00:20:41]: Minä puhun ranskaa, saksaa, englantia, lingalaa, vähän espanjaa.  Haastattelija [00:20:47]: Oletko sinä ajatellut räpätä noilla kielillä?  Räppäri [00:20:50]: Minulla on ranskaksi kaksi biisiä, tai ranska on minun toinen kieli, että välillä sekään ei välttämättä kuulosta luonnolliselta, kun räppää. En minä puhu sitä joka päivä.  [Musiikkia 00:21:01 - 00:21:05]  Haastattelija [00:21:05]: Missä maissa menestyy eniten räppärinä? Onko se Yhdysvallat?  Räppäri [00:21:09]: Kyllä se on Yhdysvallat, mutta sillee Euroopassa tehdään leijampaa musaa atm niinku Saksassa ja Ranskassa, ihan sairasta, ja Englannissa.  Haastattelija [00:21:18]: Jes, kiitti Turre. Jos tulee joku kyssäri mieleen, mitä minä en kysynyt, niin saako sinuun jotenkin yhteyttä?  Räppäri [00:21:26]: Saa, saa. Et Iigees laitat viestin, Turistiii, kolme iitä.  [Taustaääniä ja musiikkia 00:21:32]  [00:21:57]: Ammattipodcast  [äänite päättyy] 

“Pelikoodaaja työstää suunnittelijan suunnitelman oikeaksi peliksi ja graafikkaa liikkumaan miten on toivottu.”  Jaksossa kuullaan pelikoodaaja Ville Koskelan kokemuksia työstään ja miten hän on kyseiseen ammattiin päätynyt.  Haastattelija, juontaja: Jenny Vu Haastateltava: Pelikoodaaja Ville Koskela  Tuotanto: Signaalimedia, Helsingin nuorisopalvelut   Jakso on äänitetty 12/2020   Jakso on julkaistu 1/2021  ----- Tekstiversio: [äänite alkaa]  Haastattelija [00:00:25]: Tervetuloa kaikki kuuntelemaan meidän ammattipodcastiamme. Tänään täällä vieraana on Ville Koskela, joka on entinen pelikoodaaja ja on ollut työssään 22 vuotta. Terve Ville, miten menee?   Pelikoodaaja [00:00:39]: Terve, oikein hyvin menee ja on kiva olla mukana tässä podcastissa nyt.  Haastattelija [00:00:46]: Voisitko kertoa, mitä kaikkea sinun työtehtäviisi on kuulunut?   Pelikoodaaja [00:00:51]: Pelikoodaajana, kuten nimi sanoo, koodaaminen, ohjelmointi. Siinä kirjoitetaan koodia, jolla saadaan pelissä asioita tapahtumaan, mitä toivotaan. Pelitiimissä on aina joku designer, eli suunnittelija, joka suunnittelee, minkälaista peliä ollaan tekemässä. Sitten siitä johonkin muotoon kirjoittelee tätä suunnitelmaa. Sen jälkeen suunnitelma päätyy koodarille, joka alkaa näitä asioita toteuttaa. Mitä muuta tehdään, niin tiimissä on artisteja ja graafikoita, jotka tuottavat graafista sisältöä sinne peliin. Pelit olisivat aika tylsiä ilman grafiikkaa. Koodarin tehtävä on saada grafiikka myös liikkumaan siellä sillä lailla, kun toivotaan ja saadaan sitten toteutettua tämä suunnittelijan idea siitä pelistä. Suunnittelijalla on tosiaan se idea siitä, että tehdään nyt vaikka tämmöinen Angry Birds. Täällä on ritsa ja linnut lentävät sen jälkeen. Graafikko tai artisti piirtää näitä kuvia, lintuja, possuja, palikoita sinne ja koodarin tehtävä on sitten saada nämä hommat liikkumaan sen mukaan, kun pelin pelaaja sitten koskee ruutua tai käyttää hiirtä tai näin ja luoda tämä toiminnallisuus siihen peliin itseensä sitten.  Haastattelija [00:02:16]: Missä yrityksissä olet ollut koodaajana?   Pelikoodaaja [00:02:20]: Tosiaan tämän Angry Birdsin, kun mainitsinkin tässä, niin Roviolla, missä olen edelleen töissä, nykyään olen enemmän esimiestehtävissä, mutta Roviollakin olen ollut pelikoodaajana töissä sitten. Aikaisemmin olin Sulakkeella, jonka Habbo-hotelli on, aikoinaan oli ainakin nuorten keskuudessa tunnettu. Sitä ennen minulla oli ihan pieni oma firma, jossa tein konsulttina näitä hommia erilaisille asiakkaille. Silloin uran alkuvaiheessa, 22 vuotta sitten, olin sen nimisessä firmassa kuin Tietovalta. Siellä tehtiin tällaisia pieniä web-selaimessa toimivia pelejä.   Haastattelija [00:03:03]: Minä muistan pienenä, kun minä pelasin itsekin näitä Habbo hotellia ja Angry Birdsia, niin tämä on nyt hauskaa katsoa, että kuka on tehnyt näin ja silleen. Mutta voisitko sinä antaa jonkun konkreettisen esimerkin sinun työpäivästäsi, kun sinä olit siis koodaaja?  Pelikoodaaja [00:03:16]: Sanotaan näin, että aamulla mennään töihin, kuten kaikki menee töihin, ja yleensä ottaen sitten aika pian sen aamun jälkeen tiimi kokoontuu, ja puhutaan vähän, että mitä on tehty eilen. Mitä ollaan tekemässä tänään, ja varmistetaan, että kaikki tietää, mitä kukakin on tekemässä. Sen jälkeen sitten yleisesti ottaen tehtävät kestävät aina pidempään kuin päivän, eli useimmiten jatketaan sitä, mikä jäi eilen kesken, eli ollaan tekemässä jotain toiminnallisuutta pelistä, sitä jatketaan sen koodaamista. Se on työtä siinä, mikä tahansa muukin työ. Tulee lounastauko, syödään, höpötellään työkavereiden kanssa. Kaikenlaista asiaa, jatketaan tekemistä. Silloin tällöin, sanotaan aina muutaman kerran viikossa, iltapäiväisin, voi olla jotain palavereita, joissa käydään läpi näitä asioita. Mitä se päivä sitten on, se koodaaminen varsinkin pelipuolella, niin se ei ole sellaista itsenäistä puurtamista, vaan siinä hyvin paljon graafikon kanssa ja pelisuunnittelijan kanssa katsotaan sitten, että minä tein tällaisen, että liikkuuko jutut, sillä lailla, miten halusit, näyttääkö tämä sinun grafiikkasi nyt tässä pelissä hyvältä. Monesti graafikot valittavat, kaikki aivan kohdillaan, jonka jälkeen sitten taas tehdään vähän asioita uusiksi. Toisaalta sitten suunnittelija voi sitä samaa kertoa, että nyt osu nappiin tai sitten sanoo, että ei, nyt olet ymmärtänyt aivan väärin, jonka jälkeen sitten taas tehdään sitä samaa hommaa uusiksi ja pyydetään sitten myöhemmin taas lisää palautetta.  Jingle [00:04:57]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:05:00]: Mitä graafikoilla ja suunnittelijoilla on eroa?   Pelikoodaaja [00:05:04]: Graafikko on nyt se, joka itse piirtää sen kaiken graafisen jutun. Käytetään Photoshopia ja nykyään tehdään 3D-graffaa, niin sitä mallinnetaan nyt 3D-ohjelmilla erilaisilla 3D-malleilla. Käytetään suunnittelijaa. Sanotaan, että suunnittelija voisi periaatteessa toimia vaikka kynän ja paperin avulla ja vaan piirtää suurin piirtein juttuja ja kirjoittaa niitä ideoita, että suunnittelijan ei tarvitse osata, esimerkiksi jos on tämä Angry Birds tai Habbo, niin piirtää Habbon niitä huonekaluja, tai sitten Angry Birdsiin, että haluan just tällaisen possun, se voi sanoa, että minä haluan nyt kikkarapäisen possun tänne, tai sitten Habbon tapauksessa se voi sanoa, että nyt haluan tällaista, että tulee tällaista antiikkihuonekalua tänne, ja sen jälkeen sitten niin kuin se graafikko, joka on sitten se porukan taiteilija, niin se osaa sitten piirtää sen, mitä se suunnittelija niin kuin pyytää häneltä. Yleisesti tällä tavalla. Välillä voi tehdä myös, että koodari käyttää jotain vanhaa grafiikkaa, että testataan vain sitä ideaa ja sovitaan, että nyt tämä kana onkin olevinaan possu, ja sitä käytetään possun tilalla siinä, ja testataan sitä ideaa, ja sitten siinä samaan aikaan se graafikko tekee sitä varsinaista grafiikkaa, joka on sitten siihen lopulliseen versioon tulossa.     Haastattelija [00:06:34]: Onko se koodaaja? Oletko sinä ainoa koodaaja vai onko tiimissä monia koodaajia ja vain yksi suunnittelija?   Pelikoodaaja [00:06:42]: Se aina riippuu. Eli myös tämä, mitä sanoit, niin voi olla tämmöisiä tyyppejä, jotka tekevät pieniä pelejä ihan yksin. Eli ensiksi ne ovat suunnittelijoita itse, sitten ne ovat graafikoita itse ja sitten ne ovat koodareita itse. Mutta sitten, kun ollaan isommissa firmoissa töissä, niin sitten on tällaisia erilaisia rooleja ja ammatteja siinä tiimin sisällä ja siinä myös sitten, että mitä isompia pelejä tehdään, mitä isompia firmoja, niin aina tulee enemmän ja enemmän. Että esimerkiksi Roviolla meillä on aika tyypillinen tiimi ehkä koko Suomeen. Jos meillä tehdään mobiilipeliä, niin siinä voi olla nyt, sanotaan kolmesta viiteen, koodaria vaikka ja graafikoita viisi esimerkiksi. Yksi-kaksi suunnittelijaa ja tällä lailla. Ulkomailla tehdään aina kaikkea paljon isommin, tiimit ovat isompia ja sitten jos me tehdään mobiilipelejä, niissä on myös tiimit pienempiä ja sitten jos on konsolipelejä, niin siinä voi olla nyt sanotaan vaikka 50–100 koodaria helposti sitten tekemässä, että se on semmoista tehdä työskentelyä, jossa sitten joku ohjaa, että nämä eri koodarit tekevät järkevällä lailla eri osa-alueita sitten siitä suuremmasta pelistä.   Haastattelija [00:07:59]: Kauan sinun työpäiväsi kestää yleensä?   Pelikoodaaja [00:08:03]: Ne on hyvin normaalimittaisia, että se on kahdeksan tuntia ja siellä on se lounastunti tai puoli tuntia välissä. Pelialalla joskus, ennen vanhaan varsinkin, niin tehtiin hyvin paljon semmoista pidempää päivää, mutta nyt on kaiken kaikkiaan ainakin Suomessa ala on kypsynyt silleen, että tehdään nyt normaalin pituista työpäivää. Välillä tulee tilanteita, että on pelissä joku paha bugi, ja käyttäjät eivät siitä tietenkään tykkää, niin sitten saattaa olla, että yksittäinen päivä menee jonkun tunnin pidemmäksi, kun sitä asiaa korjataan. Mutta peruspäivät ovat ihan normaalin työpäivänpituisia.  Haastattelija [00:08:43]: Onko sinun työsi aikataulutettu? Eli esimerkiksi maanantaisin kello kahdeksaista kahteen vai saatko itse päättää, milloin sinä teet?  Pelikoodaaja [00:08:52]: Saan itse melko joustavasti. Meidän alallamme yleisesti on hyvin joustavat työajat. Sanotaan, että aamulla aloitetaan, vaikka nyt sitten seitsemän ja kymmenen välillä. Jotkut ovat hirveän aikaisia herääjiä, niin saattaa aloittaa seitsemän. Iso osa varsinkin nyt koodareista taas tykkää aamulla nukkua vähän pidempään, niin voi olla, että aloittaa kymmeneltä. Sitten siinä tehdään sitten se aika, että saadaan se seitsemän ja puoli työtuntia tehtyä päivässä.  Haastattelija [00:09:22]: No, miten susta tuli koodari?  Pelikoodaaja [00:09:25]: Tietokoneista kiinnostuin jo hirveän pienenä kotona, että meille kotiin tuli ensimmäinen tietokone, kun olin itse kymmenenvuotias, eli se oli vuonna 1987. Siitä on hetki aikaa jo, ja isä oli tehnyt myös, tai teki silloin työhommissa ohjelmointi- tai koodaushommia, niin sitten joskus 12-vuotiaana rupesin itse tutustumaan siihen koodaushommaan ja sieltä sitten tämä mielenkiinto lähti liikkeelle. Yli 30 vuoden takaa on omat ensimmäiset koodausrivit lähtöisin.   Haastattelija [00:10:04]: Miten sinä sait tämän ammattitittelin? Kävikö sen koulutuksen?   Pelikoodaaja [00:10:07]: Joo, eli mitä sitten tapahtui, niin tosiaan nyt lukion kävin, ja lukion jälkeen sitten aloitin opiskelut sekä Helsingin yliopistossa, missä luin matematiikkaa, että silloisessa teknillisessä korkeakoulussa, joka on nyt ollut jo aika pitkää Aalto yliopisto, niin tietojenkäsittelyä aloin opiskella. Opintoja kerkesin tehdä siinä sitten vain kolme vuotta, minkä jälkeen hain periaatteessa vähän kesätöihin ja sille tielle jäin. Sain sitten lopulta reilut kymmenen vuotta myöhemmin omat kandidaatin paperit sitten ulos tuolta yliopistolta, mutta tosiaan mitä tapahtui silloin, niin ala oli kasvamassa voimakkaasti ja sitten tekijöitä oli vähemmän kuin tarvittiin, ja jonka seurauksena sitten pääsin töihin, vaikka en ollut valmistunut ja se ura alkoi siitä sitten.  Jingle [00:11:05]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:11:08]: Oliko sinulla suora koulutus tähän ammattiin?   Pelikoodaaja [00:11:10]: Sinänsä näitä pelikoodari- ja pelikehittäjäkoulutuksia on tullut nyt ammattikorkeakouluihin tässä. Minun käsittääkseni noin varmaan viisi vuottani sitten rupesi ensimmäiset valmistumaan näistä. Niitä ei silloin ollut olemassa. Eli mitä on nyt näitä hyviä aineita, jos ala kiinnostaa, niin matematiikan opiskelu, peruskoulu ja lukiot ja ammattikoulut tarjoavat erilaisia ohjelmointikursseja. Niiden kautta tulee osaamista. Voi mennä joko ammattikorkeaan tai yliopiston puolelle lukemaan varsinaisesti ohjelmistokehitystä tai pelikehitystä ammattikorkeissa.   Haastattelija [00:11:59]: Suositteletko lukiota? Lukee pitkä matikkaa siellä vai käymään suoraan amista pelikoodaamiseen.   Pelikoodaaja [00:12:07]: Minä sanoisin siihen, että jos ei ole aloittanut hyvin pienenä harrastamaan, eli jos on ruvennut harrastamaan 12-vuotiaana, niin sitten voi olla, että periaatteessa ei tarvitse mennä edes lukioon. Jos vasta suunnittelee näitä asioita, niin silloin minä itse näkisin, että se lukio ja pitkä matematiikka ja sen jälkeen sitten joko yliopisto tai ammattikorkeakoulu olisi se oikea tapa. Mitä kannattaa koko ajan tehdä, jos ala kiinnostaa, niin jonkinlaisia harrasteprojekteja tehdä kotona siinä koulunkäynnin opiskelun ohessa, koska se on semmoista, mitä kehittää niitä taitoja ja alalla arvostetaan sitten, jos on esittää esimerkiksi, että olen itse tehnyt tällaisen pelin kotona.  Haastattelija [00:12:54]: Jos sinä oot jo kiinnostunut nuorena, niin mistä saa apua tähän harrastukseen? Youtubesta vai onko jotain kursseja tarjolla?   Pelikoodaaja [00:13:04]: YouTubesta saa sitten nykyään internetistä hän saa mihin tahansa harrastukseen tietoa, että googlaa vaan, vaikka Suomeksi peliohjelmointi tai game programming englanniksi, niin kaikenlaisia juttuja löytyy, mistä opiskellaan. YouTube on täynnä erilaisia videoita, joissa opastetaan asioita. Näkisin, että videoita esimerkiksi on hyvä tapa itse opiskella, että sitten katsoo videoa, laittaa pausen, kokeilee siinä välissä jotain, mitä se video on opastanut ja tällä lailla etenee. Harrastelijoita on niin paljon, että missä tahansa koulussa, kun on, niin siitä kun asiasta mainitsee, niin sieltä varmasti vähintään kaverin kaveri löytyy, joka on jo tehnyt jotain ja tätä kautta sitten niin kuin etsii tämmöisiä ihmisiä, joilta voi sitten kysellä neuvoja ja mahdollisesti tehdä yhdessä asioita ja sitä kautta sitten oppia lisää.  Haastattelija [00:14:07] Jos vaikka yksiluokalla  näitä vaihtoehtoja, että aa, pelikoodaus voi olla mun vaihtoehto, niin sitten mieluummin lukioon lukemaan pitkää matikkaa?  Pelikoodaaja [00:14:18] No joo, se on kaiken kaikkiaan minä näkisin, että se pitkä matikka on hyvä juttu, koska se luo pohjaa sitten niille sekä jatkokoulutuksille että sitten, että ymmärtää asioita, että minkä takia jotain tehdään ja niin edelleen sitten siellä koodauspuolella, että ei se ole pakollinen, mutta minä itse näen sen kyllä hyvin hyödyllisenä.   Haastattelija [00:14:40]: Onko muuten korona vaikuttanut mitenkään sinun ammattiisi vai oletko sinä ihan normaalisti pystynyt tekemään tätä sinun työtäsi?   Pelikoodaaja [00:14:48]: Olen pystynyt tekemään hyvin normaalisti ja me on kokonaisuudessaan meidän firmassamme pystytty tekemään normaalisti, mutta se on vaikuttanut hyvin paljon, eli maaliskuusta lähtien käytännössä lähes kaikki on tehnyt sitten etänä, eli kotoa käsin. Sekä pelikoodareilla että näillä graafikoilla ja suunnittelijoilla kaikilla on yleisesti kotona niin hyvät tietokoneet ja nettiyhteydet, että se oli sellainen varsin helppo homma siirtyä tekemään sitten etätyönä. Mitä se on muuttunut, niin näitä videopuheluita on nyt päivässä, minulla on varmaan viisi tuntia enimmillään ollut päivässä videoneuvotteluja, joten semmoista ruudun ääressä keskustelua on tullut valtavasti. Muuten tekeminen on hyvin samankaltaista, eli kaikki, mitä meillä on, sekä näitä aamupalavereja että sitten muita juttuja, niin ne hoidamme niin kuin me olemme tässä toimistolla, mutta nyt vaan videon välityksellä sitten kotoa käsin.  Haastattelija [00:15:49]: Onko korona ollut hyvä asia teidän ammatillenne? Onko porukat alkaneet pelailemaan enemmän? Oletteko nähneet mitä nousua?  Pelikoodaaja [00:15:57]: Kokonaisuudessaan se tähän alaan vaikutti silloin maalis-huhtikuussa, milloin tuli näitä selkeitä sulkuja ja ihmisten piti pysyä kotona. Silloin se vaikutti sinänsä pelien pelaamiseen, lisäsi sitä. Mutta toivoisin itse, että menisi koronat ohi, eikä ajattelisi mitenkään silleen, että se on nyt hyväksi meidän alallemme, että ihmiset ovat enemmän kotona tai näin. Parempi asia olisi, että maailma taas normalisoitaisiin ja päästäisiin liikkumaan ihan niin kuin aikaisemminkin.  Jingle [00:16:31]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:16:34]: Mikä on parasta sinun työssäsi?  Pelikoodaaja [00:16:37]: Sanotaan, että jos miettii tätä koodarihommaa sieltä, mitä en nykyään enää niin paljon tee, niin silloin varmaan oli nämä kokemukset, kun se koodia on kirjoittanut ja sitten homma alkaa toimia niin kuin sen pitäisi toimia. Kehittäminen voi olla semmoista, että menee monta päivää ja mitään ei näy siinä ruudulla, ja sitten kun ne viimeiset palat saa kohdilleen, niin sen jälkeen se kaikki alkaakin yhtäkkiä toimia, niin se on semmoinen oikein hieno hetki. Nykyään sitten, kun tässä enemmän esimieshommassa on, niin nyt sitten ne parhaat hetket ovat, kun voi auttaa muita kokemaan näitä samoja hetkiä, eli toiset koodarit sitten saa tämän saman onnistumisen kokemuksen, niin kun palat loksahtavat kohdilleen ja asiat alkavat toimia.  Haastattelija [00:17:27]: Mikä toi esimieshomma on? Miten se eroaa sinun entisestä työstäsi?  Pelikoodaaja [00:17:31]: Tota, mitä tosiaan nykyään teen, eli minä olen vastuussa meidän koodareiden palkkaamisesta ja tästä myöhemmästä ammatillisesta valmennuksesta, eli vaikka olisi koulusta tai mistä tulee, niin kukaan nyt ei kaikkia vielä osaa, vaan sitten kun tulee työelämään, niin siellä oppiminen jatkuu sitten toivottavasti sinne melkein eläkeikään asti, niin sitä oppimista tukemassa siinä ja sitten olla myös erilaisissa tilanteissa asiantuntijana sitten. Eli jos on joku kinkkinen pulma nyt, joka pitää ratkoa, niin siihen tuoda sitten sitä omaa näkemystä, miten siitä päästään eteenpäin ja niin edelleen.   Haastattelija [00:18:12]: Onko sinun työssäsi ollut mitään huonoja puolia sitten koodaajana?   Pelikoodaaja [00:18:17]: Sanotaan, että kaikessa työssä varmasti on jotain huonoja puolia. Ehkä huonoimmat jutut ovat joskus, jos on aikataulupainetta, eli on tulossa joku joulukampanja tai sitten ystävänpäiväkampanja. Nämä ovat tämmöisiä kalenteripäiviä, jotka ei liiku, vaikka kuinka koodari pyytäisi. Ja sitten jos asiat ei ole edistynyt ja tulee sitä kiirettä, niin se voi olla sitten aika stressaavaa saada ne jutut kasaan ennen kuin tämä päivä sitten tulee.   Haastattelija [00:18:54]: Kuinka paljon pitää tietää tietokoneista, jos lähtee opiskelemaan koodaajaksi?   Pelikoodaaja [00:18:59]: Nykyään varmaan kaikki nuoret tietävät tietokoneista riittävästi, että sinne kouluun voi mennä. Kun olin nuorempi, ei läheskään kaikilla ollut tietokonetta kotona. Nykyään on älypuhelimet ja tietokoneet, ja niillä on tullut kaikkien tehtyä erilaisia juttuja niin paljon, että sanoisin, että siinä on riittävät pohjatiedot ratkaisevaa on se, että pääsee pääsykokeista läpi, niin sen jälkeen kyllä on varmasti kaikki edellytykset sitten opiskella siellä, mitä kursseilla tulee ensimmäisenä vastaan.   Haastattelija [00:19:33]: Jos jotain nuorta kiinnostaa koodaaminen, mutta ei tiedä mitään koodauksesta tai tietokoneesta, esimerkiksi koska vanhemmat ei osaa tai nuori ei itse omista tietokonetta, niin pystyykö tämän kaiken oppia jotenkin, kuitenkin?   Pelikoodaaja [00:19:48]: Sanotaan, että varmasti pystyy. Nyt koronan myötä on tullut myös näihin kirjastojuttuihin vähän rajoituksia, mutta silloin ainakin, kun kirjastot ovat käytettävissä, niin siellä toki pystyy sitten käydä koneella lukemassa erilaisia juttuja. Ei sitä tietokonetta tarvitse omistaa, että pääsee nettiin, pääsee opiskelemaan. Kaverit ovat aina tärkeitä, eli sitten jos itsellä ei ole tietokonetta, jos kaveripiiristä löytyy joku ja sitten siitä asiasta kysyy ja niin kuin sanoi, että olisin kiinnostunut harrastaa sinun kanssasi tällaista juttua ja etsii niin kuin semmoista ratkaisua siellä sitten.   Haastattelija [00:20:29]: Mitä muita vaatimuksia tähän ammattiin on sen koulutuksen lisäksi?   Pelikoodaaja [00:20:35]: Sellaista tiettyä tavallaan loogista ajattelua pitää olla ja se pitkä matikka, jos siitä pääsee kunnialla läpi, niin se on semmoinen aika hyvä mittari sitten, että semmoista ajattelua löytyy. Myös sitten, jos on legoja tai jotain tämmöisiä juttuja kova rakentelemaan, tykkää tämmöisestä suunnittelusta ja miten pienistä paloista tehdään hommia, jotka toimivat, niin se myös kertoo, että voisi hyvin olla edellytyksiä sitten tulla pelikoodareksi.   Haastattelija [00:21:07]: Jes, ja onko myös jotain tiettyjä luonteenpiirteitä, mitä te haette, tai erityistaitoja?          Pelikoodaaja [00:21:13]: Valitettavasti monet koodarit ovat ehkä vähän semmoisia epäsosiaalisia, eli jos on sosiaalinen, niin silloin kyllä erottuu ehdottomasti edukseen porukasta sitten, että jos on hyvä koodaamaan ja vielä kova juttelemaan ja hyvä ystävystymään, niin sanotaan, että silloin on kyllä hyvin vahvoilla.  Jingle [00:21:35]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:21:37]: Kuinka paljon pelikoodaaja tienaa keskivertoisesti?  Pelikoodaaja [00:21:41]: Pelikoodarit tienaa varsin hyvin. Keskimäärin enemmän kuin mikä on yleinen keskipalkka.  Haastattelija [00:21:49]: Saatko töitä helposti?   Pelikoodaaja [00:21:51: Tällä hetkellä ainakin saa. Suomessa on nyt sekä Rovion Angry Birdsin, että Supercellin pelien myötä tämä mobiilipeliala on kasvanut valtavasti. Firmoja on vaikka, kuinka paljon, tekijöitä on faktisesti liian vähän, joten alalle työllistymisen edellytykset on kyllä tosi hyvät, kun joko valmistuu jostain koulusta tai sitten, jos on itse harjoitellut näitä taitoja kotona.  Haastattelija [00:22:22: Voiko tätä duunia tehdä globaalisesti tai oletko itse tehnyt tätä jossain ulkomailla?  Pelikoodaaja [00:22:27]: Minä en ole tehnyt muualla kuin Suomessa, mutta sanotaan, että meillä Roviolla, niin olisiko meillä yksi kolmasosa ainakin ihmisistä lähtöisin muualta kuin Suomesta, joten liikkuvuutta on hyvin paljon. Osaajia tulee eri maista. Voi olla, että jonkin tyyppistä osaamista löytyy paremmin pelkästään jostain maasta, ja sitten firmat kilpailevat näistä ihmisistä. Peliala on kasvanut Suomessa niin voimakkaasti, että tekijöitä ei vaan ole riittänyt täällä. Sitä kautta on myös tullut hyvin paljon ulkomaalaisia alalle töihin.  Haastattelija [00:23:06]: Teetkö sinun duunisi vain suomeksi vai myös muilla kielillä?   Pelikoodaaja [00:23:11]:  Suurimman osan englanniksi, eli minullakin on tuossa tiimissä, niin kyllä siinä on kolmas osa sielläkin, muuta kuin suomea äidinkielenä puhuvia, ja sitten tietysti aina kun on isompia palavereja, niin jos siellä on yksikin osallistuja, joka ei suomea osaa, niin sitten me puhutaan englantia, eli englanti on meillä virallinen kieli, sähköpostit kirjoitetaan englanniksi, ja tästähän tuli toki mieleen sitten, että englantia on myös hyvä osata, tosiaan sen takia, että todennäköisesti työpaikalla pitää puhua englantia ja sitten hirveän iso osa materiaalista, mitä netistä löytyy, on englanniksi. Eli semmoinen sujuva englanti ja ymmärrys puhekielestä, niin se on hyvin tärkeä kyllä.   Haastattelija [00:23:58]: Mitä sinä harrastit ennen koodauksen ohella?   Pelikoodaaja [00:24:02]: Olen itse tykännyt juosta esimerkiksi paljon, harrastaa tällaista fyysistä liikuntaa. Taas jos miettii näitä koodaristereotyyppejä, niin hyvin monet koodarit ovat kyllä myös ihan fyysisesti aktiivisia, että semmoinen pelkkä pitsan syönti ja koneen ääressä istuskelu, niin se ei ehkä ole enää nykypäivänä semmoinen totuus tästä tilanteesta.   Haastattelija [00:24:28]: Ajattelitko sinä vielä palata takaisin pelikoodaamiseen vai pysyä esimiehenä?          Pelikoodaaja [00:24:34]: Edelleen ajoittain palaan. Välillä kun tarvitaan apua jossain projektissa, käyn sitä tekemässä. Siinä mielessä se ei ole kokonaan taakse jäänyttä. Se ei ole tällä hetkellä enää isoin osa-alue työpäivissäni, mutta edelleen säännöllisesti teen niitä juttuja. Ei unohdu omat juuret ja osaa neuvoa tiimiläisiä paremmin, kun pysyy edelleen kehityksen kärryssä mukana.   Haastattelija [00:25:04]: Mitä kaikkea neuvoja sulla on antaa nuorille, jotka haluavat olla pelikoodaajia?   Pelikoodaaja [00:25:10]: Ennen kaikkea omien pienten pelien tekeminen, muiden pelien pelaaminen, etsiä itsensä kaltaisia asioista kiinnostuneita ihmisiä.   Haastattelija [00:25:23]: Onko muuten jotain vielä, mitä olisit toivonut tietäväsi, kun olit nuorempi?   Pelikoodaaja [00:25:30]: Sanotaan, että jos olisi kaiken tiennyt nuorena, niin sitten varmasti olisi ollut hyvin tylsää tällä matkalla. Todennäköisesti tiesin sopivan verran ja sitten se seikkailu uralla, kaikkea tulee vastaan, niin se on lopulta pitänyt just sitä mielenkiintoa yllä, kun ei ole ihan kaikkiaan tiennyt etukäteen. Ei ole tällaisia isompia negatiivisia yllätyksiä tullut. Joskus voi olla, että aikataulut aiheuttavat pientä painetta, mutta muuten se on kyllä ollut varsin mukava työura, jolla olen itse viihtynyt.   Haastattelija [00:26:03]: Saatko sinuun mitenkään yhteyttä, jos jollekin nuorelle nousee vielä kysymyksiä?   Pelikoodaaja [00:26:08]: Kyllä muhun varmaan sähköpostilla voi ottaa yhteyttä. Se on ville.koskela@rovio.com.   Haastattelija [00:26:17]: Kiitos, Ville, tästä haastattelusta. Oli mukavaa, että pääsit. Ja kiitos näistä mielenkiintoisista kokemuksista.   Haastattelija [00:26:24]: Kiitos itsellesi. Oli todella mukava olla tässä mukana kertomassa oman uran seikkailu- ja pelikoodarina.  [äänite päättyy] 

“Unelmien eteen kannattaa tehdä töitä ja olla oma-aloitteinen ja aktiivinen”  Jaksossa kuullaan vanhempi konstaapeli Tiina Alasen kanssa kokemuksia työstään ja miten hän on kyseiseen ammattiin päätynyt.  Haastattelija, juontaja: Jenny Vu  Haastateltava: Vanhempi konstaapeli Tiina Alanen  Tuotanto: Signaalimedia, Helsingin nuorisopalvelut  Jakso on äänitetty 12/2020  Jakso on julkaistu 1/2021  ----- Tekstiversio: [äänite alkaa]  [musiikkia ja erilaisia ääniä]  Alkutunnus [00:00:27]: Ammatti-podcast.  Haastattelija [00:00:27]: Moi kaikille, ja tervetuloa kuuntelemaan meidän podcastiamme. Tänään meillä vieraana on vanhempi konstaapeli Tiina Alanen, joka on ollut työssään kuusi vuotta. Moi Tiina, miten sinulla menee?   Poliisi [00:00:40]: Moi, hyvin menee, kiitos.   Haastattelija [00:00:43]: Mitä sinun työtehtäviisi kuuluu?   Poliisi [00:00:45]: No minä olen Helsingin poliisilaitoksen ennaltaestävässä toiminnassa töissä. Ja sellaisessa kakkosryhmässä. Eli me teemme töitä enimmäkseen nuorten kanssa, mutta sitten myös nuorten vanhempien ja eri toimijoiden kanssa, nuorisotyöntekijöiden ja sosiaalityöntekijöiden kanssa. Enimmäkseen teemme niin,että jos nuori oireilee rikoksilla tai on syrjäytymisvaarassa, niin niihin puututaan erityisesti.   Haastattelija [00:01:09]: Oliko niin, että kun on konstaapeli, niin niitä on eri aloja?   Poliisi [00:01:15]: Vanhempi konstaapeli on siis valmistunut poliisikoulusta. Nuorempi konstaapeli on harjoittelija. Ylikonstaapeli on esimerkiksi ryhmänjohtaja. Meillä on kaksi ylikonstaapelia tässä meidän ryhmässämme.   Haastattelija [00:01:28]: Haluatko antaa konkreettisen esimerkin sinun työpäivästäsi?   Poliisi [00:01:33]: Meillä vaihtelee todella paljon. Tämä päivä, mikä minulla tänään on ollut, on ollut päivävuoro. Olen ollut koneella koko päivän. Lähinnä sitä, että jos on kirjallisia töitä, niin niitä minä olen tänään hoitanut, ja sähköposteja. Jos olisi iltavuoro, niin yleensä ottaisimme poliisiauton alle, ja lähtisimme jalkautumaan kauppakeskukseen. Tai rautatieasemalle. Tai nuorisotaloille, kun ne olivat auki vielä. Joka päivä vaihtelee aika paljon. Ennen koronaa meillä oli monta laillisuuskasvatusoppituntia päivässä. Päivävuorotkin menivät haalarissa. Nyt olemme olleet tässä toimistolla tai etätöissä myös enimmäkseen.  Jingle [00:02:14]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:02:16]: Mitä te teette nuorisotaloilla ja ulkona nuorten kanssa? Jutteletteko heidän kanssaan vai... Yritättekö saada tietoa, haastatteletteko?   Poliisi [00:02:26]: Enimmäkseen juttelemme, että tulemme tutuiksi nuorille. Jos heillä on jotain asiaa tai muita ongelmia, niin olisi helpompikin tulla meille juttelemaan, kun on muuten jo tuttu. Enimmäkseen on sellaisia, että ovat hyvissä asioissa liikkeellä, ettei tarvitse paljon puuttuakaan. Tai selvittää mitään, että me emme tutki. Eli emme tee minkäänlaista esitutkintaa tai muuta. Lähinnä se on sellaista, että mennään juttelemaan.   Haastattelija [00:02:55]: Entä työpäivien pituus? Monelta aamuvuorosi ja iltavuorosi alkavat, ja kauanko ne kestävät?   Poliisi [00:03:02]: Ne vaihtelevat myös. Päivävuorot ovat suurin piirtein kahdeksasta viiteen. Iltavuorot voivat olla esimerkiksi kymmenestä kymmeneen, 12 tuntia. Viikonloppuisin olemme töissä, kahdesta kahteen, perjantaina ja lauantaina. Sunnuntaina on vähän helpompi päivä. Siinäkin tulee se kahdeksan tuntia suurin piirtein.   Haastattelija [00:03:23]: Saatko itse valita?   Poliisi [00:03:26]: Tarpeen mukaan. Kun oli Uudenmaan sulku, niin olimme koko ajan töissä. Jos on esimerkiksi vappu, niin olemme töissä. Näin viikolla, jos on tärkeä oma henkilökohtainen meno, pystyy pitämään vapaapäivän. Tekee vain joskus vähän pidempään.  Jingle [00:03:43]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:03:47]: Miten olet päättynyt työhösi?   Poliisi [00:03:50]: Itse asiassa se lähti aivan lapsesta saakka. Silloin halusin jo olla poliisi. Olen käynyt koulussamme pitämään laillisuuskasvatusoppituntia. Siellä opettajat muistivat, että halusin jo yläasteella, puhuin, että minusta tulee poliisi isona. En itse muista, mutta he muistivat silloin. Se konkretisoitui, kun kävin koulun jälkeen armeijan. Olin rauhanturvaajana. Siellä oli paljon poliiseja töissä. Kosovossa olimme. Heidän kanssaan paljon juttelimme, ja he kertoivat hieman ammatista. Ajattelin, että kun tulen takaisin Suomeen, niin pyrin poliisikouluun.   Haastattelija [00:04:28]: Kauanko poliisikoulu kesti?   Poliisi [00:04:31]: Me kävimme sen niin, ettei se ollut ammattikorkeakoulu vielä silloin. Kaksi ja puoli vuotta kesti. Vuosi ollaan koululla, ja sitten mennään jo harjoitteluun. Ollaan poliiseina pihalla, ja siinä oppii tekemällä parhaiten.   Haastattelija [00:04:46]: Mitä sinulle opetettiin siellä? Mitä te teitte?   Poliisi [00:04:49]: Ensimmäinen vuosi on teoriaa enimmäkseen. Silloin rikoslakia jumpattiin todella paljon, pakkokeinolakia. Kaikki oikeudet ja velvollisuudet, ihmisten oikeudet ja velvollisuudet. Sitten opeteltiin aivan sakkojen kirjoittamisesta saakka. Poliisiautolla ajoa ja voimankäyttöä, ja tällaista. Se oli koko vuosi sitten aika intensiivistä opiskelua. Sen jälkeen pääsi harjoittelua. Sitten se oli käytännön opiskelua.   Haastattelija [00:05:19]: Mikä oli sinun toisen asteen koulutus? Oliko se lukio vai ammattikoulu?   Poliisi [00:05:24]: Lukio. Ammattikoulu, toisen asteen koulutus riittää. Ei tarvitse olla lukiotaustaa.   Haastattelija [00:05:43]: Mistä tykkäät eniten työssäsi?   Poliisi [00:05:45]: Enimmäkseen tykkään siitä, että saa olla nuorten kanssa. Kun olen harjoittelussa ollut, ja ennen olin ennaltaestävässä toiminnassa, jossa olin aikuisten kanssa tekemisissä enemmän. Jotenkin se vetää nuorten puolelle, että niissä on vielä toivoa. Jos vaikka hölmöilee, niin siihen pystyy hieman vaikuttaakin. Elämä vielä edessä, sun muuta. Siitä tykkään eniten.   Haastattelija [00:06:10]: Mitkä ovat ne huonot puolet?   Poliisi [00:06:13]: Myös ihmiskohtalot, jos jollain menee todella huonosti. Kun on nuori kyseessä, se on erityisen surullista, ainakin omasta mielestäni. Jos jollain menee todella huonosti ja on vielä nuori. Mutta niitä on harvemmin. Enimmäkseen hyvin nuorilla menee.   Haastattelija [00:06:30]: Kun sanoit, että olit armeijassa, niin menitkö kavereidesi kanssa armeijaan vai olitko yksin siellä? Kun päädyit ammattiisi, niin mietitkö, että tämä on se minun juttu ja minä haluan mennä tänne yksin, vai oliko teillä joku kaveriporukka jonka kanssa menitte yhdessä?   Poliisi [00:06:48]: No itse asiassa olen aivan erilainen kuin minun kaveriporukkani silloin. Että oli lähinnä outoa, että minä halusin armeijaan tai poliisiksi. Niin aivan yksin menin. Olin valmiusjoukoissa armeijassa ja ajattelin, että pyrin siihen. Siinä oli pääsykokeet silloin, tai on vieläkin, valmiusjoukkoihin. Ajattelin, että menen kokeilemaan. Jos pääsen sinne, niin sitten valitsen intin. Mutta sitten minulla oli myös au pairin paikka Sveitsissä. Ajattelin, että jos en pääse inttiin, menen Sveitsiin ja valitsen sieltä toisen urapolun.  Jingle [00:07:22]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:07:24]: Minkälainen sukupuolijakauma teillä on?   Poliisi [00:07:28]: Meillä on täällä ennaltaestävässä toiminnassa todella paljon naisia. Meillä on naisparejakin. Kun olemme tuolla pihalla, niin olemme sitten kaksi naiskonstaapelia siinä. Mutta todella paljon naisia tässä poliisissakin. Että kenttäryhmissäkin on ainakin kaksi, kolme naista, jos ryhmän koko on noin kymmenen. Hyvin on edustettu, jos esimerkiksi vertaa silloin armeija-aikoihin. Tai silloin, kun olin Kosovossa, niin kyllä täällä on paljon enemmän naisia.   Haastattelija [00:08:06]: Mitä kaikkea poliisiammattiin vaaditaan muuta kuin se koulutus?   Poliisi [00:08:10]: Nuo kokeet ovat aika pitkät, muistaakseni kolme-, nelivaiheiset ne kokeet. Alkuun sitten on fyysiset, kirjallinen. Sitten on psykologiset ja ryhmähaastattelu. Siinä katsotaan kaikkia eri ominaisuuksia, että onko soveltuva poliisiksi. Ja miten osaa esimerkiksi kirjoittaa, ja riittääkö kunto, eli kuntokokeet.   Haastattelija [00:08:38]: Haluatko kertoa enemmän noista kokeista, että minkälainen kuntokoe on ollut? Onko se niin, että pitää läpäistä reitti tai muuta?   Poliisi [00:08:47]: En tiedä, miten se nykyään on. Kai se on melko sama nykyään kuin silloin kun minä pyrin. Mutta siis juostaan 1500. Siinä on sellainen tietty aika, mihin se pitää juosta. Sitten on ylätalja, sitten on penkki. Silloin kun minä pyrin, niin piti päästä kahden metrin aidan yli. Mutta nykyään sitä ei kai tarvitse tehdä. Ketteryyskoe, sellainen nukenkantokoe. Joo, mutta sellaiset kokeet, että kunhan hieman treenaa, niin kyllä niistä pääsee läpi, että pärjää sitten hyvin.   Haastattelija [00:09:25]: Entä sitten ne psykologiset puolet, niin mitä siellä vaaditaan?   Poliisi [00:09:30]: No siihen ei oikein voi vaikuttaa mitenkään. Että ne testit on niin hyvin tehty, että ei pysty huijaamalla päästä läpi. Mutta enimmäkseen, mitä minä olen ymmärtänyt, niin haetaan, ei ääripäätä, vaan sellaista, joka pystyy sopeutumaan tilanteisiin. Ei ole vankasti jotain asiaa vastaan, tai muuta. Se oli vinkki, jonka kokeneempi poliisi antoi minulle kokeisiin. Mutta todella erilaisia. Kun on ne haastattelut, niin todella erilaisia ihmisiä haetaan. Kun poliisissakin halutaan, että on erilaisia persoonia, että tulee toimeen eri persoonien kanssa, sitä haetaan todennäköisesti.  Jingle [00:10:08]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:10:10]: Olisiko sinulla antaa mitään vinkkiä? Onko oppiaineilla väliä? Missä oppiaineissa kannattaa olla hyvä?   Poliisi [00:10:18]: Äidinkielessä kannattaa olla hyvä. Minäkin olen lapsuudessa asunut Yhdysvalloissa, niin minulla on ollut todella huono äidinkieli. Käynyt siellä koulut, niin piti aivan kokeita varten opiskella suomea itsekin. Kirjoittamista katsotaan todella paljon kokeissa, että onko se jäsenneltyä. Sitä tarvitsee ammatissakin todella paljon, kirjoitetaan todella paljon.   Haastattelija [00:10:43]: Oletko tarvinnut myös ruotsin kieltä ja englantia?   Poliisi [00:10:46]: Joo, ne opetetaan koulussa. Siellä on ruotsin ja englannin kurssit. Ruotsia ei tarvitse puhua niin paljon, englannilla aika lailla pärjää. Enimmäkseen olen puhunut ranskaa, sitä osaan. Sitä on joutunut käyttämään, tai päässyt käyttämään. Onhan se ihan hauska jutella eri ihmisten kanssa.   Haastattelija [00:11:08]: Entä mikä on poliisin ammatin palkka?   Poliisi [00:11:11]: Se vaihtelee vaatimustason mukaan, että mitä teet. Että oletko tutkija vai kentällä. Heillä on eri palkat. Ja sitten meillä on eri palkka, kun me olemme tutkintaa ja kenttää. Mutta kentän palkkalistoilla me olemme. Ja sitten saa lisää työtä tai lisää palkkaa, jos tekee esimerkiksi some-hommia, minulla on some-profiilit, niin siitäkin saa palkkaa. Mutta sellainen mikä jäisi käteen on vajaa kolme tonnia kuussa. Siihen tulee kaikki lisät sitten, että on viikonlopputöissä ja iltatöissä ja näin, että ihan hyvä palkka on.   Haastattelija [00:11:58]: Saako töitä helposti tuolla alalla?   Poliisi [00:12:04]: Se vaihtelee vuosittain. Kun valmistuin, niin ei ollut yhtään töitä. Kaikki valmistui työttömäksi. Pari vuotta kaikki saivat työpaikan. Se muuttuu joka vuosi, että onko työtä vai ei. Tämäkin on niin helppo, että riittää, että odotat kotona. Odotat, että virka aukeaa. Kyllä se työpaikka tulee jossain välissä.   Haastattelija [00:12:27]: Onko sillä väliä, että meneekö lukioon tai ammattikouluun?   Poliisi [00:12:31]: Ei ole, että kaikkia taitoja. Meidänkin luokalla oli... Olisiko puolet ja puolet. Puolet ollut lukiossa ja puolet ammattikoulussa. Alanvaihtajiakin on paljon ollut. Esimerkiksi 37-vuotiaana päättääkin että haluaa poliisiksi. Sellaisia oli meidänkin luokalla pari, kolme.   Haastattelija [00:12:49]: Harrastatko vapaa-ajalla?   Poliisi [00:12:51]: Joo, jalkapalloa pelaan. Salilla käyn ja lenkillä. Aina kun on aikaa, olen jossain urheilemassa.   Haastattelija [00:12:59]: Onko nämä harrastukset hyödyttäneet sinua työelämässä?   Poliisi [00:13:03]: Kyllä minä sanoisin, että ainakin jalkapalloharrastus ja joukkuepelaaminen. Kun sitä olen tehnyt aivan lapsesta saakka, niin tämäkin on sellaista parityöskentelyä ja joukkuelajia, että pitää tulla toimeen ryhmässä. Harrastaminen kannattaa aina, ihan mikä vain laji. Sitten kun pitää siinä poliisikoulun pääsykokeessa juosta ja kantaa, niin joku sellainen tietysti tukee. Jos on nolla liikuntatausta, niin kävisi lenkillä enemmän ja salilla. Sillä pärjää.   Haastattelija [00:13:37]: Onko poliisityö sellaista todella yhteisöllistä, ja tehdään tiimityötä? Vai voiko sitä tehdä myös itsenäisesti, jos ei esimerkiksi tykkää olla juuri joukkueissa?   Poliisi [00:13:49]: Itsenäisesti tietysti voi mennä esimerkiksi tutkintaan, siellä yksin kuulustellaan. Meillä ennaltaestävässä toiminnassa yleensä tehdään pareittain. Mutta hyvin myös itsekin pystyy puurtamaan. Onhan se aina mielekkäämpää tehdä kaverin kanssa.   Haastattelija [00:14:06]: Onko sinulla muita töitä tämän lisäksi? Vai onko tämä sinun ainoa ammattititteli?   Poliisi [00:14:12]: Joo, tämä on minun ainoa ammattini. Jossain välissä valmensin jalkapalloa, niin se oli toinen työ. Mutta minullakin on kaksi lasta. Kun menen kotiin, niin olen perheen kanssa. Ei minulla ole paljoa aikaa sen enempää tehdä.   Haastattelija [00:14:26]: Koetko sinä, että tämä olisi sinun loppuelämäsi juttu, vai ajattelitko vielä kokeilla jotain muita ammatteja?   Poliisi [00:14:33]: No joo, minä opiskelen vielä yliopistossa. Ehkä jossain välissä sitten. En nyt tiedä, että toivottavasti pystyisi poliisissa pysymään, mutta jotain asiantuntijatehtäviä tai muuta sitten aikuisena.   Haastattelija [00:14:47]: Haluatko kertoa jonkin kivan kokemuksen poliisityössä? Mikä on ollut ikimuistinen juttu?   Poliisi [00:14:54]: Niitä on todella paljon. Joka viikonloppu kun olen ollut töissä, niin on tullut todella positiivisia kokemuksia. Meidän työssämme varsinkin, kun olen nuorten kanssa, niin sieltä tulee todella positiivisia. No siitä minä tykkään, kun somessa pystyy auttamaan. Minulla on se profiili Instagramissa esimerkiksi, niin sieltä on hyviä kokemuksia. Että joku ei ole esimerkiksi uskaltanut tehdä rikosilmoitusta face-to-face. Mutta sitten kun on uskaltanut netissä kirjoittaa somepoliisille, niin asia onkin ratkennut siitä eteenpäin hyvin. Nämä ovat hyviä onnistumisia.   Haastattelija [00:15:34]: Olisiko sinulla mitään vinkkejä antaa nuorille, jotka haluavat olla isona poliiseja?   Poliisi [00:15:39]: Jos on jokin unelma, niin kannattaa tavoitella sitä. Että jos ei ensimmäisellä yrityksellä pääse poliisikouluun, niin sitten toisella, kolmannella. Ei pidä antaa periksi, jos haluaa poliisiksi. Kannattaa sinne kouluun vain yrittää päästä sisään. Sitten voi aina jotain muuta tehdä, mennä vaikka vartijaksi tai jotain, ja sitten aina myöhemmin pystyy uudestaan tulla poliisiksi. Mutta aktiivisuutta. Ja meilläkin tarvitsee oma-aloitteisuutta, se on plussaa. Jos on reipas ja aktiivinen, niin kyllä sillä pärjää.   Haastattelija [00:16:11]: Millaista on olla somepoliisi? Mitä kaikkea te teette?   Poliisi [00:16:16]: Me saadaan todella vapaasti miettiä, että mitä me päivitämme ja muuta. Sitten meille laitetaan viestejä. Niitä tulee noin kymmenen päivässä. Puhumme ihmisten kanssa eri kanavilla, Snapissa tai Instagramissa. Mietimme päivityksiä, että mikä ihmisiä ehkä kiinnostaisi. Snapissa teemme myös esimerkiksi sellaisia My day -juttuja. Kuvaamme esimerkiksi meidän työvuorojamme.  Jingle [00:16:39]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:16:43]: Pidetäänkö teille vanhemmille konstaapeleille kuitenkin vielä koulutuksia?   Poliisi [00:16:49]: Joo, on meillä koulutuksia, nettikoulutuksia, vaikka eri lainsäädäntöjä. Jos lainsäädäntö muuttuu, tieliikennelaki uudistui, niin senhän me opiskelemme sitten täällä töiden ohessa. Ja huomenna minä olen esimerkiksi koulutuksessa, polarisointikoulutuksessa, niin otamme tällaisia eri ammattilaisten koulutuksia.   Haastattelija [00:17:11]: Miten sinut voi tavoittaa somessa, jos haluaa kysyä enemmän tietoja?   Poliisi [00:17:15]: Minulla on oma Instagram-tili, Konstaapeli Alanen. Sieltä löytyy. Ja Facebookissa Tiina Alanen. Sitten meillä on Snapissa yhteistili Stadin poliisit. Se vaihtelee, että kuka meidän ryhmästä vastaa. Sitä kautta minutkin tavoittaa.   Haastattelija [00:17:37]: Jos herää kysymyksiä, niin laittakaa rohkeasti sinne someen. Kiitos, kun tulit vieraaksi.   Poliisi [00:17:44]: Kiva oli olla vieraana. Kiitos.  Lopputunnus [musiikkia ja erilaisia ääniä]  [äänite päättyy] 

“Stylistille annetaan tarkat ohjeet mitä halutaan ja sitten niitä etsitään niin kauan, että ne löytyy.”  Jaksossa kuullaan stylisti Karoliina Nevalaisen kokemuksia työstään ja miten hän on kyseiseen ammattiin päätynyt.  Haastattelija, juontaja: Jenny Vu  Haastateltava: Stylisti Karoliina Nevalainen  Tuotanto: Signaalimedia, Helsingin nuorisopalvelut  Jakso on äänitetty 12/2020  Jakso on julkaistu 1/2021 ----- Tekstiversio: [äänite alkaa]  Juontaja [00:00:25]: Terve kaikki, ja tervetuloa kuuntelemaan meidän podcastia. Tänään vieraana meillä on stylisti Karoliina Nevalainen, joka on ollut työssään 10 vuotta. Karoliina, minkälaiset fiilikset sulla on nyt?   Stylisti [00:00:38]: Mulla on tosi hyvät fiilikset, aivan ihanaa. Ihana päivä. Kiva olla nyt tässä.   Juontaja [00:00:46]: Voisitko kertoa meille, mitä teet työksesi?   Stylisti [00:00:48]: Minä olen stylisti, meikkaaja ja suunnittelen vaatteita. Mun vaatemerkkini nimi on Mimmi Siirappi.   Juontaja [00:00:58]: Voitko antaa konkreettisen esimerkin, miten sun työpäivä menee? Mistä se alkaa ja mihin loppuu?   Stylisti [00:01:05]: Teen hyvin projektiluontoisesti töitä. Ne saattavat olla joko lyhyempiä, vaikka yhden päivän keikka, tai jos on joku TV-ohjelma, se voi kestää kolme kuukautta tai enemmänkin. Se aina vähän riippuu. Kuvauspäivät saattavat olla välillä melko pitkiä. Kymmenen tuntia ihan keposeen menee. Tai sitten voi olla ihan 14 tuntia. Pisimmissään on ollut 16 tuntia. Sitten on ihan normaaleja kahdeksan tunnin kuvauspäiviä myös. Kuvauspäivät menevät yleensä sillä tavalla, että ne on täysin aikataulutettuja. Siellä yleensä onkin ihan minuuttiaikataulu. Jos teen esimerkiksi meikkiä kuvauksiin, niin mulle annetaan vaikka 30 minuuttia jonkun naisen meikkiin, niin sen täytyy tapahtua siinä kolmessa kymmenessä minuutissa. Stylistin roolissa vaatteiden täytyy olla sileitä. Yleensä silitän ja höyryttelen siellä. Pidän huolta, että vaatteet ovat hyvässä kunnossa ja kivan näköiset mallin päällä. Silloin kun hankin vaatteita, riippuu täysin siitä, minkälaista vaatetta he haluavat kuvaukseen, ja kuinka niitä löytyy kaupungilta, netistä tai mistä ikinä niitä pääsee hankkimaan.   Juontaja [00:02:33]: Onko sinulla kuukausittain eri hommaa vai vaihteleeko se päivittäin?   Stylisti [00:02:39]: Ihan jopa päivittäin. Tällä hetkellä elän täysin päivä kerrallaan. Joskus tiedän jopa kuukausien päähän, että mitä tulen tekemään. Täyttä vuotta minä en ikinä ole tiennyt koko kymmenen vuoden aikana, että mitä minä tuun tekemään. Tämä on vähän sellaista, että eletään veitsenterällä, katsotaan mistä niitä keikkoja tulee ja kuinka paljon ja minkä tyyppisiä.   Juontaja [00:03:11]: Sun asiakkaista, niin antaako ne sulle niitä materiaaleja ja värejä aina, miten sun pitäisi tailata ne vai saatko sä ite päättää?   Stylisti [00:03:19]: Joo, eli yleensä en saa ite päättää. Mulle annetaan ohjeet, että mitä halutaan, mitä haetaan, minkä tyyppistä, ja tässä on väriskaala, mitä halutaan. Siinä vaiheessa kyllä luotetaan tietysti minun ammattitaitooni. Mun täytyy oma yksilöllinen, visuaalinen ilme kyllä tuoda siihen. Joskus on paljon vapaammat kädet joissakin projekteissa kuin toisissa.   Juontaja [00:03:46]: Entäs ne hankintapäivät, miten ne menevät?   Karoliina Nevalainen [00:03:48]: Ne menevät niin, että minulla on annettu ohjeet, kokotiedot, ja sitten minä lähden haalimaan tuolta kaupungilta kaikenlaisia vaatteita, mitä minä löydän just siihen teemaan, mitä halutaan. Ne voivat joskus löytyä ihan helposti. Joskus on päiviä, kun ei millään meinaa löytyä. Joku simppeli asia, mitä on pyydetty, niin saattaa kestää monta tuntia, että löytää sen. Välissä se on tosi haastavaa, jos pyydetään vaikka tosi kesäisiä, kirkkaita värejä talvella. Ja usein myös pyydetäänkin, koska mainoksia tehdään jo etukäteen. Nyt aletaan tekemään jo kevään mainoksia, ja sitten pitäisi löytyä katkia keväisiä värejä. Se saattaa välissä olla haastavaa.  Jingle [00:04:31]: Ammattipodcast.  Juontaja [00:04:35]: Mistä saat inspiraatiota näihin vaatteisiin?   Stylisti [00:04:39]: Siihen mun omaan vaatemerkkiin, kun teen niitä vaatteita, niin se on täysin minun rakkauden tuotos. Minä rakastan värejä. Se tulee paljon väreistä, ja myös tietynlaisista tunnetiloista, mitä käyn elämässä läpi. Sitä pystyy tekemään hyvin konkreettiseksi, kun se tulee vaatteen muodossa. Se on minun taidettani ne vaatteet. En tee sesongittain vaatteita, isoja mallistoja, vaan mulle on tärkeätä eettiset arvot. On tärkeää, että mietin hiilijalanjälkeä, minkä jättää. Mutta yhtä tärkeää on ilmasta itseään ja tuoda omaa taiteellista näkemystä. Teen uniikkikappaleita aina. Nyt olen tehnyt pelkästään artisteille vaatteita, ja ne ovat olleet ihan yksittäisiä kappaleita. Siinä me yleensä ideoidaan artistin kanssa aika paljon, mutta siinä saa tosi paljon sitä omaa taiteellista, visuaalista näkemystä tuoda siihen. Mutta mun vaatteet tulevat aika laillla ilon kautta. Eli ilo inspiroi mua tosi paljon.   Juontaja [00:05:58]: Miten nämä sun keikat buukataan? Esimerkiksi kun sanoit noista artisteista, niin tuleeko ne ite ottaa suhun yhteyttä jotenkin Instagramin DM:n kautta, vai laitatko sä ite niille viestiä sähköpostilla, vai miten tää tapahtuu?   Stylisti [00:06:10]: Oikeastaan kaikki artistit, joille on tehnyt vaatteita, ovat itse ottanut yhteyttä minuun. Ura vaatesuunnittelijana oikeastaan lähti siitä minimallistosta, jonka minä tein vuosia sitten. Nyt en edes muista, mikä vuosi se oli. Siitä on jo tosi pitkä aika. Mutta mulla kesti tosi pitkään rohjeta tehdä se eka minimallisto. Se vaati multa niin paljon jotenkin rohkeutta ja luottamusta siihen omaan näkemykseen ja siihen, että nämä ei ole liian outoja tai että kyllä on ihan ok, vaikka ei sovikaan muottiin. Kun se minimallisto tuli, niin oikeastaan saman tien artistit olivat ensisijaisesti kiinnostuneita niistä.     Juontaja [00:06:54]: Haluatko kertoa lisää sinun mallistosta? Minkälaisia ne ovat? Mitä värejä olet käyttänyt?   Stylisti [00:07:01]: Minulla on kaikki sateenkaaren värit minun vaatteissa yleensä. Sitten on paljon paljettia. En tieten tahtoen halua rikkoa mitään suomalaisten suosimia mustaa ja murrettuja sävyjä, mutta se tulee multa hyvin luonnostaan, että en ole ikinä identifioinut itseäni siihen suomalaiseen värimaailmaan, mitä tosi monet suomalaiset käyttää, kun ne käyttää mustaa ja harmaata ja kaikkia murrettuja sävyjä, mikä on ihan tosi ok, jos ne inspiroi niitä.   Juontaja [00:07:40]: Uskoko sä, että vaatteiden väri voi vaikuttaa ihmisten moodeihin?   Stylisti [00:07:45]: Todellakin. Mä uskon siihen ihan täysin. Kyllä mulla on ihan eri fiilis, jos mä oon mustissa. Sitten kun pukeutuu värikkäästi, niin mulla se tuo niin paljon iloa ja semmoista hyvää oloa.   Juontaja [00:07:59]: Teetkö muuten tiettyinä päivinä töitä vai riippuuko se, että voit tehdä joskus myös viikonloppuisin?   Stylisti [00:08:06]: Teen ihan silloin, kun on keikkaa. Mulla aina vaihtelee tosi paljon, koska teen töitä. Jos on joku TV-ohjelma, niin siinä on yleensä niin, että on vaikka maanantaista perjantaihin töitä ja viikonloput vapaana, niin sitten se on ehkä rutiininomaisempaa, mutta yleensä se on tosi epätasaista.   Juontaja [00:08:27]: Entä vuodenajoista, teetkö sä esimerkiksi kesällä enemmän kuin talvella vai...?   Stylisti [00:08:33]: Näitä keikkojahan ei tule hyvin tasaisesti pitkin vuotta, vaan joskus on tosi kiireinen ajanjakso. Esimerkiksi keväällä tosi paljon tuotetaan, varmaan sen takia, koska tulee kesäsesonki, niin silloin halutaan tosi paljon esimerkiksi mainoksia tehdä. Sitten esimerkiksi joulun alla kaikki lomailee, niin sitten on vähän hiljaisempaa. Kesällä on myös paljon lomia, mutta jos sattuu olemaan vaikka joku kesäohjelma, jota kuvataan, niin kuin minulla oli nyt viime kesänä oli yksi TV-ohjelma, jota kuvattiin, haluttiin sellaista kesäistä ihanaa kuvaa, niin silloin olin koko kesän töissä, mutta yleensä ei kesä siinä ole myöskään ihan hirveätä tunkua.   Juontaja [00:09:15]: Onko korona vaikuttanut mitenkään sinun työhön? Oletko sinä pystynyt tekemään tätä mitenkään etänä?   Stylisti [00:09:21]: Tätä ei oikeastaan voi tehdä etänä. Tämä on ollut aika erikoinen vuosi. On ollut hiljaisempaa. Maaliskuussa, kun Suomeen tuli se ensimmäinen isku koronasta, silloin loppui kaikki työt. Ihan siis peruttiin täysin kaikki sovitut keikat ja muuta. Kaikki meni ihan paniikkiin. Tuotantoryhmät, joilla tehdään TV-ohjelmia ja muita tuotantoja, ovat yleensä aika isoja kuitenkin. Se ei ole mikään pieni ryhmä ja siellä ollaan lähekkäin. Minäkin, kun meikkaan ihmistä tai puen sille vaatteita, niin olen tosi lähellä sitä ihmistä. Minusta tuntuu, että nyt on alettu syksyllä, kun tuli tämä toinen aalto koronasta, niin sitten alettiin löytää vähän uusia tapoja tehdä.   Juontaja [00:10:06]: Miten se sun työnkuva muuttui? Olitko sä vain kokonaan lomalla?     Stylisti [00:10:12]: Olin vähän niin, että voi ei, nyt mulla ei ole keikkaa, mitä mä teen. Yritin ottaa sellaisen asenteen koko ajan, että nyt mulla on aikaa lomailla. Nyt on minulla tilaisuus lomailla. Mutta tietenkään minä en ihan näin pitkään olisi halunnut olla lomalla. Minulla oli onneksi yksi TV-ohjelma tänä vuonna, mikä toteutettiin. Meillä oli ne maskit päällä ja oli hanskat. Pidettiin käsihygieniasta huolta. Sillä tavalla tehtiin kesätuotanto.   Juontaja [00:10:50]: Mikä on freelancer?   Stylisti [00:10:51]: Freelancer on sellainen freelancer-yrittäjä, mikä minä esimerkiksi olen. Voin tehdä periaatteessa mitä vain keikkoja. Minulla on toiminimi, jolla olen tehnyt niitä. En tee vain yhtä asiaa, vaan minulla on monta projektia. Enkä tee vain yhdelle firmalle. ja yritykselle vaan, että minua voi palkata ihan kuka vaan.   Juontaja [00:11:13]: Miten sinä päädyit stylistiksi?   Stylisti [00:11:16]: Yläasteella se tuli ehkä enemmän selkeämmäksi. Se on vaatteet ne minun juttu, että minä haluan vaatteiden kanssa tehdä töitä. Ja sitten minä olen opiskellut tekstiiliartesaaniksi yläasteen jälkeen, ja sen jälkeen stylistiksi ja meikkaajaksi. Sitten kävin myös ompelukoulua. Ne ovat ne tutkinnot, mitä kävin. Sitten koulujen jälkeena loin päätoimiseksi yrittäjäksi.   Juontaja [00:11:46]: Mikä on artesaani?   Stylisti [00:11:48]: On erilaisia artesaaneja, mutta tekstiiliartesaani tarkoittaa sitä, että on erikoistunut nimenomaan tekstiileihin. Pystyy esimerkiksi suunnittelemaan printtejä. Tai siellä jopa kudottiin mattoja ja seinätekstiilejä, kaikkia semmoista. Se on niin kuin käsityöläinen periaatteessa.   Juontaja [00:12:22]: Kauan sun koulutus kesti stylistiksi yhteensä?   Stylisti [00:12:26]: Tekstiili- ja artisaanikoulu kesti kolme vuotta. Sitten tuo stylisti, meikkauskoulu, niin se oli vajaan vuoden. Ne olivat yhdessä. Sitten se ompelukoulu olisi ollut kolme vuotta, minä kävin sitä vajaan kolme vuotta.   Juontaja [00:12:47]: Kun olit stylisti-suuntautuneissa jutuissa, niin mitä siellä tehtiin? Mitä sinulle opetettiin siellä?   Stylisti [00:12:55]: Siellä oikeastaan tehtiin kuvauksia. Tavallaan näytettiin, että tällaiset ovat ne kuvaukset. Koska se nimenomaan painottui siihen, että nämä stylistit tekee kuvauksia ja erilaisia tuotantoja ja TV-ohjelmia ja muotikuvauksia ja kaikenlaisia erilaisia kuvauksia, mitä tehdään. Muotinäytöksiä oli myös. Niin siellä tavallaan tehtiin niitä. Siellä tuli asiantuntijoita pitämään luentoja, että minkälaiset ne niiden päivät on, koska tää on vähän tämmöinen ala, ettei oikein tiedä, mitä noi edes tekee..   Juontaja [00:13:31]: Mikä on parasta sun työssä?   Stylisti [00:13:33]: Vapaus. Se, että mä saan päättää, että koska otan niitä keikkoja vastaan ja koska en. Sitten myös semmoinen freelancerina olo, kun et voi tietää ihan hirveän pitkälle sun tulevaisuutta, niin tämä pakottaa sinut elämään hetkessä ja läsnä. Sitten pystyy olemaan tosi spontaani, koska voi ottaa jonkun kivan keikan ja ei ole tiennyt edellisellä viikolla, että pääsee tekemään jotain tosi siistiä. Kun minä teen aika paljon niitä projekteja muiden freelancereiden kanssa, työkaverit ovat aina ihania. Jokaisessa projektissa ne vaihtuvat tosi paljon, eli tapaat todella paljon uusia ihmisiä, tapahtuu taiteilijoita, artisteja, näyttelijöitä, ja ne ovat tosi inspiroivia. Ja tietenkin se, että tämä on luovaa, niin se on kyllä myös ihanaa.  Juontaja [00:14:28]: Onko sinun työssä huonoja puolia?   Stylisti [00:14:32]: Juuri nuo, mitkä olivat ne hyvät puolet, niin niissä on se kolikon toinenkin puoli. Se, että se on niin epävarmaa, niin kyllä tietyllä lailla tulee ajoittain sellainen huoli, että pärjääkö ja muuta. Sehän on täysin turhaa, mutta se on myös varmasti tosi luonnollista.   Juontaja [00:14:55]: Mitä kaikkea vaaditaan, jotta olisi hyvä stylisti? Eli minkälaisia persoonallisuuksia tai taitoja stylistialalla haetaan?   Stylisti [00:15:05]: Tärkeää on se, että on se oma taiteellinen visio ja pysyy tietyllä lailla uskollisena sille, mutta on myös tarpeeksi joustava ottamaan sen asiakkaan ohjeet vastaan ja asiakkaan näkemyksen vastaan. Sosiaaliset taidot on ehdottoman tärkeitä. Eli minusta tuntuu, että tällä alalla, varsinkin Suomessa, koska nämä piirit ovat aika pienet, pitää tulla oikeasti ihmisten kanssa juttuun ja pitää olla ystävällinen ja sosiaalisesti älykäs. Myös ne yrityksetkään eivät sitoudu siihen freelanceriin muuta kuin sen yhden keikan ajan. Jos et ole siellä ystävällinen, et sieltä tulee saamaan toista keikkaa.   Juontaja [00:15:50]: Entä missä oppiaineessa tulisi olla hyvä, jos haluaa tähän ammattiin?   Stylisti [00:15:54]: En todellakaan ollut motivoitunut käsityöläinen yläasteella, mutta mulla tuli se inspiraatio oikeastaan sen jälkeen. Kouluissa, en tiedä saako tällaista sanoa, mutta sanon kuitenkin, niin siellä myös kun on yleensä vain yksi opettaja opettamassa yhtä ainetta, niin se riippuu tosi paljon siitä opettajasta, kuinka paljon se inspiroi. Se mitä tarvitsee, on itsetuntemus ja ehkä siihen pistää sitä fokusta kuin siihen, että missä pärjää koulussa.   Juontaja [00:16:29]: Entäs kielitaito? Teetkö töitä vain suomeksi vai muilla kielillä myös?   Stylisti [00:16:34]: Teen myös englanniksi. Eli kielitaito on kyllä tosi hyvä bonus. Tietysti tässähän saa itse päättää, mitä keikkoja ottaa, mutta minusta on aivan ihana tehdä englanniksi. Eikä tarvitse olla mikään guru siinä, mutta se, että tietää joku perus perussanaston, niin silläkin pääsee jo pitkälle.   Juontaja [00:16:58]: Mikä on stylistien keskivertainen palkka kuukaudessa?   Stylisti [00:17:03]: Se vaihtelee tosi tosi paljon. Se myös vaihtelee niiden projektien mukaan. Eli periaatteessa, kun joku pyytää minua töihin, niin sovin sen kanssa sen palkan. Se ei ole ikinä sama kuin mikä se on ollut edellisessä projektissa. Tai hyvin harvoin sanotaan näin, se on se sama. Jos hoidat vaikka molemmat, stailauksen ja meikkauksen, niin silloin se on isompi se palkka kuin se, että hoitaisit vain jommankumman. Välissä on semmoisia, että on ollut hyvä kuukausi ja saa vähän enemmän rahaa, ja joissakin kuukausissa se vähän tasoittuu, että ei sitten ole välttämättä ehkä saanut niin paljon keikkaa tai sitten ne keikat, mitä on ottanut vastaan, niissä on ollut vähän pienempi budjetti. Koska noissa tuotannoissa ja kuvauksissa on aina tietty budjetti, joiden mukaan niiden tuotantopäälliköiden pitää mennä, ja sen mukaan ne palkkaavat kaikki tekijät siihen.   Juontaja [00:18:01]: Miten stylistiksi pääsee? Onko täällä erilaisia vaihtoehtoja?   Stylisti [00:18:05]: Jos on itsellä motivaatiota ja on päättänyt, että minä haluan tehdä tätä, niin sitten se onnistuu totta kai, mutta pitää ehkä vähän vaivaa, varsinkin jos haluaa stylistiksi. Paras keino minun mielestä päästä alalle on se, että tutustut ihmisiin, jotka ovat tällä alalla, eli haet assistentiksi. Minä tein pari ekaa vuotta assistenttina töitä, ja sen jälkeen aloin saamaan omaa keikkaa. Se miten ne keikat tulee, niin ne tulee oikeastaan sen mukaan, että joku on suositellut, tai sitten olet hoitanut edelliset keikat hyvin. Mutta se, miten tänne alalle pääsee, niin se kyllä tulee sen kautta nimenomaan, että tutustuu ihmisiin. Tämä on niin kliseinen, mutta tässä se ehkä vielä korostuu enemmän, että tekemällä oppii.   Juontaja [00:18:56]: Minkälainen kilpailutilanne siellä on tällä hetkellä? Onko teitä stylisteja liikaa, että töitä ei riitä, vai tarvitaanko koko ajan stylistejä lisää?   Stylisti [00:19:04]: Aika paljon kilpailua on. Kilpailua, mutta myös apua. Sen takia, kun meitä on paljon, voidaan aina tukeutua toisiimme. Jos tulee projekti, eikä tiedä, kuinka paljon pyytäisin palkkaa, tai mistä löytäisin vaatteita, kysymysten kanssa ei tarvitse jäädä yksin, vaan koska meitä on niin paljon, on monta ihmistä, joilta kysyy apua.   Juontaja [00:19:31]: Entä mitä teet vapaa-ajallasi?   Stylisti [00:19:33]: Minä olen tehnyt töitä niin paljon viime vuosina, että minulla ei ihan oikeasti ollut hirveästi vapaa-aikaa. Mulla on pieni poika, niin mun ei tarvitse ihan hirveästi suunnitella omaa vapaa-aikaa. Hän on kyllä suunnitellut jo sen valmiiksi. Olen mun pojan kanssa. Tämä koronavuosi on ollut minulle vapaampi, niin olen oikeastaan tehnyt enemmän sellaista taidetta, maalannut, ja sitten tein myös tuollaista kollaasitaidetta, mikä on ollut ihanaa, että minulla on ollut aikaa sille. Sitten siihen äitiyteen myös, niin siihen olen nyt päässyt panostamaan. Tämä on ollut ihanaa.   Juontaja [00:20:13]: Onko näistä harrastuksista ollut mitään hyötyä sun ammatissa?   Stylisti [00:20:16]: No on todellakin, joo. Kyllä minusta tuntuu, että kaikki mitä mä teen, niin ne jotenkin ruokkii toisiansa. Vaatesuunnittelu, stailaus, meikkaus, maalaus ja sitten nuo kollaasijutut. Ne kyllä jotenkin kulkevat aina käsi kädessä.   Juontaja [00:20:33]: Mitä suosittelisit nuorille nyt, joilla on vapaa-aikaa ja haluaisivat panostaa tuohon ammattiin? Mitä kannattaisi harrastaa tai tehdä vapaa-ajalla?   Stylisti [00:20:42]: Minulla lähti se, että haluan, että se liittyy taiteeseen jollain lailla ja sitten vaatteisiin. Se alkoi selkiintymään. Siksi, miksi tiesin, että se liittyy vaatteisiin, on se, että tein jo vapaa-ajalla sitä stailausta periaatteessa. Rakastin katsoa netistä esimerkiksi kaikkia muotiblogeja ja katsella kaikkia uusia vaatteita, mitä on tehty muotiviikoilla, ja se oli minusta niin mielenkiintoista, että minä tein sitä jo tosi luonnollisesti vapaa-ajalla. Sitä, mitä minä haluaisin sanoa nuorille, että sitä, mitä he tekevät vapaa-ajalla, mikä tulee niille luonnostaan, niin tavallaan siinä on se vastaus jo, että mitä mitä haluaa tehdä ja mikä ruokkii omaa sielua. Se, mikä tuo sulle tosi paljon iloa ja mikä tulee sulta luonnostaan, niin minusta se jo tosi paljon viitoittaa sitä uraa, mihin kannattaa lähteä ja mihin kannattaa hakeutua. Koska me tehdään elämän aikana niin paljon töitä, että se pitää olla sellaista, mikä oikeasti motivoi ja inspiroi ja antaa myös siihen omaan vapaa-aikaan, ja se oma vapaa-aika myös tuo siihen työhön. Että tavallaan se on sitä elämää, kokonaista elämää, eikä ole niin, että kävisi töissä vain rahan vuoksi, koska se loppujen lopuksi ei kanna pitkälle, koska se ei motivoi tai inspiroi.  Jingle [00:22:14]: Ammattipodcast.  Juontaja [00:22:17]: Onko stylisti-duuni sun loppuelämän juttu vai onko sulla muita ammatteja mielessä, mitä sä haluaisit vielä kokeilla ja mitkä ne ammattit olisivat?   Stylisti [00:22:26]: En usko yhtään, että tämä on minun lopun elämän työ. Nyt olen tehnyt tätä kymmenen vuotta. Olen oikeasti halunnut tehdä vain tätä. Se on tuntunut siltä niissä hetkissä, että ei vitsi, sitä on niin oikeassa ammatissa. Mutta nyt, kun ihminen koko ajan kehittyy ja muuttuu, niin sitten myös ihmisen täytyy uudistua. Se on ihan ok, että niitä intohimon kohteita on monia. Ei meitä ole tarkoitettu tekemään vain yhtä juttua, varsinkaan koko loppuelämää, vaan se, että uudistuu ja antaa itsensä myös uudistua ja kehittyä ja inspiroitua muistakin jutuista. En oikein tiedä vielä, mikä minun seuraava ammatti olisi, mutta varmaan jollakin tavalla tämä stylistin työ ja minun rakkausvaatteisiin, se tulee säilymään koko lopun elämää. Mutta se, että tuunko minä tekemään aina tätä työkseni, niin sitä en vielä tiedä. En usko.   Juontaja [00:23:29]: Teetkö sinä tätä työtä vain Suomessa?  Stylisti [00:23:32]: Joo, teen tätä vain Suomessa, koska kun minulla on pieni poika, niin se oikeastaan kiinnittää mut tänne. Mutta joitakin keikkoja olen tehnyt. Esimerkiksi Finnairin kanssa lähdettiin kuvaamaan Pekingiin. Se oli semmoinen keikkaluontoinen, eli me käytiin siellä muutama päivä. Sitten silloin minun uran alussa me olimme just menossa New Yorkiin, ja minä halusin silloin nähdä, että minkälaista se duuni olisi siellä. No sinnehän on tosi vaikea päästä. Siellä, jos missä on kilpailua tällä alalla. Mutta mä lähetin varmaan sata sähköpostia ennen sitä Nykin reissua eri stylisteille, mitä minä löysin vaan netistä. Sitten mä sain ehkä kymmeneltä vastauksen. Kaikki sanoivat, että sori, ettei meillä ole kuvauksia, mutta kiitos, kun otit yhteyttä. Tosi harva vastasi. Yksi sanoi, että pääsen assariksi. Pääsin silloin. Se oli lomareissu, mutta ei mulle ollut lomareissu, koska halusinkin vähän nähdä kuvauksia. V Magazineen kuvattiin sellaista artistia. Pääsin sinne kuvauksiin assariksi. Sen verran olen tehnyt ulkomailla. En paljon.   Juontaja [00:24:45]: Onko sinulla muita neuvoja tai vinkkejä antaa nuorille, jotka haluavat tulevaisuudessa tehdä stylistin hommia? Voit heittää myös sun elämänmoton. Mikä auttaa menestymään?   Stylisti [00:24:59]: Minusta menestyvät ihmiset ovat epäonnistuneet tosi monta kertaa, mutta koska ne ovat epäonnistuneet, niin ne ovat myös ottaneet opikseen niistä epäonnistumisista. Minun mielestäni se, että epäonnistuu, niin se on niin suuri mahdollisuus siihen, että oppii. Sanoisin, että epäonnistukaa monta kertaa. Sitten pystyy oppimaan ja tulee tosi vahvaksi. Silloin on oikeasti mahdollisuus menestyä ihan missä vaan.   Juontaja [00:25:32]: Saako suhun jotenkin yhteyttä, jos jollakin nuorella on lisäkysymyksiä? Onko sulla joku Instagram tai sähköposti? Miten suhun saa parhaita yhteyttä?   Stylisti [00:25:43]: Minulla on Instagram @mimmi_siirappi. Se on mun yrityksen nimi ja vaatemerkin nimi. Siellä voi laittaa vaikka viestiä, jos haluaa.   Juontaja [00:25:54]: Kiitos, Karoliina, tästä haastattelusta. Se oli aiheen viimeinen kysymys. Oli kiva, että saatiin kuulla näin paljon uusia juttuja. Kiitos paljon.   Stylisti [00:26:04]: Kiitos sulle ihan hirveästi.   [äänite päättyy] 

"Lakimieheksi haaveilevan kannattaa suhtautua maailmaan avoimin silmin ja kokeilla rohkeasti erilaisia asioita."  Jaksossa kuullaan lakimies Otto Meren kokemuksia työstään ja miten hän on kyseiseen ammattiin päätynyt.  Haastattelija, juontaja: Jenny Vu  Haastateltava: Lakimies Otto Meri  Tuotanto: Signaalimedia, Helsingin nuorisopalvelut  Jakso on äänitetty 12/2020  Jakso on julkaistu 1/2021  ----- Tekstiversio: [äänite alkaa]  Alkutunnus [00:00:26]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:00:26]: Terve kaikki ja tervetuloa kuuntelemaan meidän Ammattipodcastiamme. Tänään täällä meillä on Otto Meri, joka on ollut lakimies viisi vuotta. No niin Otto, miten menee?  Lakimies [00:00:38]: Moro Jenny, menee hyvin. Minä olen itse asiassa täällä minun työhuoneellani yliopistolla vielä. Minä jään tänne.   Haastattelija [00:00:44]: Selvä. Haluatko kertoa, mitä lakimiehet tekevät? Eli mitä sinun työtehtäviisi kuuluu?  Lakimies [00:00:50]:  Joo, erittäin hyvä kysymys. Lakimiehet tekevät tosi paljon erilaisia hommia. Lakimiehistä on perinteisesti puhuttu, mutta se on sama asia kuin juristi. Lakimies-sanassahan on se mies-sana, minkä takia se on, jotkut tykkäävät käyttää mieluummin juristi, joka on sukupuolineutraali termi. Minä olen lakimies ja minä olen juristi, ne siis käytännössä tarkoittavat samaa, eli henkilö, joka on tehnyt oikeustieteellisen loppututkinnon, valmistunut oikeustieteen maisteriksi, niin se on lakimies ja juristi. Sitten sitä välillä sekoitetaan asianajajaan ja varatuomariin, jotka ovat vähän erillisiä titteleitä. Nekin ovat lakimiehiä, mutta juristi ja lakimies ovat se perus. Mutta mitä ne tekevät, eli mitä me teemme, tosi paljon erilaisia juttuja. Ollaan nimenomaan asianajomaailmassa, eli hoidetaan asianajotehtäviä, eli niitä, jotka ovat tv:stä tuttuja, eli oikeussalissa juristit ajavat asiaa, ja sitten on yhtiölakimiehiä ja yhtiöasianajajia, jotka tekevät yrityskauppoja. Sitten on virkamiehiä, on paljon ministeriöissä, kirjoittelevat lakeja, lainvalmistelua. Sitten on tosiaan tuomioistuimessa tuomarit, syyttäjät, oikeusavustajat. Ne ovat lakimiehiä. Sitten lakimiehiä on täällä, minä olen nyt itse yliopistolla, tutkijoina. Meitä on täällä oikeustieteen tutkijoina lakimiehiä. Monissa muissakin tehtävissä, yritysmaailman huipulla ja järjestöissä. Ja juristeja on aika lailla eri paikoissa.  Haastattelija [00:02:19]: Eli venaa, minkälaisia keissejä sinä selvittelet?  Lakimies [00:02:23]: Nyt kun minä olen yliopistolla, minä vain tutkin, minä teen väitöskirjaa sopimusoikeudesta, mutta aloitin, minä olin eka asianajotoimistossa kun minä valmistuin, minä menin sinne. Siellä minä tein rahoitusjärjestelyitä, eli jos yritykset halusivat rahoitusta, niin sitten tehtiin rahoitussopimuksia ja panttaussopimuksia. Eli miten isot firmat sitten pankeilta saivat lainaa, kun ne tarvitsivat, tämmöisiä. Sitten oli yritysjärjestelyitä, eli se tarkoittaa käytännössä ottaen sitä, että jos yritys halusi ostaa vaikka toisen yrityksen, isompi halusi ostaa pienemmän yrityksen, niin sitten siinä on aika paljon kaikkia sopimuksia mitä pitää tehdä, niin autoin niissä, luin läpi sopimuksia, kommentoin, ja tehtiin asiakirjoja ja ilmoituksia. Ja sitten minä olin riidanratkaisussa lopuksi. Eli se oli tätä, että jos tulee riitaa, kahden yrityksen välillä, ne olivat pääasiassa yrityksiä, että joku on ostanut jotain ja se ei ollutkaan niin hyvä tuote kuin pitäisi, niin sitten siitä tulee riitaa, että hei, myit minulle huonon tuotteen ja haluan korvausta, ja toinen sanoo, että se oli ihan hyvä tuote eikä ollut mitään vikaa ja et saa korvausta, niin sitten sitä neuvoteltiin aluksi ja sitten viime kädessä mentiin sitten tuomioistuimeen tai sitten välimiesmenettelyyn. Tämä oli yrityspuolella, mutta sitten taas ihmisten, eli jos tekee muuta juridiikkaa, eli ihmisille, niin sitten voi olla perhe- ja perintöoikeutta, avioliittoja, avioeroja, niistä tulee riitaa, tai sitten perunkirjoitusta, perinnönjakoa, tämmöisiä juttuja voi tulla. On hirveän erilaisia juttuja, mitä lakimiehet hoitavat, jos he tekevät asianajoalaa. Asianajaja on taas semmoinen, että se on Asianajajaliiton jäsen, ja sitten kun sinä olet lakimies, sinun täytyy ensin neljä vuotta työskennellä sitten asianajotoimistossa. Sitten sinä voit hakea sitä asianajajan titteliä. Asianajaja on vähän niin kuin titteli, joka kertoo, että sinä kuulut Asianajajaliittoon.   Haastattelija [00:04:18]: Voisitko sinä antaa meille jonkun konkreettisen esimerkin sinun työpäivästäsi, että mistä se alkaa ja mihin se loppuu?   Lakimies [00:04:25]: No nyt kun minä olen yliopistolla, niin minun normipäiväni on niin, että minä tulen yliopistolle ja vähän luen kirjoja, ja sitten kirjoitan ja luen lisää ja kirjoitan. Mutta vaikka, silloin kun minä olin tuomioistuimessa harjoittelussa tai minä olin silloin töissä, niin jos oli istuntopäivä, niin yleensä eka istunto alkoi 9.30. Minä menen saliin ja sitten siellä on eka istunto. Joko se kestää lyhyen aikaa, puoli tuntia tai tunnin. Joskus ne olivat pidempiä. Sitten oli lounas välillä ja sitten jatkettiin lounaan jälkeen sitä istuntoa. Se istunto yleensä loppui kello 16 mennessä. Joskus ne venyivät yli. Sitten oli lähinnä, että sitten on puhe, eli tuomari on sitten siinä salissa, ja ne osapuolet ovat syyttäjä ja syytetty, jos se on rikosjuttu. Jos se on riitajuttu, niin sitten kantaja ja vastaaja ovat ne termit. Käytännössä tuomioistuimessahan on kahdenlaisia juttuja, on niitä rikosjuttuja, syyttäjä ja sitten on se joku, jota syytetään, ja sitten nämä riitajutut ovat ne, missä on kaksi osapuolta, joista toinen vaatii toiselta jotain. Siinä tuomarin tehtävä on vähän ohjeistaa niitä osapuolia, että kaikki noudattaa lakia ja siinä käydään ne perinteiset prosessit läpi. Kaikki saa sanoa ja kaikilla on mahdollisuus kommentoida ja näin. Sitten kun ei ollut istuntopäiviä, sitten luettiin vähän juttuja etukäteen läpi, okei, mistä tässä on kysymys, mitä, kuka vaatii, mitä vaatii, keneltä, mitä on tapahtunut, sitten jos on jo vähän jotain, alkaa miettiä, että miten tämä juridiikka menee, sitten voi lakikirjasta katsoa, okei mitä laki sanoo, noin, että sitten vähän niin kuin valmistauduttiin niihin istuntoihin, ja joskus piti soittaa osapuolille tai pyytää jotain materiaalia, että voiko toimittaa tai ei olla saatu. Semmoista yhteydenpitoa, valmistautumista istuntoihin. Niitä istuntoja oli yleensä kaksi kertaa viikossa. Sitten kun minä olin asianajotoimistossa, niin yleensä päivä alkoi niin, että eka luetaan sähköpostit, mitä tulee aika paljon. Okei, mitä on illan aikana tapahtunut tai yön aikana, koska kaikki asiakkaat eivät olleet Suomessa, saattoi olla vaikka Jenkeissä tai Aasiassa asiakkaita, muualla Euroopassa, niin ihmiset hirveän eri aikaan lähettää viestejä. Sitten saatoit alkaa kirjoittaa sopimusta asiakkaalle, ja vähän katsoit kanssa lakikirjasta, mitä tuohon tulee ja tuohon sopimukseen, ja mitä se asiakas halusi, ja sitten sinä saatoit lähettää sen kommenteille, ja sitten jossain toisessa jutussa sinun piti katsoa, että okei, mitä asiakas haluaa, ja okei, että ne haluaisi, että pitäisi selvittää tuollainen, että voitko tehdä sivun esitelmän jostain niin kuin suomalaisesta lainsäädännön jutusta ja pykälästä ja miten Suomessa vaikka, millä tavalla konkurssi menee, että kuka saa, kuka perii sitten ja kuka saa mitäkin rahoja sitten siinä konkurssissa, niin joku tämmöinen selvitys tai muuta, että ne olivat hirveän erilaisia. Sitten oli joskus asiakastapaamisia, että sitten piti mennä asiakkaan luokse tai asiakas tuli meidän toimistollemme, ja sitten oli joku toimiston sisäinen palaveri, puhuttiin praktiikoista, että se yritysjärjestelypraktiikka. Siihen  kuului aina vetäjä ja sitten vähän vanhempia asianajajia ja sitten meitä nuoria juristeja. Sitten me porukassa sitten kävimme läpi, että mitä sillä viikolla tapahtuu ja mitä pitää tulla ja onko jotain isoja yrityskauppoja tulossa. Sitten oli semmoisia palavereita. Nyt kun on ollut hirveästi, on ollut neljässä, ei kun kolmessa, ei kun neljässä, asianajotoimistossa, eduskunnassa, käräjäoikeudessa, nyt yliopistolla, niin kaikissa on ollut hirveän eri hommia, hirveän erilaisia työpäiviä, mikä kertoo sitä, että lakimiehet tekevät tosi erilaisia hommia.  Jingle [00:07:51]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:07:52]: Eli sinulla ei ole tiettyjä, että miten pitkä, sinun työpäiväsi kestää yleensä esimerkiksi kuusi tuntia, kahdeksan tuntia, vaan se riippuu aina.   Lakimies [00:08:00]: Se riippuu aika, asianajotoimistossa on aika pitkiä työpäiviä välillä, koska projekteissa, se projekti tulee, että siinä on vaan kiire saada se nopeasti tehtyä, mutta ne yleensä, silloin mentiin paljon myöhempään töihin, ehkä kymmeneltä, vaikka keskimäärin, jotkut tuli jopa vähän myöhemmin, tai ehkä osa ysiltä, tuomioistuimissa taas virka-aika alkaa silloin kahdeksalta, niin sitten piti olla aika usein kahdeksalta. Sitten taas eduskunnassakin oli aika joustavaa ja nyt yliopistolla, niin on kanssa joustavaa, mutta että asianajotoimistossa oli vähän pidempiä päiviä kuin sitten jos on valtiolla töissä. Valtiolla on vähän lyhyemmät työajat.  Haastattelija [00:08:37]: Onko sinulla viikonloppuisin lomaa vai miten tämä menee?  Lakimies [00:08:41]: No kyllä viikonloppuisin on, aika harvoin tarvitsee tehdä töitä. Joskus, mutta harvemmin. Ja sen pystyy, se on aika itsenäistä, että pystyy kyllä itse päättämään, milloin tekee töitä.   Haastattelija [00:08:57]: Miten sinun työkuvasi on muuttunut korona-aikana? Pystyykö tätä työtä tekemään etänä?   Lakimes [00:09:02]: Monia työtehtäviä pystyy tekemään etänä. Tuomioistuimen istunnot kyllä ovat fyysisiä, mutta niihinkin on voitu, koronan aikana tehtiin niin, että kaikki eivät olleet paikalla siellä salissa, vaan osa oli etänä. Semmoisia tiettyjä juttuja, joissa kaikkien piti olla paikalla, niin niitä piti sitten perua, koska jossain isoissa jutuissa voi olla vaikka kymmenen osallistujaa, niin niitä piti siirtää, mutta jos oli pienempiä, niin ne pystyttiin järjestämään. Etänä pystyy aika hyvin antaa neuvoja ja tietenkin hoitamaan tapaamisia ja puheluita ja sähköposteja, mutta sitten ne käräjäoikeuden istunnot, että lainkin mukaan  ne täytyy järjestää paikan päällä, sitten kun laki edellyttää, että tuomioistuimen käsittelyt ovat avoimia, eli siis kaikillahan meillä on oikeus mennä käräjäoikeuteen tai hovioikeuteen tai korkeimpaankin oikeuteen katsomaan istuntoja. että niitä ei voi pitää suljetuin ovin, ellei ole sitten jotain arkaluontoista tai salassa pidettävää tietoa, niin silloin ne pitääkin lain mukaan olla suljetuin ovin, että sinne ei saa yleisöä tuoda, mutta se asettaa tietenkin tuomioistuimille rajoituksia.   Haastattelija [00:10:06]: Miten tuonne saleihin pääsee, laitatteko aina nettiin tietoa vai miten tuonne pääsee tsekkaamaan?  Lakimies [00:10:13]: Netissä ei ole tietoa, mutta vaikka käräjäoikeuden aulassa, kun sinne menee, niin siinä on semmoinen iso infotaulu, missä lukee, eka vasemmalla ovat riitajutut ja oikealla ovat rikosjutut ja siinä näkyvät osapuolten nimet, niin sitten kun sinne käräjäoikeuteen menee, ja siellä tosiaan suuri osa istunnoista alkaa 9.30. Sitten sinne menee ja katsoo, että okei, minua kiinnostaa, joskus on tuttujakin nimiä, tietenkin voi olla jotain isoja firmoja, joskus jotain julkkiksiakin. Sitten katsoo, että missä salissa se on, siinä näkyy salinumero. Sitten se tuomari kuuluttaa, että jutun käsittely asiassa Möttönen vastaan Virtanen alkaa, kaikki asianosaiset istuntosaliin, ja olkaa hyvä, ja sitten he tulevat, ja sitten yleisöä tulee, ja yleisö istuu siinä takapenkillä. Sitten se käsittely alkaa, että noin sinne voi, joka päivä lähtökohtaisesti on istunto. Sitten sinne vaan menee, menee istumaan ja seuraamaan. Minullakin oli aika paljon yleisöä, ja opiskelijoita oli paljon. Kaikissa istunnoissa ei ole ketään, mutta aika usein joku on kiinnostunut, tai sitten on joku sukulainen, joka voi tulla, tai vanhempi tai veli tai kaveri tai joku.   Haastattelija [00:11:14]: Miten sinä olet päätynyt lakimieheksi?   Lakimies [00:11:18]: Minä aloitin valtsikassa, minä olin ensin valtiotieteellisessä opiskelija. Sitten meillä oli semmoinen pakollinen hallinto-oikeuden kurssi, joka piti käydä, että virkamies vähän niin kuin ymmärtää hallinto-oikeutta. Minä innostuin siitä hallinto-oikeuden kurssista. Siellä oli hyvä opettaja, semmoinen käytännön lakimies. Sitten minä ajattelin, että tämä juridiikka on ihan hauska, oikeustiede, jos minä hakisin. Sitten minä hain ja pääsin. Sitten minä vähän jäin sille tielle, mihin minä päädyin.  Haastattelija [00:11:44]: Mikä on paras asia lakimiehenä olemisessa?  Lakimies [00:11:47]: Minä tykkään siitä, siis sääntöjen, se on semmoista eräänlaista sääntöviidakossa kulkemista, on valtavasti eri lakeja ja asetuksia ja pykäliä, ja sitten sinun täytyy ymmärtää ja vähän tietää niitä pykäliä, että miten ne menevät, ja sitten tulee käytännön tilanne, että tosielämässä joku tekee noin, ja sitten sinun täytyy miettiä, että sovelletaanko tätä vai jotain muuta sääntöä nyt sitten tähän. Onko tämä rikkonut tätä pykälää vai ei ja onko tällä ollut velvollisuus tehdä tätä ja sitten se ei ole tehnyt. Sääntöjen tulkinta, ja sitten totta kai se on yleissivistävää, tietää paljon erilaisia sääntöjä, elämän eri aloilta, lainsäädäntö vaikuttaa niin moneen juttuun.   Haastattelija [00:12:28]: Entäs onko jotain huonoja puolia sitten?   Lakimies [00:12:31]: No huonoja puolia on se, että ehkä välillä kun näkee, ymmärtää niitä sääntöjä, niin se näkee aina kaikkialla paljon sääntörikkomuksiakin. Ja tulkitsee aina asioita vähän juridiikan kautta. Minä olen yrittänyt kyllä poisoppia siitä, että ei saisi, ei pidä liikaa ajatella lakien kautta asioita vaan muuten. Sitten tietenkin jotkut rikosjutut ovat aika raskaita ja lapsiin kohdistuvat rikokset tai riidat voivat olla psyykkisesti aika raskaita, henkisesti niille, jotka niitä käsittelevät. Ovat kuitenkin silleen synkkiä juttuja osa, mutta onneksi ei hirveästi. Juristina olossa on paljon enemmän niitä hyviä puolia. Se riippuu vähän myös siitä, mitä tehtäviä tekee. Kaikki tehtävät eivät sovi kaikille. Osassa ollaan enemmän ihmisten kanssa tekemisissä, osassa lakimiehen ammatteja  tai tehtäviä ja rooleja, ja toisessa vähemmän. Jokaiselle on jotain. Viihtyykö enemmän kirjojen ja tekstien parissa vai haluaako olla enemmän ihmisten kanssa tekemisissä, niin sitten on eri tehtäviä.   Haastattelija [00:13:30]: Haitko sinä lakimieheksi yksin vai jonkun kaverin tai jonkun porukan kanssa?   Lakimies [00:13:36]: Minä olin kyllä valmennuskurssilla, mutta siellä ei ollut mitään semmoista, minulla oli muutamia kavereita, mutta he olivat eri kursseilla. Kyllä minä jonkin verran sitten ystävystyin sen valmennuskurssin aikana. Parin tyypin kanssa, me kävimme lukemassa yhdessä. Minun veljeni oli hakenut vuotta aikaisemmin ja se oli päässyt, sen minä tiesin. Enemmän se yksin. Yksin kirjastossa luki pääsykoekirjoja ja sitten kävi kurssilla.  Jingle [00:13:58]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:14:00]: Mikä oli sinun unelma-ammattisi, kun olit nuori?  Lakimies [00:14:04]: Varmaan ihan lapsena tai aika lapsena halusin ammattijalkapalloilijaksi. Totesin, että siitä ei tule oikein, en menestynyt fudiksessa. Sitten minä vaihdoin golfiin. Sitten minä ehkä ajattelin, että minusta tulee golfammattilainen. Ei tullut sitäkään. Sitten minä halusin diplomaatiksi. Minä hain valtsikkaan ja minä luin maailmanpolitiikkaa aluksi. Tokana vuonna minä ajattelin, että oikikseen. Ja sitten lakimieheksi, juristiksi. Ja sillä tiellä nyt ollaan.   Haastattelija [00:14:33]: Eli venaa, minkä ikäinen sinä olit, kun sinä tajusit, että tämä lakimiesjuttu voisi olla se sinun juttusi?   Lakimies [00:14:38]: Minä olin 21, kun minä päätin, että minä haen oikikseen, ja 20, kun minä sain se idean, ja 22, kun minä hain ja pääsin.   Haastattelija [00:14:45]: Mikä on sinun koulutuksesi tähän ammattiin, ja onko sinulla muita koulutuksia tämän lisäksi?   Lakimies [00:14:50]: Kun on lakimies, niin on siis oikeustieteen maisteri. Minä olen myös valtiotieteen kandidaatti. Sen verran minä ehdin opiskella valtsikassa. Sitten minä olen tehnyt asianajajatutkinnon. Sitten minä olen varatuomari. Varatuomari on arvonimi. Se ei ole sinänsä siis tutkinto, mutta sen saa, varatuomarin arvonimen saa, kun on ollut vuoden tuolla myös työharjoittelussa.  Haastattelija [00:15:11]: Kauanko tämä koulutus kesti lakimieheksi?  Lakimies [00:15:14]: Se on laskennallisesti viisi vuotta. Eli eka kolme vuotta opiskellaan, sitten sinä olet oikeusnotaari. Ja sitten kaksi vuotta on se maisteri. Kun sen suorittaa, sitten sinä olet oikeustieteen maisteri. Eli periaatteessa viisi, mutta se vaihtelee. Itse minä opiskelin kolmessa vuodessa, kun minä olin tehnyt jo valtsikan opintoja vähän alkuun, niin sitten minä tiesin vähän, miten yliopistossa kannattaa toimia, mitä kursseja tehdä ja näin. Jotkut opiskelevat vähän hitaammin, voi mennä kuusi vuotta tai seitsemän vuotta, jos tekee paljon töitä ohessa.   Haastattelija [00:15:47]: Mitä kaikkea vaaditaan lakimiesammattiin? Minä tarkoitan, että minkälainen luonteenpiirre pitää olla ja onko jotain erityistaitoja, joita tulisi oppia?   Lakimies [00:15:58]: Jotta oikiksessa pärjää, niin pitää olla hyvä muisti, jotta osaa sääntöjä, mutta nykyään onneksi netistä, ja pystyy hakuohjelmia käyttämään, ja netti auttaa paljon, ettei tarvitse kaikkea osata ulkoa, vaan riittää, että hahmottaa, että mistä voi löytyä tietoa. Eli semmoista tiedonhallintaa vaatii ja kykyä hallita kokonaisuuksia. Sitten tietenkin, paljon, jos sinä toimit asianajotehtävissä, niin täytyy olla hyvät ihmissuhdetaidot. Täytyy osata ihmiselle kertoa, mistä asiassa on kyse, kysyä oikeita kysymyksiä, puhua ihmisten kieltä, aika usein juristit saattavat puhua vähän liian juridiikkaa, eli puhua liian lakikieltä ja normi-ihmisten voi olla vaikea tajuta, jos he eivät ole opiskelleet. Totta kai jos toiselle juristille puhuu, niin sitten se on helpompaa. Paineensietokykyä, jos on jossain vaativissa tehtävissä. Päätöksentekokyky, se on ehkä tärkeä. Sen oppi tuomioistuimessa, käräjäoikeudessa, että hyvän juristin täytyy kyetä, uskaltaa tehdä päätöksiä ja perustella. Juridiikassa on kyse, jos sinä olet tuomioistuimessa, sinä teet päätöksiä ja sitten sinulla pitää olla perustelut. Sinun täytyy uskaltaa tehdä joku ratkaisu ja sitten sinä olet perustellut sen itsellesi ja sitten perustelet sen sille päätöksen kohteelle kirjoittamalla sen tuomion. Ja kirjoituskykyä totta kai, se on tuomioistuimessa, jos kirjoitat pitkiä tuomioita, sinun täytyy osata kieltä käyttää. Miten sinä kerrot tämän ja mitä sinä tarkoitat.   Haastattelija [00:17:21]: Jes, ja missä oppiaineissa tulisi olla hyvä äikän lisäksi, jos hakee lakimieheksi?   Lakimies [00:17:28]: Yhteiskuntaoppi on varmaan semmoinen mikä, jos sinä olet kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, tietenkin lakitiedon kurssi nyt on hyvä esimerkki. Minä en itse kyllä silloin lakitiedon kurssista tykännyt, mutta aika monet he, jotka tykkäsivät lakitiedosta, niin sitten hakivat juristiksi. Että se nyt on aika luonteva. Se vähän riippuu myös siitä, että jos vaikka ympäristöoikeus on semmoinen juridiikan osa-alue, että jos olet biologiasta kiinnostunut, niin ympäristöoikeudessa on paljon biologiaa ja maantiedossa myös. Eri fysiikka. Fysiikasta on varmasti hyötyä, se opettaa semmoista tiettyä systemaattista ajattelua, matematiikasta on apua. Varmaan opettaa kanssa loogista päättelykykyä ja semmoista, että eri aineista. Mutta varmaan äidinkieli ja yhteiskuntaoppi.   Haastattelija [00:18:13]: Mitä sinä kirjoitit ja mitä sinä suosittelet, että kannattaisi kirjoittaa ylppäreissä?  Lakimies [00:18:18]: Silloin kun minä kirjoitin, oli eri tämä pääsykoemenettely. Silloin sai lähtöpisteitä kanssa, mutta niitä sai vähän eri tavalla kuin nykyään. Nyt minä olen oppinut, me olemme täälläkin välillä puhuttu oikiksessa, että nythän esimerkiksi pitkästä matikasta on paljon hyötyä lähtöpisteissä ja yhteiskuntaopista esimerkiksi vähemmän. Nythän jos haluaisi suoraan ylioppilastutkinnolla, niin kannattaisi sitten pitkää matikkaa opiskella. Mutta minä itse en kirjoittanut kovin hyviä papereita, tai siis no E:t, en yhtään L:ää, minun mielestäni jotain E:ä ja C:tä, M:ää ja näin. Mutta sitten pääsykokeella, sitten kun aktiivisesti luki, niin pääsi. Ja edelleenkin se on aina, se pääsykoevaihtoehto on, että sillä ei ole sinänsä väliä, vaikka olisi kirjoittanut huonosti, koska pääsykokeiden kautta voi päästä.   Jingle [00:19:04]: Ammattipodcast.   Haastattelija [00:19:07]: Mikä on lakimiehen keskivertainen palkka?   Lakimies [00:19:09]: Minä sanoisin, että vastavalmistuneella ehkä 3 500 voisi olla, mutta se riippuu vähän siitä, että mille alalle ja mihin työpaikkaan menee. Täällä asianajotoimistossa on vähän paremmat palkat. Nykyään isommissa asianajotoimistoissa, tässä Esplanadin lähellä tai keskustassa, niin aloituspalkka on lakimiehelle joku 4 000. Valtiolla on sitten vähän vähemmän, ehkä joku alle 4 000, 3 500.  Haastattelija [00:19:36]: Voisitko kertoa vielä, millä kaikilla tavoilla lakimieheksi voi työllistyä?   Lakimies [00:19:41]: Juridiikka on siinä määrin poikkeava kuin vaikkapa lääketiede. Lääkäriksihän voit opiskella käytännössä kaikissa maissa, koska lääketiede on kaikkialla aika samanlaista. Ihminen toimii hyvin samalla tavalla, vaikka jotain eroavaisuuksia on. Juridiikassa on se poikkeus, että kun se on hyvin kansallista, niin silloin Suomessa juridiikkaa voi opiskella Helsingin yliopistossa, Turussa, Lapin yliopistossa ja Itä-Suomen yliopistossa, eli neljässä yliopistossa. Ja sitten on tietenkin avoimen yliopistossa, avoimessa yliopistossa voi opiskella kanssa ja  sitä kautta sitten saada sen tutkinnon.   Haastattelija [00:20:17]: Onko lakimies varma työ sinun mielestäsi? Eli saavatko lakimiehet helposti duunia?  Lakimies [00:20:25]: Perinteisesti ovat saaneet tosi hyvin, ja niitä on vähän koulutettukin sitä varten, että saadaan riittävästi hyviä virkamiehiä, mutta tämä on historiaa. Nykyään lakimiehiä koulutetaan enemmän kuin aikaisemmin, eli määrät ovat kasvaneet, ja on tullut uusi yliopistokin, Itä-Suomen yliopisto, missä voi opiskella lakimieheksi. Eli määrät ovat kasvaneet, mutta edelleenkin työllisyystilanne on aika hyvä. Yhä enemmän asianajotoimistoja on ja tarvitaan siellä juristeja, ja sitten virkamiehiä tarvitaan edelleen, ja kun yhteiskunta vähän oikeudellistuu, eli tulee yhä enemmän oikeudellista sääntelyä, enemmän lakeja ja asetuksia, niin lakimiehiäkin tarvitaan. Aika hyvä työllisyystilanne on.   Haastattelija [00:21:07]: Mitä sinä teet vapaa-ajallasi golfin ja jalkapallon lisäksi?   Lakimies [00:21:12]: Tätä politiikkaa teen jonkin verran kuntatasolla, ja sitten minä tykkään lukea, lukea paljon historiaa, mutta urheillessa se pääasiassa menee, golf, fudis, nyt talvisin lätkä, sitten koiran kanssa lenkkeily. Siinä on ehkä ne vapaa-ajan harrastukset, semmoiset, mitkä pitävät ajatukset poissa juridiikasta.  Haastattelija [00:21:32]: Jes ja, haluatko sinä kertoa, mitä sinä teet kuntapolitiikassa? Miten sinä vaikutat asioihin?  Lakimies [00:21:40]: Joo, kuntapolitiikassa minä olen nyt kaupunginvaltuustossa ja sitten kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnassa, niin kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnassa on liikuntaa, kulttuuria ja nuorisoasioita. Siellä päätetään liikuntapaikoista, erilaisista kulttuuriavustuksista, kulttuuritapahtumista, nuorisoasiain toiminnasta, nuorisotaloista, nuorisotoiminnan laadusta, tapahtumista myös, ja minulle ehkä näistä se liikunta on läheisin just harrastusten kautta. Sitten kaupunginvaltuustossa nyt päätetään näistä isoista asioista, siellä on asumista ja maankäyttöä ja verotusta, kunnallisverotusta, erilaisia palveluita, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, että kaikissa on ollut, kyllä silleen on hyötyä, kun ymmärtää, että kuntalaki on se laki, joka sääntelee kunnan toimintaa ja tehtäviä, kyllä välillä on pitänyt kuntalakiakin katsoa. Ja jääkenttäsäätiössä on kanssa, on siis tämmöinen, omistaa liikuntahalleja, jäähalleja, niin sitten sitä kautta tuetaan jääurheilua myös.   Haastattelija [00:22:46]: Ovatko nämä lakimies ja politiikka sinun loppuelämäsi juttu vai ajattelitko vielä kokeilla jotain muuta?   Lakimies [00:22:54]: Nyt minä olen tykännyt näiden kahden yhdistelmästä. Vähän niin kuin molempia. Viisi vuotta kun olen ollut juridiikassa ja politiikassa kohta neljä, niin olen kyllä tykännyt molemmista. Ne tukevat tosiaan aika paljon toisiaan, että se on ollut se paras puoli siinä. Mutta voi olla, että nyt kun väitöskirja valmistuu, niin sitten siirryn vähän taas johonkin eri juridiikan tehtäviin, että sitten juridiikan sisälläkin voi vaihdella niitä. Joko rupean omaa toimistoa pyörittämään tai sitten menen jonkun toisen toimistoon tai takaisin tuomariksi tai syyttäjäksi.   Jingle [00:23:27]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:23:28]: Mitä vinkkejä sinä antaisit näille nuorille, jotka kuuntelevat tätä nyt ja haluaisivat olla tulevaisuudessa lakimiehiä?   Lakimies [00:23:36]: Suhtautuu maailmaan avoimin silmiin ja nauttii siitä nuoruudesta ja kokeilee eri juttuja. Tietenkin kannattaa panostaa ylppäreihin ja yrittää saada hyvät paperit ja sitä kautta suoraan. Ja jos ei, niin sitten pääsykokeisiin, mutta minä uskon, että juridiikassa tarvitaan eri taustaisia ihmisiä, niin ei pidä sulkea pois juridiikkaa, vaikka ajattelisi, että ei se ole minun juttuni, ja voi kevyesti vähän tutustua ja lukea, että minkähänlaisia nämä ovat ja mitä nämä käsittelevät. Sitä kautta voi ehkä saada vähän yleiskuvaa siitä, että minkälaista, koska myös ne pääsykoekirjat ovat vähän kuin oppikirjamaisia usein, että ne käsittelevät jotain oikeudenalaa ja kertovat siitä.   Haastattelija [00:24:21]: Teetkö nämä lakijutut vain suomeksi vai jollakin muullakin kielellä?   Lakimies [00:24:25]: Kun oli tuomioistuimessa, niin ruotsin kieltä joutui jonkin verran käyttämään ja myös aika paljon englantia asiakaspalvelussa. Ja sitten asianajotoimistossa, niin englantia joutui kanssa aika paljon käyttämään, että asiakkaat olivat ulkomailla siellä. Suomi, ruotsi, englanti. No nyt sitten tutkijana kun on, niin on tanskankielistä kirjallisuutta, norjaa olen oppinut lukemaan, tai on pakkokin olla, koska on norjalaista, saksaa, pari saksalaista oikeustapausta, englantia myös. Mutta kyllä eri kieliä tarvitsee. Tarvitsee englantia, ruotsia ennen kaikkea.   Haastattelija [00:24:58]: Kiitos Otto, että tulit tähän haastatteluun ja onnea siihen sinun väitöskirjaasi.   Lakimies [00:25:02]: Kiitos hyvistä kysymyksistä ja hyvästä podcastista. Tärkeä aihe. Täytyy sitten, kun näitä, kiva kuulla vähän mitä muissa ammateissa, että mitä kaikkia eri ammatteja on ja mitä ihmiset ajattelevat omista töistänsä.  Lopputunnus [00:25:41]: Ammattipodcast.  [äänite päättyy] 

"Lentoemäntäkoulutuksessa opetellaan toimimaan erilaisissa poikkeustilanteissa."  Jaksossa kuullaan lentoemäntä Elizabeth Gonzalezin kokemuksia työstään ja miten hän on kyseiseen ammattiin päätynyt.  Haastattelija, juontaja: Jenny Vu Haastateltava: Lentoemäntä Elisabeth Gonzalez Tuotanto: Signaalimedia, Helsingin nuorisopalvelut Jakso on äänitetty 12/2020  Jakso on julkaistu 1/2021  ----- Tekstiversio: [äänite alkaa]  Jingle [00:00:25]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:00:27]: Moro kaikille ja tervetuloa kuuntelemaan meidän Ammattipodcastia, part 2. Tänään meillä on lentoemäntä Elisabeth Gonzalez, joka on ollut työssään viisi vuotta. Elisabeth, haluatko kertoa, miten sinulla menee?   Lentoemäntä [00:00:11]: Tosi hyvin. Nyt on tietysti koronan takia vähän harmi, kun en ole päässyt lentämään, mutta toisaalta minusta tuntuu, että ehkä aika aikansa kuitenkin. Kyllä viisi vuotta, kun ehti lentää, niin on aika siirtyä uusiin seikkailuihin. On sellainen sanonta lentoemäntien ja stuerttien keskuudessa, että kun kerran on lentänyt, niin sitten taivas tuntuu aina kodilta ja aina katsoo, kun näkee lentokoneet ja miettii, että minä voisin olla tuolla työntämässä tätä kärryä.  Haastattelija [00:01:10]: All right. Voisitko kertoa, mitä kaikkea sinun työtehtäviisi kuuluu?  Lentoemäntä [00:01:16]: Aika hyvän käsityksen työstä saa koulutuksen aikana. Vähän riippuu lentoyhtiöstä. Se on neljän tai kahdeksan viikon kurssi, jossa harjoitellaan selviytymistaitoa ja on ensiapua. Itse työtä, jota koneessa tapahtuu joka päivä, ei niin paljon käytössä siellä. Normaali työpäivä olisi niin, että mennään ensin toimistolle, noin puolitoista tuntia ennen kuin lento lähtee, jossa me esittäydymme miehistölle, koska usein on eri ihmiset, kenen kanssa lentää joka päivä. Sitten käydään läpi vähän, millainen serviisi, eli miten homma hoidetaan, miten se päivä menee, miten aloitetaan. Sitten nimetään jokaiselle paikat, eli kuka tekee minkäkin vastuualueen siellä. Sitten käydään läpi sitä sitting-plan, eli istuinlista, montako lasta on, onko jotain erityisruokavalioita, onko jotain erityishuomioita. Sitten mennään koneeseen, jossa jokainen tekee sitten oman vastuualueen mukaan tarkastukset, eli katsotaan, onko kaikki välineet mukana, lasketaan ruuat, sitten meillä on usein noita tax free-ostoksia, niin me jaamme niitä penkeille. Ja sitten matkustajat tulevatkin kyytiin. Ja toivotaan, että se menee mahdollisimman sujuvasti. Ja kaikesta, kun selvitään, nyt kun on talvi, niin toki tehtäisiin vielä jäänpoisto. Eli otetaan jäätä pois kemikaalilla ja sitten lopulta päästään ilmaan. Ja ilmassa sitten yleensä tavallisinta on se, että ensin jaetaan esitteet, sitten myydään kuulokkeet, jonka jälkeen tehdään juomatarjoilu. Sitten ruuat, kahvit yleensä perään, kerätään kaikki roskat pois, laitetaan elokuva käyntiin ja tässä vaiheessa me pidämme sitten meidän oma taukomme. Me syödään, sen jälkeen toinen juomatarjoilu ja sitten yleensä myydään arpoja. Ja sitten meillä on tax-free-kärry, joka tehdään. Ja sitten toivottavasti kuuluu jo valomerkit, jos näkyy turvamerkkivalon päällä, ja sitten tietää, että kohta aletaan laskeutumaan ja päivä alkaa olemaan ohi. Työpäivä riippuu vähän siitä, minkä pituinen lento on ja useinhan, tai silloin tällöin, saattaa käydä niin, että jonkun ilmatila menee kiinni, joku on lakossa jossain päin maailmaa tai on huonot tuulet ja sitten me emme pääsekään laskeutumaan siihen kohteeseen. Vähän jännittävää, kun lähtee töihin, koska aina on vähän epävarmaa, että pääseekö siihen kohteeseen. Ja usein silloin, kun on sopinut ehkä omassa elämässään tärkeitä menoja, niin sitten juuri silloin tietysti kone jää johonkin toiseen maahan. Niin se on ehkä sellainen, tuntuu jotenkin, että asiakkaat eivät aina ymmärrä, että ei se meillekään ole kivaa, jos jotain käy ja me emme pääsekään sitten kotiin. Yhtä lailla meidänkin elämämme sotkeutuu siinä.  Jingle [00:04:04]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:04:06]: Onko sinulla joku semmoinen kalenteri? Vai onko viikoittain, että maanantaisin teet aina töitä ja tiistaisin? Miten tämä menee?   Lentoemäntä [00:04:14]: Me saadaan kyllä työvuorolistat aina etukäteen. Minä tiedän suurin piirtein noin viisi viikkoa. Mutta tässä on monta sellaista liikkuvaa tekijää. Aloitan sillä, että me teemme lomalentoja. Jostain kumman syystä lomalennot yleensä ovat niitä, jotka lähtevät aina aamu 6–9 välillä. Toki meillä on muutama iltapäivälähtökin. Meillä on myös semmoisia lentoja, että ensin on vaikka siirtolento, eli että minä lennän jonkun toisella yhteydellä toiseen maahan, vaikka Ruotsiin, ja sitten minä lähdenkin sitten Ruotsista, vaikka seuraavana päivänä tai saman tien. Ei ole mitään semmoista, että se alkaisi aina aamu kahdeksalta. Toki kyllä minä tiedän aina vaikka, että mitä Helsingistä lähtee lentoja, mutta sitten siihen vaikuttaa myös se, että meillä on semmoisia päivystyspäiviä, eli minulla voi olla päivystys, vaikka aamu neljästä iltapäivä kahteen, jonka aikana meidän vuorokeskuksemme voi soittaa minulle ja ne voivat lähettää minut sitten käytännössä ihan mihin vaan. Eli näinä päivystysaikoina se on aikamoista rulettia, ikinä ei voi tietää, että mihin joutuu lähtemään tai saako olla kotona. Ja sitten yleensä on joskus käynyt niin, että minuuttia vaille, kun se päivystys on loppu ja saat jo niin kuin tekemässä jotain muuta, niin sitten se puhelin soi on silleen, että no niin, nyt tunnin päästä pitää olla kentällä. Ja siltikin voi olla vähän sillä, että okei, no mihin me menemme, ja sitten myös siellä kohteessa, missä ollaan, niin sielläkin voi olla päivystyksiä. Ja sieltä voidaan myös joko lähettää kotiin aikaisemmin tai sitten jonnekin muualle. Eli ei ole sinänsä mitään, mihin se alkaa tai mihin se loppuu. Mutta pääasiassa, niin melkein sanoisin, että aamuja on.   Haastattelija [00:06:02]: Katsoin pari päivää sitten TikTokiin, missä oli myös lentoemäntä. Onko totta, että saatte hengailla niissä kohdemaissa? Jos teillä on tauko, saatteko käydä niissä maissa chillaamassa, shoppailla ja safkata?   Lentoemäntä [00:06:16]: Joo, tämä riippuu tosi paljon lentoyhtiöstä. Itsellä oli tämä tosi hyvä tuuri silloin, kun me teimme lomalentoja, niin meidän kaikki lennot olivat minimissään 6,5 tuntia, niin siinä on ihan säännökset, jotka kieltävät sen, että paljonko meidän maksimityöaikamme tai työpäivä saa olla. Niin Suomesta se oli tosi ihanaa, koska käytännössä melkein kaikki kohteet, joihin me lennämme, tarkoittaa sitä, että ne ovat yöpyviä. Toki siihenkin on, että minimissään meidän lepoaikamme on laskettu, että se on kymmenen tuntia, niin joskus on ollut sellaisiakin reissuja, missä siellä on käynyt ihan oikeasti vaan nukkumassa ja suihkussa, ja kun niitä on muutama putkeen, niin aina vähän hämillään, että missä on. Mutta joo, parhaimmillaan se on sitä, että on saanut olla... Mikähän on pisin? Olisinko minä neljän vai viisi päivää ollut sitten Thaimaassa? Muuten sitten semmoinen pisin, että on ollut niin kuin... Tien päällä on ollut joku kuusi päivää. Ja sitten siinä on joka päivä ollut lento johonkin. Voi sanoa, että siinä on vähän sellaista, mikä maa missä olikaan. Ja sitten, jos se kuuden päivä taisi olla semmoinen, että minä olin Norjassa, ja sitten minä olin Tanskassa, ja sitten minä olin Mallorcalla, ja sitten minä olin Kanarialla. Siinä piti vähän miettiä sitä pakkaamistakin, että mitä kaikkea ottaa. Mutta joo. Jos on päivä, niin vähän riippuu. Joskus kierretään vähän sitä, mitä on, mutta aika nopeasti huomasin, että siellä tulee kyllä semmoiset tietyt rutiinit, että mitä tekee. Se on se tietty lähikauppa, tietty paikka, mistä haetaan aamupalaa, ja sitten vanhemmilta kollegoilta kuulee, ja sitten aina on tämmöisiä, että mihin mennään syömään. No mennäänkö siihen paikkaan, joka on se vasen, vasen, oikea, kukaan ei tiedä sen nimeä, kaikki on vaan silleen, aa okei. Eli vasen, vasen, oikea, tai nähdäänkö reiässä, tai nähdäänkö keltaisessa paikassa. Ja sitten ne vaan periytyvät ja ihmiset vain tietävät, mistä ne ovat. Mutta niin, retkiä on tehty. Ja sitten ihan vain sellaiset yleiset oleskelut, että on vaan maannut jossain altaalla. Ei jaksa tehdä yhtään mitään. Ja sitten jälkeenpäin harmittaa, että voi vitsi, että miksei sitä tehnyt enemmän, tai kiertänyt enemmän, tai varannut retkiä.  Haastattelija [00:08:28]: Vau. Siis tuo kuulostaa niin kivalta, että saa lentää toisesta maasta toiseen. Niin fresh. Mietin, että miten tässä sinun työkuvasi on muuttunut korona-aikana, kun nämä lennothan peruttiin ja jotkut on mennyt tosi halvaksi nämä lennot, niin oletko sinä tauolla nyt vai teetkö sinä töitä vielä jotenkin etänä?   Lentoemäntä [00:08:49]: En tee etänä, että ensin tuli lomautus, jossa sitten tosi toiveikkaana odotettiin, että pääsisikö vielä, mutta tilanne, kun on vielä tämä, niin minun kohdallani se tarkoittaa sitä, että minulla on, vanhentui tuommoiset luvat, eli on ilmailulääkäri, jossa pitää käydä hakemassa semmoiset luvat, joilla ilmailulääkäri toteaa, että voi tehdä sitä työtä. Ja koska tilanne on tämä, niin eihän minulla ollut mitään järkeä käydä uusimassa enää tietenkään niitä lupia. Meidän lentoyhtiömme kohdalla kukaan meistä ei lennä. Jotkut lentävät vain kotimaisilla, jotka tekevät semmoisia Suomen sisäisiä lentoja, niin niillä, tai mitä on kuullut ystäviltä, niin on tosi vähän niitä lentoja. Saa nähdä, että kyllä siinä menee hetki, että se palautuu. Kyllä minä taas katsoin sillä, että kyllä matkatoimistot myyvät näitä Kanarian lentoja, mutta ei toistaiseksi ainakaan.  Jingle [00:09:46]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:09:48]: No vähän positiivisempaa, niin haluatko sinä kertoa, mikä on parasta tai mistä asioista sinä tykkäät eniten sinun työssäsi?  Lentoemäntä [00:10:14]: Minun alun perin piti mennä vain kokeilemaan. Minun piti mennä vain yhdeksi talveksi kokeilemaan, millaista se on. Sitten tuli toinen talvi, ja sitten tuli kolmas. Se teki vain silleen, että tämä on jo viides talvi. Miten tämä on mahdollista? Minun piti tulla vain kokeilemaan tätä kerraksi. Ehdottomasti siis minun työkaverini ja niistä varmaan eniten... Varmaan minun tiivein ystävyyssuhteeni tulee niiden kanssa, kenen kanssa olen käynyt sen kurssin. Oltu se viisi viikkoa, nähty toisiemme joka päivä ja oltu niissä kaikissa uintikokeissa ja savusukelluksissa ja tällein, niin niiden kanssa tulee se kaikkein vahvin ehkä semmoinen luottamussuhde, koska ne on ne, jotka on nähnyt just siinä niin kuin paineen alla.   No nyt jälkeenpäin, kun on katsonut sitten hirveesti kaikkia kuvia ja tehnyt semmoisia nostalgiatrippejä, niin minä huomasin, että minä olen ihan hirveästi tehnyt, johon olen pakottanut työkavereitani. Olemme tehneet Britney Spearsin Toxic-coverin ja kaikkea muuta. Minulla on ehkä semmoinen, että miten tässä saisi semmoista hauskuutta. Minusta oli ihanaa tehdä niitä kuulutuksia. Välillä teen kaikkia puhelauluja. Olen aloittanut JVG:tä niissä, kun tehdään se, että hyvät naiset ja herrat ja näin. Olen ehkä ujuttanut niihin vähän semmoista erilaista. Minusta tuntuu, että ihmisillä on tosi fiksautunut käsite siitä, millasia niinkun lentoemännän ja stuertit on ja sitten minä hyvin nopeasti oivalsin, että minä en ehkä uppoudu ihan sellaiseen muottiin. Niin mistä minä tykkäsin eniten meidän lentoyhtiössämme, oli se, että meillä sai olla sitä persoonaa ja sen sai näkyä, ja meillä oli myös meidän asiakaskuntamme oli ehkä sitten semmoinen, että kyllä me välillä on halattu meidän asiakkaitamme. No pahinta. Asiakaspalvelutyö tietysti tarkoittaa sitä, että osa ihmisistä voi olla erikoisia ja ehkä sitten se, että niitä ei pääse pakoon mihinkään, että kun ne ovet menevät kiinni, niin sinä olet sitten sen kuusi tuntia jumissa niiden ihmisten kanssa siinä sillipurkissa ja mikä ikinä ongelma tuleekaan, niin siinä ei hirveästi voisi soitella tai niin kuin ja kenellekään. Sitten on ollut semmoisiakin lentoja, että olen itse ollut, vaikka sen henkilökunnan esimies, jolloin tavallaan kaikki se, mikä tulee, tulee minulle. Mistä on eniten sillä tavalla, kun ihmiset ovat sillä tavalla, että saanko puhua esimiehelle, ja sitten se on minä. Ja sit mä oon silleen ööäääääh... Mutta se on välillä, on kyllä... Ihmisten kanssa on myös tosi kuluttavaa, kun saattaa tulla semmoista, että joku huutaa vaikka, että miksi ei saa näitä ikkunoita auki tai... Tai loma menee tilalle, koska niiden parvekkeen edessä on palmu. Sitten mietit, että miten tämä liittyy muhun. Oli tosi vaikea ymmärtää alussa se, että kuinka paljon on poissa. Ehkä mitä eniten on fiilistellyt tässä korona-aikana, on se, että kuinka paljon on ollut aikaa läheisille. Perheelle kuin ystäville. Mä just naureskelin, kun olin yhden ystävän kanssa. Minusta tuntuu, että ollaan nähty tosi paljon ja syy on ollut siinä, koska olen ollut täällä. Mutta kun olen elänyt siinä tavallaan kuplassa, niin sitä ei ole oikein tajunnut. Kun lentää ja sinulla on vaikka kaksi vapaapäivää viikossa, ja sitten ne on vaikka ripotellut, että saattaa vaikka maanantaina ja torstaina, että sinä olet täällä. Mutta sitten jos sinä olet, vaikka maanantaina, että sinulla on vapaapäivä, mutta sitten sinun pitää tiistaina herätä aamu neljältä, niin ethän sä maanantainakaan, että sinun täytyy olla nukkumassa jo seitsemältä illalla ja niin kuin olla pakattuna. Suurin osa on ollut tosi ymmärtäväisiä sen suhteen, että sellaista se on, tai sitten että just jos me olemme joulupöydässä, ja sitten tulee soitto, että hei sinun pitää olla tunnin päästä lentokentällä, niin on niin kuin, että kaikki on ollut tosi ymmärtäväisiä. Sitten välillä, vaikka se on tosi ihanaa ja näkee just varmasti Instagramissa, että ei vitsi miten glamouria elämää, että ne vaan menevät ja sitten ne ovat nyt tuolla jossain ja aurinko paistaa. Mutta on ehkä itsekin oppinut ymmärtää, että mitä enemmän näkee ehkä jollain lentoemännillä kuvia pelkästään hotellihuoneesta. Yleensä meinaa, että se ei ole poistunut mihinkään, että se voi olla välillä vaan tosi yksinäistä.   Haastattelija [00:14:05]: Se on just silleen tärkeätä, että voi tehdä jotain, mistä oikeasti nauttii. Haluaisin kysyä, oliko lentoemäntä sinun unelma-ammattisi, kun olit pieni, vai oliko se joku muu ammatti?   Lentoemäntä [00:14:18]: Ei ollut minun unelmani, tai siis minä luulen, että jokaisella pienellä lapsella, kukapa ei joskus, musta tuntuu, että lentoemäntä on yksi semmoinen, että voisipa olla poliisi tai voisipa olla lentoemäntä. Mutta ei se ollut minulle koskaan mikään semmoinen, että minun täytyy saada lentää. Minä päädyin lentoemännäksi niin, että minä olin live-kasinoilla töissä, nettikasinoilla, ja sitten musta alkoi tuntua, että vitsi, että pitäisikö keksiä jotain muuta. Ja sitten minä bongasin ihan sattumalta semmoisen rekryn, mutta minä olin tosi varma, että ne ei palkkaisi minua. Koska minä en täyttänyt ihan kaikkia niitä kelpoisuusvaatimuksia, minulla on muun muassa muutama tatuointi ja sitten minulla oli koulutuksessakin ehkä sellaisia pieniä puutteita, niin minä hain ehkä vähän myös sellaisella ajatusmallilla, että minä olen aina saanut kaikki työpaikat ennen sitä, mitä minä olen hakenut. Ja mulle ei oo koskaan sanottu sitä kiitos, mutta ei kiitos. Ja sitten minä olin silleen, että on tosi tärkeää myös oppia semmoinen, niin kuin hylkäämisen tunne, koska se on olennainen osa sitä työnhakuprosessia. Niin minä hain sinne ajatellen, että ei ne palkkaa minua, mutta minä saan sen arvokkaan kiitos, mutta ei kiitos -viestin. Niin minä en nyt ehkä ollut ihan loppuun saakka miettinyt, että mitä sitten, jos ja kun minä saan sen työpaikan, niin millaiseksi minun elämäni menee. Niin minä olin tosi yllättynyt ja vähän järkyttynyt, koska siinä hakuprosessin aikana ne oli heittäneet ihmisiä pois, kenellä oli tatuointeja. Ja minä tiesin, että se on semmoinen tosi ei, ja kun minä meninkin aina niihin haastatteluihin, kun ne kysyivät minulta tatuoinneista, minä olin silleen, no on minulla, mutta sitten minä näytin ne. Sitten minä olin silleen, että hei, me on kaikki varattu meidän tämä aika meidän kalentereihimme, niin olisi tosi hölmöä, että te heitätte minut pois. Te voitte ihan yhtä hyvin, kun tämä aika on kuitenkin varattu, niin kohdellaan minua niin kuin minä olisin potentiaalinen hakija, vaikka sitten ette oikeasti palkkaisikaan minua. Minulla on tosi paljon hyviä ystäviä kyllä, jotka tunsivat, että tätä ne on syntyneet tekemään. Ja minä luulen, että ihmisten osalta se oli minulle ehkä myös yksi syy, miksi minä jäin sinne. Minulla jotenkin tuli tosi tärkeäksi se olo, että vitsi kun saisi kuulua johonkin ja vitsi, kun löytäisi sen oman juttunsa. Kun jotenkin tuli semmoinen ajatus, että mitä vanhemmaksi tulee, mistä tärkeämmäksi se on jotenkin se, että löytää sen oman juttunsa. Ja sitten on hirveä katsoa, kun tuntuu, että kaikki ympärillä tietää ja kaikki ovat ihan varmoja siitä. Ja sitten, että minä en tiedä, ja sitten tuntuu tosi kauhean epäkiitolliselta, koska kaikki ovat silleen, että se on niin siistiä, se on niin glamouria. Minä olen silleen, että ei se oikeasti ole, enää ollut 70-luvun jälkeen. Mutta jotenkin halusin vain pitää kiinni siitä, että tämä on semmoinen juttu. Ja jotenkin semmoinen ammatti-identiteetti on tosi tärkeä tosi monelle. Ja voi olla, että helposti jää jumiin johonkin paikkaan, koska ajattelee, että se on niin tuttua ja se on niin turvallista, että hölmöä olisi lähteä tekemään jotain muuta, että jotain ihan uutta ja jotain, mikä ehkä olisikin oma juttu. Koska siinä oli paljon asioita, mistä minä tykkäsin.   Haastattelija [00:17:14]: Haitko sinä tähän ammattiin yksin? Tunsitko ketään vai haitko sinä kavereiden kanssa?   Lentoemäntä [00:17:20]: Hain ihan yksin. Silloin, kun hain vuonna 2015, niin se on ollut just sitä aikaa varmaan, kun itse asiassa kaikki... Base tarkoittaa nyt siis semmoista, että jokainen lentoemäntä on baseattu johonkin. Vähän niin kuin semmoinen kotikenttä. Minusta tuntuu, että 2015 on ollut just se vuosi, kun kaikki ne, jotka ovat basennut Helsingistä lentoemäntiä, on avannut massiiviset rekryt. Se on ollut just silloin, kun Finnar on avannut vuosien jälkeen ja Norwegian on avannut, mutta se on oikeasti ollut vielä tosi vähäistä. Minä en kyllä tuntenut yhtään ketään, joka oli ollut lentoemäntänä. Toki minä olin vuosia ennen sitä ollut lentokentällä töissä. Mulla oli vähän semmoinen, että okei, mitä se voisi olla, mutta opin nopeasti, että se on aivan eri asia tehdä maapalveluja eli niitä kenttäpalveluita kuin olla siinä koneessa. Mutta joo, en tuntenut ketään.  Jingle [00:18:12]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:18:14]: Mikä sinun koulutuksesi on? Onko sinun monta eri koulutusta? Ja kauan tämä sinun lentoemäntäkoulutuksesi kesti?   Lentoemäntä [00:18:21]: Mulla on pohjalla lukio, joka on jäänyt kesken. Koronan myötä menin lukemaan kasvatustieteitä. Se riippuu paljon yhtiöistä. Mitä enemmän eri konetyyppejä on, sitä pidempi koulutus on. Me saimme alkuun vain yksi konetyyppi. Sen takia väitän, että meidän koulutuksemme oli noin viisi viikkoa. Vaikka se kuulostaisi vähältä, se on ollut viisi viikkoa joka päivä yhdeksästä viiteen. Käytännössä melkein joka päivä on ollut kokeita. Ja meillä ainakin niitä kokeita sai uusia vain kerran. Tapauskohtaisesti joo, saattoi kaksi. Mutta joo, minulla on siis, asiakaspalvelun työtä on tehnyt paljon, niin minä luulen, että se painoi minun kohdallani enemmän kuin se virallinen koulutus.   Haastattelija [00:19:13]: Oliko siellä monivalintatesti vai konkreettinen näyttäminen?   Lentoemäntä [00:19:18]: Meillä oli semmoinen, se olihan hirvee, mä muistan, kun ensimmäisenä päivänä saatiin semmoinen päälle tuhat sivuinen manuaali käteen, semmoinen iso kansio ja me oltiin silleen, et apua miten tästä voi muistaa siis kaiken. Ja sitten myöhemmin on tietysti, kun maailma on elektronisoitut tosi paljon sähköisenä. Ensin on ollut ensiapua, eikä ensiavuissa nyt sinänsä mitään, mutta täytyy nyt ymmärtää, että koska me ollaan, keinot on rajalliset, niin meidän ensiapuhan käsittää myös, me käydään niin synnytystä läpi, me käydään niin halvauksia kuin infarkteja tällein, että, ja meillähän on tosi laajat välineet myös siihen, mitä kaikkea, että siis tarvittaessa lentokoneessa pystyy tekemään täysimittaisen leikkauksen, koska meillä on kirurgin veitset ja niin kuin ja tällein, mutta se oli jotenkin itselle ehkä semmoiset, niin kuin just se, että kun käytiin synnytys läpi tai mitä jos napanuora on kiertynyt niin kuin kaulan ympäri... Että sen teki jo pelkästään sen takia, kun ihmiset on silleen, että sinä olet vaan semmoinen tarjoilija, minä olen silleen, että jos tietäisit, koska sen lisäksi me käydään tietysti myös, me savusukelletaan sillä tavalla, että meillä on semmoinen lentokoneen runko, johon se täytetään savulla, ja sitten sinne on kätketty joku esine, ja sitten pitää mennä sinne semmoisessa savusukellusasussa, ja se pitää etsiä sieltä. Sittenhän meillä on uintikoe, jossa meidän pitää uida. Sitten me kanssa semmoisessa, uima-altaassa harjoitellaan lautan rakentamista, että sitten jos me olemme evakuoitu mereen, ja sitten siellä on, että meidän pitää rakentaa siihen se katto, siihen se lautta. Sitten meillä on, palojen sammuttamista oli, eli ihan että on semmoinen huone ja sitten syttyy niin kuin tulipalo siellä sinun täällä ja muut arvioivat ja katsoo sitä, että sinun pitää sammuttaa niitä tulipaloja siellä ja tietää, että onko se niin kuin elektroniikasta syttynyt se tulipallo vai onko se jostain tavarasta. Ja sitten näitä myös testataan aina aamulla, kun sanoin aikaisemmin, että meillä on se kokous, niin meillä on aamuisin aina kysymyksiä, jotka vaihtelevat joka lento, ja siinä kerrotaan läpi erilaisia asioita. Saatetaan vaikka kysyä, että asiakas, että sillä on tosi kuiva yskä ja mikä tauti se on, tai mikä lääketieteellinen juttu se on, sitä meidän pitää tietää, sitä meidän pitää tietää oikea ensiapuhoito siihen. Mutta se synnytys oli minulle aina semmoinen, että please, please, please, kunpa kukaan ei synnyttäisi tällä lennolla. Sitten me käydään semmoisia kiinniotto-otteita, eli me harjoitellaan keskenämme sitä, että jos joku käyttäytyy aggressiivisesti ja se pitää saada vaikka käsirautoihin, että mistä kohtaa ihmistä pitää painaa ja miten otetaan kiinni. Sitten me käydään ihan semmoista peruspsykologiaa kanssa, koska se on psykologisesti raskasta, myös semmoisen psykologisen ensiavun antamista. Sitten tosi paljon kaikkea lentokoneesta käydään sitä, että miten se rakentuu, miten johtoja menee, miten ne toimivat, meidän laitteemme siellä ja miten tulee turbulenssi, mitä eri luokkaa niitä on. Sitten me harjoittelemme tai käydään läpi, jos me joudumme evakuoimaan, siinä on aavikko, siinä on arktinen alue, siinä on meri ja sitten siinä on viidakko. Sitä käydään, tai me käymme myös kaikki kodeissa olevat lääkkeet läpi, että miten ne auttavat ja miten niitä annetaan. Yleisiä tilastoja. Se oli ehkä yksi asia, mikä oli alkuun tosi hankala. Me katsottiin tosi paljon kaikki lento-onnettomuusvideoita, mikä oli ihan silleen... Mutta minä ymmärrän, että niitä on pakko näyttää, koska jokainen tapaus, mitä saadaan taltioitua, on mahdollisuus meille myös aina oppia parempaa. Sehän oli tosi teoreettista, eikä se oikeasti valmista niin paljon siihen, mitä siellä itse koneessa tapahtuu. Eihän koskaan ole joutunut mihinkään viidakkoon laskeutumaan. Lakipykäliä on tietysti käyty, että meidän on täytynyt hirveästi opiskella, että paljonko saa ottaa alkoholia. Ja tietää tietysti, että kun ne happinaamarit tippuvat, niin paljonko ne antavat happea. Mihin saakka raskausviikolla ihminen saa lentää? Saako näissä taudeissa lentää? Ja mitä jos tulee kipsi kädessä, niin saako lentää? Niin, ja sitten meillä on tietysti kaikki simulaatioita. Meillä on sinne lentokoneet vedetty pieniin ryhmiin ja sitten se alkaa tavallinen päivä ja sitten meidän ohjaajamme tekevät erilaisia tilanteita ja sitten tarkkailevat, että miten me reagoimme niihin, että olisiko saanut reagoida.   Haastattelija [00:23:41]: Tämä tuli niin kuin shokkina minulle. Luulin, että teidän työnne on vain tarjota jotain tomaattimehua ja vähän sämpylää. Tähän tulee synnytys ja kaikkea lakijuttuja, niin olen mindblown. Mitä kaikkea tähän ammattiin vaaditaan? Ja pitääkö olla jossakin tietynlaisessa oppiaineessa hyvä? Jos haluaa tehdä ammattiin varmaan terveystieto ja kielet, niin onko jotain muita?  Lentoemäntä [00:24:08]: No kielet joo, sen ehdottomasti, kyllä sen oppii, että yhdestäkään kielen osaamisesta ei ole kyllä haittaa. Reippaus. Paineensietokyky täytyy olla hyvä, koska kun ei koskaan voi tietää, että mitä sen työpäivän aikana tulee. Sinun täytyy pärjätä hyvin. Totta kai on tietty piste vaan, että mihin saakka voi treenata sitä. Itselle ehkä oli aina myös mielenkiintoista, että vaikka itse ajattelin, että minulla on hyvä paineen sietokyky, koska on ollut tosi paljon tehnyt asiakaspalvelualaa, mutta eihän siihen voi varautua, että vaikka tulee semmoinen, että joo, toi kapteeni just soitti, että tuolla näkyy tekninen vika tuolla pyrstössä. Katsotaan, mutta laskeudutaan tuohon lähimmälle kentälle tai näin. Niin se oli itselle, jälleen kuitenkin aina oli miettinyt, että no miten sitä reagoisi johonkin tuommoiseen, että tulee joku tuommoinen vika ja sitten laskeudutaan. Minä olen siis ylpeä, kun sitten minä vaan niin kuin, meillä on sinne järjestys, että kaikkiin niin kuin briifataan eli kaikille kerrotaan. Ja sitten minä vaan rauhallisestisti sitten otin ne tiedot siitä ylös kirjoitin ja tällein. Ja sitten minä soitin meidän muun miehistöön siihen loppupäähän ja kerroin kaikille sitä yksitellen ja mä olin silleen hyvä. Ongelmanratkaisukyky, koska tietysti pyritään siihen, mitä tahansa ongelmia asiakkaille tulee, että ne pystyttäisiin ratkaisemaan lentokoneessa jotenkin. Sen ei täytyisi mennä, että se on ikävää tavalla, että se menee lomafiilistä, jos loma alkaa sillä, että joudut maassa vielä ratkoa sitä. Täytyy olla myös kyky hyvään pokerinaamaan, vaikka kuulet mitä tyhmyyksiä siellä, niin pystyy olla nii aivan... No minä selvitän! Ja sitten juuri, että pystyy olla jämäkkä ja tarvittaessa kiva. Kyllä sitä me nauramme aina, että me olemme samaan aikaan, kun me olemme lääkäreitä, poliiseja, psykologeja, palomiehiä ja ties mitä siinä välissä. Kaikki ne ominaisuudet, mitä niihin jää. Pitää olla jämäkkä, mutta pitää olla lempeä. Lyhyesti, paineensietokyky, asiakaspalvelu, hymyilykyky, ongelmanratkaisu ja reippaus, sosiaalisuus ja tunteiden hallintaa. Ne olivat ne tärkeimmät.  Jingle [00:26:10]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:26:12]: Paljon teille maksetaan palkkaa? Mikä on teidän keskimääräinen palkkanne kuukaudessa?  Lentoemäntä [00:26:17]: Riippuu yhtiöstä tosi paljon. Minun peruspalkkani, kun minä aloitin, oli bruttona 1390 euroa. No joku 1100 euroa ehkä jäi käteen. Tämä on semmoinen työ, mitä rahan takia ei todellakaan kannata. Siis tiedän, nyt se on noussut, minulla on tullut kokemuslisää, niin olisiko minun peruspalkkani 1500 suurin piirtein. Se mistä niistä rahaa tulee lisäksi, on päivärahat eli valtio, Verohallinto on määrittänyt sen, että kuinka paljon rahaa saa aina, kun on ulkomailla jonkun päivän ja sitten sillä rahalla on tarkoitus sitten kustantaa se eläminen siellä. Tämäkin riippuu lentoyhtiöstä, mutta meillä esimerkiksi hotellit saa, firma tarjoaa, mutta tosi monessa hotellissa ei kuulunut ruoat hintaan. Eli käytännössä se päiväraha, mitä minä sain, on mennyt sitten siihen ruokaan. Meidän yhtiössämme tietysti sai myös vähän myynneistä provisiota. Toisaalta siinä on sekin, että vaikka sinä päivystäisit sen kuukauden kotona, niin sinä saat silti sen pohjapalkan. Mutta päivärahat ovat se suurin osa, mistä se tulee. Tiedän, on minun ystäviäni, jotka on saanut toisissa yhtiöissä, että niillä on tullut kolme ja puoli tuhatta. Ja sitten tiedän myös, jotka on saanut, joiden kuukausipalkat ovat 1100 euroa ennen veroja.  Jingle [00:27:40]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:27:43]: Millä kaikilla tavalla tähän ammattiin voit työllistyä? Saatko tästä ammatista töitä sinun mielestäsi helposti?   Lentoemäntä [00:27:50]: Siinä on myös hyvä juttu tai tilanne, että kaikki lentoyhtiöt kouluttavat sinut suoraan. Eli kun sinä haet lentoyhtiölle, ne kouluttavat sinut. Ne antavat sinulle ne konetyyppiin, ne tyyppiluvat ja sitten kaiken muun ekstran. Minä tiedän, että on maita, missä voi opiskella lentoemännäksi. Mutta en suosittele sitä kenellekään, koska saat yleisen käsityksen siitä, mutta että saat suoraan tiettyihin koneisiin. Kaikilla lentoyhtiöillä voi olla, vaikka puhutaan samasta lentokoneesta, mutta niillä voi olla eri tavalla. Niillä voi olla sitä bisnestä ja näin. Niillä voi olla eri tavalla ne tavarat ja se, miten ne menevät. Koska lentoyhtiö kouluttaa, se takaa sen työpaikan.  Jingle [00:28:37]: Ammattipodcast.  Haastattelija [00:28:38]: Onko sinulla mitään neuvoja antaa nuorille, jotka pyrkivät lentoemännäksi?  Lentoemäntä [00:28:42]: Minä sanoisin taas, ei kannata tehdä rahan takia, eikä kannata tehdä sitä, että se olisi jotenkin glamourimpaa. Totta kai onhan se ihanaa, että nyt kun tuolla sataa räntää, niin sinä tiedät, että te heräätte tuohon räntään ja minun päällä on niin kuin palmuja, mutta työ sekin on siinä missä muualla. Tämä on ihan erinomainen paikka siihen, jos haluaa tehdä välivuoden ja miettiä vähän mitä tekee, koska täällä myös tapaa ihmisiä tosi monesta eri ammattikunnasta.  Haastattelija [00:29:08]: Jes. Kiitos paljon, Elisabeth. Onko sinulla kontakteja, jos kuuntelijat haluaisivat olla yhteydessä?   Lentoemäntä [00:29:14]: Instagramini on @theclaudiag. Toki voi siis laittaa ihan DM:mää, jos jotain miettii ja haluu tietää. Monesti tuntuu, että ihmisillä ennen kaikkea rajotusten takia, just tatuoinnit, pituus ja näkö ja tommoset. Ihan mielelläni niinku vastaan.  [äänite päättyy]