Tekstivastine:

Jingle: - Tervetuloa seuraamme, tässä podcastissa keskustelemme Lähi-idän naisen tilanteesta niin Lähi-idässä kuin Suomessakin: millaisia esteitä perhe saattaa luoda työllistymiselle, ja miksi. Avaan sosiologi Moghadamin tutkimusta aiheesta ja sen lisäksi asiantuntijavierainani on Lähi-idästä Suomeen muuttanut pariskunta. Tämä podcast on osa Helsingin kaupungin Women to work-hankkeen ja Diakonissalaitoksen The nice work Projectin yhteistä video- ja artikkelikirjastoa.

Minun nimeni on Tanja Namrood, työskentelen tällä hetkellä Helsingin kaupungilla työllisyyspalveluissa ja tarkemmin Women to work -hankkeessa. Lähi-idän asioista sosiologiset kysymykset ovat aina olleet kiinnostavia, taustalla itselläni on koulutus liittyen arabian kieleen ja kulttuuriin sekä yli 25 vuoden työelämäkokemus kotoutumisen eri vaiheista, erityisesti juuri arabiankielisten parissa. Olen tämän lisäksi asunut Lähi-idässä yhteensä noin kolme vuotta.

Arabinaisen työllistymisestä on olemassa erilaisia tutkimuksia ja joissakin niistä on pyritty osoittamaan, että perheellä ei olisi sanottavaa vaikutusta työllistymiseen. Oma kokemukseni muun muassa Women to work-hankkeesta ja aiemmistakin tilanteista kertoo toista: naisilla on useinkin haasteita lähteä työelämään nimenomaan perheolojen vuoksi. Lähi-idän maissa naisten työllisyys liikkuu 22-28%:in tasossa, kun esimerkiksi joissakin kehittyvissä maissa vastaava luku nousee 46-62%:iin. Tämä on mielenkiintoista.

Tiedetään, että Lähi-idässä naisten osuus tietyissä ammateissa on hyvin alhainen tai naiset vieroksuvat niitä aloja. Näihin kuuluvat horeca-ala, kaupan ala, toimistotyö, tehdastyö, hallinnolliset tehtävät ja sairaanhoitotyö. Sairaanhoito ei ole Lähi-idän maissa sosiaalisten normien mukaan aina sopiva työ naiselle, ja esimerkiksi perinteiset kaupunkitorit ovat olleet yleensä vain miesten aluetta. Eri maiden välillä on toki pieniä eroja.

Mielenkiintoista on myös, että MENA-maissa eli Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella korkea kehitystaso ei yleisesti ottaen korreloi ollenkaan naisten korkean työllisyyden kanssa.

Amerikkalainen sosiologi Valentine M. Moghadam Bostonin Northeastern Universitysta on tutkinut naisten työllisyysaihetta ja kertoo, että Lähi-idässä patriarkaalinen ajatus naisen paikasta (sosiologisena käsitteenä patriarchal gender contract) on usein syynä siihen, että avioituminen ja äitiyden vuodet estävät naista työllistymästä. Tarkennuksena tähän, että Syyriassa ja Jordaniassa nuoret sinkkunaiset ovat usein työssä, ja Egyptissä nähdään äitejäkin työelämässä.

Työllistymiseen liittyy myös yleinen yhteiskunnallinen tilanne. Lähi-idän yhteiskunta on tavallaan käynyt kauppaa kansalaistensa kanssa sosiaalisista oikeuksista. Muutama vuosikymmen sitten MENA-alueella (Middle East and North Africa) tapahtui nopeaa talouskasvua, ja tällöin valtiot asettivat työssäkäyville äideille joitakin lainsäädännöllisiä suojia kuten äitiyslomia tai työpaikkaan sidottuja oikeuksia lastenhoitoon, ja sallivat näin naisten työssäkäynnin. Samaan aikaan kansalaisilla oli suuria haasteita kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksiensa kanssa, eli näin valtiot rajoittivat toisaalla ja pyrkivät antamaan jotain vastapainoksi. Kasvun vuosien jälkeen on taas nähty päinvastainen liikahdus: sosiaalisten oikeuksien yksityistäminen ja naisten nousu omien kansalaisoikeuksiensa puolesta olivat osaltaan luomassa arabikevättä.

Yksi selkeä syy naisen työllistymistä estävänä tekijänä on löydettävissä normeista, jotka perustuvat käsitteeseen Muslim Family Law eli islamilainen perhelaki. Laki taas perustuu kiinteästi sukulaisuussuhteisiin ja niiden hierarkioihin. Vaikka lakia on uudistettu, kulttuurinen viive sen noudattamisessa säilyy, ja tämä estää naisia hakeutumasta kodin ulkopuolelle työhön. Laki rajoittaa naisen perimisoikeutta, ja tämä estää naisia päätymästä yrittäjiksi, sillä pääomaa ei ole. Näin naisten sosiaalisia oikeuksia rajoitetaan ja taloudellinen kansalaisuus evätään. Suomessa annettiin naisille oikeus päättää omista työsopimuksistaan sata vuotta sitten eli vuonna 1922. Tässä MENA-alueelta tullut nainen kohtaa suuren ristiriidan saapuessaan Suomeen.

Tässä vieressäni istuu pariskunta, jolla on tähän asiaan liittyen varmasti painavaa sanottavaa. Voitteko kertoa ensin, keitä olette.

Mies: Me olemme Alm perhe, olen Syyriasta, asun Suomessa viisi vuotta.

Nainen: Olen Alm perhe. Asun Suomessa melkein 17 vuotta. Olen irakilainen.

Kysyjä: Kerroin alussa, että MENA-alueen naisten työllisyysprosentti on huomattavasti pienempi kuin monissa muissa maissa. Mikä siihen on mielestänne syynä?

Mies: Minun mielestäni tähän on neljä eri syytä: ensimmäinen on ideologinen kulttuuri, toinen sosiologinen kulttuuri, lisäksi uskonnolliset periaatteet ja valtiolliset päätökset.

Kysyjä: Millaisen mallin ”naisen paikasta” saitte omasta perheestänne?

Nainen: En kokenut mitään perheessäni mitään, mikä kieltäisi naista tekemästä työtä. Koska meidän perheessämme naiset tekivät työtä jopa ensisijaisesti mieheen nähden. Perheeni kannusti naista tekemään työtä useilla aloilla, ihan riippuen mikä naista kiinnosti. Ja siksi ajattelen, että naisen työssäkäynti Suomessa ei ole ongelma. En näe siinä eroa, tekeekö työtä nainen vai mies.

Mies: Meidän perheessämme nainen toki pystyi tehdä työtä, mutta siinä oli tietyt rajat. Eli ei ihan mitä tahansa työtä millä tahansa alalla. Nainen voi tehdä työtä julkisissa tehtävissä julkisilla aloilla, mutta yleisesti ottaen naisen paikka oli olla kotona.

Kysyjä: Syyriassa äitiysloman pituus on neljä kuukautta. Mitä vaikutusta tällä asialla on naisen työllisyyteen?

Mies: Oletan että neljässä kuukaudessa on joitakin negatiivisia puolia. Eli jos ajatellaan, että nainen menee naimisiin ja saa lapsen, ja pitää mennä työhön neljän kuukauden jälkeen, se on kyllä haastavaa. Ja toiseksi äitiysloma koskee vain julkisia aloja. Jos puhutaan yksityisten alojen työpaikoista, siellä ei ole äitiyslomia. Vain kuukauden pituinen lepo lapsen syntymän jälkeen. Siksi äidille saattaa olla mahdotonta palata työhön lapsen syntymän jälkeen. Lisäksi, valtion työntekijälle, ja puhun nyt naisesta, pitäisi olla lähellä isoäiti, eli jommankumman vanhemman äiti tai joku muu läheinen henkilö joka hoitaa lasta. Jos sellaista henkilöä ei ole, työhön paluusta tulee tosi vaikeaa. Erityisesti senkin vuoksi, että päivähoito alkaa Syyriassa kahden vuoden iässä. Alle kaksi-vuotiasta ei voi viedä päiväkotiin.

Mikä on tilanne Irakissa? Onko äitiyslomien tilanne aikuisuutenne aikana muuttunut?

Nainen: Irakissa tilanne on eri kuin Syyriassa. Valtion työntekijöillä on vuoden mittainen äitiysloma, ja se on palkallinen. Ja ajattelen niin, että vuosi on riittävä aika lapsen kannalta olla kotona äidin kanssa. Sen jälkeen voi hyvin mennä jonkun toisen hoitoon, oli se sitten oma perhe, isovanhemmat tai päiväkoti. Vuosi on tarpeeksi lapsen kannalta ja myös äidin kannalta saada lepoa syntymän jälkeen. Sen jälkeen voi hyvin palata työhön.

Mies: Oletan että Syyriassa suuret muutokset tapahtuivat siinä 2000-luvun vaihteessa. Siinä vaiheessa, kun suomalaiselle naiselle tuli mahdolliseksi tehdä työtä itsenäisesti, 1922, syyrialaisen naisen osalta työnteko kodin ulkopuolella oli kielletty täysin. Mutta hiljalleen naisten liikkeet alkoivat tehdä tämän asian eteen työtä ja lisätä naisten tietoisuutta. Ajattelen, että ideologinen muutos tapahtui vuoden 2000 tienoilla. Silloin alkoi hienoinen avautuminen naisten työssäkäyntiä kohtaan, erityisesti julkisen alojen suhteen. Yksityiset alat ovat vasta viimeisten 5-6 vuoden aikana olleet avaamassa naiselle tietä työelämään.

Kysyjä: Voitko vielä kertoa, ovatko sinun ajatuksesi naisen työssäkäynnistä muuttuneet vuosien varrella.

Mies: Minun ajatukseni ovat kyllä muuttuneet paljonkin. Sen vuoksi että olen ymmärtänyt asioita toisin. Olen tutustunut muihin kulttuureihin ja nähnyt, että on oikein seisoa naisen rinnalla. Varmasti oli joitakin ammatteja, joiden kohdalla en voinut hyväksyä sitä, että nainen niissä työskentelisi. Tänä päivänä ajattelen toisin, hän voi tehdä työtä millä alalla tahansa. Selvästi ajatukseni ovat muuttuneet.

Nainen: Ehkä arabinainen pystyy olemaan tehokas ja aktiivinen omassa maassaan enemmän kuin Suomessa. Kielen, uskonnollisen kulttuurin ja yhteiskunnan vuoksi. Meillä perusajatus on se, että mies on vastuussa työstä kodin ulkopuolella ja nainen pitää huolta kodista ja lapsista. Näen myös, että tilanne on Irakissa muuttunut kovasti. Nainen on vapautunut, nainen käyttää rahaa nyt kodin eteen itsenäisesti ja saattaa olla jopa miestään aktiivisempi. Nykyisin nainen on alkanut saada virkamiestehtäviä enemmän. Ennen tätä ei ollut, eli nainen on tullut vahvemmaksi ja näkyvämmäksi. Nykyisin Irakissa nainen voi tehdä työtä melkein missä tahansa. Tämä muuttui noin vuoden 2000 tienoilla. Ennen Saddamin kaatumista oli ammattialoja, jotka olivat naiselta pois suljettu, mutta nykyisin tilanne on toinen.

Kysyjä: Mitä ajattelette arabinaisten työssäkäynnistä Suomessa? (onko tämä esimerkiksi ollenkaan ongelma?) Mikä on teidän mielipiteenne siitä?

Nainen: Ajattelen, että kielen vuoksi naiset näkevät työnteon vaikeaksi. Sitten on kulttuurinen tekijä. He usein yrittävät tehdä oman yhteiskunnan suomalaisen yhteiskunnan sisälle. He näkevät hankalaksi kommunikoinnin suomalaisen yhteiskunnan kanssa. Ajattelen, että kulttuuri on yksi syy, koska arabikulttuuri ja suomalainen kulttuuri tai eurooppalainen kulttuuri ovat täysin erilaisia keskenään. Jos olisi yhteinen kieli ja kulttuuri, nainen voisi olla luova.

Mies: Näen, että arabialaisella naisella on iso mahdollisuus toteuttaa itseään Suomessa. Katson, että arabinainen voisi todella tarttua tilaisuuteen ja tehdä työtä Suomessa. Tämä voisi tapahtua, jos kulttuurillinen ajatus vähän muuttuisi ja nainen vähän vapautuisi. Kyllä arabinainen voisi todella ottaa paikkansa hyvällä tavalla tässä yhteiskunnassa.

Kysyjä: Miten tilanteeseen arabinaisen työssäkäynnistä Suomessa voisi mielestänne vaikuttaa? Miten arabinaisen työssäkäynnistä voisi tulla luonnollinen osa perheiden arkea? Ja vielä lisäkysymys tähän: Onko tämä asia mielestänne enemmän yhteiskunnan asia vai perheiden asia? Kuka pystyy vaikuttamaan tähän?

Nainen: Mielestäni tarvitaan perheiden koulutusta ja valistamista, sekä naisten että miesten osalta. Nainen tarvitsee kannustusta. Että hän pystyy yrittämään ja kokee, että tämä asia ei ole vaikea. Että arabinainen omalta osaltaan alkaa omaksua uuden ajattelutavan ja ottaa kannustusta vastaan ja alkaa toimia luovasti. Miehenkin pitää vapautua joistakin uskomuksista, vaikka ei meidän tarvitse niitä pois pyyhkiä. Mutta annetaan naiselle myös rooli ja tilaa, että hän ei ole vain yhtä kuin koti ja lapset ja siinä se hänen elämänsä on. Suomessa on paljon aloja naiselle auki, ja tulevaisuus edessä. Meidän pitää olla hedelmällisiä joka päivä eikä antaa vuosien kulua ilman mitään hyötyä. Näin nainen tulee olemaan menestyvä työssään ja elämässään, ja vahvakin. Mielestäni me voimme auttaa naista näkemään laajemmin, tietämään laeista enemmän ja rohkaista häntä lähtemään kotoa ulos. Sekä toimimaan yhdessä yhteiskunnan kanssa. Se ei tarkoita, että yhteiskunta vaikuttaisi häneen kielteisesti. Jos hän pelkää lähteä ulos, koska yhteiskunta vaikuttaa häneen, ei siitä tarvitse olla huolestunut. Se ei tule tapahtumaan. Mutta pitää yrittää elää tässä maassa sen lakien mukaan, eikä niin päin, että yrittää muuttaa tämän maan lait ja ne elävät tänne muuttaneen mukaan.

Mies: Olen samaa mieltä tästä vastauksesta. Naisille olisi hyvä olla omia erillisiä kursseja. Heidän pitää tietää oikeutensa ja paikkansa yhteiskunnassa. Yleisesti ottaen arabinainen on reipas ja aktiivinen ja hän tarvitsee sen, että hänen eteensä avataan tie näiden omien ryhmien kautta. Mielestäni naisille on hyvä olla olemassa omia ryhmiä ja myös miehille. Näen, että vastuu jakautuu molemmille puolille. Vastuu on arabiperheellä, heidän pitää avautua enemmän tälle kulttuurille. Ja vastuu on myös niillä, jotka ovat vastuussa Suomessa toiminnan järjestämisestä, eikä tämä ole helppo tehtävä. Tarvittaisiin enemmän seurantaa vastuutyöntekijöiden puolelta toimintaan osallistujien suhteen. Oli vastuutyöntekijä sitten sosiaalipuolella tai TE-toimistossa. Pitäisi seurata osallistujia kursseilla, työ- tai harjoittelupaikoilla ja etsiä ne syyt, miksi nainen jää kotiin istumaan. Seurannassa pitäisi olla aktiivisempi ja huolehtia toimintaan osallistujasta enemmän. Ettei jätetä sille tilaa, että arabiyhteiskunta jää sisäänpäin kääntyneeksi, ja siitä tulee vain yhteiskunta toisen sisään. Arabiyhteisön pitäisi olla avoimempi suomalaiselle kulttuurille. Eli näin ollen vastuu lankeaa sekä arabiperheelle että suomalaiselle yhteiskunnalle.

Lähi-idässä syntyneen naisen olosuhteet heijastuvat varmasti pitkään aikuisiällä Suomeen muuttaneeseen naiseen ja perheeseen sekä sosiaalisiin normeihin. International Covenant on Social, Economic, and Cultural Rights eli ICESCR on vuonna 1966 kirjoitettu Lausunto taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevasta kansainvälisestä yleissopimuksesta. Sitä tulisi avata jo Suomeen tulon alkumetreillä perusteellisesti toisenlaisista elinympyröistä/kulttuureista tulleille. Koko perheelle tulisi nykyistä enemmän alleviivata, että meillä lastenhoito ei ole naisen velvollisuus, ja se katsotaan ”työksi”, jota äiti tai isä tekee lapsen ensimmäiset hetket täysipäiväisesti, ja sen jälkeen vanhempi siirtyy palkkatyöhön. Täällä patriarkaalinen sopimus naisen paikasta ei ole enää voimassa, ja yhteiskunta ei näe miehen olevan elättäjä tai naisen olevan lapsen ja perheen vanhusten hoitaja. Asiaa pitäisi avata useaan kertaan ja perustella se osoittamalla myös, että tulomaan tilanne tunnetaan. Me voimme ehkä tehdä jotakin Lähi-idän naisen työssäkäynnin oikeudelle kaukana täältä, mutta me voimme tehdä vielä paljon enemmän asialle täällä Suomessa. On myös hyvä muistaa, että aiheen parissa myös kannattaa tehdä työtä, sillä Lähi-idän naisissa piilee suuri määrä oikein hyvää potentiaalia, joka ilman muuta pitää saada osaamiseksi työmarkkinoille sekä moninaistuvaa yhteiskuntaa rakentamaan.

Työllisyys

Videor

12 videor