Kuuletko Helsinki?
Lukija: Eero Yli-Vakkuri
Kuuntelusuositus: reittiä kävellen, aloitus Vuosaarenhuipun juurelta tai Vuosaarenhuipulla istuen. Voit kuunnella kuunnelman myös etänä.
Vuosaarenhuippu on kaupunkilainen tunturi ja kukkiva jättömaa. Vuosien saatossa, miljoonien kuutioiden kivikuormien tuloksena kaupungissa pääsee kipuamaan jopa 60-metrin korkeuteen, Helsingin Himalajalle.
Äänimaisemat ja miksaus: Mikko H. Haapoja / Helsingin reitit
Käsikirjoitus: Päivi Raivio
Tekstivastine
Anna äänimaiseman kuljettaa sinut Itäiseen Helsinkiin, Vuosaaren sataman kupeeseen, jossa kohoaa kaupunkilainen tunturi, kukkiva kaatopaikka.
Vartin vaellus vie Vuosaarenhuipulle, 60 metrin korkeuteen. Sitä ei ensi silmäyksellä uskoisi, mutta jääkauden sijaan tämän paikan suurin muovaaja on ollut innostunut ihminen. Luonnonaineisten kaatopaikalle ja uuden elämän hautuumaalle on vuosikymmenten saatossa päätynyt rakentamisen tieltä vaikka mitä: miljoonia kuutioita maamassoja, kiviä, kasveja ja esimerkiksi Lasipalatsin vieressä kasvaneen, kaupunkilaisten rakastaman salavapuun kanto. Se jatkaa tehtävässään omaperäisenä ja kaupungin jatkuvaa muutosta kuvaavana monumenttina.
Maamassoja on tuotu tänne ympäri Helsinkiä, myös tuosta ihan vierestä, Vuosaaren sataman rakennustyömaalta. Vuorta hallitseva kivisyys, kuoppaisuus ja tuulisuus tarjoavat kaikessa karuudessaan oivalliset olosuhteet tunturikasvillisuudelle, mutta jossain täällä kukoistavat myös villi mansikkamaa ja hedelmää kantavat omenapuut. Kasveja on pelastettu ja siirretty pois rakennusten tieltä. Mitkäköhän näistä upeista lajeista olivat vaarassa jäädä Hartwall Areenan alle?
Kuuletko? Harvinaiset lintulajit laulavat kuorossa ja sulassa sovussa. Eremophila alpestris, tunturikiuru. Curruca nisoria, kirjokerttu. Crex crex, ruisrääkkä, joka on muuten yleensä maalaismaisemassa elävä rantakanalaji. Ruisrääkkä kuitenkin viihtyy Vuosaaressa, sillä on täällä vahva kanta.
Puskien varjoista kuuluu rasahduksia. Tarkkasilmäinen saattaa nähdä vilaukselta kettuja, käärmeitä ja jopa ilveksen.
Huipulla ainoa pysyvyys on muutos. Kesällä luonto rehottaa villiintyneenä ja talvella maisema muuttuu koruttoman askeettiseksi. Keväällä muuttolinnut kulkevat vuoren yli ja niiden saapumisen näkee jo kaukaa. Sataman nosturitkin näyttävät isoilta linnuilta. Ne liikuttelevat kontteja, joita saapuu ja lähtee maailmalle yli puoli miljoonaa joka vuosi. Jos Vuosaarenhuipun rakentamiseen tarvittavat maamassat laitettaisiin merikontteihin, niitä tarvittaisiin 15 000.
Suomessakin on joskus muinoin ollut luontoa muokkaavia supertulivuoria ja yksi niistä on jättänyt jälkensä tännekin, Helsingin himalajalle. Tyynylaava on vedenalaisessa purkauksessa vapautunutta laavaa, joka jähmettyy nimensä mukaisesti tyynyn muotoisiksi kappaleiksi. Purkauksen aikaan 1900 miljoonaa vuotta sitten Suomi sijaitsi päiväntasaajalla. Täällä huipulla tyynylaavaa on selvimmin nähtävillä pienellä alueella aidan vieressä kalliolla, voimalinjan alapuolella. Itse asiassa kaikki täällä näkyvät kivet, maamassat ja jopa kasvit saivat alkunsa tulivuorenpurkauksista.
Vuosaarenhuippu syntyi Helsingin kaupungin luontotarhuri Jukka Toivosen aloitteesta ja vuosikymmenten työn tuloksena. Tavallisen puiston sijaan paikalle haluttiin rosoa ja hallittua hoitamattomuutta. Tulevien vuosikymmenten aikana luonto valtaa lisää alaa ja vähitellen ihmisen kädenjälki vähenee, kunnes lopulta se katoaa. Silloin huippu on valmis.
Lähteet:
Kaupunkilaisten jakamat tarinat ja muistot
Helimäki, J. toim. (2017). Lumoava Helsinki: 200 luontoelämystä. Helsingin kaupunki.
Asfalttiviidakot, jakso 4: Hallitusti hoitamaton, https://areena.yle.fi/1-4106844
Luontopuutarhuri Jukka Toivonen ja matka Huipulle, https://areena.yle.fi/audio/1-2229816
https://vihreatsylit.fi/vuosaarenhuippu/
https://vuosaari.fi/vuosaarenhuippu/
https://yle.fi/uutiset/3-9864057
https://yle.fi/uutiset/3-10191309