VakaWau

VakaWau-podcastissa syvennytään ajankohtaisiin ilmiöihin helsinkiläisessä varhaiskasvatuksessa ja kuullaan ammattilaisten näkökulmasta, mitä varhaiskasvatus parhaimmillaan on. Podcastia luotsaavat kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla työskentelevät päiväkodinjohtajat Annika Riekkola ja Hannele Roponen. Podcastissa keskustellaan siitä, miten päiväkotien arkea käytännössä organisoidaan sekä tuodaan esille sitä osaamista, mitä alan työntekijöillä on. Vaihtuvat vieraat työskentelevät pääasiassa varhaiskasvatuksen eri tehtävissä Helsingin kaupungilla.
VakaWau Podcast 01 - Moniammatillinen yhteistyö
30 min

Jos tiimi ei toimi, pedagogiikka ei toimi - mikään ei toimi. Kun tiimin jäsenenä toimimisen ymmärtää työtehtävänä, kaikilla tiimeillä on mahdollisuus onnistua.

Mistä koostuu toimivan tiimityöskentelyn rakennuspalikat? Miten positiivinen kehä tiimin jäsenten välillä kannattelee haasteiden yli? Moniammatillisesta yhteistyöstä kanssamme on keskustelemassa varhaiskasvatuksen opettaja Pihla Välivaara ja varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Reetta Salonen.


Tekstivastine:

Haastattelija 1 [00:00:04]: Moi, mun nimi on Annika Riekkola.

Haastattelija 2 [00:00:06]: Mä olen Hannele Roponen. Tässä podcastissa ääneen pääsevät päiväkotien arjen tähdet, eli varhaiskasvatuksen opettajat ja lastenhoitajat. Vaihtuvia vieraitamme yhdistää sinnikäs halu rakentaa yhdessä ja yhteistyössä laadukasta varhaiskasvatusta, mutta myös työympäristöä, jossa jokaisella aikuisella on mahdollisuus onnistua.

Haastattelija 1 [00:00:28]: Syvennymme ajankohtaisiin ilmiöihin Helsinkiläisessä varhaiskasvatuksessa, ja kuulemme ammattilaisten näkökulmasta, mitä varhaiskasvatus parhaimmillaan on. Tässä jaksossa keskustelemme moniammatillisesta yhteistyöstä, ja meille selviää muun muassa, että mitä tekoja positiivisen kehän syntyminen vaatii. Tervetuloa kuuntelemaan VakaWau-podcastia.

Haastattelija 2 [00:00:51]: Tänään meillä on vieraana varhaiskasvatuksen opettaja Pihla Välivaara ja varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Reetta Salonen, tervetuloa.

Puhuja 1 [00:00:59]: Kiitos.

Puhuja 2 [00:01:00]: Kiitos.

Haastattelija 2 [00:01:01]: Mitkä on Pihla sellaset perusasiat, mistä lähetään liikkeelle, kun puhutaan moniammatillisesta yhteistyöstä?

Puhuja 1 [00:01:06]: No mä koen, et moniammatillinen yhteistyö toimii silloin, kun kaikki tiimin jäsenet pääsee käyttää niitä omia vahvuuksiaan ja osaamisalueitaan, ja sitte tiimissä on vastuut jaettu selkeesti ja muutenkin niinkun vuorovaikutus on hyvin avointa ja ammatillista tiimin jäsenten välillä.

Puhuja 2 [00:01:27]: Olen aivan samaa mieltä kyllä Pihlan kanssa. Mun mielestä hyvässä tiimityössä kaikki tiimin jäsenet arvostaa toisiaan, sitä toisten ammattitaitoo ja luotetaan siihen toiseen, et mitä me tehdään siellä. Et siin työssä on sellasta joustoo ja myös toisist huolta pitämistä. Et esimerkkinä nyt vaikka ollaan pihalla, ollaan tulos sisälle tekeen pienryhmähommia, mä oon siellä ihan kylmissäni, meidän ryhmän ope huomaa ja sanoo mulle, et mites Reetta, haluisiks sä vaikka mennäkki ensimmäisenä mennä sisään sun pienryhmän kanssa? Ihan tällanen pieni asia siinä arjessa, mut huomataan, et okei, joustetaan, tehään tämmönen pieni muutos, et mee sä vaikka ekana sisään sun pienryhmän kanssa. Ni koko arki ku koostuu toisten huomioimisesta, siit pienistä arjen teoista, ni mun mielest se kasvattaa sitä hyvää tiimihenkee ja siitä se hyvä tiimi koostuu.

Haastattelija 1 [00:02:35]: Ehdottomasti, aivan ihana esimerkki. Tuleeks teille jotain muita esimerkkejä mieleen, vaiks sellasesta joustamisesta tai avoimuudesta siinä oman tiimin kanssa, kun arjessa työskentelee päivittäin?

Puhuja 1 [00:02:49]: No me lähetään yleensä toimintakausi rakentaa ihan siitä, et me kirjaimellisesti käytetään vahvuuskortteja hyötynä, mitä me käytetään lastenki kaa arjessa, mutta ensimmäisenä kun tiimi kokoontuu ekaa kertaa, niin jokainen saa valita ihan sen oman vahvuuden ja käydään ne läpi ja huomataan se, et mitä vahvuuksia meillä on käytössä sille tulevalle toimintakaudelle. Ja siitä sitten myös yleensä kysyn vähän niinkun lastenhoitajapareilta, että minkälaista osaamista heillä on, mitä he haluais siinä toimintakauden aikana tuoda esiin. Et jos kuvataiteellista tai musiikillista tai liikunnallista osaamista, ni sit mielellään kyllä jaan sitä vetovastuuta heidän kanssaan ja vaikka itse oon vastuussa siitä pääasiallisesta pedagogisesta suunnittelusta, niin sit kuitenkin mielelläni hyödynnän sitä muidenkin osaamista ja jotenkin luo sitä tilaa. Ja se myös rakentaa sitä luottamusta, mistä Reetta puhu, et jokainen pääsee tekemään sitä työtä niillä omilla taidoillaan.

Puhuja 2 [00:03:51]: Nii just meiänki tiimis parasta on se, et opettajalla on tää toki pedagoginen vastuu ja meiän toiminta rakentuu sille, mut et me päästään pallottelee niit ideoita. Et mikä on mun, et nyt hei tää toimi tosi hyvin, nyt hei pitäiskö meidän kuitenki, et mitä mieltä oot, et mulle tuli mieleen, et jos me pidettäis, otetaanki metsään mukaan nää ja nää jutut ja mitä mielt sä täst oot? Et se koko ajan semmonen vuoropuhelu siin meiän tiimissä ja sit lastenhoitajana saa tuoda niit omia ideoita ja myös pedagogist osaamista siihen tiimin työhön ilmi. Ni se on niinku se vahvuus.

Puhuja 1 [00:04:35]: Kyllä ja sit mä koen, et just ku niist asioista puhutaan tiimissä, ni se avaa kivasti uusia näkökulmia, ja sit se vaatii myös jokaiselta tiimin jäseneltä iteltään sitä, että on valmis reflektoimaan omia toimintatapoja ja omia näkökulmiaan myös, et siin ehkä näkyy se joustavuus myös, et on valmis vastaanottaa niitä toisen ideoita ja antamaan sitä tilaa ja luottamaan siihen, että hei sä osaa ja sä pystyt toteuttamaan sitä, mitä sä tuot nyt tässä palaverissa esiin.

Puhuja 2 [00:05:05]: Niimpä. Sellasta rohkeutta, et mä uskallan sille tiimille tuoda nää hyvät ja ei niin hyvät ideat ja kaikki ja sit me voidaan yhes niit miettii, et mikä tälle ryhmälle nimenomaan toimis tai mikä tähän tavoitteeseen tai ilmiöön nyt toimis. Ni se on se. Ja myös se, et sitte ei oo sitä pelkoo siin tiimissä, et jotenki vois epäonnistuu niiden omien ajatusten tai tekemisen tai ideoitten kanssa, et siin on semmonen turvallinen hyvä työskentelytila.

Puhuja 1 [00:05:39]: Kyllä ja sit just se, että muistetaan nostaa niitä toisen onnistumisia esiin, että kun näät, et työkaveri tekee jotain onnistuneesti, ni sitten sanottais sitä myös ääneen.

Haastattelija 2 [00:05:51]: Niimpä. Joo. Mistä se sitte koostuu semmonen ilmapiiri siihen tiimiin, että siinä on turvallinen tila tuoda esiin niitä omia ideoita? On ne sitte niinku Reetta kuvas hyviä tai huonoja ideoita, niin mitkä on sellasia konkreettisia tekoja, et voidaan tehä semmonen ilmapiiri siihen tiimiin, et siinä voi kaikki tuoda esiin ja niihin sitte tartutaan?

Puhuja 2 [00:06:18]: No ainaki, et aluks ollaan sovittu mun mielest selvät tiimisäännöt, se auttaa. Ollaan sovittu, et kaikki ollaan täs yhdessä ja kaikki saa tuoda omat. Ihan siis sanotetaan sitä meidän omaa toimintaa. Mehän koko ajan sanotetaan lasten toimintaa, mut myös omissa tiimeissä, ni sanotetaan sitä myös meidän toimintaa.

Puhuja 1 [00:06:40]: Kyllä joo. Ja hyvin toit esiin sitä, että se käydään ihan niinkun läpi tiimin kanssa ja tiimisopimushan on tosi hyvä dokumentti tämmöseen, et missä mietitään sitä, et millä tavalla me halutaan olla vuorovaikutuksessa keskenään, et tehään ne säännöt meidän vuorovaikutukselle ja sitte myös niille vastuualueille. Jotenki se on hyvin konkreettinen tapa listata niitä asioita, et mitä me toivotaan siltä meidän tiimityöskentelyltä. Ja se on myös hyvä sitten jälkeenpäin jos huomaaki, et okei nyt ne asiat, mistä me ollaan sovittu ei ehkä toimikkaan sillä tavalla, ni siihen on helppo palata ja miettiä, et hei mitä meillä olikaan täällä sovittuna, et miten me toimitaan yhdessä.

Haastattelija 2 [00:07:21]: Niimpä.

Haastattelija 1 [00:07:22]: Joo. Ihania esimerkkejä taas löytyy tosi monta ja mua kiinnostas kuulla myös se, että onko jotain muita tapoja miten te ottte, siis tosiaan on näitä sopimuksia, mut et onko jotain muita arkisia tapoja miten te ootte sit tavallaan tämmösistä niinku tilanteista lähteny ratkomaan, kun onki huomannu jonku havainnon, ehkä on eri mieltä tai ei ymmärrä mitä toinen siin on hakenu, ni onks teil jotain semmosii esimerkkejä tai ajatuksia, et miten niitä on voinu ratkoo?

Puhuja 2 [00:07:53]: No mä oon huomannu, et yleensä se on ollu ehkä se kommunikaation puute mikä siin on ollu. Esimerkkinä mä aamulla siellä meen ja haen kärryä ja haen tietokonetta ja ihmettelen, et miksi kukaan ei muut tätä kärryä täältä hae ja minä täällä nyt olen tää sankari, joka hakee kaikki, niin sit siinähän sit mä ihmettelen, et miksei tääl kukaan nyt hae näitä, niin he on siis esimerkiks voinu vaan olettaa, että minä olen se kuka haluan siellä ne hakee. Ja mä en oo ikinä tuonu sitä ilmi kenellekkään, et hei musta tuntuu, että täs on nyt aika paljon täks aamuks, et voisko joku, et pystyiskö joku jeesaa täs tilantees. Tottakai voi auttaa, eihän siin oo mitään. Mutta on vaa olettanu, muut on olettanu, et hän haluaa tän tehdä, kun hän tuolla noin reippaasti marssii, ja mä oon olettanu, että he ei, he haluaa tehdä jotain muuta. Et se on ihan, sitte puhutaan, et okei et hei pystyks sä hakee tän ja mä haen nää ja täst tää päivä alkaa. Sä avaat vaik ovet ja mä haen tän ja näin tää päivä lähtee käyntiin. Sehän on ihan vaan se kommunikaatio ja ei oleteta toisistamme, että mitä ikinä se onkaan, et sä laitat kuivauskaapin päälle. Et se pitää vaa sanoo, et hei laitaks sä vai laitaks mä? Näinhän ne yleensä menee.

Haastattelija 1 [00:09:23]: Kyllä. Ei kannata olettaa edes pientä kuivauskaapin napin painamista.

Puhuja 2 [00:09:27]: Nii.

Haastattelija 1 [00:09:28]: Tosi hyvä, joo.

Puhuja 1 [00:09:29]: Kyllä. Joo mä oon ihan samaa mieltä Reetan kanssa, että helposti ku tiimissä työskentelee, ni tämmöset oletukset ja  väärinymmärrykset on hyvin inhimillisiä ja sitä ei tajuakkaan kun vasta sitten kun niistä asioista rupeaa puhumaan ääneen. Ja sitten tavallaan toinen ehkä mitä tiimisopimuksen lisäks oon käyttäny hyödyks, on ollu just tää ryhmän pedagoginen suunnitelma. Et sinne me ollaan hyvin konkreettisesti kirjattu just näitä, et mihin aikuiset sijoittuu missäkin tilanteessa tai millä tavalla me tuetaan niitä ryhmän tavotteita. Et meillä on ollu esimerkiks ruokailu oli syksyllä semmonen yks tavote, että mistä haluttiin sensitiivisempi ja semmonen miellyttävämpi tilanne, niin sit me ihan kirjattiin sinne pedagogiseen suunnitelmaan, että tota yksi aikuinen hakee kärryn, yksi aikuinen istuu lasten kanssa pöytään juttelemaan, ja sitte kun on jaettu ruoat, niin sitten tehdään kuuntelutehtävä, et kuunnellaan joko musiikkia tai vahvuusvariksen tarina, joka rauhoittaa sitten sen ruokailun. Ja sitten kun ollaan kuuntelutehtävä tehty, niin sitten aloitetaan rauhalliset ruokapöytäkeskustelut, ja sitten jos ne onnistuu kivasti, niin sitten lapset saa siitä leiman ja sit kun on 10 leimaa, niin me pidetään joku ihana tapahtuma lasten kanssa yhdessä. Niinku ihan semmosia konkreettisia juttuja sinne, mitä sitte on helppo arvioida ja myös muistaa kaikkien tiimin jäsenten, et ainii meidän pitääki toimia näin, jotta me saadaan se meidän ryhmä toimimaan mahdollisimman hyvin.

Haastattelija 1 [00:10:59]: Kyllä. Tosi hyvä esimerkki tosta tavotteiden konkretisoinnista, et mitä ne on ne pienet askeleet siihen. Ja sitte toisaalta se, että mitä se tekee sille tiimityölle, kun ne on oikeesti mietitty auki ja puhuttu auki yhdessä.

Haastattelija 2 [00:11:17]: Joo se selkeys on varmaan semmonen tosi oleellinen asia siinä moniammatillisessa tiimityöskentelyssä, että kukin tiimin jäsen tietää tasan tarkkaan, että mitä mun kuuluu tehdä kun mä tulen tänne ja olen tässä tilanteessa ja tässä tilanteessa. Niin se on kyllä hirmu tärkeetä, et tää konkretia mitä tässä nyt puhuttiin, et ne konkretisoidaan ne tavoitteet siinä käytännön tasolla. No tota mitä te aattelette sitte, että miten se semmonen motivaatio sitä työtä kohtaan ja semmonen ehkä myös sitoutuminen sitä työtä kohtaan, niin minkälaisista teoista se rakentuu?

Puhuja 1 [00:11:55]: Mä koen, et kaikki lähtee siitä merkityksellisyydestä liikkeelle, et jokaisella on selkee, et miks mä tätä työtä teen tällä hetkellä. Siinä vaaditaan paljon myös sitä itsensä johtamista, että pitää selkeenä itsellä ne, et miksi mä teen tätä työtä ja millä tavalla mä haluan tätä työtä tehdä. Mut miten tiimivetäjänä voi sitä viedä eteenpäin, ni on just se, et puhutaan niistä, et mitä me halutaan, et meidän ryhmä oppii tänä vuonna. Ja et minkälaista vuorovaikutusta me halutaan tai mitä myös meidän omalla esimerkillä tuodaan sit lapsille.

Puhuja 2 [00:12:36]: Niimpä. Ku just arvostetaan sitä omaa työtä ja toisten työtä, ni meidän työhyvinvointi, motivaatio lisääntyy sitä kautta, lasten hyvinvointi, perheiden hyvinvointi lisääntyy. Mä jotenki rakastan sitä positiivista kehää, että ku me päästään sinne. Et hyvät asiat alkaa vahvistaa hyviä asioita, meil menee tää homma sujuu hyvin me saadaan siit lisää motivaatioo, me nähdään, et tää lapsen vasu-tavotteita kohti ollaan edetty koko ajan, joka taas lisää motivaatioo, me keksitään lisäkeinoi toiselle lapselle, miten me voidaan häntä tukee ja hän kehittyy täs arjessa. Ni se lähtee vähän niinku lumipallo vaan vyörymään enemmän ja enemmän se meidän työ ja meidän innostus ja meidän työhyvinvointi, ja se on niinku mun mielest meidän tiimissä se vahvuus, miten me toimitaan.

Puhuja 1 [00:13:42]: Kyllä. Ja sit se aikuisen innostus ja ilo tarttuu lapsiin, joka on mahtava huomata, että tosissaan mitä puhuit tästä lumipalloefektistä, että sit se on selkeesti koko ryhmän, että ei pelkästään aikuisten vaan lapset sieltä nappaa nopeesti, että hei, että kun aikuiset kehuu toisiaan ni lapsetki rupee kehumaan toisiaan tai sit aikuinen auttaa, näyttää esimerkkiä, et miten voi auttaa toista, ni sit lapsetki rupee. Ja sit ku lapsia kehuu siitä ja vahvistaa sitä heidän toimintaa, ni sit se, et niinku tosissaan tällee lumipalloefektimaisesti lähtee liikkeelle.

Puhuja 2 [00:14:19]: Ja sit sitä enemmän ite siin innostuu siit työstä ja siit meidän tiimistä, ku näkee, et me saadaan aikaan tuloksia, täl työllä on merkitystä, ja meist tulee koko ajan me kehitytään täs työssä, me kehitytään tiiminä. Ja se on jotenki sellanen, mitä ei niinku halua pysäyttää.

Haastattelija 1 [00:14:44]: Toi on ihana ajatus toi kehä ja tommonen lumipallo tai tämmönen, ja siinä just se positiivinen kehä, josta tulee hyvinvoninin kehä, ja sitte tavallaan eihän sitä pidääkkään pysäyttää, mutta nimenomaan tässä on tullu esiin näis kaikis esimerkeissä, ni se vaatii sitä työtä kuitenki, et ei me voida olettaa tätäkään asiaa, että se itsekseen tapahtuu. Eli tässä tulee hyvin esiin se, että siellä on tosi paljon ihan tosi pieniäkin tekoja, ja sit vähän isompia tekoja, mitkä pitää yllä sitä pyörimistä koko ajan siellä, et niitä tarvitaan ihan pienistä teoista alkaen siel arjessa.

Puhuja 1 [00:15:23]: Kyllä. Ja minkä tohon vois ehkä lisätä, on myös semmonen ratkaisukeskeinen asenne, joka on hirmu tärkee tässä ammatissa. Et paljonhan meille tulee arjessa semmosia yllättäviä tilanteita ja justiin inhimillisiä ihmisiä ollaan, et välillä mokaillaan arjessa, mut se, et sun tiimikaverit suhtautuu siihen ratkaisukeskeisesti eikä niinku nosta sitä ongelmaa esiin vaan lähtee miettii sitä, et voi vitsit nyt kävi näin, et mitä me tehään seuraavaks, et mikä ratkasu tähän löydetään. Ni se myös pitää yllä sitä hyvää työilmapiiriä ja myös sitä tiimihenkeä yllä.

Puhuja 2 [00:15:58]: Ja jotenki ku meil on hyvin se perusta rakennettu, meidän opettajat teki aivan mahtavaa työtä, ryhmän pedagoginen suunnitelma on jo niin vahvalla pohjalla jo suunniteltu, ni se antaa meille lastenhoitajille sit taas eväät toteuttaa sitä. Ja jos tulee näit muutoksia ja erilaisia tilanteita, joita tulee, niin meil on se perusta on kuitenki niin vahva, ni sielt me pystytään sit, me pystytään silti toteuttaa sitä suunnitelmaa. Et se koko korttitalo ei niinku räjähdä samantien siitä. Et se on se tosi, et miten paljon se opettajien suunnittelu merkkaa meille lastenhoitajille, et ku se on, he saa sen hyvin tehdä, ni se auttaa meidän työtä ihan valtavasti sit taas ja sitä arkee.

Haastattelija 2 [00:16:48]: Tosi hyvin nostit esiin just ton suunnittelu-, arviointi-, kehittämisajan ja tavallaan se, et se vaikuttavuus varmaan näkyy siinä teidän tiimissä, et ku se on mahdollistettu se aika sille opettajalle, ni se näkyy ihan siinä arjessa, että se suunnittelu on tehty. Ja just puhuit tosta miten ryhmän pedagoginen suunnitelma on niin vakaalla pohjalla, että vaikka tulee näit arjen muutoksia, ja niitähän tulee niinku itekkin sanoit, niin tota se laadukas toiminta siinä silti rullaa eteenpäin koko ajan. Mua kiinnostaa vähän enemmän vielä pureutua tohon, että ku puhuitte just näistä muuttuvista tilanteista ja tulee hetkiä, kun joku on poissa tai on vaikka koulutuksia tai muita syitä, niin miten se positiivinen kehä näkyy sitte tämmösissä tilanteissa teiän tiimeissä?

Puhuja 1 [00:17:39]: Mun mielest tämmösissä tilanteissa, mis just joku on poissa, ni sen tiimin rajat tavallaan laajentuu, et meillä on työyhteisössä tosi kiva ote siihen, et autetaan toisia ja sit lähetään oikeesti miettii, et missä, jos jostain ryhmästä puuttuu yhden aikuisenkin verran lapsia, ni sit se aikuinen siirtyy sinne toiseen ryhmään. Ja jotenki semmonen auttamisen kulttuuri on meillä kyllä työyhteisössä tosi hyvä.

Haastattelija 2 [00:18:06]: Sä et nää sitä negatiivisena asiana, että tavallaan autetaan toisia ryhmiä?

Puhuja 1 [00:18:10]: Joo en missään nimessä, et se on automatisoitunu meillä, et jos mun ryhmästä on lapsia poissa, niin sitten meidän ryhmästä menee auttaa toista ryhmää. Ja se myös luo sitten työyhteisöön semmosta hyvää ilmapiiriä ja me-henkee ja semmosta tsemppihenkeä.

Haastattelija 1 [00:18:28]: Ja varmasti sitä turvallisuutta?

Puhuja 1 [00:18:30]: Kyllä.

Haastattelija 1 [00:18:31]: Että ku sä tuut aamulla töihin, ni tavallaan mikä tahansa se tilanne on, niin mulla on joku joka mua auttaa, et mun ei tarvi yksin jäädä jonkun tilanteen kanssa. Et on se muuttuva tilanne mikä vaan, ni ei tarvi yksin jäädä, vaan mul on siinä lähellä tukea.

Puhuja 1 [00:18:47]: Juuri näin.

Puhuja 2 [00:18:48]: Koko se työyhteisö, ku me ollaan, me ollaan kuitenki yhdes siel ja se on nimenomaan sitä joustavuutta, et me. Ja seki on, että mä joustan ja sit sä joustat. Et kylhän tää koko ajan sellast vuorovaikutusta.

Haastattelija 1 [00:19:05]: Kyllä. Ja mua tavallaan kiinnostaa toi just se positiivinen kehä ja se hyvinvoinnin kehä, niin osaatteks te sanottaa tai kertoo esimerkkejä siitä, että miten tavallaan se parhaimmillaan ehkä jopa ennakoi semmosta muuttuviin tilanteisiin reagointii. Täs oli kyl tietenki jo semmosta, mut tuleeks jotain muita mieleen, että miten se hyvä kannattelee tietyllä lailla yli sellasista päivistä, joissa, tai vaikka ei saa sitä apua kaverilta, kun sielläkin on avun tarve ja sit ei vaikka tuu, niin onks jotain semmosii tavallaan kokemuksii tai tuleeks tästä mun höpinästä sellanen ahaa-elämys, et hei tämmöst kohtaa ehkä Annika täs tarkottaa, mutta? Tai jotenki, että miten se hyvä on kannatellukki jostain itsellekkin haastavasta tunteesta niinku yli?

Puhuja 2 [00:19:56]: Meillä on niin paljon kaikenlaisia tavallaan takataskussa työkaluja, et me tiedetään, et okei, et nyt tässä on näin ja näin paljon lapsii, mut meillä on tämmönen, et mä voin laittaa he toimii hyvin yhdessä, he voi tehdä tätä. Me voidaan ottaa nyt tämmönen toiminta tähän. Et kun kuitenkin meil on se ammattitaito niin vahva kaikilla, niin siit pystyy sielt meidän työkalupakista eri työkaluja käyttämään siinä tilanteessa. Tai tiloja tai mitä ikinä se onkaan, niin niillä ainaki mun mielest siit niist kyl ne päivät sujuu.

Haastattelija 1 [00:20:44]: Joo.

Haastattelija 2 [00:20:46]: Niin se on ehkä, et on tavallaan kasvanu semmonen varmuus siitä omasta osaamisesta?

Puhuja 2 [00:20:49]: Nii.

Haastattelija 2 [00:20:51]: Mikä on varmaan sit syntyny juuri tän kaiken jälkeen, et siinä tiimissä on niinku kunnioitetaan toisiamme, arvostetaan toisiamme ja nähdään sen toisen onnistumiset ja vielä tunnustetaan ne sille, niin siitähän se tavallaan varmuus sit, et hei kyl mä tän tilanteen handlaan. Että tota mä tiiän, et meil on selkeet suunnitelmat mitä me tehdään ja nyt tehään näin ja näin, niinku puhuit siit hyväst työkalupakista, niin sit sieltä napataan vaan tietyt jutut, mitä me ollaan etukäteen jo juteltu ja suunniteltu ja sille on selkeetä, että. Eihän ne työkalut sieltä mihinkään huku sellasissa muuttuvissa tilanteissa, ne on koko ajan yhtälailla olemassa.

Haastattelija 1 [00:21:28]: Sit meil on tosi monenlaisia moniammatillisia tiimejä ja niinkun kohtaamisia arjessa, niin oisko sulla tullu siitä Pihla jotain, et minkälaisii kokemuksii sul on ollu yhteisopettajuudesta niinku sun työelämässä?

Puhuja 1 [00:21:42]: No on tosi kivoja kokemuksia ollu yhteisopettajuudesta kyllä, et se on mun mielestä hieno ollu, että niitä lisätään, että on kaks opettajaa tiimissä. Ja sitten myös tämmönen niinkun, välillä on erityisopettaja myös työparina, et se on tosi, rikastuttaa sitä omaa työtä ja saa tuoreita näkökulmia kun on toinen ope pari. Samalla tavalla tietenki mitä lastenhoitajilta saa, et niinku he tuovat sitä omaa ammatillista osaamistaan. Mutta tota ehkä mitä Reettaki toi äsken siitä suunnitteluajan tärkeydestä, että siinä vaiheessa kun yhdessä luodaan sitä toimintaa toisen opettajan kanssa, ni on hirmu tärkeetä, et on ne yhteissuunnitteluajat, milloin päästään puhumaan niistä ryhmän tavotteista ja vahvuuksista, ja siitä, et miten me lähetään sitä toimintaa yhdessä suunnittelee. Ja sitten myös mitä oli tässä aiemminkin puhetta siitä vastuualueiden jakamisesta, ni seki on yhteisopettajuudessa hirmu tärkeetä. Et mulla on ollu esimerkiks työparin kanssa sillee, et mä vedän vaikka parillisilla viikoilla aamupiirit ja hän vetää parittomina, ja sitte ollaan aina tiimipalaverissa mietitty, jaettu myös sitä vastuuta, et sä vedät maanantaina tän, mä vedän tiistaina tän ja tiedättekö näin, ihan niinku konkreettisesti just niitä, et niinkun kalenteroitu, et mitä kukakin tekee ja milloin. Se on kyl tosi, niinkun on tosi positiivisia kokemuksia siitä, että saa tehdä toisen opettajan kanssa yhdessä töitä.

Puhuja 2 [00:23:21]: Ja just toi aikatauluttaminen. Että ne suunnitteluajat toteutuu, niin on tosi toimivas tiimis tosi tärkee, et ne on oikeesti meidän yhteiseen kalenteriin kaikki laitettu, että kuka suunnittelee mitä tai mihinkin aikaan suunnitellaan, ni sit kaikki osaa siihen varautua ja sillä suunnitelmalla sit mennään.

Haastattelija 1 [00:23:47]: Minkälaisiin asioihin te vaikka tiimipalavereissa yleensä keskitytte tai käytätte erityisesti aikaa, että onks semmosii ajatuksii, että mikä on teille itelle ainaki tullu tärkeeks, et mitä te haluutte tiimissä puhuu tiimipalavereiden aikana?

Puhuja 1 [00:24:02]: Joo. Meillä on niinku tehty ihan tiimipalaveripohja, jossa justiin yks kohta on se ryhmän pedagoginen suunnitelma, et vilkastaan sitä tai arvioidaan sitä mitä ollaan tehty. Sit yks kohta liittyy just ilmiöön, et mikä ilmiö meidän ryhmässä on sillä hetkellä menossa ja miten me halutaan viedä sitä eteenpäin. Ja sit on tietenki lasten asiat, jos on vasu- tai leopskeskusteluja meneillään, niin sitten, et mitä vahvuuksia sillä lapsella on ja mitä taas sitte ois hyvä harjotella tän vuoden aikana, niitä puhutaan läpi. Ja siinä on mun mielestä tosi tärkeetä ne lastenhoitajien havainnot, kun hekin on paljon siellä arjessa mukana ja leikkimässä lasten kanssa ja näkee niitä tilanteita, ni se on mulle hirmu merkityksellistä, et mä kuulen myös heidän näkemyksiä siitä, et mikä on tälle lapselle parhaaksi. Ja sit sen lisäks meillä on ihan, tosiaan katotaan se seuraava viikko läpi, et mitä tulee minäkin päivänä tapahtumaan.

Puhuja 2 [00:25:05]: Meil on ihan samalla lailla. Meil on just kanssa toi tiimipalaverin pohja, missä on justiinsa ihan samat asiat. Ja sitten meillä on, me ollaan sovittu, et siel on yks kohta, et aina jos tulee joku juttu mieleen, et aa mun pitää muistaa tää sanoo tää havainto sanoo vaikkapa, ni käydään heti samantien kirjottamassa sinne seuraavan tiimin esityslistaan, et siin tiimissä voidaan rauhassa se sit käydä läpi eikä siin arjessa vaan nopeesti. Tottakai arjessa pitää nopeesti välillä vaihtaa joku kuuluminen, mut pystytään sit rauhassa niis tiimipalavereis käymään esimerkiks lasten vasuihin liittyvii kysymyksii läpi.

Haastattelija 1 [00:25:50]: Toi on tosi tärkee, et ei oo semmosii juttuja, jotka jää vähän niinku arjen niinku alle, että on heti mahdollisuus käydä kirjaamassa. Kuulostaa hyvälle.

Puhuja 2 [00:25:59]: Sit sen muistaa, koska sitte ne on tärkeit asioit, mut et muistaa sitte oikeesti tuoda sen ajan kans esille.

Haastattelija 1 [00:26:07]: Kyllä. Ja sit vaik et oiskaa paikalla, ni ehkä se on jääny se merkki sinne, et hei tää tämmönen juttu on tullu esiin, osataanko me tähän jo heti jotain ottaa kantaa vai kysytään ainaki sitten kun taas palaa paikalle, että ne asiat pysyy sen tiimin tietosuudessa.

Puhuja 2 [00:26:23]: Nii. Tähän taas tullaan jotenki takasin siihen kommunikaatioon, et se tiimin kommunikaatio, et se on koko ajan avointa ja koko ajan se, sitä käydään ihan koko ajan. Päivittäin ja sit enemmän tiimipalavereissa, mut et se kommunikointi kulkee siin ihan koko ajan.

Haastattelija 1 [00:26:42]: Mä en tiedä minkälainen täst jaksost tulee, mutta mulle tuli sellanen ihana ahaa-elämys tässä, et jos sä haluut yks tai kaks sanaa nostaa tämmöst just tematiikkaa esiin tiimityön tärkeyteen liittyen, ni sanokaa vaik niit vähän ääneen, että mitä te kaikki, myös Hannele, niin onko jotain tämmösii tematiikkoja tai sanoja, jotka ois hyvä pitää itsellä mielessä ja tuoda niitä pohdintaan, että miten omassa tiimissä nämä näkyy?

Haastattelija 2 [00:27:10]: Niin tärkeimmät rakennusosaset moniammatilliseen yhteistyöhön?

Puhuja 1 [00:27:15]: No mulla tulee luottamus mieleen, et se on kyl hirmu tärkee tosissaan. Mä voin luottaa, et kun ollaan ne vastuualueet jaettu, et mun tiimikaverit huolehtii omista vastuualueistaan ja he voi luottaa muhun, et mä hoidan oman vastuualueen. Ja just se luottamus, et voin ottaa myös vaikeampia asioita esiin, jos niinkun tulee, tai jos toimintatapa ei toimikkaan jollain tavalla, niin voin siitäkin puhua tai siitä voidaan keskustella ja se voidaan ratkaista yhdessä. Et se luottamus on mun mielest tosi semmonen vahva pohja.

Puhuja 2 [00:27:51]: Joo. Ja just nimenomaan noi, et jos tulee jotain mist ei välttämät olla samaa mieltä, niin ne on niit asioit, et ei ole henkilökohtaisesti toista kohtaan, vaan nää on täällä, me ollaan ammattilaisia ja me saadaan olla eri mieltä myös meidän tiimissä. Et se on myös ihan ok. Se mun mielest tosi tärkeet siis arvostetaan, ja just niit eri mielipiteitä, mut et se arvostus on aina sitä toisen työtä kohtaan. Olit sä sitte, mikä ikinä sun ammattinimike oli, mut et arvostetaan sitä toista.

Haastattelija 2 [00:28:28]: Kyllä.

Puhuja 1 [00:28:29]: Ja siinä arvostukseen ehkä liittyy se, et oikeesti kuuntelee toisen näkemyksiä, et millä tavalla sen voi konkreettisesti siinä arjessa tuoda esiin on se, et sä kuuntelet mitä näkemyksiä toisella on. Ja just miten sanoit hienosti Reetta, et ei tarvi olla samaa mieltä kaikesta, mut se, et sä kuuntelet ja huomioit, et tää on sun näkemys ja sä oot havainnu tämmöstä, ni sillä pääsee jo hyvin eteenpäin.

Puhuja 2 [00:28:54]: Ja siis mun on kyl pakko meidän tän niinku tiimist sanoo, et meil on tosi hauskaa yhdessä.

Puhuja 1 [00:28:59]: Kyllä.

Puhuja 2 [00:29:01]: Et. Ja se ilo, meil on hyvä olla töissä ja se ilo niinku sanoit aikasemminki Pihla, niin se tarttuu myös lapsiin ja sit se ilo taas lapsista tarttuu meihin. Et se on. Nii.

Puhuja 1 [00:29:16]: Kyllä, et semmonen hyvä huumori arjessa on myös tärkeää.

Puhuja 2 [00:29:21]: Ja sitä välillä tarvitaan.

Puhuja 1 [00:29:23]: Kyllä.

Haastattelija 1 [00:29:26]: Mulle jotenkin kolahti tosi kovasti toi oletusjuttu, et mun mielest oli ihana, et se nousi täällä keskusteluun, että muistetaan et ei oleteta, jos oletetaan ni mielummin hyvää vaikka sitte, mut et tavallaan ei oleteta, että joku tietää mitä mä ajattelen hänen tekevän. Et hän tekee mitä hän tietää siinä tilanteessa parhaaksi ja lähetään siitä. Oletetaan, että tästä pitää varmaan puhua -tyyppisesti, että se oletuspuhe oli mulle se tärkein tähän tiimiin liittyen kyllä.

Haastattelija 2 [00:29:57]: Mä ehkä nappaan tosta mitä Reetta ehkä tossa viimesimpänä vielä mainitsi sen, että me ollaan tultu tekeen sinne päiväkotiin töitä. Ja niinku Reettaki tossa sano, että me saadaan olla erilaisia ja persooniahan me kaikki ollaan ja ei meidän tarvitsekkaan olla kaikki samanlaisia, mutta meillä on tietyt tavotteet ja siihen yhdessä pohditut toimenpiteet, mitkä sitoo meitä kaikkia ja se mahdollistaa sen, että mahdollisimman erilaiset ihmiset pystyy kuitenki tekemään samaa työtä.