Tehdään kuunnelma
Höytiäisen musta kivi
Höytiäinen on Suomen 15:sta suurin kirkasvetinen ja kalarikas järvi, jossa on jäljellä kahdeksan kalasaunasaarta. Tämä on kertomus Höytiäisestä, kalasaunasaarista, Lilithistä ja Olavista sekä kolmesta kivestä; kauneudesta, kodista ja muutoksesta.
”Mustan kiven toisella puolella on rosoinen halkeama. Se muistuttaa sinua Lilith. Höytiäinen silottaisi sen ajan kanssa.”
Kuunnelma Höytiäisen Musta Kivi on tehty Helsingin työväenopiston Tehdään kuunnelma -kurssilla keväällä 2023.
Kuunnelmassa esiintyivät: Leea Liukko, Jukka Mertanen, Jorma Korkiakoski ja Leena Häkkinen.
Kuunnelman käsikirjoitus: Leea Liukko, äänisuunnittelu ja miksaus Jukka Mertanen.
Kuunnelma-kurssilla opettivat käsikirjoitusta ja ohjausta taidekasvattaja Leena Häkkinen ja tekniikkaa mediatuottaja Tuomas Hakkarainen. Kuunnelman on tuottanut Helsingin työväenopisto.
Tekstivastine:
HÖYTIÄISEN MUSTA KIVI
I-NÄYTÖS
1.KOHTAUS
Kuikan reviirihuuto.
Aaltojen, työkalujen ääniä.
LILITH
Hemmetin hankalaa. Onko noi suunnittelijat yhtään miettineet, miten ihmeessä ton Navigointilaitteen anturin saa tonne veneen alle.
Ähkimistä.
LILITH
Oliks pakko Olavi tällainenkin ostaa? Miksi ihmeessä?
OLAVI
Mä ostin, koska sinulle Lilith on jäänyt musta aukko sieluun.
2.KOHTAUS
Ihmisten naurua, astioiden kilinää. Olavi pitää tervetuliaispuheen.
OLAVI
Kröhöm. Kröhöm. Rakkaat ystävät. Tervetuloa navigointilaitteen juhlalliseen käyttöönottoon. Musta se ei ole yhtään hullumpi syy kokoontua. Siitä onkin pitkä aika, kun ollaan viimeksi nähty ja kaikenlaista on ehtinyt itse kullekin tapahtua. Nautitaan tästä illasta ja toivottavasti kalakeitto maistuu. Tehtiin se Lilithin kanssa aamulla Höytiäisen kalasta ja meidän mielestä se onnistui hyvin.
LILITH
Hyvää on.
OLAVI
Ai niin vielä. Iso kiitos Höytiäis-kirjasta! Ei olisi tarvinnut.
3.KOHTAUS
LILITH (itselleen)
Oli ihan kivaa. Pitkästä aikaa…
LILITH
Kuule Olavi, mä luin äsken tosta kirjasta, että Höytiäisessä on vielä kahdeksan kalasaunasaarta. Ehkä mä jaksaisin mennä muutamaan. Nyt kun on toi navigointilaitekin.
II-NÄYTÖS
4. KOHTAUS
LUKIJA
Munatsu, kaksi lähestymislinjaa, linjataulut, alle 1,50 m, 48°. Varo kalliota 0,6 m keskellä lahtea ja lounaisen niemen kivikkoa. Kunnasniemen kalastuskunnan kalasauna, nuotiokatos, kuivakäymälä, matala hieno hiekkapohja uimaranta.
Veneen ääni. Aallot. Vene vedetään hiekalle.
LILITH
Täällä on liikaa veneitä Olavi. Kai meidän vene tossa pysyy, kanootin ja day cruiserin välissä.
OLAVI
Isoja peräprutkuja. Noilla pääsee hetkessä tänne saareen ja myös pois.
LILITH (itselleen)
Hmm, paalusolmu, mitenkä se nyt olikaan… Tehdään lenkki, käärme tulee ulos lenkistä, säikähtää, menee köyden taakse ja varmuuden vuoksi kummastakin aukosta takaisin. Näin olisin lapselle opettanut, näyttänyt…
OLAVI
Anna mulle. Mä sidon veneen rantakoivuun.
LILITH (itselleen)
Tää on kuin joku Höytiäisen riviera, kultaista hiekkaa, rentukoita, kantarelleja.
Västäräkin laulua ja lasten polskimisen ääniä.
LILITH
Katso Olavi. Hauska toi västäräkki. Se hypähtelee kulkurikiveltä toiselle ja sen pyrstö heiluu ylös alas kuin mitkäkin kapellimestarin kädet. Ei yhtään patarumpua, pelkkää cembaloa.
Lasten iloisia ääniä.
LILITH
Mä en jaksa juuri nyt tätä! Mä meen… mä meen katsomaan kalasaunaa.
OLAVI
OK. Mä käyn vielä vähän vilkaisemassa noita perämoottoreita.
5.KOHTAUS
Lilith menee kalasaunan sisälle.
LILITH
Huhuu, onko täällä ketään?
LILITH (itselleen)
Mikäs se tämä on? Ahaa, viestivihko.
Lukee vihkoa.
LILITH
“I was here before Kilroy.” Ha ha hauska. “Näimme metsässä karhun! Se pakeni meitä syvemmälle metsään. Emme tule tänne enää koskaan!” No oho tätä saarta.
6.KOHTAUS
Olavi tulee. Lokkeja, aaltoja.
OLAVI
Täällähän sä olet Lilith. Mitä sä teet?
LILITH
Katso näitä kolmea kiveä. Mä otan nämä mukaan.
Näyttää kiviä. Kivien ääniä.
Olavi
Ai otat?
LILITH
Jotenkin sellainen tunne, että pitää kantaa niitä mukana.
OLAVI
Näytäs niitä minulle. (Ottaa kivet Lilithiltä)
Onpa kaunis pyöreä vaalea kivi!
LILITH
Se auttaa mua jaksamaan.
OLAVI
Sehän on hyvä juttu! Tämä litteä punainen liuskekivi näyttää ikivanhalta.
LILITH
Siinä on jotain hyvin turvallista ja tuttua.
OLAVI
Mutta miksi tämä iso sileä musta kivi?
LILITH
Katso sitä toiselta puolelta Olavi! Siinä on rosoinen halkeama. Se on elämä, siinä on iso kolhu.
OLAVI
Tämä kivi muistuttaa sinua Lilith.
7. KOHTAUS
Lilith kirjoittaa lokikirjaan.
LILITH (itselleen)
Plus 23 astetta, tuuli 7 m/s lounas, klo 9:25, puolipilvistä.
Aaltojen ääntä. Perämoottorin ääni.
LILITH
Mä asetun tähän veneen keulaan Olavi, tuuleen.
LILITH (itselleen)
Mä olen veneen talismaani, keulakuva, pääskynen, ylimääräiset silmät.
LILITH
Ahosaaren niemennokassa näkyy kalaverkko. Väistä!
OLAVI
Huonosti näkyi. Merkitsin paikan muistiin. Nyt tullaan Jängänselälle. Pidä kiinni!
Kovenevaa tuulen ääntä. Vesi pärskyy.
LILITH
Hei Olavi, näetkö sä ylipäätänsä mitään? Tuolla on Surmanluodon eteläviitta, pohjoisviittaa mä en löydä, kun ei tässä aallokossa ja pärskeessä näistä kiikareista ole mitään apua. Me olemme menossa kai kohti vaarallista Issakankaria.
Myrskyn ääntä.
LILITH
Käännytään takaisin. Liian isot aallot!
LILITH (itselleen)
Mä olen ihan läpimärkä, luonto ei välitä yhtään mun saappaan rajasta.
8.KOHTAUS
Saunomisen ääniä taustalla.
OLAVI
Höytiäisen vettä Höytiäisen kiville.
OLAVI
Lilith meidän täytyy jatkaa. Sinä et saa antaa periksi!
LILITH (itselleen)
Niin… niin kai
LILITH
Mitä tuulta on luvattu huomiseksi?
OLAVI
Hmmm 2 m/s ja aurinkoista. Iltapäivällä sadetta.
OLAVI
Lähdetään aikaisin ja tullaan ajoissa takaisin.
9.KOHTAUS
LUKIJA
Jere alle metri länsiranta erittäin kivinen ja matala, soutaen, varottava potkureita, itäranta syvä kallioranta. Kalasauna, kotakeittiö, jalassauna, puucee, uimaranta. Suosituimpia saunoja, kunnostettu useaan otteeseen.
Saaressa linnunlaulua.
OLAVI
Nyt maistuu eväät! Jouduttiin vielä kiertää ne uutta jääkautta odottamaan jääneet sammalkiviröykkiöt.
LILITH
Hei Olavi pysähdy. Tonne rannalle on ilmestynyt avovene.
Pysähtyvät.
OLAVI
No niinpä näkyy. Moottorin merkki ei erotu, mutta telineessä on viisi vapaa ja yhteen on vielä sidottu punainen nauha.
LILITH
Se kai tuo kalaonnea. Ja tuolla nuotiopaikalla istuu joku parrakas mies lippalakki päässä ja avonainen uistinrasia edessään.
OLAVI
Sillä näyttää olevan kädessään vihreä jigi, jonka pyrstö on punainen.
LILITH
Varmaan kalastaja
10.KOHTAUS
Olavi ja Lilith kävelevät nuotiokatokseen.
OLAVI
Terve. Hieno nuotio, tultiin syömään eväitä.
Nuotio palaa.
KALASTAJA
Niin pitkään on mualima katala, kunnes Höytiäinen on valtava! Jos olisin diktaattori, nostaisin Höytiäisen entiseen loistoonsa ja eessämme olisi nyt Suomen suurin selekä.
OLAVI
Mutta onhan Höytiäinen sentään Suomen viidenneksitoista suurin järvi.
KALASTAJA
Ison Höytiäisen aikana oli viies. Pato murtui ja veden raja laski niin, että järvi hävisi laiturin alta. Kuuskymmentäviis vanhaa suarta manner tai muu suari nielaasi järvenlaskun aikana. Kaloja poimittiin kuin mustikoita mualta ja kuisteilta. Piti olla tarkkana, ettei päätynyt uimaan mudassa. Viljelysmuata kyllä saatiin lissee.
Missäs se miun hoppee jigini on?
Kuuluu, miten kalastaja etsii rasiassa olevaa viehettä.
KALASTAJA
No tuossahan se jigi onkin!
Kalastaja sulkee uistinrasian.
KALASTAJA
Olette karttaa kattonna, vuan eipä sieltä näy Höytiäisen isona oleminen. Suaria tiäällä nyt piisoo kuusisattoo ja kulukurikiviä ja kareja siell tääll.
LILITH
Kulukurikiviä? Mitä nekin ovat? Ja kuusisataa saarta? Me ollaan menossa neljään.
Käki kukkuu.
KALASTAJA
Myö lähen nyt Höytiäisen erikoisuuven, järviharjuksen, perrään. Jeressä on paras harjuspaikka! Sitä voi suada selekävesiltä myös perhostellen. Kun on eksynnä, osoo tulla mihin vuan.
Kalastaja lisää puita nuotioon.
KALASTAJA
Hmmma-nen
Kalastaja lähtee veneellään järvelle.
11.KOHTAUS
Kalastaja lähtee veneellään.
LILITH
No johan oli puhelias kalastaja.
OLAVI
Hieno perämoottori. Hyvin kalastaja väistää veneellään keskellä lahtea jurottavan karin. Näyttää tuntevan järvensä.
LILITH (itselleen)
Kalastaja on oikeassa, kun on eksynyt löytää mihin vaan.
Lilith avaa reppunsa vetoketjun.
LILITH
Olavi, mä jätän tän pyöreän vaalean kiven tähän nuotiokatoksen pöydälle. Jos vaikka joku muu eksynyt löytäisi sen ja huomaisi, kuinka kaunis se on. Se auttaa jaksamaan eteenpäin.
(Laittaa kiven pöydälle.)
LILITH
Kuulit sä kalastajan nimen? Mä kuulin vain -Nen.
OLAVI
Voit valita: Karjalainen, Pakarinen, Räsänen, Mertanen, Lukkarinen, Martikainen, Savolainen, Takkunen, Turunen, Lappalainen, Tanskanen, Vatanen, Hirvonen, Heiskanen, Lehikoinen, Pasanen, Karvonen, Hyttinen, Kukkonen...
Nimet häipyvät taustalle.
12.KOHTAUS
LUKIJA
Sikosaari. Lähestyminen linjataulujen mukaan saarten väliin ja jyrkkä 60° käännös laguuniin. Pikkusaaren eteläkärjessä kivikkoja. Suojainen ankkuripaikka, uimaranta, nuotiokivet, teltanpaikka, turvasatama. Vanhin kalastajien yhteiskäytössä oleva kalasauna (1894), nuotiokatos, kuivakäymälä.
Vesilintujen ääniä.
LILITH
Vesi on juomaveden kirkasta ja voi miten kaunis laguuni!
LILITH
Olavi, mikä tuo vastapäätä näkyvä iso saari on?
OLAVI
Sehän on Höytiäisen mahtavin saari, Jouhteninen. Mä lupaan viedä sut sinnekin ja seurataan yhdessä mustakaapuisen munkin Sirnitsan liuskekiveen jättämiä jalanjälkiä. Mutta nyt. Nyt me kiivetään Sikosaaren harjulle niin sanottuun vanhaan maahan. Siihen sen kalastajan kertoman mukaan, kun Höytiäinen oli isona. Siellä on kalasaunoista vanhin. Tule!
13.KOHTAUS
Askeleita
LILITH
Olavi, tuolla istuu taas se puhelias kalastaja.
OLAVI
Terve, täällähän on tuttuja! Tuleeko hyvin kalaa?
Nuotio palaa.
KALASTAJA
Kuhan perässä tässä. Höytiäinen on Suomen parraita kuhajärviä ja muikkuukin tulloo.
OLAVI
Oletko saarelaisia?
KALASTAJA
Kinahmostahan myö. Kinahmo paloi ja pitkään kyläläiset kulkivat vuatteet ja nuamat noessa. Kontioniemeläiset etelässä ilkkuivat nokisuarelaisiks: kinahmolainen näkköö olevan, kun nuin on nokinen.
Kalastaja nauraa. Tuli rätisee. Vakavoituu.
KALASTAJA
Meill oli talo, juhannusruusut ne nappuuttivat talon ikkunaa. Isoisä talvella velalla ostanna. Kun lumi lähti pellolta, paljastuivat kivet. Kauppakirja, velekakirja – maksettava vuaittaessa, sellaisen miun isoisäni teki. Ite omakätisest, luki kauppakirjassa, isoisä osas allekirjoittaa oman nimensä. No nyt ei ole sillä varaa, ties Vatanen ja niin isoisä menetti muansa.
KALASTAJA
Isoäitini kävi kansakoulun. Suoriutui niin hyvin, että piästötodistukses luki, että hiäntä suositellaan herroille.
Nostaa nokipannukahvin kiehumasta.
KALASTAJA
Otatteks työ nokipannukahvii?
OLAVI
Kiitos
Kaataa kahvia kuppeihin.
OLAVI
Kiitos
KALASTAJA
Tuosta pannusta se lähti, yhteinen taival. Oli niin hyvvee kahvii keittännä. Elämä oli suurtöist, mutta ajatuksill oli tilloo liikkuu. Niien ja heinän pittää tuuleentua eli höytiä.
Kuikan huuto.
Lilith avaa reppunsa vetoketjun ja pudottaa kiven kallion rakoon.
LILITH
Olavi, tuon litteän punaisen kiven putoaminen liuskekivikallion uraan näyttää ihan kotiinpaluulta.
Tulen rätinää.
LILITH
Mä taidankin jäädä tähän hetkeksi höytimään.
III-NÄYTÖS
14.KOHTAUS
Kuikan varoitusääni.
LUKIJA
Heikinluoto alle 1,50 metriä, 260 astetta, kivikkoranta, pohjoiskärki (nykyisin venevalkamapalsta). Salmessa Laitasaaren puolella hyvin matalaa. Kalasauna, nuotiosija (omat nuotiopuut oltava mukana), puucee, pieni laituri itäpuolella
Moottori käy ja vene liikkuu aalloilla. Lilith kirjoittaa lokikirjaa.
LILITH (itselleen)
Kello 9:20, +23 astetta, 2m/s länsi, aurinkoa, järvivesi 21 astetta.
LILITH
Olavi, mä näen puhelimen karttaplotterista veden alla uivat kalat. Toi on made ja toi taimen tai ainakin mä luulen. Näyttää olevan kaksikymmentäkolmea metriä syvyyttä. Paljonko sä mittasit järven syvimmäksi kohdaksi?
OLAVI
Kuusikymmentä metriä lähellä Lohiluotoa, Suurselällä. Siellä syvyyksissä uivat isot lohet ja Musta Monni.
15. KOHTAUS
Linnunlaulua
OLAVI
Täällä me nyt ollaan, Heikinluodolla! Katso Lilith, miten upeat salvokset tuolla Kalamajalla on. Hammassalvos eli haka eli lukkonurkka, eikä koirankaulapitkänurkka eli ämmänurkka. Ja miten hienosti hirret on varattu. Tilkitty sammaleella ja jäkälällä.
LILITH
Joo joo, hienoja on. Mä meen nyt jo sisälle.
16.KOHTAUS
Menee sisään hirsiseen kalasaunaan.
LILITH (itselleen)
Kas Heikinluodon vieraskirja. Hmmm katsotaanpa…
KUOLEMA
Niin Lilith, tapaamme taas. Kuten huomaat, viimeiselle sivulle on piirretty kuva kuolemasta, minusta. Sen käden muoto on täsmälleen sama kuin Höytiäisen, viisi vääntynyttä sormea. Alla on kertomus Kaianlahden lähteestä, joka ei talvellakaan jäädy kunnolla.
Kuoleman kuikka.
KUOLEMA
Kaunis oli Höytiäinen, kevyt tuuli puhalsi ja sai pakkaslumen höytimään. Lapset olivat lähteellä leikkimässä ja tiesivät rajat. Eräs tyttö ei välittänyt ja luisteli sinne. Muut lapset hälyttivät apua, mutta talon miehet olivat muualla. Eivät tahtoneet löytää ruumista. Se ajelehti jään alla letit vilkkuen. Hakivat Kuorevaarasta mustimman kukon, minkä löysivät. Tuumivat sen kiekaisevan vainajan osuttua kohdalle. Minä vein sinun lapsesi tälle lettipäiselle kaveriksi.
Kuolema huutaa
KUOLEMA
Tiesitkö Lilith, että istut Kontiolahden seurakunnan entisessä ruumishuoneessa.
17.KOHTAUS
Olavi soutaa. Lilith vaihtelee veneessä asentoaan.
OLAVI
Mikä nyt Lilith? Etkö löydä hyvää asentoa?
LILITH
Ääh. Penkki on kova ja kylmä. Kylmä kuin kuolema.
LILITH
Hemmetti soikoon! Onko tässä kyse koko ajan vain elämän rajallisuuden ja muutoksen hyväksymisestä?
OLAVI
Hyvin sä pärjäät.
LILITH
Mä olen kämpyrä kampela, toispuoleinen ja me olemme tuppisuisia ahvenia.
Lilith pudottaa mustan kiven veteen.
LILITH
Sinne meni musta kivi. Muiden joukkoon. Se oli se, jonka sä sanoit muistuttavan mua. Toi rosoinen halkeama lähettää vedestä kuplavanan ihan kuin se kiittäisi yhteisestä matkasta.
OLAVI
Niin Lilith, myös sen Höytiäinen silottaisi ajan kanssa.
LILITH
Olavi, sinä. Kiitos, kun ohjaat veneemme pois kareista.
HENKILÖT:
OLAVI, Lilithin mies, tykkää tekniikasta, Jukka Mertanen
LILITH, Olavin vaimo, jämähtänyt kokemaansa suruun, Leea Liukko
KALASTAJA, paikkakuntalainen, vanha, tarinoiden kertoja, Jorma Korkiakoski
KUOLEMA, Jukka Mertanen
LUKIJA, Leena Häkkinen
HÖYTIÄINEN, Suomen 15:sta suurin kirkasvetinen ja kalarikas järvi,
jossa jäljellä 8 kalasaunasaarta
