Siirry sisältöön
  • Helsingin kaupunki
  • Anna palautetta
Helsinki-kanava

    Helsinki-kanava

    Anna palautettaKaupungin etusivuTietoa Helsinki-kanavasta

    Helsingin kaupunki
    © City of Helsinki 2025
    |Saavutettavuusseloste|Käyttöehdot|Tietosuoja

    Tehdään kuunnelma: Pieni vaaleanvihreä jänis

    Julkaistu: 11/05/2022 | Kuunneltavissa: Rajoittamaton | katselua: 299
    Tehdään kuunnelma

    Tämä kuunnelma pohjautuu 90-luvulla kirjoitetuun monologiin, jonka aiheena oli koulukiusatuksi joutuminen. Monologin ympärille syntyi tarina, jossa 14-vuotas Miia joutuu koulussa kahden luokkakaverinsa kiusaamaksi ja saa lohtua pienestä vaaleanvihreästä jäniksestä.
    Valitetavast koulukiusaaminen on edelleen yhtä ajankohtaista ja kuunnelma sopiikin hyvin keskustelun avaajaksi nuorten kanssa koulukiusaamista käsiteltäessä.

    Kuunnelma syntyi Helsingin työväenopiston kurssityönä keväällä 2022.
    Roolihenkilöt:
    MIIA = Mira Özdemir
    KATRI = Sara Lukkarinen
    SINI = Tyyni Laukkanen
    OPETTAJA = Leena Häkkinen
    sekä Maatullin ala-asteen oppilaat ja 6 lk.
    Käsikirjoitus, ohjaus ja äänisuunnitelu sekä laulu: Sointu Condé.
    Erikoiskiitos Gabrielille miksausavusta ja Vertlle metsäretkestä.


    Sointu Condé: PIENI, VAALEANVIHREÄ JÄNIS

    Laukauksia.

    KOHTAUS 1.

    Huohotava hengitys, juoksuaskeleet metsässä.

    MIIA
    Mä juoksen eteenpäin ku hullu, koht metsän reunaa. Mun korvissa kuuluu pum pum. Ne tulee

    mun perässä. (Hälytysajoneuvon ääni) Ne ampuu mua koht pum pum. Mä juoksen henkeni edestä. Juoksen. Juoksen. Mä tuun metsän reunaan, pysähdyn ja katson taakseni. Mun takana ei oo ketään. Kukaan ei ammu mua. Mun sydän hakkaa pum pum. (Sydämen lyönnit) Mun sydän hakkaa ja mua pelotaa. Mä haluaisin istua tässä. Kaivautua sammaleeseen kuusen alla. Panna silmät kiinni ja nukahtaa.

    KOHTAUS 2.

    Askeleet lähestyvät. Koulun pihalla oppilaiden ääniä

    KATRI
    Kukas se täällä yksin seisoo?

    MIIA
    Moi, mä oon Miia.

    SINI matkien
    Moi mä oon Miia... Tietsä ei kiinnosta paskan vertaa mikä sun nimi on!

    KATRI
    Joo ei todellakaan. Sä et taida tetää ketä me ollaan.

    MIIA sopertaen Joo en tedä.

    KATRI
    Me ollaan tän koulun kuningatarii ja me määrätään kaikesta. Ihan kaikesta. Tajuut sä?

    MIIA mumisten Joo tota kai.

    SINI
    Mitä sanoit? Puhu niin, etä itekin kuulet!

    MIIA Joo.

    KATRI
    Tiedät sä mitä se tarkoitaa?

    MIIA epäröiden E-en.

    SINI
    Sä joudut maksamaan meille suojelusta eli huomenna tuot meille viinipullon tai muuten sua

    saataa vähän satua.

    KATRI
    Niin kato, me ei ehkä muuten pystytä suojelemaan sua.

    Koulun kello soi.

    SINI
    Onks tää nyt site sovitu?

    MIIA Joo on.

    Askeleet etääntyvät.

    KOHTAUS 3.

    Huohotava hengitys, juoksuaskeleet.
    MIIA

    Mä haluaisin heijata itseni uneen niinku äit heijas silloin, ku mä olin pieni ja mulla oli maha kipee.

    Äit ot syliin, heijas mua hiljaa ja lauloi jotain outoa laulua pienestä vaaleanvihreästä jäniksestä, jota iso musta hirviö ajo takaa. (Äidin laulu taustalla: “Pieni jänis nukkuu, vaaleanvihreä pieni jänis, nukkuu äidin sylissä nukkuu, kukkulan takana hirviö kukkuu, äit suojaa jänistä pientä, syötää hirviölle kärpässientä”) Äit lauloi ja heijas mua. Mä olin turvassa äidin sylissä kuin se pieni jänis eikä äit antanut sen hirviön saada sitä jäniksen poikasta kiinni.

    Nyt ei oo äidin syliä. Mä oon yksin metsässä. Iso hirviö ajaa mua takaa. Niitä on monta. Mä tedän sen. Ne tulee joka suunnalta. Ne lähestyy, mä tunnen sen.

    KOHTAUS 4.

    Koulussa. Luokassa. Luokanvalvojan ja äidinkielen tunnilla. Tunnin alussa kova meteli.

    OPETTAJA kuuluvalla äänellä
    Saisinko hiljaisuuta! Ja kaikki menevät nyt istumaan omalle paikalleen. Sitä kauemmin me

    täällä istutaan, mitä myöhemmin päästään asiaan. Sini, menetkö paikallesi ja tukit suusi vai haluatko mennä ulos käytävään mietmään?

    SINI
    Joojoo. (mutsten) Älä ny ragee.

    OPETTAJA
    Oliko sinulla Sini jotain asiaa minulle? Jos ei, ole hiljaa. (kääntyy toisee suuntaan) Mites sinä Miia,

    oletko sinä yhtään päässyt tämän ensimmäisen viikon aikana kiinni meidän koulun rutineihin?

    MIIA hieman vaisust
    Joo, oon mä. Ihan hyvin kaikki mennyt.

    OPETTAJA
    Oletko jo saanut ystäviä?

    MIIA
    Tavallaan joo. Olen mä tutustunut muutamiin tytöihin...

    OPETTAJA
    Se on kyllä mukava kuulla. Varmast pian kaikki tulee tutuksi ja tänäänhän meillä on siten täällä

    koululla illalla juhlat. Siellä tutustut varmast muihin oppilaisiin ja saat uusia ystäviä. Oliko teillä siellä maalla koulussa usein juhlia?

    MIIA
    Oli. Kerrankin oli sellaiset...

    OPETTAJA keskeytää
    No niin, ennen kuin palautan teidän aineenne, haluan vielä kerrata, miten illan

    juhlissa käytäydytään.

    SINI huutaa nauraen
    Ne on bileet, urpo, koulun bileeeet!

    OPETTAJA
    Nyt saa riitää Sini. Mene ulos. Odotat siellä, kunnes tunt on päätynyt ja tulet siten

    tänne keskustelemaan kanssani siitä, miten opetajia puhutellaan.

    Vihaiset askeleet, ovi avataan ja paiskataan kiinni.

    OPETTAJA
    Muistakaa, jos on jotain sanotavaa, viitaamalla saa puheenvuoron. Ja siten asiaan. Jota meillä

    kaikilla olisi mukava ilta, on sanomatakin selvää, etei juhliin tulla humalassa. Jos joku on humalassa, soitamme het vanhemmille. Ennen sisäänpääsyä tarkistamme ovella kaikkien taskut ja reput. Turha siis yritää salakuljetaa alkoholia sisään. Se, joka aiheutaa häiriötä käytöksellään, poistetaan ja asiasta ilmoitetaan vanhemmille. Ja muistakaa, nämä ovat koulun juhlat ja tarkoitetu vain ja ainoastaan koulumme omille oppilaille.

    KATRI laulaen hiljaa
    Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...(rehennellen) Ja meillä on. Kato, ne tutkii vaan taskut ja reput,

    mut laukuista ei puhutu mitään. Mä roudaan matkalaukulla koko jengille viinaa. (huutaen) Bileet!

    Koko luokka nauraa.

    OPETTAJA vihaisena ja luokka vaikenee
    Nyt suut tukkoon. Tämä on Katri viimeinen varoitus. Seuraavasta teet seuraa Sinille

    käytävään. Ja sama koskee kaikkia muitakin.

    OPETTAJA selaten ainekirjoituksia
    Mennään siten näihin teidän ainekirjoituksiin. Tällä kertaa moni teistä ei pysynyt aiheessa.

    Myös oikeinkirjoituksessa on paljon parannetavaa. Ilokseni muutama kirjoitaja kuitenkin saavut kiitetävän tason ja yksi heistä on uusi oppilaamme Miia. Tulisitko Miia tänne eteen lukemaan aineesi? Tämä kirjoitus on todella erinomainen suoritus.

    MIIA sopertaen kauhuissaan
    En mä kyllä millään...Eiks joku muu voisi lukea aineensa....

    OPETTAJA
    Tule reippaast nyt vaan Miia. Harvoin saa lukea näin kypsää ja virheetöntä tekstä kuin

    sinun aineesi on. Tämä on hyvä esimerkki muille siitä, miten hyvä aine kirjoitetaan.

    MIIA lukee ainetaan
    Tapahtui pari kolme viikkoa siten. Tytö ja poika olivat menossa junalla kotin, ja odotvat junaa

    Myyrmäen asemalla. Asemalla oleskeli nuorisoa, johon tämä tytö ja poika eivät kuitenkaan kuuluneet. Poliisi saapui ennen kuin juna ja tytö ja poika raahatin poliisiauton kyytin. Matka koht Tikkurilaa alkoi...

    KOHTAUS 5.

    Huohotava hengitys, juoksuaskeleet.

    MIIA
    Mä pelkään, voi tsiisus mua pelotaa. Mua pelotaa niin, etä mä alan parkua ku joku pikkukakara

    ja mua inhotaa. Mä juoksen ja hoen itselleni koko ajan, etä kovikset ei itke, kovikset ei itke! Ne ei itke koskaan. Ne puree hampaat yhteen ja taistelee. Ne näytää hirviöille, etei ne pelkää. Ne tappaa ne. Mä oon nyt kovis. Mä näytän niille. Mä tapan ne.
    Mä jatkan eteenpäin. Mua väsytää, mut mä en voi pysähtyä. Mun täytyy jaksaa. Mun täytyy mennä eteenpäin, päästä turvaan. Mun täytyy päästä jonnekin piiloon, missä voi maata

    turvassa mun lämpimässä makuupussissa.

    (Äidin laulu taustalla: “Pieni jänis nukkuu, vaaleanvihreä pieni jänis, nukkuu äidin sylissä nukkuu, hirviö makaa kuolleena maassa, hiljaista on myös lehmihaassa”)
    Sieltä ne ei löydä mua. Ne ei saa mua kiinni ikinä. Mä makaan mun makuupussissa eikä kukaan pääse muhun käsiks. Mä en pelkää niitä. Ne ei mua löydä. Ne ei saa mua kiinni. Mä olen vahva enkä pelkää ketään.

    KOHTAUS 6.

    Koulun bileet. Musiikki pauhaa kauempana liikuntasalissa.

    KATRI
    Toit sä sen?

    MIIA Tässä.

    SINI
    Ei vitu, me sanotin viinipullo. Eihän tästä tuu ku vihaseks.

    MIIA
    Muta se on vodkaa. Sehän on paljon vahvempaa ku...

    SINI
    Turpa kii, sulta ei kysyty mitään.

    KATRI
    Hei se on oikeassa. Toi on stydiä kamaa. Riitää meille ihan hyvin.

    SINI
    No niin Myy vai mikä Miumau sä nyt ootkaan. Sä viet tän nyt salaa sisälle.

    MIIA kauhuissaan
    En mä kyl millään pysty...

    SINI
    Sä teet just mitä mä sulle sanon. Laitat tän selkäpuolelle housuihis ja kävelet pokkana ovesta

    sisään. Sä oot uus viaton naama täällä. Ei ne sua tutki. KATRI kiertäen korkkia auki

    Annetaan sulle vähän rohkaisua.... Sini, anna mulle muki... (Kaataa mukiin viinaa.) ja laita tohon vähän lantrinkia.

    SINI avaa limupullon, joka sihahtaa
    Oota vähän. (Kaataa mukiin limua.) Nyt on kunnon drinksu. Meikä on drinkkimestari.

    KATRI
    No niin otas tästä vähän rohkasuks.

    MIIA empien En mä halua...

    KATRI
    Ja sähän juot tai itket ja juot! Ota Sini kiinni siitä, niin mä juota...

    Tytöt otavat Miiasta kiinni ja Katri juotaa väkisin. Miia kakoo. Tytöt nauravat.

    SINI
    No niin ala mennä. Me tullaan kohta perässä. Nähdään invavessassa. (Tönii Miiaa) Mee jo. Ne

    rupee koht epäilee mitä me täällä sumplitaan.

    KOHTAUS 7.

    Huohotava hengitys, juoksuaskeleet.

    MIIA
    Mä en jaksais enää. Mä oon ihan poikki. Mun rintaan pistää. Mun suussa on verenmaku niinku

    silloin koulun pihalla, ku se yks löi multa huuli halki. Se löi mua, ku mä kerranki uskalsin avata suuni. Se repi mun aineen palasiks, ku se oli niin hyvä. Se löi mua ja kaikki siinä ympärillä nauroi, ku mä kaaduin asfaltlle. Mä olisin voinu tappaa sen...
    Mä en jaksa enää. Mun jalat on niin väsyneet. Ne ei jaksa enää juosta.

    KOHTAUS 8.

    Koulun välitunnilla. Lähestyvät askeleet.

    KATRI
    Katokaas bilehile on täällä! Mehän ollaanki nyt melkein sukulaisii!

    MIIA hämmentyneenä Nyt mä en kyll tajuu...

    SINI
    Et sä tennyt, etä Samu on Katrin broidi?

    MIIA vaisust
    Mä en ymmärrä, mistä sä puhut.

    KATRI
    Älä nyt viit. Samu, sä ja invavessa. Soitaaks mitään kelloja sun päässä?

    SINI
    Vai onks sulla vieläkin niin kova krapula?

    MIIA
    Antakaa mun olla. Mä en tunne ketään Samua.

    KATRI
    Mitä sä huora oikein pelleilet? Sä olit mun broidin, Samun, kanssa siellä bileissä. Kaikki näki,

    kuinka sä roikuit sen kaulassa. Älä yhtään yritä valehdella. (sanoo Sinille.) Ihme ämmä. Mä en tajuu mitä Samu saa noista irt! Vitu mun tekis mieli lyödä ton naama paskaks!

    SINI
    Anna olla. Jospa toi raukka on rakastunut eikä saanu Samulta vastarakkauta. Kyllähän

    sellainen katkeroitaa.

    Koulun kello soi. Miia on lähdössä sisälle.

    KATRI
    Hei sä luulet meneväs? Mä en antanu sulle vielä lupaa poistua. Sä oot velkaa meille.

    Suojelusta. Joka viikko pitää maksaa.

    SINI
    Me halutaan taas viinaa perjantaiks. Anna toi koru sun kaulasta pantks.

    MIIA estelee

    SINI
    Ja mähän otan sen vaikka väkisin...

    (Vaateiden kahinaa ja tönimisen ääniä. Miia alkaa itkeä.)

    SINI
    Kato nyt, sun syytä et ketju katkes. Olisit antanu suosiolla. Nyt me halutaan noi korvikset

    kans.

    Miia yritää pakoon. MIIA huutaen kivusta

    Älkää. Mua satuu.

    KATRI
    Revit sä sen korvan halki? Hyi saatana, toi teki varmaan kipeää!

    SINI
    Mitäs pani hantin. Mennään nyt. Annetaan ton ulista tossa rauhassa. Yhyy yhyy.

    Poistuvat askeleet.

    KOHTAUS 9.

    Huohotava hengitys, juoksuaskeleet.

    MIIA
    Mä en jaksa. Nyt ne saa mut kiinni. Ne tulee joka puolelta. Ylhäältäkin. (Helikopterin ääni.) Niillä on

    koirat. Kyllä ne löytää. (Haukkuvien koirien ääni.) Mä kuulen, kuinka ne lähestyy. Hyppään ojaan ja painaudun matalaks sen pohjalle. Panen silmät kiinni ja oon ihan hiljaa. Ojan kylmä vesi kastelee mun housut ja takin, muta mä en välitä. Makaan siinä vaan liikkumata. Siinä mä oon turvassa. Piilossa. Ne ei löydä mua täältä ikinä. Ne ei löydä mua, mä olen turvassa. Kukaan ei voi enää tehdä mulle mitään pahaa. Ei mitään pahaa. Mä heijaan itseäni ahtaassa ojassa. Mä heijaan ja laulan laulua vaaleanvihreästä pikku jäniksestä. (Äidin laulu taustalla: Pieni jänis nukkuu, vaaleanvihreä pieni jänis, nukkuu äidin sylissä nukkuu) Mä laulan jänikselle pelastajan. Se jänis pelastuu, mä pelastun. Kaikki on ihan hyvin.

    Äidin laulu: Kaikki jänikset nukkuu, kaikki jänikset nukkuu, kaikki jänikset nukkuu...

    Kategoriat

    Kasvatus ja koulutus

    Uusimmat podcast-jaksot

    Jaksot

    4 jaksoa