"Minä olen ainakin saanut turvallisen olon, jos siinä on aina ollut aikuinen heti kysymässä. Uskon, että lapsena pelotti, jos oli vähän pimeämpääkin."
Razan, Annikki ja Kastanja juttelevat kaupunkitilasta, hengaamisesta, julkisesta liikenteestä ja erilaisista kokemuksista ihmisistä ja – lokeista. Kaupunkitila on paikkoja ja tiloja ja erilaisten ihmisten kohtaamisia. Missä hengata, miten hengaamista on rajoitettu ? Millaista oli mennä nuorisotalolle, miten nuori otetaan vastaan? Mikä Helsingissä mietityttää sinne 15-vuotiaana muuttanutta?
Ideoita lapsen oikeuksien päivään
- Pienille lapsille olisi alkuillasta ja nuorille vähän enemmän iltaan
- Olisi vaikka jotain puistojuttuja
- Voishan Oodissakin olla joku sisätapahtuma silloin illalla
- En ehkä itse menisi johonkin tapahtumassa, jossa puhutaan pelkästään lasten ja nuorten oikeuksista.
#lapsiystävällinenkunta
Linkit:
Lapsen oikeudet: https://www.unicef.fi/tyomme/lapsen-oikeudet/lapsen-oikeuksien-sopimus/
Lapsen oikeuksien päivä ja viikko: https://www.unicef.fi/tyomme/lapsen-oikeudet/lapsen-oikeuksien-sopimus/lapsen-oikeuksien-paiva/
Nuorten Helsinki: https://nuorten.hel.fi
[musiikkia]
Kastanja: Moi mä oon Kastanja. Tänään meillä on kolmannen jakson aiheena kaupungin turvallisuus. Meillä on mukana täällä...
Annikki: Mä oon Annikki, moi. Mä oon 17 ja mä asun Kalliossa.
Razan: Moi, mä oon Razan. Mä oon 16-vee ja mä asun Tikkurilassa.
Kastanja: Ja mä asun Myllypurossa, ja mä oon asunut siellä tosi pitkäänkin jo. Mulla on ekana kysymyksenä, että miten aikuiset suhtautuvat nuoriin kaupunkitilassa teidän mielestä?
Annikki: Tämä on musta aika vaikea kysymys, koska ei ole itse aikuinen, niin tosi vaikea miettiä tuollaista, että miten aikuiset suhtautuisi muhun kaupunkitilassa.
Razan: Munkin mielestä, koska mä en ole itse aikuinen, mulla ei tule mitään ideaa tai mitään.
Annikki: Mutta ehkä jotenkin tuntuu siltä, että tosi usein aikuiset katsoo lasten perään, mikä on ihan hyvä asia, että lapset ei ole heitteillä. Musta tuntuu, että tosi nopeasti ainakin silloin kun oli pieni, joku aikuinen tuli kysyy, jos oli yksin, että onko sulla kaikki hyvin ja tälleen. Se on hyvä.
Kastanja: Jep. Mullakin on just toi kokemus, että mä oon esim. lapsen kaatunut jossain puistossa tms., kyllä siihen aina joku aikuinen tulee kysyy, että sattuko tai jotain tällaista. Mutta nyt tälleen ehkä vähän vanhempana kyllä mä usein... tai no mä en tiedä, onko kaupunkitilaa nyt kauppakeskus ja tällainen. Jos joku iso nuorisoporukka on jossain kauppakeskuksessa, kyllä musta tuntuu, että ne aina vähän katsoo vinoon niitä, jos ne pitää vähän meteliä tai jotain tällaista. Mutta en mä sitten tiiä, onko se syystä vähän katsoo vinoon vai miksi.
Annikki: Se myös musta riippuu tosi paljon siitä, miten nuori itse käyttäytyy ja millaista se nuoren käytös on aikuisten silmissä. Se saattaa enemmänkin liittyä siihen. Sitten myös eri aikuiset on erilaisia. Aikuiset on aika laaja ryhmä ihmisiä. Musta tuntuu, että vanhukset saattaa katsoa vähän pahemmalla silmällä jotain tiettyä käytöstä kuin nuoret aikuiset nuorten tekemistä.
Kastanja: Jep. Munkin mielestä on just toi.
Annikki: Selkeästi jos joku nuori on tosi päihtynyt, mun mielestä se on ihan asiallista puuttua siihen aikuisena. Varsinkin jos tosi huonossa kunnossa, käydä kysyy, että onko sulla kaikki hyvin ja tarjoaa apua.
Razan: Mäkin oon samaa mieltä, että vaan menee kysyy ihan rauhassa, että kaikki hyvin ja miten mä voin auttaa ja kaikkea tällaista.
Annikki: Joo ja varsinkin jos tosi pieni lapsi on selkeästi yksin, ehkä auttaa. Tai sitten jos on joku vaaratilanne, vaikka että toinen aikuinen on uhkaava nuorta kohtaan, mun mielestä silloinkin pitää mennä väliin. Se on tosi tärkeää.
Kastanja: Jep. Munkin mielestä se on just vastuu. Jos sä näet jonkun ihmisen, joka on just päihteissä tai sattunut jotain tai eksynyt tms., niin kyllä sä totta kai autat sitä. Mä en edes näe sitä silleen, että miksi mä en auttaisi. Kyllä mä toivon, että jos mä oon esim. loukannut itseni jossain, mä oon kaatunut tms., kyllä mä toivon, että joku tulisi auttaa mua siinä tilanteessa. Just kysymään edes, että onko kaikki okei, vaikka jos ei pystyisi fyysisesti auttamaan mitenkään. Sitten millainen tila/paikka on turvallinen ja mitä siihen kuuluu? Mitä pitää olla, että se tuntuu turvalliselta?
Razan: Esim. nuta on aika turvallinen paikka. Täällä on aikuisia ja valvontaa. Jos tarvii jotain, heti tulee auttaa. Kirjastokin on aika turvallinen paikka.
Annikki: Joo. Mun mielestä jos miettii pienempiä lapsia, saattaa ehkä se infrastruktuuri olla isompana kysymyksenä siinä, että mikä on turvallinen tila. Mutta sitten jos puhutaan nuorista, tosi iso tekijä on muut ihmiset, muut aikuiset ja nuoret, jotka siellä tilassa on. Se tekee siitä turvallisen. Mä toivoisin enemmän, että olisi turvallisempaa tilaa ja olisi ehkä enemmän valvontaa tietyissä paikoissa.
Razan: Joo ja sitten jos esimerkiksi näkee jotain syrjintää tai jotakuta kohdellaan eri tavalla, heti puuttuu siihen ja sitten, että kaikki on tasa-arvoisia. Sekin tekee paikasta tosi turvallisen ja kivan paikan.
Kastanja: Jep. Mullakin on just toi, että mulla tulee heti turvallinen fiilis, jos siellä on jotain muitakin ihmisiä, jotka on turvallisia. Ne ei just häiritse tai mitään tällaista. Toi ihmiset on se mun mielestä isoin iso siinä. Millaiset asiat/tilanteet tekevät tilanteista ja paikoista epämukavia tai turvattomia?
Annikki: Tämä saattaa liittyä vaan siihen, että on suomalainen ja tulee suomalaisesta kulttuurista. Mun mielestä se, että jos joku tulee tosi lähelle ja aloittaa keskustelun aika aggressiivisesti, se luo epäturvallisen tilan. Ehkä sellainen liian lähelle tuleminen ja aggressiivisuus muissa ihmisissä luo epäturvallista tilaa.
Razan: Vaikka mä en ole suomalainen, kyllä mä oon samaa mieltä. Jos ihan randomisti vaan tulee aggressiivisesti puhuu ja tälleen, kyllä mulla tulee sellainen olo, että jotain on vähän väärin.
Annikki: Ja ihan vaikka, kun mä asun Kalliossa, siellä on tosi tyypillistä, että Sörnäisissä varsinkin tosi moni tulee juttelee. Sitten tosi usein mä ignooraan sen ihmisen. Sitten jos edelleen jatkaa sitä keskustelua ja tulee jotenkin tosi lähelle on tosi aggressiivinen, siihen tulee semmoinen pieni epäturvallisuuden tunne. Varsinkin jos on viikonloppuilta, tolleen saattaa käydä just useammin ja ihmiset on enemmän päihtyneitä siellä. Siitä tulee ainakin epäturvallinen olo.
Kastanja: Joo. Just iltaisin jos joku tulee juttelemaan, oon mä heti vähän silleen valmiudessa, että mitä tässä on. Sitten ei aina se, että jos itseensä, vaan yleisestikin jos se ihminen just vaikka puhuu kovempaa, huutaa tms. siellä yleensäkin, sekin mun mielestä tuo just sitä turvattomuuden tunnetta. Ei edes pelkälle sille ihmisille, kelle se huutaa, vaan jos se on esim. bussissa, koko bussille.
Annikki: Kalliossa toi on ihan arkipäivää. Musta tuntuu, että sellainen stereotypia, mikä Sörnäisistä on, että siellä on tosi paljon huumeiden käyttäjiä ja aggressiivisia ihmisiä. Se on ihan aiheellinen stereotypia, koska se on ihan totta. Mua pelottaa ainakin kulkea siellä viikonloppuiltaisin. Kyllä mä sitä silti teen. Kyllä mä silti oon siellä, mutta siellä ei hirveän kauaa jaksa hengaa, koska tosi usein vaikka on siinä kavereitten kanassa, joku tulee juttelee. Varsinkin kun ollaan nuoria naisia, musta tuntuu, että meihin kohdistuu enemmän sellaista häirintää tuollaisessa kaupunkiympäristössä. Se on tosi harmi.
Razan: Just. Plus se, että koska mä oon maahanmuuttaja ja mä käytän huivia, esimerkiksi jos mä kävelen kadulla, jos joku on ihan kännissä, kyllä ne on huutaneet juttuja ja ihan uhkailleet ja kaikkea. Mä oon kyllä yrittänyt vaan ignoora ja vaan kävellä.
Annikki: Toi on kyllä sellainen asia, mitä ei tuu hirveesti mietittyä kantasuomalaisen näköisenä ihmisenä ja valkoihoisena ihmisenä, joka ei silleen signaloi mihinkään vähemmistöön kuuluvuutta ulkomuodossaan. Ei tuu ajateltua sellaista, että jotkut oikeesti kokee vaikka päivittäin häirintää. Toi on varmasti aika raffi osa sun elämää tietyllä tavalla.
Razan: Kyl se on vähän, mutta siihen tottuu jossain vaiheessa. Mä oon vaan oppinut ignooraa. Jos sä menet siihen mukaan ja alat haukkua takas, koko jutusta vaan tulee isompi. Mä vaan ignooraan ja kävelen.
Kastanja: Jep. Toi on just tosi surullista, että oot joutunut tottumaan siihen asiaan eikä siihen ole puututtu. Mitä ajattelette pienten lasten, alle kouluikäisten ja ala-astelaisten turvallisuudesta ja mahdollisista peloista kaupunkitilassa?
Annikki: Mä ajattelen, että on tosi tärkeää, että pienillä lapsilla on aina aikuinen mukana. Mä oon itse kasvanut Riihimäellä, niin meillä oli aika turvallista. Ei mua hirveesti saatettu mihinkään, ja mä sain kävellä ihan yksin. Mutta mä koen jotenkin, että tällaisessa isossa kaupungissa, jossa on paljon liikennettä, paljon ihmisiä, ei voi tietää ihmisten motiiveja, se on tärkeää, että lapsista pidetään huolta. Mun mielestä olisi hyvä, että yhdessä kaikki ihmiset pitäisi huolta pienimmistä. Jos ne huomaa, että pieni kävelee yksin, vähän katsoo perään ja käy ehkä kysäsee, että onko sulla kaikki hyvin.
Razan: Just. Esimerkiksi kaupungissa jos joku pikkulapsi on yksin, se on helpompaa esimerkiksi kidnappaa tai tehdä jotain pahaa sille lapselle, koska ne on aika heikkoja ja niillä ei ole sitä kykyä miettiä aika pitkään. Joten mun mielestä jos näkee sellaista, pitää aina puuttua siihen ja auttaa ja tällaista.
Kastanja: Joo. Mä oon kasvanut koko elämäni Helsingissä siitä asti, kun mä muistan. Mut on suht nuorena jo päästetty yksin menee kouluun. Mä oon ihan ykkösluokasta asti aina mennyt yksin kouluun ja tullut takaisin, aina mennyt kavereille tms. Mä oon tavallaan myös kiitollinen siitä, että mulle on annettu semmoinen vapaus, mutta sitten taas samalla on ollut paljon semmoisia tilanteita, missä mä olisin toivonut, että silloin lapsena mulla olisi joku aikuinen mukana. Mutta mä oon ainakin saanut tosi suuresti semmoisen turvallisen olon, että usein jos on ollut joku tilanne, siinä on ollut sitten ainakin joku aikuinen heti kysymässä tai jotain tällaista. Sillä tavalla mä uskon, että lapsena kylä itseänikin pelotti tavallaan aina, jos oli vähän pimeäkin joskus talvella mennä kotiin tms., mutta mä en ottanut sitä niin isona sitä pelkoa. Mä olin kuitenkin tottunut siihen tosi nuorena, niin sitten mä olin pystynyt elää sen kanssa. Musta tuntuu, että tosi monilla on just häirinnästä kokemuksia kaupunkitiloissa yms. ja mun mielestä se on just tosi surullista. Mun mielestä nykypäivänä se on jotenkin normalisoitua, että joo nyt mä menen Itä-Helsinkiin, ihan varmana joku tulee häiritsee mua tms. Mun mielestä sekin on tosi silleen, että ei pitäisi olla normaali asia tuollainen.
Annikki: Musta tuntuu, että myös nuoret kohdistaa tosi paljon toisiin nuoriin tai että nuoret saattaa häiriköidä toisia nuoria. Se ei ole pelkästään aikuisten kohdistamaa häiriköintiä nuoria kohtaan, vaan myös nuorilta nuorille.
Kastanja: Jep. Toikin on just silleen, että keskellä päivääkin just silleen, että aurinko voi paistaa ja sä voit olla vaikka puistossa, missä on kaikkia muita ihmisiä. Se ei ole enää edes, että mikään paikka tai mikään tämmöinen, mikä riippuu siitä eikä ihminen, vaan se on ihan kuka vaan, missä vaan, milloin vaan. Sekin on just silleen, että mitä sille asialle voi tehdäkään. Mikä olisi teidän ihannekaupunki? Pystyykö teidän mielestä nykykaupunkitilaa muokkaa parempaan?
Annikki: Tämä mun näkökulma on tosi kalliolainen, mutta mun mielestä olisi tosi tärkeä, että Sörnäisissä lisättäisi valvontaa ja koitettaisi auttaa niitä ihmisiä, ketkä siellä on selkeästi tosi huonossa kunnossa. Siellä kokee tosi paljon häirintää ja siellä näkee tosi paljon väkivaltaa. Muhun ei ole kohdistunut henkilökohtaisesti siellä väkivaltaa, mutta mä näen sitä tosi paljon. Se olisi musta tosi hyvä, että tuollaisia alueita, millä on selkeästi sellainen leima, että siellä on epäturvallista, niihin kohdistettaisiin niitä palveluita. Sielläkin voisi hyvin olla joku sosiaalityöntekijän piste tai joku tuollainen, mistä saisi apua ja mihin ihmiset voisi mennä hakee apua. Mun mielestä se olisi myös tosi tärkeää, että tehtäisi katutyötä ja tälleen, että siitä saisi viihtyisämmän paikan. Sitten tietystihän Helsingin kaupunki, mikä on aina mun mielestä niiden ensimmäinen ajatus, on se, että eliminoidaan paikat, missä voi istua, ettei ihmiset hengaisi siellä paikassa. Musta tuntuu, että Sörnäisissä on just tehty silleen. Hakaniemenrantaan, Tokoinrantaan on laitettu semmoinen piikkiaita siihen kivetyksen päälle, ettei ihmiset istuisi siinä. Se on musta ihan älytöntä, koska se on musta kuitenkin hyvää kaupunkitilaa käyttää, jos sitä osaa käyttää oikein.
Razan: Joo, mäkin oon samaa mieltä, että esim. juna-asemalla vartioita tarvii aika paljon, koska päihteiden käyttöä ja jotkut on känniläisiä, hyppää junaan tai jotain. Mäkin oon samaa mieltä, että pitäisi lisää niitä.
Annikki: Mun mielestä enemmän just vartijoita. Se voisi olla ihan hyvä. En mä tiiä, pystyykö tuollaista oikein hallitsee, mutta musta tuntuu, että esim. Sörnäisissä ja Kontulassa, millä on tämmöiset maineet, niissä on tosi paljon baareja. Musta tuntuu, että se myös auttaisi, jos niitä ei olisi niin paljoa, mutta mä en tiedä, pystyykö tuollaista mitenkään kaupunki päättämään, että missä alueella on mitäkin palveluita.
Kastanja: Joo. Oli just tosi hyvä, mitä sä selitit hengauspaikoista. Mustakin tuntuu, että todella paljon otetaan pois niitä hengauspaikkoja. Mua ärsyttää esim. jos mä oon jossain kauppakeskuksessa ja mä yritän etsiä jotain paikkaa, missä mä voisin hetken istua. En mä edes löydä enää sellaista. Siellä on joku kaksi, ja sielläkin on jotain ihmisiä jo istumassa. Joo mä ymmärrän, että usein niitä paikkoja käytetään huonolla tavalla. Esim. joissain puistoissa vedetään jotain päihteitä tms., mutta silti mieluummin ei ota pois niitä paikkoja, vaan ennaltaehkäisee sitä, miksi niitä käytetään huonosti tai se fakta. Minkälaisissa paikoissa te viihdytte? Missä just tämä kaupunkitila toteutetaan hyvin?
Annikki: Mä hengaan tosi vähän ulkona, mutta jos mä hengaan, mä vietän tosi paljon aikaa Hakaniemessä Tokoinrannassa. Siellä on tosi kiva istua silloin, kun ei ole hanhia. Siinä on kiva hengaa. Mä en usko, että oikein on nuorille ainakaan hyviä hengauspaikkoja hirveesti. Musta tuntuu, että tosi usein ollaan vaan jossain puistossa. Varsinkin päättäreitä ja vappua vietetään aika paljon puistoissa tai sitten jonkun kotona, musta tuntuu. Ja sitten kun täytetään 18, mennään baariin.
Razan: Mä itse hengailen esim. meidän kauppakeskuksessa, kun se on lähellä mun kotia. Siellä on ihan kivaa hengailla. Mun mielestä pitää lisää paikkoja, missä nuoret voi oikeasti olla muitten nuorten kanssa, tutustua ja olla ihan kivasti siellä.
Annikki: Musta tuntuu, että nuorisotalotkin on ihan kivoja, mutta ainakin mun näkökulmasta, kun mä tuun ulkopaikkakuntalaisena tänne, on tosi vaikea löytää kivaa nuorisotaloa. Vaikka niitä markkinoidaan matalan kynnyksen paikkoina, että sinne voi mennä, mua jännitti ihan sikana ekan kerran kun mä tulin tänne Kipinään, koska mua jotenkin pelotti, että mitä täällä on ja sitten kun kukaan kaveri ei käynyt täällä. Musta tuntuu, että varmaan kukaan mun kavereista ei hengaa nuorisotaloilla. Mun mielestä se olisi kiva, jos voisi enemmän osallistua tuollaiseen. Mutta sitten musta tuntuu myös, että eri harrastukset on tosi kiva paikka nuorille hengaa. Varsinkin skeittaaminen on tosi nuorten suosiossa, ja skeittaamiseen liittyy tosi paljon kivoja hengauspaikkoja. Esim. Kontulan skedehalli, siellä nuoret vaan istuu ja saattaa jutella ja välillä skeittaa. Se on musta tosi kivaa, että on tuollainenkin aika halpa harrastus, mistä saa tosi paljon kavereita. Tuollaisia paikkoja ja tuollaisia harrastuksia mä haluaisin lisää.
Kastanja: Jep. Mäkin, kun mä asun täällä Itä-Helsingissä ja pääosin hengailen, kyllä mä käyn aina joskus nuorisotaloilla esim. täällä Kipinässä, mutta en mä enää kauhean usein avoimella ajalla käy tai muutenkaan. Mullakin on just eniten ehkä kauppakeskukset. Ne on semmoisia helppoja. Siellä on aina jotain. Sinne aina voi mennä jotain edes tekemään, katsomaan vaatteita tms. Ja se on helppo paikka tavata kavereita. Harvoin mä vaan menen kävelemään, että hei tuutko kävelee mun kanssa tuonne ulos. Kyllä on just usein joku tietty paikka. Just joku kauppakeskus, joku iso, jonne on helppo mennä, jossa on paljon ihmisiä tms., on mulle semmoisia hengailupaikkoja. Minkälaisissa kaupunkitiloissa te itse viihtyisitte tai viihdytte?
Annikki: Mun mielestä sellaisissa paikoissa, missä olisi kiinnostavia ihmisiä, keitä tavata. Mun mielestä Tiivistämö ja Oranssi on tosi hyviä paikkoja tavata ihmisiä, koska aina kun on joku musatapahtuma, vaikka bändi soittaa, siellä on just tosi sellaista underground-tyylisiä ihmisiä, alternative-tyylisiä ihmisiä, eli semmoisia, jotka kuuntelee samanlaista musaa, punkia ja räppiä ja tuon tyyppistä musaa. Ne on musta hyviä paikkoja tavata samankaltaisia ihmisiä, ja mun mielestä noita pitäisi olla tosi paljon enemmän ja ne pitäisi olla ilmaisia. Mun mielestä kaupunki voisi rahoittaa tuollaisia tapahtumia paljon enemmän. Musta se olisi siistiä.
Razan: Mulla ei tule nyt täsmällinen paikka mieleen, mutta joku paikka, missä on paljon nuoria ja erilaisia nuoria. Sitten kaikki voi tutustua ja kaikki voi olla yhdessä ilman syrjintää ja pitää hauskaa. Mulle ei ole sellaista paikkaa, mutta missä on samanikäisiä nuoria.
Annikki: Ja mun mielestä alakulttuureihin pitäisi panostaa paljon enemmän kaupunkina, koska ne on tosi turvallisia porukoita tietyllä tavalla nuorilla ja siellä saattaa tavata tosi paljon samanlaisia ihmisiä. Mun mielestä esim. se oli tosi harmi, kun haluttiin purkaa Suvilahti DIY ja rakentaa siihen joku viihdekeskus. Se oli musta tosi harmi, koska Suvilahdessa on tosi paljon tärkeitä paikkoja, just DIY eli se skedepaikka. Mä en tiedä, minkä osan ne on purkanut siitä, mutta Tiivistämö ja Oranssi on molemmat tosi hienoja paikkoja, missä alakulttuurit pääsee loistaa. Mun mielestä pitäisi enemmän just kaupunkina panostaa siihen ja keksiä just tuollaisia kivoja harrastuksia niin kuin vaikka skeittaaminen ja panostaa niihin. Mun mielestä se on tosi tärkeää. Se on myös tärkeää, että arvostetaan myös niitä nuoria, joiden kiinnostuksen kohteet ei välttämättä ole tyypillisiä niin kuin vaikka joku jalkapallo tai musiikkiopisto. Mun mielestä se on siistiä, että nekin, joilla ei välttämättä ole varaa harrastaa tuollaisia kalliita harrastuksia, pääsee vaikka skeittaamaan.
Kastanja: Jep. Mä oon ehkä itse semmoinen enemmänkin, että mä haluan mun kaveriporukalle jonkun paikan, missä hengaille. Sen takia mulle henkilökohtaisesti ei ole niin tärkeää, että mä tutustun uusiin ihmisiin. Totta kai sekin on tosi mukavaa ja monelle muulle ehkä tärkeää. Mä ehkä eniten kaipaisin tiloja, mihin voisi vaan kävellä sisään kavereiden kanssa, sitten vaan mennä istumaan ja hengailla. Just kun kauppakeskuksista ja kaikista tämmöisistä otetaan just hiljalleen niitä kaikkia istumapaikkoja pois tms., just kun niitä käytetään huonoon tarkoitukseen. Mun mielestä sekin on vähän silleen, että sitten me tyyliin mennään ostaa jotkut halvimmat ranskalaiset jostain Hesestä ja mennään istuu sinne. Mä haluisin jonkun paikan, missä voisi lataa puhelinta, jotkut perus penkit, istuu vaan, jotkut sohvat tms. No nuorisotalot on silleen joo suht, mutta silloin kun mä oon mun kaverin kanssa, en mä ajattele, että mennään hei nuorisotalolle, vaikka mun mielestä pitäisi ehkä enemmänkin ajatella. Se on ehkä vaan mulle oma henkilökohtainen käsitys.
Annikki: Mun mielestä Hullu, hullumpi, yläasteessa on tosi hyvä sketsi siitä, kun se päähenkilö... Onks sen nimi Antti?
Kastanja: Joo, Antti.
Annikki: Menee käymään nuorisotalolla, ja sitten se ohjaaja on vaan jotenkin niin... [naurahtaa] Se on ihan liian innokas siitä, että sinne on tullut edes yksi nuori ja sitten pakottaa sen tekee kaikkia ihme kyselyitä tai jotain. En mä muista sitä tarkalleen, mutta se on musta tosi kuvaava silleen. Musta tosi monella nuorella on sellainen kuva nuorisotaloista.
Razan: Mutta Oodi on aika kiva paikka, kun siellä voi vaan olla ulkona, mutta sitten jos tarvii laturia tai jotain, siihen kirjastoon voi mennä lataa kännykkää ja sitten vaan mennä takas ulos. Siellä on koriskenttä, ja siellä voi pelaa korista, chillaa kavereitten kanssa, kuunnella musaa. Ja sinne tulee kaikenlaisia ihmisiä, nuoria, vanhoja, ja siellä on aina jotain tapahtumia. Siellä on kivaa oikeesti.
Annikki: Mun mielestä Oodi on kiva paikka kaikkeen muuhun paitsi opiskeluun, koska mä en pystyisi keskittyy siellä. Siellä on liikaa hälinää ja liikaa ihmisiä. Enkä mä tykkää edes silleen rauhassa chillaa siellä, koska mun mielestä siellä on tosi paljon nuoria, joilta selkeesti puuttuu sellainen hengailupaikka. Musta tuntuu, että siellä on tosi paljon semmoista hälinää. Mutta nuoret just löytää tuollaisia paikkoja, että Oodissa ne sitten viettää aikaa. Niin ja onhan Oodissa sellaisia koppeja, missä pystyy opiskella, mutta ne ei ole musta hirveen kivoja. Mä tykkään enemmän Rikhardinkadun kirjastosta. Siellä on kiva opiskella. Sitten myös on joku kirjasto, joka on täysin hiljainen tila. Mä en muista sen nimeä, mutta se on musta siinä tuomiokirkon vieressä.
Kastanja: Aa joo, se. Mä en muista sen nimeä, mutta se tosi hieno.
Annikki: Joo.
Razan: Joo.
Annikki: Joo. Se, joka on siinä tuomiokirkon vieressä, siellä on silleen ihan kiva, koska siellä on täysin hiljainen tila. Mun mielestä siellä ei saa edes syödä. Se on kiva.
Kastanja: Joo. Just tuohon Oodi-juttuun, niin mun mielestä just Oodin kaltaisia paikkoja pitäisi lisätä muuallekin kuin sinne keskelle Rautatientoria. Esim. just kun mä oon tämmöinen Itä-Helsingissä oleva hengaileva, mun mielestä jonnekin tännekin pitäisi lisätä joku Oodi, koska mun mielestä perus kirjasto ja Oodi on niin iso ero. En mä ajattele, että hei mennään Oodiin. Mä en näe siinä järkeä, että mä menen jonkun kymmenen pysäkkiä metrolla Oodiin. Mun mielestä olisi tosi tärkeätä, että just niitä Oodin kaltaisia paikkoja lisättäisi. Mun mielestä se oli tosi hyvä esimerkki semmoisesta paikasta, mihin voisi vaan kävellä, lataa puhelinta ja hengailla kavereiden kanssa. Ootteko te kuulleet ennen tämmöisestä lasten ja nuorten viikosta tai päivästä?
Annikki: Mun mielestä sitä ollaan ehkä jossain määrin vietetty kouluissa. Ehkä yläasteella tuli enemmän.
Razan: En mä oo kuullut.
Kastanja: Mä oon ainakin itse saanut nyt semmoisen kuvan, että ihmiset just ehkä tietää sen nimeltä, mutta ne ei vietä sitä sen tarkemmin muuta kuin just jossain kouluissa, päiväkodeissa, nuorisotaloissa. Kyllä mäkin muistan, just aina koulussa joku Insta-postaus laitetaan koulun Instaan, että tänään on YK:n lasten oikeuksien päivä, juhlimme...
Annikki: Tänään on tosi tärkeä päivä. Tätä juhlitaan, vuu! Ja sitten kukaan ei edes mainitse sitä.
Kastanja: Jep. Just silleen, että jotkut ykkösluokkalaiset tekee jonkun, että äiti ja iskä huolehtii minusta paljon kotona. Joku semmoinen ja sitten sä oot vaan silleen aa okei.
Annikki: Mä muistan, meillä oli aina aamunavaus ja sen aamunavauksen pääsi pitää joku nuori ja pitää puheen siitä aiheesta. Se oli musta kivaa.
Kastanja: Mun mielestä toi hyvä, että sitä on jotenkin tuotu esiin. Mä nyt selitän hienon tietopalkin tästä lasten ja nuorten oikeuksista. Eli kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää vietetään joka vuosi 20. marraskuuta, eli taisin olla oikeassa, kun mä sanoin, että joku päivä marraskuuta. Sen viikon ja päivän tarkoituksena on herättää keskustelua lapsen oikeuksien toteutumisesta ja niiden edistämisestä. Silloin myös juhlistetaan YK:n lapsen oikeuksien sopimusta, joka hyväksyttiin 1989 20. marraskuuta. Mun mielestä tämä on tosi tärkeä aihe, ja mun mielestä sitä pitäisi vielä enemmän... että se ei olisi vaan semmoinen ohi menevä asia, semmoinen aa okei, sellainenkin oli. Me ollaan aikaisemmissa jaksoissa puhuttu siitä, mitä silloin haluaisi tehdä. Ihmiset on puhunut siitä, että ne haluaisi jotain tapahtumia tms. silloin. Mun mielestä sekin olisi just tärkeätä, että tietäisi aina, että hei nyt on tulossa se lasten ja nuorten oikeuksien viikko, että olisiko jotain tällaista ja tällaista. Onko teillä mitään semmoista, mitä te haluaisitte silloin?
Razan: Jotain tapahtumia nuorille.
Annikki: Joo. Mun mielestä voisi olla ihan myöhäänkin. Kun on Taiteiden yö syksyllä, ja silloin on tosi pitkään yöllä kaikkia tapahtumia, niin mun mielestä olisi kiva, että järjestettäisi tuollaistakin. Pienille lapsille olisi alkuillasta, ja sitten vähän enemmän iltaan. Luotaisi kaupungista sellainen ympäristö nuorille, missä voi just hengaa ja olisi vaikka jotain puistojuttuja ja jotain tuollaisia. No en mä tiiä, voiko marraskuussa viettää sellaista, mutta voihan Oodissakin olla joku sisätapahtuma silloin illalla ja tuollaista.
Kastanja: Jep. Mä en ehkä menisi johonkin tapahtumaan, jos siellä puhutaan pelkistä lasten ja nuorten oikeuksista.
Annikki: Joo, en mäkään. Mun mielestä siinä pitää olla joku tapahtuma oikeesti. Vaikka katsotaan joku leffa tai jotain tuollaista. Mun mielestä se oli kiva, että tehtäisi vain nuorilla jokin tila.
Razan: Joo, että olisi oikeasti tekemistä. Ei vaan istuta ja kuunnella.
Annikki: Tai sitten nuorille voi olla vaikka ilmaista joku tekeminen. Kyllähän museot jo esim., mutta vaikka että nuoret pääsisi leffaan päivänä ilmaiseksi. Se olisi musta kivaa.
Kastanja: Jep. Mun mielestä olisi just kiva esim. joku tapahtuma, missä olisi jotain artisteja, mitä nuoret kuuntelee. Sitten ne ei suoraan tekisi sitä koko asiaa lasten ja nuorten oikeuksista, vaan toisi sitä ilmi aina silloin tällöin. Koska musta tuntuu, että tosi harva menisi just niiden oikeuksien takia sinne kuuntelee vaan niistä, vaan just silleen, että sitä tuotaisi jotakin muuta kautta sinne esiin. Siellä olisi jotain muuta, miksi ne nuoret haluaa tulla ja sitten silloin kerrottaisiin siitä, että mikä se on tälleen. Ne tulisi tavallaan silleen sivusta, ja sitten ne nuoret saisi kanssa tietää siitä. Nyt tämä jakso on alkanut tulla päätökseen. On ollut hauska keskustella tästä aiheesta ja tullut hyvä keskustelu. Me ollaan tänään puhuttu just tästä turvallisuudesta, näistä kaupunkitiloista ja miten me nähdään ne paikkoina yms. Kiitos jaksosta. Kiitos kuuntelijoille ja vieraille.
Annikki: Moi moi.
Kastanja: Moi moi.
Razan: Moikka.
