Share video
HKO & ORAMO & KOMSI
54 min
|
Available Unlimited
|
Published
14.04.2021
Categories

Konsertti-ilta täynnä taituruutta, runoutta, sävyjä ja syvyyttä.  

 ”Kuljen tämän vanhan kylän läpi yksin, kuin aave.” Luigi Dallapiccolan tiheätunnelmaisen, salaperäisistä äänistä ja musiikillisista salamanvälähdyksistä kudotun yökappaleen juuret ovat Antonio Machadon runossa, autiolla kyläaukiolla, jolle kuutamo heittää mustia varjoja.

Romanialaissyntyisen monialaisen musiikkineron George Enescun [vuonna 1954 valmistunut] kamarisinfonia on säveltäjän viimeiseksi jäänyt teos, joka vie kuulijan inspiroivalle matkalle tutun ja yllätykselliseen välimaastoon. 
”Käsittelen tässä sävellyksessäni runoutta ikään kuin jokainen sen esittämä ajatus olisi pieni aaria itsessään”, kuvailee Hans Werner Henze laulusarjaansa, jossa koloratuurisopraano saa seurakseen neljän sellon sekä harpun muodostaman yhtyeen.

SAKARI ORAMO
kapellimestari

ANU KOMSI
sopraano


LUIGI DALLAPICCOLA 
Piccola musica notturna

GEORGE ENESCU 
Kamarisinfonia  

HANS WERNER HENZE
Being Beauteous


Konsertissa luettavat runot:

Noche de verano
 
Es una hermosa noche de verano. 
Tienen las altas casas 
abiertos los balcones 
del viejo pueblo a la anchurosa plaza. 
En el amplio rectángulo desierto, 
bancos de piedra, evónimos y acacias 
simétricos dibujan 
sus negras sombras en la arena blanca. 
En el cénit, la luna, y en la torre, 
la esfera del reloj iluminada. 
Yo en este viejo pueblo paseando 
solo, como un fantasma.

Antonio Machado (1875–1939)


Kesäyö

On ihana kesäinen yö. 
Korkeat talot ovat    
avanneet parvekkeidensa ovet 
ylle vanhan mahtavan kylätorin. 
Autio kulmikas erämaa, 
sen kivipenkit, köynnökset ja akaasiain 
symmetria piirtävät 
mustat varjonsa valkeaan hiekkaan.   
Taivaan lakipisteessä kuu, ja tornissa 
kellon valaistu piiri. 
Muinaisen kylän kamaraa kuljen 
yksin, kuin aave. 

Antonio Machado (1875–1939) 
Suom. Auli Leskinen 


Being Beauteous
   
Devant une neige un Être de beauté de haute taille. Des sifflements de mort et des cercles de musique sourde font monter, s'élargir et trembler comme un spectre ce corps adoré; des blessures écarlates et noires éclatent dans les chairs superbes. Les couleurs propres de la vie se foncent, dansent et se dégagent autour de la Vision, sur le chantier.  
Et les frissons s'élèvent et grondent, et la saveur forcenée de ces effets se chargeant avec les sifflements mortels et les rauques musiques que le monde, loin derrière nous, lance sur notre mère de beauté, – elle recule, elle se dresse. Oh! nos os sont revêtus d'un nouveau corps amoureux.  
*** 
Ô la face cendrée, l'écusson de crin, les bras de cristal!  
Le canon sur lequel je dois m'abattre à travers la mêlée des  
arbres et de l'air léger ! 

Arthur Rimbaud (1854–1891) 


Being Beauteous   

Lumen äärellä kookas Kaunis Olento. Kuolonpihahdukset  
ja kumean musiikin kehät saavat tämän palvotun ruumiin  
kohoamaan, paisumaan ja värisemään kuin aave;  
helakanpunaiset ja mustat haavat puhkeavat  
upeaan lihaan. Elämän omat värit tummenevat,  
tanssivat ja huokuvat Näyn ympärillä, työmaalla. 
Ja väristykset voimistuvat ja hurisevat, näiden  
vaikuttimien hourupäisen maun liittyessä  
kuolonpihahduksiin ja römeään musiikkiin, jota maailma kaukana  
takanamme viskoo kauneuden äitimme päälle – hän perääntyy,  
kohottautuu. Voi! luillemme on puettu uusi rakastunut ruumis! 
*** 
Oi tuhkanharmaat kasvot, karvainen kilpi, kristallikäsivarret!  
Tykki johon minun on iskettävä kiinni puiden ja kevyen ilman  
sekasorron läpi! 

Arthur Rimbaud: Kootut teokset. Sammakko, 2012. 
Suom. Einari Aaltonen