podcast
02 Esi- ja alkuopetuksen yhdessä oppiminen
spinner
02 Esi- ja alkuopetuksen yhdessä oppiminen
24 min
|
Available غير محدد
|
Published
08.12.2023

Esiopetuksen opettaja Suvi Suvanto ja pedagoginen asiantuntija Annikka Peltomäki keskustelevat opetussuunnitelmiin perustuvasta esi- ja alkuopetuksen yhdessä oppimisesta ja siitä, miten yhdessä oppimista voidaan toteuttaa esi- ja alkuopetuksen yhteistyönä. 

Lisätietoa aiheesta löytyy Helsingin kaupungin työntekijöille Opehuoneesta Lapsen kasvu ja oppimisen tuki esiopetuksessa sekä Esiopetuksesta perusopetukseen -sivustoilta. 


Tekstivastine:

[äänite alkaa]  

  

Puhuja 2: Moi! Mä olen Laura Hovila.   

  

Puhuja 1: Ja mä olen Leni Pennanen.  

  

Puhuja 2: Tämä on Toimivat tavat opinpolulla -podcast. Tässä podcastissa jaetaan esi- ja perusopetuksen hyviä käytänteitä inklusiivisen toimintakulttuurin ja oppijan sujuvan opinpolun tueksi.  

  

Puhuja 1: Joka jaksossa Helsingin kaupungin esi- ja perusopetuksen timanttiset ammattilaiset kertovat, millaisia toimivia tapoja heillä on arjessaan kaikkien oppijoiden kanssa.  

  

Puhuja 2: Saat joka jaksosta konkreettisia keinoja työsi tueksi.  

  

Puhuja 1: Tervetuloa toimivien tapojen opinpolulle! 

 

Puhuja 1: Meillä on Laura tämän kerran jaksossa mielenkiintoinen aihe. 

 

Puhuja 2: Näin on. Esiopetuksen opettaja Suvi Suvanto ja pedagoginen asiantuntija Annikka Peltomäki pääsevät ääneen ja kertovat meille opetussuunnitelmiin perustuvasta yhdessä oppimisesta. 

 

Puhuja 1: Tässä jaksossa me vierailemme Päiväkoti Onnelassa, Eirassa, ja kuulemme lisää yhdessä oppimisesta ja esimerkiksi siitä, miksi se on tärkeää oppijan näkökulmasta. 

 

Puhuja 2: Ja mitä siitä yhdessä oppimisesta, siitä yhteistyöstä, henkilöstö saa? 

 

Puhuja 1: Joo, ja tuttuun tapaan kuulemme jakson lopussa, mitä vieraamme ovat vieraskirjaan vastanneet. 

 

Puhuja 2: Tervetuloa mukaan!  

 

Puhuja 1: No niin, nyt me olemme tulleet tänne Päiväkoti Onnelaan, tänne Eiraan. Tämä on tämmöinen aivan ihana jugend-talo, täällä huokuu tämmöistä vanhaa aikaa, onko tämä 30-luvulla rakennettu. Ja tänään meillä on keskustelemassa esi- ja alkuopetuksen yhdessä oppimisesta ensio Suvi Suvanto.  

 

Puhuja 3: Moikka.  

 

Puhuja 1: Ja pedagoginen asiantuntija ja alkuopetuksen luokanopettajana toiminut Annikka Peltomäki.  

 

Puhuja 4: Moikka.  

 

Puhuja 1: Ennen kuin menemme itse aiheeseen, niin Suvi, kerrotko lyhyesti, mikä on ensio ja mitä se ensio tekee? 

 

Puhuja 3: Joo, elikkä minä olen nytten neljättä vuotta tämän meidän suurpiirimme ensiona eli esiopetuksen yhdyshenkilönä. Tosiaan ensiot kokoontuvat noin neljä kertaa vuodessa meidän omiin sellaisiin verkostotapaamisiimme, missä me käsittelemme esiopetuksen ajankohtaisia asioita ja sitä pedagogiikkaa. Ja toki käymme myös aina alueelliset kuulumiset läpi ja mikä milläkin alueella puhututtaa ja näin. Ja sitten meidän tehtävänämme on viedä se siellä verkostotapaamisissa tullut ja tuotettu tieto alueelle, alueen esiopettajille. Sitten meillä on myös lisäksi vielä jokaisella alueella esiopetuksen oma Teams-kanava, missä me jaamme sitten, me olemme niitä ylläpitäjiä, me ensiot, ja me jaamme siellä sitten tärkeitä esiopetukseen liittyviä asioita, infoja, koulutuksia, mitä me sitten taas saamme sieltä ensioverkostosta. 

 

Puhuja 1: Joo, no Annikka, sinulla on pitkä kokemus alkuopetuksen luokanopettajana. Lisäksi olet kehittänyt inklusiivista esi- ja perusopetusta projektisuunnittelijana Oikeus oppia -kehittämisohjelmassa ja nyt toimit pedagogisena asiantuntijana. Sinulla on siis laaja näkökulma esi- ja alkuopetuksen yhdessä oppimiseen. Kertoisitko Annikka lyhyesti, miten olet osallistunut yhdessä oppimisen kehittämiseen? 

 

Puhuja 4: Joo, no kuten tässä tuli esille, niin osana esi- ja perusopetuksen Oikeus oppia -kehittämistä me lähdimme yhdessä yhteistyöyksiköiden kanssa pohtimaan kaikille sopivaa siirtymää esiopetuksesta perusopetukseen ja tässä yhteydessä yhdessä oppimisella on suuri merkitys. Tämän puitteissa sitten me olemme tuottaneet yhdessä yksiköiden ja asiantuntijoiden kanssa tällainen kaikille sopiva siirtymä, esiopetuksesta perusopetukseen tukimateriaali, jossa hyvin vahvasti keskitytään siihen esi- ja alkuopetuksen yhteistyöhön ja mitä kaikkea siihen kuuluu ja miten sitten se edistää sitä hyvää siirtymää esiopetuksesta perusopetukseen. 

 

Puhuja 1: Yhdessä oppimisella on suuri merkitys. Puhuit yhteistyöstä. Puhutaan vähän enemmän tästä yhdessä oppimisesta. Mennään itse aiheeseen. Mitä sillä siis tarkoitetaan, ketä siihen yhdessä oppimiseen osallistuu ja keitä henkilöstössä on hyvä olla mukana yhdessä oppimisessa? 

 

Puhuja 3: No tietysti esiopettaja ja alkuopettajat. Sitten on tosi tärkeää tietysti, että johto on mukana, eli rehtori ja päiväkodin esihenkilö. Usein myös VEO ja laaja-alainen erityisopettaja osallistuvat tähän yhteistyöhön. Mahdollisesti S2-opettaja, opettajat, kuraattori, psykologi voi joskus jossain määrin. Keskushenkilöt ovat just se rehtori ja esihenkilö, jotka niin sanotusti mahdollistavat sen yhteistyön, ja on tärkeää, että he uskovat tähän yhteistyön merkitykseen. Ja sitten just ne esiopettaja ja alkuopettaja, tai meillä ainakin on silleen, että meillä on tavallaan se yhteistyöluokka on määritelty, että minun yhteistyöparini on yksi alkuopetuksen opettaja. 

 

Puhuja 1: Onko yhdessä oppiminen siis yhteistyötä vai miten kuvailisitte, mitä se yhdessä oppiminen tarkoittaa? 

 

Puhuja 3: Eli sillä yhdessä oppimisella tarkoitetaan esi- ja alkuopetuksen yhteistyötä, eli sekä oppijoiden että myöskin sitten sitä henkilöstön välistä yhteistyötä. Yleisesti esi- ja alkuopetuksen yhdessä oppimiseen osallistuvat esiopetusikäiset lapset ja sitten alkuopetusikäiset oppijat sieltä koulun puolelta. Toisinaan mukana on ainoastaan ekaluokkalaiset ja toisinaan sekä ekaluokkalaiset että tokaluokkalaiset ainakin osan lukuvuodesta. 

 

Puhuja 1: Mikä siinä on, kun ajattelee oppijan näkökulmasta, niin mikä siinä yhdessä oppimisessa on tärkeää sen oppijan näkökulmasta? 

 

Puhuja 3: Olen paljon sitä pohtinut omassa työssäni, että millaista se tulisi olla se yhdessä oppiminen, jotta se olisi just merkityksellistä lasten näkökulmasta ja heidän kokemusmaailmallensa. Jotenkin siinä yhteissuunnittelussakin tulee ottaa just huomioon tämä näkökulma vahvasti, ja jotenkin minä itse ajattelen, että eskarille on merkityksellistä nähdä ja tutustua siihen kouluun rakennuksena. Se, että hän pääsee sinne näkemään millainen on luokka, mitä siellä luokassa oikeastaan tapahtuu. Esimerkiksi jotenkin, jos minä mietin mitä lapset ovat kommentoineet, ja sitä kautta minä voin olettaa, että se on ollut heille tärkeää, kun me olemme olleet vaikka matikan tunnilla, niin jotenkin se, että he ovat päässeet siellä näkemään, mitä se tarkoittaa, mitä siellä tehdään. He ovat päässeet osallistumaan, he ovat saaneet istua sen ykkösluokkalaisen paikalla, jos on ollut vaikka pulpetti vielä. He ovat saaneet tutustua siihen, että mitä siellä, mitä tavaroita vaikka on repussa, mitä siellä pulpetissa saattaa olla.  

 

Puhuja 4: Ja yhtenäisen opinpolun näkökulmasta myös esi- ja alkuopetuksen yhteistyö ja yhdessä oppiminen on tärkeää. Jos ajatellaan sen esiopetuksen oppijan näkökulmasta, ne toimintakulttuurit tulevat tutuksi. Esiopetuksen oppijalle koulun toimintakulttuuri. Ja myöskin minä näen sitten, että sekä eka- että tokaluokkalaiset osaltaan auttavat siinä sujuvassa siirtymässä myöskin näitä eskareita. Heillä on jo jonkin verran tietoa, miten ehkä koulussa toimitaan, mitä asioita siellä tehdään, ja monesti tällainen oppaana toimiminen, jo osaavan rooli on hyvin merkityksellistä näille pienille koululaisille. 

 

Puhuja 1: Mites henkilökunnan näkökulmasta? Mitä näette siinä? Mitä hyötyä tästä yhdessä oppimisesta on? Olemme puhuneet yhteistyöstä ja vähän sivuttu sitä, mutta jos ajattelette henkilöstöä? 

 

Puhuja 4: Minä mietin sitä, että aikanaan kun hyvinkin tiiviisti tehtiin yhteistyötä, tai tein yhteistyötä oman alkuopetusluokan ja esiopetusryhmän kanssa, niin tavallaan se ajatus yhteisistä oppilaista vahvistui sen yhteistyön myötä. Ja tietysti se, että uskon, että sekä luokanopettajalla on paljon opittavaa esiopetuksen opettajalta ja myöskin toisinpäin. Ja tämän pohjaan hyvin vahvasti omiin kokemuksiini, kun silloin nuorena alkuopetuksen opettajana sain tehdä tiivistä yhteistyötä kokeneen esiopetuksen opettajan kanssa, niin opin kyllä paljon. 

 

Puhuja 3: Minä ehkä ajattelen, että jos se yhteistyö on just tiivistä alkuopettajan kanssa, niin silloinhan esiopettaja saa siitä vinkkejä siihen ja ehkä vahvistusta siitä, että mitä on siellä esiopetuksessa oikeasti tärkeätä vahvistaa, että mikä siellä koulumaailmassa on tosi oleellista. Ehkä se vahvistaa sitä ajatusta, että mitkä ne ovat ne taidot, vaikka mitkä tulisi olla hallussa, kun se ykkösluokka alkaa. Ja sitten ehkä sitä näkee käytännössä, kun siellä vierailee. 

 

Puhuja 1: Mitä yhdessä oppiminen vaatii onnistuakseen? 

 

Puhuja 3: Minä koen, että siinä pitää olla molemmilla, esi- ja alkuopettajalla, niin sanotusti se asenne kohdillaan. Pitää olla sellainen ratkaisukeskeinen. Me kaikki tiedämme, että me elämme aika tällaista hektistä arkea omilla tahoillamme, niin pitää olla semmoinen ratkaisukeskeinen asenne ja siihen pitää uskoa itse, että tämä on tärkeää ja että tämä voi tuottaa jotain hyvää ja enemmän ja auttaa niitä, puolin ja toisin tukea niitä alkuopetuksen oppilaita sekä eskareita. Ehkä se asenne ja ymmärrys ovat se lähtökohta. Ja sitten ehkä semmoinen, että on hyvä sopia vaikka säännöllisesti niitä palavereita tai jotenkin, että ne ovat kalenteroitu, koska me olemme tässä hektisessä arjessa, niin sitten se tulee, se pysyy tavallaan yllä koko ajan ja sitä keskustelua tuotetaan yhdessä ja mietitään, että mitä seuraavaksi tehdään ja näin. Ehkä semmoinen suunnitelmallisuus. 

 

Puhuja 1: Mitä se tekeminen sitten on käytännössä, kun on yhdessä suunniteltu? Miltä se näyttää? Miten siihen lähdetään? 

 

Puhuja 4: Tietysti se hyvä yhteinen suunnittelu on sen onnistuneen yhteistyön edellytys. Ja on hyvä silloin lukuvuoden alussa pysähtyä ihan ajan kanssa suunnittelemaan kaikkien henkilöstön jäsenten kanssa, jotka osallistuvat sitten siihen aktiiviseen esi- ja alkuopetuksen yhdessä oppimisen toimintaan. Esi- ja alkuopetuksessa meillähän on paljon yhteneväisyyksiä opetussuunnitelmissa, eli siellä on hyvin paljon yhteisiä aihealueita, jotka löytyvät sekä esiopetuksen että alkuopetuksen opetussuunnitelmista, joita voi ottaa sitten teemaksi tähän yhdessä oppimiseen. Siellä voi olla esimerkiksi joku ypiin liittyvä teema, jota voi toteuttaa osana esi- ja alkuopetuksen yhteistyötä, ja silloin voi ajatella, että tämä OPSin osa-alue on myös hoidettu siinä jo yhdessä oppimisen osalta, eli sitä ei tarvitse välttämättä sitten enää siellä ekan luokan oppitunneilla käsitellä. Ehkä tietysti sitä voi syventää. Myöskin sitä yhteistyötähän voidaan toteuttaa monessa muussakin paikassa kuin siellä koulussa tai esiopetusyksikössä. Muistetaan tietysti lähiympäristö ja sitten meillä on Helsingissä paljon upeita paikkoja ja kohteita, joihin voidaan yhdessä lähteä tutustumaan. 

 

Puhuja 3: Just näin.  

 

Puhuja 1: Tuliko sinulla Suvi myös mieleen jotain semmoista konkretiaa, käytäntöä. Miten siihen lähdetään ja miltä se näyttää? 

 

Puhuja 3: Joo, ehkä just sen ajatuksen mielessä pitäminen, että sen voi toteuttaa myös niin sanotusti aika helposti. Tai ehkä itse koen niin, että just niin kuin Annikka sanoi, niin sen ei tarvitse olla pois siitä, mitä se luokanopettaja kävisi niiden oppilaidensa kanssa muutenkin. Me voimme olla siinä mukana, että se ei ole vain jotain ylimääräistä. No minä kerroin aiemmin esimerkiksi niistä matikan tunneista, että me olemme olleet niillä mukana, niin sekin on ollut hauskaa, että me olemme, niin kuin siellä muistan kerrankin, oli aiheena ykkösluokkalaisilla kymppiparit, he kävivät niitä läpi. Ja me olimme myös käyneet niitä läpi. Eskareilla oli, me olimme askarrelleet omat hajotuskoneet, heillä oli käsitys siitä miten kymppi hajoaa, niin sitten jotenkin se, että miten he pystyvät osallistumaan. He pystyvät myös vastailemaan siellä kysymyksiin. Sitten esimerkiksi on ollut sellaiset, niitä kutsutaan helmihyppelyiksi, alkuopetuksen oppilaat ovat rakentaneet koulun liikuntasaliin jumpparadan, jossa myös eskarit saavat vierailla. Muistan, että me olemme käyneet siellä silleen, että me olemme vain käyttäneet sitä rataa. He ovat käyttäneet sitä omalla liikuntatunnillaan, ja me olemme menneet sitten ihan erikseen sovittuna ajankohtana keskenään. Ja eskarit tietävät, että tämä on niiden ykkösten tekemä. Mutta sitten on tehty kerran myös niin, että me olimme siellä yhden ykkösluokan kanssa samaan aikaan. Ja silloin just ykkösluokkalaiset saivat toimia vähän niin kuin apuopettajina ja esitellä sitä rataa ja auttaa niitä pienempiä kavereita sitten. Sitten esimerkiksi yksi tärkeä, mikä liittyy ehkä tähän arkeen, niin just tämä ruokalassa vierailu. Toki nykyään päiväkodeissakin on ruokaloita, mutta esimerkiksi tällaisissa vanhoissa paikoissa, vanhoissa taloissa, niin mehän syömme ryhmissä, niin se on hyvin erilainen ympäristö eskarilaiselle se koulun iso ruokala, missä saattaa olla tosi paljon lapsia paikalla, niin me olemme menneet, siitä on kyllä nyt jo aikaa, mutta teimme tämmöisen vierailun sinne ruokalaan, että menimme syömään keväällä, loppukeväästä jäätelöt sinne sen meidän yhteistyöluokkamme kanssa. 

 

Puhuja 1: Hei, puhutaas vähän tuosta oppimisen tuesta, että miten se liittyy sitten tähän yhdessä oppimiseen. 

 

Puhuja 4: Joo, tietysti se kouluun siirtyminen esiopetuksesta perusopetukseen pitää olla hyvä ja sujuva ihan kaikille lapsille. On lapsi sitten tukea tarvitseva tai ei. Tässä yhdessä oppimisessa minä näen hyvin tärkeänä sen, että yhteistyössä on mukana esimerkiksi koulun puolelta laaja-alainen erityisopettaja tai S2-opettaja ja myöskin esiopetuksen puolelta mahdollisesti VEO tai varhaiskasvatuksen S2-opettaja, jotka osaavat tukea siinä yhteistyön aikana oppijoita ja toki voidaan pohtia myöskin esimerkiksi ryhmittelyä tämän yhteistyön aikana, mikä on tarkoituksenmukaista ja miten se lapsi ja oppilas pääsevät parhaiten osallistumaan siihen yhteistyöhön ja olemaan osallinen sitä yhteistyötä. Myöskin tällä henkilöstön välisellä yhteistyöllä on hyvin suuri merkitys tukea tarvitsevan lapsen siirtymässä, ja kun meillä on esimerkiksi laaja-alainen erityisopettaja mukana siinä yhdessä oppimisessa, niin hänhän saa siinä hyvin paljon jo tietoa siitä tulevasta koululaisesta. Ja jos on tarpeen esimerkiksi lähteä valmistelemaan tukea sinne kouluun, niin laaja-alainen erityisopettaja on tässä avainasemassa ja on nähnyt jo tätä tulevaa koululaista siinä arjen toimintaympäristössä. 

 

Puhuja 3: Ja sitten just ylipäänsä ehkä sitä eskaria, niin häntä tuetaan siinä yhdessä oppimisessa ihan samalla tavalla kuin me tuemme häntä kaikessa toiminnassa. Eli meidän pitää ottaa se huomioon. Ihan samalla tavalla, että menemmekö me sitten tekemään jotain yhdessä ykkösluokkalaisten kanssa tai lähtisimmekö me vain vaikka jonnekin retkelle, niin totta kai, ainahan me huomioimme ne hänen tarpeensa ja vastaamme niihin riippumatta siitä, että missä me sitten olemme. Ja minä jotenkin koen, että yhdessä oppimisessakin, niin kuin Annikka sanoi, niin on tosi tärkeää, että siellä on sitten, ainakin jossain määrin se laaja-alainen erityisopettaja osallistuu tähän, ja sitten VEO, yksikön VEO. Mutta meillä on minun mielestäni myös hyvät resurssit jo itsessään vastata lasten tarpeisiin, koska me menemme sinne, jos me vaikka menemme koululuokkaan, niin sinne ei lähde vain minä ja eskarit, vaan sinne lähtee minun tiimini, jossa me voidaan ennakkoon jo sopia, että kuka vaikka auttaa jotakin tukea tarvitsevaa oppijaa. 

 

Puhuja 4: Mitä enemmän henkilöstö tekee yhteistyötä ja suunnittelee ja toteuttaa sitä, niin minä näen, että sitä enemmän se tietämys meillä lisääntyy myöskin esimerkiksi esiopetuksen opettajilla, että mitä se tuki siellä koulussa mahdollisesti tulee olemaan, minkälaisia tukimuotoja on tarjolla, ja myöskin sitten on hyvin tärkeää, että luokanopettaja tietää siitä tuesta, mitä esiopetuksessa on ollut tarjolla. 

 

Puhuja 3: Ja hän ehkä käytännössä silloin näkee, luokanopettaja, sen, että okei, tällaisilla pedagogisilla menetelmillä tämä eskari pystyi olemaan osallinen ja onnistumaan. 

 

Puhuja 1: Me olemme laajasti puhuneet nyt yhdessä oppimisesta ja esiopetuksen ja alkuopetuksen yhteistyöstä. Olemme keskustelleet myös siirtymästä, miten se liittyy siihen. Mutta onko vielä jotain, Suvi ja Annikka, mitä te haluaisitte kertoa vielä esi- ja alkuopetuksen toimivasta yhteistyöstä? Onko vielä jotain sellaista, mitä haluatte tuoda esille tähän kokonaisuuteen ja tärkeään teemaan liittyen? 

 

Puhuja 4: Minä toivon, että esi- ja alkuopetuksen henkilöstö lähtee avoimin mielin suunnittelemaan ja toteuttamaan yhteistyötä, ja se, että siinä yhteistyössä on voimaa ja etenkin ne pienet oppijat hyötyvät tästä yhteistyöstä kaikkein eniten. 

 

Puhuja 3: Ja minä ehkä just ajattelen niin, että se, mihin me aikuiset uskomme ja mikä on meidän se asenteemme ja millaista ilmapiiriä me luomme, niin se tarttuu lapsiin. Ja tietenkin minä uskon, että lapset kyllä, he ovat innoissaan siitä, eskarit, todellakin, että he pääsevät kouluun. Se on jotenkin niin sellainen iso juttu heille, mutta minä uskon myös, että ne ykkös- ja kakkosluokkalaiset ottavat ilolla vastaan näitä vierailijoita. Ja tietenkin se, että miten me aikuiset olemme ja mitä me viestimme keskenämme. Millaisen ilmapiirin me luomme, niin sillä on tosi suuri merkitys näiden pikkukavereidenkin osalta. 

 

Puhuja 1: Annikka näyttää siltä, että sinulla on vielä, sinä haluat sanoa. 

 

Puhuja 4: Joo, me olemme puhuneet monenlaisista tavoista tehdä yhteistyötä, ja vielä ajattelin mainita nämä vaihtopäivät, joita me olemme toteuttaneet aiemmin. Eli keväisin, kun eskarit tulevat kouluun vähän pidemmäksi ajaksi tutustumaan luokkaan ja tulevaan kouluunsa, niin sitten ekaluokkalaiset ovat päässeet muutamaksi tunniksi sinne vanhaan eskariin, ja myös tämä on ollut hyvin mieluisaa heille. 

 

Puhuja 1: Ihanan kuuloista. Hei, me olemme pyytäneet tässä meidän podcastissamme vieraita täyttämään tämmöistä vieraskirjaa. Siellä on erilaisia kysymyksiä, ja Suvi, sinä olit vastannut tämmöiseen kysymykseen, että mikä taideteos kuvaa työtäsi juuri nyt, ja kerroit, että Kerttu Saalin teos Jotain uutta, Something new. Minä kävin katsomassa heti sen kuvan. Se on semmoinen ihana keltaisensävyinen abstrakti työ. Mikä tässä kuvaa juuri sinun työtäsi? 

 

Puhuja 3: Ehkä se, kun sen teoksen nimi on Jotain uutta, niin minun työni pitää päivittäin sisällään jotain uutta, koska minä työskentelen alati kehittyvien ja koko ajan lisää oppivien lasten parissa. Ja sitten ehkä se värimaailma, kun se oli hyvin tällainen keltainen, niin keltainen on minulle sellainen ilon väri. Ja minä koen, että minun työni on, ilo on läsnä minun työssäni. 

 

Puhuja 1: Annikka, sinulla on ollut myös ihana taideteos, joka kuvaa sinun työtäsi. Sinä täytit, sinä sanoit, että se on kuin vesiputous, jos muistan oikein. Kerro tästä jotain. 

 

Puhuja 4: Joo, minä ajattelen, että vesiputous menee eteenpäin koko ajan. Ja siihen kuuluvat myös pienet kuohahdukset, ja tällä perusteella valitsin sitten tämän.  

 

Puhuja 1: Sinulla oli myös hieno motto, miten se menikään, että jos haluat mennä nopeasti,... 

 

Puhuja 4: ... niin silloin mennään yksin ja jos haluat mennä pitkälle, niin silloin mennään yhdessä. 

 

Puhuja 1: Kiitos. Oli tosi hienoa päästä vierailemaan täällä Onnelassa, Päiväkoti Onnelassa, ja keskustella teidän kanssanne tärkeistä aiheista, yhdessä oppimisesta ja yhteistyön merkityksestä. Ihanaa perjantaita. 

 

Puhuja 4: Kiitos samoin.  

 

Puhuja 3: Kiitos samoin. 

 

Puhuja 2: Lisätietoa Helsingin kaupungin työntekijöille esi- ja alkuopetuksen yhdessä oppimisesta ja yhteistyöstä löytyy Opehuoneesta, Lapsen kasvu ja oppimisen tuki esiopetuksessa sekä Esiopetuksesta perusopetukseen -sivustoilta. 

 

Puhuja 2: Tämä oli Toimivat tavat opinpolulla -podcast.  

  

Puhuja 1: Podcast on tuotettu Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla osana esi- ja perusopetuksen Oikeus oppia -kehittämistoimintaa. 

 

[äänite päättyy] 


Textversion på svenska:

[äänite alkaa] 

 

Talare 1: I detta avsnitt har vi, Laura, ett intressant tema. 

 

Talare 2: Ja. Förskollärare Suvi Suvanto och pedagogisk sakkunnig Annikka Peltomäki berättar för oss om gemensamt lärande som baserar sig på läroplanerna. 

 

Talare 1: I detta avsnitt besöker vi daghemmet Onnela i Eira och får höra mer om gemensamt lärande och till exempel varför det är viktigt för eleverna. 

 

Talare 2: Och vad som personalen får av gemensamt lärande och samarbetet. 

 

Talare 1: Och som vanligt får vi i slutet av avsnittet höra vad våra gäster har svarat på frågorna i gästboken. 

 

Talare 2: Välkommen med!  

 

Talare 1: Nu har vi kommit hit till daghemmet Onnela i Eira. Detta är ett väldigt vackert jugendhus från 30-talet som andas gammaldags stämning. Idag pratar vi om gemensamt lärande inom förskoleundervisningen och den grundläggande utbildningen med Suvi Suvanto, kontaktperson för förskoleundervisningen.  

 

Talare 3: Hej.  

 

Talare 1: Och pedagogisk sakkunnig Annikka Peltomäki, som också har arbetat som klasslärare inom nybörjarundervisningen.  

 

Talare 4: Hej.  

 

Talare 1: Innan vi går in på vårt egentliga ämne, kan du Suvi berätta kort om vad en kontaktperson för förskoleundervisningen gör? 

 

Talare 3: Jo. Detta är mitt fjärde år som kontaktperson för förskoleundervisningen inom vårt stordistrikt. Kontaktpersonerna för förskoleundervisningen sammanträder cirka fyra gånger om året i våra egna nätverksmöten, där vi behandlar aktuella frågor inom förskoleundervisningen samt pedagogik. Och naturligtvis går vi också igenom varje regions situation och vad som har väckt diskussion där. Och sedan är det vår uppgift att meddela den information som vi får i nätverksmöten till regionen och dess förskollärare. Dessutom har varje region en egen Teams-kanal för förskoleundervisningen som vi, kontaktpersonerna för förskoleundervisningen, administrerar. Där delar vi den information vi fått om viktiga ärenden och utbildningar via nätverket för kontaktpersoner för förskoleundervisningen. 

 

Talare 2: Okej. Du, Annikka, har en lång erfarenhet som klasslärare inom nybörjarundervisningen. Dessutom har du utvecklat en inklusiv förskoleundervisning och grundläggande utbildning som en projektplanerare i utvecklingsprogrammet Utbildning för alla och nu arbetar du som pedagogisk sakkunnig. Du har alltså ett brett perspektiv på gemensamt lärande inom förskoleundervisningen och den grundläggande utbildningen. Kan du berätta kort om hur du har deltagit i utvecklingen av gemensamt lärande? 

 

Talare 4: Såsom vi redan hörde, började vi som en del av utvecklingsprogrammet Utbildning för alla inom förskoleundervisningen och den grundläggande utbildningen tillsammans med de enheter som deltog i samarbetet att fundera på en övergång från förskoleundervisningen till den grundläggande utbildningen som skulle passa alla. I detta samband har gemensamt lärande en stor betydelse. Inom ramen för detta har vi tillsammans med enheterna och sakkunniga utarbetat stödmaterial för en övergång från förskoleundervisningen till den grundläggande utbildningen som passar alla. Fokuset i materialet står starkt på samarbetet mellan förskoleundervisningen och nybörjarundervisning och allt det som ingår i det samt hur man kan främja en god övergång från förskoleundervisningen till den grundläggande utbildningen. 

 

Talare 2: Gemensamt lärande har en stor betydelse. Du pratade om samarbete. Jag vill prata lite mer om gemensamt lärande. Vi ska gå in på vårt egentliga ämne. Vad innebär gemensamt lärande, vem deltar i det och vilka från personalen borde delta i det? 

 

Talare 3: Förskolläraren och läraren inom nybörjarundervisningen förstås. Det är också mycket viktigt att ledningen deltar, det vill säga rektorn och daghemmets föreståndare. Ofta deltar också specialläraren inom småbarnspedagogik och specialläraren med bred behörighet i samarbetet. Eventuellt kan även S2-läraren, lärarna, kuratorn och psykologen delta i viss mån. De centrala personerna är rektorn och föreståndaren, som så att säga möjliggör samarbetet, och det är viktigt att de tror på samarbetets betydelse. Och dessutom just förskolläraren och läraren inom nybörjarundervisningen. Åtminstone hos oss har vi fastställt samarbetsklassen, mitt arbetspar är en lärare inom nybörjarundervisningen. 

 

Talare 1: Är gemensamt lärande alltså samarbete eller vad skulle ni säga att det innebär? 

 

Talare 3: Med gemensamt lärande avses alltså samarbete mellan förskole- och nybörjarundervisningen, både mellan eleverna och mellan personalen. Allmänt taget deltar barn i förskoleåldern och elever i nybörjarundervisningen i det gemensamma lärandet inom förskole- och nybörjarundervisningen. Ibland deltar endast förstaklassare, ibland både förstaklassare och andraklassare åtminstone en del av läsåret. 

 

Talare 1: Vad är det som är viktigt med gemensamt lärande ur elevens synvinkel? 

 

Talare 3: Jag har funderat på det mycket i mitt eget arbete, hur gemensamt lärande borde vara för att det skulle ha betydelse just ur barnens synvinkel och för deras upplevelsevärld. På något sätt bör man också i den gemensamma planeringen starkt beakta detta perspektiv, och jag själv tycker att det är viktigt för en förskoleelev att se och bekanta sig med skolan som byggnad. Att eleven får se hurdant klassrummet är, vad som egentligen sker där. Om jag till exempel funderar på barnens kommentarer när vi har besökt exempelvis en lektion i matematik, kan jag anta att det har varit viktigt för dem att de har fått se vad det innebär, vad man gör där. De har fått delta, de har fått sitta på en förstaklassares plats om det har funnits en pulpet där. De har fått se vad man har med sig till exempel i ryggsäcken eller i pulpeten.  

 

Talare 4: Samarbetet mellan förskoleundervisningen och nybörjarundervisningen samt gemensamt lärande är också viktigt med tanke på en enhetlig lärstig. Om vi tänker ur förskoleelevens synvinkel så blir skolans verksamhetskultur bekant för hen. Jag anser också att både första- och andraklassarna för sin del bidrar till en smidig övergång för förskoleeleverna. De vet redan lite om hur allt fungerar i skolan, vad man gör där. Ofta det att de har en roll som guide, någon som redan vet saker, kan ha en mycket stor betydelse för dessa små skolelever. 

 

Talare 1: Om ni tänker ur personalens synvinkel? Vad tycker ni då? Vilken nytta har gemensamt lärande? Vi har pratat om samarbetet och rört lite vid det, men om ni tänker på personalen? 

 

Talare 4: Jag funderade på när vi tidigare samarbetade mycket tätt, eller jag samarbetade med den egna klassen inom nybörjarundervisningen och en förskolegrupp, så stärktes tanken om gemensamma elever på sätt och vis i och med samarbetet. Och naturligtvis tror jag att klassläraren har mycket att lära sig av förskolläraren och tvärtom. Detta baserar sig mycket starkt på mina egna erfarenheter, när jag som ung lärare inom nybörjarundervisningen fick samarbeta tätt med en erfaren förskollärare, då lärde jag mig mycket. 

 

Talare 3: Jag tänker kanske så att om samarbetet med läraren inom nybörjarundervisningen är tätt så får förskolläraren tips för och kanske bekräftelse på vad som på riktigt är viktigt att stärka inom förskoleundervisningen, vad som är väsentligt i skolvärlden. Det kanske stärker tanken på vilka färdigheter som barnen borde ha när första klassen börjar. Man kanske ser det i praktiken när man går på besök där. 

 

Talare 1: Vad kräver gemensamt lärande för att lyckas? 

 

Talare 3: Jag upplever att både förskolläraren och läraren inom nybörjarundervisningen ska så att säga ha en rätt slags attityd. Man ska vara lösningsorienterad. Vi vet alla att vi lever en ganska hektisk vardag, så man måste ha en lösningsorienterad attityd och man ska själv tro på att detta är viktigt och kan leda till något gott och mer och hjälpa, stödja såväl förskoleeleverna som eleverna inom nybörjarundervisningen. Attityden och förståelsen är kanske utgångspunkten. Dessutom är det kanske bra att komma överens om regelbundna möten, anteckna dem i kalendern, eftersom vi har en sådan här hektisk vardag. Genom att göra detta kan man hålla samarbetet i gång hela tiden och tillsammans diskutera och fundera på vad man ska göra näst och så vidare. Kanske sådan planmässighet. 

 

Talare 1: Vad omfattar det praktiska arbetet, efter att man har planerat tillsammans? Hur ser det ur? Hur inleds det? 

 

Talare 4: Naturligtvis är en bra gemensam planering en förutsättning för ett lyckat samarbete. Det är bra att i början av läsåret i lugn och ro planera tillsammans med alla personalmedlemmar som deltar i den aktiva verksamheten kring gemensamt lärande inom förskole- och nybörjarundervisningen. Det finns mycket som är likadant i läroplanerna för förskole- och nybörjarundervisningen. De innehåller alltså väldigt många teman som finns i läroplanen för både förskoleundervisningen och nybörjarundervisningen och som kan tas som tema i det gemensamma lärandet. Det kan vara fråga om till exempel ett tema som gäller omgivningsläran och som kan genomföras som en del av samarbetet mellan förskoleundervisningen och nybörjarundervisningen. Då kan man tänka att detta delområde i läroplanen redan har täckts i samband med det gemensamma lärandet, varvid det inte nödvändigtvis behöver behandlas på lektionerna för första klassen. Eller så kan man kanske fördjupa sina kunskaper i den. Samarbete kan också utföras på flera andra ställen än i skolan eller förskoleenheten. Man ska naturligtvis komma ihåg närmiljön och dessutom har Helsingfors många fina platser som man kan besöka tillsammans. 

 

Talare 1: Precis. Kom du Suvi också på något konkret, praxis. Hur kommer man i gång och hur ser det ut? 

 

Talare 3: Jo, kanske just det att man ska komma ihåg att det också kan genomföras ganska enkelt. Eller jag kanske upplever själv, såsom Annikka sade, att det inte behöver vara utanför det som klassläraren även annars skulle behandla med sina elever. Vi kan delta i det, så att det inte är bara något extra. Till exempel berättade jag tidigare om lektionerna i matematik, att vi har deltagit där och det har också varit roligt, en gång lärde förstaklassarna sig tiokamrater. Och vi hade också gått igenom dem. Förskoleeleverna hade pysslat egna uppdelningsmaskiner och hade en uppfattning om hur tio delas upp, de kunde alltså delta. De kan också svara på frågor där. Dessutom har vi exempelvis haft så kallad pärlhoppning, där eleverna inom nybörjarundervisningen har byggt en gympabana i skolans idrottshall som också förskoleeleverna kan använda. Jag minns att vi har gått dit och endast använt banan. De har använt banan under sin egen gymnastiklektion och vi har gått dit ensam vid en separat överenskommen tidpunkt. Och förskoleeleverna vet att förstaklassarna har byggt banan. En gång har vi också varit där samtidigt med förstaklassarna. Då fick förstaklassarna fungera som hjälplärare, presentera banan och hjälpa de mindre eleverna. Och en viktig sak som gäller vardagen är besök i matsalen. Numera har så klart också daghem matsalar, men i sådana här äldre platser, i äldre hus äter vi i grupper, varför skolans stora matsal är en väldigt olik miljö för förskoleeleverna. Det kan finnas ett stort antal barn där, så vi gjorde ett besök i matsalen, vi gick och åt glass där med vår samarbetsklass i slutet av våren. 

 

Talare 2: Kan vi prata lite om stöd för lärande, hur det anknyter till gemensamt lärande. 

 

Talare 4: Övergången från förskoleundervisningen till den grundläggande utbildningen ska naturligtvis vara bra och smidig för alla barn. Oberoende av om barnet behöver stöd eller inte. Med tanke på gemensamt lärande anser jag att det är mycket viktigt att i samarbetet deltar exempelvis skolans speciallärare med bred behörighet eller S2-lärare och eventuellt också förskolans speciallärare inom småbarnspedagogik eller S2-lärare inom småbarnspedagogik, som kan stödja eleverna under samarbetet. Dessutom kan man fundera exempelvis på gruppering under samarbetet, vad som är ändamålsenligt och hur barnet och eleven bäst kan delta i samarbetet. Även samarbetet mellan personalen har en stor betydelse när det gäller övergången för ett barn som behöver stöd. Om till exempel specialläraren med bred behörighet deltar i gemensamt lärande så får hen redan mycket information om den kommande skoleleven i samband med det. Specialläraren med bred behörighet har också en viktig roll i att vid behov bereda stöd i skolan och har redan sett den kommande skoleleven i den vardagliga verksamhetsmiljön. 

 

Talare 3: Och sen stöder man förskoleeleven i det gemensamma lärandet på samma sätt som vi stöder hen i all verksamhet. Vi behöver alltså beakta det. Oberoende av om vi gör något tillsammans med förstaklassare eller om vi ensam ger oss ut på en utflykt så naturligtvis beaktar vid alltid elevens behov och svarar på dem oberoende av var vi är. Och jag upplever att det är mycket viktigt i det gemensamma lärandet, såsom Annikka sade, att specialläraren med bred behörighet åtminstone i någon mån deltar i det, och även enhetens speciallärare inom småbarnspedagogik. Men jag anser också att vi har goda resurser att svara på barnens behov. När vi till exempel besöker en skolklass så går jag inte dit ensam med barnen, utan vi går dit tillsammans med mitt team, och vi kan på förhand komma överens om bland annat vem som hjälper elever som behöver stöd. 

 

Talare 4: Jag tycker att ju mer personalen samarbetar och planerar och genomför det, desto mer ökar kunskapen till exempel hos oss förskollärarna om vad som stödet i skolan eventuellt kommer att vara, hurdana stödformer som finns tillgängliga. Det är också mycket viktigt att klassläraren vet hurdant stöd som har erbjudits inom förskoleundervisningen. 

 

Talare 3: Då ser klassläraren kanske i praktiken genom vilka pedagogiska metoder som förskoleeleven kan delta och lyckas. 

 

Talare 1: Vi har nu pratat mycket om gemensamt lärande och samarbetet mellan förskole- och nybörjarundervisningen. Vi har också pratat om övergången, hur den anknyter till det. Men finns det ännu något, Suvi och Annikka, som ni skulle vilja säga om ett fungerande samarbete mellan förskole- och nybörjarundervisningen? Finns det ännu något som ni vill lyfta upp i fråga om denna helhet och detta viktiga tema? 

 

Talare 4: Jag hoppas att personalen inom förskole- och nybörjarundervisningen öppet börjar planera och utföra samarbete och att samarbetet är effektivt och att i synnerhet de små eleverna har mest nytta av det. 

 

Talare 3: Jag tänker kanske så att det som vi vuxna tror på och vår attityd och den atmosfär som vi skapar smittar av sig på barnen. Och jag tror förstås att barnen, förskoleeleverna är mycket ivriga att få besöka skolan. Det är en väldigt stor sak för dem, men jag tror också att första- och andraklassarna tar glatt emot besökarna. Och så klart det, hur vi vuxna agerar och kommunicerar med varandra. Det har en väldigt stor betydelse för barnen hurdan atmosfär vi skapar. 

 

Talare 1: Annikka ser ut som om att du ännu vill säga något. 

 

Talare 4: Jo, vi har pratat om många olika sätt att samarbeta och jag tänkte ännu nämna dessa utbytesdagar som vi har genomfört tidigare. Alltså på vårarna då förskoleeleverna gör längre besök i skolan för att bekanta sig med klassrummet och sin kommande skola så har förstaklassarna fått besöka sitt gamla daghem i några timmar, och de har också tyckt mycket om detta. 

 

Talare 2: Det låter underbart. Vi har bett gästerna i vår podcast att fylla i sån här gästbok. Den innehåller olika frågor, och du Suvi hade svarat på frågan om vilket konstverk som beskriver ditt arbete just nu, och svarade Kerttu Saalis verk Jotain uutta, Something new. Jag gick genast att se hur verket ser ut. Det är ett skönt abstrakt verk med gula färger. Vad i verket avbildar just ditt arbete? 

 

Talare 3: Kanske det att verket heter ”Något nytt”, mitt arbete innehåller något nytt varje dag eftersom jag arbetar med barn som utvecklas kontinuerligt och lär sig nytt hela tiden. Och sen också färgvärlden, som är mycket gul, gul är en glad färg för mig. Jag upplever att glädje är närvarande i mitt arbete. 

 

Talare 2: Annikka, du hade också valt ett skönt konstverk som avbildar ditt arbete. Du sa att det är som ett vattenfall, om jag minns rätt. Berätta något om detta. 

 

Talare 4: Jo, jag tänker att ett vattenfall hela tiden går framåt. Ibland brusar det också lite och därför valde jag detta.  

 

Talare 2: Du har också ett fint motto, hur var det. Om man vill gå snabbt... 

 

Talare 4: ... så går man ensam och om man vill gå långt så går man tillsammans. 

 

Talare 2: Tack. Det var väldigt fint att få besöka daghemmet Onnela och diskutera viktiga teman, gemensamt lärande och betydelsen av samarbete med er. Ha en underbar fredag. 

 

Talare 4: Tack detsamma.  

 

Talare 3: Tack detsamma. 

 

Talare 2: Mer information om samarbetet och det gemensamma lärandet inom förskole- och nybörjarundervisningen för Helsingfors stads personal finns i Opehuone under Lapsen kasvu ja oppimisen tuki esiopetuksessa och Esiopetuksesta perusopetukseen.

 

[äänite päättyy]