podcast
06 Monialaisella yhteistyöllä kohti oppijoiden hyvinvointia
spinner
06 Monialaisella yhteistyöllä kohti oppijoiden hyvinvointia
28 min
|
Available غير محدد
|
Published
08.12.2023

Puotilan ala-asteen koulun erityisluokanopettaja ja apulaisrehtori Nina Sillanpää sekä kuraattori Jenni Puustell-Kaskimo kertovat, miten varhainen tuki ja monialainen yhteistyö tukevat oppijoiden oppimista ja hyvinvointia. Lisäksi jaksossa keskustellaan myös siitä, miten varmistetaan oppijoiden ja huoltajien osallisuus ja mikä merkitys toimivilla yhteisöllisen opiskeluhuollon rakenteilla on oppijoiden ja koko yhteisön hyvinvoinnille.    

Lisätietoa aiheesta löytyy Helsingin kaupungin työntekijöille Opehuoneesta Yksilökohtaisen opiskeluhuollon monialaisen työskentelyn prosessikuvauksesta. ​ Tutustu myös Matalan kynnyksen palvelumalliin.  


Tekstivastine:

[äänite alkaa]  

  

Puhuja 2: Moi! Mä olen Laura Hovila.   

  

Puhuja 1: Ja mä olen Leni Pennanen.  

  

Puhuja 2: Tämä on Toimivat tavat opinpolulla -podcast. Tässä podcastissa jaetaan esi- ja perusopetuksen hyviä käytänteitä inklusiivisen toimintakulttuurin ja oppijan sujuvan opinpolun tueksi.  

  

Puhuja 1: Joka jaksossa Helsingin kaupungin esi- ja perusopetuksen timanttiset ammattilaiset kertovat, millaisia toimivia tapoja heillä on arjessaan kaikkien oppijoiden kanssa.  

  

Puhuja 2: Saat joka jaksosta konkreettisia keinoja työsi tueksi.  

  

Puhuja 1: Tervetuloa toimivien tapojen opinpolulle! 

 

Puhuja 1: Kiva fiilis tänään.  

 

Puhuja 2: Joo, on. Tänään on ollut hyvä päivä ja on tosi mukavaa, Leni, olla taas täällä podcastin äärellä. 

 

Puhuja 1: No niin on. Ja tämän jakson aiheena meillä onkin monialainen yhteistyö oppijoiden oppimisen ja hyvinvoinnin tukena. 

 

Puhuja 2: Kyllä. Meillä on vieraana Puotilan ala-asteen koulun kuraattori Jenni Puustell-Kaskimo, sekä erityisluokanopettaja ja apulaisrehtori Nina Sillanpää. 

 

Puhuja 1: Kyllä, ja tänään keskustellaan erityisesti siitä, millaista varhaisen tuen toimiva monialainen yhteistyö on, ja myöskin siitä, että miten ne YHR-rakenteet, eli yhteisöllisen opiskeluhuollon rakenteet, tukevat yhteistyötä ja mahdollistavat yhteisön hyvinvoinnin. Mitä muuten, Laura, sulla tulee mieleen, kun puhutaan monialaisesta yhteistyöstä? 

 

Puhuja 2: Hyvä kysymys. Ekana tulee mieleen, että monialainen yhteistyö koskee ihan meitä jokaista siellä oppijoiden kanssa työskentelevää. Eli se on sitä esimerkiksi opettajien, opiskeluhuollon ja eri yhteistyötahojen välistä yhdessä toimimista sekä yksittäisen oppijan että koko yhteisön oppimisen ja hyvinvoinnin tukemiseksi.  

 

Puhuja 1: Totta, joo. Eli siis esi- ja perusopetuksen henkilöstö toteuttaa monialaista yhteistyötä päivittäin. 

 

Puhuja 2: Niinpä. Ja hei, miten se varhainen tuki, jonka Leni äsken mainitsit, niin mitä se meinaa? 

 

Puhuja 1: Ymmärrän varhaisen tuen ainakin niin, että se on joka päiväistä kohtaamista. Tutustutaan oppijaan muutenkin kuin oppimisen näkökulmasta. Eli aikuiset tuntevat lapset muutenkin kuin oppijoina. 

 

Puhuja 2: Kyllä. Oppijalla on kokemus siitä, että hän tulee nähdyksi sellaisena kuin on. Saa olla oma itsensä. Kokee kuulumansa ryhmään ja yhteisöön. Kaikki tämä lisää turvallisuuden tunnetta. 

 

Puhuja 1: Joo, ja varhainen tuki on myös luottamuksellisen ilmapiirin rakentamista. Että se toimiva monialainen yhteistyö ja varhainen tuki mahdollistaa sen, että se tuki tulee oppijan ja hänen huoltajan luo oikea-aikaisesti ja myöskin ennaltaehkäisevästi. 

 

Puhuja 2: Joo, just nimenomaan, ja että se tuki on myös oikeanlaista. Mielenkiintoinen jakso tulossa. 

 

Puhuja 1: No on. Ja mehän kuullaan myös jakson lopussa, että mitä meidän vieraat ovat vastanneet vieraskirjan kysymyksiin. Tervetuloa!  

 

Puhuja 1: Metro on tuonut meidät tänään Puotilan ala-asteen koululle Itä-Helsinkiin. Ollaan täällä kuraattori Jenni Puustell-Kaskimon työhuoneella. Moi vaan, Jenni.  

 

Puhuja 3: Moi.  

 

Puhuja 1: Ja täällä on myös erityisluokanopettaja ja apulaisrehtori, Nina Sillanpää.  

 

Puhuja 4: Moi moi.  

 

Puhuja 1: Oppiminen ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä ja siksi me ollaan haluttu syventyä tänään tähän toimivaan monialaiseen yhteistyöhön, erityisesti varhaisen tuen näkökulmasta ja miten monialainen yhteistyö tukee oppilaan oppimista, koulunkäyntiä ja hyvinvointia. Tänään olisi tarkoitus keskustella myös siitä, miten varmistetaan oppijan ja huoltajan osallisuus ja mikä merkitys koulun toimivilla yhteisöllisen opiskeluhuollon rakenteilla on siihen oppilaan ja sitä kautta koko kouluyhteisönkin hyvinvoinnille. Kiitos, että saimme tulla tänne Puotilaan vierailemaan ja tervetuloa podcastiin.  

 

Puhuja 4: Kiitoksia. 

 

Puhuja 3: Kiitos, ja tervetuloa tänne Puotilaan. 

 

Puhuja 4:Lämpimästi tervetuloa. 

 

Puhuja 1: Hei, puhutaan vähän kuraattorin ja erityisopettajan yhteistyöstä. Kauan te olette tehneet, Nina ja Jenni yhteistyötä ja millaista se teidän yhteistyö muun muassa on ollut? 

 

Puhuja 3: No se on alkanut silloin ihan heti kun olen tullut 2019 Puotilaan. 

 

Puhuja 4: Joo, se oli just näin. Heti jotenkin päästiin Jennin kanssa samalle aaltopituudelle, ja Jenni tuli tosi aktiivisesti mukaan siihen meidän yhteistyöhön. Toki kun on yleisopetuksen luokka ja pienryhmä siinä yhdessä, samassa tilassa 33 oppilasta, niin siinä sattui ja tapahtui kaiken näköistä. Mutta että sä olet tullut meidän retkille vaikka mukaan ja olet ollut siinä arjessa läsnä niille oppilaille ja meille aikuisillekin koko aika. Se mun mielestä tuo semmoista turvaa sekä lapsille että aikuisille, kun on tuttu naama sen kuraattorin nimen takana, niin se on ollut semmoinen oppilaillekin mukava juttu, että he helposti sitten voi kohdata sut. Ja jos tulee jotain pulmia, niin sitten on helpompi lähestyäkin ihan varmasti. 

 

Puhuja 1: Kiva kuulla, Nina, sä kerroit, että Jenni on ollut mukana niillä retkilläkin, että Jenni on tullut tutuksi myös sellaisissa tilanteissa, kun ei ole vielä jotakin huolta. Eli Jenni myös kohtaa oppilaita ennaltaehkäisevässä mielessä, varhaisen tuen vaiheessa, rakentaa sitä luottamusta ja tulee tutuksi.  

 

Puhuja 4: Just näin.  

 

Puhuja 1: Joo. Vielä kysyisin, että mitä muuta teillä tulee mieleen, että mikä teidän yhteistyössä on ollut toimivaa oppilaan tukemiseksi. Osaatteko sanoa jotain hyviä käytänteitä tai mikä teillä toimii erityisesti? 

 

Puhuja 3: Se joustavuus mikä niissä asioissa on, ja saa aika nopeasti kiinni tilanteesta. Samoin sitten Nina on hyvin osannut myös markkinoille ja vanhemmillekin sitä, että tämän kaltaista apua on ja että koulussa on joku tukihenkilö. Ja Nina, sun ansiota on myös monesti se, että riittävän ajoissa on jo tullut. Kaikkina näinä vuosina. Se on jotenkin ammatillisesti sellaista, että me täydennetään toisiamme. Ja silloin siinä se lapsen etu jotenkin hyvin smoothisti tulee toteutumaan. Ehkä lempeys on yksi semmoinen sana. 

 

Puhuja 4: Joo, ja sitten just mä myös ottaisin tässä esille sen, että me ollaan hyvin paljon käytetty aikaa siihen, että me käydään dialogia yhdessä. Aikaisemmin, kun me oltiin väistötiloissa ennen kuin tämä uusi hieno koulu rakennettiin, niin meillä oli työhuoneet ihan vastapäätä toisiaan, niin me saatettiin hyvinkin pitkiksi ajoiksi jäädä keskustelemaan asioista ja ihan elämästä ylipäänsä. Sitten kun tavallaan se keskinäinen luottamus on tosi vahva  ja näkemys siitä, että miten me voidaan parhaiten tukea meidän lapsia, niin se on se peruskivi  meidän yhteistyölle myöskin. 

 

Puhuja 3: Se on hirveän vahva. On ollut isoja ja hitaita keissejä, että on mietitty, että miten päästään siitä eteenpäin. Sitten ihan siellä kun mennään tosi vahvan tuen tarpeeseen, ja ne asiat hitaasti etenevät, yksi askel eteen ja kaksi taakse ja kolme sivulle ja näin, niin siinä jotenkin sen toivon ylläpitäminen. Lapsillekin pitää sitä toivoa ja iloa, mutta siinä myös se, että jaksaa. Kyllä tämä työ, mitä me tehdään, niin kyllä se jossain kohtaa kantaa hedelmää. Ja tietysti myös niissä, että kun me ollaan mietitty ja analysoitu niitä asioita, niin kyllähän siinä se oma ymmärrys ja varmasti molempien ymmärrys lisääntyy. Koska me tullaan vähän eri näkökulmista ja sitten, että ai niin joo, että tuotahan mä en nyt tullutkaan ehkä ihan miettineeksi. Että niinpä, että voisihan se olla tuostakin kysymys ja tuokin saattaisi auttaa. 

 

Puhuja 1: Vautsi, tuossa juuri Jenni sanoit myös aikaisemmin siitä, että ammatillisesti täydennätte toisianne. Jos ymmärrän oikein, että kun teette monialaista yhteistyötä ja katsotte sitä oppijan tilannetta, koulunkäyntiä, oppimista, niin tuotte... Siellä on se pedagoginen tieto ja sitten siellä on se kuraattorin sosiaalinen hyvinvoinnista tuleva tieto ja ne yhdessä, ja lapsi on siinä keskiössä, ja sitten vielä se huoltajilta saatu tieto siitä lapsen tilanteesta, niin nämä yhdessä ja samanaikaisesti. Tämä hienosti kuvasi sitä, miten samanaikaisesti tarvitaan molempien osaamista, sitä työotetta. 

 

Puhuja 4: Joo, ja sitten se on usein niin, että helposti jää vähän yksin asioiden kanssa, mutta sitten kun sulla on juuri vähän eri näkökulmasta tulevan ihmisen kanssa mahdollisuus käydä sitä dialogia, että mitä tässä tapahtuu, mihin me mennään tästä tilanteesta, miten me pidetään se positiivisuus yllä, miten me ollaan rakentavia, niin siihen saa ihan uuden näkökulman, mikä sitten näyttäytyy siinä, että että se lapsi toivottavasti voi paremmin. 

 

Puhuja 3: Niin ja sitten se, että se on riittävän pitkä se tuki. Jos on yksin, niin ei jaksa. Se matka on rankka. Jotenkin, että sulla on vierelläkulkija, joka pystyy sekä ne ilot että ne kompastukset jakamaan. 

 

Puhuja 1: Tuleeko teillä mieleen jotain muuta, että miksi on tärkeää, että kuraattori ja erityisopettaja tekee yhteistyötä? Tietenkin monialaisessa yhteistyössä opetus- ja opiskeluhuoltohenkilöstö tekee yhteistyötä, mutta mitä te ajattelette, että miksi teidän on hyvä tehdä oppilaan oppimisen ja koulun käynnin tukemiseksi? Tuleeko jotain muuta vielä mieleen? 

 

Puhuja 3: No tietysti tulee sen oppilaan puolesta, mutta sitten myös, että me ollaan yhteisössä. Että myös se, että mitä hyvää se tuo yhteisöön. Ja se on meidän tärkeää muistaa, että me ollaan myös vastuussa siitä, että me ollaan vastuussa Puotilan hengestä joka ikinen. Ja onneksi täällä niin moni haluaa, että se Puotilan henki elää ja on ja vahvistuu. 

 

Puhuja 4: Joo, se kyllä kantaa, että se pohjavire on se rakentava ja positiivinen. Ja esimerkiksi me ollaan oltu tässä just Jennin kanssa yhdessä ja oli muitakin meidän koulun aikuisia. Neljä muuta. 

 

Puhuja 3: Neljä muuta. Meillä oli hieno kuuden hengen ryhmä. 

 

Puhuja 4: Tällainen Hyvinvoinnin juurilla -koulutus. Oltiin onnekkaita, että siihen päästiin. Ollaan saatu siellä jutella yhdessä ja taas kerran tuoda niitä monialaisia näkemyksiä siihen, miten me kehitetään meidän koulua siihen suuntaan, että olisi mahdollisimman hyvä paikka kaikille meidän oppilaille ja aikuisille. Siinä mietittiin, miten tärkeässä osassa on luottamus. Miten voidaan vahvistaa luottamusta toisiimme ja myös kotien ja oppilaiden suuntaan. 

 

Puhuja 3: Joo ja siinä myös luottamuksen lisäksi se kunnioitus ja semmoinen ymmärrys. Siinä oli se myös, että meillä oli yhteistä aikaa miettiä ja pohtia, miettiä meidän arvoja. Me tullaan sen ryhmän kanssa viemään meidän ys-kokouksiin eteenpäin niitä asioita ja mietitään ja rakennetaan. 

 

Puhuja 4: Se on tosi tärkeää myös, että tuodaan koko yhteisöllä niitä hyviä juttuja, että mitä me ollaan jossain saatu koulutuksessa, että se ei vaan jää pienen piirin iloksi, vaan että se on oikeasti kaikkien hyötynä sitten jossain vaiheessa. Ja juuri miten tärkeää on joku yhteisen arvopohjan vankistaminen ja miettiminen, että ollaanko me kaikki varmasti samalla sivulla sen suhteen, mitä me koetaan tärkeäksi. 

 

Puhuja 1: Sä, Nina, mainitsit tuossa hyvinvoinnin juurilla koulutuksen yhteydessä tuon huoltajien kanssa tehtävä yhteistyön, niin mitä ajatuksia teillä on tässä monialaisessa yhteistyössä, mitä oivalluksia syntyi ehkä siellä Hyvinvoinnin juurilla, että miten varmistetaan tässä oppilaan, oppimisen ja koulunkäynnin tukemisessa se oppilaan ja huoltajan ääni ja että he ovat keskiössä ja heidän ääni tulee kuulluksi? 

 

Puhuja 3: Tässä ainakin niiden oppilaiden... Me tehdään niin kuin kaikissa luokissa, että nyt on minä ja sitten meidän laaja-alainen, niin me tehdään semmoiset ilmapiirikartoitukset, jaa ne käydään sitten yhr:ssä läpi opettajan kera, mutta myös niin, että oppilaille palautetunnit. Sieltä otetaan pari nostoa, mitä oppilaat haluaa ja opettaja, että näihin kiinnitetään huomioon. Sillä tavalla, että se on oppilaita kohtaan tosi kunnioittava, että kun heiltä... Nyt tiedätte, että on paljon kaiken näköisiä kyselyitä, niin he saavat sen palautteen siitä myös ja niistä jutellaan niistä asioista. Vaikka mä olen siellä ensimmäisellä palautetunnilla mukana, niin se työ jatkuu vielä siellä omassa luokassa ja niistä jutellaan. Näistä tietysti, että me käydään siellä, niin vanhemmille laittaa viestiä, että he on tietoisia. Toisaalta myös, että me nähdään paljon vanhempia. Osalle juurikin ihan sen, että kaikilla se äidinkieli ei ole se suomi. Sitten on hyvä nähdä kasvokkain ja nähdä semmoisessa neuvottelussa, että meitä on niin kuin muutama kouluaikuinen siinä mukana. 

 

Puhuja 4:  Ja paljon tavataan vanhempia tosiaan, niin kuin Jenni tuossa äsken sanokin. Minulla erkkaluokan opettajana on tietysti se ilo, että minulla on niin vähän lapsia että pystyn tapaamaan heitä vähän reilumminkin. Aina kun tuntuu siltä, että on jotain, mitä on sydämellä, niin mieluiten istutaan alas ja yhdessä mietitään, että miten päästään tästä eteenpäin. Niissä kohtaamisissa mun mielestä äärimmäisen tärkeää on se molemminpuolinen kunnioitus. Me täällä koulussa niin me koetaan, että huoltajat on oman lapsensa parhaita asiantuntijoita, tietää mitä sinne lapsen elämään kuuluu, että otetaan se vastaan, mitä he sanoo ja kuullaan aidosti ja kuunnellaan. Ettei se ole sitä, että me piiloudutaan jonkun opettaja- tai kuraattorin jargonin taakse ja kerrotaan, että no näin teidän pitää teidän lapsen kanssa tehdä, vaan käydään siinäkin dialogia ihmisten keskeen ennen kaikkea. Taas me palataan ehkä siihen humaaniuteen ja lämpöön ja tällaiseen. Mä luulen, että meillä on muillakin kuin meillä kahdella hyvin vahva ajatus siitä, että me halutaan kohdata oikeasti aidosti niitä meidän oppilaita ja heidän huoltajiaan ja rakentaa nimenomaan sitä yhteistyötä. 

 

Puhuja 3: Juuri se, että nähdä se lapsi muunakin kuin oppilaana ja oppijana. Nähdä nimenomaan se lapsi.  

 

Puhuja 1: Itse ajattelen just, että se on sitä varhaista tukea, että me tutustutaan oppilaisiin muunkin kuin oppimisen näkökulmasta ja rakennetaan sellaista kokemusta, että jokainen oppilas on merkityksellinen ryhmän ja yhteisön jäsen. Mitä te ajattelette tästä varhaisesta tuesta. Tässä on mainittu jo paljon. esimerkkejä kohtaamisesta ja yhr:stäkin puhuttiin, mutta tuleeko jotain muuta vielä mieleen, että mitä kaikkea se yhteistyö teidän välillä tai kouluyhteisön aikuisten välillä on varhaisen tuen näkökulmasta ennaltaehkäisevässä mielessä? 

 

Puhuja 4: Mulle tuli heti mieleen se, että kun meillä on tosiaan oppilaille se kysely, jonka Jenni vetää yhdessä elan kanssa, niin siinä just on yksi kysymys niille oppilaille tai lapsille. Miten se nyt meni? 

 

Puhuja 3: Onko se siitä kiinnostuksesta?  

 

Puhuja 4: No joo.  

 

Puhuja 3: Mä arvasin, että sä sanot. Mä olisin sanonut ihan samaa. Sielunsiskoja ollaan.  

 

Puhuja 4: Kyllä. Sano sä nyt se, koska sä olet ollut niissä mukana ja sä muistat.  

 

Puhuja 3: Se on siitä juuri, että tunteeko lapset, oppilaat niin, että koulun opettajat ovat kiinnostuneita heistä. Siitä mä oon ollut niin iloinen, että nyt ne luokat, mitä ollaan, ja niitä on jo tosi monta. En sano, että monta, kun en muista, että en huijaa. Niin siellä on tullut se, että heillä on se kokemus, että koulun aikuiset välittää. Koska se ei ole mikään itsestäänselvä asia, että kun näitä on tehty eri... niin jossain on ollut aika karmeatakin luettavaa. Ja se tunne, vaikkei se olisi edes totta, niin se tunne, että koulun aikuiset ei välitä, niin näissä on ollut hyvät tulokset. 

 

Puhuja 4: Sitten se on myös, että on tavallaan koulun aikuisilla semmoinen yhteinen linja siinä, että me ollaan tässä yhdessä. Kaikki on meidän oppilaita, kaikki on meidän yhteisiä Puotilan lapsia, eikä sillä tavalla, että no niin, nuo ovat nyt tuon luokan oppilaita ja nuo tuon luokan oppilaita, että mä en puutu kuin omiini ja omieni asioihin, vaan että on semmoinen koko kylä kasvattaa -meininki. Kaikki tehdään yhdessä, kaikki puututaan samalla lailla, ollaan kaikki yhtä turvallisia aikuisia. 

 

Puhuja 1: Hei mä nappaan heti tuohon, tuo on mun suosikkiajatus tuo koko kylä kasvattaa, tai että tarvitaan kokonainen kylä kasvattamaan lasta, niin vielä tästä monialaisesta yhteistyöstä, että keiden muiden kanssa te teette yhteistyötä, tai on hyvä tehdä, kun ajatellaan koulun ulkopuolisiakin toimia, tai ulkopuolisia, mutta niitä joiden kanssa koulu tekee yhteistyötä lapsen tueksi? 

 

Puhuja 4: Oli hyvä, että sä kysyit, koska meillä on ihana tilanne. Meillä on täällä nuoriso-ohjaaja, joka on meillä ihan kokoaikaisena. Toivottavasti jatkuu vielä pitkään tilanne näin. Hänen kanssaan tehdään paljon yhteistyötä. Sitten meillä on yhteistyötä vaikka Itäluotsin kanssa ja nuorisotalojen kanssa. Meillä on täällä semmoinen, nyt koetan sanoa oikein sen nimen, Olkkari-toiminta, niin Olkkari kokoontuu täällä meillä kaksi kertaa viikossa. Se on mielestäni aika huikeaa, koska meillä on tosi paljon vanhoja oppilaita täällä, jotka ovat nyt jo yläkoulussa, niin he haluavat tulla tänne meille viettämään vapaa-aikaansa. Tämä on oppilaalle turvallinen paikka viettää aikaa myös koulun jälkeen. Antin kerhossa he sitten ovat neljä kertaa viikossa parhaimmillaan koulun jälkeen. 

 

Puhuja 3: Sitten tietysti ihan perinteiset niin kuin perheneuvola ja lastensuojelu ja näin. 

 

Puhuja 4: Mä sanoisin, että tuossa on myös se, että opettajat on ehkä semmoinen ammattiryhmä, että ne on aina niin kuin kokenut, että hei mä pärjään yksin  ja mä hoidan tämän. Tavallaan kun tämä yhteiskunta on tullut niin kuin kompleksisemmaksi, niin sun ei enää tarvitse pärjätä yksin ja on eri alojen asiantuntijoita, joiden osaamista voi käyttää hyödyksi. Esimerkiksi intrassa, ihanaa kun se nyt näkyy kaikille opettajille, että kaikki opettajat pääsevät sinne intraan, niin siellä on ihan loistava se lasten, nuorten ja perheiden matalan kynnyksen palvelumalli, josta löytyy ihan hirveästi jeesia ihan arkipäivän tilanteisiin ja siihen, että mistä mä voisin löytää apua erilaisiin tilanteisiin. Se on huippua, kun voi mennä kysymään vaikka kuraattorilta tai rehtorilta tai keneltä vaan. Kunhan vaan saa suunsa auki, että hei, mulla on nyt tämmöinen tilanne, miten mä saisin apua, kun tämä kuorma alkaa olla mulle liian iso. Niin se, että rohkeasti vaan kaikki menisi pyytämään apua ja varaa vaikka konsultaatioajan. ja kysyy siinä sitten, että hei miten tästä nyt eteenpäin. Ei vaan jää yksin. Se on kaiken A ja O.  

 

Puhuja 1: Toi oli kiva, kun Nina olit bongannut intrasta nyt tämän matalan kynnyksen palvelumallin ja sieltä Opehuoneestahan löytyy myös tämä yksilökohtaisen monialaisen opiskeluhuoltotyön prosessimallikuvaus. Toivottavasti meni nyt oikein. Siellä kuvataan sitä monialaista yhteistyötä: kun herää oppilaasta huoli, niin miten voidaan lähteä siihen yhteistyöhön koulun aikuisten kesken ja miten otetaan yhteys kotiväkeen ja miten kuullaan oppilasta ja heti lähdetään siihen yhteistyöhön yhdessä. Meillä on ollut tässä podcastissa tapana pyytää vieraita täyttämään vieraskirjaa. Täällä oli todella ihania vastauksia näihin kysymyksiin. Täällä oli esimerkiksi tämmöinen kuin "Mikä sinua innostaa työssäsi juuri nyt?" Nina, sinä olit vastannut, että hyvinvointi on sydäntä lähellä. Johtuisiko tuoreesta Hyvinvoinnin juurilla -koulutuksesta ja johtoryhmävalmennuksesta? "Koulussamme toteutetaan tänä syksynä myös hyvinvointiaiheinen ilmiökokonaisuus." Haluatko kertoa tästä jotain? 

 

Puhuja 4: Joo, meillä on tosiaan ilmiö tänä vuonna hyvinvointi. Halutaan jalkauttaa sitä ajatusta siitä hyvinvoinnista, että mihin kaikkeen se voi liittyä myös oppilaille ja ihan koko koululle. Ja sitten miettiä niitä ihan konkreettisia hyvinvointitoimia, mitä me voidaan tehdä aikuisten kesken ja oppilaiden kesken. Tämä koko spektaakkeli huipentuu siihen, että meillä ei olekaan ihan perinteistä joulujuhlaa, vaan meille tulee sellaiset hyvinvointimessut, johon vanhemmat pääsee myös tutustumaan. Sitten saadaan myös jakaa ja nähdä, että mitä kaikkea muut on keksinyt ja mistä asioista muut ovat innostuneet. On tärkeää, kun esimerkiksi puhuttiin siitä, että kun osa pääsee johonkin kivaan koulutukseen, niin jaettaisiin sitä tietoa muille, niin samalla tavalla. että tehdään näkyväksi sitä, mitä me tehdään siellä luokissa tai kortteleissa tai missä ikinä tehdäänkään. Sitten kaikki pääsisivät nauttimaan ja näkemään niistä työn hedelmistä. Sitten voidaan olla onnellisia, iloisia ja ylpeitä omista suorituksista. 

 

Puhuja 3: Tässä se "huomaa hyvää" ja mitä ollaan monissa kohtaa... Sitä, että lähdetään sieltä kautta ja jotenkin sen ilon ja toivon kautta. Samoin, että olen aina pitänyt kaveritunteja, en ole pitänyt kiusaamistunteja. Sekin, että mikä edellä me menemme ja päästään siihen päämäärään, että olisi kaikilla hyvä olla täällä. 

 

Puhuja 1: Jenni, sulla oli myös, että sua innostaa työssäsi juuri nyt monet asiat, erityisesti yhteisöllinen työ, niin haluatko kertoa tästä jotain? 

 

Puhuja 3: Jotenkin sinne luokkiin, että pitää siellä sitten, tekee siellä kartoitusta, just vaikka kaveritunteja pitää, joskus somesta. Sitten mä olen pitänyt täällä myös orientaatiota, kun siirrytään yläkouluun ja näin. Niin ne on jotenkin... Mä nautin niistä tosi paljon. 

 

Puhuja 1: Tänään ollaan oltu todella mielenkiintoisen aiheen äärellä, itselle tärkeän aiheen äärellä, monialainen yhteistyö, varhainen tuki ja miten yhteistyöllä voimme tukea oppilaan oppimista, koulunkäyntiä ja hyvinvointia. Ja miten se myös vaikuttaa se hyvä yhteistyö koko kouluyhteisön hyvinvointiin. Kiitän teitä tänään tästä keskustelusta.  

 

Puhuja 4: Kiitos itsellesi. 

 

Puhuja 3: Kiitos. Kiva kun tulitte.  

 

Puhuja 4: Joo, oli tosi kiva saada olla mukana täällä tänään. 

 

Puhuja 1: Lisätietoa monialaisesta yhteistyöstä oppimisen ja hyvinvoinnin tukemiseksi Helsingin kaupungin työntekijöille löytyy Opehuoneesta, yksilökohtaisen opiskeluhuollon monialaisen työskentelyn prosessikuvauksesta. Tutustu myös intrasta löytyvään matalan kynnyksen palvelumalliin. 

 

Puhuja 2: Tämä oli Toimivat tavat opinpolulla -podcast.  

  

Puhuja 1: Podcast on tuotettu Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla osana esi- ja perusopetuksen Oikeus oppia -kehittämistoimintaa. 

 

[äänite päättyy] 


Textversion på svenska:

 

[äänite alkaa] 

 

 

Talare 1: Jag har en bra känsla idag.  

 

Talare 2: Jag med. Idag har det varit en bra dag och det är väldigt trevligt, Leni, att vara här igen vid podcasten. 

 

Talare 1: Det är det. Temat för detta avsnitt är sektorsövergripande samarbete som stöd för elevernas lärande och välbefinnande. 

 

Talare 2: Ja. Som gäst har vi skolkurator Jenni Puustell-Kaskimo samt klasslärare och biträdande rektor Nina Sillanpää från Puotilan ala-aste. 

 

Talare 1: Idag diskuterar vi särskilt om hurdant det fungerande sektorsövergripande samarbetet inom det tidiga stödet är, och även om hur strukturerna för den gemensamma elev- och studerandevården stöder samarbetet och möjliggör gemenskapens välbefinnande. Laura, vad tänker du på när vi talar om sektorsövergripande samarbete? 

 

Talare 2: Det är en bra fråga. Det första jag kommer att tänka på är att det sektorsövergripande samarbetet berör oss alla som arbetar med elever. Det innebär till exempel samarbete mellan lärare, elev- och studerandevården och olika samarbetspartner för att stödja både den enskilda elevens och hela gemenskapens lärande och välbefinnande.  

 

Talare 1: Sant. Således genomför personalen inom förskoleundervisningen och den grundläggande undervisningen dagligen sektorsövergripande samarbete. 

 

Talare 2: Så är det. Det tidiga stödet som du Leni nämnde innan, vad innebär det? 

 

Talare 1: Jag ser det tidiga stödet som dagligt mötande. Vi bekantar oss med eleven även ur annat än lärandets synvinkel. Det vill säga de vuxna känner barnen även på ett annat sätt än som elever. 

 

Talare 2: Ja. Eleven har erfarenhet av att hen blir sedd sådan som hen är. Man får vara sig själv. Upplever att hen tillhör gruppen och gemenskapen. Allt detta ökar ju trygghetskänslan. 

 

Talare 1: Det tidiga stödet handlar även om att skapa en förtrolig atmosfär. Att ett fungerande sektorsövergripande samarbete och det tidiga stödet möjliggör att stödet når eleven och hens vårdnadshavare i rätt tid och även i förebyggande syfte. 

 

Talare 2: Precis, så. Det ska även handla om rätt slags stöd. Ett intressant avsnitt på kommande. 

 

Talare 1: Verkligen. Vi hör ju även i slutet av avsnittet vad våra gäster har svarat på frågorna i gästboken. Välkomna!  

 

Talare 2: Metron har fört oss idag till Puotilan ala-asteen koulu i östra Helsingfors. Vi är här i kurator Jenni Puustell-Kaskimos arbetsrum. Hej Jenni!  

 

Talare 3: Hej!  

 

Talare 2: Även specialklasslärare och biträdande rektor Nina Sillanpää är på plats.  

 

Talare 4: Hej Hej!  

 

Talare 2: Lärande och välbefinnande går hand i hand och därför har vi i dag velat fördjupa oss i detta sektorsövergripande samarbetet, i synnerhet med tanke på tidigt stöd, och hur det sektorsövergripande samarbetet stöder elevens lärande, skolgång och välbefinnande. I dag är det meningen att vi även diskuterar om hur elevens och vårdnadshavarens delaktighet ska säkerställs och vilken betydelse skolans fungerande strukturer för den gemensamma elev- och studerandevården har för elevens och därigenom hela skolsgemenskapens välbefinnande. Tack för att vi fick komma hit till Botby gård på besök och välkommen med i podcasten!  

 

Talare 4: Tack! 

 

Talare 3: Tack och välkommen till Botby gård. 

 

Talare 4: Varmt välkomna! 

 

Talare 1: Låt oss prata lite om samarbetet mellan kuratorn och specialläraren. Hur länge har ni, Nina och Jenni, samarbetat och hurdant har ert samarbete bland annat varit? 

 

Talare 3: Det har börjat genast då jag kom till Botby gård 2019. 

 

Talare 4: Precis så var det. Vi nådde på något sätt samma våglängd med Jenni, och hon deltog mycket aktivt i vårt samarbete. Det händer ett och annat då man har en allmän undervisningsklass och en smågrupp tillsammans, med totalt 33 elever i ett och samma rum. Att du har kommit med på våra utflykter, och att du hela tiden har varit närvarande i vardagen för eleverna och för oss vuxna. Det anser jag tryggar både barnen och de vuxna, när man har ett bekant ansikte bakom kuratortiteln. Det har varit en trevlig sak även för eleverna och de kan på så sätt lättare möta dig. Och om det uppstår problem är det garanterat lättare att närma sig kuratorn. 

 

Talare 2: Vad roligt att höra. Nina, du berättade att Jenni även har varit med på utflykter och att hon har blivit bekant också i sådana situationer när det inte ännu finns någon oro. Det vill säga Jenni möter också eleverna i förebyggande syfte, i fasen för tidigt stöd, bygger upp förtroende och blir bekant.  

 

Talare 4: Precis.  

 

Talare 2: Jag skulle ännu vilja fråga er vad annat ni kommer att tänka på att har varit fungerande i ert samarbete gällande elevstödet. Kan ni berätta något gott praxis eller vad som särskilt fungerar? 

 

Talare 3: Flexibiliteten i dessa saker och att man rätt snabbt snappar upp situationen. Nina har även mycket väl kunnat framföra på marknaden och åt föräldrarna, att det finns hjälp av detta slag och att det finns en stödperson i skolan. Nina, det är också ofta tack vare dig som hjälpen redan kommit tillräckligt tidigt. Under alla dessa år. Det är på något sätt yrkesmässigt sådant att vi kompletterar varandra. Och därtill kommer barnets intresse på något sätt att förverkligas. Mildheten är kanske ett sådant lämpligt ord för detta. 

 

Talare 4: Här skulle jag också vilja ta upp att vi har lagt mycket tid på att föra dialog tillsammans. Tidigare, när vi var i tillfälliga lokaler innan denna nya fina skola byggdes, hade vi arbetsrummen mittemot varandra, och vi kunde stanna för långa stunder och diskutera ärenden och livet överlag. När det ömsesidiga förtroendet på sätt och vis är mycket starkt och synen på hur vi bäst kan stödja våra barn, är detta även grundstenen för vårt samarbete. 

 

Talare 3: Det är väldigt starkt. Vi har haft stora och långsamma fall, där vi har funderat på hur vi ska komma vidare. När man går in för behovet av starkt stöd, och när dessa ärenden framskrider långsamt, ett steg framåt, två steg bakåt och tre åt sidan och så vidare, är det på något sätt upprätthållandet av hoppet som funkar. Man håller upp hoppet och glädjen även för barnen, men man skall komma ihåg att själv också orka. Det här jobbet vi gör, bär nog frukt i något skede. Och naturligtvis också när man har funderat och analyserat de ärenden, förbättras ju nog den egna förståelsen. Troligtvis ökas bägges förståelse. Eftersom vi kommer från ställen med lite olika synvinklar och sådär att oj, jag har inte riktigt tänkt på det där. Således kan det ju ha att göra med det där också och det där kunde kanske hjälpa. 

 

Talare 2: WauWow, du sade just Jenni även tidigare att ni yrkesmässigt kompletterar varandra. Om jag förstår rätt att när ni samarbetar sektorsövergripande och ser på elevens situation, skolgång, lärande, så kommer ni med... Där finns pedagogisk information och kuratorns kunskap om social välfärd. De tillsammans, och barnet i fokus, och sedan informationen som vårdnadshavarna fått om barnets situation. Dessa tillsammans och samtidigt. Detta beskrev på ett fint sätt hur man samtidigt behöver båda parters kunnande, arbetsgrepp. 

 

Talare 4: Det ofta så att man lätt blir lite ensam med ärendena, men när du har möjlighet att föra dialog med en person som kommer från ett ställe med annat perspektiv om vad som händer här, vart vi går från denna situation, hur vi upprätthåller den positiva attityden, hur vi är konstruktiva. På detta sätt får man ett helt nytt perspektiv på det, vilket också syns i att barnet förhoppningsvis mår bättre. 

 

Talare 3: Även det att stödet är tillräckligt långt. Om man är ensam orkar man inte. Resan är tuff. På något sätt, att du har en person som hålls vid din sida och som kan dela både glädjen och misstag. 

 

Talare 1: Kommer ni att tänka på något annat, varför det är viktigt att kuratorn och specialläraren samarbetar? Naturligtvis samarbetar undervisnings- och elev- och studerandevårdspersonalen i det sektorsövergripande samarbetet, men vad anser ni att ni bör göra för att stödja elevens lärande och skolgång? Kommer ni ännu att tänka på något annat? 

 

Talare 3: Självklart kommer det från eleven men även av att vi samarbetar. Man ska även tänka på vilka bra saker det för med sig till gemenskapen. Här är det viktigt att komma ihåg att vi också är ansvariga för andan i hela Botby gård. Lyckligtvis vill många här att andan i Botby gård ska leva, existera och bli starkare. 

 

Talare 4: Det är bärande då grundstämningen är konstruktiv och positiv. Vi har till exempel i detta arbetat tillsammans med Jenni. Även andra vuxna från vår skola deltog. Fyra andra. 

 

Talare 3: Fyra andra. Vi hade en fin grupp på sex personer. 

 

Talare 4: En sådan här Hyvinvoinnin juurilla-utbildning. Vi hade tur att vi fick delta i den. Under utbildningen har vi fått tala tillsammans och än en gång föra fram de sektorsövergripande åsikterna om hur vi ska utveckla vår skola i en riktning där skolan är en så bra plats som möjligt för alla våra elever och vuxna. Där funderade man på hur viktig roll förtroendet har. På vilket sätt man kan stärka förtroendet för varandra och även för hemmen och eleverna. 

 

Talare 3: Utöver förtroendet bearbetades respekt och en viss förståelse. En betydande sak var att vi hade gemensam tid att grubbla och fundera på våra värderingar. Vi kommer tillsammans med den gruppen att föra fram dessa saker till våra möten för gemensam planering och fundera på och bygga upp dem. 

 

Talare 4: Det är även mycket viktigt att man delar med sig av de här bra sakerna till hela gemenskapen, att det vi fått ta del av i utbildningen inte bara blir en glädje för en liten krets, utan att det faktiskt gagnar alla i något skede. Och hur viktigt det är att man förstärker den gemensamma värdegrunden och funderar på om vi alla säkert är på samma sida när det gäller vad vi upplever som viktigt. 

 

Talare 1: I samband med utbildningen Hyvinvoinnin juurilla nämnde du Nina samarbetet med vårdnadshavarna, vilka tankar har ni om sektorsövergripande samarbetet, vilka insikter uppstod under utbildningen Hyvinvoinnin juurilla, hur säkerställer man att eleven och vårdnadshavaren står i fokus och att deras röst blir hörd i just stöd för eleven, lärandet och skolgången? 

 

Talare 3: Åtminstone elevernas... Vi gör precis lika som i alla klasser, först jag och sedan vår speciallärare med bred behörighet, gör atmosfärkartläggningar, och de genomgås i den gemensamma elev- och studerandevårdsgruppen tillsammans med läraren, men även så att eleverna får responslektioner. Därifrån görs några lyft vilka eleverna och läraren vill fästa uppmärksamhet vid. På ett sätt som respekterar eleverna att när de... Nu vet ni att det är många olika enkäter på gång, de får responsen även från dem och ärendena som tas upp i enkäten diskuteras. Även om jag är med på den första responslektionen fortsätter arbetet ännu i den egna klassen och responsen diskuteras. Vi skickar alltid ett meddelande till föräldrarna om att vi besöker klasserna så att de är medvetna om saken. Å andra sidan träffar vi ju också många föräldrar. För en del är modersmålet något annat än finska. Det är bra att ses ansikte mot ansikte i en sådan förhandling där några av oss skolvuxna deltar. 

 

Talare 4: Vi träffar faktiskt mycket föräldrarna, precis som Jenni redan tidigare sade. Som specialklasslärare gläder det mig naturligtvis att jag har så få barn att jag kan träffa dem lite oftare. Varje gång det känns som om någon har något på hjärtat, sätter vi oss helst ner och tillsammans funderar på hur vi ska komma vidare. Vid dessa möten anser jag att den ömsesidiga respekten är ytterst viktigt. Vi här i skolan upplever att vårdnadshavarna är de bästa experterna gällande sina egna barn, vet vad som tillhör barnets liv, vi tar emot det de säger och lyssnar på riktigt. Det handlar inte om att vi gömmer oss bakom lärar- eller kuratorjargongen och berättar att det är så ni ska göra med ert barn, utan att vi framför allt även då för en dialog med människorna i fråga. Vi kanske återgår igen till humaniteten och värmen. Jag tror att även andra än vi två har en mycket stark tanke om att vi verkligen vill möta våra elever och deras vårdnadshavare på riktigt och bygga upp samarbete. 

 

Talare 3: Just det där att man ser barnet även som något annat än elev eller en lärande. Att speciellt se just barnet.  

 

Talare 1: Själv tänker jag att det är stöd i ett tidigt skede att vi bekantar oss med eleverna också ur andra perspektiv än lärandet och bygger upp en sådan erfarenhet att varje elev är en betydelsefull medlem i gruppen och gemenskapen. Vad anser ni om det tidiga stödet? Här har redan nämnts många exempel på mötande och pratats om den gemensamma elev- och studerandevårdsgruppen, kommer ni ännu att tänka på något annat, vad samarbetet mellan er eller de vuxna inom skolgemenskapen har i förebyggande syfte med tanke på det tidiga stödet? 

 

Talare 4: Jag kom direkt att tänka på att i enkäten vi har åt eleverna, som Jenni drar tillsammans med specialklassen, den innehåller en fråga till eleverna eller barnen i fråga. Hur var det nu igen? 

 

Talare 3: Handlar det om intresset?  

 

Talare 4: Jo.  

 

Talare 3: Jag gissade att du skulle säga så. Jag skulle ha sagt lika. Vi är liksom syskonsjälar.  

 

Talare 4: Ja. Berätta du, eftersom du har deltagit i dem och minns.  

 

Talare 3: Det handlar just om att känner barnet och eleverna att lärarna i skolan är intresserade av dem. Jag är glad över de nuvarande klasserna, vilka redan nu är många. Jag säger inte många, eftersom jag inte minns så att jag inte ljuger. De har den upplevelsen att skolans vuxna bryr sig. Det är ingen självklar sak att när man har utfört dessa i olika... har man fått rätt otäcka saker att läsa. Och känslan, fastän den skulle vara osann, att skolans vuxna inte bryr sig... Resultatet ur enkäterna har visat motsatsen. 

 

Talare 4: Det är också viktigt att skolans vuxna på sätt och vis har en gemensam linje om att vi alla gör detta tillsammans. Alla är våra elever, alla är våra gemensamma barn i Botby gård. Inte på det sättet att de där är elever i den klassen och de där är elever i den klassen, att jag ingriper inte i saker som inte gäller mina egna elever, utan att det handlar om hela byns gemensamma uppfostran. Vi alla samarbetar, vi alla ingriper på samma sätt. Vi är alla lika trygga vuxna. 

 

Talare 1: Jag nappar genast på det där, det är min favoritidé att hela byn uppfostrar, eller att det behövs en hel by för att uppfostra ett barn. Ännu om det sektorsövergripande samarbetet, vilka andra samarbetar ni med eller är det bra att samarbeta med då man tänker på göromål utanför skolan, eller utomstående, men med vilka samarbetar skolan till stöd för barnet? 

 

Talare 4: Vad bra att du frågade, eftersom vi har en ljuvlig situation. Vi har en ungdomshandledare som arbetar hos oss på heltid. Förhoppningsvis kommer situationen ännu länge att fortsätta så här. Man samarbetar mycket med hen. Dessutom samarbetar vi till exempel med Östra luotsi och ungdomsgårdarna. Vi har en verksamhet som heter... vänta nu ska jag försöka säga det korrekta namnet, Olkkari-verksamheten som sammanträder här hos oss två gånger i veckan. Det är rätt fantastiskt, eftersom vi har väldigt många gamla elever här, som nu ren är i högstadiet och vill komma till oss på sin fritid. Det här är även efter skolan en trygg plats för unga att vistas på. I bästa fall är de fyra gånger i veckan efter skolan i Anttis klubb. 

 

Talare 3: Självklart den traditionella familjerådgivningen och barnskyddet. 

 

Talare 4: Jag skulle säga att det handlar om att lärarna är en sådan yrkesgrupp som alltid upplevt att de klarar sig ensamma och tar hand om allt. På sätt och vis, när detta samhälle har blivit mer komplex, behöver du inte längre klara dig ensam och det finns experter inom olika branscher vars kompetens kan utnyttjas. Till exempel i intran, när det nu syns för alla lärare, då alla lärare äntligen kommer in dit, finns en helt utmärkt servicemodell med låg tröskel för barn, unga och familjer, där det finns mycket hjälp för helt vardagliga situationer, där man till exempel kan hitta hjälp i olika situationer. Det är fantastiskt då man kan ställa frågor fastän till kuratorn, rektorn eller vem som helst. Bara man vågar öppna munnen och berätta hurdan situationen är och fråga hur man kunde få hjälp när den här lasten börjar bli för stor för en. Precis, att alla modigt skulle be om hjälp och fastän boka tid för konsultation, där man kunde fråga hur man sedan ska gå tillväga. Blir helt enkelt inte ensam. Det är A och O.  

 

Talare 1: Det var trevligt att du Nina hade fäst öga vid servicemodellen med låg tröskel på intran. I Opehuone finns även Processbeskrivning för det individuella sektorsövergripande arbetet inom elev- och studerandevården. Hoppas det nu blev rätt. Där beskrivs det sektorsövergripande samarbetet: hur man kan ingå samarbete mellan skolans vuxna, hur kontaktar man hemfolket samt på vilket sätt hör man eleven och genast ingår ett samarbete tillsammans, då oron om en elev väcks. I denna podcast brukar vi be gästerna fylla i gästboken. Här fanns mycket härliga svar på dessa frågor. Här finns till exempel följande fråga: ”Vad inspirerar dig i ditt arbete just nu?” Nina, du hade svarat att välbefinnandet finns nära hjärtat. Beror det på den färska Hyvinvoinnin juurilla-utbildningen och ledningsgruppsträningen? ”I vår skola genomförs i höst även en fenomenhelhet med välbefinnandetema.” Vill du berätta något om detta? 

 

Talare 4: Vi har välbefinnandet som fenomen i år. Man vill förankra tanken om välbefinnandet, vad allt det kan vara förknippat till med tanke på eleverna och hela skolan. Och sedan fundera på de helt konkreta åtgärderna för välbefinnande som vi kan genomföra bland vuxna och elever. Hela spektaklet kulminerar i att vi inte har en helt traditionell julfest, utan vi ordnar en välfärdsmässa som föräldrarna också kan bekanta sig med. På så sätt får man också dela och se vad de andra har hittat på och vad de andra är intresserade av. När en del får tillgång till någon trevlig utbildning är det, som vi redan pratade, viktigt att vi sprider den informationen till andra på ett sådant sätt att vi synliggör det vi gör i klasserna, kvartererna eller var som helst. Då skulle alla kunna njuta av och se frukten av arbetet. Då kan man vara lycklig, glad och stolt över sina egna prestationer. 

 

Talare 3: Här är det viktigt med ”Se det goda” som vi redan i flera situationer... Att man går till väga den vägen och på något sätt genom glädje och hopp. På samma sätt som jag alltid har haft kompislektioner, inte mobbningslektioner. Också det faktum att vilken modell vi går före med och når målet, så att alla skulle ha det bra här. 

 

Talare 1: Jenni, du sade tidigare att du uppmuntras i ditt arbete av många saker, speciellt det gemensamma arbetet. Vill du berätta något om detta? 

 

Talare 3: Att man på något sätt utför kartläggningen i klasserna, fast genom att ibland ha kamratlektioner till exempel om sociala medier. Då man övergår till högstadiet har jag även ordnat orientering här. De är på något sätt... Jag njuter av dem väldigt mycket. 

 

Talare 1: I dag har vi stått vid ett mycket intressant tema, vid ett tema som är viktigt för mig själv, sektorsövergripande samarbete, tidigt stöd och hur vi genom samarbete kan stödja elevens lärande, skolgång och välbefinnande. På vilket sätt det goda samarbetet påverkar välbefinnandet i hela skolgemenskapen. Jag tackar er för dagens diskussion.  

 

Talare 4: Tack själv. 

 

Talare 3: Tack! Roligt att ni kom.  

 

Talare 4: Det var väldigt roligt att få vara med här idag. 

 

Talare 2: Mer information för personalen inom Helsingfors stad om sektorsövergripande samarbete för att stödja lärande och välbefinnande finns i Opehuone, i Processbeskrivningen för det sektorsövergripande arbetet inom den individuella elev- och studerandevården. Bekanta dig även med servicemodellen med låg tröskel som finns på intran. 

 

[äänite päättyy]