Opiskelijaharjoittelu on oppimiskokemus sekä opiskelijalle että ohjaavalle opettajalle. Harjoittelun onnistumiseen vaikuttaa niin ohjaavan opettajan sitoutuminen kuin koko työyhteisön tuki ja kannustus.
Miten opiskelijaharjoitteluihin valmistaudutaan päiväkodeissa? Miten opiskelijan kannattaa valmistautua harjoitteluun? Onnistuneesta opiskelijaharjoittelusta kanssamme on keskustelemassa harjoitteluja ohjaava varhaiskasvatuksen opettaja Tanja Helikoski ja Tanjan ohjauksessa harjoittelunsa tehnyt Irja Jansson.
Tekstivastine:
Haastattelija 1 [00:00:04]: Moi, mun nimi on Annika Riekkola.
Haastattelija 2 [00:00:05]: Ja mä olen Hannele Roponen. Tässä podcastissa ääneen pääsevät päiväkotien arjen tähdet, eli varhaiskasvatuksen opettajat ja lastenhoitajat. Vaihtuvia vieraitamme yhdistää sinnikäs halu rakentaa yhdessä ja yhteistyössä laadukasta varhaiskasvatusta, mutta myös työympäristöä, jossa jokaisella aikuisella on mahdollisuus onnistua.
Haastattelija 1 [00:00:26]: Syvennymme ajankohtaisiin ilmiöihin helsinkiläisessä varhaiskasvatuksessa ja kuulemme ammattilaisten näkökulmasta, mitä varhaiskasvatus parhaimmillaan on.
Haastattelija 2 [00:00:36]: Tässä jaksossa kuulemme onnistuneesta opiskelijaharjoittelusta varhaiskasvatuksen opettajan ja varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijan kokemusten kautta.
Haastattelija 1 [00:00:45]: Keskustelemme muun muassa yhteisön ja johtajan merkityksestä opiskelijalle, sekä saamme kuulla vinkkejä harjoitteluun valmistautuville.
Haastattelija 2 [00:00:56]: Tänään meillä on vieraana varhaiskasvatuksen opettaja ja opiskelijaharjoitteluja ohjaava opettaja Tanja Helikoski ja Tanjan ohjauksessa harjoittelunsa tehnyt Irja Jansson. Tervetuloa.
Puhuja 1 [00:01:08]: Kiitos.
Puhuja 2 [00:01:08]: Kiitos.
Haastattelija 2 [00:01:10]: Tanja, miten teillä valmistaudutaan opiskelijoiden tuloon?
Puhuja 1 [00:01:14]: Sillä tavalla, että tiimissä ja koko työyhteisölle yleensä kokouksessa kerrotaan, että on tulossa opettajaopiskelijoita yliopistolta. Ajankohta kerrotaan ja tietysti se, että otetaan hyvin ja positiivisella mielellä vastaan opiskelijat. Myös se, että itse on motivoitunut ja sitoutunut ohjaamaan näitä opettajaopiskelijoita, niin pidän sitä tosi tärkeänä.
Haastattelija 1 [00:01:53]: Millä lailla sä Irja koet, että miten sut otettiin vastaan ja oliko siinä jotain valmistautumista sun osalta?
Puhuja 2 [00:02:02]: Meidät otettiin mun harjoitteluparin kanssa hienosti vastaan jo ihan ensimmäisestä Teams-palaverista lähtien. Se alkaa jo siinä, että pystyy kertomaan niitä omia ajatuksia ja tavoitteita sekä mahdollisesti myös henkilökohtaisia elämäntilanteita, joihin se harjoittelu voi vaikuttaa. Että pystyy ottamaan ne hienosti huomioon, niin kuin otettiin. Työyhteisössä itsessään se, että kaikki tiesi, että me ollaan tulossa ja heti ovella jo kysytään, että ai te olette ne. Se on ollut se, että tietää että meistä on puhuttu ja meitä on odotettu.
Haastattelija 1 [00:02:47]: Tanja, kerroit, että se sun oma motivaatio ohjaamiseen ja kiinnostus aiheeseen, niin mistä sä löydät sitä? Mistä se syntyy tai tulee?
Puhuja 1 [00:03:01]: Varmaan siitä, että pidän todella paljon omasta työstäni varhaiskasvatuksen opettajana ja haluan jakaa sitä omaa osaamistani. Mulla on paljon jo työkokemusta ja se edesauttaa myös sitä, että on asioita, mitä pystyy opiskelijoille antamaan ja millä tavalla heitä pystyy tukemaan. Ennen kaikkea koen myös sen niin, että se lisää mun omaa työhyvinvointia kun mulle tulee opiskelijoita. Mä pystyn siinä pikkuisen irtautumaan siitä omasta ryhmästä ja opettajan tiukasta roolista sinne takavasemmalle ja pääsen ihan oikeasti kunnolla havainnoimaan neljäksi viikoksi sitä toimintaa. Se on tosi tärkeää.
Haastattelija 2 [00:03:55]: Saitko sä Irja jotain palautetta, kun Tanja on sua havainnoinut harjoittelun ajan? Minkälaisia keskusteluja te kävitte siitä sun työskentelystä harjoittelun aikana siellä päiväkodissa?
Puhuja 2 [00:04:10]: Tanjan palautteenanto oli aina tosi hyvää. Varmasti oli sellaisia hetkiä, kun tuli annettua jotain vinkkejä että kuinka olisi jonkun voinut hoitaa. Mutta mun mielestä aina sellainen rakentava ja positiivissävytteinen palaute opiskelijalle - ihan kaikille, ei vain minulle henkilökohtaisesti - on paljon tavoitteellisempaa, koska silloin sä annat opiskelijalle sellaisen tunteen, että hei sä pystyt tähän, jatka. Tulee hyviä fiiliksiä ja sisäistä motivaatiota.
Haastattelija 1 [00:04:51]: Joo. Osaatko muuten kertoa siitä, millainen teidän keskinäinen suhde siinä on sen harjoittelun aikana syntynyt? Te olette kuitenkin monta viikkoa yhdessä työskennelleet.
Puhuja 2 [00:05:06]: Mun mielestä meillä on ihana suhde. Tuli heti sellainen kollegiaalinen suhde. Tuntui, että minua myös arvostetaan. Vaikka olen opiskelija, niin silti Tanja koki, että voi luottaa ja arvostaa ja kuunnella myös mua. Meidän kysymyksiin vastattiin ja saatiin kysyä mitä vain. Avoin keskusteluyhteys löytyi heti ja saatiin vuorovaikutteisesti olla vaan kanssakäymisessä. Sellainen luottamus, arvostus ja kunnioitus.
Haastattelija 2 [00:05:49]: Millaisena sä Tanja ajattelet lähtökohtaisesti tuollaista ohjaavan opettajan ja opiskelijan suhdetta? Minkälaisia asioita sä siihen tuot?
Puhuja 1 [00:06:01]: Nimenomaan lähtisin tällaisen luottamuksen ja avoimuuden pohjalta luomaan sitä suhdetta. Mehän ollaan toisillemme tuntemattomia henkilöitä ennen kuin tavataan ensimmäisen kerran. Se on todella tärkeää se ensimmäinen tapaaminen joko siellä Teamsissa tai yliopistolla, missä päästään jo juttelemaan näiden opiskelijoiden kanssa, että mitä odotuksia heillä on esimerkiksi minulta sitä ohjausta kohtaan tai muuten harjoittelusta. Siinä jo luodaan se pohja sille harjoittelun alkamiselle. Koen sen todella tärkeänä. Ajattelen myös niin, että he ovat minun tulevia kollegoita. Nyt on harjoittelussa mahdollisuus kokeilla omia siipiä ja minun avulla mennä sen oman mukavuusalueen ulkopuolellekin, kuten puhuttiinkin tuossa lähikehityksen vyöhykkeestä myös aikuisopiskelijoiden kohdalla. Että on kaikki mahdollisuudet siihen kokeiluun turvallisessa ohjauksessa.
Haastattelija 2 [00:07:19]: Tuossa alussa puhuttiin siitä, että sä Tanja omalle tiimille kerrot ja teet alustustyötä jo ennen kuin opiskelija tulee. Puhut ja alustat sitä heidän tuloa ja sitä, mitä he tulevat sinne tekemään. Millä tavalla sitten se tiimi on mukana siinä opiskelijan ohjauksessa? Sinä toki olet se ohjaava opettaja, mutta millä tavalla se tiimi on siinä mukana? Onko teillä jotain yhteisiä sopimuksia siitä vai miten te keskustelette siitä?
Puhuja 1 [00:07:53]: Me ollaan tiimikokouksessa keskusteltu ennen opiskelijoiden harjoittelun alkua, että kun meille tulee opettajaopiskelijoita, niin he tulee toteuttamaan sitä pedagogista toimintaa siinä ryhmässä, jolloin minä ryhmän pedagogisena johtajana väistyn pikkuisen takavasemmalle ja havainnoin enemmän toimintaa. Mutta tiimin jäsenet toimivat ihan normaalisti, niin kuin he toimisivat minun kanssa kun mä toimin siinä ryhmässä opettajana. Jotta nämä opiskelijat saisivat siitä harjoittelusta mahdollisimman paljon irti. Myös ollaan keskusteltu tiimin kanssa se, että he kysyvät opiskelijoilta, että mikä on vaikka tämän viikon toiminta, mitä tehdään milloinkin ja missä he voisi olla avuksi. Eli myös niin päin. Mun mielestä tiimin lämmin vastaanotto myös opiskelijoita kohtaan on todella tärkeää.
Haastattelija 1 [00:08:54]: Kuulostaa, että sä et pelkästään ohjaa opiskelijaa, vaan myös sitä sun tiimiä. Että tämä on sitä meidän pedagogista työtä ja valintoja myös siinä hetkessä, kun opiskelija tulee. Miten sä Irja näet, että tämä tiimi oli siinä mukana sun työharjoittelussa?
Puhuja 2 [00:09:16]: Tosi kivasti oli mukana. Sehän on myös opiskelijalle sitä työyhteisössä toimimisen harjoittelua. Se, että pystyy myös johtamaan sitä tiimiä on varsinkin tuossa syventävässä harjoittelussa yksi niistä tavoitteista. Sen takia on myös tosi tärkeää, että myös muut, on ne opettajia tai lastenhoitajia siinä ryhmässä, lähtee niihin ideoihin mukaan ja ideoi yhdessä ja tuo myös omia näkemyksiään. Se on vuorovaikutuksellista. Ei ole vain niin, että me tullaan sinne ja me vain tehdään jotain ja muut katsoo vierestä, vaan tehdään yhdessä ja katsotaan ja pohditaan. Ollaan vuorovaikutuksessa ihan kaikkien kanssa.
Haastattelija 2 [00:10:10]: Tässä vilisee tämä tiimin pedagoginen johtaminen ja pedagoginen johtajuus-termi. Sillähän ei hierarkian kanssa ole yhtään mitään tekemistä. Mitä kuulee teitä, että mistä se opettajan pedagoginen johtajuus syntyy, niin se on juuri tuota yhteistyön varmistamista. Että minä opettajana olen vastuussa siitä, että tämä tiimi tekee yhdessä ja yhteistyössä töitä tietenkin niiden lasten takia. Usein sitä termiä kavahdetaan, vaikka se ehkä juurikin johtuu siitä, se vähän ymmärretään väärin. Mitä te ajattelette siitä pedagoginen johtajuus- käsitteestä? Puhutaanko teillä esimerkiksi Irja koulutuksessa siitä?
Puhuja 2 [00:11:03]: Kyllä se jossain määrin siellä vilisee. Itse ehkä näkee sen nimenomaan sellaisena, että on vastuussa siitä vuorovaikutuksesta ja siitä, että sä katsot että kaikki pääsee vaikuttamaan yhtälailla. Ja että kaikilla on hyvä olla siinä tiimissä ja että he saavat omat näkemyksensä ja mielipiteensä esille. Että he viihtyvät siinä.
Puhuja 1 [00:11:30]: Ajattelen, että jokainen tiimi tarvitsee pedagogisen johtajan, koska muuten meillä olisi kaaos, jossa kukaan ei tietäisi mitä tehdään milloinkin. Se on opettajan vastuulla se pedagoginen johtajuus. Ajattelen myös, että ehkä se johtaja-sana on vähän väärä siinä, mutta kuitenkin se, että siellä on se opettaja, joka suunnittelee toiminnan, jota yhdessä toteutetaan. Ja keskustelee tiimin kanssa, että mikä on järkevintä, missä on kukakin aikuinen milloinkin ja se keskustelu täytyy käydä. Koen sen pedagogiseksi johtajuudeksi.
Haastattelija 2 [00:12:19]: Mua kiinnostaa Irja kun sä pääsit harjoittelussa ihan tätä opettajan pedagogista vastuuta ottamaan siinä tiimissä, niin minkälaisia kokemuksia sulle jäi siitä tiimityöskentelystä ja vastuunottamisesta juuri tässä Tanjan tiimissä?
Puhuja 2 [00:12:37]: Hyviä kokemuksia. Kyllä meille annettiin tilaa toteuttaa ja myös tuotiin muulta tiimiltä ideoita, että he olivat ajatelleet tällaista vaikka johonkin tiettyyn juhlaan tai muuhun liittyen. Sitten toteutettiin niitä. Se, että tultiin katsomaan, jos oli pienryhmätoimintaa, että saako tulla katsomaan. Hyviä kokemuksia.
Haastattelija 1 [00:13:14]: Miten sä Irja ajattelet, kun ollaan puhuttu paljon siitä tiimistä, että se on se ydinporukka ja vuorovaikutusympäristö, missä ollaan. Mutta tosi lähellähän siinä on se koko yhteisö koko ajan. Miten sä näet sen yhteisön siinä osana sun työharjoittelua? Löytyykö sieltä niitä kohtia, joihin sä kuulut tai missä sä olet näkyvillä? Miten yhteisönäkökulmasta?
Puhuja 2 [00:13:46]: Koko yhteisöhän oli mulle tuttu, koska olin siellä ennen ollut työsuhteessa. Se on toki vähän eturistiriitainen tilanne. Sen takia varmaan oli ihanaa, että sieltä mä olin aloittanut mun varhaiskasvattajan urani, että nyt se päättyy siihen samaan paikkaan. Tuli tosi tervetullut olo. Kaikki muistivat ja kyselivät kuulumisia. Yhteisönä yleisesti tavallaan se, että tuollaisessa isossa työyhteisössä, missä ollaan omissa ryhmissä ja ainoat näkemiset on siellä kahvihuoneessa, niin se on hirveän tärkeää, että niissä otetaan mukaan. Sanotaan, että hei mitä mieltä olet tästä, tai ota keksiä, tällaisia pieniä asioita. Että hei, sä olet täällä meidän matkassa ja osa meitä, vaikkakin vain sen viisi viikkoa. Ne pienet asiat on tosi tärkeitä.
Haastattelija 1 [00:14:52]: Tuohon yhteisöön liittyen. Tanja, siellä yhteisössä on toki muitakin kuin aikuiset, niin haluatko kertoa siitä opiskelijoiden merkityksestä lapsille tai ryhmälle? Sä tietenkin näet sen hyvin läheltä.
Puhuja 1 [00:15:05]: Joo. Ihan samalla tavalla kuin aikuisille työyhteisössä kerrotaan, että meille tulee opiskelijoita, niin lapsille kerrotaan myös siitä ja jutellaan heidän kanssa, että mitä he tulevat tänne tekemään. Että he ovat tulevia opettajia ja tekevät tätä samaa työtä, mitä me tehdään täällä. Pääsette tekemään kivoja juttuja heidän kanssa. Toki me ollaan tiimin omat aikuiset, mutta sitten on myös opiskelijat siinä ryhmässä sitä toimintaa toteuttamassa teidän kanssa.
Haastattelija 1 [00:15:49]: Mitä sä Irja ajattelet sun suhteesta lapsiin siinä harjoittelun aikana? Miten siellä näkyy ja rakentuu se suhde siihen omaan ryhmään?
Puhuja 2 [00:16:01]: Se on mulle itselle se lempparijuttu, että saa niille lapsille sellaisen pienen hetken, kun heillä on paljon aikuisia. Tanjankin kanssa juteltiin silloin, että se viisi viikkoa on heille juhlaa, kun on koko ajan jotain uutta ja niin sanotusti sirkusta, kun opiskelijat koittaa omia voimiaan. Se on tärkein asia, että lapset saa huomiota. Meilläkin oli se yksi kerta, kun meillä oli aamupiiri ja oli muutamia lapsia poissa ja jokaisella aikuisella oli kaksi lasta sylissä. Kukaan ei jäänyt ilman syliä. Kun katsoi sitä tilannetta, että näin sen pitäisi aina olla, että olisipa meillä näin paljon sylejä jokaiselle. Se on se iloinen asia, minkä se yhteisö saa, kun tulee opiskelijat.
Haastattelija 2 [00:17:11]: Miten sitten kun se on kuitenkin viitisen viikkoa, mitä siellä ollaan, niin sinänsä pitkä aika. Ollaan silti uusia ihmisiä, niin miten siinä opiskelijaharjoittelun alussa opiskelijana lähdet luomaan sitä suhdetta lapseen? Mitkä on konkreettisia arjen tekoja, että sä luot suhteen niihin lapsiin?
Puhuja 2 [00:17:40]: Sehän on se vuorovaikutus. Se, että menee sinne lattialle heti leikkimään. Totta kai lukee lapsia, että minkälainen lähestymistyyli heillä on uusiin aikuisiin ja kunnioittaa sitä. Mutta että menee sinne kuitenkin ja tekee niitä aloitteita. Se on sen aikuisen vastuulla. Vaikka se on se havainnointiviikko se ensimmäinen, niin silti sen lomassa pystyy kuitenkin ottaa ja tehdä niitä aloitteita ja olla vuorovaikutuksessa. Itsekin olen kirjoittanut mun havainnointivihkoihin, että havainnointi loppui lapsen aloitteen takia. Silloin, kun mua tullaan pyytämään leikkimään, niin mä menen leikkimään. Se on mun ensisijainen tehtävä harjoitella sitä vuorovaikutusta lasten kanssa ja olla heille siellä, kuin se että että teen havainnointitehtävää jostain tilanteesta X.
Haastattelija 2 [00:18:36]: Keskusteletko sä Tanja opiskelijoiden kanssa juuri tästä suhteen luomisesta lapseen? Käytkö paljon keskusteluja siitä, että miten sitä kannattaa lähteä luomaan?
Puhuja 1 [00:18:51]: Kyllä. Heti ensimmäisellä tapaamisella. Että kun he tulevat päiväkotiin, niin aktiivisesti menevät sinne lasten luo ottamaan kontaktia, kyselemään lapsilta ja osallistumaan siihen tekemiseen, mitä siinä sillä hetkellä tehdäänkään. Se on todella tärkeää, että rohkeasti vaan sinne lasten sekaan.
Haastattelija 2 [00:19:17]: Tämäkin on varmaan semmoinen asia, mikä on hirveän tärkeää sanoa ohjaavan opettajan ääneen. Opiskelijoita on kuitenkin hirveän erilaisista taustoista. Irjalla oli kokemusta työelämästä, mitä kaikilla ei välttämättä ole. Meillä on erilaiset taustat ja kokemukset ja se varmasti määrittelee paljon sitä, millä tavalla olen vuorovaikutuksessa ja varsinkin uusissa tilanteissa ja vieraassa ympäristössä. Se on tosi tärkeä juttu sanoa ääneen opiskelijalle, että mene sinne vaan leikkimään. Toki muistaen, että havainnointiviikko sullakin siihen alkuun kuului. Lasten kauttahan se työ tietenkin opitaan.
Puhuja 2 [00:20:04]: Joo, ja siinäkin voi mahdollisesti se ohjaava opettaja sanoa, että tule vaikka mun kanssa, mennään yhdessä. Jos on opiskelijoita, joilla ei olekaan muuta kokemusta kuin se yksi harjoittelu. Voi olla hyvin nuoriakin opiskelijoita. Sitä voi tehdä myös rinta rinnan. Ja totta kai siinä on ohjaavan opettajan vastuulla, että hän lukee sitä opiskelijaa ja hänen vuorovaikutustyylejä. Vaikka olisikin vähän hiljaisempi tai vetäytyvämpi opiskelija, niin se ei tarkoita, että hän ei olisi hyvä siinä työssä. Hän vain kaipaa erilaista ohjausta.
Puhuja 1 [00:20:41]: Se on aika vaativa se ohjaavan opettajan työ. Siihen täytyy kyllä olla sitoutunut ja motivoitunut, että ne opiskeluharjoittelut saadaan onnistumaan ja opiskelija saa kaiken hyödyn irti.
Haastattelija 1 [00:20:58]: Kyllä. Mutta ajattelisin, että ohjaavan opettajankaan ei tarvitse yksin varmaan asian kanssa olla. Haluako Tanja kertoa, mitä sä ajattelet mitä päiväkodin johtaja voi siinä parhaimmillaan olla mukana ja tehdä sun avuksi?
Puhuja 1 [00:21:17]: Joo. Tämähän vaatii ehdottomasti yhteistyötä johtajan ja ohjaavan opettajan välillä. Totta kai, koska syventävään harjoitteluun kuuluu johtajan työhön tutustuminen. Silloin ajatellaan näin, että johtajalla tulee olla tähän aikaa ja myös halua. Se ei riitä, että minulla on se halu ja aika siihen ohjaamiseen, vaan myös johtajalla pitää olla sitä. Se vaatii sen keskustelun myös sen ohjaavan opettajan ja johtajan välillä, että mitkä on ne ajankohdat milloin opiskelijat ovat johtajan työtä seuraamassa. Ja että mikä on järkevää sen lasten kanssa tehtävän toiminnan kannalta.
Haastattelija 1 [00:22:08]: Mitä muuta Irja sä ajattelet, että mitä johtaja voi tehdä, että se harjoittelu onnistuu sulla hyvin?
Puhuja 2 [00:22:15]: Tässä harjoittelussa ainakin se, että ihan ensimmäisessä Teams-kokouksessa, mulla oli aikatauluongelmia ensimmäisenä päivänä ja Tanja joutui sanomaan, että hän ei ole vielä päiväkodilla silloin kun mun pitäisi tulla sinne. Sitten päiväkodin johtaja huikkasi sieltä, että tänne vaan, mä olen täällä. Se, että tulee heti sellainen tervetullut olo. Se, että mun yksilöllisiin tarpeisiin pystytään vastaamaan ja se, että on aikaa. Ja se, että kun me tutustuttiin johtajan työhön siinä, niin ei ollut ikinä kiireen tuntua tai sellaista tunnetta, että me ollaan tiellä. Meillekin siellä ryhmätapaamisissa painotettiin, että pyytäkää ja katsokaa, että te saatte olla siellä johtajan kanssa. Se kuuluu teille. Ikinä ei tullut sellaista oloa, että me ei saataisi olla tai me ei kuuluttaisi tänne. Oli nimenomaan semmoinen tosi avoin keskusteluyhteys koko ajan ja oppi paljon meidän keskusteluista ja siitä johtajan työstä. Sitä työtä avattiin hyvin laajasti.
Haastattelija 1 [00:23:44]: Kaikkea oppii ja kaikki on mahdollista. Sitä oppia ja kehittymistä tapahtuu totta kai sitten harjoittelujen jälkeenkin. Onko jotain suuria ihania onnistumisen kokemuksia, mitä voisit vielä jakaa? Mikä on ollut se parhaus siellä harjoittelun aikana?
Puhuja 1 [00:24:10]: Mulla on ainakin se, että opiskelija, joka oli tekemässä eheyttävää harjoittelua, niin hän tuli sitten meille töihin ja on vakituisesti meillä opettajana tällä hetkellä. Nämä on aina mahtavia juttuja, kun saa napattua taitavan ihmisen työelämään ja kollegaksi mukaan. Siitä tulee todella suuri onnistumisen tunne. Ja tietenkin myös opiskelijoilta viimeisenä päivänä saadut palautteet, missä aina itkua tulee molemmin puolin. On aina sellainen haikeus siinä kohtaa. Mulla on ollut kyllä todella taitavia opettajaopiskelijoita harjoittelussa.
Haastattelija 1 [00:25:00]: Tuo on mun mielestä hyvä kuva siitä merkityksellisyydestä. Siellä ne tunteetkin on näkyvillä ja se kertoo niistä merkityksistä kyllä siinä tilanteessa.
Haastattelija 2 [00:25:14]: Se suhde pääsee ehkä kasvamaan aika kiinteäksi sen viiden viikon aikana ja voisi kuvitella, että se on sen tulosta, että se harjoittelu on ollut onnistunut. Siinä on onnistuttu luomaan sellainen vastavuoroinen suhde. Sehän on oppimiskokemus tietysti molemmille, ei pelkästään opiskelijoille, vaan myös sille ohjaavalle opettajalle. Uskon, että se on nimenomaan tulosta siitä, että siinä on onnistuttu yhdessä saamaan paljon hyvää aikaan.
Haastattelija 1 [00:25:46]: Mitäs Irja sun onnistuminen ja nosto vielä sieltä parhaista paloista?
Puhuja 2 [00:25:52]: Tietenkin aina nämä haikeat jäähyväiset ja lasten kanssa kohtaamiset ja onnistumiset. Itsellä on sellainen ihana onnistumisen kokemus, kun vedin tällaista kehotunnekerhoa toiseen harjoitteluun liittyen, joka oli tällainen isompi kokonaisuus. Sitten harjoittelun päätteeksi meillä oli keskusteluja koko tiimin kanssa, että mikä on heille jäänyt mieleen ja he kaikki vastasivat tämän kokonaisuuden ja sen jälkeen pyysivät, että saavatko he käyttää sitä tulevina vuosina. Siinä tuli itselle niin suuri onnistumisen kokemus, että on pystynyt suunnittelemaan jotain, minkä joku haluaa käyttöönsä ja jolla on arvoa heille. Se oli hirveen ihanaa.
Haastattelija 2 [00:26:51]: Mitä vinkkejä sä Irja antaisit harjoitteluun tulevalle opiskelijalle? Mitä hän tarvitsee mukaansa, kun hän tulee sinne opiskelijaharjoitteluun?
Puhuja 2 [00:27:00]: Eniten se on se avoimuus ja riskien otto. Että nyt on mahdollisuus ennen työelämää kokeilla ihan kaikkea ja mennä vähän niin kuin yli. Jos epäonnistuu, niin se ei haittaa. Sulla on se ohjaava opettaja siellä. Saat olla sellaisessa kuplassa siellä hänen turvassaan ja kukaan ei arvostele sua niistä epäonnistumisista, vaan voit saada niistä oppimiskokemuksia. Ja sitten vaan sellainen avoin mieli ja hyvä fiilis.
Puhuja 1 [00:27:49]: Kyllä. Sanoisin opiskelijoille, että avoin mieli ja ennakkoluulottomuus ja rohkeus. Heti aktiivisesti vaan lasten kanssa tekemään tuttavuutta. Se, että huomioi tavallaan sen koko päivän pedagogisena toimintana, että pedagogiikkaa on siinä päivän kaikissa hetkissä. Ja sitten se, että mä aina haluan, että meillä töissä on hauskaa. Ei aina ole hauskaa, mutta hauskaa saa olla ja huumorintajua pitää olla. Lapset on yllättävän huumorintajuisia, pienetkin.