Tehdään kuunnelma

Nämä kuunnelmat ovat syntyneet Helsingin suomenkielisen työväenopiston Tehdään kuunnelma kurssilla kevään 2023 aikana. Käsikirjoitusta, äänitystä ja äänisuunnittelua opetti ja kurssin ohjasi äänitaiteilija, taidekasvattaja Leena Häkkinen. Äänen jälkikäsittelyä opetti mediatuottaja Tuomas Hakkarainen. Kuunnelmien toteutus on täysin kurssilaisten, sillä he ovat käsikirjoittaneet, näytelleet, ohjanneet, äänisuunnitelleet ja jälkikäsitelleet eli editoineet ja miksanneet kuunnelmat itse. Nautinnollisia kuunteluhetkiä näiden monipuolisten ja mainioiden kuunnelmien parissa.
Tehdään kuunnelma: Höytiäisen Musta Kivi
24 min

Höytiäisen musta kivi

Höytiäinen on Suomen 15:sta suurin kirkasvetinen ja kalarikas järvi, jossa on jäljellä kahdeksan kalasaunasaarta. Tämä on kertomus Höytiäisestä, kalasaunasaarista, Lilithistä ja Olavista sekä kolmesta kivestä; kauneudesta, kodista ja muutoksesta.

”Mustan kiven toisella puolella on rosoinen halkeama. Se muistuttaa sinua Lilith. Höytiäinen silottaisi sen ajan kanssa.”

 

Kuunnelma Höytiäisen Musta Kivi on tehty Helsingin työväenopiston Tehdään kuunnelma -kurssilla keväällä 2023.
Kuunnelmassa esiintyivät: Leea Liukko, Jukka Mertanen, Jorma Korkiakoski ja Leena Häkkinen.
Kuunnelman käsikirjoitus: Leea Liukko, äänisuunnittelu ja miksaus Jukka Mertanen.

Kuunnelma-kurssilla opettivat käsikirjoitusta ja ohjausta taidekasvattaja Leena Häkkinen ja tekniikkaa mediatuottaja Tuomas Hakkarainen. Kuunnelman on tuottanut Helsingin työväenopisto.


Tekstivastine:

HÖYTIÄISEN MUSTA KIVI  

 

I-NÄYTÖS

 

1.KOHTAUS

Kuikan reviirihuuto.

Aaltojen, työkalujen ääniä.

 

 

LILITH

Hemmetin hankalaa. Onko noi suunnittelijat yhtään miettineet, miten ihmeessä ton Navigointilaitteen anturin saa tonne veneen alle.

 

Ähkimistä.

 

LILITH

Oliks pakko Olavi tällainenkin ostaa? Miksi ihmeessä?

 

OLAVI

Mä ostin, koska sinulle Lilith on jäänyt musta aukko sieluun. 

 

 

2.KOHTAUS

 

Ihmisten naurua, astioiden kilinää. Olavi pitää tervetuliaispuheen.

 

OLAVI

Kröhöm. Kröhöm. Rakkaat ystävät. Tervetuloa navigointilaitteen juhlalliseen käyttöönottoon. Musta se ei ole yhtään hullumpi syy kokoontua. Siitä onkin pitkä aika, kun ollaan viimeksi nähty ja kaikenlaista on ehtinyt itse kullekin tapahtua. Nautitaan tästä illasta ja toivottavasti kalakeitto maistuu. Tehtiin se Lilithin kanssa aamulla Höytiäisen kalasta ja meidän mielestä se onnistui hyvin.

 

LILITH

Hyvää on.

 

OLAVI

Ai niin vielä. Iso kiitos Höytiäis-kirjasta! Ei olisi tarvinnut.

 

 

3.KOHTAUS

 

LILITH (itselleen)

Oli ihan kivaa. Pitkästä aikaa… 

 

LILITH

Kuule Olavi, mä luin äsken tosta kirjasta, että Höytiäisessä on vielä kahdeksan kalasaunasaarta. Ehkä mä jaksaisin mennä muutamaan. Nyt kun on toi navigointilaitekin.

 

 II-NÄYTÖS

 

4. KOHTAUS

 

LUKIJA

Munatsu, kaksi lähestymislinjaa, linjataulut, alle 1,50 m, 48°. Varo kalliota 0,6 m keskellä lahtea ja lounaisen niemen kivikkoa. Kunnasniemen kalastuskunnan kalasauna, nuotiokatos, kuivakäymälä, matala hieno hiekkapohja uimaranta.

 

Veneen ääni. Aallot. Vene vedetään hiekalle. 

 

LILITH

Täällä on liikaa veneitä Olavi. Kai meidän vene tossa pysyy, kanootin ja day cruiserin välissä.

 

OLAVI

Isoja peräprutkuja. Noilla pääsee hetkessä tänne saareen ja myös pois.

 

LILITH (itselleen)

Hmm, paalusolmu, mitenkä se nyt olikaan… Tehdään lenkki, käärme tulee ulos lenkistä, säikähtää, menee köyden taakse ja varmuuden vuoksi kummastakin aukosta takaisin. Näin olisin lapselle opettanut, näyttänyt…

 

OLAVI

Anna mulle. Mä sidon veneen rantakoivuun.

 

LILITH (itselleen)

Tää on kuin joku Höytiäisen riviera, kultaista hiekkaa, rentukoita, kantarelleja.

 

Västäräkin laulua ja lasten polskimisen ääniä.

 

LILITH

Katso Olavi. Hauska toi västäräkki. Se hy­pähtelee kulkurikiveltä toiselle ja sen pyrstö heiluu ylös alas kuin mitkäkin kapelli­mestarin kädet. Ei yhtään patarumpua, pelkkää cembaloa.

 

Lasten iloisia ääniä.

 

 

LILITH

Mä en jaksa juuri nyt tätä! Mä meen… mä meen katsomaan kalasaunaa.

 

OLAVI

OK. Mä käyn vielä vähän vilkaisemassa noita perämoottoreita.

 

 

5.KOHTAUS

 

Lilith menee kalasaunan sisälle.

 

LILITH

Huhuu, onko täällä ketään? 

 

LILITH (itselleen)

Mikäs se tämä on? Ahaa, viestivihko.

 

Lukee vihkoa.

 

LILITH

“I was here before Kilroy.” Ha ha hauska. “Näimme metsässä karhun! Se pakeni meitä syvemmälle metsään. Emme tule tänne enää koskaan!” No oho tätä saarta.

 

 

6.KOHTAUS

 

Olavi tulee. Lokkeja, aaltoja.

 

OLAVI

Täällähän sä olet Lilith. Mitä sä teet?

 

LILITH

Katso näitä kolmea kiveä. Mä otan nämä mukaan.

 

Näyttää kiviä. Kivien ääniä.

 

Olavi

Ai otat?

 

LILITH

Jotenkin sellainen tunne, että pitää kantaa niitä mukana.

 

OLAVI

Näytäs niitä minulle. (Ottaa kivet Lilithiltä) 

Onpa kaunis pyöreä vaalea kivi! 

 

LILITH

Se auttaa mua jaksamaan.

 

OLAVI

Sehän on hyvä juttu! Tämä litteä punainen liuskekivi näyttää ikivanhalta. 

 

LILITH

Siinä on jotain hyvin turvallista ja tuttua.

 

OLAVI

Mutta miksi tämä iso sileä musta kivi?

 

LILITH

Katso sitä toiselta puolelta Olavi! Siinä on rosoinen halkeama. Se on elämä, siinä on iso kolhu.

 

OLAVI

Tämä kivi muistuttaa sinua Lilith.

 

 

 

7. KOHTAUS

 

 

Lilith kirjoittaa lokikirjaan.

 

LILITH (itselleen)

Plus 23 astetta, tuuli 7 m/s lounas, klo 9:25, puolipilvistä.

 

Aaltojen ääntä. Perämoottorin ääni.

 

LILITH

Mä asetun tähän veneen keulaan Olavi, tuuleen.

 

LILITH (itselleen)

Mä olen veneen talismaani, keulakuva, pääskynen, ylimääräiset silmät. 

 

LILITH

Ahosaaren niemennokassa näkyy kalaverkko. Väistä!

 

OLAVI

Huonosti näkyi. Merkitsin paikan muistiin. Nyt tullaan Jängänselälle. Pidä kiinni!

 

Kovenevaa tuulen ääntä. Vesi pärskyy. 

 

LILITH

Hei Olavi, näetkö sä ylipäätänsä mitään? Tuolla on Surmanluodon eteläviitta, pohjoisviittaa mä en löydä, kun ei tässä aallokossa ja pärskeessä näistä kiikareista ole mitään apua. Me olemme menossa kai kohti vaarallista Issakankaria.

 

Myrskyn ääntä.

 

LILITH

Käännytään takaisin. Liian isot aallot!

 

LILITH (itselleen)

Mä olen ihan läpimärkä, luonto ei välitä yhtään mun saappaan rajasta. 

 

 

8.KOHTAUS

 

Saunomisen ääniä taustalla.

 

OLAVI

Höytiäisen vettä Höytiäisen kiville.

 

OLAVI

Lilith meidän täytyy jatkaa. Sinä et saa antaa periksi!

 

LILITH (itselleen)

Niin… niin kai

 

LILITH

Mitä tuulta on luvattu huomiseksi?

 

OLAVI

Hmmm 2 m/s ja aurinkoista. Iltapäivällä sadetta. 

 

OLAVI

Lähdetään aikaisin ja tullaan ajoissa takaisin.

 

 

 

9.KOHTAUS

 

 

LUKIJA

Jere alle metri länsiranta erittäin kivinen ja matala, soutaen, varottava potkureita, itä­ranta syvä kallioranta. Kalasauna, kotakeittiö, jalassauna, puucee, uimaranta. Suosituimpia saunoja, kunnostettu useaan otteeseen.

 

Saaressa linnunlaulua.

 

OLAVI

Nyt maistuu eväät! Jouduttiin vielä kiertää ne uutta jääkautta odottamaan jääneet sammalkiviröykkiöt.

 

LILITH

Hei Olavi pysähdy. Tonne rannalle on ilmestynyt avovene.

 

Pysähtyvät.

 

OLAVI

No niinpä näkyy. Moottorin merkki ei erotu, mutta telineessä on viisi vapaa ja yhteen on vielä sidottu punainen nauha.

 

LILITH

Se kai tuo kalaonnea. Ja tuolla nuotiopaikalla istuu joku parrakas mies lippalakki päässä ja avonainen uistinrasia edessään.

 

OLAVI

Sillä näyttää olevan kädessään vihreä jigi, jonka pyrstö on punainen.

 

LILITH

Varmaan kalastaja

 

 

10.KOHTAUS

 

Olavi ja Lilith kävelevät nuotiokatokseen.

 

OLAVI

Terve. Hieno nuotio, tultiin syömään eväitä.

 

Nuotio palaa.

 

KALASTAJA

Niin pitkään on mualima katala, kunnes Höytiäinen on valtava! Jos olisin diktaatto­ri, nostaisin Höytiäisen entiseen loistoonsa ja eessämme olisi nyt Suomen suurin selekä.

 

OLAVI

Mutta onhan Höytiäinen sentään Suomen viidenneksitoista suurin järvi. 

 

KALASTAJA

Ison Höytiäisen aikana oli viies. Pato murtui ja veden raja laski niin, että järvi hävisi laiturin alta. Kuuskymmentäviis vanhaa suarta manner tai muu suari nielaasi järvenlaskun aikana. Kaloja poimittiin kuin mustikoita mualta ja kuisteilta. Piti olla tarkkana, ettei päätynyt uimaan mudassa. Viljelysmuata kyllä saatiin lissee.

Missäs se miun hoppee jigini on?

 

Kuuluu, miten kalastaja etsii rasiassa olevaa viehettä.

 

KALASTAJA

No tuossahan se jigi onkin!

 

Kalastaja sulkee uistinrasian.

 

KALASTAJA

Olette karttaa kattonna, vuan eipä sieltä näy Höytiäisen isona ole­minen. Suaria tiäällä nyt piisoo kuusisattoo ja kulukurikiviä ja kareja siell tääll.

     

LILITH

Kulukurikiviä? Mitä nekin ovat? Ja kuusisataa saarta? Me ollaan menossa neljään.

 

Käki kukkuu.

 

KALASTAJA

Myö lähen nyt Höytiäisen erikoisuuven, järviharjuksen, perrään. Jeressä on paras harjuspaikka! Sitä voi suada selekävesiltä myös per­hostellen. Kun on eksynnä, osoo tulla mihin vuan.

 

Kalastaja lisää puita nuotioon.

 

KALASTAJA

Hmmma-nen

 

Kalastaja lähtee veneellään järvelle.

 

11.KOHTAUS

Kalastaja lähtee veneellään.

LILITH

No johan oli puhelias kalastaja.

 

 

OLAVI

Hieno perämoottori. Hyvin kalastaja väistää veneellään keskel­lä lahtea jurottavan karin. Näyttää tuntevan järvensä.

 

LILITH (itselleen)

Kalastaja on oikeassa, kun on eksynyt löytää mihin vaan.

 

Lilith avaa reppunsa vetoketjun.

 

LILITH

Olavi, mä jätän tän pyöreän vaalean kiven tähän nuotiokatoksen pöydälle. Jos vaikka joku muu eksynyt löytäisi sen ja huomaisi, kuinka kaunis se on. Se auttaa jaksamaan eteenpäin.

 

(Laittaa kiven pöydälle.)

 

LILITH

Kuulit sä kalastajan nimen? Mä kuulin vain -Nen.

 

OLAVI

Voit valita: Karjalainen, Pakarinen, Räsänen, Mertanen, Lukkarinen, Martikainen, Savolai­nen, Takkunen, Turunen, Lappalainen, Tanskanen, Vata­nen, Hirvonen, Heiskanen, Lehikoinen, Pasanen, Karvonen, Hyttinen, Kukkonen... 

Nimet häipyvät taustalle.

 

12.KOHTAUS

LUKIJA

Sikosaari. Lähestyminen linjataulujen mukaan saarten väliin ja jyrkkä 60° käännös la­guuniin. Pikkusaaren eteläkärjessä kivikkoja. Suojainen ankkuripaikka, uima­ranta, nuotiokivet, teltanpaikka, turvasatama. Vanhin kalastajien yhteiskäytössä oleva kalasauna (1894), nuotiokatos, kuivakäymälä.

 

Vesilintujen ääniä.

 

LILITH

Vesi on juomaveden kirkasta ja voi miten kaunis laguuni!

 

LILITH

Olavi, mikä tuo vastapäätä näkyvä iso saari on?

 

OLAVI

Sehän on Höytiäisen mahtavin saari, Jouhteninen. Mä lupaan viedä sut sinnekin ja seurataan yhdessä mustakaapuisen munkin Sirnitsan liuskekiveen jättämiä jalanjälkiä. Mutta nyt. Nyt me kiivetään Sikosaaren harjulle niin sanottuun vanhaan maahan. Siihen sen kalastajan kertoman mukaan, kun Höytiäinen oli isona. Siellä on kalasaunoista vanhin. Tule!

 

13.KOHTAUS

Askeleita

LILITH

Olavi, tuolla istuu taas se puhelias kalastaja.

 

OLAVI

Terve, täällähän on tuttuja! Tuleeko hyvin kalaa? 

 

Nuotio palaa.

 

KALASTAJA 

Kuhan perässä tässä. Höytiäinen on Suomen parraita kuha­järviä ja muikkuukin tulloo.

 

OLAVI

Oletko saarelaisia?

 

KALASTAJA

Kinahmostahan myö. Kinahmo paloi ja pitkään kyläläiset kulkivat vuatteet ja nuamat no­essa. Kontioniemeläiset etelässä ilkkuivat nokisuarelaisiks: kinahmo­lainen näkköö olevan, kun nuin on nokinen.

 

Kalastaja nauraa. Tuli rätisee. Vakavoituu.

 

KALASTAJA

 

Meill oli talo, juhannusruusut ne nappuuttivat talon ikkunaa. Isoisä talvella velalla ostanna. Kun lumi lähti pellolta, paljastuivat kivet. Kauppakirja, velekakirja – maksettava vuaittaessa, sellaisen miun iso­isäni teki. Ite omakätisest, luki kauppakirjassa, isoisä osas allekirjoit­taa oman nimensä. No nyt ei ole sillä varaa, ties Vatanen ja niin isoisä menetti muansa.

 

KALASTAJA

Isoäitini kävi kansakoulun. Suoriutui niin hyvin, että piästötodis­tukses luki, että hiäntä suositellaan herroille.

 

Nostaa nokipannukahvin kiehumasta.

 

KALASTAJA

Otatteks työ nokipannukahvii?   

 

OLAVI

Kiitos

 

Kaataa kahvia kuppeihin.

 

OLAVI

Kiitos

 

KALASTAJA

Tuosta pannusta se lähti, yhteinen taival. Oli niin hyvvee kahvii keittännä. Elämä oli suurtöist, mutta ajatuksill oli tilloo liikkuu. Niien ja heinän pittää tuuleentua eli höytiä.

 

Kuikan huuto.

 

Lilith avaa reppunsa vetoketjun ja pudottaa kiven kallion rakoon.

 

LILITH

Olavi, tuon litteän punaisen kiven putoaminen liuskekivikallion uraan näyttää ihan kotiinpaluulta.

 

Tulen rätinää.

 

LILITH

Mä taidankin jäädä tähän hetkeksi höytimään.

 

III-NÄYTÖS

 

14.KOHTAUS

Kuikan varoitusääni.

LUKIJA 

Heikinluoto alle 1,50 metriä, 260 astetta, kivikkoranta, pohjoiskärki (nykyisin venevalkamapalsta). Salmessa Laitasaaren puolella hyvin matalaa. Kalasauna, nuotiosija (omat nuotiopuut olta­va mukana), puucee, pieni laituri itäpuolella

 

Moottori käy ja vene liikkuu aalloilla. Lilith kirjoittaa lokikirjaa.

 

LILITH (itselleen)

Kello 9:20, +23 astetta, 2m/s länsi, aurinkoa, järvivesi 21 astetta.

 

LILITH

Olavi, mä näen puhelimen karttaplotterista veden alla uivat kalat. Toi on made ja toi taimen tai ainakin mä luulen. Näyttää olevan kaksikymmentäkolmea metriä syvyyttä. Paljonko sä mittasit järven syvim­mäksi kohdaksi?

 

OLAVI

Kuusikymmentä metriä lähellä Lohiluotoa, Suurselällä. Siellä syvyyksissä uivat isot lohet ja Musta Monni.

 

15. KOHTAUS

Linnunlaulua

OLAVI 

Täällä me nyt ollaan, Heikinluodolla! Katso Lilith, miten upeat sal­vokset tuolla Kalamajalla on. Hammassalvos eli haka eli lukkonurkka, eikä koirankaulapit­känurkka eli ämmänurkka. Ja miten hienosti hirret on varattu. Tilkitty sammaleella ja jäkälällä.

 

LILITH

Joo joo, hienoja on. Mä meen nyt jo sisälle.

 

16.KOHTAUS

 

Menee sisään hirsiseen kalasaunaan.

 

LILITH (itselleen)

Kas Heikinluodon vieraskirja. Hmmm katsotaanpa…

 

KUOLEMA

Niin Lilith, tapaamme taas. Kuten huomaat, viimeiselle sivulle on piirretty kuva kuolemasta, minusta. Sen käden muoto on täsmälleen sama kuin Höytiäisen, viisi vääntynyttä sormea. Alla on kertomus Kaianlahden lähteestä, joka ei talvellakaan jäädy kunnolla.

 

Kuoleman kuikka.

 

KUOLEMA

Kaunis oli Höytiäinen, kevyt tuuli puhalsi ja sai pakkaslumen höytimään. Lapset olivat lähteellä leikkimässä ja tiesivät rajat. Eräs tyttö ei välittänyt ja luis­teli sinne. Muut lapset hälyttivät apua, mutta talon miehet olivat muu­alla. Eivät tahtoneet löytää ruumista. Se ajelehti jään alla letit vilkkuen. Hakivat Kuorevaarasta mustimman kukon, minkä löysivät. Tuumivat sen kiekaisevan vainajan osuttua kohdalle.  Minä vein sinun lapsesi tälle lettipäiselle kaveriksi.

 

Kuolema huutaa

 

KUOLEMA

Tiesitkö Lilith, että istut Kontiolahden seurakunnan entisessä ruumishuoneessa.

 

17.KOHTAUS

 

Olavi soutaa. Lilith vaihtelee veneessä asentoaan.

 

OLAVI

Mikä nyt Lilith? Etkö löydä hyvää asentoa?

 

LILITH

Ääh. Penkki on kova ja kylmä. Kylmä kuin kuolema.

 

LILITH

Hemmetti soikoon! Onko tässä kyse koko ajan vain elämän rajallisuu­den ja muutoksen hyväksymisestä?

 

OLAVI

Hyvin sä pärjäät.

 

LILITH

Mä olen kämpyrä kampela, toispuoleinen ja me olemme tuppisuisia ahvenia.

 

Lilith pudottaa mustan kiven veteen.

 

LILITH

Sinne meni musta kivi. Muiden joukkoon. Se oli se, jonka sä sanoit muistuttavan mua. Toi rosoinen halkeama lähettää vedestä kuplavanan ihan kuin se kiittäisi yhteisestä matkasta.

 

OLAVI 

Niin Lilith, myös sen Höytiäinen silottaisi ajan kanssa.

 

LILITH

Olavi, sinä. Kiitos, kun ohjaat veneemme pois kareista.

 

HENKILÖT:

OLAVI, Lilithin mies, tykkää tekniikasta, Jukka Mertanen

LILITH, Olavin vaimo, jämähtänyt kokemaansa suruun, Leea Liukko

KALASTAJA, paikkakuntalainen, vanha, tarinoiden kertoja, Jorma Korkiakoski

KUOLEMA, Jukka Mertanen

LUKIJA, Leena Häkkinen

HÖYTIÄINEN, Suomen 15:sta suurin kirkasvetinen ja kalarikas järvi,

            jossa jäljellä 8 kalasaunasaarta