podcast
01 Toimiva arki ryhmään - yleinen tuki toimimaan
spinner
01 Toimiva arki ryhmään - yleinen tuki toimimaan
24 min
|
Available Unlimited
|
Published
08.12.2023

Pitäjänmäen peruskoulun erityisopettaja Tuula Iivanainen ja ruotsinopettaja Ulla Winter kertovat hyvistä yleisen tuen toimintatavoistaan. Jaksossa keskustellaan siitä, miten yleisellä tuella edistetään koko ryhmän oppimista​ ja hyvinvointia.  

Lisätietoa aiheesta löytyy Helsingin kaupungin työntekijöille Opehuoneesta, Kaikille sopiva lähikoulu -sivustolta. Tutustuthan esimerkiksi Toimiva arki ryhmään! -pedagoginen työkalupakki säätelyn haasteisiin ​ -materiaaliin. 


Tekstivastine:

[äänite alkaa]  

  

Puhuja 1: Moi! Mä olen Laura Hovila.   

  

Puhuja 2: Ja mä olen Leni Pennanen.  

  

Puhuja 1: Tämä on Toimivat tavat opinpolulla -podcast. Tässä podcastissa jaetaan esi- ja perusopetuksen hyviä käytänteitä inklusiivisen toimintakulttuurin ja oppijan sujuvan opinpolun tueksi.  

  

Puhuja 2: Joka jaksossa Helsingin kaupungin esi- ja perusopetuksen timanttiset ammattilaiset kertovat, millaisia toimivia tapoja heillä on arjessaan kaikkien oppijoiden kanssa.  

  

Puhuja 1: Saat joka jaksosta konkreettisia keinoja työsi tueksi.  

  

Puhuja 2: Tervetuloa toimivien tapojen opinpolulle! 

 

Puhuja 1: Moi Leni! 

 

Puhuja 2: Moi Laura!  

 

Puhuja 1: Tänään ollaankin yleisen tuen ja ryhmän toimivan arjen äärellä. 

 

Puhuja 2: Joo. Pitäjänmäen peruskoulun opettajat Tuula Iivanainen ja Ulla Winter kertovat, miten he ovat rakentaneet toimivaa arkea ryhmään yleisen tuen keinoilla. 

 

Puhuja 1: Yleinen tuki on kuitenkin se ensimmäinen keino vastata oppijoiden tuen tarpeeseen. 

 

Puhuja 2: Se on sitä varhaisen vaiheen tukea, joka koskettaa sekä koko ryhmää että yksittäisiä oppijoita. 

 

Puhuja 1: Tähän liittyen tullaan kuulemaan Tuulan ja Ullan omista hyvistä toimintatavoista, joilla he koko sitä ryhmää tukevat. 

 

Puhuja 2: Joo ja, lisäksi Tuula ja Ulla kertovat siitä yhteistyöstään ja mitä se tarvitsee onnistuakseen. 

 

Puhuja 1: Toimivaan arkeenhan kuitenkin tarvitaan henkilöstön välistä yhteistyötä. 

 

Puhuja 2: Just näin, ja myöskin oppijoiden osallisuutta unohtamatta. 

 

Puhuja 1: Kyllä. Jakson lopussa kuullaan myös, mitä Tuula ja Ulla ovat vastanneet meidän vieraskirjaamme. He kertovat, missä ovat onnistuneet hiljattain työssään.  

 

Puhuja 2: Tervetuloa mukaan! 

 

Puhuja 1: Tänään me olemme Pitäjänmäen peruskoulussa. Minun seuranani on täällä erityisopettaja Tuula Iivanainen. 

 

Puhuja 3: Moikka. 

 

Puhuja 1: Ja ruotsin kielen aineenopettaja Ulla Winter. 

 

Puhuja 4: Moi moi. 

 

Puhuja 1: Olemme keskustelemassa yleisestä tuesta ja ryhmän toimivasta arjesta, että mistä se oikein muodostuu. Kiitos, että saimme tulla tänne Pitskuun vierailemaan ja tervetuloa podcastiin. 

 

Puhuja 3: Kiitos, kun saimme tulla. 

 

Puhuja 4: Kiitos.  

 

Puhuja 1: Minä kävin vähän vakoilemassa teidän koulunne nettisivuja tässä, ennen kuin tänne tulimme, Pitsku on minulle ennestään tuntematon koulu. Siellä puhuttiin Hyvää mieltä Pitskussa -ohjelmasta, niin osaatteko te siitä kertoa. Tuula ainakin heti siellä nyökkäilee... että mikä se semmoinen Hyvää mieltä Pitskussa -ohjelma on. 

 

Puhuja 3: Joo, me tosiaan harjoittelemme tämmöisiä tunne- ja vuorovaikutustaitoja oppilaiden kanssa ja pidetään niitä mielessä, että miten niitä voisi saada niitä tunne- ja vuorovaikutustaitoja tähän meidän arkeemme paremmin. Teemoja ovat esimerkiksi yhteisöllisyys, itsetuntemus, yleensä tunnetaidot ja kaveritaidot. Esimerkiksi tämmöisiä teemoja. 

 

Puhuja 1: Tärkeitä teemoja, jotka, niin kuin sanoitkin, pidetään mielessä. Tunne- ja vuorovaikutustaidot, eiväthän ne mitään ole asioita, mitä vain silloin tällöin harjoitellaan, vaan sehän on sitä, mitä koko ajan tehdään täällä koulussa, ja tietysti muuallakin, mutta kaikki aikuiset ja kaikki lapset ja nuorethan niitä koko ajan harjoittelevat. 

 

Puhuja 3: Kyllä ja se on tarkoitus just, että se olisi läpäisynä, pitkin lukuvuotta olisi näitä, että ne otettaisiin semmoiseen aktiiviseen käyttöön, ja jokainen oppilas pitäisi niitä mielessä silloin, kun tulee näitä erilaisia kohtaamisia luokassa, erilaisissa tilanteissa, välitunneilla, käytävillä. 

 

Puhuja 4: Opettaja muistuttaa aina luokassakin, kun tulee näitä, niin muistuttaa, että miten puhutaan kaverille ja miten selvitellään konflikteja ja muuta. 

 

Puhuja 1: Te toimitte molemmat, Ulla ja Tuula, yläkoulun opettajina. Kerrotteko pikkaisen teidän yhteistyöstänne, että miten se on oikein saanut alkunsa? 

 

Puhuja 4: Mikäköhän on ollut ensimmäinen kohtaaminen? 

 

Puhuja 3: Niin, totta. Nyt pitää vähän muistella. Varmaan silloin, kun laaja-alainen lähti jo miettimään, että ketkä hyötyisivät siitä laaja-alaisen tuesta. Sitten me olemme jotenkin varmaan kohdanneet siinä, ja sitten sinä tietysti aineenopettajana mietit, että ketä oppilaista hyödyttäisi tämä meidän yhteistyömme, niin... 

 

Puhuja 4: Se varmaan, olemme miettineet yhdessä, ja minä olen katsonut niitä ryhmiä, jotka eniten hyötyisivät sitten sinun läsnäolostasi. Ja siitä pikkuhiljaa sitten, meillä toimii hyvin tämä yhteistyö. 

 

Puhuja 3: Todella, lähti ihan saman tien sellain sama sävel.  

 

Puhuja 4: Ehkä meillä kemiat ovat sillai, toimivat aika hyvin yhteen ja yhteistyö on sillai helppoa.  

 

Puhuja 3: Kyllä. 

 

Puhuja 1: Mitä se erityisopettajan ja aineenopettajan yhteistyö tarvitsee, että se onnistuu? Mitä se vaatii? Te kuvasitte, että teillä kemiat kohtaavat, niin se varmaan edesauttaa sitä, että tullaan hyvin juttuun, mutta mitä muuta tulee mieleen? 

 

Puhuja 4: Kyllä se on varmaan semmoinen joustavuus molemmin puolin ehkä, mitä se vaatii.  

 

Puhuja 3: Kyllä, joo.  

 

Puhuja 4: Että kun tämä on vähän tämmöistä hektistä, että lennosta vaihto ja ohje ja muistutus ja tämä arki on niin jotenkin semmoista nopeatempoista, niin just semmoista, että täytyy koko ajan joustaa puolin ja toisin. 

 

Puhuja 3: Kyllä, just niin kuin sanoit, niin lennossa tehdään asioita, ja sitten me olemme molemmat kokeneita opettajia, niin sekin auttaa, sekin auttaa tässä työssä hyvin näkemään, ja sinullahan on hurjan hyvä näkemys siitä. Sinä näet jo heti, että kuka oppilas mahdollisesti hyötyy semmoisesta tarkemmasta, yksilökohtaisemmasta tuesta. Ja sitten meidän ei tarvitse ehkä enää keskustella niistä käytänteistä. Meille on aika selvää sitten, että joko vetäydymme sitten joidenkin oppilaiden kanssa tekemään jotain asioita käytävän puolelle tai sitten siellä luokassa, miten tapahtuu se sama-aikaisopetus. 

 

Puhuja 4: Joo se toimii niin kuin siinä luokkatilanteessakin aika hyvin. Vähän sillai, aina katse siellä, katse täällä sanattomasti, että välillä tulemme siihen koko luokan kanssa ja sitten välillä ns. käytävässä jonkun yksittäisen tai muutaman oppilaan kanssa. Vähän just ehkä riippuen myös siitä tilanteesta, että ketä on paikalla ja mikä sen hetkinen tilanne on, tai tunnelma oppilailla ja mitä se tilanne tarvitsee. 

 

Puhuja 3: Joo ja me molemmathan toimimme hurjan sensitiivisesti oppilasta kohtaan, että me luemme, jo vähän ehkä ennakoidaankin niitä tilanteita, että milloin on hyvä ehkä ohjata oppilasta tietyissä tilanteissa, ja sitten myös, että jonkun verran tiettyjen ryhmien kanssa on jo se, että mietitään ne struktuurit, tai kaikkien luokkien kanssa. Sinulla on hyvä se, kun sinulla on selkeä struktuuri aina tuntien alussa, niin minunkin on helppo sitten nähdä siitä, että aha, nämä ovat nyt ne asiat mihin me tällä tunnilla keskitymme, ja ennen kaikkea sille oppilaalle, että oppilas pystyy fokusoimaan sitten kullakin hetkellä niihin opittaviin asioihin, että sinun oppitunneillasi se noudattaa semmoista hyvää selkeää kaavaa, niin myös se oppilas, joka ei ehkä, se tarkkaavuus ei ehkä aina kohdistu oikeisiin asioihin, niin siinä vaiheessa minä sitten tulen ehkä sitä itsesäätelyä ja yksilökohtaisemmin opastamaan näissä tilanteissa niitä oppilaita. 

 

Puhuja 1: Joo, te kuvasittekin hyvin kattavasti, että mitä te teette siellä oppitunneilla käytännössä. Minä olisin sitä teiltä kysynyt seuraavaksi, että miltä se näyttää se teidän työskentelynne siellä sama-aikaisopetuksessa, niin tässähän se tuli jo hyvin, että se on sitä niin kuin yhdessä koko ryhmän kanssa tai sitten tarpeen vaatiessa sieltä lähdetään johonkin toiseen tilaan osan oppilaista kanssa. Ja hyvin joustavasti sitä te toitte kyllä esille, että sehän on joustavaa. 

 

Puhuja 3: Joo, ja onhan se aina oppilaallekin, kun Ulla hyvin valmistelee ne oppitunnit, niin se on oppilaallekin selkeätä, että oppilas tietää jo, että mitä tällä tunnilla tulee tapahtumaan. Harvemminhan ne oppitunnit menevät just niin kuin on suunnitellut. 

 

Puhuja 4: Aina on niitä... 

 

Puhuja 3:  Aina on muuttuvia tekijöitä siellä. Ja yleensä ne oppilaat tuovat ne muuttuvat tekijät tullessaan. 

 

Puhuja 4: Semmoinen, minä olen Tuula saanut sinulta itse asiassa vinkin. Minä kirjoitan joka oppitunnin alussa ylös taululle sen meidän tuntimme ohjelman. Ja joskus on käynyt niinkin, että vaikka Tuula ei ole paikalla, niin tämmöinen oppilas, joka ei pysty aina itse, hän tiedostaa, että hän ei nyt pysty keskittymään tunnilla siellä luokassa, niin sitten minä olen antanut luvan lähteä käytävään tekemään itse, niin hän ottaa valokuvan siitä ohjelmasta ja hän lähtee sen mukaan tekemään töitä sitten käytävälle. Tämä on useamman kerran toiminut kyllä tosi hyvin.  

 

Puhuja 3: Hyvä. Ja minä peräänkuulutan semmoista tavoitteellisuutta, että oppilas ottaa itselleen oppitunneilla sen yhden, kahden tavoitteen, mihin tarkentuu sitten ne opittavat asiat, siinä tapauksessa, jos on niitä oppimisen vaikeuksia. Että ei ihan kokonaan, koko pakettia tarvitse ottaa kerralla, mutta oppilas saa semmoisen onnistumisen kokemuksen. Ja vahvistuu sitten se käsitys oppilaalle itse oppijana. Ja vahvistuvat myös ne sisällöt ja ne taidot tätä kautta. Että se oppiminen tavallaan tapahtuu oikeasti siellä oppilaan päässä. Ei niinkään se, että me opettajana kaadamme sen oppimisen siihen oppilaan päähän, vaan se oppilas itse miettii, pohtii. 

 

Puhuja 1: Joo, kyllä. Ja juuri tuo esimerkki, minkä Ulla äsken antoi siitä, miten se, että sinä strukturoit siellä sinun opetustasi, eli olet tehnyt vaikka sen näkyväksi sen oppitunnin rakenteen ja mitä tässä tulee tapahtumaan, niin sittenhän se on mennyt teillä juuri jo oppilaille niin, että he itsenäisesti pystyvät jo sen ottamaan sieltä, kuvan siitä ja sen avulla tekemään, siellä ei tarvitse olla opettajan enää kertomassa välttämättä, että nyt tämän mukaan edetään ja tämä on nyt se, mitä me teemme, vaan heille on jo nyt muodostunut se käsitys, koska se on siellä aina, että no niin, minä voin jo itse katsoa, että mitä tulee tapahtumaan, ja lähteä etenemään sen mukaan. 

 

Puhuja 4: Kyllä, oppilaat, he välillä itse kysyvät, että ope, miksi tuolla ei ole sitä ohjelmaa. Joskus saattaa käydä niin, että en ole ehtinyt kirjoittaa tai en ole muistanut kirjoittaa sitä ohjelmaa sinne taululle, niin sitä perään kyllä kysellään. Se auttaa semmoisiakin oppilaita, joilla ei ole muuten ehkä mitään haasteita, onhan se selkeämpää oppitunnilla, kun tietää, mitä tulee tapahtumaan seuraavan 45 minuutin aikana. 

 

Puhuja 1: Kyllä, ja juuri tuo, että ne eivät ole pelkästään keinoja heille, joilla on sitten jotain sitä vahvempaa tuen tarvetta, vaan nämä hyödyttävät ihan meidän kaikkia oppilaitamme. Nyt on kuvattu tätä strukturointia, siitä puhuttu, niin mitä muita keinoja teillä on siellä oppitunneilla käytössä? 

 

Puhuja 3: No ihan nämä perinteiset eriyttämiset. Se on se, ja sitten tietenkin vertaisoppiminen, vertaistuki ja sitten miten oppilas sijoittuu, mikä on se sosiaalimuoto siellä luokassa. Niitähän aika ajoin, me Ullan kanssakin keskustelemme tästä, että mikä on se optimaalisin istumajärjestys. Näissä tilanteissahan myös oppilas itse voi vaikuttaa siihen, voi esittää toiveita. 

 

Puhuja 4: Kyllä, välillä ihan kyselenkin jakson päätteeksi tai vuoden päätteeksi, että mikä on toive, ja ne välillä sitten pystytään toteuttamaan. Sitten just tämä veto-oikeus opettajalle, että missä kenenkin on hyvä istua. Myös sen takia, että vaikka kun kielissä tehdään paljon yhteistyötä, tai jotain tämmöisiä suullisia tehtäviä, niin on vieressä joku kaveri, jonka kanssa on suurin piirtein samalla tasolla, että jokainen saa semmoista vähän haastetta itsellensä. 

 

Puhuja 3: Sitten toki eriyttäminen tapahtuu, että sitten ehkä enemmän sitä alaspäin eriyttämistä, että karsitaan niitä tehtäviä. Saatetaan käyttää värikoodeja, että jos meillä on Classroom-tehtäviä, niin siellä oppilaat tietävät, että tietyn väriset tehtävät ovat hänelle, ja me emme halua mitenkään alleviivata sitä, että joku saa vähemmän tehtäviä, mutta lähinnä yritetään varmistaa se, että se on riittävää se oppiminen ja sitä oppimista oikeasti tapahtuisi.  

 

Puhuja 1: Eli tuommoisissa värikoodeissakin, niin tietääkö se koko ryhmä, kun siellä on niitä värikoodattuja tehtäviä vaikka, että aina, ne ovat, tavallaan tietyn verran haastavat sitä oppilasta tai ne ovat tietyn tasoisia vaikeusasteiltaan, niin sitten oppilas voi itse valita sieltä, mitä lähtee tekemään. 

 

Puhuja 4: Kyllä, ja sitten esimerkiksi matematiikassa oppilailla, joidenkin opettajien tunneilla on semmoinen taulukko, mitä oppilas itse seuraa. Jos tavoittelee vaikka tiettyä arvosanaa, niin tekee sen tietyn arvosanan mukaan niitä tehtäviä. Tavallaan semmoista itsesäätelyä on jo siinä ja sitten semmoista tavoitteellisuutta. 

 

Puhuja 2: Tämmöisellä taulukollakin yksi keino tehdä sitä oppimista ja sitä osaamista näkyväksi myös sille oppilaalle itselleen tietysti, sehän se kaikkein tärkein siinä onkin. 

 

Puhuja 4: Just näin. Sehän on erittäin hyvä struktuuri, että oppilas näkee, niin kuin tämä perinteinen rasti-, check-lista, sehän toimii just näin. Check tehty, seuraava, eteenpäin, check, tehty. Kaikki tämmöinen näkyvä, visuaalinen tuki on myös hyvä sille oppilaalle. 

 

Puhuja 1: Tuossa äsken sivusitte, Tuula ainakin mainitsi tämän ryhmän sosiaaliset suhteet, ja sen, puhuttiin siitä, miten sekin vaikuttaa siihen oppimiseen, että millainen ilmapiiri siinä ryhmässä on, että onko siellä turvallista opiskella ja olla, ja onko se semmoinen positiivinen, kannustava se ilmapiiri, niin onko teillä tuohon jotain keinoja, miten te lähdette luomaan ryhmälle semmoista hyvää, turvallista ilmapiiriä? 

 

Puhuja 4: Onhan se, täytyy sanoa, että on siinä välillä kyllä haasteita, ja välillä kestää puoli vuotta tai vuosikin, että saadaan rullaamaan jotenkin se arki ja sitten se, että millainen, miten saadaan semmoinen hyvä fiilis sinne tunnille. Mutta kyllä sitä kaiken näköistä olemme yrittäneet, ja just hyvää ilmapiiriä ja että ryhmä toimisi hyvin. Kaikki osallistuisivat siihen, niin semmoisia, vaikka nyt on, viime viikkona sain vinkin veso-koulutuksesta, niin tämmöisiä hedelmäsalaattipelejä, missä koko ryhmä on osallistunut ja kaikki saivat onnistumisen ilon kokemuksia, niin ne ovat olleet semmoisia, mitkä nyt viime aikoina olen huomannut, että luovat semmoista hyvää ilmapiiriä koko luokkaan. 

 

Puhuja 1: Nämä ovat asioita, joita tehdään koko kouluvuoden aikana. Eikö niin, että ne eivät ole mitään yksittäisiä silloin tällöin, vaan että sille annetaan huomiota koko ajan. 

 

Puhuja 4:Kyllä. 

 

Puhuja 3: Tämä on oikeasti erittäin keskeinen asia tässä meidän koulutyössämme. Että se on myönteinen se ilmapiiri siellä, se on kannustava, kaikkia tukeva. Ja sitten me kaikki opettajat yksilöllisesti vielä yritämme huomioida joka ikisen oppijan siellä oppitunnilla. Kun nämä palikat ovat kunnossa, niin me pystymme sitten tavallaan ryhmän näkökulmasta tukemaan tätä koko luokkaa. Toki aika ajoin tulee semmoisia pieniä ja isompia konflikteja siellä luokassa tiettyjen ryhmien kanssa, niin näiden kanssa me teemme sitten vähän enemmän semmoista, sitä ryhmää eheyttävää tukea. Tässä vaiheessahan Hyvää mieltä Pitskussa astuu voimaan. Tämä meidän Hyvää mieltä Pitskussa -ohjelmamme tukee vahvasti näitä ryhmäyttämisen taitoja. Oppilas näkee itsensä sen ryhmän jäsenenä. Sitä kautta sitten nämä ryhmäytykset tukevat sitä oppilasta ja sitten sitä ryhmää kokonaan. 

 

Puhuja 4: Että kaikille ryhmille ei sovi kaikki. Pitää aina itsekin kokeilla, mikä toimii tällä ryhmällä ja jos toisesta, yhdestä leikistä toinen ryhmä innostuu, niin toisessa se ei toimi ollenkaan. Sitten on itselläkin vähän semmoinen, että pitää aina keksiä erilaisia juttuja, että mikä toimii kellekin. 

 

Puhuja 1: Vaatii semmoista luovuutta opettajalta. 

 

Puhuja 4: Kyllä. 

 

Puhuja 1: Ja toisaalta sinnikkyyttä siinä, että kun joku juttu ei toimikaan, niin sitten lähdetään keksimään, että mikä se seuraava voisi olla, mikä just tälle ryhmälle toimii. Pitää olla siinä sillä tavalla johdonmukainen siinä omassa toiminnassaan sitten kuitenkin. 

 

Puhuja 3: Kyllähän se haastaa sen oppijankin, oppilaan menemään vähän sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Jotkut leikit voivat olla hyvinkin semmoisia, että jokainen joutuu vähän miettimään niissä, että miten toimii niissä ryhmätilanteissa. 

 

Puhuja 1: Nyt on puhuttu yleiseen tukeen liittyen ainakin strukturoinnista ja on puhuttu eriyttämisestä yleisen tuen keinoina ja tämmöisinä keinoina saada se koko ryhmän arki toimivaksi, ja sitten on puhuttu tästä ryhmän ilmapiiristä ja sen tukemisesta, että miten suuri vaikutus sillä myönteisellä ilmapiirillä, niin kuin Tuula kuvasit, niin sillä on siihen oppimiseen. Tuleeko teille mieleen nyt jotain muita keinoja vielä tai jotain muuta liittyen tähän koko ryhmän toimivaan arkeen ja ryhmän tukemiseen, mistä ei olla vielä puhuttu? 

 

Puhuja 4: Ei ehkä sen kummallisempaa, minun täytyy sanoa, että semmoinen, nämä mitä olemme Tuulan kanssa just tässä keskustelleet, niin jotenkin tuntuu, että välillä ne onnistuvat kauhean helposti, mutta sitten joidenkin ryhmien kanssa täytyy ensin vuosi tehdä töitä ja sitten seuraavana vuonna helpottaa. Että sitten tuntuu, että sitten hekin oppivat tavallaan sitä tunnerakennetta ja miten toimitaan ja erilaisia työskentelymuotoja. 

 

Puhuja 1: Ne eivät ole mitään semmoisia nopeita kikkoja ja näyttäviä taikatemppuja, joilla saadaan se ryhmä toimimaan. 

 

Puhuja 4: Ehkä se työ jossain vaiheessa sitten, se palkitsee vähän enemmän. 

 

Puhuja 1: Ihan varmasti kantaa hedelmää. 

 

Puhuja 3: Ja sitten joidenkin oppilaiden kohdalla mennään pienin askelin eteenpäin. Eli otetaan semmoisia lähitavoitteita ja kannustetaan ja iloitaan niistä pienistä hetkistä, onnistumisista ja sitä kautta sitten, kun kukin oppilas voi hyvin siellä luokassa, niin sitten se ryhmäkin voi hyvin ja sitten se luo sitä hyvää ilmapiiriä sinne. Opettajakin ottaa rennommin ja sitten on myös mahdollisuus siinä tunnin lopussa ottaa niitä toiveita, olkoon se sitten vaikka se joku Kahoot, kun he yleensä aina haluavat sen Kahootin, mutta sitten Ullallahan on takataskussaan vaikka mitä, niin Ulla voi sieltä takataskustaan ottaa sitten niitä vähän toisen tyyppisiäkin juttuja.  

 

Puhuja 4: Palkintoja vähän sinne.  

 

Puhuja 3: Niin. 

 

Puhuja 1: Aa mitä, kerropa lisää näistä palkinnoista. Tämä liittyy oppilaiden palkitsemiseen selvästikin, niin mitä sinulla on? 

 

Puhuja 4: Kyllä, no toivebiisejä kuunnellaan paljon ja Kahootteja ja semmoista, eri tyyppisiä, on Quizletia ja semmoista Bamboozlea, epäreilua peliä, joka on kestosuosikki. Peli, joka on todellakin epäreilu. Joukkueet kisaavat toisiaan vastaan ja tämmöistä jotain kivaa. Tai kevyttä, joku ruotsinkielinen sarja johonkin loppuun tai muuta, mitä tulee toiveissa. 

 

Puhuja 3: Konkreettinen pieni palkintokin on joskus oppilaiden mieleen. Oppilaat itse sanovat, että tikkari olisi hyvä juttu. 

 

Puhuja 4: Joo kyllä, näin on.  

 

Puhuja 3: Sitten yksikin ryhmä sanoi, että niin, voisit sitten tuoda semmoisen tikkarin, mikä maistuu hyvältä. 

 

Puhuja 4: Eivät osu opellakaan aina oikein, heti ekalla kerralla maaliin nämä. Olen kerran, oppilaita huvitti suuresti, kun en ostanutkaan tikkareita, vaan mulla oli pedagoginen palkinto, eli oli kyniä ja kumeja ja teroittimia. Mutta ne ovat olleet hirveän mielekkäitä oppilaille. He ovat mielellään valinneet sitten palkinnoksi sieltä glitterkynän tai jonkun, kissantassun muotoisen teroittimen. 

 

Puhuja 1: Ihana. Meillä on ollut tässä podcastissamme vieraille aina ennakkoon täytettäväksi tämmöinen vieraskirja. Ja nyt tässä haluaisinkin vielä nostaa täältä esiin, kun olette molemmat vastanneet tällaiseen kysymykseen, että missä olet onnistunut hiljattain työssäsi. Ulla, olet vastannut, että olet onnistunut oppilaan kuuntelemisessa. Muistatko tämmöistä jotain tilannetta, että mistä tuo onnistuminen on tullut? 

 

Puhuja 4: Muistan, useammankin iltapäivän tunnilla, kun tunti loppuu ja muut oppilaat lähtevät kotiin sieltä, niin sitten muutama oppilas jää juttelemaan, että ope, kun on tämmöinen juttu ja, semmoisia ihmissuhdejuttuja, mistä he haluavat kertoa minulle. Minusta tuntuu, että se on semmoinen, missä tulee semmoinen onnistumisen kokemus itselle, että minä olen semmoinen aikuinen, jolle he haluavat ja uskaltavat kertoa näitä asioita. Se täytyy ottaa semmoisena luottamuksen osoituksena. 

 

Puhuja 1: Tuulalla oli samaan kysymykseen, tähän, että missä olet hiljattain onnistunut työssäsi, niin sinä kuvasit, että olet onnistunut tarjoamaan oikea-aikaista täsmätukea oppilaille niin, että he ovat tämmöisessä pulmatilanteessa tulleet pyytämään sinulta itse apua ja sitten sinä olet osannut siinä jeesata, niin tuleeko sinulle mieleen jotain tämmöistä konkreettista tilannetta? 

 

Puhuja 3: No joo, tuo on aina semmonen iloinen asia. Tämä on erityisopettajan ytimessä tämmöinen, että oppilas itse oivaltaa, että nyt tässä tämä tietty asia on se, josta hän haluaa keskustella tai saada vähän selvennystä näihin. Periaatteessa tämä on minulla semmoista arkea, että näitä tulee päivittäin tämmöisiä, että oppilas itse tulee pyytämään sitä apua, mutta se ilahduttaa erityisesti, että oppilas on itse oivaltanut sen, että hän näkee jo semmoisen, tai minä näen siinä oppilaan kysymyksessä jo sen tavoitteellisuuden, että haluaa todella oppia tietyt asiat. 

 

Puhuja 1: Me olemme nyt keskustelleet monesta eri näkökulmasta yleisestä tuesta. Olemme sitä käsitelleet kattavasti, ja olette tuoneet valtavan paljon hienoja käytännön esimerkkejä teidän työstänne, Tuula ja Ulla. Täällä Pitskun koulussa on puhuttu tästä, miten sitä yleistä tukea hyödyntämällä, miten sen avulla saadaan siitä ryhmän arjesta toimivaa ja mitä se toimiva arki siellä ryhmässä oikein onkaan. Suuri kiitos teille, että oli aikaa antaa meille tänään tähän keskusteluun. Kiitos paljon ja oikein hyvää viikonloppua. 

 

Puhuja 4: Kiitos, oli mukava osallistua.  

 

Puhuja 3: Lämpimät kiitokset, oli mukava tässä keskustella yhdessä näitä asioita.  

 

Puhuja 1: Kiitos.  

 

Puhuja 2: Helsingin kaupungin työntekijöille löytyy Opehuoneesta lisää tietoa jakson aiheeseen liittyen Kaikille sopiva lähikoulu -sivustolta. Tutustuthan esimerkiksi Toimiva arki ryhmään! Pedagoginen työkalupakki säätelyn haasteisiin -materiaaliin. 

 

Puhuja 1: Tämä oli Toimivat tavat opinpolulla -podcast.  

  

Puhuja 2: Podcast on tuotettu Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla osana esi- ja perusopetuksen Oikeus oppia -kehittämistoimintaa. 

 

[äänite päättyy] 


Textversion på svenska:

[äänite alkaa] 

 

 

Talare 1: Hej Leni. 

 

Talare 2: Hej Laura. Idag pratar vi om allmänt stöd och en fungerande vardag i gruppen. 

 

Talare 1: Jo. Pitäjänmäen peruskoulus lärare Tuula Iivanainen och Ulla Winter berättar hur de har byggt upp en fungerande vardag i gruppen med metoder för allmänt stöd. 

 

Talare 2: Allmänt stöd är ju det första sättet att svara på elevernas stödbehov. 

 

Talare 1: Det innebär stöd i ett tidigt skede och gäller såväl hela gruppen som enskilda elever. 

 

Talare 2: Vi får höra om Tuulas och Ullas egna goda verksamhetssätt som de använder för att stödja hela gruppen. 

 

Talare 1: Dessutom berättar Tuula och Ulla om sitt samarbete och vad det kräver för att lyckas. 

 

Talare 2: En förutsättning för en fungerande vardag är ju att personalen samarbetar. 

 

Talare 1: Precis, och utan att glömma elevernas delaktighet. 

 

Talare 2: Ja. I slutet av avsnittet får vi också höra vad Tuula och Ulla har svarat på frågorna i vår gästbok. De berättar vad de har lyckats med i sitt arbete under den senaste tiden.  

 

Talare 1: Välkommen med. 

 

Talare 2: Idag är vi i Pitäjänmäen peruskoulu. Jag är här med speciallärare Tuula Iivanainen. 

 

Talare 3: Hej. 

 

Talare 2: Och svensklärare Ulla Winter. 

 

Talare 4: Hej, hej. 

 

Talare 2: Vi ska diskutera allmänt stöd och en fungerande vardag i gruppen, vad den består av. Tack för att vi fick komma hit till Sockenbacka på besök och välkomna med i podcasten! 

 

Talare 3: Tack för att vi får vara med. 

 

Talare 4: Tack.  

 

Talare 2: Jag spionerade lite er skolas webbplats innan vi kom hit, jag känner inte skolan från förut. På webbplatsen pratade man om programmet Hyvää mieltä Pitskussa, kan ni berätta något om det? Åtminstone Tuula nickar genast, vad är programmet Hyvää mieltä Pitskussa? 

 

Talare 3: Ja, vi övar alltså på emotionella och kommunikativa färdigheter med eleverna och håller dem i minnet, hur vi bättre kunde inkludera dem i vår vardag. Temana omfattar till exempel gemenskap, självkännedom, kompiskunskaper och emotionella färdigheter i allmänhet. Till exempel sådana teman. 

 

Talare 2: Viktiga teman som, såsom du redan sa, hålls i minnet. Emotionella och kommunikativa färdigheter är ju inte något som man bara då och då övar på, utan det gäller vad man hela tiden gör här i skolan, och naturligtvis även annanstans, alla vuxna och barn och unga övar på dem hela tiden. 

 

Talare 3: Precis, och syftet är just att göra det genomgående under hela läsåret, att färdigheterna aktivt tas i bruk och att varje elev kommer ihåg dem vid olika möten i klassrummet, i olika situationer, under rasterna, i korridorerna. 

 

Talare 4: Läraren påminner också alltid i olika situationer i klassrummet om hur man ska prata till en kompis och hur man utreder konflikter och sånt. 

 

Talare 1: Ni båda, Ulla och Tuula, arbetar som lärare i högstadiet. Kan ni berätta lite om ert samarbete, hur det har inletts? 

 

Talare 4: Jag funderar på vad var det första mötet? 

 

Talare 3: Jo. Nu måste jag tänka lite. Kanske då specialläraren med bred behörighet började tänka på vem som skulle ha nytta av brett stöd. Vi har kanske mött där på något sätt, och sen funderade du som ämneslärare så klart på vilka elever som skulle ha nytta av vårt samarbete, så... 

 

Talare 4: Ja, kanske det, vi har funderat på tillsammans och jag har tänkt vilka grupper som skulle dra mest nytta av din närvaro. Och sen har det framskridit så småningom, vårt samarbete fungerar bra. 

 

Talare 3: Verkligen, vi nådde enighet genast i början.  

 

Talare 4: Vi har en bra kemi och det är lätt att samarbeta.  

 

Talare 3: Ja. 

 

Talare 2: Vad kräver samarbetet mellan en speciallärare och ämneslärare för att lyckas? Vad kräver det? Ni sa att ni har en bra kemi, vilket säkert bidrar till att ni kommer bra överens, men kan ni tänka på något mer? 

 

Talare 4: Det kräver nog ömsesidig flexibilitet.  

 

Talare 3: Ja.  

 

Talare 4: Då detta är så här hektiskt, att saker plötsligt förändras och vardagstempon är mycket snabb, så måste man vara flexibel hela tiden. 

 

Talare 3: Precis som du sa, vi gör saker i flykten och vi är båda erfarna lärare, vilket hjälper också i detta arbete att se, och du har ju en mycket bra syn på det. Du ser genast vilka elever som eventuellt kunde ha nytta av ett närmare, mer individuellt stöd. Då behöver vi kanske inte diskutera mer om praxis. Då är det ganska tydligt för oss att vi antingen gör några saker med vissa elever i korridoren eller i klassrummet var samundervisningen ordnas. 

 

Talare 4: Det fungerar också ganska bra i klassrumssituationen. Lite så där, en blick där, en blick här utan ord, ibland är vi med hela klassen och ibland i korridoren med en enstaka elev eller några elever. Det beror också lite på situationen, vem som är på plats och hurdan den aktuella situationen är eller stämningen hos eleverna och vad situationen kräver. 

 

Talare 3: Ja, och vi är ju båda mycket sensitiva mot eleverna, vi läser av och kanske lite förutser situationer, funderar på när det kanske är bra att styra elever i vissa situationer. Vi tänker också i viss mån på strukturerna för alla klasser. Det är bra att du alltid i början av lektionerna har en tydlig struktur, det gör det lättare också för mig att se på vilka saker som vi kommer att koncentrera oss under lektionen. Och i synnerhet kan eleverna koncentrera sig på de saker som vid en viss tidpunkt ska studeras. Dina lektioner följer ett bra tydligt mönster, och även sådana elever som kanske inte alltid fokuserar sig på rätta saker, då kan jag kanske styra dessa elever mer individuellt i dessa situationer och stödja med självreglering. 

 

Talare 1: Ni beskrev redan mycket omfattande vad ni i praktiken gör på lektionerna. Jag skulle ha frågat näst hur ni arbetar inom samundervisningen, men ni svarade redan bra på det, att ni arbetar antingen tillsammans med hela gruppen eller tar vid behov en del av eleverna till ett annat utrymme. Och ni lyfte också fram att det är flexibelt. 

 

Talare 3: Ja, och när Ulla förbereder lektionerna bra så är det också tydligt för eleverna vad som kommer att ske under dem. Men lektionerna går sällan precis som planerat. 

 

Talare 4: Det finns alltid... 

 

Talare 3: Det finns alltid variabler där. Vanligtvis är det eleverna som medför variablerna. 

 

Talare 4: Jag har faktiskt fått en tips från dig Tuula. Jag skriver lektionens program på tavlan i början av varje lektion. Ibland har det också varit så att även om Tuula inte är på plats så kan en elev som är medveten om att hen inte kan koncentrera sig på lektionen i klassrummet, så har jag gett tillstånd att gå ut till korridoren ensam, så har eleven tagit en bild av programmet och arbetat enligt det i korridoren. Detta har fungerat väldigt bra flera gånger.  

 

Talare 3: Bra. Jag efterlyser också en viss målinriktning, att eleven ställer upp ett eller två mål för sig själv för en lektion, preciserar vad som hen ska lära sig, om hen har inlärningssvårigheter. Eleven behöver inte lära sig allt på en gång, men hen upplever att hen har lyckats. Och elevens upplevelse om sig själv som inlärare stärks. Också innehållen och kunskaperna stärks genom detta. Då sker lärandet på sätt och vis på riktigt i elevens huvud. Inte så att vi som lärare häller kunskaperna i elevens huvud, utan att eleven själv funderar, tänker. 

 

Talare 2: Jo. Och just exemplet som Ulla gav på hur du strukturerar din egen undervisning, att du har synliggjort lektionens struktur och vad som kommer att göras, så att eleverna självständigt kan ta en bild av programmet och arbeta på basis av det. Läraren behöver inte nödvändigtvis berätta att vi ska göra enligt detta, utan eleverna har redan en uppfattning, eftersom programmet finns alltid där och de kan själva se vad som kommer att ske och agera på basis av det. 

 

Talare 4: Ja, eleverna frågar ibland själva varför programmet inte står på tavlan. Ibland kan det hända att jag ännu inte har hunnit eller kommit ihåg att skriva programmet på tavlan, så frågar eleverna efter det. Det hjälper också elever som annars kanske inte har några utmaningar, det är ju tydligare på lektionen när man vet vad som kommer att göras under de kommande 45 minuterna. 

 

Talare 2: Precis, och just det att metoderna inte bara är avsedda för elever som behöver mer stöd, utan de är till nytta för alla våra elever. Nu har ni beskrivit strukturerna, men vilka andra metoder använder ni på lektionerna? 

 

Talare 3: Traditionell differentiering. Och naturligtvis ömsesidig inlärning, kamratstöd och hur eleven placeras, vad är socialformen i klassrummet. Vi diskuterar också ibland med Ulla vad som är den bästa sittordningen. I dessa situationer kan också eleven själv påverka det, berätta sina önskemål. 

 

Talare 4: Ibland frågar jag i slutet av perioden eller året vad eleverna önskar, och ibland kan vi uppfylla deras önskemål. Men läraren har vetorätten att bestämma var eleverna ska sitta, vad som är bäst för dem. Också för att man samarbetar mycket till exempel på språklektionerna, eller vi har muntliga uppgifter, så är det bra att eleverna sitter bredvid någon som är ungefär på samma nivå, för att alla får utmana sig lite. 

 

Talare 3: När det gäller differentiering så differentierar vi kanske mest neråt, genom att minska antalet uppgifter. Vi kan använda färgkoder om vi gör uppgifter i klassrummet, då vet eleverna att de ska göra uppgifter under en viss färg. Vi vill inte på något sätt framhäva att vissa elever får mindre uppgifter, utan snarare säkerställa att eleverna på riktigt lär sig och att de lär sig tillräckligt.  

 

Talare 2: Alltså vet hela gruppen vad färgkoderna innebär, att vissa uppgifter utmanar eleven på viss nivå eller att de har en viss svårighetsgrad, så att eleverna själva kan välja vad de gör? 

 

Talare 4: Ja, och till exempel på lektionerna i matematik har vissa lärare en tabell som eleverna själva följer. Om man strävar efter ett visst vitsord, så ska man göra vissa uppgifter på basis av det. På sätt och vis finns det redan en viss självreglering och målinriktning. 

 

Talare 2: En sådan tabell är också ett sätt att göra inlärningen och kunskaperna synliga för eleven, det är det viktigaste med den. 

 

Talare 4: Precis. Det är ju en mycket bra struktur att eleven ser, det fungerar som en traditionell checklista. Check, gjord, nästa, framåt, check, gjord. Allt sådant synligt, visuellt stöd är också bra för eleverna. 

 

Talare 1: Ni berättade redan lite, åtminstone Tuula nämnde sociala relationer i gruppen och hur också stämningen i gruppen påverkar inlärningen, om det är tryggt att studera och vara där, om stämningen är positiv och uppmuntrande. Har ni några metoder för att skapa en bra, trygg stämning i gruppen? 

 

Talare 4: Jag måste säga att det ibland är svårt, och ibland kan det ta ett halvt år eller till och med ett år att få vardagen att fungera på något sätt och att skapa en god anda på lektionerna. Men vi har prövat allt möjligt för att skapa en bra stämning och få gruppen att fungera bra. Att alla skulle delta. Till exempel fick jag förra veckan en tips i planerings- och utbildningsdagen för sådana här fruktsalladspel där hela gruppen deltar i och alla får erfarenheter av att lyckas, de har varit sådana som jag under de senaste tiderna har märkt att skapar bra stämning i hela klassen. 

 

Talare 1: Dessa är saker som ni gör under hela skolåret. Är det inte så, att de inte är enstaka saker som görs då och då, utan de uppmärksammas hela tiden? 

 

Talare 4: Ja. 

 

Talare 3: Detta är verkligen en mycket viktig sak i vårt skolarbete. Att stämningen är positiv, uppmuntrande, att den stöder alla. Och alla lärare försöker också beakta varje elev individuellt på lektionerna. När dessa saker är i ordning kan vi på sätt och vis stödja hela klassen ur gruppens synvinkel. Det förekommer naturligtvis ibland små och större konflikter i klassrummet med vissa grupper. Med dessa grupper gör vi lite mer sådant som förbättrar stämningen i gruppen. I detta skede kommer vårt program Hyvää mieltä Pitskussa in i bilden. Programmet stöder starkt dessa färdigheter att skapa gruppanda. Eleven ser sig som en medlem i gruppen. Därigenom stöder gruppbildningen eleven och hela gruppen. 

 

Talare 4: Allt lämpar sig inte för alla grupper. Man måste alltid själv pröva vad som fungerar med en viss grupp, även om en grupp tycker om en lek innebär det inte att den också fungerar i en annan. Man måste alltid komma på olika saker, se vad som fungerar i varje grupp. 

 

Talare 2: Det kräver kreativitet av läraren. 

 

Talare 4: Ja. 

 

Talare 2: Och å andra sidan ihärdighet, då något inte fungerar så ska man fundera på vad man kan pröva näst, vad som skulle fungera med gruppen. Man måste ändå vara konsekvent i sin egen verksamhet. 

 

Talare 3: Det utmanar också eleven att gå utanför den egna bekvämlighetszonen. Vissa lekar kan vara sådana att alla måste fundera på hur de ska agera i dessa gruppsituationer. 

 

Talare 2: Nu har vi pratat åtminstone om strukturer och differentiering som metoder för allmänt stöd och för att få hela gruppens vardag att fungera, och dessutom har vi pratat om stämningen i gruppen och att stödja den, vilken betydelse en positiv stämning har för inlärningen, såsom du Tuula beskrev. Kommer ni ännu att tänka på några andra metoder eller något annat med tanke på en fungerande vardag i hela gruppen och att stödja gruppen? Något som vi ännu inte pratat om? 

 

Talare 4: Kanske inte något märkvärdigt, men jag måste säga, vi har diskuterat detta med Tuula, att det på något sätt känns som att det ibland lyckas mycket lätt, men med vissa grupper måste man först arbeta ett år och sen blir det lättare nästa år. Då känns det som att också de lär sig känslostrukturen, vad man ska göra och olika arbetsformer. 

 

Talare 2: De är inte några snabba knep och imponerande trollkonster som får gruppen att fungera. 

 

Talare 4: Arbetet kanske belönar lite mer i något skede. 

 

Talare 2: Det bär säkert frukt. 

 

Talare 3: Och med vissa elever tar man små steg framåt. Man ställer alltså upp mål inom den närmaste framtiden och gläder sig över de små stunderna när man lyckas och därigenom, när varje elev mår bra i klassrummet så mår gruppen bra, vilket skapar en god stämning där. Läraren kan också ta det lugnt och då har man möjlighet att i slutet av lektionen uppfylla önskemål, till exempel ett Kahoot-spel, eftersom eleverna alltid önskar Kahoot, men Ulla har ju ett och annat i bakfickan så hon också kan göra något annat.  

 

Talare 4: Några pris hit och dit.  

 

Talare 3: Ja. 

 

Talare 2: Vad, berätta mer om dessa pris. Det handlar tydligt om att belöna eleverna, så vad har du? 

 

Talare 4: Jo, vi lyssnar ofta på låtar som eleverna önskar, spelar Kahoot och sådant, olika spel, vi har Quizlet och Baamboozle, ett ojust spel, som eleverna alltid ber. Ett spel som är mycket ojust. Lagen tävlar med varandra och sådant roligt. Eller något lätt, till exempel en svenskspråkig serie i slutet eller något annat som eleverna önskar. 

 

Talare 3: Eleverna tycker också ibland om små konkreta pris. Eleverna säger själva att en klubba vore bra. 

 

Talare 4: Ja, precis.  

 

Talare 3: Och en grupp sa att du kunde ge klubbor som smakar gott. 

 

Talare 4: Även läraren missar målet ibland vid första försöket. En gång var eleverna väldigt roade när jag inte köpte klubbor utan hade ett pedagogiskt pris, pennor, suddgummin och vässare. Men eleverna har tyckt mycket om dem. De har gärna valt en glitterpenna eller en kattassformig vässare i pris. 

 

Talare 1: Skönt. Vi har bett gästerna i vår podcast att på förhand fylla i en sån här gästbok. Nu vill jag ännu lyfta fram något ur den, ni har båda svarat på frågan om vad ni har lyckats med i ert arbete under den senaste tiden. Ulla, du har svarat att du har lyckats lyssna på eleverna. Kommer du ihåg någon situation där du lyckats med det? 

 

Talare 4: Jag kommer ihåg flera lektioner på eftermiddagen, när lektionen slutar och eleverna åker hem, så stannar några elever för att prata med mig, de vill berätta för mig om människorelationer. Jag får en känsla av att ha lyckats, att jag är en vuxen som de vill och vågar berätta om dessa saker för. Man måste ta det som ett tecken på förtroende. 

 

Talare 1: Tuula hade svarat på samma fråga, vad du har lyckats med i ditt arbete under den senaste tiden, att du har lyckats erbjuda stöd i rätt tid för elever så att de själva har bett hjälp av dig i svåra situationer och du har kunnat hjälpa dem. Kommer du ihåg någon konkret situation? 

 

Talare 3: Jo. Det är alltid en glad sak. Detta står i kärnan av speciallärares arbete, att eleven själv inser att hen vill prata om en viss sak eller få lite klarhet i något. I princip är detta min vardag, varje dag kommer någon elev själv att be om hjälp, men jag blir särskilt glad när eleven själv har insett, eller när jag ser målet med elevens fråga, att hen verkligen vill lära sig vissa saker. 

 

Talare 2: Vi har nu diskuterat allmänt stöd ur många olika synvinklar. Vi har behandlat det mångsidigt och ni har berättat många goda praktiska exempel ur ert arbete, Tuula och Ulla. Här i Pitäjänmäen peruskoulu har man pratat om hur man kan få vardagen i gruppen att fungera med hjälp av allmänt stöd och vad en fungerande vardag i gruppen egentligen innebär. Stort tack till er för att ni kunde ge er tid åt denna diskussion idag. Tack så mycket och ha en bra helg. 

 

Talare 4: Tack, det var trevligt att vara med.  

 

Talare 3: Tack så mycket, det var trevligt att diskutera dessa frågor tillsammans.  

 

Talare 1: Tack. Mer information om avsnittets ämne för Helsingfors stads personal finns i Opehuone under Kaikille sopiva lähikoulu. Bekanta dig till exempel med materialet Toimiva arki ryhmään! Pedagoginen työkalupakki säätelyn haasteisiin.  

 

[äänite päättyy]