podcast
04 Kouluvalmentaja yhteisöllisyyttä rakentamassa
spinner
04 Kouluvalmentaja yhteisöllisyyttä rakentamassa
23 min
|
Available Unlimited
|
Published
08.12.2023

Itäkeskuksen peruskoulun kouluvalmentaja Eila Musikka kertoo kouluvalmentajan työstä ja erityisesti siitä, miten hän rakentaa yhdessä koulun muun henkilöstön kanssa koulun yhteisöllisyyttä.  

Jaksossa kuullaan myös luokanopettaja Elina Kurikan ajatuksia kouluvalmentajatyöstä ja yhteistyöstä Eilan kanssa.  

Lisätietoa kouluvalmentajatyöstä Helsingin kaupungin työntekijöille löytyy Opehuoneesta Helsingin kouluvalmentajatyön käsikirjasta


Tekstivastine:

[äänite alkaa] 

 

Puhuja 1: Moi! Mä olen Laura Hovila.  

 

Puhuja 2: Ja mä olen Leni Pennanen. 

 

Puhuja 1: Tämä on Toimivat tavat opinpolulla -podcast. Tässä podcastissa jaetaan esi- ja perusopetuksen hyviä käytänteitä inklusiivisen toimintakulttuurin ja oppijan sujuvan opinpolun tueksi. 

 

Puhuja 2: Joka jaksossa Helsingin kaupungin esi- ja perusopetuksen timanttiset ammattilaiset kertovat, millaisia toimivia tapoja heillä on arjessaan kaikkien oppijoiden kanssa. 

 

Puhuja 1: Saat joka jaksosta konkreettisia keinoja työsi tueksi. 

 

Puhuja 2: Tervetuloa toimivien tapojen opinpolulle! 

 

Puhuja 5: Kun on ollut ilman kavereita, niin sä voit auttaa, ja sä lopetat kiusaamista. 

 

Puhuja 1: Tänään ollaan kouluvalmentajatyön äärellä... 

 

Puhuja 2: Niin ollaan.  

 

Puhuja 1: ...täällä Toimivien tapojen opinpolulla, ja keskitytään etenkin siihen, että mikä se kouluvalmentajan rooli on siinä koko kouluyhteisön hyvinvoinnin tukemisessa.  

 

Puhuja 2: Kyllä.  

 

Puhuja 1: Ja kanssannehan täällä siis Laura ja ihana kollegani Leni. 

 

Puhuja 2: Moi vaan! 

 

Puhuja 1: Äsken kuultiin Itäkeskuksen peruskoulun erään oppilaan ajatuksia kouluvalmentajan työstä. Helsingissä työskentelee nyt parhaillaan 28 kouluvalmentajaa suomen- ja ruotsinkielisissä peruskouluissa. Kouluvalmentaja on melko uusi työntekijä kouluissa. Leni, mistä tämä kouluvalmentajatyö on oikein lähtenyt liikkeelle? 

 

Puhuja 2: Niin siis Helsingissähän on todettu, että oppilaat kaipaavat kouluihin lisää aikuisia. Aikuisia, joilla on aikaa kohdata ja olla läsnä. Helsingissä on haluttu panostaa tähän oppilaiden hyvinvointiin ja yhteisöllisyyteen. Ja siis tutkimuksethan osoittaa sen, että kun me panostetaan siihen hyvinvointiin, niin myös se oppiminen sujuu ja se yhteisöllisyyden kokemus lisääntyy. Kouluvalmentajan työ on nyt yksi keino vastata tähän tarpeeseen. 

 

Puhuja 1: Joo, niinpä. Ja siis kouluvalmentajatyötähän Helsingin kaupungilla on kehitetty jo pitkään. Nyt on ihan erityisen mahtavaa, että meillä on saatu vakinaistettua kouluvalmentajia peruskouluille. 

 

Puhuja 2: Kyllä, siis tämä on todella huikea juttu, ja kouluvalmentajilla itsellään on ollut keskeinen rooli tässä kehittämisessä, ja meitä on ollut mukana monialainen asiantuntijaporukka tässä kehittämisessä. Muistat varmaan Laura itsekin, kun me silloin syksyllä 2021 hypättiin mukaan tähän kehittämiseen. 

 

Puhuja 1: Joo kyllä. On tehty melkoisen pitkäjänteistä työtä, että on voitu vastata oppilaiden ja koko kouluyhteisöjen tarpeisiin. 

 

Puhuja 2: Kyllä. 

 

Puhuja 1: Sitten jos miettii vielä, mitä ne kouluvalmentajat oikein tekee siellä kouluilla, niin Helsingissä esimerkiksi, niin kuin aiemminkin tässä jo tuli esille, niin he totta kai on siellä oppilaita varten. He kohtaa ja kuuntelee, ja kouluvalmentajilla on oma roolinsa esimerkiksi...  

 

Puhuja 2: Ennaltaehkäistä kiusaamista, yksinäisyyttä.  

 

Puhuja 1: Joo ja myös poissaoloja, ennaltaehkäistä niitä ja tukea sitä oppilaiden kouluun kiinnittymistä.  

 

Puhuja 2: Kyllä.  

 

Puhuja 1: Sitä, että siellä olisi hyvä olla ja... 

 

Puhuja 2: Hyvä ilmapiiri.  

 

Puhuja 1: Juuri näin.  

 

Puhuja 2: Tänään tässä meidän podcast-jaksossa me keskitytään erityisesti siihen, että miten kouluvalmentaja yhdessä muun koulun henkilöstön kanssa rakentaa sitä koulun yhteisöllisyyttä ja miten hän tekee yhteistyötä ja millaista, keiden kanssa. Me tullaan kuulemaan Itäkeskuksen peruskoulun kouluvalmentaja Eila Musikan ajatuksia näihin teemoihin liittyen. Eilahan työskentelee nyt neljättä vuotta kouluvalmentajana. 

 

Puhuja 1: Joo. Eila on ollut Itiksessä aiemminkin ja hän oli vuoden toisaalla ja on nyt sitten palannut sinne Itäkeskuksen peruskouluun. 

 

Puhuja 2: Ja me tullaan myös kuulemaan Itäkeskuksen peruskoulun opettajan... 

 

Puhuja 1: Joo, Elina Kurikan, luokanopettajana toimivan Elinan ajatuksia tästä kouluvalmentajan roolista siellä koulussa ja ihan siitä käytännöstä, että millaista yhteistyötä he tekee Eilan kanssa. 

 

Puhuja 2: Kyllä, ja jos kuuntelet loppuun asti niin tulet myös kuulemaan mikä on Eilan motto. 

 

Puhuja 1: Tervetuloa mukaan. 

 

Puhuja 2: Mahtava juttu. Me ollaan nyt täällä Itäkeskuksen peruskoulussa. Kiitos kutsusta. Me ollaan saatu kutsu kouluvalmentaja Eila Musikalta ja löytyi täältä tämmöinen ihona valoisa tila. Täällä on paljon pinkkiä ja kun mä katson ulos niin tuolla on tuommoinen ihana aamuinen auringonpaiste. Kiitos Eila kutsusta. 

 

Puhuja: Kiitos. Kiitos kun pääsin tähän osallistumaan ja tervetuloa. 

 

Puhuja 2: Kiitos paljon. Me ollaan tultu keskustelemaan kouluvalmentajatyöstä ja mitä ihmettä se kouluvalmentaja tekee koulussa. Kerro Eila, mikä on kouluvalmentaja, mikä on sellainen tyypillinen päivä kouluvalmentajalle? 

 

Puhuja 3: Tyypillinen päivä, vaihteleva, että se pitää paljon sisällään. riippuen mitä oppilaat keksii, mutta kohtaamista, läsnäoloa, selvittelyä, tunne- ja vuorovaikutustaitoa joko yksilöiden kanssa tai pienryhmien kanssa tai luokkien kanssa tai... Tässä jaksossa on ollut enemmän ehkä välituntitoiminnan valmistelua ja tukari- ja välkkäritoimintaa. Eli välkkärit on sellaisia vapaaehtoisia 5.-6. -luokkalaisia, jotka leikittää pienempiä ja sitten tukarit eli tukioppilaat on 8.-9. -luokkalaisia, jotka sitten vahvistaa hyvinvointia ja kiusaamisen ennaltaehkäisyä ja semmoista koko koulun kouluviihtyvyyden lisäämistä. 

 

Puhuja 2: Kuulostaa tosi monipuoliselta. Sä puhuit myös näistä tunne- ja vuorovaikutustaidoista, niin millä lailla sä osallistut niiden ohjaamiseen, harjoittelemiseen? 

 

Puhuja 3: No mä voin olla opettajien tai kuraattorin kanssa yhdessä pitämässä tuntivieraana teematunteja. Siellä puhutaan ystävyydestä, kaveruudesta, työrauhasta, mihin nämä kaikki, kun ne tunne- ja vuorovaikutustaidot liittyy kaikkeen. Ja sitten ihan vaan siinä kohtaamisessa, että jos tuolla välitunnillakin jollakin meinaa lähteä vähän ylikierroksilleen, niin sit pysäyttää tilanne ja rauhoitellaan. Ja siinä ihan kohtaamisessa, että on niitäkin tilanteita, että mulla on aikaa ottaa se vartti, että saa ne pahimmat tunnehöyryt päästettyä ulos ennaltaehkäisevästi, ja sit joskus jälkikäteen, että jos on jo tilanne kärjistynyt, niin sit jälkikäteen, että hei mitäs tapahtuu, miten voisi jatkossa toimia toisin. Jotain tällaista. 

 

Puhuja 2: Ihanaa, että koulussa on aikuisia, joilla on siinä heti siinä tilanteessa aikaa kohdata ja olla tukena ja auttaa. Ja olet yksi aikuinen koulun muiden ammattilaisten kanssa. Kerro mulle, mitä sä teit eilen? Mikä oli sun eilinen työpäivä? Mitä työtehtäviä sä eilen teit? 

 

Puhuja 3: No eilen... Mulla on nyt ollut pari viikkoa, että mä oon mennyt yhtä oppilasta vastaan, että me saadaan se kouluun. Sillä on koulumotivaatio ollut vähän heikko, niin... Siitä on tullut ihan mun lempparityötehtävä. Siis se juoksee melkein mua vastaan. Sit mä jo tuun koulun pihalle, niin ennen kuin koulu alkaa, niin sitten mä avaan oven oppilaille, niin siinä on aika ihana tunnelma, kun ne alakoululaiset ryntää luokkaan, että jes, koulupäivä alkaa ja sitten yläkoululaiset maleksii sieltä kulman takaa, että onks pakko. Sitten koittaa siihen aamuhetkeenkin tuoda kivaa vähän, heittää jotain läppää tai keventää tunnelmaa, niin niillä on sitten kivempi fiilis mennä tunnille. Sitten oli eilen vähän valmisteluja, mutta sitten mä kävin yhdessä luokassa, käytiin kuraattorin kanssa vähän jatkamassa. Meillä on ollut semmoinen kaveritaitotyöskentely. Me ollaan kaksi-kolme kertaa siellä käyty, niin nyt sitten käytiin vähän klousaamassa sitä. Iltapäivällä sitten oli valmistelu yhden opettajan kanssa, ja sitten mä kävin yhden pojan hakemassa luokan tunnilta ja ohjasin sen korisharrastukseen. Kun meillä on koululla on noita harrastustoimintaa eri toimijoiden järjestämänä, niin kävin hakemaan hänet, kun hänellä ei ole vielä ihan kielitaitoa, niin kävin häntä rohkaisemassa ja esittelemässä ohjaajalla ja muille, ketä siellä harrastuksessa on, että hei, ottakaas tää mukaan, että ei ole vielä ehkä yhteistä kieltä, mutta ystävällinen elekieli, niin se on kaikille yhteistä. Sitten oli välitunti. No ekalla välkällä välkkäreitä kävin katsomassa miten niillä on lähtenyt rullaamaan, ja ne oli ihania, ne on niin tohkeissaan tuolla pienempien kanssa. Kävin katsomassa, onko kaikki välituntivälineet vielä miten tallessa, että täytyykö täydentää. Toisella välkällä sitten oli tukaritapaaminen ja sitten sinne tuli viisu: "Mäkin haluan vielä tukariksi, ehdinkö mukaan?" Joo joo ja katellaan. Niillä oli taas lisää ideoita ja suunniteltiin tulevaa kuukautta. 

 

Puhuja 2: Kuulostaa tosi moninaiselta, että työskentelet koko porukan kanssa yhteisötasolla, ryhmätasolla. On tosiaan yksittäisiä kohtaamisia, tosi tärkeää työtä. Sä puhuitkin tuossa aikaisemmin jo tuosta yhteistyöstä, että kuraattorin kanssa, mutta puhutaan vähän ylipäätään kouluvalmentajan siitä yhteistyöstä, että keiden kaikkien kanssa sä siis teet yhteistyötä, sä ajattelet laajasti kouluvalmentajatyötä. 

 

Puhuja 3: Kaikkien.  

 

Puhuja 2: Kaikkien. 

 

Puhuja 3: Varsinkin täällä nyt on ollut ihanaa, että on löytynyt semmoinen yhdessä tekemisen meininki. Se yhteinen onnistuminen vaatii yhdessä tekemistä, ja joskus se on vähän pienempää, mutta pienistä askeleista ihan pienet purot ja suuri meri. Esimerkiksi terkkarin kanssa, niin sen kanssa on sellainen tapa, että että kun se tapaa terveystarkastuksissa koko ikäluokan aina ja se kyselee tietyt kysymykset, niin sitten jos sieltä tulee yksinäisyys tai harrastustoiminta, niin se saattaa kysyä, että hei, tunnetko sinä koulunvalmentaja Eilan, että voinko vinkata hänelle, että jos hän voi auttaa sinua etsimään harrastuksia tai näin. Niin sitten se saattaa laittaa minulle viestiä, että hei, että jos ehdit jossain vaiheessa, niin vähän jututtaa ja etsiä harrastuksia tai näin. Ja nyt kuraattorin kanssa juuri tiivistetään yhteistyötä, että ollaan alettu tekemään enemmän yhdessä ihan teematunteja, luokissa käyntejä. Meillä on lisäksi maanantaisin semmoinen konsultaatioaika, missä on kuraattori, psykologi, opo ja minä paikalla, niin sitten henkilökunta voi tulla konsultoimaan, että hei, onko teille vinkkejä, jos olisi joku tämän tyyppinen haaste luokan tai jonkun kanssa, niin sitten voidaan katsoa, että kenellä olisi osaamista tai aikaa sitten auttaa siinä. Se siitä opiskeluhuollosta. Sitten eri opettajien kanssa, luokanopettajien, aineopettajien kanssa, erkkaopettajien kanssa, kun tuolla opehuoneessa kohdataan ja rehtorin kanssa tehdään kans paljon, mutta ennen kaikkea se on tuota opettajahuoneessa kohtaamista. mikä on sinänsä haastavaa, kun välitunnit on ulkona se tärkein työaika oppilaiden parissa, mutta jos haluan nähdä opettajia, niin minun pitäisi olla myös opettajahuoneessa. Mutta koulumaailmassa minuutissa ehtii vaikka mitä. 

 

Puhuja 2: Ja seuraavaksi kuulemme Itäkeskuksen peruskoulun luokanopettaja Elina Kurikan ajatuksia yhteistyöstä kouluvalmentaja Eilan kanssa. Kouluvalmentaja tekee yhteistyötä opettajien kanssa. Minkälaista yhteistyötä te olette tehneet muun muassa? 

 

Puhuja 4: Kerronko mä? Me ollaan tehty esimerkiksi Eilan kanssa sillä tavalla, että meillä on molemmilla vastuulla yhteisesti tämmönen välkkäritoiminta. Eli välituntioppilaat on tämmöisiä välkkäreitä ja isommat leikittää vähän pienempiä. Sitä ollaan tässä yhdessä sumplattu, että millä tavalla se toimisi ja mietitty, että minkälaisia välineitä pitäisi olla ja aikatauluja tehty ja kaikkea tämmöistä. 

 

Puhuja 2: Mahtavaa, eli te olette saaneet ohjattua oppilaita toimimaan toistensa kanssa, ettekä vain itse. 

 

Puhuja 4: Joo, ei meillä ole oikeastaan mitään. Ei meillä ole mitään tekemistä sen kanssa, vaan totta kai kaikki... Siis opettajantyön, ainakin jos mä puhun omasta, niin on se, että kaikki mitä oppilaat voi itse tehdä, niin niiden pitää saada tehdä se. Se on ihan tosi kiva, että on oppilaat leikittämässä toisiaan, että me vaan käynnistetään se toiminta.  

 

Puhuja 3: Meillä on tämä vahvuusperustainen kasvatus täällä, niin sitten täydennetään toisiamme. 

 

Puhuja 4: On ja sitten myös ehkä se, että mun mielestä tärkeä on muistaa se, että koulussa kaikki asiat saattaa tapahtua aika ex tempore ja on aika sellaista hektistä ja välillä me on Eilan kanssa pystytty aina jossain välissä sopimaan jotain ja se ei välttämättä vaadi mitään kauhean pitkiä istuntotuokioita keskenään. 

 

Puhuja 2: Mä olisin vielä, Elina, sulta kysynyt, että mitä kouluvalmentaja, mitä osaamista se on tuonut uutta teidän työyhteisöön ja tähän yhteistyöhön? 

 

Puhuja 4: Siis valtavan paljon. Nyt jos mä rupeisin kaikki tässä selittämään, niin tässä menisi koko päivä. Mutta että kouluvalmentaja ja nimenomaan mun täytyy sanoa, että Eila on ihan korvaamaton tyyppi meidän työyhteisössä. Eila on jotenkin täällä käytävillä ja pihoilla semmoinen rauhoittava tekijä myös. Jotenkin kun Eila kun kävelee täällä, niin kaikki onhan silleen, että Eila on kaikkien kaveri. Semmoinen, että kaikki näkee Eilan, niin tulee hyvä fiilis, opettajille ja oppilaille. 

 

Puhuja 2: Ihana kuulla. Yhteisöllisyyden rakentaja. 

 

Puhuja 4: Joo, mutta kyllä täytyy sanoa, että Eila on aivan korvaamaton osa meidän työyhteisöä ja meidän porukkaa ja sitä just, että me onnistutaan itsekin työssämme. 

 

Puhuja 2: Ja nyt palaamme jatkamaan keskustelua Eilan kanssa. Mitenkäs sitten koulun muiden yhteistyötaho ja minkälaista se on se yhteistyö muidenkin kuin koulun toimijoiden kanssa. 

 

Puhuja 3: Se aina vähän kausittain vaihtelee. Tosiaankin mä olin nyt vuoden poissa täältä, että mä tulin nyt vasta syksyllä, niin mä en ole ihan hirveästi ehtinyt vielä... Nyt mä oon ollut tässä enimmäkseen omalla koululla, mutta verkostoyhteistyö kuuluu mun työnkuvaan, ja erityisesti nyt harrastustoiminta. Niin niiden eri toimijoiden kanssa heti syksyllä soiteltiin, että hei, haluatteko, onko teillä mahdollisuutta aloittaa meidän koululla jotain. Sitten harrastamisen Suomen mallin kanssa, niin siellä oli jo vanhat yhteydet, niin se oli silleen, että ai no moikka, että no niin ja jatketaan tästä mihin jäätiin. Niin sen kautta oli heti silloin alkusyksystä ja nyt varmaan syysloman jälkeen kaupungin nuorisotoimen kanssa, niin vaikkakin siellä on oppilaskuntatoiminnasta vastaavat opettajat on siinä, kun tulee näitä kaikkia nuorisoneuvostovaaleja, niin mä olen sitten siinä aina, olen tietoinen melkein kaikesta yhteistyöstä ja sitten aina tarpeen mukaan autan järjestelyissä tai organisoinneissa. 

 

Puhuja 2: Joo. Onko kouluvalmentaja mukana esimerkiksi jossain tämmöisissä koulun yhteisissä... koululauantai tai joku vanhempainillat tai tämmöisissä, niin missä roolissa kouluvalmentaja on? 

 

Puhuja 3: Kyllä mä useimmiten oon, jos se vaan... Niin käyn esittäytymässä ja kertomassa mun työnkuvasta, koska tää on myös niinku kotiväelle uusi työnkuva. 

 

Puhuja 2: Hei palataan vielä, mä olisin halunnut keskustella vielä siitä yhteistyöstä liittyen, niin onks teidän koulussa jotain semmosia rakenteita, jotka mahdollistaa kouluvalmentajan yhteistyön muiden koulun toimijoiden kanssa? Millä tavalla se yhteistyö tapahtuu? 

 

Puhuja 3: No siis juuri oppilas...opiskeluhuollon kanssa, että me nähdään, meillä on se konsultaatioaika, joka on nyt tässä jaksossa ei ole toteutunut, kun siinä on ollut yläkoulujen LV-tunti samaan aikaan ja mä oon ollut usein siellä. Mutta siis se, ja sitten että mä osallistun yhteisöllisen opiskeluhuollon kokouksiin, niin siinä aina tsekataan, että mitä yhteisöllistä, miten voisi vahvistaa ja miten luokilla menee. Sitten kun on opettajien yhteinen YS-aika, suunnitteluaika, niin olen niissä mukana ja sitten välillä vähän tilanteesta riippuen, että valmistelenko minä jonkun tai sitten saatan rehtorilta kysyä, että minulla olisi yksi nyt tosi tärkeä juttu, että löytyisikö vaikka 10 minuuttia, että voisin tuoda jonkun idean tai tärpin, että jos joku haluaisi siihen tarttua. 

 

Puhuja 2: Puhuttiinkin tai mainitsin tuossa tuon yhteisöllisyyden, niin puhutaan myös tästä koulun yhteisöllisyydestä ja miten kouluvalmentaja on mukana rakentamassa sitä yhteisöllisyyttä. Miten sä ajattelet, Eila, että mitä yhteisöllisyys merkitsee sulle? 

 

Puhuja 3: Koen sen tosi tärkeäksi ja merkitykselliseksi siinä, että saan olla sitä vahvistamassa ja rakentamassa, ja sitten että se yhteisöllisyys, kun se rakentuu pienistä asioista, välituntitoiminta, harrastustoiminta, osallisuuden vahvistaminen ja se kohtaaminen, läsnäolo ja sitten mulla ehkä sitten semmoinen ja mä tykkään täällä koulussa, niin tää meillä hyvä on se meidän menetelmä tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamiseen. Sitten tämmöinen positiivinen pedagogiikka ja mun luonteelle ominaista semmoinen vähän huumorin varjolla pilke silmäkulmassa tilanteisiin meneminen, niin sitten ne yleensä ratkaisee moni... ja se vahvistaa sitten sitä yhteisöllisyyttä, kun on hyvä meininki. 

 

Puhuja 2: Olette rakentaneet yhteisöllistä toimintakulttuuria täällä tietoisesti. Kun kuvailit yhteisöllisyyttä ja sen tärkeyttä, niin mitä ajattelet, että silloin kun koulussa on yhteisöllisyyttä ja yhteisöllinen toimintakulttuuri, niin mitä hyötyä siitä on oppilaalle? 

 

Puhuja 3: No vaikka mitä. Kyllähän se on niin kuin, että kun sulla on hyvä olla, turvallinen olo, niin sä avaudut ja sä oot vastaanottavaisempi ihan kaikille. Niin sen turvallisen ilmapiirin vahvistamisen myötä se itse koulun tärkein perustehtävä eli oppiminen helpottuu. 

 

Puhuja 2: Joo. No miten, jos ajattelee, että miten täällä Itäkeskuksen peruskoulussa, niin miten se yhteisöllisyys näkyy teidän koulussa? Minkälaisina asioina? 

 

Puhuja 3: No kyllä mä niin kuin sanoisin, että pääsääntöisesti välitunneillakin on hyvä meininki. Ne tekee, ne pelaa tuolla hirveän herkästi yli luokkarajojen ja kaikki, että siellä on pääsääntöisesti semmoinen iloinen yhdessä tekeminen. Totta kai nyt kun koulussa ollaan, niin sitä riitaa ja kränää, väärinkäsityksiä, erimielisyyksiä tulee, mutta se näkyy semmoisena tunneilmaston positiivisuutena. 

 

Puhuja 2: Meillä oli tämmöinen vieraskirja, tämmöinen, ollaan pyydetty kaikkia meidän podcastiin osallistuvia täyttämään etukäteen tämmöisiä kysymyksiä, niin täällä oli tämmöinen yhteisöllisyyteen liittyen, että "Miltä koulujen yhteisöllisyys näyttää 10 vuoden päästä?" Mitä sä itse ajattelet? 

 

Puhuja 3: No se näyttää paremmalta. On ehkä havahduttu siihen, että kuinka tärkeä kivijalka se on koko koulun hyvinvoinnin kannalta, ja sen takia siihen on löydetty lisää resursseja, ihan aikaa ja rahaa, ihmisiä. Ja myöskin sitten, että se on tullut rutiininomaisemmaksi. Se on enemmän vahvemmin sisäänkirjoitettu siihen koulun arkeen, ja siihen on tarjolla menetelmiä ja koulutuksia ja semmoinen yhteinen sitoutuminen siihen. Näin mä uskon ja toivon. 

 

Puhuja 2: Vielä muutama kysymys täältä vieraskirjasta. Missä olet Eila onnistunut hiljattain? 

 

Puhuja 3: Olen onnistunut kohtaamaan avoimesti oppilaat ja luomaan sellaisen turvallisen ilmapiirin, koska ne uskaltaa kysyä ihan mitä vaan. 

 

Puhuja 2: Ihana. Hei, jos sä voisit muuttaa jotakin työssäsi, niin mitä se olisi? 

 

Puhuja 3: Vähemmän ikäviä selvittelyjä ja enemmän kaikkea kivaa.  

 

Puhuja 2: Entä sun motto?  

 

Puhuja 3: Hyvä joukkuepelaaja saa kanssapelaajat loistamaan. 

 

Puhuja 2: Hei Eila, ihanaa. Kiitos tosi paljon, että me saatiin tulla vierailulle tänne Itäkeskuksen peruskouluun keskustelemaan kouluvalmentajatyöstä. Nyt toivottavasti muillekin on piirtynyt vähän selkeämpi kuva. Mä ainakin itse sain jotenkin tosi paljon ja monipuolisen kuvan, että mitä kaikkea se kouluvalmentajatyö on, keiden kanssa sitä voi tehdä ja millä tavalla kouluvalmentaja rakentaa yhteisöllisyyttä. Kiitos tosi paljon tästä keskustelusta. 

 

Puhuja 3: Kiitos, kiva kun sain olla mukana. 

 

Puhuja 2: Lisätietoa kouluvalmentajatyöstä Helsingin kaupungin työntekijöille löytyy Opehuoneesta, Helsingin kouluvalmentajatyön käsikirjasta. 

 

Puhuja 1: Tämä oli Toimivat tavat opinpolulla -podcast. 

 

Puhuja 2: Podcast on tuotettu Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla osana esi- ja perusopetuksen Oikeus oppia -kehittämistoimintaa. 

 

[äänite päättyy] 


Textversion på svenska.

[äänite alkaa]

Talare 1: Hej! Jag är Laura Hovila.

Talare 2: Och jag är Leni Pennanen.

Talare 1: Och du lyssnar på podcasten Fungerande praxis under lärstigen. Denna podcast delar med sig av personalens bästa praxis för att stödja en inklusiv verksamhetskultur och en smidig lärstig för eleverna inom förskoleundervisningen och den grundläggande utbildningen.

Talare 2: I varje avsnitt berättar den fantastiska personalen inom Helsingfors stads förskoleundervisning och grundläggande utbildning hurdana fungerande praxis som de använder i vardagen med alla elever. 

 

Talare 1: I varje avsnitt får du konkreta verktyg som stöd för ditt arbete. 

 

Talare 2: Välkommen till lärstigen för fungerande praxis! 

 

Talare 5: Om man inte har kompisar så kan du hjälpa, och du ingriper i mobbning. 

 

Talare 1: Idag är vi här i kontorshuset i Fiskehamnen. Det är trevligt att avsluta arbetsdagen så här med podden. 

 

Talare 2: Ja, och vädret är så skönt och friskt när man tittar ut genom fönstret. Höstväder. 

 

Talare 1: Och vi har en fantastisk utsikt mot stadskärnan. Himlen sträcker sig så långt man kan se. Idag pratar vi om skolcoachers arbete... 

 

Talare 2: Precis.  

 

Talare 1: ... här på lärstigen för fungerande praxis, och fokuserar i synnerhet på vilken roll som en skolcoach har i att stödja välbefinnandet i hela skolgemenskapen.  

 

Talare 2: Ja.  

 

Talare 1: Här med er är alltså Laura och min underbara kollega Leni. 

 

Talare 2: Hej! 

 

Talare 1: För en stund sedan berättade en elev från Itäkeskuksen peruskoulu om sina tankar om skolcoachens arbete. För tillfället har Helsingfors stad 28 skolcoacher i finsk- och svenskspråkiga grundskolor. Skolcoachens uppgift är ganska ny i skolor, hur har skolcoachverksamheten fått sin början? 

 

Talare 2: Det har konstaterats i Helsingfors att eleverna behöver fler vuxna i skolorna. Vuxna som har tid att prata och vara närvarande. Helsingfors har velat satsa på elevernas välbefinnande och gemenskapen. Och forskning visar ju att när man satsar på välbefinnandet, förbättras också inlärningen och upplevelsen av gemenskap. Skolcoachverksamheten är ett sätt att svara på detta behov. 

 

Talare 1: Jo, precis. Helsingfors stad har ju utvecklat skolcoachverksamheten redan en lång tid. Nu är det särskilt fint att vi har fått ordinarie skolcoacher i grundskolor. 

 

Talare 2: Jep, detta är alltså en väldigt stor sak, och skolcoacherna har själva haft en viktig roll i utvecklingen, och vi har utvecklat verksamheten med en sektorsövergripande expertgrupp. Du kommer säkert också själv ihåg, Laura, när vi på hösten 2021 hoppade med i utvecklingen. 

 

Talare 1: Ja. Vi har arbetat ganska långt för att kunna svara på elevernas och hela skolgemenskapernas behov. 

 

Talare 2: Ja. 

 

Talare 1: Om man dessutom funderar på vad skolcoacherna gör i skolorna till exempel i Helsingfors, finns de naturligtvis där för eleverna, såsom vi redan hört. De möter och lyssnar, och de har sin egen roll till exempel i...  

 

Talare 2: De förebygger mobbning, ensamhet.  

 

Talare 1: Jo, och de förebygger även frånvaro och stöder elevernas engagemang i skolan.  

 

Talare 2: Ja.  

 

Talare 1: Att man skulle ha det bra där och... 

 

Talare 2: Ha en bra atmosfär.  

 

Talare 1: Precis.  

 

Talare 2: Idag i detta podcast-avsnitt koncentrerar vi oss i synnerhet på hur en skolcoach tillsammans med skolans övriga personal bygger upp gemenskapsandan i skolan och hurdant samarbete som hen gör och med vem. Vi kommer att höra Itäkeskuksen peruskoulus skolcoach Eila Musikkas tankar kring dessa teman. Detta är Eilas fjärde år som skolcoach. 

 

Talare 1: Jo. Eila har arbetat i skolan redan tidigare, sedan var hon borta i ett år och har nu återvänt till skolan. 

 

Talare 2: Och vi kommer också att höra Itäkeskuksen peruskoulus lärare... 

 

Talare 1: Ja, klasslärare Elina Kurikkas tankar om skolcoachens roll i skolan och det praktiska arbetet, på vilket sätt som hon samarbetar med Eila. 

 

Talare 2: Och om du lyssnar ända till slutet så får du också höra Eilas motto. 

 

Talare 1: Välkommen med. 

 

Talare 2: Snyggt. Nu är vi här i grundskolan Itäkeskuksen peruskoulu. Tack för inbjudan. Vi har bjudits in av skolcoach Eila Musikka och har hittat ett skönt ljust utrymme här. Det finns mycket rosa här och när jag tittar ut genom fönstret så ser jag en skön morgonsol. Tack för inbjudan Eila. 

 

Talare 3: Tack. Tack för att jag får delta och välkommen. 

 

Talare 2: Tack så mycket. Vi har kommit hit för att diskutera skolcoachverksamheten och vad som en skolcoach gör i skolan. Kan du, Eila, berätta vad en skolcoach är och hur en typisk dag för en skolcoach ser ut? 

 

Talare 3: En typisk dag är varierande och innehåller mycket. Det beror på vad eleverna hittar på, men en typisk dag innehåller möten, närvaro, utredningar, emotionella och kommunikativa färdigheter antingen individuellt eller med små grupper eller klasser. Under den här perioden har jag kanske sysslat mer med beredning av rastverksamhet och vänelevs- och rastkamratverksamheten. Rastkamraterna är frivilliga elever i årskurs 5–6 som leker med mindre elever. Väneleverna å sin sida är elever i årskurs 8–9 som främjar välbefinnande och förebyggande av mobbning samt trivseln i hela skolan. 

 

Talare 2: Det låter väldigt mångsidigt. Du pratade också om emotionella och kommunikativa färdigheter, på vilket sätt deltar du i handledningen och övningen av dem? 

 

Talare 3: Jag kan ordna temalektioner tillsammans med lärarna eller kuratorn. Där kan man prata om vänskap, kompisar, arbetsro. Emotionella och kommunikativa färdigheter påverkar allt. Och sen bara i möten, om en elev börjar skärra upp under rasten, så kan jag stoppa situationen och hjälpa eleven att lugna ner sig. Och det finns också situationer där jag kan ta en kvart och proaktivt ge utlopp åt elevens känslor och ibland i efterhand, om en situation redan har förvärrats, så kan jag reda ut vad som hände och vad man kunde göra på annat sätt i fortsättningen. Något sådant. 

 

Talare 2: Det är fint att det i skolan finns vuxna som genast i situationen har tid att möta, stödja och hjälpa. Och du är en vuxen tillsammans med de andra yrkespersonerna i skolan. Berätta vad du gjorde i går? Hurdan var din arbetsdag i går? Hurdana arbetsuppgifter hade du? 

 

Talare 3: Jo, i går... Jag har nu i ett par veckor gått ut för att möta en elev för att vi ska få hen att komma till skolan. Eleven har haft dålig skolmotivation, så... Det har blivit min favorituppgift. Eleven nästan springer mot mig. Och så går jag till skolgården innan skolan börjar och öppnar dörren för eleverna. Det är en ganska skön atmosfär när lågstadieeleverna springer in i klassrummet, glada över att skoldagen börjar, och så kommer högstadieeleverna långsamt bakom hörnet motvilligt. Då försöker jag ge lite glädje i den där stunden på morgonen, vitsa lite eller lätta på stämningen så att det känns lite bättre för dem att gå på lektionen. Sedan sysslade jag med några förberedelser men besökte också ett klassrum med kuratorn. Vi har genomfört kompiskunskapsarbete, och fortsatte med det. Vi har besökt klassen två–tre gånger, och i går slutförde vi arbetet. På eftermiddagen gjorde jag förberedelser med en lärare och hämtade en pojke från lektionen och styrde honom till basketbollverksamheten. Olika aktörer ordnar hobbyverksamhet på skolan, och jag hämtade eleven eftersom han inte ännu har några språkkunskaper. Jag uppmuntrade honom och presenterade honom för handledaren och andra som deltar i verksamheten, och bad dem att ta honom med. De har ännu inte ett gemensamt språk, men ett vänligt teckenspråk är gemensamt för alla. Sedan hade vi rast. Under den första rasten besökte jag rastkamraterna för att se hur det går med dem, och de var underbara, de var så ivriga att leka med de mindre eleverna. Jag kontrollerade om rastredskapen ännu finns kvar eller om vi måste köpa nya. Under den andra rasten hade vi ett möte med väneleverna och fick fem nya: ”Jag vill också bli vänelev, hinner jag med?” Jo, jo vi ska se. De hade fler idéer igen och vi planerade den kommande månaden. 

 

Talare 2: Det låter väldigt mångsidigt, att du arbetar med alla på gemenskapsnivån, på gruppnivån. Det finns enstaka möten, mycket viktigt arbete. Du pratade redan tidigare om samarbete, att du samarbetar med kuratorn, men kan vi diskutera lite om skolcoachens samarbete överhuvudtaget? Med vem samarbetar du om du tänker på skolcoacharbetet i större utsträckning? 

 

Talare 3: Med alla.  

 

Talare 2: Med alla. 

 

Talare 3: I synnerhet har det varit underbart här att vi har hittat en bra samarbetsanda. Att lyckas tillsammans kräver att man arbetar tillsammans. Ibland gäller det mindre saker, men många bäckar små gör en stor å. Till exempel samarbetet med hälsovårdaren fungerar så att när hen träffar hela årskursen vid hälsoundersökningar och frågar vissa frågor, och om till exempel ensamhet eller hobbyverksamhet lyfts fram, så brukar hen fråga om eleven känner skolcoachen Eila, om hen kan tipsa mig om att jag skulle kunna hjälpa eleven med att hitta hobbyer eller sådant. Så kan hen skicka mig ett meddelande och be mig att prata med eleven och söka hobbyer. Och nu intensifieras samarbetet med kuratorn, vi har börjat ordna fler temalektioner tillsammans, besöka klasser. Dessutom har vi en konsultationstid på måndagar, där kuratorn, psykologen, studiehandledaren och jag finns närvarande och där personalen kan konsultera oss, om vi har tips för en viss utmaning i klassen eller någon, så kan vi se vem som har kunskaper eller tid för att hjälpa med situationen. Men det räcker om elev- och studerandevården. Jag samarbetar också med olika lärare, klasslärarna, ämneslärarna, speciallärarna och rektorn när vi träffas i lärarrummet. Vi gör mycket, men framför allt gäller det möten i lärarrummet. Det är utmanande, eftersom rasterna utomhus är den viktigaste tiden med eleverna, men om jag vill träffa lärarna så borde jag också vara i lärarrummet. Men i skolvärlden hinner man mycket på en minut. 

 

Talare 2: Och nu får vi höra Itäkeskuksen peruskoulus klasslärare Elina Kurikkas tankar om samarbetet med skolcoachen Eila. Skolcoachen samarbetar med lärarna. Hurdant samarbete har ni gjort bland annat? 

 

Talare 4: Ska jag berätta? Till exempel ansvarar vi tillsammans med Eila för rastkamratverksamheten. Rastkamrater är alltså äldre elever som leker med de mindre eleverna. Vi har tillsammans utvecklat verksamheten, hur den skulle fungera, och funderat på hurdana redskap som man borde ha, och vi har utarbetat tidtabeller och allt sådant. 

 

Talare 2: Fantastiskt, ni har alltså fått eleverna att interagera med varandra, inte bara gjort saker själva. 

 

Talare 4: Jo, vi har faktiskt inget att göra med det, utan såklart allt... Alltså i lärararbetet, åtminstone om jag talar om mitt eget, ska eleverna få göra allt som de själva kan göra. Det är jättefint att eleverna leker med varandra, att vi endast startar verksamheten.  

 

Talare 3: Vår fostran är styrkebaserad, så vi kompletterar varandra. 

 

Talare 4: Ja, och sen tycker jag också att det är viktigt att komma ihåg att allt i skolan kan ske ganska plötsligt och livet i skolan är hektiskt och med Eila har vi allt emellanåt kunnat komma överens om något och det kräver inte nödvändigtvis några längre möten. 

 

Talare 2: Jag skulle ännu vilja fråga dig, Elina, hurdan kompetens och vilket nytt skolcoachen har hämtat till er arbetsgemenskap och samarbetet? 

 

Talare 4: Väldigt mycket. Det skulle ta hela dagen om jag började berätta allt här. Men skolcoachen, och jag måste uttryckligen säga att Eila är helt oersättlig i vår arbetsgemenskap. Eila är också på något sätt en lugnande figur här i korridorerna och på gården. På något sätt, när Eila går här, så tycker alla att Eila är kompis med alla. Alltså när lärarna och eleverna ser Eila blir de alla på gott humör. 

 

Talare 2: Skönt att höra. Hon bygger gemenskapsanda. 

 

Talare 4: Jo, men jag måste säga att Eila är en helt oersättlig del av vår arbetsgemenskap och grupp och av att vi också själva lyckas i vårt arbete. 

 

Talare 2: Och nu fortsätter vi diskussionen med Eila. Hur är det med skolans övriga samarbetspartner, hurdant är samarbetet med aktörer utanför skolan? 

 

Talare 3: Det beror lite på säsongen. Jag har alltså inte varit här i ett år, jag kom tillbaka nu på hösten, så jag har ännu inte hunnit mycket... Nu har jag för det mesta varit här på min egen skola, men nätverkssamarbete hör till min arbetsbeskrivning, och nu i synnerhet hobbyverksamheten. Jag ringde till olika hobbyverksamhetsaktörer genast på hösten, frågade om de har möjlighet att inleda någon verksamhet i vår skola. Och sen har vi samarbetat länge med Finlandsmodellen för hobbyverksamhet, och kunde bara fortsätta där vi tidigare slutade. Via den hade jag genast i början av hösten och nu troligen efter höstlovet med stadens ungdomsväsende, även om de lärare som ansvarar för elevkårsverksamheten är där, med alla dessa ungdomsrådsval, så är jag alltid där, jag är medveten om nästan allt samarbete och hjälper alltid vid behov med förberedelserna eller organiseringen. 

 

Talare 2: Jo. Deltar skolcoachen till exempel i skolans gemensamma... skollördagar eller föräldramöten eller dylika, vilken roll har skolcoachen i dem? 

 

Talare 3: Ja, jag deltar oftast i dem. Jag presenterar mig och berättar om mina arbetsuppgifter, eftersom skolcoach är en ny titel också för föräldrarna. 

 

Talare 2: Jag skulle vilja diskutera samarbetet mer, har er skola några strukturer som gör det möjligt för skolcoachen att samarbeta med andra aktörer i skolan? På vilket sätt utförs sådant samarbete? 

 

Talare 3: Till exempel med just elev- och studerandehälsovården har vi konsultationstiden, som i denna period inte har ordnats eftersom högstadieklassernas klassföreståndartimme har ordnats vid samma tidpunkt och jag har ofta varit där. Jag deltar också i möten för den generellt inriktade elev- och studerandevården, där vi alltid funderar på vad gemensamt, hur man borde stärka den och hur klasserna har det. Dessutom deltar jag i lärarnas samplaneringstid och ibland, beroende på situationen, om jag förbereder något eller så kan jag fråga rektorn om jag kunde få till exempel 10 minuter för att presentera en idé eller ge tips om jag har något viktigt. 

 

Talare 2: Jag nämnde redan gemenskapsandan, så vi kan också prata om gemenskapsandan i skolan och på vilket sätt som skolcoachen deltar i att bygga upp den. Vad tycker du Eila, vad betyder gemenskap för dig? 

 

Talare 3: Jag anser att det är mycket viktigt och betydelsefullt att jag får delta i att stärka och bygga upp den. Jag tycker att gemenskapsandan byggs upp av små saker, rastverksamheten, hobbyverksamheten, stärkandet av delaktigheten samt möten och närvaro. Och jag tycker att vi här i skolan har en god metod för undervisning i emotionella och kommunikativa färdigheter. Och sen sådan här positiv pedagogik och att behandla situationer med humor, vilket är karakteristisk för mig, löser ofta många... och det stärker gemenskapsandan när det råder god anda. 

 

Talare 2: Ni har medvetet byggt upp en gemenskapsorienterad verksamhetskultur här. När du beskrev gemenskap och dess betydelse, vad tänkte du, hur gagnar gemenskapsandan och en gemenskapsorienterad verksamhetskultur i skolan eleverna? 

 

Talare 3: På många sätt. Det är ju så att när du har det bra och känner dig trygg så öppnar du dig och är mer mottaglig för alla. I och med att främja en trygg atmosfär blir skolans viktigaste basuppgift, det vill säga undervisning, lättare. 

 

Talare 2: Jo. Hur syns gemenskapsandan i er skola? I vilka saker? 

 

Talare 3: Jag skulle säga att det i regel också på rasterna råder god anda. Eleverna spelar mycket också över klassgränserna och i regel råder det en glad gemenskapsanda. Men detta är ju en skola och det uppstår såklart också gräl och bråk, missförstånd och meningsskiljaktigheter, men gemenskapen syns som ett positivt känsloklimat. 

 

Talare 2: Vi har en sådan här gästbok, och vi har bett alla som deltagit i vår podcast att på förhand svara på vissa frågor, som bland annat omfattar en fråga om gemenskap: ”Hur ser gemenskapen i skolorna ut om 10 år?” Vad tycker du själv? 

 

Talare 3: Den ser bättre ut. Man har kanske förstått hur viktig den är för hela skolans välbefinnande, och tack vare detta har man också hittat fler resurser för den, tid och pengar, människor. Och det har också blivit mer rutinmässigt. Gemenskapen är starkare inkluderad i skolans vardag och det finns metoder och utbildningar i fråga om den. Och man har tillsammans förbundit sig till den. Det är så jag tror och önskar. 

 

Talare 2: Några frågor till från gästboken. Vad har du Eila lyckats med under den senaste tiden? 

 

Talare 3: Jag har lyckats möta eleverna öppet och skapa en säker atmosfär, eftersom de vågar fråga vad som helst. 

 

Talare 2: Skönt. Om du kunde ändra något i ditt arbete, vad skulle det vara? 

 

Talare 3: Mindre tråkiga utredningar och mer allt roligt.  

 

Talare 2: Och vad är ditt motto?  

 

Talare 3: En god lagspelare får medspelarna att lysa. 

 

Talare 2: Hej Eila, underbart. Tack så mycket för att vi fick komma hit till Itäkeskuksen peruskoulu och prata om skolcoachverksamheten. Nu hoppas jag att också andra har en lite tydligare bild om den. Åtminstone fick jag mycket information och en mångsidig bild av vad som en skolcoachs arbete innehåller, vem som kan samarbeta med skolcoachen och hur skolcoachen bygger upp gemenskapsandan. Tack så mycket för den här diskussionen. 

 

Talare 3: Tack, trevligt att jag fick vara med. 

 

Talare 2: Mer information om skolcoachverksamheten för Helsingfors stads personal finns i Opehuone under Helsingin kouluvalmentajatyön käsikirja. 

 

Talare 1: Det här var podcasten Fungerande praxis under lärstigen. 

 

Talare 2: Podcasten har producerats som en del av Helsingfors stads fostran- och utbildningssektors rättsläro- utvecklingsverksamhet inom förskoleundervisningen och den grundläggande utbildningen.

 

[äänite päättyy]